Kevään 2014 dekkariuutuudet

Kevät on ollut niin kiireinen, että puolivuosittainen perinteeni julkaista Ruumiin kulttuurin dekkariuutuuslista ja käydä sitä hieman omien lukusuunnitelmieni pohjalta läpi on miltei unohtunut. Mutta eipä hätää, tässä se nyt vihdoin tulee.

Suomen dekkariseuran jäsenlehdessä  siis listataan sekä kevät- että syyskaudella suomeksi ilmestyvät dekkarit. Lista on varsin kattava, sillä mukana on hyvin pieniäkin kustantamoja ja dekkari on käsitetty aika laajasti kattaen kaiken kauhusta trilleriin. Aina tietysti saattaa puutteita olla, ja niitä saa mieluusti listata vaikkapa tämän jutun kommenttiosioon.

Dekkarifriikin ei kannata Suomessa ainakaan vielä vaipua epätoivoon, sillä laskujeni mukaan tuoreimmassa Ruumiin kulttuurin listassa on mukana täydet kolmekymmentä eri kustantajaa Arktisesta Banaanista Zuppa di Porriin. Yhteensä nämä kustantamot julkaisevat kevätkaudella 96 dekkaria. Luettavaa riittää, ja yleensä jää vielä ylikin. Lisäksi lohduttaa (tai kauhistaa, miten vain) tieto, että syyskauden tarjonta on yleensä laajempi.

Hieman yllätyin huomatessani, että eniten dekkareita julkaisee tällä kertaa Tammi. Sen listalla on peräti 15 dekkariksi luettavaa teosta, ja näistä kaksi ilmestyy 60 vuotta täyttävässä Keltaisessa Kirjastossa. Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän olen omaan listaani merkinnyt kiinnostusta tarkoittavalla pylpyrällä. Väkänen tarkoittaa, että olen jo kirjan ehtinyt lukea, ja sellainen on Kati Hiekkapellon Suojattomien, Erik Axl Sundin Varistytön ja Michael Katz Krefeldin Langenneiden perässä.

Merkitsemäni pylpyrät ovat jääneet skannautumatta ensimmäisestä palstasta. Ne ovat kuitenkin: Mia Vänskän Valkoinen aura, Jarkko Sipilän Luupuisto ja Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä.

Ruumiin kulttuuri 1/2014

Keltaisella olen merkinnyt ne dekkarit, jotka tällä hetkellä näyttäisivät varmimmin olevan luettavien listallani:

Alan Bradley: Piiraan maku makea (Bazar)

Kustantajan sivuilla teosta esitellään näin:

Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.

Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan tapauksesta aidosti peloissaan.
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?

Miten tätä voisi olla lukemattakaan?

Staffan Bruun: Murhastudio (CrimeTime)

Bruunin hulvaton ’sankari’, toimittaja-lastenkirjailija Burt Kobbat on vertaansa vailla. Ei liian tosikoille tosiaankaan! ”Murhastudiossa Kobbatt on saanut oman talk shownsa, jonka ympärillä alkaa tapahtua kummallisia. Miksi miljonääri luopuu omaisuudestaan tai julkkis katoaa yksityisyyteen? Burt Kobbatt tulee tietämättään vedetyksi katalaan kiristysjuoneen, jossa ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen.” Tuskin maltan odottaa Burtin kuulumisia, sillä viime tapaamisesta on jo aikaa.

Seppo Jokinen: Mustat sydämet (CrimeTime)

Jokinen ei esittelyjä kaipaa, ja komisario Koskisen suhteen tilanne on sama. Kirjan lukeminen on edistynyt siihen pisteeseen, että se on jo ostettu talouteemme mutta odottelee lukuvuoroaan puoliskon yöpöydällä. Piakkoin siis, Sakari!

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi (CrimeTime)

”Palkitun prosaistin Jari Järvelän kiihkeä jännäri Tyttö ja pommi sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan ja öisille katoille ja kujille, joilla vallitsevat eri lait kuin meidän tuntemassamme kaupungissa. Järvelä aloittaa CrimeTimen kotimaisten tähtikirjailijoiden vierailijasarjan.” Näin Järvelän teosta esitellään kustannusosuuskunnan sivuilla. Järvelää en ole ennen lukenut, mutta tästä voisi aloittaa. Kirja on saanut varsin myönteisen vastaanoton.

