Osta täysihintainen kirja -päivä

Tänään taas kirjablogeissa kuhisee, sillä nyt vietetään Osta normaalihintainen kirja

-päivää. Tätä virtuaalitapahtumaa emännöi Café pour les idiots -blogin Marissa. Sieltä löytyy perusteluja päivän vietolle sekä lista mukana olevista kirjablogeista.

Ajatuksena on edes kerran vuodessa kertoa julkisesti, että on hankkinut täysihintaisen kirjan. Useinhan blogeissa kerrotaan kirppis-, divari- ja alelöydöistä tai kirjoitetaan kustantamojen lahjoittamista arvostelukappaleista. Kaltaisiani kirjaston suurkuluttajia on myös kirjabloggareissa paljon. Mutta kyllä meistä monet ostavat täysihintaisiakin kirjoja. Minä ainakin, varmaan 20-30 kirjaa vuodessa, jos lahjaksi ostetutkin lasketaan mukaan.

Tempaus on tavallaan kunnianosoitus suomalaiselle kirja-alalle, sen kaikille toimijoille kirjailijasta kirjakauppaan. Kirjoja ei julkaista, jollei niitä joku osta. Toivomme, että kampanjamme innostaa muitakin kiinnittämään huomiota siihen, miten voi omalla pienellä panoksellaan olla mukana tukemassa jotakin itselleen tärkeää. Ihan jokainen tavallaan.

Kirjasta tai sen hankintatavasta sovimme vain, että kirjan tulee olla ns. normaalihintainen, ei siis alennuskirja tai käytettynä hankittu. Kukin sai sitten lisätä vaikeusastetta haluamallaan tavalla. Minä halusin kovasti hankkia kirjani pienestä ”kivijalkakirjakaupasta”, mutta olin jo vaipua epätoivoon: sen paremmin työ- kuin kotikaupungissani ei ole sellaista, ainakaan tietääkseni. Jonkinlainen sattuman hyvä haltija kuitenkin järjesti niin, että jouduin (siis tässä tapauksessa pääsin) muissa asioissa illansuussa Turkuun, ja ehdin vielä Pieneen kirjapuotiin ennen sen sulkemisaikaa (klo 18). En ole ennen tuossa perin viehättävässä ja kotoisassa kirjakaupassa tullut käyneeksi, joten nyt oli vallan mainio tilaisuus korjata asiantila!

Pieni kirjapuoti Turussa Yliopistonkadulla.

Mietin tätä tempausta valmisteltaessa, että haluan ostaa ehdottomasti jonkin kotimaisen kirjailijan teoksen. Mieluiten se saisi olla jokin muu kuin yksi syksyn tulevista kassamagneeteista. Niinpä Tervon ja Hotakaisen uutuudet karsiutuivat, samoin Kyrö, jonka Kunkku on saanut hämmentävän ristiriitaisen vastaanoton. Mieluusti kirja saisi olla myös jonkin pienen kustantamon julkaisema. Kuljeskelin aikani eri hyllyjen ja pöytien äärellä. Sitten tulin vilkaisseeksi erään hyllyn päälle koottuja pienkustantamojen julkaisuja. Joukosta osui silmään tuttu nimi pienen vihreän vihkosen selkämyksestä: Asko Lehtonen. Lehtonen on salolainen toimittaja, joka on julkaissut jo useammankin runokokoelman, ja tämä ostamani on hänen toinen kokoelmansa Tuuli vei kuistilta hatun. Olemme Lehtosen kanssa puolinaamatutut, eli minä tunnistan hänet kaupungilla, mutta hän tuskin minua. Mutta kaupat tuli tehtyä.

Vuonna 2009 Enostonen kustantamassa pehmeäkantisessa runokirjassa 59 sivua ja kaksikymmentä runoa. Lopussa on vielä lyhyt kirjailijan puheenvuoro. Kirjan hinta oli 20 euroa. Sen enempää en nyt ala tässä puntaroida kirjojen hintoja ylipäätään. Jokainen voinee tästä vetää omat johtopäätöksensä.

 

Huomaa kuitin mietelause!

Mitä kirjoja ostettiin marraskuussa

Minulla on ollut tapana aina silloin tällöin vertailla omia lukemisiani Suomen kirjakauppaliiton kuukausittain julkaistavaan listaan Mitä Suomi lukee? Listan pitäisi olla ennemminkin nimeltään Mitä Suomi ostaa?, sillä ostaminen ja lukeminen ovat kuitenkin eri asioita. Kiinnostavampaa olisikin saada oikeata tietoa vaikkapa kirjojen lainausluvuista kirjastoista. Miksi tätä dataa ei ole käytössämme? Vastaus löytyy mm. Pois työpöydältä-blogin kirjoituksesta.

