Outi Hongisto: Veljet - Amir & Younas & Jälkeläinen

 

Jatkuvajuonisen dekkarisarjan kirjoittaminen ja julkaiseminen lienee jokseenkin riskialtis projekti, jossa vaaditaan lujaa uskoa tuotteeseen ja hyvää kestävyyttä monessa mielessä. Näin syvälliseen ajatuskulkuun päädyin saatuani hetki sitten päätökseen Outi Hongiston dekkaritrilogian viimeisen osan Veljet – Jälkeläinen.

Olen lukenut vuonna 2020 ilmestyneen aloitusosan Veljet– Amir tuoreeltaan. Olen siitä kirjoittamassani jutussa todennut: ”… päättyy piinaavalla tavalla täysin kesken. Jatkoa on luvassa, mutta miten malttaa odottaa siihen asti?” Niinpä!

Seuraava osa Veljet - Younas on ilmestynyt vuonna 2021 ja olen saanut siitä kustantajalta arvostelukappaleenkin, mutta en ole tullut siihen sitten kuitenkaan tarttuneeksi, vaikka vaikutuin aloitusosasta ja viihdyin sen parissa mainiosti. Miksi? Koska en vuoden kuluttua enää mielestäni muistanut tarpeeksi aloitusosan rivakasti edenneestä ja muistaakseni hyvinkin monipolvisesta juonesta. Tuntui, että olisi pitänyt lukea aloitusosa uudelleen, mutta siihen ei sentään ollut kiinnostusta eikä aikaa. Niinpä kirja siirtyi dekkarikirjahyllyni uumeniin odottamaan parempia aikoja.

Niinpä vähän huonoa omatuntoa potien hieman hätkähdin, kun jossain vaiheessa tätä vuotta huomasin, että Hongiston sarjaan oli ilmestynyt jo kolmas osa eli Veljet – Jälkeläinen. Nyt en ainakaan enää muistanut, mitä siinä aloitusosassa oikein tapahtui! Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja aloittaa uudelleen alusta. Äänikirjan kuuntelemallahan se on helppoa ja vaivatonta. Tuumasta toimeen!

Kuuntelin siis Amirin uudelleen, ja aloitin heti perään Younasin kuuntelun. Istuin viikolla paljon autonratissa, joten kirjat etenivät hyvää vauhtia. Younas oli kuitenkin vielä pahasti kesken viikonlopun alkaessa. Onneksi kirja oli myös painettuna hyllyssäni, sillä huomasin jääneeni täysin tarinan koukkuun! Luin kirjan loppuun perjantaina iltayöstä. Aamulla totesin, että Jälkeläisestä ei vielä ole saatavana äänikirjaversiota, joten onneksi minulla on painettu kirja lukupinossani! Luin sen päivässä.

On sanottava, että näin yhteen putkeen nautittuna tämä trilogia totisesti on parhaimmillaan. On kiitettävä Myllylahti-kustantamoa, joka on ottanut tietoisen riskin sarjan julkaisemiseen sitoutuessaan. Samoin on oltava iloinen, että kirjailija Outi Hongisto on uskaltanut aloittaa dekkaristinuransa tällä formaatilla. Valtava työ on tehty, ja varsinaiset hedelmät ovat poimittavissa vasta nyt. Mutta sato on laadukas ja runsas, joten panostus ja odotus palkittiin! Ainakin siis lukijan näkökulmasta.

Olen kirjoittanut Veljet – Amir -dekkarista ja sen juonikuvion alkuasetelmasta suhteellisen perusteellisen jutun, joten en lähde sitä nyt kokonaan kertaamaan. Todettakoon tässä vain, että lapsina äitinsä kanssa Suomesta turvapaikan saaneet pakistanilaisveljekset Younas ja Amir ovat nuorina aikuisina ajautuneet lain eri puolille. Younas työskentelee nopeasti urallaan edenneenä rikosylikonstaapelina KRP:ssa, ja pikkuveli Amir on ajautunut Kauklahdessa majaansa pitävään maahanmuuttajataustaisten rikollisjengiin.

