Dekkariviikko kirjablogeissa 2022 -yhteenveto

Perinteinen kesäkuun alun #Dekkariviikko kirjablogeissa on tältä vuodelta nyt paketissa.

Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille blogeille ja bloggaajille!

Mukana oli kaikkiaan 27 blogia, osa yhdellä jutulla mutta moni ahkeroi peräti seitsemän juttua eli joka päivälle omansa. Itsekin tavoittelin seitsemää, mutta kaikenlaista muutakin puuhaa tässä on ollut, joten jouduin tyytymään kuuteen juttuun. Ihan hyvänä saavutuksena pidän sitäkin!

Dekkareita totisesti on joka makuun. Sen ainakin huima listamme, jossa esitellään yhteensä 78 eri teosta (joista kymmenen kahteen kertaan), kiistatta osoittaa. Bloggaajat olivat lukeneet ja kuunnelleet dekkareita paitsi suomeksi myös englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi. Joukossa on monta aivan tuoretta, jopa vasta viime viikolla ilmestynyttä dekkaria, mutta myös monia klassikoita. Muutama bloggaaja kirjoitti myös yleisempiä dekkariaiheisia juttuja.

Bongaa alta itsellesi kesäluettavaa! Kerro toki kommenteissa, mikä erityisesti kiinnostaa tänä kesänä.

Itse aion jatkaa dekkariteemalla koko kesäkuun loppuun, ja sitten blogi jääkin heinäkuuksi kesätauolle.

Nämä dekkarit esiteltiin kirjablogeissa dekkariviikolla 6.6.-12.6.2022:

Ahonen Markus: Meduusa (WSOY, 2016), Jokken kirjanurkka
Ahonen Markus: Anna pahan kiertää (WSOY, 2021), Kirjarouvan elämää
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar (Gummerus, 2022), Kirjasähkökäyrä
Alsterdal, Tove: Juurakko (Aula & Co, 2021), Kirja vieköön!
Andersson Laura: Kuolema Kulosaaressa (Otava, 2022), Kirjakaapin kummitus & Tuulevin lukublogi
Beck Zoë: Minun silmäni näkevät (Kustantamo Huippu, 2022), Kulttuuri kukoistaa & Tuulevin lukublogi
Bell Josephine: Sähköloukku (Gummerus, 1966), Sataa valoa
Buchholz Simone: Verikuu (Kustantamo Huippu, 2020), Jokken kirjanurkka
Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta (S&S, 2021), Tarukirja
Christie Agatha: Neiti Pinkertonin salaisuus (WSOY, 2018), Kirjoja ja kikatuksia

Christie Agatha: Eikä yksikään pelastunut (WSOY, 2012), Kirjoja ja kikatuksia
Cleeves Ann: Kulovalkea (Karisto, 2021), Kirsin Book Club
Corsari Willy: Pikajuna pysähtyi (WSOY, 1961), Sataa valoa
Denis Christian: Et si ça vous arrivait?, Jotain syötäväksi kelvotonta
Doyle Arthur Conan: A Study in Scarlet, Jotain syötäväksi kelvotonta
Doyle Arthur Conan: The Sign of the Four, Jotain syötäväksi kelvonta
Engberg Katrine: Isola (Otava, 2022), Kuunnellut äänikirjat
Erlandsson Karin: Kuolonkielot (S&S, 2016),Kirjaimia
Faber Kim, Pedersen Janni: Tierra de invierno, Kirja vieköön!
French Nicci: Perjantai mielessä (BlueMoon, 2022), Tuulevin lukublogi

French Tana: In the Woods, Kirjaluotsi
Frost Anne: (Älä) tule tänne (Lector Kustannus, 2022), Kirsin kirjanurkka
Griffiths Elly: Musta enkeli (Tammi, 2022), Yöpöydän kirjat
Haakana Kari: Välitön uhka (Aula & Co, 2022), Kirjarouvan elämää
Hakkarainen Milka: Maa kauhein isien (Myllylahti, 2022), Kirjarouvan elämää
Halinen Simo: Nainen joka katosi (CrimeTime, 2022), Kirsin kirjanurkka
Heikkilä Akseli: Hiljainen vieras (WSOY, 2022), Kulttuuri kukoistaa
Heinichen Veit: Kuolema odotuslistalla (Kustantamo Huippu, 2021), Tuulevin lukublogi
Helle Eeva: Seitsemän päivää (Kansankirja, 1946), Kirsin kirjanurkka
Hunter Cara: Jäljettömiin (Otava, 2021), Tuulevin lukublogi

Hytönen Ville: Johannes-Andreas (Like, 2022), Kirjasähkökäyrä
Hämeen-Anttila Virpi: Vapauden vahdit (Otava, 2022), Kirsin Book Club
Härkönen Anna-Leena: Rikospaikka (Otava, 2022), Kirjasähkökäyrä
Ihrén Anna: Manttelinperijä (Word Audio Publishing, 2022), Kirja vieköön!
Ilves, J.M: Sorjonen – Loppupeli (Gummerus, 2017), Kirjastoni
Jansson Anna: Varjo kannoillasi (Gummerus, 2022), Kulttuuri kukoistaa
Johnsrud Ingar: Kummitäti (Like, 2022), Kirsin Book Club & Luetut.net
Jokinen Pauli: Jääleinikin kuolema (Myllylahti, 2022), Ja kaikkea muuta & Kirja vieköön!
Jokinen Seppo: Pahasti tehty (CrimeTime, 2022), Kirjarouvan elämää
Jokinen Seppo: Koskinen ja raadonsyöjä (Karisto, 1997, Otava 2019), Luettua ja maistettua

Jokinen Seppo: Koskinen ja siimamies (Karisto, 1996, 2011), Luettua ja maistettua
Jónasson Ragnar: Sumu (Tammi, 2022), Kirjarouvan elämää
Karhu, Miska: Nimeni on Alex (Karisto, 2021), Kirjaimia
Kilpi Marko: Undertaker – Kuolemanpelko (CrimeTime, 2021), Kirjastoni
Kuusela Saija: Vyöry (Tammi, 2022), Kirjaluotsi
Laestadius Ann-Helén: Varkaus (Storytel, 2022), Kirjarouvan elämää
Laine Matti: Kuolemanloukku (Bazar, 2022), Kirsin Book Club
Larsson Åsa: Isien pahat teot (Otava, 2022), Tarukirja & Tuulevin lukublogi
Lehtolainen Leena: Valapatto (Tammi, 2019), Tarukirja
Leon Donna: Pimeillä vesillä (Otava, 2022), Kirsin Book Club

Lowe Katie: Graham Cattonin murha (Gummerus, 2022), Kirjan jos toisenkin & Kirjoja napit korvissa
May Nikki: Wahala, Kirjaimia
Mikkanen Minna: Mustissa vesissä (Reuna, 2022), Kirsin kirjanurkka
Morelli Valentina: Kuolema keskipäivällä (Saga Egmont, 2022), Tuijata
Moström Jonas: Kameleontti (Gummerus, 2021), Kirjasähkökäyrä
Mäki Reijo: Hotel Calfornia (Otava, 2022), Tuijata
Mörttinen Valtteri: Mutta suurin niistä on raha (CrimeTime, 2022), Kirjarouvan elämää
Nyholm, Tuomas: Leijona (Otava, 2017), Kulttuuri kukoistaa
Parker Robert B: Paper Doll, Jotain syötäväksi kelvotonta
Patrakka Anu: Syyllisyyden ranta (Into, 2019),  Kirjaimia

Raevaara Tiina: Sielujen syöveri (Like, 2022), Tuijata
von Rensburg Laure: Ei muita kuin me (Otava, 2022), Kulttuuri kukoistaa
Ropponen Markku: Kuolemanuni (Tammi, 1991), Kirsin kirjanurkka
Rudberg Denise: Kahdeksan askelta pimeässä (Into, 2022), Kuunnellut äänikirjat
Rudberg Denise: Seitsemän syytä kuolla (Into, 2021), Kirsin Book Club
Rämö Satu: Hildur (WSOY, 2022), Kirsin Book Club & Tuijata
Rönnbacka Christian: Henna Björk – Isku (Bazar, 2022), Kupliva maailmani & Kirsin kirjanurkka
Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet (WSOY, 2019), Kuunnellut äänikirjat
Sarenbrant Sofie: Suojelusenkeli (WSOY, 2022), Kuunnellut äänikirjat
Sipilä Jarkko: Kahdesti tapettu (CrimeTime, 2022), Kuunnellut äänikirjat

