A. S. Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus

 

”Minä olin kuin riivattu. Minun täytyi saada tietää.”
                                     Kirjallisuudentutkija Roland Michell A. S. Byattin Riivauksessa

 

Toisen lukupiirini kauden viimeisen kerran teemaksi valittiin brittikirjailija A. S. Byattin (suomennettu) tuotanto. Lukupiirimme vetäjä kertoi, että Byattin tuotanto on kiinnostanut häntä jo pitkään, mutta mitään ei ollut toistaiseksi päätynyt luettujen listalle. Erityisesti häntä kiinnosti Byattin teoksista Riivaus, jota on luonnehdittu kaikkien aikojen parhaaksi romaaniksi (mikä on hauskan ironista, koska Riivauksen eli alkukielellä Possession-teoksen alaotsikko on Romanttinen kertomus eli A Romance erotukseksi romaanista, a novel, ja teoksessa mainitaankin, että ”…Romanttinen kertomus on naisille oikea muoto ---Romanttisen kertomuksen maaperällä naiset – toisin kuin tässä maailmassa – voivat vapaasti ilmaista todellisen luontonsa…” ).

Riivaus ilmestyi vuonna 1990 ja oli Byattin kaunokirjallinen läpimurto. Teos palkittiin Booker-palkinnolla. Marja Alopaeuksen ja Leevi Lehdon suomennos ilmestyi vuonna 2008 ja herätti ihastusta myös meillä. Omista muistiinpanoistani (ajalta ennen blogia) löytyy maininta, että Riivauksesta kohistiin Helsingin Sanomien Lukupiiri-blogissa (jota piti lehden nettisivuilla Kirsi Piha). Olen tämän kohinan innoittamana ostanut kirjan painetun version samana kesänä ja lukenutkin miltei saman tien.

Edellisestä lukukerrasta oli siis ehtinyt vierähtää miltei 17 vuotta. Muistikuvat teoksen vaikutuksesta ja sisällöstä olivat mielenkiintoisen hatarat. En rientänyt vahvistamaan esitettyä käsitystä Riivauksesta kaikkien aikojen parhaana romaanina, mutta mielikuvissani muistelin sen kuitenkin kiinnostuneena lukeneeni. Toisaalta mielikuvissa oli myös jonkinlaista harpontaa yli vähemmän kiinnostavien jaksojen, mikä ei todellakaan ole omin tapani lukea kirjallisuutta. Mutta en siis ollut toisaalta jättänyt kirjaa keskenkään enkä poistanut sitä hyllystäni. Sen sijaan olin hankkinut sen viereen Byattilta toisenkin järkäleen eli Lasten kirjan (Teos, 2009). Se tosin on edelleen lukematta, enkä sitä nyt lähtenyt lukupiiriä varten lukemaankaan (kirjassa on 970 sivua eikä sitä ole saatavana äänikirjana).

Riivauksen sisällöstä oli jäänyt mieleeni vain pari hajanaista yksityiskohtaa. Ensinnäkin kirjan yhden keskeisen henkilön asunto, joka sijaitsi osittain maan alla siten, että ikkunat olivat katonrajassa ja niistä näkyivät vain ohikulkijoiden jalat. Asunto oli kostea ja homeinen ja siinä asuttiin, koska parempaankaan ei yksinkertaisesti ollut varaa. Toiseksi muistin, että gagaattihelminauhalla oli jokin keskeinen osuus tarinassa. Ensimmäinen muistikuva pitikin hyvin paikkaansa, mutta gagaattikoruilla on lopulta muistikuviani vähäisempi merkitys juonen kannalta. Kyllä niitä silti muutama vilahtelee, eivätkä ne ihan vain rekvisiittaakaan ole.

 

”Juuri tekstien paljous ja niiden moninaiset suhteet tekevät mahdolliseksi sen, että Riivausta voi lukea monella tavalla. Kaikkia merkityksiä ja viittauksia on mahdotonta pyydystää, eikä se ole tarkoituskaan. Tekstissä voi edetä moneen suuntaan seuraamalla sen kerrostumia ja merkitysketjuja. Katkelmista löytyvien johtolankojen yhdistely tekee lukijasta salapoliisin, joka tekee löytöjä ja paljastuksia yhtä jalkaa kirjan henkilöhahmojen kanssa – joskus jopa heidän edellään.”
                                     Kirjallisuudentutkijat Sanna Nyqvist ja Merja Polvinen Riivauksen jälkisanoissa

 

Teoksen monitasoisuus ja erilaisten tekstilajien kirjo sen sisällä osoittautuivat täysin paikkaansa pitäviksi muistikuviksi. Riivaus ei ole helppolukuinen teos, kaukana siitä. Tällä kertaa lähdin selättämään sitä äänikirjaversiona, mikä toimikin kohtalaisen hyvin. En päässyt loikkimaan yli mitään, vaan ’jouduin’ kohtaamaan kaiken, mitä painetun teoksen sivuille on kirjoitettu. Mutta sitten loppui ostamani palvelun kuunteluaika, kun teosta oli vielä miltei puolet jäljellä. Koska olin lainannut painetun kappaleeni lukupiirikaverilleni, päädyin hakemaan kirjan itselleni lainaan kirjastosta. Pian huomasin sortuvani taas yliloikintaan, mitä teoksen jälkisanat kirjoittaneet kirjallisuudentutkijat Sanna Nyqvist ja Merja Polvinen eivät suosittele tekemään (tietenkään!).

Teoksessa on kaksi aikatasoa. Nykyhetki on vuosi 1987, jossa Roland Michell on rutiköyhä ja parisuhteessaan turhautunut mutta työlleen epätoivoisen täysin omistautunut yliopiston tutkija. Hänen aiheensa on 1800-luvun viktoriaanisen ajan ikoninen runoilija Randolph Henry Ash. Yhtenä päivänä hän törmää kirjastossa Ashin alkuperäisiin kirjeluonnoksiin, joista ei kukaan ole kuullut mitään. Näyttää siltä, että varsinainen kirje on osoitettu naiselle, joka ei ole Ashin vaimo Ellen. Roland salaa löytönsä ja alkaa omin päin selvittää, kenelle Ash on kirjoittanut. Paljastuu, että kyseessä on ollut aikalaiskirjailijatar Christabel LaMotte, jonka tutkijaa tohtori Maud Baileyta Roland lähtee tapaamaan.

Maud ja Roland löytävät LaMotten sukukartanosta Ashin ja Christabelin kirjeenvaihdon, josta käy ilmi, että he ovat olleet rakastavaisia. Kummankin kirjailijan elämäkerrat ja tuotannon tutkimukset menevät kerta heitolla uusiksi, jos kirjeet paljastuvat. Kirjeistä saavat pian vainun myös muut Ash-tutkijat, kuten Rolandin esimies James Blackadder ja Ashin elämäkerran kirjoittanut amerikkalainen Mortimer Cropper, jolla on maine häikäilemättömänä Ash-aineiston haalijana. Roland ja Maud haluavat kuitenkin tutkia rakastavaisten tarinan ensin itse. Pian Roland huomaa olevansa epätoivoisen rakastunut tohtori Baileyyn, joka on saavuttamattoman yläluokkainen koleanviileä kaunotar.

Tutkijakaksikkoa kiehtoo Ashin ja LaMotten mahdollinen ja lopulta todennäköiseksi osoittautuva kohtaaminen. Kummankin elämäkertatiedoissa tuntuu olevan aukkoja vuosien 1859–1861 aikoihin. On ryhdyttävä lukemaan runoilijoiden teoksia uudesta näkökulmasta. Mutta ennen kaikkea on yritettävä etsiä lisää tietoa ja todisteita. Viettivätkö Ash ja LaMotte kesän yhdessä rannikolla? Oliko heillä suhde? Jos oli, minkä luonteinen se oli? Liittyikö LaMotten naispuolisen elämänkumppanin itsemurha jotenkin siihen? Lisäkierteitä etsintään tuovat muut kirjallisuudentutkijat, jotka saavat vihiä löytyneistä kirjeistä ja niiden sisältämästä uutispommista. Alkaa kilpajuoksu totuuden perässä. ”Hänen oli saatava ne paperit. Hän tunsi fyysisiä vihlaisuja kuin olisi ollut nälkään nääntymäisillään.”

Toisessa aikatasossa ollaan vuoden 1860 tienoilla Englannissa ja Bretagnessa Randolph Ashin ja Christabel LaMotten kanssa. Lukija siis saa tietää näiden kahden elämästä hieman enemmän kuin Maud ja Roland sekä muut nykytutkijat. Osa tarinasta kerrotaan perinteiseen tapaan, mutta myös lukija saa koota sen palasia lukuisista kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä, joita putkahtelee päivänvaloon.