Jyrki Heino: Kello (Schildts & Söderströms)

Tykkäsin Heinon esikoisromaanista eli Kellarista joltisenkin verran. Pidin myös tämän kirjailijan yliopistovirkamiesmäisestä vakaasta ja hieman vaivautuneesta esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla Dekkarilauantaissa edellisvuonna. Muilta esikoiskirjailijoilta tuli innostuneita selostuksia siitä, miltä kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen tuntuivat (jännittävältä! upealta!), mutta Heino totesi kuivakkaasti, että onhan noita tieteellisiä julkaisuja jo kertynyt, joten ei tässä nyt ole syytä hötkyillä – ja on siellä pöytälaatikossa toinenkin dekkari. Sen saamme nyt siis luettavaksemme!

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Teos)

Toimittaja Minna Lindgrenin palvelutalo Ehtoolehtoon sijoittunut viimevuotinen romaani Kuolema Ehtoolehdossa vei kertakaikkisesti sydämeni, vaikka ei kovin kriittistä dekkariseulaa läpäisekään. Iki-ihanien 90-vuotiaiden (ja risa!) mummeleiden seikkailut saavat siis nyt jatkoa, kun Ehtoolehdossa aloitetaan putkiremontti. Kaikkihan ei tietenkään kestä päivänvaloa, ja sankaritarten on jälleen aika tarttua toimeen. Hupaisan pinnan alla Kuolema Ehtoolehdossa oli varsin ajatteluttava ja surullisen realistinenkin teos, enkä vähempää odota tältä uutukaiselta. Tiedossa on ainakin kotihoidon surullinen kirjo ja eutanasiapohdintaa.

Gillian Flynn: Paha paikka (WSOY)

Viime kesänä minua viihdytti parin päivän ajan melkoinen pyöritys Gillian Flynnin suomennetun menestysteoksen Kiltti tyttö matkassa. Arvelinkin, että Flynnin varhaisempaa tuotantoa suomennetaan, ja tänä kesänä sitä siis on saatavana. Tuskin mitään korkeakirjallista tavaraa, mutta taattua viihdettä, uskon. WSOY:n sivuilla kirjan sisällöstä kerrotaan näin: ”Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen.

Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä kylmäpäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?

Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit (WSOY)

Viime kesänä hurahdin Ohlssonin tuotantoon ja luin kaksi ensimmäistä suomennettua putkeen juhannuksen vieton melskeissä. Kolmannenkin eli Varjelijat luin syksyllä tuoreeltaan. Innokkaimmat tuntemani fanit ovat jo lukeneet tämän ruotsiksi, mutta minun lienee paras tyytyä odottamaan käännöksiä. Arvelenpa, ettei Ohlsson petä tälläkään kertaa! Luvassa on kiihkeätahtinen terroristijahti ja lentokoneita. Hui.

Donna Tartt: Tikli (WSOY)

Pitääkö tätä perustella? Jumalat juhlivat öisin on parhaita koskaan lukemiani kirjoja, ja olen sen lukenut pariinkin kertaan. Odotukset ovat kovat, vaikka massiivinen koko hieman pelottaakin. Olen ajatellut pitää kesäkuussa teemakuukauden, jonka aikana luen vain paksuja, yli 500-sivuisia teoksia. Tämä tulee olemaan yksi kesäkuun teemakirjoistani, ehdottomasti! Lisävakuudeksi Tartt pokkasi tällä Pulitzerinkin, joten ei voi olla huono. Kirjasta kustantajan sivuilla mm. näin: ”Newyorkilainen 13-vuotias Theo Decker jää eloon, kun pommi räjähtää taidemuseossa ja hänen äitinsä saa surmansa. Isä on jättänyt perheen jo aiemmin, ja pojan on löydettävä itselleen koti. Theon hämmästyttävä odysseia vie hänet erikoisen hienostorouvan perheeseen, antiikkikaupan tomuntuoksuiseen kellariin, Las Vegasiin juhlimaan uhkapelivoittoja sekä taiderikollisten hämyiseen maailmaan. Valonkipinänä tarinan sydämessä tuikkii Theon salainen aarre ja taakka, pieni 1600-luvun lintumaalaus.”

Vähän aikaisemmin keväällä kirjoitin vastaavan koosteen kevätkauden uutuusdekkareista Lukulamppuun. Valittu näkökulma on tuossa jutussa hieman toinen, ja ainakin yhden kirjan olen silloisista aikomuksistani ehtinyt sittemmin jo lukea. Vertailun vuoksi voi siis kurkata, miten lukusuunnitelmat ajan kuluessa muuttuvat. Suunnittelu on aina mukavaa, vaikka toteuttaa ei kaikkea ehtisikään.

Mitkä kevään dekkareista ovat Sinun lukulistallasi ja miksi?

Ensimmäinen osavuosikatsaus

Niin se vain on, että vuodesta 2014 on jo ehtinyt neljännes kulua. On siis aika tehdä blogin ensimmäinen osavuosikatsaus. Kaikenlaista kivaa onkin taas ehtinyt tapahtua myös kirjamaailmassa.