Hiljattain päättyneen marraskuun aikana Suomessa myytiin eniten seuraavia teoksia:

Kotimainen kaunokirjallisuus
1	Remes Ilkka	Ylösnousemus	WSOY
2	Oksanen Sofi	Kun kyyhkyset katosivat	Like
3	Lehtinen Lasse	Nätti-Jussi	Paasilinna
4	Kunnas Mauri	Piitles	Otava
5	Pulkkinen Riikka	Vieras	Otava
6	Kyrö Tuomas	Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike	WSOY
7	Tuuri Antti	Rauta-antura	Otava
8	Kyrö Tuomas	Mielensäpahoittaja	WSOY
9	Ollikainen Aki	Nälkävuosi	Siltala
10	Mäki Reijo	Sheriffi	Otava

Olen tummentanut tuohon listaan teokset, jotka olen lukenut (tai mahdollisesti kuunnellut äänikirjana, kuten Vieraan). Jos olen kirjoittanut kirjasta blogiini, linkki vie tekstiin. Sofi Oksasen elokuun lopussa ilmestynyt uusin romaanihan teki melkoisen tempun kavutessaan elokuun myydyimmäksi teokseksi oltuaan kaupan vasta kaksi päivää. Nyt se on joutunut siirtymään ykköspaikalta isänpäivä- ja joululahjamyynnissä jyräävän toimintatrillerin tieltä. Ilkka Remeksen teoksia en ole enää jaksanut muutamiin vuosiin lukea, mutta äänikirjana kuuntelin jonkun ei niin kovin kauaa sitten. Kirjat toistavat itseään melkoisesti, mikä on joidenkin lukijoiden mielestä plussaa, joidenkin miinusta. Itse lukeudin Remeksen kohdalla jälkimmäisiin.

Tuomas Kyrö on roikkunut kuukauden myydyimpien listoilla jo kyllästyttävänkin pitkään. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on ollut kymmenikössä mukana maaliskuusta alkaen, ja varsinainen Mielensäpahoittaja on roikkunut listoilla vuoden 2010 kesästä alkaen. Hieno saavutus. Marraskuussa julkistettiin Finlandia-ehdokkaat, mutta myydyimpien listalle on päässyt vain samana päivänä (15.10.) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittanut Nälkävuosi. Hienoa on, että Mauri Kunnaksen Piitles on otettu tähän listaan eikä lastenkirjoihin.

Vuoden 2012 marraskuun myydyimmät käännöskirjat:

1	Rowling J.K.	Paikka vapaana	Otava
2	Kepler Lars	Tulitodistaja	Tammi
3	Tolkien J.R.R.	Hobitti eli sinne ja takaisin	WSOY
4	Cornwell Patricia	Punainen usva	Otava
5	Nesbø Jo	Aave	Johnny Kniga
6	Harris Charlaine	Pedon veri	Gummerus
7	Gerritsen Tess	Eloonjäänyt	Otava
8	Läckberg Camilla	Majakanvartija	Gummerus
9	Ruiz Zafon Carlos	Taivasten vanki	Otava
10	Saramago  Jose	Ricardo Reisin viimeinen vuosi	Tammi

Käännöskirjojen listalla ei ole mitään yllättäviä. J. K. Rowlingin romaania myy kirjailijan nimi, vaikka ei kirjakaan mikään huono ole. Hobitti taas myy elokuvan ansiosta, ja hyvä niinkin. Taivasten vanki minulla on vielä lukematta, aikomus kyllä on.

Lasten ja nuorten kirjat
1	Nopola Sinikka,  Nopola Tiina	Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli	Tammi
2	Havukainen Aino, Toivonen Sami	Tatu ja Patu pihalla	Otava
3	Kunnas Mauri	Aarresaari	Otava
4	Parvela Timo	Ella ja kadonnut karttakeppi	Tammi
5	Paolini Christopher	Perillinen eli Sielujen holvi	Tammi
6	Collins Suzanne	Nälkäpeli 1-3 (yhteisnide)	WSOY
7	Collins Suzanne	Matkijanärhi	WSOY
8	Nopola Sinikka, Nopola Tiina	Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen	Tammi
9	Nopola Tiina	Siiri ja Lumimies	Tammi
10	Scarry Richard	Iloinen autokirja	Tammi

Lasten- ja nuortenkirjojen listaa hallitsevat sarjat, kuten Kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat -Facebooksivun keskustelussakin todetaan. Pitkäjänteinen ja laadukas työ kantaa hedelmää, mikä tietysti on oivallinen asia. Toisaalta uusien nimien on vaikea saada itselleen tilaa myyntipöydiltä.

Tavoitteeni ei ole, että olisin aina lukenut suurimman osan saati kaikki listalle päässeet kirjat. Mukava näitä on kuitenkin seurailla ja vertailla, miten oma lukeminen solahtaa valtavirtaan. Kiinnostavaa on myös, mitkä teokset ovat seuraavalla myydyimpien listalla. Veikkaan, että tuore Finlandia-voittaja Jää on vahvoilla.