Amir temmataan nopeasti ja tiukasti jengin talutusnuoraan. Samaan aikaan Younas ryhmineen pääsee kyseisen jengin puuhien jäljille. Erityisesti Younas alkaa aavistella, että jengin todelliset aivot pysyttelevät visusti taka-alalla. Pyörittääkö pääkaupunkiseudun huumekauppaa joku korkeassa asemassa työskentelevä poliisi?!

Hongisto kuvaa hyytävästi, miten helppoa järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmojen on kutoa verkkojaan ja saada kenet tahansa palvelemaan omia päämääriään. Paras ja rehellisinkin poliisi tai muu viranomainen on murrettavissa. Jos ei muuten, niin tämän läheisten ihmisten henkeä uhkaamalla.

Veljet – Younas jatkuu saumattomasti siitä, mihin aloitusosa Amir jää. Mukaan tulee pari uutta henkilöä. Ensinnäkin Younasin tutkintaryhmään palkataan turkulainen oikeustieteilijä Matias, ja toinen uusi näkökulma on nuori rikostoimittaja Emma Backman, joka janoaa kiihkeästi päästä tekemään oikeita juttuja iltapäivälehteen ja jolla onkin pettämätön uutisvainu.

Koko sarjan juoni tiivistyy oikeastaan Younasin ja mädän poliisin väliseksi kamppailuksi, jossa keinoja ei lopulta kaihdeta kummallakaan puolella. Kumpikin tekee kaikkensa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Kun toinen vetää hetkeksi pidemmän korren, on toisella jo vähintään yhtä häijy vastaveto valmiina. Younas on alakynnessä, koska hän haluaisi pelata rehellisin keinoin, mutta ei tiedä, kehen voi luottaa.

Tapahtumat vyöryvät eteenpäin kiivaaseen tahtiin, ja lukijaparka kääntää sivuja peläten pahinta ja toivoen parasta. Kuka selviytyy voittajana ja millä hinnalla? Kuka ylipäätään on vielä lopussa hengissä?

Juonenkuljetuksessa Hongisto on ehdottomasti parhaimmillaan. Toiminta ja vauhti pitävät vähän pitkäksi venyvän tarinan vireen vähintäänkin kohtalaisena, parhaimmillaan erinomaisena. Hintana on kuitenkin, etteivät mielenkiintoisetkaan henkilöt oikein saa syvyyttä, jonka ansaitsisivat. Erityiskiitos on annettava päähenkilöistä. Kovin monta maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaista poliisipäähenkilöä en suomalaisesta dekkarikentästä muista, Kati Hiekkapellon Serbian unkarilainen Anna Fekete tulee tällä hetkellä ainoana mieleen (mutta varmasti muitakin on, laittakaa vain kommenttikenttään vinkkejä). Younas Zardari on tervetullut lisä suomalaisdekkaripoliisien sankkaan joukkoon!

Pääpahiksen perimmäiset motiivitkin jäävät harmillisen hennosti perustelluiksi. Miten poliisista tulee häikäilemätön ja mitään katumaton rikollispomo? Tämä on edelleen Jari Aarnion jälkeisenäkin aikana kiinnostava kysymys. Sen sijaan maahanmuuttajanuoren ajautuminen jengin syliin on valitettavankin uskottavasti perusteltu.

Paikoin tarinankuljetuksen vauhti on niin kova, ettei jännitettä pysähdytä riittävästi tiivistämään. Muutamissa kohdin jäin harmittelemaan hyytävän ja täysin yllättävän tapahtuman turhan nopeaa sivuuttamista. Taustatyöt on tehty huolella, ja tutkittavaa ja selvitettävää on varmasti ollutkin hurjasti! Vain paikoin tuntuu tausta-aineisto paistavan hieman läpi, muuten se on onnistuneesti sulautettu kerrontaan.