Vuosi alkoi blogihistoriassani varsin räväkästi, sillä ensimmäistä kertaa blogini ulkoasu uudistui. Koska itse olen mahdottoman epävisuaalinen ihminen ja arka radikaalien uudistusten suhteen, ilahduin huomatessani paikallislehdessä jutun nuoresta naisesta, joka koulutyönsä ohella pyörittää pientä yritystä. Julko ny on erikoistunut blogien ulkoasuihin. Päätin antaa Julialle vapaat kädet, ja lopputulos onkin todella raikas. Silmä tottui nopeasti, enkä ole yhtään kaipaillut takaisin entiseen maanläheiseen (= tylsähköön) ulkoasuun. Oranssi piristää kummasti päivää!

Lukemisen osalta vuosi on pyörähtänyt vallan mainiosti käyntiin. Kolmen kuukauden aikana luettu on peräti 36 kirjaa. Niistä tosin koko joukko on (lasten)äänikirjoja. Kuuntelin koukuttuneena ja nauttien Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan. Nyt menossa ovat Muumit äänikirjaversioina. Ajattelin myöhemmin kirjoittaa niistä yhteisjutun Tove Janssonin merkkivuotta juhlistaakseni.

Muumeja olen rytmittänyt Käsikirja Linnunradan liftareille

-kuunnelmasarjalla, jossa onkin mittaa melkoisesti. Sekapäistä kohellusta maailmankaikkeudessa tuskin olisin koskaan jaksanut kirjoina lukea, mutta kuunnelmana se on toiminut ihan mukavasti. Siitäkin lisää keväämmällä.

Dekkarilinja on pitänyt, sillä runsas kolmannes luetuista kirjoista on ollut dekkareita tai ainakin jonkinlaisia jännäreitä. Iloinen yllättäjä oli J. K. Rowlingin Käen kutsu, jolle on luvassa kesällä jatkoa (suomeksi pitäisi ilmestyä elokuussa Otavan syyskatalogin mukaan). Matti Röngän surumielinen Levantin kyy jäi mieleen, samaten vahva kotimainen naisdekkaristi Kati Hiekkapelto ja hänen toinen teoksensa Suojattomat. Eniten hiuksiani kuitenkin nostatti Ursula Poznanskin Vii5i.

Hienoja lukuhetkiä ovat tarjonneet kotimaiset esikoiskirjailijat, kuten Tommi Kinnunen, Meri Kuusisto, Sari Pöyliö ja Petri Vartiainen. Viime vuoden lukuhuippuja äänestettiin Blogistanian kirjapalkintokisoissa. Omat suosikkini pärjäsivät ihan mukavasti. Palkinnot muuten luovutetaan voittajille tai heidän edustajilleen kirjan ja ruusun päivänä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Helmikuussa kirjoitin pari juttua kirjastoista. Ensin ihastelin koti- tai lähikirjastoni muodonmuutosta. Vaihto uusiin, avariin tiloihin on kertakaikkisen onnistunut. Pari viikkoa sitten etuosan hyllyjä siirrettiin runoraadin tieltä. 

Tänään kirjastossa käydessäni ihailin kansalaisopiston kevätnäyttelyä, joka on viikoksi rakennettu tiloihin. Sitä ennen paikalla oli pistäytynyt nukketeatteri, jota kaikki viereisen koulun oppilaat olivat käyneet katsomassa. Juuri tällaista tilaa olemme tänne maalle kaivanneet! Kun vielä olisi varaa hankkia aineistoakin. Hiihtolomalla käväisin ystävien kanssa vanhassa pääkaupungissa ihastelemassa vanhan ja uuden loistavaa liittoa.

Ihan maaliskuun viimeiselle päivälle ehti vielä Lukulamppu-sivuston avaaminen nettiin. Sivustoa on työstetty kovasti useita kuukausia kulissien takana. Olin ja olen edelleen todella imarreltu siitä, että minua pyydettiin mukaan ensimmäiseen avustaja-aaltoon. On ollut etuoikeus päästä läheltä seuraamaan, mitä kaikkea tällaisen idean kehittely ja toteuttaminen on vaatinut. Nyt hedelmät ovat kaikkien nautittavissa. Työ kuitenkin jatkuu. On ilo olla siinä mukana! Tervetuloa minunkin puolestani kaikki kirjojen ystävät Lukulampun valokeilaan!

Kevät tekee tuloaan ja tuo kaikkea mukavaa tullessaan. Ensimmäisenä huomenna kirjailijavierailu työkaupunkini kirjastossa. Tavattavissa Kjell Westö! Sinne.