Sjöstrand Veronica: Ángeles muertos, Kirja vieköön!
Sjöstrand Veronica: Sisäpiiri (Word Audio Publishing, 2021), Kirja vieköön!
Sjöwall Maj, Wahlöö Per: Roseanna (Karisto, 1969; WSOY, 2021), Kirsin Book Club
Somppi, Tero: Jengit (Myllylahti, 2022), Kirja vieköön! & Vinkkivitonen
Tenhunen Eeva: Mustat kalat (WSOY, 1964), Sataa valoa
Trigo Xulio Ricardo: El objetivo del crimen, Kirja vieköön!
Wahldén Christina: Älä puhu kuolleista (Minerva Kustannus, 2022), Kirjarouvan elämää & Tuulevin lukublogi
Xiaolong Qiu: Musta sydän (Otava, 2007), Kirjaimia

Yleistä dekkaripohdintaa:

Genrekysymyksiä, The Books of My Life
Kesän dekkarisuunnitelmia pohtimassa, Ja kaikkea muuta
Kolme lukemisen arvoista trilogiaa, The Books of My Life
Mitä luen ja julkaisen dekkariviikolla?, The Books of My Life

 

Syksyn kirjalahjavinkit!

Kirja on perinteisesti ollut mieluinen lahjaesine. Kovin usein vain tuntuu siltä, että potentiaaliset lahjojen ostajat ovat täysin ymmällään runsaan tarjonnan edessä. Kaikkea on niin valtavasti, ettei kirjameren kuohuista tunnu löytyvän mitään sopivaa.

Isänpäivä aloittaa kirjakauppojen lahjasesongin, mutta kauppojen tarjoamat miesten elämäkerroista ja sotakirjoista koostuvat vinkkilistat tuntuvat vähän tunkkaisilta ja aikansa eläneiltä. Mikäpä siinä, jos lahjottava on toivonut juuri jotain tiettyä kirjaa näistä listoista. Mutta jos mitään tiettyä ei ole mielessä, valinnanvaraa on runsain mitoin näiden kategorioiden ulkopuolellakin. Mutta miten valita se oikea?

Epätietoisten lahjanostajien avuksi päätin laatia kymmenen kirjan vinkkilistan tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista. Listan avulla vaihtoehtojen määrää saa ainakin supistettua. Listani kirjat sopivat mielestäni mainiosti kaikille isille mutta myös ihan kenelle tahansa aikuiselle, joten en nimeä sitä isänpäivälahjavinkkilistaksi vaan syksyn kirjalahjavinkkilistaksi, jota voi mainiosti hyödyntää myös joulun alla.

Olen vuoden mittaan ehtinyt lukea melkoisen pinon mainioita kirjoja, mutta vaikka niitä kaikkia toki suosittelen lämpimästi, halusin poimia tälle listalleni tähänastisen lukuvuoteni parhaita paloja. Valinnat tehtyäni voin kyllä todeta, että pari muuta listaa syntyisi kevyesti lisää. Listani kirjat eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä vaan omassa lukemisjärjestyksessäni. Kaikki kirjat ovat maksimissaan noin vuoden ikäisiä, osa aivan uusia tämän syksyn kirjoja. Kaikkia siis pitäisi vielä kaupoista saada, ainakin nettikaupoista.

Marko Annala: Paasto 

Matias Törmä, 46, on romuna. Selkä on mennyt, samoin kunto. Pahinta on, että usko horjuu romahtamisen partaalla. Sen tunnustaminen vie mieheltä todennäköisesti sekä työn että vaimon. Melkoinen kriisi siis!

Ei kuulosta yhtään kirjalta, joka puhuttelisi esimerkiksi minua, mutta kannattaa ehdottomasti lukea. Rakastuin Annalan tekstiin jo hänen esikoisensa Värityskirjan parissa. Annalan kertomat tarinat ovat paitsi koskettaneet minua, olleet myös hyvin kiehtovia. Mutta ennen kaikkea minuun vetoaa Annalan kieli. Se on kaunista olematta koristeellista. Se on kuin raikasta, kirkasta lähdevettä tai merituulta!

Mikael Niemi: Karhunkeitto

Niemen läpimurtoromaani Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ilmestyi suomeksi vuonna 2001, siis pian jo kaksikymmentä vuotta sitten, ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Karhun keitossa itse Pajalan rovasti Lars Levi Laestadius ratkoo rikoksia vaiteliaan saamelaisavustajansa Jussin kanssa. 

Vuonna 1852 kesällä Pajalassa tapahtuu joukko kauheita rikoksia. Ensin katoaa nuori paimenessa ollut piikatyttö. Rovasti hälytetään paikalle auttamaan etsinnöissä. Katoamispaikalta näyttää löytyvän merkkejä karhun vierailusta ja nimismies Brahen johdolla tehdään päätelmä, että seudulla liikkuu tappajakarhu. Rovasti Laestadius on kuitenkin alusta saakka toista mieltä, mutta virkavallan edustajat vaientavat hänen epäilynsä.

Vannoutuneena dekkaristina parhaat lukukokemukseni olen usein löytänyt kirjoista, jotka asettuvat jonnekin dekkarien ja muun kaunokirjallisuuden välisille harmaille vyöhykkeille. Mikael Niemen Karhun keitto on juuri tällainen kirja! Nautin kovasti sen parissa ja suosittelen sitä suorastaan kuumasti!

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Kuolinvuoteellaan isä esittää Liisalle toiveen, että tämän pitäisi yrittää pitää talo suvussa. Koskiluhdan talosta tulee Liisalle taakka mutta myös elämän kiintopiste. Liisa rakastuu aikanaan kaunissilmäiseen Kalleen, joka mieluusti suostuu taloon kotivävyksi. 1920-luvulla rakkaus on arkipäiväistynyt ja Kallea alkaa poltella Amerikan-kuume.

Nautin Nopeasti piirretyistä pilvistä kovasti!. Suomen lähihistoria avautuu mikrotasolla koskettavasti ja kauniisti. En muista aiemmin lukeneeni suomalaisten maastamuutosta tästä näkökulmasta, eli kotiin jääneen tai jätetyn puolison kannalta. Miten nämä naiset oikein pärjäsivät? Piti kantaa jätetyn häpeää, elää epävarmuudessa ja pelossa, ikävää ja kaipausta potien. Toimeentulo oli varmasti monesti äärimmäisen niukkaa ja mies talossa olisi ollut enemmän kuin välttämätön.

Arttu Tuominen: Verivelka

Uuden Delta-sarjan aloitusosassa Tuominen kuljettaa kahta aikatasoa rinnakkain.

Porilaiset pojat Jari ja Antti ovat kuudennen luokan keväällä vuonna 1991 parhaat ystävät erilaisista lähtökohdistaan ja ominaisuuksistaan huolimatta. Jari on keskiluokkaisen mukavan perheen poika, jolla on kehitysvammainen pikkusisko Tiina. Antin isä on selvin päin mukava, mutta kaljapäissään väkivaltainen ja arvaamaton.

Marraskuussa 2018 Poria riepottelee vuoden pahin myrsky. Viikon verran jatkuneissa ryyppyjuhlissa, joissa väki on vaihtunut ja viina virrannut, keski-ikäinen mies puukotetaan hengiltä. Silminnäkijöitä on runsaasti, vaikka myöhemmin poliisit joutuvat toteamaan, että heidän tarinansa eivät ole kovin luotettavia. Pääepäilty on paennut metsään veitsi mukanaan.

Vuoden 1991 kevään ja alkukesän tapahtumilla on suora yhteys siihen, mitä marraskuussa 2018 tapahtuu. Jännite on voimakas, ja vaikka lukija erilaisten ennakoivien vihjeiden avulla ja muutenkin pystyy päättelemään paljon, on tarina silti piinaava ja käänteet yllättäviäkin.