Trilogiassa on siis kirjasta toiseen saumattomasti jatkuva juoni. Jonkin verran Hongisto kuitenkin avaa ja nopeasti kertaa aiempia juonenkäänteitä matkan varrella, mikä helpottaa kirjat harvakseltaan lukevia mutta hieman tuskastuttaa ne yhteen menoon lukevaa. Tämän asian kanssa varmasti jokainen jatkuvajuonista sarjaa kirjoittava painiskelee. Veljet-sarja kuitenkin kannattaa lukea ainakin ilmestymisjärjestyksessä ja nyt koko sarjan ilmestyttyä myös melko tiiviiseen tahtiin.

Outi Hongisto: Veljet – Amir
Myllylahti 2020. 336 s.
Äänikirja Saga Egmont, lukija Panu Vauhkonen.

Outi Hongisto: Veljet – Younas
Myllylahti 2021. 293 s.
Äänikirja Saga Egmont, lukija Panu Vauhkonen.

Outi Hongisto: Veljet – Jälkeläinen
Myllylahti 2023. 245 s.

Painetut kirjat arvostelukappaleita, äänikirjat itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

 

Outi Hongisto: Veljet – Amir

Outi Hongiston esikoisdekkarin nimi Veljet – Amir on kutkuttavan monitulkintainen. Tarinan päähenkilöt ovat lapsesta asti Suomessa asuneet pakistanilaisveljekset Younas ja Amir, jotka ovat nyt aikuisia nuoria miehiä. Perheen isä on murhattu poliittisista syistä Pakistanissa, minkä jälkeen pojat ovat äitinsä kanssa paenneet maasta ja päätyneet Suomeen, ensin Joensuuhun ja myöhemmin Helsinkiin.

Perheen äiti on harras muslimi, joka toivoisi poikiensakin kunnioittavan perinteitä. Hän on esimerkiksi löytänyt vanhemmalle pojalle Younasille sopivan morsiamen, jonka perhekin vaikuttaa myötämieliseltä tulevaa liittoa kohtaan.

Veljekset ovat olleet aikanaan läheiset, mutta vähitellen heidän luonteidensa erot ovat vieneet heitä kauemmas toisistaan. Younasille oppiminen on ollut aina helppoa, ja hän on aikanaan valinnut ammatikseen poliisin. Hän muistaa vielä kotimaansa poliisin, jonka arvaamatonta ja usein väkivaltaista toimintaa piti pelätä. Suomessa poliisi on aivan toisenlainen, hyvän puolella. Siihen joukkoon hän itsekin haluaa kuulua.

Younasin toive on toteutunut, ja hänelle on avautunut työpaikka KRP:n tutkijana. Maahanmuuttajapoliisit kun ovat kovin kysyttyjä. Samaan aikaan muutamaa vuotta nuorempi veli Amir on hukkaamassa elämänsä. Kirjaimet eivät ole koskaan asettuneet hänen silmissään samalla tavoin järkeviksi siisteiksi sanoiksi kuin Younasilla. Opinnot ovat jääneet, eikä töitä sen paremmin kuin omaa asuntoakaan ole. Nuorukainen majailee nolosti äidin olohuoneen nurkassa.

Sitten Amir tapaa pitkästä aikaa lapsuudenystävänsä Saeedin, joka vie hänet tapaamaan jengiä, jonka jäsenet ovat keskenään veljiä. Epävarma, huomiota ja mielekästä tekemistä kipeästi kaipaava Amir on oitis myyty. Maahanmuuttajista muodostuva miesjoukko on organisoitunut ja kurinalainen, hierarkkinen järjestö, johon hän haluaa ehdottomasti päästä mukaan, hinnalla millä hyvänsä. Tosin kun hinta alkaa hänelle vähitellen valjeta, hän tulee toisiin ajatuksiin. Mutta silloin on jo aivan liian myöhäistä.