Kaiken tämän lisäksi Byatt on kirjoittanut Ashin ja LaMotten tuotannot kirjaansa tarinan lomaan. Tämän ratkaisun kunnianhimoisesta toteutuksesta kertoo jotain sekin, että suomennoksen runot on suomentanut Leevi Lehto. Lukija siis pääsee myös itse analysoimaan niitä sen ohella, että saa lukea 1980-luvun tutkijoiden tulkintoja niistä. Näiden samaan aikaan tuotantoaan luoneiden kirjailijoiden arvostus on ollut kovin erilainen. Ash on ollut arvostettu ja ihailtu runoilija jo elinaikanaan, ja hänen tuotantoaan tutkitaan innokkaasti edelleen. Lisäksi hänen teoksiaan kuuluu niin sanottuun kaanoniin, eli niitä luetutetaan vieläkin esimerkiksi kouluissa. LaMotten kohtalo on ollut kokonaan toinen. Koska hän oli nainen, ei hänen tuotantoaan pidetty missään arvossa omana aikanaan. Se on noussut kiinnostuksen kohteeksi vasta aivan viime vuosina naistutkimuksen kiinnitettyä siihen huomiota. Lukija saa siis kuitenkin punnita ihan itse, kuinka oikeudenmukaisesti arvostus näiden tekijöiden osalta on jakautunut.

Riivaus on todellinen runsaudensarvi, jonka äärellä tunsin itseni kovin heikoin eväin varustelluksi. Viktoriaanisen aikakauden runous ja kulttuurielämä eivät ole mitenkään hyvin hallinnassani, joten on erittäin varmaa, että paljon kiinnostavia ja brittilukijoille itsestään selviä viittauksia meni viheltäen yli pääni. Sama koskee tietysti 1980-luvun akateemisia brittipiirejä. Mutta kieltämättä näitä kuvataan herkullisesti! Kyynärpäät ovat sivistyneissä ja oppineissa piireissä veitsenterävät, eikä niiden käyttöä kaihdeta tippaakaan. Byattilla on taito ironisoida lempeästi kohteitaan kuivakkaan brittihuumorin perinteitä kunnioittaen. ”Kaikki tutkijat ovat vähän hulluja. Kaikki hullaantuminen on vaarallista. Tämä kaikki on päässyt karkaamaan vähän käsistä.”

Ash-tutkija Rolandin ja LaMotte-asiantuntija Maudin suhde vertautuu luonnostaan ja moniulotteisesti Ashin ja LaMotten romanssiin. Kumpaankin liittyy salaisuuksia, kiellettyä ja korventavaa intohimoa ja kolmiodraamaa, vaikka varhaisempi onkin huomattavasti dramaattisempi ja kohtalokkaampi kuin tuoreempi versio. Alaotsikon lupaus romanttisesta kertomuksesta toteutuu kansien välissä monessakin merkityksessä ja lukuisina variaatioina.

Riivaus on muodoltaan myös salapoliisiromaani, jossa ratkotaan kiehtovaa arvoitusta seuraamalla erilaisia ja paikoin hyvin heiveröisiä johtolankoja. Kuten Nyqvist ja Polvinen jälkisanoissa toteavat, mukaan on saatu vieläpä takaa-ajo ja asekin. Lisäksi lukija palkitaan monin verroin lopun paljastuksissa. Lopun huippukohtaus on suorastaan ylidramaattinen kauhuromantiikassaan. Pienen paikkakunnan hautausmaalla häärii haudanryöstäjiä juuri, kun yksi koko Britannian historian pahimmista hirmumyrskyistä, the Great storm of (16.10.)1987 pyyhkäisee yli Sussexin ja tekee hurjaa tuhoa myös kyseisellä hautausmaalla.

Vuoden 2025 lukija nautti myös teoksen nykyhetken nostalgiasta. Eletään aikaa juuri ennen internetin ja matkapuhelinten läpimurtoa. Tutkijat ihastelevat ääneen, miten nerokas keksintö onkaan valokopiointi, joka helpottaa valtavasti aineiston käsittelyä. Mikrofilmit toki ovat käytössä, mutta kuinka helppoa onkaan ottaa erilaisista papereista kaikille halukkaille kopiot! Työnhaku tapahtuu kirjeitse, ja kollegoja tavoitellaan lankapuhelimen avulla.

Lukemisesta, kirjoittamisesta, kirjoista, kirjallisuudesta ja kirjallisuudentutkimuksesta Riivauksessa on vaikka kuinka ammennettavaa. Sitaatteja talteen poimittavaksi riittää loputtomiin: ”Ajatelkaa tätä - kirjailija kirjoitti yksin, lukija luki yksin, ja he olivat yksin toinen toistensa seurassa.”

A.S. Byatt: Riivaus (Possession)
Suom. Marja Alopaeus ja Leevi Lehto.
Teos 2008. 708 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Painettu kirja ostettu ja lainattu kirjastosta. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Virginie Grimaldi: Hyvä elämä

 

Virginie Grimaldi (s. 1977) on Ranskan myydyimpiä kirjailijoita. Grimaldi perusti vuonna 2009 Femme Sweet Femme -nimisen blogin (2009–2018), jonka ansiosta hän pystyi aloittamaan ensimmäisen romaaninsa kirjoittamisen. Ensimmäisiä Grimaldin teoksia luonnehdittiin chick litiksi ja hyvänmielen kirjallisuudeksi. Esikoisromaani Le premier jour du reste de ma vie ilmestyi vuonna 2015.

Suomeksi Grimaldin romaaneja on ilmestynyt toistaiseksi neljä kappaletta. Kansikuvia katsellessani huomasin, että ne näyttävät kyllä tutuilta, eli olen niitä katalogeissa ja somessa nähnyt, mutta en ole tullut koskaan tarttuneeksi. Tuoreimmasta eli Hyvä elämä -romaanista sain arvostelukappaleen kustantajalta, ja sen innoittamana päätin kuunnella sen äänikirjaversion.

Varhaiskeski-ikäiset sisarukset Emma ja Agathe tapaavat muutaman vuoden tauon jälkeen toisensa. Rakastettu isoäiti on kuollut, ja heidän lapsuutensa turvasatama Baskimaalla on menossa myyntiin. He haluavat vielä kerran viettää yhden ihanan viikon hyvien muistojensa parissa. Ainakin Emma toivoo, että viikko myös korjaisi heidän turhaan rikkoutuneet keskinäiset välinsä.

Nykyhetken kuvauksen lomassa kulkevat takaumat, joissa siskokset ovat vuoron perään äänessä. Takaumat alkavat vuodesta 1985, jolloin Emma on viisivuotias ja Agathe syntyy. Näiden osien kautta lukijalle avautuu näkymä naisten lapsuuteen ja nuoruuteen. Samalla selittyy, miksi Emma on aina ollut niin suojeleva pikkusiskonsa suhteen ja miksi välit aikanaan rikkoutuivat.

Millaisista tapahtumista ja traumoista on kyse, paljastuu siis vähitellen. Niitä en lähde tässä nyt enempää avaamaan, sillä niiden hidas kuoriutuminen esiin on keskeinen osa romaanin viehätystä. Rakenne jo itsessään erottaa tämän teoksen kevyimmästä viihteestä.

Kieltämättä omat odotukseni olivat hieman vinossa teoksen suhteen. Odotin jotain kepeää ja hauskaakin, mutta sain hyvin käsiteltyä ja kauniisti kirjoitettua elämän tummaa puolta kuvaavan kertomuksen. Huumoriakin toki on mukana keventämässä. Lopussa itkin pikkuisen.

Kyse on pohjimmiltaan sisaruudesta, keskinäisestä huolenpidosta ja ystävyydestä. Mielenkiintoisesti Emman ja Agathen ikäero ja luonteiden erilaisuus johtaa heidän muistojensa erilaisuuteen. He ovat eläneet samassa perheessä hyvin tiiviisti yhdessä, mutta miltä kaikki näyttää jälkikäteen, kun yhdessä muistellaan. Kyse on myös vanhempien ja lasten suhteesta. Lapset ovat ällistyttävän lojaaleja vanhemmilleen. Mutta miksi Emma ei voi antaa anteeksi äidilleen, vaikka Agathe voi? Sekin saa uskottavan selityksensä.