Niklas Natt och Dag: 1793

Historiallinen romaani 1793 sijoittuu nimensä mukaisesti vuoteen 1793 ja sen fyysisenä miljöönä on silloinen Tukholma ja erityisesti sen nurja puoli. Natt och Dag kutsuu teoksensa tyylilajia Bellman Noiriksi.

Likaviemärinä toimineesta Fatburenin lahdenpoukamasta löytyy kammottava ruumis, jolla ei ole raajoja, kieltä eikä silmiä. Murhatapauksen saa vaivihkaisesti tutkittavakseen lainoppinut Cecil Winge, joka on saavuttanut mainetta totuutta sitkeästi etsivänä lakimiehenä. Winge palkkaa apurikseen Mickel Gardell -nimisen sotaveteraanin, joka oli menettänyt toisen kyynärvartensa meritaistelussa.

1793 oli kummallisen ristiriitainen lukukokemus. Se vangitsi otteeseensa tiukasti, kuin pihteihin. Lukemista oli pakko jatkaa, vaikka toisaalta monesti inhotti niin, että vatsaa käänsi. Natt och Dag ei säästele lukijaa yhtään. Pahinta on, että tarina on monelta osin uskottavan tuntuinen.

Pajtim Statovci: Bolla

Vuonna 1995 kaksi miestä kohtaa toisensa Pristinassa Kosovossa ja rakastuu. Rakkaus on monella tavalla kiellettyä. Kirjallisuutta opiskeleva Arsim on albaani ja naimisissa. Tuleva lääkäri Miloš on serbi. Ja he ovat miehiä. Kosovon ilmapiiri on kiristynyt lähes räjähdyspisteeseen, ja miesten rakkautta varjostaa myös syttymäisillään oleva sota. Lopulta Arsimin on taivuttava vaimonsa ja tämän suvun tahtoon ja paettava maasta. Ero Milošista on kuitenkin raastava. Sen jälkeen kummankin miehen elämä tuntuu olevan yhtä suurta katastrofia.
Bolla on huolella hiottu kokonaisuus, joka antaa lukijalle paljon monella tasolla. Kerronnan lomassa on lukuisia filosofisia tiivistyksiä ihmisyydestä ja elämästä. Kieli on yhtä rosoista ja vereslihaista kuin miljöö ja henkilötkin. Bollan lukee nopeasti, mutta olen varma, että se jää kaihertamaan mieltäni vielä pitkäksi aikaa.

Kirsti Ellilä: Lepra

Romaanin nimi viittaa paitsi sairauteen myös Oriveden leprasairaalaan, jota kutsuttiin ytimekkäästi Lepraksi. Oriveden leprasairaala oli Suomen viimeinen lepraan sairastuneille tarkoitettu hoitolaitos, joka suljettiin 1950-luvun alkuvuosina potilaiden loppuessa. Sairauteen saatiin viimein tehoava lääke ja vanhat avun tavoittamattomissa olevat potilaat poistuivat vähitellen ajasta ikuisuuteen. Suurin osa romaanin tapahtumista sijoittuu sairaalan alueelle 1920-luvulla.

Lepran tarina on arvoituksellinen ja koskettava ja sen aihepiiri on todella mielenkiintoinen. Sen lisäksi se tarjoaa paljon ajattelun ja pohdinnan aihetta. Kaiken tämän Ellilä on kirjoittanut sujuvaan, napakkaan muotoon, sillä ahmaisin Lepran parissa päivässä. Mieleen kirja jäänee kyllä pitkäksikin aikaa.

JP Koskinen: Tulisiipi

Kaarle on toisen polven amerikansuomalainen. Isä ja tämän pikkuveli Janne olivat vain kaksi- ja yksivuotiaita, kun perhe muutti tsaarinvallanaikaisesta Suomesta vapaammille seuduille. Isoisä Yrjö on vankkumaton työväenaatteen kannattaja. 30-luvun lama painaa ankarasti päälle ja tilanne vapaassa Amerikassa alkaa näyttää huonolta. Karelian Technical Aidin agitaattorien uuttera työ suomalaissiirtolaisten keskuudessa lankeaa otolliseen maaperään. Veljeskansa kaipaa apua työläisten paratiisin rakentamisessa ja toivottaa amerikkalaiset toverit avosylin tervetulleiksi Neuvosto-Karjalaan.

Nautin Tulisiiven lukemisesta kovasti. Se iskee täsmällisesti juuri siihen kohtaan lukuhermostoani, jonka stimuloinnista nautin eniten. Suomalaisten ja muiden länsimaista Neuvostoliittoon loikanneiden tai muuttaneiden kohtalo Stalinin aikaan on kammottavuudessaan kiehtova aihe romaanille. Historian faktat ja erilaiset mahdolliset faktat lomittuvat fiktioon herkullisesti. Kun jättiläisvaltion huolella vaalittu ja viljelty propaganda törmää raadollisen karmeaan todellisuuteen, on lopputulos usein absurdi. Siitä Koskinen ottaa kaiken irti.

Olli Turunen: Maahan lyöty mies

Vuonna 1554 Hiidenperän kylän rauha rikkoutuu, kun huovi Hannu Antinpoika löydetään metsästä kirveellä kuoliaaksi lyötynä. Kirves tunnistetaan Hannun torpparin Sipi Sipinpojan omaisuudeksi, ja johtopäätös näyttää selvältä: Sipi on surmannut vuokraisäntänsä. Kruununvouti Akseli Torkkelinpoika ei kuitenkaan oikein sulata tätä ratkaisua, koska Sipillä ei ole motiivia.

Haluaisin lukea sarjakuvia paljon enemmän kuin luen, mutta aikeeksi tuntuu jäävän vuodesta toiseen. Tähän historialliseen dekkarisarjakuvaan oli kuitenkin ihan pakko tarttua. Suosittelen lämpimästi!

Max Seeck: Uskollinen lukija

Uskollisessa lukijassa tavataan kansainvälinen menestystrilleristi Roger Koponen, jonka romaanitrilogia on käännetty kymmenille kielille ja myyty miljoonia kappaleita. Menestys on näkynyt myös pankkitilillä, ja nyt Koponen asuu kauniin vaimonsa ja mittavan vinyylilevykokoelmansa kanssa hulppeassa merenrantahuvilassa Westendissä naapureinaan vanhan ja uuden rahan kyllästämää kermaa.

Talvisena iltana vaimo Maria on yksin kotona, kun Roger on puhumassa kirjoistaan Savonlinnassa. Normaaliin rataansa kulkeva kirjallisuusilta pikkukaupungissa saa dramaattisen käänteen, kun Roger saa puhelun poliisilta: Maria on löydetty todennäköisesti murhattuna heidän kotoaan. Roger lähtee poliisin kyyditsemänä kotiin, mutta ei pääse koskaan perille. Marian murha näyttää olevan suora kopio Rogerin ensimmäisen teoksen ensimmäisestä murhasta…

Hyytävä, tiheätahtinen ja -tunnelmainen kauhuaineksilla maustettu dekkari aloittaa Seeckin uuden sarjan.

#nuortenkirjatorstai-projekti 2018 alkaa!

Uusi vuosi ja uudet haasteet! Pari vuotta luin kohtuullisen järjestelmällisesti läpi uutta kotimaista dekkarikirjallisuutta ja julkaisin lukemistani dekkareista kirjaesittelyjä blogissani. Vuoden 2018 kirjasadosta olen päättänyt keskittyä erityisesti nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuuden kotimaisiin uutuuksiin. Syitä on monia. Motiivini ovat osin ylväät ja jalot, mutta toki myös itsekkäät.

Nuorten, erityisesti poikien, vähenevästä lukuharrastuksesta on puhuttu paljon ja syystä huolestunein äänenpainoin. Lukutaidon tärkeyttä ja lukuharrastuksen kaikinpuolista hyödyllisyyttä mutta myös ihanuutta ei varmaan voi liikaa korostaa. Samaan aikaan tuntuu, että juuri nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat saavat yhä vähemmän tilaa ja huomiota mediassa.

