Riippuuko Sinun olohuoneesi tai vaikka lähisukulaisesi salin
seinällä kotimaisesta huutokaupasta takavuosina ostettu suomalaisen taiteen
mestariteos, arvotaulu, josta voi olla ylpeä? Oletko Edelfeltin,
Gallen-Kallelan, Schjerfbeckin tai Särestöniemen onnellinen omistaja?
Entä oletko sinäkin taannoin innokkaasti seurannut televisiosta Antiikkia, antiikkia -sarjaa, jossa miellyttävä Wenzel Hagelstam erehtymättömällä vainullaan arvioi meidän tavisten nurkista löytyviä aarteita, myös tauluja?
Entä oletko sinäkin taannoin innokkaasti seurannut televisiosta Antiikkia, antiikkia -sarjaa, jossa miellyttävä Wenzel Hagelstam erehtymättömällä vainullaan arvioi meidän tavisten nurkista löytyviä aarteita, myös tauluja?
Mitä sanot, kun käykin ilmi, että tarkoin vaalittu
perintötaulu onkin mitä todennäköisimmin väärennös? Tai että Wenzel Hagelstam
ei ehkä sittenkään ole niin erehtymättömän hyvävainuinen kuin on annettu
ymmärtää. Entäpä jos monet taidemuseoidenkin kokoelmissa olevat arvotaulut ovat
itseasiassa taitavia väärennöksiä, joiden aitouden ovat taanneet Suomen
arvostetuimmat asiantuntijat Ateneumista ja muista museoista?
Valitettavasti on todennäköistä, että kaikki yllä
luettelemani asiat ovat totta, mikäli uskoo edes neljänneksen Jouni Rannan muistelmateoksesta Vilpitön mieli. Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta. Ranta on
parhaillaan yhtenä syytettynä isossa suomalaista taideväärennöskuviota
käsittelevässä oikeusjutussa, ja hän on jo aikaisemmin kärsinyt vankilassa tuomion
väärennettyjen taulujen myymisestä. Vaikea on olla uskomattakaan Rannan
kertomusta. Ja vaikkei uskoisi tosiaan kuin murto-osan, on silti katsottava
taidemuseoita, -gallerioita ja -huutokauppoja aivan uusin silmin.
Kun Rannan teos alkuvuodesta julkaistiin, Helsingin Sanomat
nosti uudelleen esiin pari vuotta sitten julkaisemansa laajan artikkelin
salolaisesta Opettajasta, joka kärähti arvotaulujen väärentämisestä. Asia
kiinnosti luonnollisesti, olihan tapaus paikallisesti mielenkiintoinen ja jutun
käänteet uskomattomat. Oikeudenkäyntiä seurattiin myös paikallislehdessämme, ja
se herätti kauhistuksen sekaista naurua. Mitä ihmettä oikein tapahtuu, kun
salolaisen koulun kuvismaikka paljastuu tuotteliaaksi taideväärentäjäksi!?
Rannan kirjasta selviää nopeasti, että Salon tapahtumat
olivat vain nappikauppaa ja harrastelua todellisten tekijöiden harjoittaman ja
vuosikymmeniä jatkuneen ammattimaisen taidehuijauksen rinnalla. Ranta itsekin
taisi olla tekijänä pienemmästä päästä, vaikka hän kirjassa tunnustaa
välittäneensä ja myyneensä ainakin tuhat väärennettyä taulua. Tuomion hän on
saanut vain muutamasta tapauksesta.
Ranta kertoo kirjassaan paitsi taulukauppiaan urastaan myös
elämänvaiheistaan ylipäätään. Hyvä matikkapää ja erinomainen muisti
yhdistettynä levottomaan mielenlaatuun tekivät hänestä ensin ammattimaisen
pelurin, joka teki rutkasti rahaa korttipöydissä. Kuluttava elämäntapa söi
miestä. Sitten sattuma puuttui peliin. Sukulaismiehen käsiin oli jäänyt
autolastillinen tauluja, jotka piti muuttaa rahaksi. Ranta oli kerrasta myyty.
Taiteen myyminen oli mahtavaa!
Varsinaiset bisnekset alkoivat kahdeksankymmentäluvun
nousukauden korvalla, kun Taiteilija lähestyi Rantaa. Tämä arvoituksellinen
mies (Veli Seppä) kuvataan Vilpittömässä
mielessä poikkeuksellisen lahjakkaaksi taiteilijaksi, joka pystyi
muuntamaan tyylinsä milloin kenenkin mestarin käsialaksi ja maalaamaan jopa
parempia töitä kuin alkuperäiset tekijät itse. Ranta toimitti Taiteilijan töitä
arvioitaviksi ja ne läpäisivät seulat lähes poikkeuksetta. Ja jos eivät
ensimmäisellä kerralla läpäisseet, niin aina löytyi joku, joka suostui
lausumaan jotain puoltavaa. Jos ei muuten onnistunut, ujutettiin taulu
taidehuutokauppaan myyntiin. Aina löytyi myös ostajia.
Rannan kertoma tarina on uskomaton! Kirja on kirjoitettu
niin vetävästi, että kuuntelin sen lähes putkeen silmät pyöreinä ja välillä
ällistyneenä naurahdellen. Ranta kertoo omasta elämästään hyvin avoimesti, mitä
arvostan, mutta kiinnostavin anti on tietysti tuo taidekauppaan ja -bisnekseen
liittyvä osuus. Ranta mainitsee nimeltä muun muassa koko joukon arvostettuja
asiantuntijoita, jotka eivät hänen kuvauksensa perusteella ymmärtäneet tuon
taivaallista omasta erikoisalastaan. Vai rahako sittenkin houkutti enemmän?
Joka tapauksessa taidebisneksessä liikkuivat todella suuret rahat.
Jouni Ranta on vieraana MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa (jossa haastatellaan myös Veli Seppää).
Siinä toimittaja kysyy Rannalta, eikö kirja ole poikinut kunnianloukkaus- tai
muita syytteitä. Ranta väittää, ettei ole. Se tuntuu uskomattomalta! Jos
tosiaan niin on, se kyllä mielestäni todistaa sen puolesta, että Rannan
kertomukset taulujen aitoustodistusten ynnä muiden lausuntojen antajista ovat
tosia. Ällistyttävää! Ihmeen hiljaa ainakin minusta on oltu myös meneillään
olevasta oikeudenkäynnistä. Luulisi ihmisiä ja mediaa kiinnostavan.
Jouni Ranta ja Marko
Erola: Vilpitön mieli. Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta
Tammi 2017. 182 s. Äänikirjan kesto 5 h, lukija Raiko Häyrinen.
Äänikirja ostettu.
Tammi 2017. 182 s. Äänikirjan kesto 5 h, lukija Raiko Häyrinen.
Äänikirja ostettu.