Virginie Grimaldi: Hyvä elämä (Une belle vie)
Suom. Susanna Tuomi-Giddings.
Otava 2025. 314 s.
Äänikirjan lukija Satu Paavola.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

 

Tämänkertainen lukupiirikirja osoittautui samalla erinomaiseksi hyllynlämmittäjän selätykseksi, sillä luettavaksi piti valita jokin Elif Shafakin romaaneista. Olen niitä tullut vuosien varrella hankkineeksi hyllyyni peräti neljä kappaletta, mutta ainuttakaan en ollut tähän mennessä vielä lukenut. Kirjailijastakaan ei ollut oikein selkeää kuvaa, ja kirjat olivat valikoituneet ilmeisesti lähinnä houkuttelevien kansiensa perusteella.

Nettitietojen valossa v. 1971 Ranskassa syntynyt Shafak on todellinen kosmopoliitti, sillä häntä luonnehditaan brittiläisturkkilaiseksi kirjailijaksi, joka on asunut ainakin Espanjassa, Turkissa ja Yhdysvaltojen Arizonassa. Menestyksekäs ja monin tavoin palkittu kirjailijanura vaikuttaa kuitenkin vain sivujuonteelta Shafakin CV:ssa, jossa on muun muassa tohtorintutkinto ja työskentelyä lukuisissa maailman huippuyliopistoissa. Erilaisten palkintojen ja kunnianosoitusten lista on suorastaan hengästyttävä.

Shafakia luonnehditaan kirjailijana naisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä sananvapauden väsymättömäksi puolustajaksi.

Valitsin hyllystäni Shafakin toisen suomennetun romaanin Kirottu Istanbul tietämättä siis oikeastaan mitään kirjasta etukäteen. Se ei ole mitenkään huono alkuasetelma lukukokemukselle.

Romaani ei aukene ihan vaivattomasti. Lopulta kuitenkin alkaa hahmottua, että kyse turkkilaisen Kazancın ja amerikanarmenialaisen Tchakhmakhchianin sukujen yhteen kietoutuvasta tarinasta. Kazancın sukua riivaa kirous. Kaikki suvun miehet kuolevat yllättäen nelikymmenvuotiaina. Niinpä perheen omistamassa jo rappeutumaan päin olevassa talossa asuu neljä sukupolvea pelkkiä naisia. Parikymppinen Asya on suvun nuorin jäsen, jonka äiti Zeliha on nuorin neljästä sisaruksesta, jotka kaikki asuvat lapsuudenkodissaan.

Asyan eno Mustafa on perheen ainoa elossa oleva mies. Hänet on lähetetty kaksikymmentä vuotta sitten Amerikkaan pakoon kirousta. Siellä hän on avioitunut Rosen kanssa. Rosella on edellisestä avioliitostaan puoliksi armenialainen tytär Armanoush. Rose itse asiassa nai Mustafan osittain ärsyttääkseen entisen miehensä armenialaista perhettä, armenialaiset ja turkkilaiset kun ovat perivihollisia.

Kun Armanoush aikanaan päättää lähteä selvittämään biologisen isänäitinsä taustaa Istanbuliin ja majoittuu isäpuolensa perheen eli Kazancıen kotiin, lähtevät lukuisat vaietut asiat purkautumaan. Ensinnäkin käsittelyyn tulee vuoden 1915 armenialaisten kansanmurha, jonka nykyinen Turkin valtio jyrkästi kieltää koskaan tapahtuneen. Edes Turkin historian opettajana työskentelevä Asyan Cevriye-täti ei myönnä sellaisesta kuulleensakaan.

Tässä kohdassa oli tunnustettava, että omassa tietämyksessä on hirmuinen aukko. Ilmeisesti juuri kyseinen kansanmurha on suurimpia esteitä sille, etteivät Turkin EU-jäsenneuvottelut etene. Aihe on siis edelleen varsin tulenarka, eikä esimerkiksi Suomi ole tunnustanut kansanmurhaa tapahtuneeksi. Aiheesta löytyy kuitenkin runsaasti aineistoa netistä. Shafakin kuvaus Armanoushin isoäidin ja tämän perheen kohtaloista noudattelee hyvinkin tarkasti historian kulkua. Totta on sekin, että tapahtumista on kiellettyä kertoa esimerkiksi oppikirjoissa, ja Shafakiakin vastaan nostettiin syyte Kirotun Istanbulin ilmestyttyä 2000-luvun lopulla.

Zelihan vanhin sisko Banu on tunnettu selvänäkijä, joka on pitkälliseen paastoon liittyvän riitin yhteydessä saanut vangittua itselleen kaksi jinniä. Niiden avulla hän saa selville asioita, jotka muuten pysyvät visusti salassa. Jotkin asiat hän tosin mieluummin olisi tietämättä, kuten sen, kuka on Asyan isä ja miten Kazancıen perhe liittyy Armanoushin perheen kohtaloihin. Banun jinnit tuovat romaaniin maagisen juonteen, joka samalla helpottaa erilaisten unohdettujen tarinoiden ja salaisuuksien paljastumista.

Kirottu Istanbul on teoksena kuin nimessään mainittu ikiaikainen suurkaupunki, jossa kulttuurit kohtaavat ja limittyvät. Se hehkuu värejä ja vahvoja tunteita, sen sivuilta tulvivat herkullisten aterioiden viekoittelevat tuoksut ja katukauppiaiden liikenteen meluun sekoittuvat huudot. Myös romaanin rakenne tuntuu mukautuvan sokkeloisen ja monikerroksisen Istanbulin luomaan kehykseen. Lukijana saa olla tarkkana pysyäkseen mukana, eikä silti aina tunnu tietävän, missä oikein mennään. Tämän tarinan henkilögalleriasta olisin totisesti kaivannut romaanin loppuun jonkinlaista kaaviota tai luetteloa.

Mikään helppo romaani Kirottu Istanbul ei siis ollut, mutta kiinnostava kyllä monella tapaa. Kuten sanottu, opin paljon uutta (josta ainakin osa olisi ollut syytä tietää jo muutenkin). En oikein osaa sanoa, miten etenen Shafakin tuotannon kanssa. Luenko jo hyllyyn hankkimani teokset jossakin vaiheessa? Ainakin tuoreemmista teoksista hankalaniminen 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa vaikuttaa arvioiden perusteella muutenkin kovalta palalta, eivätkä kaikki kriitikot ole täysin positiivisia arvioita kirjoittaneet Kadotettujen puiden saari -romaanistakaan.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul (The Bastard of Istanbul)
Suom. Maria Erämaja
Gummerus, 2012. 498 s.

Ostettu.

Elif Shafakin suomennetut teokset:

Rakkauden aikakirja (Gummerus, 2011), suom. Maria Erämaja

Kirottu Istanbul (Gummerus, 2012), suom. Maria Erämaja

Kunnia (Gummerus, 2013), suom. Maria Erämaja

Valkoinen elefantti (Gummerus, 2014), suom. Maria Erämaja

Eevan kolme tytärtä (2018), suom. Sari Karhulahti

10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa (2021), suom. Maria Erämaja

Kadotettujen puiden saari (Gummerus,2023), suom. Helinä Kangas

Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

 

Jason Reynolds on menestynyt yhdysvaltalainen runoilija ja prosaisti. Hän aloitti uransa runoilijana ja rap-lyyrikkona ja kirjoitti sitten useita pidettyjä ja palkittuja romaaneja. Vuonna 2017 Reynolds tavallaan yhdisti runouden ja proosan julkaisemalla nuorille suunnatun säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus (Long Way Down).

Säeromaanin minäkertoja on 15-vuotias Will, jonka isoveli Shawn ammutaan lähiön kadulle kesken ostosreissun. Pojat ovat olleet läheisiä erityisesti sen jälkeen, kun heidän isänsä tapettiin kadulle kostettuaan veljensä tapon.

On siis selvää, että lähiön kirjoittamaton sääntö on kostaa läheisen kuolema kuolemalla. Willin on pakko murtaa isoveljen jumittunut laatikko ja ottaa sieltä ladattu ase. On mentävä tappamaan Riggs, Shawnin entinen ystävä, jonka Will päättelee tappaneen hänen veljensä.

Matkalla kerrostaloasunnosta seitsemännestä kerroksesta katutasolle ase housunkaulukseen työnnettynä Will kohtaa joka kerroksesta mukaan nousevan kuolleen läheisensä, kuten isän ja tämän Mark-veljen. Käytyjen keskustelujen tarkoitus on saada Will vielä miettimään päätöstään. Onko hän aivan sataprosenttisen varma, että juuri Riggs ampui Shawnin? Miten ampuminen ihan konkreettisesti tulee tapahtumaan? Pystyykö hän painamaan liipaisinta? Onko hän koskaan ampunut? Onko koko kostosäännössä lopulta mitään mieltä?