Syksyllä osallistuin Twitterissä keskusteluun, jossa koetettiin vedota lehtiin edes kotimaisen lasten- ja nuortenkirjojen arvostelujen julkaisemiseksi (en valitettavasti muista, kuka aloituksen laittoi). Eikö voitaisi julkaista juttu jokaisesta kirjasta? Hieman myöhemmin kirjailija JP Koskinen jyrähti Twitterissä: ”Älkää taivastelko lehdissä, ettei lapset ja nuoret lue. Esitelkää ja arvostelkaa lasten- ja nuortenkirjoja, jotta ne näkyvät!” Taivastelu on helppoa ja halpaa, mutta toimeen pitäisi oikeasti tarttua.

Päätin, että ainakin minä voin koettaa tehdä edes jotain. Päätin siis, että koko vuoden 2018 ajan julkaisen kerran viikossa blogissani jutun, jossa käsitellään uutta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten (YA-) kirjallisuutta. Välttämättä juttu ei joka kerta ole kirjaesittely, vaan saatan kirjoittaa jonkin toisenlaisenkin jutun niin halutessani, mutta enin osaa tullee olemaan kirjaesittelyjä.

Haastan mukaan kotimaiset nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuutta julkaisevat kustantamot: lähettäkää minulle kotimaisia uutuusteoksia luettavaksi ja esiteltäviksi! Kohderyhmän ikähaarukka asettuu johonkin 12 – 20-vuotiaiden tietämille, mutta hyvä nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus sopii tietysti kaikille. 

Vuoden 2019 alussa lupaan lahjoittaa kaiken saamani materiaalin jonkin valitsemani yläkoulun koulukirjaston täytteeksi (ja saatan olla tässä valinnassa aika puolueellinen, vinkiksi vain!).

Haastan mukaan myös kaikki blogini seuraajat. Käykää lukemassa näitä juttujani, kommentoikaa ja jakakaa niitä eteenpäin. Katsotaan, onko projektillani mitään vaikutusta. En myöskään pahastu, jos joku muu bloggaaja lähtee mukaan haasteeseen, vaikka vähän maltillisemminkin. Jos ei tästä muuta hyötyä ole, niin ainakin itse luen joukon todella hyviä kirjoja!

En lähde tähän vapaaehtoisurakkaani mitenkään uhrimielellä vaan iloisesti ja innolla. Olen blogissani esitellyt aiemminkin myös nuortenkirjoja ja nuorten aikuisten romaaneja, koska ihan vilpittömästi pidän niiden lukemisesta. Haluaisin, että muutkin keski-ikäiset ja kaikenikäiset lukijat ylipäätään etsiytyisivät kirjakaupoissa ja kirjastoissa myös näiden kategorioiden äärille. Siellä on tarjolla upeita elämyksiä, mahtavia tarinoita ja hienoa kirjallisuutta. Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus ja nuorten aikuisten kirjallisuus ovat korkealaatuisia, maailman huippuja. Niistä voimme olla kaikki ylpeitä. Miksi emme sitten lukisi niitä myös?

Toivon, että tästä projektistani on iloa muillekin kuin vain itselleni. Erityisesti olen miettinyt kollegojani, opettajia, joiden harteille usein sälytetään lasten ja nuorten lukuharrastuksen kipinän vaaliminen lukuisten muiden velvoitteiden lisäksi. Tiedän, että opetustyön arjessa ei aina liikene aikaa eikä energiaa pysytellä kartalla tuoreesta nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta. Jospa blogiani seuraamalla tämä edes hieman tämän vuoden osalta helpottuisi. Koetan liittää juttuihini myös osion, jossa pohdiskelen teoksen sopivuutta esimerkiksi koulukäyttöön tai edes sitä, mikä kulloisenkin kirjan mahdollinen kohderyhmä voisi olla.

Nuortenkirjajuttuni ilmestyvät vastaisuudessa aina torstaisin, ja olen antanut projektilleni tunnuksen #nuortenkirjatorstai, jonka avulla jutut löytyvät esimerkiksi Twitteristä. Lisäksi otin varaslähdön ja purin jonkin verran varastoon kertynyttä aineistoa jo vuoden 2017 puolella. Jo julkaistujen juttujen linkit löytyvät aina uusimman jutun alta.

Tatu Kokko: Rob MacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Tulossa:

L. K. Valmu: Poika – Murha seitsemännellä luokalla (11.1.2018)
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (18.1.2018)

Kieltämättä urakkaan lähteminen hieman hirvittää. Piti ottaa selvää, millaisesta kirjavuoresta on vielä tiukan rajaukseni jälkeen kysymys. Kävin läpi kaikki löytämäni kustantamojen julkaisemat kevään 2018 kirjaluettelot ja löysin seuraavat tulossa olevat kirjat.

Tammikuu:

1. Laura Salmela: Silmänkääntötemppu (Karisto)

2. Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus – Tähtiketju 1 (Karisto)
3. Nonna Wasiljeff: Loukkupoika (Otava)

Vain e-kirjoina ilmestyvät:

4. Sanna Heinonen: Noland (WSOY)

5. Riina Mattila: Järistyksiä (WSOY)

Helmikuu:

6. Juha-Pekka Palviainen: Virityksiä (Karisto)

7. Jyri Paretskoi: Shell’s Angles – Aivot narikkaan (Karisto)

8. Kimmo Ohtonen: Ikimaa (Otava)

9. Kalle Veirto: Sählymestarit – Ruotsin kuninkaat (Karisto)

Maaliskuu:

10. Maria Autio: Lohikäärmekesä (Karisto)

11. Mervi Heikkilä: Revonpuro (Karisto)

12. Anne Leinonen: Noitakirja (WSOY)

13. Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY)

14. Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (WSOY)

15. Veera Salmi: Saari (Otava)
16. Anders Vacklin, Aki Parhamaa: Beta – Sensored Reality (Tammi)

Huhtikuu:

17. Sini Helminen: Veden vallassa (Myllylahti)
18. Maija Haavisto:  Perhonen vatsassa (Nordbooks)

Toukokuu:

19. Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto)
20. Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent – runotytön tarina jatkuu (WSOY)
21. J.S.Meresmaa: Hämäränsäteet (Robustos)

Yhteensä viiden kuukauden aikana näyttäisi siis ilmestyvän kaksikymmentäyksi rajaukseni sisälle sopivaa teosta. Myönnän, että hieman yllätyin, kuinka suppea listan kustantamojoukko on. Karisto selvästikin panostaa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuihin teoksiin, ja heiltä putkahtaa julki kevätkaudella lähes puolet listan teoksista. WSOY ja Tammi voinee niputtaa yhteen. Heiltä ilmestyy yhteensä kahdeksan teosta, joista kaksi vain e-kirjoina* (mielenkiintoista!). Loput ovatkin sitten hajapaikkoja.

Maria Calendulan blogissa vinkataan myös Maija Haaviston (Nordbooks) keväällä ilmestyvästä nuortenromaanista Perhonen vatsassa, mutta sen julkaisuaikataulusta en löytänyt tarkempaa tietoa**. Pidetään sitä silmällä kuitenkin. Muutkin lisävinkit listaltani puuttuvista kirjoista ovat lämpimästi tervetulleita! Pysykäähän kuulolla!

* Sanna Heinosen Noland-romaani tupsahti juuri eilen sähköpostiini, joten siitä lisää tammikuun aikana!

** Kirjailija Maija Haaviston mukaan Perhosia vatsassa ilmestyy huhtikuussa. Päivitin tiedon listalle.

Johtolanka-raatilaisen tilinpäätös

Kolme vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla Suomen dekkariseuran puheenjohtaja Leena Korsumäki tiedusteli, olisinko mahdollisesti käytettävissä seuraavaa Vuoden johtolanka -palkintoraatia nimettäessä. Vaikka Leena varoittelikin, että luettavaa olisi luvassa paljon ja että kakku olisi kaksivuotinen eikä ehdokaskirjoista passaisi etukäteen hiiskua mitään (eikä ainakaan kirjoittaa niistä blogiin!), olin kyllä otettu. Suostuin lähes empimättä. Hieno kunniatehtävä!