Onnea ja menestystä Suomen lastenkirjakaupalle!

Tänään 1.10. avautuu Helsingissä Simonkatu 9:ssä Suomen lastenkirjakauppa. Pääsin jo eilen kurkistelemaan kauniita tiloja ja ihania tuotteita sala-avajaisissa. Tässä muutama kuvamaistiainen:

Kirjakaupan ikkunaseinällä on pieni näyttämö lukunurkkauksineen, ja tarkoitus on järjestää kaupassa myös erilaista oheistoimintaa. Kuulemma jonkinlaista divariosastoakin kaavaillaan. Yhden seinän peittää kuvittaja Sari Airolan kaunis seinämaalaus Lumottu lehmus. Tässä siitä muutama yksityiskohta:

 Ja vielä melkein koko teos:

Kannattaa käydä kurkistamassa sympaattista putiikkia! Avajaistarjouksiakin on kuulemma luvassa, ja kauppa on auki myös huomenna sunnuntaina! Liikkeellä on lisäksi hyvin palveleva verkkokauppa, joten muutkin kuin helsinkiläiset voivat asioida.

Pokkari maitokaupasta ja kustannusmaailman mullistuksia

Viime viikolla lehdissä uutisoitiin Sofi Oksasen ja Juha Vuorisen yhteistyöprojektista, jossa he ovat tehneet kumpikin oman kustantamonsa kautta jakelusopimuksen Lehtipisteen kanssa. Vuorisellahan on jo pitkään ollut Diktaattori, jonka kautta hän on julkaissut omia kirjojaan, mm. huippusuosittuja Juoppohullun päiväkirjoja. Oksanen taas hiljattain perusti oman kustantamon nimeltä Silberfeldt, joka keskittyy kirjailijan omien teosten pokkaripainosten levitykseen. Pokkareitten myyminen huoltoasemilla ja ruokakauppojen lehtihyllyillähän ei ole onneksi Suomessa enää mitään uutta, mutta Oksanen ja Vuorinen taitavat olla tässä uranuurtajia lähinnä siksi, että he ovat itse kirjailijoita, omistavat kustantamot ja kauppaavat vain omia kirjojaan, ainakin toistaiseksi. Aiemminhan pokkaribisnes on ollut suurten kustantamojen ja lehtitalojen puuhaa, ja Loistokin oli neljän suuren yhteenliittymä alun alkaen. Joka tapauksessa näiden kahden kirjailijan tempaus uutisoitiin sanomalehtien kulttuurisivuilla aika näyttävästi. Jutuissa korostettiin myös, että painokset ovat olleet jo alussa suuria ja että 40 000 kappaleen painos myytiin sisäänmyynnissä nopeasti loppuun.

Toiminta ainakin on ollut ripeää, sillä jo tänään paikallisessa Salessa poiketessani bongasin Oksasen Baby Janen kassalla lojuvassa lähetyksessä. Myyjä huomasi kiinnostukseni ja kaivoi pinosta minulle uunituoreen kirjan. Sen enempää en kehdannut keskeneräistä hyllytystä sotkea, että olisin tarkistanut, joko Vuorisen Romaanikerjäläinenkin oli tänne maalle päässyt. Pitää kurkata seuraavalla kauppareissulla uudelleen. Tavallisesti lähikaupassa on hyvin suppea valikoima taskukirjoja, ja esimerkiksi Loiston valikoimaa ei ole ollut saatavana. Mielenkiintoista on tätäkin projektia seurata. Hinta muuten oli 10 euroa, mikä on ehkä vähän yläkanttiin pokkarista, vai onko? Vuorinen lahjoittaa kirjastaan saamansa tuoton hyväntekeväisyyteen.

Päivän toinen kirjallinen mietiskelyn aihe on kustannusmaailmassa tehdyt tai tekeillä olevat omistajanvaihdokset. Viikonloppunahan kuulimme, että WSOY myydään Bonnierille. Tunnelmat ovat näin lukijan näkökulmasta ainakin hämmentyneet ja hieman epäileväisetkin. Tammihan on kuulunut jo jonkin aikaa tälle ruotsalaiselle kustantamolle, eikä tämä lukija ole oikeastaan mitään huomannut. Tosin tämän päivän Helsingin Sanomissa runoilija Tommi Parkko kirjoittaa, että uusi omistaja ei ainakaan runouteen ole panostanut. Oksastakin oli kaupasta haastateltu, hänhän on WSOY:n entinen kirjailija. Hän toivoo tästä WSOY:n uutta mahdollisuutta. Sitä toivoo tietysti jokainen. Sekä Tammen että WSOY:n oppikirjat siirtyivät Sanomalle. Tuskin tämä muutos ainakaan oppikirjatarjontaa lisää.