Reynolds on kertonut, että Will voisi oikeastaan olla hän itse. Ollessaan 19-vuotias Jason Reynoldsin hyvä ystävä ammuttiin kadulle ja kaveriporukka suunnitteli kostavansa tapon tappamalla sen, jonka he olivat yhdessä päätelleet tappajaksi. Onneksi suunnitelma ei koskaan toteutunut. Väkivallan toivottaman kierteen Reynolds onkin tavoittanut Minuutin mittaiseen ikuisuuteen hienosti.

Reynoldsin teksti on vahvan runollista. Hän käyttää runsaasti erilaisia typografisia keinoja ilmaisussaan. Tarina on rankka, jopa synkkä, mutta lopussa on nuortenromaanille sopiva valonpilkahdus. Kierre ehkä sittenkin voidaan katkaista.

Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Long Way Down)
Suom. Niko Toiskallio.
Otava 2021.

Ennakkokappale.

Lukupiirimme teemana olivat säeromaanit. Luin ja kuuntelin seuraavat säeromaanit:

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Otava, 2021)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)

Olen koonnut eri tahoilta löytämiäni ja saamieni vinkkien perusteella listaa suomeksi ilmestyneistä ja vuonna 2025 tulossa olevista säeromaaneista:

Elizabeth Acevedo: Runoilija X (Karisto, 2019, suom. Leena Ojalatva)
Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021, suom. Leena Ojalatva)
Sarah Crossan: Kuunnousu (S&S, 2020, suom. Kaisa Kattelus)
Sarah Crossan: Yksi (S&S, 2018, suom. Kaisa Kattelus)
Sini Helminen: Kunnes kuolen (Myllylahti, 2024)
Pirjo Kotamäki: Petäjäistä leipää, taivaallista hunajaa (Herättäjä-yhdistys, 2024)
Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto, 2015)
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto, 2017)
Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa tokalla (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)osta kesälomalla (Myllylahti, 2025)
Tiia Mattila: Humalan soundtrack (Myllylahti, 2025)
Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta  (Rakkausmyrsky-sarja 1) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta (Rakkausmyrsky-sarja 2) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Myrskyn jälkeen aurinko (Rakkausmyrsky-sarja 3) (Kvaliti, 2024)
J. S. Meresmaa: Dodo (Myllylahti, 2020)
J. S. Meresmaa: Khimaira (Myllylahti, 2021)
J. S. Meresmaa: Kerberos (Myllylahti, 2022)
Anne Muohonen: Kuuden kättelyn sääntö (Hertta, 2025)
Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus (omakustanne, 2024)
Sara Norja: Kummajaisten kesä (Nysalor, 2023)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (2021, Otava, suom. Niko Toiskallio)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Hanna van der Steen: Punapipoinen poika (Kvaliti, 2022)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Dess Terentjeva: Ihana (WSOY, 2021)
Dess Terentjeva: Freestyle (WSOY, 2023)
Dess Terentjeva: Zeno (WSOY, 2024)
Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi (S&S, 2021, suom. Katja Laaksonen)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)
Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet (Otava, 2022)

Päivitän mielelläni listaa vinkkienne perusteella, joten jättäkää tiedot puuttuvista ja uusista suomenkielisistä säeromaaneista kommentteihin alle. Kiitos!

Elly Griffiths: Taikatemppumurhat

 

Olen ollut uskollinen Elly Griffiths -fani vuosikausia, aina siitä saakka, kun ensimmäinen Ruth Galloway -sarjan cozy crime -dekkari Risteyskohdat vuonna 2017 julkaistiin suomeksi. Sain silloin Tammelta Risteyskohdista ennakkokappaleen. Se tosiaan tiesi paikkansa, sillä olen lukenut (ja osan kuunnellut) koko 15-osaisen sarjan jokaisen osan aina tuoreeltaan, kun niitä on julkaistu.

Julkaisutahti on ollut kiitettävän rivakka, sillä kun Tammi otti sarjan ohjelmaansa vuonna 2017, sitä oli jo Englannissa ilmestynyt kahdeksan osaa. Suomennoksia julkaistiin kaksi kappaletta vuodessa, joten tänä vuonna ilmestyi sarjan päättävä osa Viimeinen leposija vain vuotta myöhemmin kuin alkuperäisteos oli nähnyt päivänvalon.

Ruth Galloway -sarja on ollut ja on edelleen Suomessakin hyvin suosittu, joten Tammi otti ohjelmaansa myös Griffithsin Harbinder Kaur -sarjan. Se on tuoreempi sarja, jossa on vasta neljä osaa, joista viimeisin The Last Word on ilmestynyt tänä vuonna. Kaikki kolme aiempaa osaa on jo suomennettu. Sarjan aloitusosa on Muukalaisten päiväkirjat. Kaikki Ruth-fanit eivät ole tainneet Harbinderiin ihastua yhtä tulisesti, mutta minä olen kyllä pitänyt myös tästä sarjasta. Kaikki suomennokset on hankittu ja luettu (tai kuunneltu).

Tuotteliaalla kirjailijalla on kuitenkin vielä yksi aikuisille suunnattu sarja, josta saatiin ensimmäinen suomennos vasta tänä syksynä. Sarja on nimetty miljöönsä mukaan Brighton-sarjaksi, ja se eroaa kahdesta edellä mainitusta parin ratkaisevan seikan osalta. Ensinnäkin kyse on historiallisesta tai ainakin nostalgisesta dekkarisarjasta, sillä aloitusosa Taikatemppumurhat sijoittuu vuoteen 1950. Toiseksi tällä kertaa päähenkilö on nuorehko mies, Brightonin poliisin rikoskomisario Edgar Stephens.

Kyse on edelleen arvoitusdekkarista, jossa ei varsinaisesti väkivallalla mässäillä, mutta tunnelma on kuitenkin aika erilainen kuin aiemmin suomennetuissa sarjoissa. Se on tietysti erinomainen asia, mutta vaati pientä orientaation säätöä, ennen kuin pääsin kunnolla viihdyttävän tarinan imuun. Ajankohta eli vuosi 1950 on oivallinen valinta sarjan aloituspisteeksi, sillä toisen maailmansodan arvet ovat vielä kovin tuoreet ja sodan vaikutus tuntuu brittienkin arjessa kaikkialla. Kuitenkin uusi aikakausi on jo hyvää vauhtia käynnistymässä ja maailma muuttumassa.

Juoni käynnistyy rivakasti, kun rautatieaseman matkatavarasäilytyksestä löydetään hajun perusteella kaksi laatikkoa, jotka sisältävät pilkotun naisruumiin osia, kuten erinomaisen hyvin muodostuneen sääriparin. Kolmas laatikko, joka sisältää puuttuvan palan eli torson, saapuu poliisilaitokselle suoraan Edgar Stephensille osoitettuna. Paketissa lukee Edgarin tittelinä hänen sotilasarvonsa.

Nyt koossa on jo kaksi vihjettä, jotka saavat Edgarin vakuuttuneeksi, että murha liittyy jotenkin hänen sodanaikaiseen komennukseensa. Kolmeen osaan sahattu nainen on nimittäin hänen taikuriystävänsä Maxin kehittämä kuuluisa Siksak-taikatemppu.

Taitava ristikoiden ja muiden arvoitusten ratkoja Edgar on sodan alkuvaiheessa värvätty MI5:een taikuriryhmäksi kutsuttuun erikoisjoukkoon, jonka tarkoituksena oli hämätä saksalaisia erilaisin menetelmin muun muassa uskomaan, että pohjoisen satamakaupunkeja suojasivat vahvat sota-alukset.

Taikuriryhmässä palveli myös ihan oikeita varieteissa työskennelleitä taikureita eli esimerkiksi Edgarin hyvä ystävä Max Mephisto, Stan “The Great Diablo” Parks ja Tony Mulholland. Sodan jälkeen taikuriryhmä hajosi maailman tuuliin, mutta nyt on aika jäljittää vanhat taistelutoverit auttamaan murhan ratkaisemisessa.

Pian alkaa valjeta, että ainakin jotkut vanhan taikuriryhmän jäsenet ovat murhaajan tähtäimessä, kun ruumiita tulee lisää. Kuka murhien takana oikein on ja mitä hänelle on sota-ajan tapahtumista jäänyt hampaankoloon? Edgar joutuu palauttamaan mieleen sota-ajan kipeän menetyksensä, mikä ei hänen mielialaansa varsinaisesti nosta. Onko hän itsekin hengenvaarassa? Kuka pelaa kaksilla korteilla?