Hieno kunniatehtävä se olikin, ja nyt kun luku-urakan päättymisestä on kulunut yli puoli vuotta, se alkaa taas tuntua oikein mukavalta ja hohdokkaalta kokemukselta. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä oli epätoivoisiakin hetkiä, kuten vaikkapa silloin, kun vuoden 2016 alussa olimme saaneet edellisen vuoden voittajat selvitettyä ja palkintojenjakoon liittyvät velvoitteet lähes pakettiin ja postilaatikosta alkoi löytyä seuraavan vuoden ehdokasteoksia. Tai kun vuoden 2016 joululomalla lukematta oli vielä toistakymmentä teosta ja raatilaiskaverit jo odottelivat ratkaisuvaiheeseen pääsyä. Tai kun kesälomalla luin kuukaudessa parikymmentä dekkaria, joita en voinut itse vapaasti valita.

Mutta ylipäätään oma saldoni urakasta on ehdottoman positiivinen. Olen jo aikaisemminkin todennut, että oli hyvä ja helppo työskennellä raadissa, koska toiset raatilaiset olivat osaavia ja ammattitaitoisia sekä muutenkin todella ihania ihmisiä. Raadissa siis olivat mukana puheenjohtaja-sihteerinä Dekkariseuran silloisen hallituksen jäsen, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Jonna Lehtinen ja Kansan Uutisten toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro. Pidimme yhteyttä lähinnä sähköisesti mutta muutaman kerran kokoustimme ihan kasvotustenkin. Raadin jäsenten pitää voida luottaa toisiinsa, ja se onnistui kyllä meiltä mallikkaasti. Terveisiä vain, Jonna ja Kai, jos luette tämän! Oli huippua tehdä töitä kanssanne!

Ihan omaa jääräpäisyyttäni päätin, että kirjoitan kaikista ehdokaskirjoista blogijutun ja julkaisen ne täällä blogissani voittajien julkistamisen jälkeen. On tunnustettava, etten alkuun ihan ymmärtänyt, mitä tulin päättäneeksi, mutta periksi en antanut. Kaikkiaan luin tätä urakkaa varten 151 kotimaista uutuusdekkaria kahden vuoden aikana ja kirjoitin niistä jokaisesta blogissa julkaistavan esittelytekstin. Määrä ei ole mitenkään poikkeuksellisen suuri, sillä minäkin olen julkaissut blogissani vuodessa huomattavasti useampia tekstejä ja lukenut saman verran kirjoja puolta lyhyemmässä ajassa. Nytkin luin myös muuta kirjallisuutta lähes koko ajan ja tekstejäkin syntyi. Erilaiseksi tilanteen teki se, että en olisi ilman tuota päätöstä ja raatilaisuutta koskaan lukenut suurehkoa osaa nyt lukemistani dekkareista enkä ainakaan niistä mitään kirjoittanut.

Johtolanka-voittajalta sormenjäljet ottanut vanhempi konstaapeli
Jukka Hätönen tunnustautui Pauliina Susi -faniksi ja sai
Takaikkunan muistoksi tapaamisesta.

Vuoden 2016 voittaja ja esikoisdekkarikunniakirjan saaja seuloutuivat yllättävän helposti, ja tunnelma Tammen juhlatiloissa Korkeavuorenkadulla oli ikimuistoinen, kun Pauliina Susi ja Lauri Mäkinen antoivat sormenjälkensä Dekkariseuran arkistoihin. Kummankin signeerattu voittajakirja on kunniapaikalla kirjahyllyssäni. (Kummaltakin muuten on ilmestynyt seuraava romaani tänä syksynä.) Raatityöskentelyn koetinkiveksi muodostui tämän vuoden voittajan valinta, sillä terävin kärki oli edellistä vuotta tasaisempi ja mieltymyksemme menivät iloisesti ristiin. Periaatteenamme oli, että jokaisen kolmen raatilaisen oli oltava Johtolanka-palkittavan teoksen takana, emmekä joutuneet siitä tinkimään. Ratkaisun tehtyämme saatoimme olla aidosti ylpeitä molemmista palkituista, ja ainakin minä olen sitä edelleen. Mikko Porvali on lupaillut, että Karelia Noir -sarja saa vielä kolmannen osansa palkitsemamme hienon kakkososan Veri ei vaikene perään. Max Seeck on jo ehtinyt julkaista jatkoa Hammurabin enkeleille eli Mefiston kosketus putkahti painosta loppukesällä. Menestystä toivon kaikille jatkossakin!

Kamerat räspsyvät kiivaasti, kun Johtolanka-voittajan sormejälki painetaan
kunniakirjaan. Vanhempi konstaapeli Jukka Hytönen hoitaa homman varman kokeneesti,
eikä touhu ollut ihan uutta Mikko Porvalillekaan.

Johtolanka-palkinto ei ole rahapalkinto, vaan sen tarkoitus on lähinnä nostaa kotimaisen dekkarikirjallisuuden näkyvyyttä ja arvostusta. Voittajateos kilpailee seuraavana vuonna pohjoismaisessa Lasiavain-kilpailussa, mikäli teos saadaan käännettyä jollekin kilpailukielistä. Usein onneksi on. Lasiavaimen on toistaiseksi onnistunut nappaamaan suomalaisista vain Matti Rönkä dekkarillaan Ystävät kaukana vuonna 2007. Minusta Takaikkunalla olisi ollut selkeät mahdollisuudet napata Lasiavain, mutta toisin valitettavasti kävi. On joka tapauksessa ollut valtavan suuri ilo seurata teosten menestystä, kun on itse pieneltä osin ollut mukana antamassa vähän lisäpotkua.

Palkitsemistilaisuudet olivat molemmat mukavia hetkiä, jotka kruunasivat myös meidän raatilaisten urakat. Kirjailijat eivät peitelleet iloaan, ja aitoa innostusta osoittivat myös kaikkien kustantamojen edustajat. Omien menestyksestä nautittiin ja iloittiin, ja se lämmitti mieltä ja lämmittää edelleen. Kirjat ja kirjailijatkin ansaitsevat välillä pieniä juhlahetkiä.

Päivänsankari on korkannut kakun!

Mutta juhlaa urakasta oli siis vain pieni hippunen. Pääosa oli aika arkista lukemista (ja minulla myös kirjoittamista). Onneksi lukeminen ylipäätään on minulle erittäin mieluisaa puuhaa, ja suurin osa luku-urakastakin sujui ihan kivuttomasti, osa jopa nautiskellen. Hankalinta lukeminen oli silloin, kun oikein mikään lukupinossa syyttävästi odottava ei varsinaisesti kutsunut puoleensa ja kansien avaaminen vain vahvisti ennakkokäsityksen oikeaksi. Arviolta viidennes luettaviksi lähetetyistä teoksista turhautti ja osa jopa kiukutti. Miksi ihmeessä nämä kirjat oikein oli julkaistu?!

Turhautumiseni on kieltämättä purkautunut myös joihinkin kirjoittamiini blogijuttuihin. Olen koettanut avata negatiiviset näkemykseni perusteluilla ja avoimesti omat lukijapuutteeni myöntämällä, mutta siitä huolimatta olen saanut tämän projektini yhteydessä myös kielteistä palautetta. Onpa sanottu sitäkin, ettei kirjoista saisi blogissa kirjoittaa negatiivisia tekstejä. Pahoittelen nyt vielä tässä kenties aiheuttamaani mielipahaa, mutta katson, että minulla on oikeus sanoa perusteltu mielipiteeni julkaistuista, myynnissä olevista kirjoista ja kertoa rehellisesti lukukokemuksestani. Tekijöitä en ihmisinä arvostele, vaikka välillä annankin sapiskaa kustantajien suuntaan. Pääosin saamani palaute on onneksi ollut positiivista.

Äkkipäätään voisi ajatella, että 150 uutuuskirjan saaminen ilmaiseksi kotiin kannettuna on todella hienoa. Kyllähän se on, mutta ilmaisuudesta ei ole enää tietoakaan, kun tähän liittyy velvoite myös lukea niistä joka ikinen. Lisäksi lähettäjät päättävät, mitkä kirjat kotiin tulevat. Kirjatulvan kesyttäminen vaatii myös tilaa ja järjestelmällisyyttä. Laadimme Excell-taulukoita odotettavissa olevista, luetuista ja lukemattomista teoksista pysyäksemme kartalla. Urakan loputtua piti vielä päättää, mitä kirjavuorille tekisi. Hyvin pienen osan säästin omaan hyllyyni ja loput lahjoitin pois.

