Heli Laaksonen ja Elina Warsta: Aapine

Mul kävei erinomane tuuri viime viikol, ku mää poikkesi toist kertta kirjastos kesäsen kiine pitämise jälkke. Kirjastohoitaja tarjos mul melkke tiskialt lainaks uut äänikirja, mimmosest mää ei ollu tiänny viäl mittä. Laaksose Helilt ol tullu uus kirja, Aapine! Ja mää sai sen heti mukkasan. Onnempäiv!

Emmä sitä sit kuitenka heti kuutelema ruvennu, ku autos o ihan toinen kirja keske. Ajatteli lykät nautintto viäl. Mut sit eile Salo-reisul mää ei enä malttanu, vaa painusi kirjakauppa ja osti Aapise oikke paperkirjana! Ja luin samantiän! Melkost irrottelu, vai mitä? Tänäpä mää viäl tuplasi lukemise kuutelemal samalas äänikirja ku luin sitä oikkia kirja. Kirjailija iha itte lukke. O hyvä kans. Parhaite taitta mennä juur tommottis ku määki tei, et lukke ja kuutele sama aikka.

Kirjas on ihan niiku aapises kuuluki olla, jokane aakkoste kirjane vuorolas, ja siin sit piän loru taik runo kyljes. Mut äänikirjast puuttuva kuva! See on vahink, kosk kirja o kuvittanu äärest taitava kuvittaja Elina Warsta. Kuva ova suuri ja värikkäi, mut o joukos hauskoi yksityiskohti.

Melkken kaik runo ova hauskoi kans. Vai mitäs tykkääs?

Ja jollei Ruatis käsitetä,

mitä Köteporkil yritetä,

jätä viikinkit sin vinkuma,

tul kotti pallokrillama!

Tommottis opetetta harvinaist ja melkke turha geet. Mittä yhtenäist juant tai teema ei se enemppä mun miälest ol, mut Turk on pal esil. O Aurajok, Paavo Nurm ja Manu ja Telle, vaikk ny esimerkiks.

Tääki aukeama o hauska!
Haje kaikk d-alkuse aapiste klassikkosana,
 vaikk ny trometaar, se kaikil Suame kakaril tuttu elukka.

Lopus o viäl kolm tarina niil, jok jo ossava lukke. Mää tykkä enite siit, misä vaim opetta miäheles kunnolist suame:

Aili: Älä san ooja. Sun kuulu sanno: kiitos, nyt riittää.

Toivo: En san.

Aili: Kui nii et san?

Toivo: Kaffe mene yli reuna, jos mää ruppe niim pitki puhei pitämä.

Mää tykkäsin koko kirjast ihan kauhjast, mikä onki hyvä, kosk mää se ittelän omaks ostinki. Meina lukke see viäl mont kertta. Äänikirjast muute puuttu kokonas kirjas oleva sanasto. Seeki on hausk! Siäl selitettä Matti ja Teppoki. Jossei sää viäl tiärä, ni hee ova Ruohosen ikikuuluisat iskelmäilvekset, Sepon armaat velipojat. Nih.

Mutt emmä taira iha terve olla, kosk mää tykkäsi mahrottomast viäl ihan kirja lopus olevast lounasmurtte esittelyst. Heli on sanonu sitä paasaukseks, ja kai se sitä sit onki, mutt hyvi hauskal taval. Kannatta lukke seeki ainaki kerra.

Mutt tärkkiä kysymys o, oppik täl lukema. Koitta kannatta, mut risk o olemas: voi oppi murret samal.

Loppu viäl viisaus Aapisest kaikil opiks ja ojenukseks:

Älä ikä ruppe kärttyseks ämmäks,

äläkä ainaka äijänkränäks!

Heli Laaksonen ja Elina Warsta: Aapine

Otava 2013. 72 s.

Äänikirjan lukija Heli Laaksonen. 1 cd.

Kirja ostettu kirjakaupasta, äänikirja lainattu kirjastosta.

P.S. Teksti kirjoti samal periaattel ku Laaksonenki omas: Jos joku on sitä mieltä, että ei meil noi sanota, hän on luultavasti oikeassa. Meil kumminki sanota!