Elly Griffiths: Taikatemppumurhat (The Zig Zag Girl)
Suom. Pauli Tapio.
Tammi 2024.
Äänikirjan lukija Aku Laitinen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

 

Elly Griffithsin Brighton-sarja:

Taikatemppumurhat (The Zig Zag Girl, 2014) Suomentanut Pauli Tapio. Tammi, 2024. 

Savuverho (Smoke and Mirrors, 2015) Suomentanut Pauli Tapio. Tammi, maaliskuu 2025.

The Blood Card, 2016

The Vanishing Box, 2017

Now You See Them, 2019

The Midnight Hour, 2021

The Great Deceiver, 2023

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos

 

On vaikea kuvitella hempeäkantisempaa ja nimeltään positiivisempaa (ja hankalakäyttöisempää!) romaania kuin Annie Lyonsin teosta Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Ulkoasu on kuitenkin noin kolmikymmenprosenttisesti harhaanjohtava, sillä vaikka romaanin tapahtumat ovat monelta osin hyvänmielenromaanien peruskamaa ennalta-arvattavuudessaan ja pumpulisessa lempeydessään, on pohjavire lopulta hyvinkin vakava ja tumma.

Eudora Honeysett on 85-vuotias, kärttyisä, hieman katkera ja elämään kaikin puolin kyllästynyt. Hän asuu yksin omakotitalossa Lontoon laitamilla seuranaan vain yrmeä kollikissansa Montgomery. Eudora on päättänyt lähteä maailmasta haluamallaan tavalla saatuaan vinkin, että sveitsiläiseltä klinikalta voi ostaa avustetun itsemurhan tietyin ehdoin.

Päättäväinen Eudora on jo lähestynyt klinikkaa ja saanut sieltä ensimmäisen yhteydenoton, kun naapuritaloon muuttaa uusi perhe. Pian Eudoran ovikelloa jo rimputtaa uusien naapureiden kymmenvuotias Rose-tytär, joka alkaa odotetusti murtaa Eudoran tiukkaa puolustusta pala palalta. Samaan aikaan Sveitsin-matkan valmistelut etenevät vääjäämättä.

Ehtivätkö Rose ja muut Eudoran elämään sitkeästi työntyvät mukavat ihmiset muuttaa päättäväisen naisen mielen ajoissa? Eudoran elämään alkaa nimittäin tulla uusia merkityksellisiä asioita kuin varkain.

Toisessa aikatasossa paljastuu vähitellen, millaiset tapahtumat ovat aikanaan aiheuttaneet Eudoran yksinäisyyden ja katkeroituneen elämänasenteen. Eudoran palvoma isä joutui lähtemään sotaan. Lähtiessään hän antoi noin kymmenvuotiaalle Eudoralle kohtuuttoman taakan: pikkutytön pitäisi huolehtia äidistä ja tämän odottamasta pikkusiskosta sillä aikaa, kun isä olisi poissa.

Eudoran sisko Stella ei kuitenkaan ole sellainen lapsi, josta on helppo huolehtia. Beatrice-äidin ja tyttärien keskinäiset välit ovat nykytermein toksiset monella tapaa. Lopulta Stella tekee jotain sellaista, mitä Eudora ei voi koskaan antaa anteeksi.  

Nykyhetken Eudora on siis vakaasti päättänyt kuolla. Hän ei missään nimessä halua joutua julkisen terveydenhuollon kynsiin, kuten hän itse huonompionnisten ikätovereidensa tilannetta kuvaa. Terveydenhuollossa työskentelevät ihmiset tekevät hänen mielestään toki parhaansa, mutta systeemi on sellainen, että sen armoille joutuneet huonokuntoiset ja puolustuskyvyttömät vanhukset joutuvat luopumaan kaikesta arvokkuudestaan ennen kuin pääsevät pois sillä ainoalla tavalla, joka heille on mahdollinen.

Valitettavasti nämä ajatukset ovat viime vuosina käyneet liiankin omakohtaisesti tutuiksi. Miksi ihminen saa pitkälti päättää elämästään, mutta ei lainkaan kuolemastaan? Eudora ei pelkästään voi hyvin, hänelle myös käy hyvin. Kunpa se olisi mahdollista meille kaikille.

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos (Eudora Honeysett Is Quite Well, Thank You)
Suom. Anna-Mari Raaska.
Aula & Co. 2024. 349 s.
Äänikirjan lukija Laura Hänninen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Luettu myös Annie Lyonsin edellinen suomennettu romaani Pommisuojan lukupiiri.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

 

Kanaalisaariin kuuluva Guernseyn saari taitaa olla meillä tunnettu lähinnä Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin vuonna 2008 ilmestyneestä menestysromaanista Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava, 2010) ja sen pohjalta tehdystä romanttisesta samannimisestä elokuvasta (ensi-ilta v. 2018). Olen elokuvan katsonut, mutta kirjaa en ole tainnut lukea.

Guernsey kuuluu siis maantieteellisesti Kanaalisaariin, jotka sijaitsevat vain noin 50 kilometrin päässä Ranskan Normandian rannikosta, mutta on hallinnollisesti osa brittiläistä imperiumia. Kanaalisaaret oli ainoa brittiläinen alue, jonka Saksa miehitti toisen maailmansodan aikana, ja miehitys kesti pitkään eli vuodesta 1940 aina vuoden 1945 toukokuuhun asti.

Guernsey on siis sekä maantieteellisesti ja maisemallisesti että historiansa puolesta erittäin kiinnostava pieni maailmankolkka tai Euroopan nurkkaus. Siksi kiinnostuin myös Lorna Cookin romaanista Ystävät, rakastavaiset, viholliset, vaikka sen rakenne onkin jo miltei kliseisen tavanomainen. Tapahtumia kuvataan kahdessa aikatasossa eli nykyajassa ja jossakin historian ajassa, ja jollakin tavalla tarinat sitten liittyvät yhteen, usein niin, että nykyajan tarinassa joku etsii totuutta menneisyyden tapahtumista.

En ole kovin tyytyväinen romaanin suomenkieliseen nimeenkään. Alkuperäisteoksen nimi on The Girl from the Island, mikä ei kovin sytyttävä ole sekään. Mutta kannatti tämä romaani kuitenkin ottaa luureihin mustikkametsäseuraksi. Viihdyin kirjan kahden tarinan parissa lopulta oikein hyvin, ja opin uuttakin toisen maailmansodan karmeista vaiheista.

Romaanin nykyajan taso sijoittuu vuoteen 2016. Päähenkilö Lucy palaa pitkän tauon jälkeen käymään kotisaarellaan siskonsa Claran ja tämän perheen luona, koska nykyään ulkomailla asuvan isän iäkäs serkku Dido on kuollut ja testamentannut komean mutta vähän ränsistymään päässeen sukutalonsa Deux Tourellesin Lucylle ja Claralle.

Sisarusten välit ovat jotenkin tulehtuneet. Yksinäisenä kuolleesta Didosta he eivät tiedä juuri mitään, vaikka ovat lapsena tämän talossa vierailleetkin. Talosta löytyvien pienten vihjeiden takia naisen elämäntarina alkaa kuitenkin kiehtoa Lucya, ja hän alkaa kysellä ja selvittää tämän vaiheita. Yllätys on, että Didolla on ollut myös sisko Persephone eli Persey. Mitä tälle on tapahtunut? Lucy huomaa, ettei tiedä juuri mitään sukunsa ja kotisaarensa vaiheista toisen maailmansodan melskeissä.

Toinen aikataso sijoittuu Deux Tourellesin toisen maailmansodan alkuvuosiin. Tapahtumat käynnistyvät päivästä, jona miehittäjät saapuvat saarelle ja Persephonen ja Didon äiti kuolee keuhkokuumeeseen. Wikipedian mukaan Guernseyn saaren asukkaat evakuoitiin Englantiin miehityksen alta, mutta se on siis mitä ilmeisimmin karkea yleistys. Deux Tourellesiin jäävät sisarukset sekä talon uskollinen taloudenhoitaja rouva Grant ja, kuten pian käy ilmi, myös tämän poika Jack, jonka britit ovat lähettäneet takaisin saarelle suorittamaan salaista tehtävää.