Samaan aikaan kun Amir pesee kerhohuoneella jengiläisten tiskejä, ratkoo Younas alaistensa kanssa virolaista paritusvyyhtiä. Pitkään tutkinnan alla ollut rikossarja alkaa yllättäen ratketa Younasin mielestä epäilyttävän siistisi. Kuka haluaa heidän pääsevän toivottuun lopputulokseen mahdollisimman nopeasti? Joku poliisiorganisaation sisältäkö? Younasilla on omat epäilynsä, mutta näyttöä puuttuu.

Poliisin korviin alkaa myös kantautua huhua uudesta rikollisorganisaatiosta, jengistä, jonka jäsenet ovat kaikki nuorehkoja maahanmuuttajia ja jotka mitä ilmeisimmin tehtailevat erilaisia omaisuusrikoksia. Jengi pitää majaansa Espoon puolella, mutta tukikohdan löytyminen ottaa tuskastuttavan kauan paikalliselta poliisilta. Samaan aikaan Younas alkaa huomata Amirin käytöksessä piirteitä, jotka saavat hänen hälytyskellonsa soimaan. Ei kai Amir ole sotkeutunut johonkin valonarkaan?

Hongistoa on Veljien ensimmäisen osan (tulossa on siis ainakin yksi osa tämän jatkoksi, ehkä enemmänkin?) perusteella vähän vaikea uskoa esikoisdekkaristiksi. Muutaman vähän tahmeahkosti käynnistyvän sivun jälkeen huomasin pian ahmivani tekstiä. 

Hongisto vaihtaa näkökulmaa tiheään tahtiin ja lyhyet luvut on lukijaystävällisesti nimetty kulloisenkin näkökulmahenkilön nimellä. Eniten tarinaa katsotaan Younasin ja Amirin näkövinkkeleistä, mutta myös Younasin alainen Antti Riikonen on keskeinen henkilö. Lisäksi on koko joukko henkilöitä, kuten Antin vaimo, poikien äiti ja Amirin tyttöystävä, jotka myös valottavat pian armotonta rataansa vyöryviä tapahtumia. Jossain vaiheessa suhtauduin tähän näkökulmatekniikkaan epäillen, mutta Hongisto saa kyllä paletin toimimaan loistavasti.

Juoni on vangitseva. Lukija näkee ennalta selvästi, että Amirin valinnat ovat auttamatta vääriä. Hän tietää sen osin itsekin, mutta ei voi enää perääntyäkään. Jengin menetelmät on hiottu virheettömiksi. Kerran sille pikkurillinkyntensä annettuaan se ahmaisee koko ihmisen ruumiineen ja sieluineen, eikä se edes riitä.

Samaan aikaan Younas ja Antti hapuilevat rikostutkinnoissaan osin pimeässä, mutta tulevat vahingossa osuneeksi oikeaan. Tai heidän kannaltaan ehkä sittenkin väärään? Kuka oikein ohjailee kaikkea taustalla? Onko ohjaksissa jengin johtaja Ali? Vai sittenkin joku vieläkin paljon vaarallisempi vastustaja?

Hongisto syventää henkilöitään taitavasti ja kuin huomaamatta lukija kiintyy niin Younasiin, Anttiin kuin Amiriinkin. Mutta Hongisto on myös julma. Kaikki eivät ole elävien kirjoissa, kun lukija kääntää auki viimeisen sivun… Veljet – Amir päättyy piinaavalla tavalla täysin kesken. Jatkoa on luvassa, mutta miten malttaa odottaa siihen asti? Auki jää nimen arvoituskin. Onko seuraavan kirjan alaotsikko Younas vai joku jengin jäsenistä?

Veljet – Amir ei ole pelkästään koukuttavaa viihdettä, vaan se avaa myös vaikuttavasti maahanmuuttajien ja muidenkin yhteiskunnan reunalle sysättyjen nuorten haavoittuvuutta, jota monet tahot ovat valmiita häikäilemättä hyödyntämään.

Outi Hongisto: Veljet – Amir
Myllylahti 2020. 336 s.

Arvostelukappale.