Kokemus oli kaikkineen hyvin avartava. Kuvittelisin, että aika harva tavallinen lukija lukee tietyn genren teoksia yhtä kattavasti ja systemaattisesti niinkin pitkällä ajanjaksolla kuin kaksi kalenterivuotta. Hetken aikaa tunsin, että minulla ihan oikeasti on kokemusta ja perustetta näkemykselleni suomalaisen dekkarikirjallisuuden tilasta. Aika äkkiä se tunne tosin on mennyt ohi, eikä se varmasti koskaan aivan katteellinen ollutkaan. Mutta kohtalaisen hyvä näppituntuma kyllä oli!

Joidenkin teosten pakkokahlaaminen siis turhautti, mutta toisaalta löysin myös uusia kiinnostavia tuttavuuksia, joiden edesottamuksia aion vastaisuudessa seurata tiukasti. Heihin lukeutuvat paitsi kaikki neljä palkitsemaamme tekijää myös koko joukko muita: Arttu Tuominen, Marko Immonen, Mikko-Pekka Heikkinen, Kirsi Pehkonen, Risto Lahtinen, Jyrki Erra, Timo Saarto ja vaikka keitä vielä. Monet vanhat suosikitkin vain vahvistivat asemaansa, kuten Antti Tuomainen, Kati Hiekkapelto, Virpi Hämeen-Anttila ja JP Koskinen.

Pelkäsin, että urakka olisi lopulta niin musertava, että en sen suoritettuani haluaisi enää dekkarin dekkaria nähdä silmissäni. Onneksi niin ei sentään käynyt. Kustantajat lähettivät kiusallisen houkuttelevia ennakkokappaleita ja näytteitä kevään 2017 uutuuksistaan, ja pian huomasin taas iloiten sukeltavani dekkareiden maailmaan. Huojentavaa kuitenkin oli ja on edelleen, että nyt saan vapaasti valita, mitkä dekkarit luen. Se on kuitenkin vielä lopuksi sanottava, että vaikka välillä olen ollut hapan ja turhautunutkin, olen todella iloinen myös siitä, että suomalaisella dekkarikirjallisuudella(kaan) ei ole mitään hävettävää. Meillä on hienoja dekkaristeja ja dekkareita, joista voi ja pitää olla ylpeitä. Se on onneksi vähitellen huomattu ulkomaillakin.

Toivon, ettei yhden suomalaisen kirjallisuuspalkinnon taustojen reipas avaaminen ole karkottanut tulevia mahdollisia raatilaisehdokkaita. Urakka on kova, mutta sitä ei ole pakko tehdä aivan yhtä jääräpäisen perinpohjaisesti kuin minä tein. Tavoitteeni kuitenkin oli saada kaikille osallistuneille kirjoille oma pieni hetkensä siinä pikkuruisessa julkisuudessa, jonka pystyn blogini kautta tarjoamaan. Lisäksi opin kovasti arvostamaan kaikkien jaettavien kirjallisuuspalkintojen taustalla tehtävää näkymätöntä työtä. Odotan jo innokkaasti helmikuun alkua, jolloin paljastuvat seuraavat Johtolanka-palkittavat. Saatan jälleen yllättyä!

***
Suomen dekkariseuran nimittämässä Johtolanka-raadissa toimivat vuonna 2017 Helena Hyvärinen, Matti Järvinen ja Kari Mäkinen. Tsemppiä heille urakkaan!

'Oma' raatimme palkitsi seuraavat teokset:

Vuoden johtolanka 2016
Pauliina Susi: Takaikkuna (Tammi)

Esikoisdekkarikunniakirja 2016
Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala)

Vuoden johtolanka 2017
Mikko Porvali: Veri ei vaikene (Atena)

Esikoisdekkarikunniakirja 2017
Max Seeck: Hammurabin enkelit (Tammi)

Aiempia koosteitani aiheesta:

Vuosi kakkua takana 9.2.2016
Toinen vuosi kakkua takana  1.2.2017
Miksi ja mitä dekkareita julkaistaan? 17.1.2017
Kaikki vuosina 2015 ja 2016 kisaa varten lukemani teokset on listattu blogini välilehdellä
Vuoden johtolanka 2016 & 2017. Se löytyy sivun oikeasta ylälaidasta heti yläbannerin alapuolelta.

Kirjahyllyjeni kätköistä XIV: Laa – Lei

L-kirjaimen kohdalla hyllyssäni on niin pitkä rivi kirjoja, että on jälleen paikallaan jakaa sen esittely kahtia. Vuorossa on siis Kirjahyllyjeni kätköistä XIV eli Laa – Lei. Harvinaista kyllä L-hyllykin on oikeassa järjestyksessä. Jostain syystä siihen on osunut poikkeuksellisen korkeita kirjoja, jotka eivät mahdu pystyasentoon edelliselle hyllylle, joten olen joutunut sijoittelemaan niitä ’vääriin’ väleihin. Tällä hetkellä L-hylly kuitenkin sijaitsee sopivankorkuisessa hyllyvälissä.

Piikkipaikalta löytyy todellinen kestosuosikkini sanamaija Heli Laaksonen runo- ja kolumnikokoelmineen. Innokkaana fanina olen osan teoksista hankkinut sekä painettuina että kirjailijan itsensä lukemina äänikirjoina (Sulavoi ja Peippo vei). Tällä hetkellä suosikkini tästä joukosta taitaa olla Aapine.

Seuraavan kirjailijan eli Jhumpa Lahirin tuotannosta tiedän pitäväni kovasti ja olen siksi hamstrannut hänen teoksiaan hyllyyni. Harmi, että lukuaikaa on toistaiseksi löytynyt vasta ensiksi hankkimalleni Tuore maa -novellikokoelmalle. Mutta se onkin hieno!

Leena Landerin tuotantoa olen lukenut vuosien varrella useammankin teoksen verran, mutta lopullisen vaikutuksen minuun teki Liekin lapset (Siltala, 2010). Olen omistanut sen, mutta se lienee jollakulla hyvässä lainassa. (Saa palauttaa.) Lander julkaisee harvakseltaan, ja olenkin jo ehtinyt odotella seuraavaa teosta, jonka pitäisi olla jonkinlaista jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Kuka vartijoita vartioi. Sekin imaisi minut maailmaansa.

L-hyllyssä on myös tuhti joukko klassikoita. Maiju Lassilan kirjoista Tulitikkuja lainaamassa on aikoinaan kuulunut opiskeluluettaviin ja myös opetusmateriaaliin valmistumisen jälkeen, joten sen olen lukenutkin. Kuolleista heränneen olen vain katsonut elokuvana, ainakin toistaiseksi. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen hankin itselleni joitakin vuosia sitten pokkaripainoksena ja luin jollakin lomareissulla. Aukko sivistyksessä tuli paikkailtua, ja kirjan tarina kosketti. Vahva suositus tälle. Sopinee hieman nuoremmankin lukijan käteen.

Myös Joel Lehtosen Putkinotko taisi kuulua tutkintovaatimuksiin, ainakin olen sen opiskeluaikoina lukenut ja myöhemmin hankkinut hyllyynikin. Tämänkin kirjan kohdalla elokuvaversio on vahvasti mielessä päällimmäisenä. Eino Leinon runoja on hyllyyn päätynyt parinakin valikoimana, joista toisessa on ekstrana elämäkertaosuuskin. Kokonaan luettuna on vain Helkavirsiä, joka onkin suosikkejani Leinon tuotannosta.

****

Mitä ajatuksia kokoelmani tämä osuus herättää Sinussa? Mitä tuttuja kirjoja löysit listasta? Mitä olennaista näyttäisi puuttuvan? Mikä lukemattomista ehdottomasti pitäisi ottaa pian lukuun?