Päivä on siis kaoottinen perheen kannalta. Tyttäret jäävät orvoiksi, vähän päälle 20-vuotiaasta Perseysta tulee perheen pää ja saksalaiset tulevat saarelle. Kohtalolla on heidän varalleen vielä yksi yllätys sille päivälle. Taloon tuleva saksalaisupseeri on tytöille lapsuudesta tuttu Stefan. Jotain tapahtui nuorten kesken 1930-luvun alkupuolella, mutta yhteys Stefaniin on katkennut. Yhtäkkiä mies seisoo heidän keittiössään valloittaja-armeijan univormussa. Asetelma on absurdi.

Tälläkin kertaa pidin lopulta enemmän romaanin historiallisesta puoliskosta, joka on monin tavoin jännitteinen ja lopulta odotetun traaginenkin. Nykyajan tarinan käänteet ovat romanttisen viihteen vakiokamaa, vaikkakaan eivät onneksi ihan siirappisimmasta päästä sentään. Ymmärrän toki, että vastapainoksi sota-ajan kuvaukselle talovanhuksen ehostusprojekti ja Lucyn elämän tarkoituksen ja rakkauden etsintä tuovat sopivaa kontrastia. Kirjailija on vielä onnistunut luomaan lopusta toiveikkaankin sortumatta turhan sentimentaaliseksi.

Sota-ajan kuvaus perustuu pitkälti kirjailijan tekemään taustatyöhön, vaikka henkilöt ja heidän kohtalonsa ovatkin fiktiota. Guernseyn saaren asukkaiden vaiheet toisen maailmansodan aikana ovat olleet karuja.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset (The Girl from the Island)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar 2024. 464 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Syksyn 2024 historiallisia romaaneja

Kokosin itselleni ja teille muillekin iloksi ja hyödyksi kaikki löytämäni syksyllä 2024 ilmestyvät historialliset romaanit. Vastaavanlainen päivittyvä kooste kevään 2024 historiallisista romaaneista löytyy täältä. 

Kuten keväällä jo totesin, suomeksi ilmestyy huikea määrä ja todella monenlaisia historiallisiksi romaaneiksi laskettavia teoksia. Asetin historiallisen rajan noin vuoteen 1950 ja otin mukaan kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat joko siihen tai aiempiin vuosiin. Alagenrejä on perinteisistä sotaromaaneista dekkareihin ja keveään romanttiseen viihteeseen. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa tältä listalta. 

Lukuohje: Uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn. Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta. Kun olen kirjan lukenut, lisään tänne tiivistelmän tunnelmistani ja linkin blogijuttuun, jos sellaisen teen.

Mitä poimit omaan lukupinoosi?

Otan myös mielihyvin vastaan täydennysvinkkejä.

 

Simona Ahrnstedt: Mahdoton kohtalo (Ett otänkbart öde)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
WSOY. Ilmestyy heinäkuussa.

Tekijän neljäs suomennettu romaani. Mahdoton kohtalo sijoittuu 1880-luvun Ruotsiin ja käsittelee emansipaatiota. Ahrnstedt on kustantamon esittelyn mukaan Ruotsin suosituimpia viihdekirjailijoita ja hänen teoksensa hekumallisia.

 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta. Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.

Tämän kirjan pariin pääsyä odotan kovasti, sillä Alasalmi on yksi suosikkikertojistani ja aihehan on vallan hyytävä.

 NYT LUETTU: Vielä paljon odottamaani hurjempi! Kauhea, tärkeä, erinomainen romaani. Lukekaa!
Täällä tarkemmin.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan joulutarinat
Gummerus. Ilmestyy lokakuussa.

Kokoelmassa ovat mukana aiemmin ilmestyneet joulutarinat Loviisan joulu ja Joulu Örndahlin ruukissa, jotka molemmat olen kuunnellut. Uusi teksti on nimeltään Joulu Falken linnassa, joka sijoittuu talvisodan aikaan. Eiköhän sekin pidä kuunnella joulukuussa.

NYT LUETTU: Sain kustantajalta tämän painetun kokoelman joululahjaksi. Kiitos! Joulu Falken linnassa on tuttua Puuvillatehdas-sarjan joulunovellityyliä. Ajankohtana on talvisotajoulu 1939, eikä traagisilta käänteiltä vältytä, kun sota näyttää julmat kasvonsa myös Littoisissa. Onneksi Paula on rivakka ja rohkea rouva. Luin pitkästä novellista osan ääneen kirjaston lukuillassa. 

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu (Kniven i ilden)
Ruijan rannalla -sarjan osa 1
Suom. Aki Räsänen.
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Vuonna1859 Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta.

Jäämeren laulu kertoo lumoavasti suomensukuisista kveeneistä ja heidän karusta ympäristöstään.

Tämä sarja on kyllä ihan pakollisten luettavien joukossa!

 

 

Laura Baldini: Unelma kauneudesta (Ein Traum von Schönheit)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
Bazar. Ilmestyy elokuussa. Bazarin Naisia historiassa -sarjaa.

Kauneusguru Estée Lauderin elämään perustuva biofiktiivinen lukuromaani.

 


Eva-Maria Bast: Kuningatar Elisabet (Die Queen)
Suom. Hanna Fauster.
Bazar. Ilmestyy joulukuussa. Elisabet-sarjan toinen osa.

Biofiktiivinen romaani valottaa kiehtovalla tavalla kuningatar Elisabet II:n ensimmäisiä, äärimmäisen haastavia vuosikymmeniä hallitsijana.

 

Marie Benedict: Agatha Christien arvoitus (The Mystery of Mrs. Christie)
Suom. Hanni Salovaara.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Benedict hyödyntää tunnettua yhdentoista päivän mittaista Agatha Christien katoamista vuonna 1926 ja rakentaa siihen fiktiivisen murhamysteerin.

Kiinnostaa ja ei kiinnosta. Tuntuu, että tästä aiheesta olen jo saanut kaiken, minkä haluan. Pidin kuitenkin aiemmin lukemastani Benedictin romaanista Rouva Einstein, joten en nyt täysin tyrmääkään.

Olen saanut kirjasta arvostelukappaleen kustantajalta. Se vielä odottelee pinossa, mutta aikanaan, aikanaan.

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä (The Dressmaker’s Secret)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar. Ilmestyy syyskuussa.

”Pakahduttava romaani yhden naisen taistelusta pahuutta vastaan”, luvataan takakansitekstissä. Romaani jakautuu kahteen aikatasoon. Historiallinen taso sijoittuu vuoden 1941 Pariisiin, toinen taso nykyajan Pariisiin, jossa Chloé muistelee isoäitiään Adèlea ja tämän tarinaa.

Tämä on Cookin toinen suomennettu teos. Keväällä ilmestyi ensimmäinen Ystävät,rakastavaiset, viholliset, jossa mennyt aikataso sijoittuu toisen maailmansodan vuosiin Guernseylle Kanaalisaarille. Kuuntelin sen kesän aikana ja pidin kovasti.

 

Paulus Dill: Gaius
Readme. Ilmestyy elokuussa.

Kirjailijanimi Paulus Dillin esikoisromaani Gaius kertoo hämmästyttävän tarinan muinaisen Rooman, Egyptin ja Juudean seuduilta. Menneen maailman ihmeet ja mystiikka törmäävät toisiinsa, kun kirjailija valottaa kristinuskon alun muinaisia mysteerejä ja tapahtumia.

Tästä kirjasta sain arvostelukappaleen. Valitettavasti filosofiaa ja autiomaassa haahuilua oli enemmän kuin kestokykyni silloin salli, joten teos jäi poikkeuksellisesti kesken. Harmi. 

 

Sara Divello: Broadwayn perhonen (Broadway Butterfly)
Suom. Elina Salonen.
Sitruuna. Ilmestyy lokakuussa.

Tositapahtumiin perustuva romaani vuonna 1923 Manhattanilla tapahtuneesta murhasta. Nuori skandaalinkäryinen nainen on joutunut ryöstömurhan uhriksi, ja rikostoimittaja Julia Harper ryhtyy tutkimaan tapausta.

Kuulostaa vauhdikkaalta ja emansipatoriselta!

 

Joel Elstelä: Izak
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

”Izak on runsasta ja perinteistä romaanitaidetta, jonka taitavasti rakennetut kohtaukset, hurmaava miljöökuvaus ja tragikoomiset hahmot vievät lukijan vuosisadan takaisen Euroopan kaoottiseen, värikylläiseen mielettömyyteen”, lupaa kustantamo. Minulla on Elstelän Finladia-ehdokasromaanikin vielä lukematta. Izakissa on 700 sivua, eli kuuluu järkälesarjaan!

 

Christina Erikson: Autuuden saari (Lycksalighetens ö)
Kartanon naiset -sarjan osa 2
Suom. Jänis Louhivuori.
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tapahtumat alkavat Svartån kartanossa vuonna 1789, kun Christina huomaa olevansa vastuussa perintökartanon tulevaisuudesta. Aviomies pitäisi valita huolella, mutta Christina ei saa mielestään muurarin poika Gustafia.

Tätä markkinoidaan Ruotsin Downton Abbeyna, mutta suomalainen vastine voisi olla Hakoisten naiset. Erikson asuu itse nykyään Svartån linnassa, ja romaanien päähenkilöt ovat samaten kartanossa eläneitä historiallisia henkilöitä.

 

Sarah Freethy: Dachaun posliinintekijä (The Porcelain Maker)
Suom. Sirpa Saari.
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Kahden aikatason romaani, jossa varhaisempi tarina alkaa 1920-luvun lopulta ja nykyaika vuodesta 1993. Clara selvittelee mystisen isänsä tarinaa johtolankanaan posliiniesine.

Ihan hirveästi en näistä keskitysleiriromaaneista innostu. Katsotaan.

 

Mikko Haaja: Lemetin veriset hanget
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Tämä on v. 1990 syntyneen Haajan viides sotaromaani. Lajityyppi ei todellakaan ole omintani, mutta olen kyllä aikoinani siihenkin sen verran tutustunut, että rajaus on tehty kokemuspohjalta.

 

Antti Heikkinen: Rautavaara
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

Viiden sukupolven mitalta saman suvun jäsenien elämät kietoutuvat 150 vuotta täyttävän Rautavaaran kunnan 150-vuotiseen historiaan.

Tämä teos odottelee nyt lukuvuoroaan arvostelukappalepinossa. Maailmalta on kaikunut tästä kovasti positiivisia kommentteja, joten odotan jo tämän kimppuun pääsemistä.

 

Henna Huovila: Sielulintu
Docendo. Ilmestyy elokuussa.

1830-luvulle Jyväskylän kaupungin perustamisaikaan sijoittuva romaani, jossa päähenkilönä torpan tyttö Pieta. Nuori nainen on ammatiltaan parantaja, jonka tulevaisuus on kaikkea muuta kuin ruusuinen.

Kiinnostaa kovasti!

 

James Hynes: Varpunen (Sparrow)
Suom. Risto Mikkonen.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

"Muinaisen Rooman kaupungin Carthago Novan armottomille kaduille ja kujille sijoittuva romaani kertoo orja Jaakobista, Varpusesta, jonka syntyperä on tuntematon."

Suunnilleen näin tämä romaani esitellään takakannessa, mutta tapahtumat sijoittuvat pääosin Cartago Novan Helicon-nimiseen tavernaan ja sen yläkerrassa sijaitsevaan bordelliin. Päähenkilö on nimetön ja syntyperältään tuntematon orja, jota kutsutaan tarinan mittaan eri nimillä. Romaani kuvaa armottomasti laillista ihmiskauppaa sen uhrien näkökulmasta. Väkivaltaa, raiskauksia, murhia. 

NYT LUETTU: Katso juttu tästä.

Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät
Synnyinmaa-sarjan osa 2
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1860-luvun nälkävuosiin sijoittuva romaani. En ole vielä ehtinyt lukea Synnyinmaa-sarjan ensimmäistä osaa Sarastus, joka on mielestäni saanut hieman kriittisen vastaanoton. Nälkävuodet on kuitenkin 1800-luvun historiassa mielenkiintoinen ja tietysti hyvin traaginen vaihe, joten periaatteessa kiinnostaa kyllä.

 

Heidi Jaatinen: Vuolle
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

En ole vielä lukenut romaaneja Koski (2018) ja Suvanto (2021), joihin tämä 896-sivuinen Vuolle on jatkoa. Vuolle sijoittuu 1920-luvun lopulle ja 1930-luvulle, jolloin suomalainen oikeistoradikalismi nousee ja jännitteet kiristyvät.

Nyt on kyllä ryhdistäydyttävä, sillä tämä on varmasti juuri sellainen romaanisarja, josta pidän. Teos odottelee jo vuoroaan arvostelukappalepinossa, mutta haluaisin lukea ensin sarjan aiemmat osat. Lisää aikaa lukemiseen, kiitos!!!

 

Roy Jacobsen: Rigelin silmät (Rigels øyne)
Barrøy-sarja, osa 3

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. 
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Toisen maailmansodan aikaan Norjaan Lofooteille sijoittuvan Ingrid Barrøysta kertovan sarjan kolmas osa. Ingrid etsii lapsensa venäläistä isää vuoden 1946 sekasortoisissa oloissa.

Sarja on tosi kiinnostava monella tavalla: naisen näkökulma Norjan kohtalonvuosiin, jylhät maisemat, kirjojen valtava suosio ja myös arvostus merkittävien palkintojen ehdokkuuksien muodossa. Loputtomalle lukulistalle siis! 

Vaseem Khan: Kuolema koittaa keskiyöllä (Midnight at Malabar House)
Komisario Persis Wadia tutkii -sarjan osa 1
Suom. Inka Parpola.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Intian ensimmäinen naiskomisario Persis Wadia joutuu kohtaamaan kaikki kuviteltavissa olevat ennakkoluulot ratkoessaan kimuranttia rikosta vuoden 1950 alkutunteina Bombayssa. Onneksi avuksi rientää Scotlan Yardin rikostutkija Archie Blackfinch.

NYT LUETTU: Kuuntelin tämän kesän aikana ja viihdyin vallan mainiosti. Ei ihme, että Khan sai tästä rikosromaanistaan arvostetun Crime Writers Association Historical Dagger -palkinnon.

 

Sanna-Leena Knuuttila: Toisen maan tyttäret
Reuna. Selkoromaani.
Ilmestyy elokuussa.

Suomalaisen Mirjan matka siirtolaisena Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Olen lukenut Knuutilan aiemman historiallisen selkokirjan Ne lensivät tästäyli, ja sen perusteella tämä siirtolaisromaanikin kiinnostaa.

 

JP Koskinen: Ukkoslintu
Like. Ilmestyy elokuussa.

Ukkoslintu täydentää amerikansuomalaisesta Kuuran suvusta kertovan Tulisiipi-trilogian. Ajallisesti tämä sijoittuu Haukansilmän ja Tulisiiven väliin. Tapahtumat alkavat vuodesta 1917.

Yksi oman kirjasyksyni tapauksista!


NYT LUETTU: Täydentää romaanitrilogian ja sijoittuu ajallisesti Haukansilmän ja Tulisiiven väliin, kertoo samalla Yrjön lehtimieheksi ryhtyneen Janne-pojan tarinan. Taattua Koskista. Lue koko sarjaa esittelevä juttuni Ukkoslinnusta tästä.

 

Petter Kukkonen: Pohjoinen tanssi
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tästä kirjasta olen iloinen! Kukkosen esikoisromaani Oliivipuut eivät koskaan kuole on järkälemäinen ja hieman raskassoutuinen, mutta erittäin lupaava. Lukulistalle siis ehdottomasti!

Anni Kytömäki: Mirabilis
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Kustantamo kuvailee syksyn merkkitapausromaania näin:
”Mirabilis sijoittuu 1800–1900-luvun vaihteeseen ja kuvaa maailmankatsomuksellista murrosta, jolloin luonnontiede osoittaa, ettei ihminen olekaan luomakunnan kruunu.

Väkevä kirjallinen seikkailu kuljettaa nälkävuosista Amurinmaan suomalaiseen siirtokuntaan, vuorille ja villeihin metsiin ja takaisin kotimaan harjumaisemiin.”

Saan kirjoittaa kirjasta arvion Salon Seudun Sanomiin, mistä olen ikionnellinen!

NYT LUETTU: Todellinen runsaudensarvi, jota lukiessa helposti riistäytyy harhapoluille, kuten kuuntelemaan Ylen podcast-sarjaa historian ornitologeista! Vaikuttava monella tapaa.

Arvio ilmestynyt 22.9.2024: 

Mammuttimaisessa Mirabilis-romaanissa riittää ammennettavaa ja luodattavaa. Paikoin ollaan fokuksen katoamisen rajoilla. Lukuisat mielenkiintoiset aiheet ja yksityiskohdat houkuttelevat poikkeamaan harhapoluille.

Taiturimaisesti Kytömäki kuitenkin pitää tarinan hallinnassaan ja jännitteen yllä loppuun asti. Kaiken viimeistelee huolella hiottu kieli runollisen kauniine kuvineen. ”Tuuli vetää ylleni lehtien kahinan.”

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuolelle Vaasan seudulle sijoittuva avioliittoromaani. Köngäs on yksi suosikkikertojistani, joten ehdottomasti tämä on lukulistalla tukevasti.