****
Laa – Lei -hylly 2.7.2017:

Heli Laaksonen: Pulu uis (Sammakko, 2000), ostettu, luettu
Heli Laaksonen: Raparperisyrän (Sammakko, 2002), ostettu, luettu
Heli Laaksonen: Sekaherelmäpuu (Sammakko, 2004), ostettu, luettu
Heli Laaksonen: Sulavoi (Otava, 2006), ostettu, luettu (+ äänikirja)
Heli Laaksonen: Peippo vei (Otava, 2011), ostettu, luettu (+ äänikirja)
Heli Laaksonen: Aapine (Otava, 2013), ostettu, luettu
Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? (Otava, 2015), ostettu, luettu
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti (Tammi, 2001), ostettu, lukematta
Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi, 2005), ostettu, lukematta
Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Tammi, 2008), ostettu, luettu
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (Tammi, 2014), ostettu, lukematta
Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi (Siltala, 2015), ostettu, luettu
Maiju Lassila: Kuolleista herännyt (SKS, 1916), ostettu, lukematta, poistettu 12.1.2018
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa (Otava, 1910), ostettu, luettu, poistettu 12.1.2018
Taina Latvala: Välimatka (WSOY, 2012), a-kpl, luettu
Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava, 2015), a-kpl, lukematta
J. M. G. Le Clézio: Harhaileva tähti (Otava, 2000), ostettu, lukematta
J. M. G. Le Clézio: Autiomaa (Otava, 1984), ostettu, lukematta
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Gummerus, 1960), a-kpl, luettu
Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun (Enostone, 2009), ostettu, luettu
Asko Lehtonen: Puhukaa oikeilla nimillä (Enostone, 2012), a-kpl, luettu
Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun (Enostone, 2014), lahja, luettu
Joel Lehtonen: Putkinotko (Otava, 1919-1920), ostettu, luettu
Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat (Tammi, 2014), a-kpl, lukematta
Eino Leino: Helkavirsiä (Otava, 1903, 1916), ostettu, luettu
Eino Leino, Hannu Mäkelä: Virta venhettä vie – Eino Leinon elämä ja runot (Otava, 2003), ostettu, lukematta
Eino Leino: Laulun lapsi (Otava, 1992), ostettu, luettu osittain
Anne Leinonen: Viivamaalari (Atena, 2013), a-kpl, lukematta


Kirjahyllyjeni kätköistä -sarjan aiemmat osat:

A-hylly
B-hylly
C-hylly
D-hylly
E-hylly
F-hylly
G-hylly
H-hylly (Haa – Hol)
H-hylly (Hol-Höe)
I-hylly
J-hylly
K-hylly (Kaa – Kiv)
K-hylly (Kjæ – Kön)

Toinen vuosi kakkua takana eli Johtolanka-raatilaisen tunnustuksia osa II

Vuosi sitten ensimmäisen Johtolanka-palkintoraatilaisena aherretun vuoden jälkeen olo oli innostunut ja juhlava, olinhan päässyt todistamaan iloista tapahtumaa, jossa Vuoden johtolanka 2016 -palkittu Pauliina Susi ja Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan napannut Lauri Mäkinen painoivat sormenjälkensä kunniakirjoihin. Hetki oli sykähdyttävä ja ikimuistoinen! Sen eteen oli mieluusti lukenut ja arvioinut yli seitsemänkymmentä kirjaa vajaassa vuodessa. Sen sijaan ajatus kaiken toistamisesta heti perään ei ollut enää yhtä innostava, mutta velvollisuudentuntoisina raatilaisina olimme jo aloittaneet vuoden 2016 kotimaisten uutuusdekkarien luennan Kai Hirvasnoron ja Jonna Lehtisen kanssa.

Tänään kello 14 jaettiin vuoden 2017 dekkaripalkinnot. Kolmihenkinen raatimme päätyi tiukan väännön jälkeen valitsemaan Vuoden johtolanka 2017 -voittajaksi rikoskomisario-tietokirjailija-dekkaristi Mikko Porvalin historiallisesta dekkaristaan Veri ei vaikene (Atena). Hieman vähemmän väännön takana oli Vuoden esikoisdekkari 2017 -kunniakirjan saajan valinta, sillä esikoiteoksia kaikkiaan kahdeksankymmenen kilpailuun lähetetyn teoksen joukossa oli kolmetoista. Kunniakirjan nappasi tänä vuonna Max Seeck trillerillään Hammurabin enkelit (Tammi). Ulkomaisen kirjailijan tunnustuksen sai Pierre Lemaitre Dekkariseuran hallituksen ja Ruumiin kulttuuri -lehden päätoimittajan päätöksellä.

Lämpimät onnittelut voittajille! Teoksenne oli ilo lukea ja palkita!

Kolmihenkinen raatimme asuu ja tekee päivätöitä eri puolilla Etelä-Suomea, joten päädyimme hyödyntämään Johtis-projektissa tietotekniikkaa ja somea. Perustimme kolmen hengen suljetun blogin, johon kukin meistä kirjoitti arvion lukemastaan teoksesta. Nopeasti työtavaksi muotoutui, että ensin ehtinyt kirjoitti varsinaisen arvion, jota toiset sitten kävivät kommentoimassa, kun olivat itse kirjan lukeneet. Miltei heti päätin hyödyntää kirjoitukseni aikanaan omassa blogissani, joten yritin kirjoittaa omista teksteistäni saman tien sellaiset, että ne kelpasivat täällä julkaistaviksi. Kai päätyi omalta osaltaan samaan ratkaisuun vain sillä erolla, että hän julkaisi omat juttunsa kertarysäyksellä. Minä säästelin ja julkaisin jutun tai kaksi viikossa. (Näin sain blogini pysymään hengissä toisen Johtis-vuoden!)

Menetelmä siis toimi mainiosti. Jutut pysyivät tallessa ja kaikkien raatilaisten käytettävissä ja kommentoitavissa koko urakan ajan. Samalla saimme kerättyä tietoa siitä, mitkä teokset olimme valmiita siirtämään sivuun tai jatkoon, mitkä olivat esikoisteoksia ja minkä kustantajan teoksia kilpailuun tuli ja kuinka monta. Viimeksi mainitut tiedot eivät vaikuttaneet mitenkään palkittavien valintaan, mutta ne kiinnostivat meitä raatilaisia muuten.

Kolmen hengen raadin työskentelyyn osallistuminen oli antoisaa! Ensimmäisen vuoden mittaan tapasimme kasvokkain muutamaan otteeseen päivittämään tuntemuksiamme ja tutustuaksemme toisiimme. Tunsin Jonnan jo entuudestaan, mutta Kain kanssa olimme vieraita. Kun luottamus oli saatu rakennettua, työ sujuikin jo etäyhteyden välityksellä mainiosti.

Viimevuotisten voittajien valinta sujui sen suuremmitta ponnisteluitta, ja olimme liikuttavan yksimielisiä valinnoistamme. Tänä vuonna sen sijaan raadin toimintakyky joutui kunnon testiin, sillä palkinnosta kisasi usea teos hyvin tasaväkisesti. Meillä kullakin oli omat vahvat suosikkimme, ja jouduimme seulomaan ajatuksiamme huolella ja moneen kertaan saadaksemme valinnan tehtyä. Hyvä niin, kertoohan se omalta osaltaan, että dekkarikärki oli tänä vuonna leveämpi. Mukavaa oli myös vertailla omaa kirjamakuaan toisten ahkerasti dekkareita ja muutakin kirjallisuutta lukevien lukemisen ja kirjoittamisen ammattilaisten kanssa. Välillä näkemyksemme olivat hyvin samansuuntaisia, sitten taas yllättävän erilaisia keskenään. Kävimme monia antoisia keskusteluja punnitessamme teosten vahvuuksia ja puutteita.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokkaat yhtä lukuun ottamatta.
Reijo Mäen Hot Dog oli kuvanottohetkellä lainassa ystävällä.
Parisenkymmentä teosta jää lämmittämään omaa hyllyäni,
loput lahjoitan Kiskon kirjastoon.