NYT LUETTU: Melko lohduton avioliittokuvaus. Lue juttuni kokonaan tästä.

 

Jari Lappalainen: Konepistooliritarin seikkailut
Karisto. Ilmestyy syyskuussa.

Tosipohjainen romaani jatkosodassa taistelleesta Emil Pasasesta, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä. Historiallinen romaani tämäkin, vaikka sujahtaa omaan selkeään lokeroonsa.

Sarah Lark: Simpukoiden soitto (Der Klang des Muschelhorns)
Suom. Sanna van Leeuwen. Bazar.
Ilmestyy lokakuussa. Toinen osa Tulikukka-sarjaa.

1860-luvun Uuteen-Seelantiin sijoittuva romaani. Rata Stationin lammasfarmi kohtaa suuria vaikeuksia, mutta nuoret naiset päättävät palata kotiin ja pelastaa sen.

Larkin tuotantoa olen vain pidellyt käsissäni. Muhkeat romaanit kyllä kiinnostavat, mutta lukemiselle ei ole tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä.

 

Michelle Marly: Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu (Mademoiselle Coco und der Duft der Liebe)
Suom. Pekka Tuomisto.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Romaani kertoo salaperäisestä ajasta ikonisen muotisuunnittelijan Coco Chanelin (1883–1971) elämässä.

Teos odottelee vuoroaan arvostelukappalepinossani.

 

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus (A Nefarious Engagement)
Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjan osa 4
Suom. Meri Kapari.

Olen lukenut sarjan aloitusosan Murha paremmissa piireissä, eikä se ollut lainkaan hassumpaa viihdettä. Kiivaan julkaisutahdin kyydistä olen näemmä pudonnut oikein kunnolla, mutta ehkäpä näitä voi lukea myös epäjärjestyksessä.

 

Anna Misko: Väärä sääty
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Miskon aiemmat historialliset romaanit Armovuosi ja Kultaokra ovat olleet lukulistallani pitkään, mutta vielä en ole niiden pariin ehtinyt. Väärä sääty sijoittuu 1800-luvun alkuvuosikymmenten Turkuun. Kirjan nimi jo kertoo, että papintytär Sara ja paroni Edelcrantz kohtaavat vastuksia rakkaudessa. Kustantaja lupaa nautittavaa romantiikkaa.

 

Markus Nummi: Käräjät
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Vuoteen 1938 ja Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva romaani rikosvyyhdistä ja siitä seuraavista tapahtumista.

NYT LUETTU: Vuoden upeimpia romaaneja! Mykistävän hyvä. Lue lisää ajatuksistani tästä.

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuoliskon Suomesta ja Mikkelin seudusta kertova romaani. Päähenkilö kunnallisneuvos Edwin Allén.

 

Reidar Palmgren: Veli jota minulla ei ollut
Otava. Ilmestyy elokuussa.

Miesten välisestä ystävyydestä kertova romaani, jossa päähenkilöt Axel Kannosto ja pitkäkoipinen Urho tutustuvat kansalaissodassa. Tarina jatkuu 1920- ja 1930-luvuille.

Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo
Lind & co. Ilmestyy marraskuussa, vain e- ja äänikirjana.

Eletään 1930-lukua Kellomäen kylässä, Ylä-Karjalassa. Anna on saanut töitä juna-asemalla laiturivaihteenhoitajana. Aviomies Niilo on ollut aikoinaan vangittuna punaisten vankileirillä eikä häntä vieläkään pidetä kunnon kansalaisena. Annan siivellä Niilo saa kuitenkin töitä ratavartijana. 

Uutena postinhoitajana on asemalla aloittanut myös Kerttu, jolla on suuria unelmia tulevaisuuden varalle.  Kukaan heistä ei osaa odottaa nurkan takana vaanivaa uutta sotaa.

 

Julia Quinn: Petollinen kosija (The Secret of Sir Richard Kenworthy)
Smythe-Smith-sarjan 4. osa.
Suom. Taimi Tornikoski.
Tammi. Ilmestyy heinäkuussa.

Quinnin tunnetuin työ on Bridgerton-romaanisarja. Smythe-Smith-sarjassa perheen epämusikaaliset tyttäret etsivät aviomiehiä tai jotain sellaista. Ei vaikuta ihan minun sarjaltani, mutta ulkoasu on kaunis.

Tracy Rees: Syreenilehto (The Elopement)
Suom. Anu Heino.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Edellinen Tracy Reesiltä suomennetty romaani Ruusutarha odottelee edelleen lukupinossani. Syreenilehdon päähenkilö on varakkaan perheen 24-vuotias Rowena-tytär, joka ei taida solmia avioliittoa, jota hänen vanhempansa toivoisivat. Tapahtumat alkavat vuonna 1897.

Asko Sahlberg: Pompeius
Like. Ilmestyy syyskuussa.

Sotapäällikkö Gnaeus Pompeius antiikin Rooman vallan käytävillä.

Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Nicaraguan tanskalaisista siirtolaisista kertova romaani, jonka aikatasoista toinen sijoittuu 1920-luvulle. Erittäin mielenkiintoinen aihe!

 

Esa Sirén: Partisaanien takaa-ajo
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Sirénin 20. sotaromaani kertoo kesällä 1943 neuvostopartisaanien Suomussalmen alueelle tekemistä julmista iskuista, joissa siepataan suomalaissotilaita ja tapetaan niin naisia kuin lapsia. RJP8:n pelottomat rajajääkärit lähtevät talvisodan karaiseman luutnantti Vaalamaan johdolla hurjaan takaa-ajoon, joka päättyy joulukuun veriseen erämaataisteluun.

 

Wilbur Smith ja Tom Harper: Nouseva hyöky (Storm Tide)
Courtney-sarjan 21. osa.
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
WSOY. Ilmestyy lokakuussa.

Nouseva hyöky on osa tällä hetkellä 24-osaista Courtneyn suvusta kertovaa sarjaa. Smith julkaisi aloitusosan vuonna 1964, ja sarjan loppupään kirjat on kirjoitettu yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Smith kuoli vuonna 2021, mutta sarjaan on senkin jälkeen tullut lisäosia. Nouseva hyöky sijoittuu 1770-luvulle Amerikan itsenäisyyssodan aikaan.

Tätä Courtney-sarjaa en ole lukenut, mutta Joen jumalasta alkanutta Egypti-sarjaa kyllä.

 

Danielle Steel: Morsiusmekko (The Weddingdress)
Suom. Minna Kujamäki.
WSOY. Ilmestyy marraskuussa.

Ideana on sukupolvelta toiselle kulkevan morsiuspuvun seuraaminen. Alkuun lähdetään vuodesta 1929 juuri ennen suurta pörssiromahdusta.

Steeliä en ole tainnut koskaan lukea, mikä on vähän yllättävää, koska kirjailija on suorastaan megasuosittu: yli miljardi myytyä teosta!

Miina Supinen: Kultainen peura 
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1880-luvun Sortavalan opettajaseminaariin sijoittuva romaani, jossa historiallisten ainesten lisäksi yliluonnollisia aineksia ja kauhuelementtejäkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä!

Jari Tervo: Eeva ja Aatami
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Teosta luonnehditaan mammuttimaiseksi (n. 600 sivua) ja epähistorialliseksi. Tutummin lienee kyse vaihtoehtohistoriassa, sillä lokakuussa 1944 Neuvostoliitto miehittää Suomen. Pelottava, humoristinen. Kiinnostava yhdistelmä!

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä (Moraalisten naisten kirjakerho 2)
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Historiallinen viihderomaani, jonka tapahtumat sijoittuvat viktoriaanisen ajan Englantiin. Keväällä ilmestynyt aiempi osa Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia on ollut ainakin kirjagramissa suosittu. Itse en vielä ole tullut kokeilleeksi.

 

Kristiina Vuori: Kuningattaren lemmikki
Tammi. Ilmestyy syyskuussa.

Aargh! En ole vielä ehtinyt lukea viime vuonna ilmestynyttä kiehtovan kuuloista Tulppaaneja kuninkaalle -romaania, jolle tämä on (itsenäistä) jatkoa! Tuudittauduin siihen, että luen kirjat sitten peräkkäin, kun molemmat osat ovat ilmestyneet. Niin hujahti se vuosi…

Romaanin pohjana on 1600-luvulla eläneen Ulrika Beata Tanton uskomaton elämäntarina. Nuori tyttö lähetetään Konstantinopolista sulttaanilta lahjaksi Ruotsin kuninkaalle.