Laajemmin olen avautunut suomalaisesta dekkarikirjallisuudesta, sen kirjoittamisesta ja kustantamisesta kahden vuoden kokemusteni perusteella täällä, joten ei tässä nyt sen enempää aiheesta. Samaten omat kymmenen kotimaista dekkarisuosikkiani vuodelta 2015 voi kurkata täältä. Samanlaisen koosteen teen aikanaan vuoden 2016 dekkareista, kunhan olen ensin saanut julkaistua kaikki kirjoittamani jutut. Niitä kertyi kaikkiaan 78 kappaletta, koska yhdessä jutussa arvioin kaksi saman kirjoittajan teosta ja yhtä kilpailuun lähetettyä teosta en suostunut periaatteellisista syistä lukemaan. Mitään vahinkoa ei päässyt sen suhteen tapahtumaan, sillä voittoa sille ei ehdottanut kumpikaan toinen raatilaisista.

Miltä nyt sitten tuntuu kahden vuoden urakan lopulta päätyttyä? Helpottuneelta. Vapauttavalta. Nämä tunteet ovat olleet pinnassa kohta kuukauden ajan. On aivan mahtavaa voida lukea aivan mitä itse haluaa ilman, että dekkaripino seisoo syyttävänä pöydän kulmalla. Pahinta oli, että tällä toisella kertaa kirjojen vuo ei näyttänyt lainkaan tyrehtyvän. Kirjoja tuli ainakin minulle vielä joulun jälkeenkin. On tunnustettava, että täydelliseen objektiivisuuteen ei enää ole mahdollisuuksia, kun puolipakolla lukee teosta numero 76… Siksi onkin mainiota, että raatiin kuuluu kolme ihmistä. Kun yksi on väsynyt ja kurkkuaan myöten täynnä murhajuonia, toisen vireystila on todennäköisesti parempi.

Tunnen myös iloa ja ylpeyttä. On ollut ilo saada osallistua Dekkariseuran toimintaan ihan aktiivijäsenenä pitkän passiivijäsenyyden jälkeen. Ilo oli myös lukea monipuolisesti ja kattavasti kotimaisia dekkareita. Kirjapakettien saapuminen oli aina ilon hetki. Ylpeä olen paitsi siitä, että kunnialla luin kaikki kirjat läpi ja kirjoitin niistä jutut, myös siitä, että Suomessa julkaistaan paljon hienoja dekkareita ja että niillä on runsaasti uskollisia lukijoita. Lähes kaikkiin yksittäisiä teoksia moittiviin juttuihini olen saanut puolustuskommentteja kirjan tai kirjailijan tuotannon ystäviltä. Makuja on tosiaan monia, eikä omani ole sen kummempi kuin kenen tahansa muunkaan lukijan.

Lievää vahingoniloa tunnen niitä raukkoja kohtaan, jotka on jallitettu seuraavaan luku-urakkaan! Koettakaa kestää! Jaksaa, jaksaa! 😂

Oma projektini jatkuu siis vielä siltä osin, että ryhdyn huomisesta alkaen julkaisemaan arvioitani kilpailuteoksista. Aloitan voittajista, ja sen jälkeen jutut ilmestyvät kahden tai kolmen teoksen viikkovauhdilla kirjoittajan sukunimen mukaisessa käänteisessä aakkosjärjestyksessä. 

P.S: Mikko Porvalia haastateltiin heti palkintotilaisuuden jälkeen Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa, ja hänen jälkeensä minulta kyseltiin dekkareiden kustantamisesta yleensä lukijan näkökulmasta. Kuuntele täältä!

Tässä vielä lista kilpailuun lähetetyistä teoksista:

Aalto, Marja-Sisko: Ikoni
Ahonen, Markus: Sydämenmurskajaiset
Arhippa, Pirkko: Ruusu - pallo - avain
Arvas, Paula ja Ruohonen, Voitto: Alussa oli murha
Aurejärvi, Erkki: Kun kukaan ei näe
Autere, Terttu: Kuolema Eedenissä
Backman, Martti: Harriet ja Olof
Bagge, Tapani: Pikku enkeli
Bagge, Tapani: Se murhaa joka osaa
Behm, Jukka: Viallinen valkaisuvoide
Davidkin, Samuel: Esikoisten lunastus
Ekholm, Kai: Tähtisilmä
Erlandsson, Karin: Kuolonkielot
Hanhisuanto Kai: Pelkopeli
Hautala, Marko: Kuiskaava tyttö
Heikkinen, Mikko-Pekka: Poromafia
Heino Jyrki: Kelmit
Hiekkapelto, Kati: Tumma
Hämeen-Anttila, Virpi: Kuka kuolleista palaa
Ilves, J. M.: Sorjonen - Nukkekoti
Immonen, Marko: Kuoleman koeaika
Isomäki, Risto: Haudattu uhka
Jokinen, Seppo: Rahtari
Järvelä, Jari: Tyttö ja seinä
Katajala, Jussi: Romuluksen pojat
Katajamäki, Unto: Kuka murhasi galleristin?
Kesävuori, Saara: Keskeneräinen kuolema
Kivinen, Markku: Lähetin loppupeli
Koivisto, Aura: Sivusaalista
Koskimaa, Joonas: Sankaripoliisin kuolema
Koskinen, JP: Helmikuun kylmä kosketus
Koskinen, Pertti: Silloin ja sinä yönä
Kähkönen, Mika: Luonnollinen kuolema
Lehtinen, Tuija: Väärä vainaja
Lehtolainen, Leena: Tiikerinsilmä
Lehtomäki, Jussi: Kerrostalosusi
Luukkanen, Arto: Pasilan nainen

Lönnqvist, Marko: Elämäni gangsterina
Lönnroth, Heleena: Ne tapetaan jostei tykätä
Lönnroth, Heleena: Savikaupingin kauhu
Lönnroth, Heleena: Vaarallinen rakkaus
Manner, Max: Osiris
Matintupa, Tuula T: Maan ääniä
Mäki, Reijo; Hot Dog
Mäki, Reijo: Slussen
Nikulainen, Terhi: Menneisyyteen tatuoitu
Niskanen, Jukka: ...kuin lintu langalla
Numminen, Juha: Valta tappaa
Nuotio Eppu ja Soininen Pirkko: Nainen parvekkeella
Nyholm, Tuomas: Omiensa luo
Nykänen, Harri: Rikoksen evankeliumi - Uhraus
Närhi, Harri: Kuparitalo
Oikkonen Miikko ja Raevaara Tiina: Ihon alla
Pakkanen, Outi: Peili
Piiroinen, Suvi: Pahaa paremi
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene
Raevaara, Tiina: Korppinaiset
Remes, Ilkka: Kiirastuli
Remes, Matti: Regatta
Ropponen, Markku: Kuhala ja isku Helsingissä
Rusanen, Jari: Hitlerin hansikas
Rönnbacka, Christian: Kaikki mikä kiiltää
Sainio Karita: Me emme elä samassa maailmassa kuin te
Salonen, Jari: Kuokkavieraat
Sandberg, Timo: Murhakuja
Seeck, Max: Hammurabin enkelit
Sihvola, Anita: Ovi
Sipilä, Jarkko: Valheen kasvot
Soininvaara, Taavi: Venäläinen vieras
Tamminen, J. K.:Pasilan mies
Tuomainen, Antti: Mies joka kuoli
Tuomela, Harri: Näännytetyt
Tuominen, Arttu: Murtumispiste
Tuomola, Johanna: Valheiden vangit
Tuuli, Arna: Mielikuvitusmurha
Wahsten, Ari: Kuka pelkää mustaa miestä?
Wahlsten, Ari: Lumimies
Vala, Vera; Milanon nukkemestari
With, Niina: Lähettäjä tuntematon
Åhman, Helena: Vallan varjo

Mukana olleet kustantamot:
(Yhdellä kirjoista kaksi kustantajaa.)

Atena (2)

Aula & co (1)

Bazar (1)

Book4U (1)

Crimetime (10)

Docendo (1)

Gaudeamus (1)

Gummerus (4)

Icasos (1)

Into (1)

Johnny Kniga (2)

Karisto (2)

Kosmos (2)

Kuoriaiskirjat (1)

Kvaliti (3)

Like (2)

Minerva (1)

Myllylahti (8)

Mäkelä (4)

Nordbooks (4)

Otava (6)

Reuna (2)

S & S (2)

Suomen Liikekirjat (1)

Tammi (9)

Teos (2)

WSOY (3)

Zuppa di Porri (3)