sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kirjahyllyjeni kätköistä XIII: Kjæ – Kön





On jälleen aika palata hunningolle jääneen Kirjahyllyjeni kätköistä -sarjan pariin. Alkuosista on ollut jo itselle paljon käytännön hyötyä esimerkiksi kirja-alennusmyynnissä kirjalaarin äärellä. Kätevästi sain vilkaistua blogista, mitkä kirjat jo ovat hyllyä lämmittämässä. Siispä ponnekkaasti vain lisäjuttuja kirjoittelemaan! Eilen tuota kuvaa ottaessani katseeni harhautui jo L-hyllyllekin, ja sieltä käteen hypähti Minna Lindgrenin Sivistyksen turha painolasti, jonka ostin viime vuonna kirjamessuilta. Olihan sitä pakko aloittaa… Joten vaaransakin tällä projektilla mitä ilmeisimmin on. Nyt siis kolme hyvää kirjaa kesken!

K-hyllyni on niin massiivinen, että jaoin viisaasti jutun kahtia. Tähän jälkipuoliskoonkin sisältyy todellisia oman kirjastoni kulmakiviä, joista en hevin suostu luopumaan ja joiden uudelleen lukemisesta ihan tosimielellä haaveilen. Vielä joskus ne luen. Varmasti.

Kuva paljastaa myös, että keräämissäni sarjoissa on iloisesti sekaisin pokkareita ja kovakantisia. Mielelläni ottaisin esimerkiksi Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan alkupään osat itselleni kovakantisina versioina, mutta niin kiihkeästi en kirjoihin esineinä suhtaudu, että olisin niitä alkanut vasiten metsästää. Pokkarit käyvät hyvin. Olen ne hankkinut itselleni siinä vaiheessa, kun olen lopullisesti vakuuttunut Kähkösen kirjailijanlaadun mestarillisuudesta, ja kuva kertoo, että sarjani on täydellinen. Sen sijaan hentomielisyyden hetkellä olen lahjoittanut pois Vihan ja rakkauden liekit -tietokirjan, joka mielestäni myös on osa sarjaa. Sen saatan joskus vielä hankkia itselleni uudelleen. Kuopio-sarjasta olen kirjoittanut useita lehtiarvioita. Siitä mahdollisuudesta olen ollut erittäin iloinen.


Anni Kytömäen Kultarinta on myös laskeutunut hyllyyni jäädäkseen siihen lopullisesti. Sekin olisi aivan mahtavaa lukea uudelleen vaikka useampaan kertaan. En usko, että sain siitä ensimmäisellä kerralla irti läheskään kaikkea. Se odottaa vierelleen jo kovasti Kytömäen toista romaania. Siihen asti seurana ovat Anni Kytömäen veljen, ystäväni ja kirjablogikollegani Pekka Kytömäen mainiot runoteokset Ei talvikunnossapitoa ja Valo pilkkoo pimeää.



JP Koskisen kirjoista vasta kaksi on hyllyssäni, kolmas omistamani eli Luciferin oppipojat odottelee vielä lukuvuoroaan luettavien kirjojen pinossa. En ole vielä ehtinyt lukea Ystäväni Rasputiniakaan, mutta pelastin sen jostain kovakantisena laitoksena tulevaisuuden varaksi. Kuinka sydän pysäytetään kuuluu ehdottomasti kirjahyllyni pysyviin asukkaisiin eikä suinkaan pelkästään siksi, että siinä on kirjailijan omakätinen signeeraus. Lisää Koskisen tuotantoa majailee dekkarihyllyssäni, mutta se katsastetaan aikanaan.



Jonkinlainen kuriositeetti hyllyssäni on Monica Kohomäen omakustanneromaani Tienhaarassa. Olen arvioinut kyseisen teoksen ja sen edeltäjänkin paikallislehteen, koska Kohomäki on toiminut paikallisen kirjoittajayhdistyksen aktiivijäsenenä ja lehti on halunnut panostaa paikallisuuteen tälläkin tavoin. Sattuma johdatti sittemmin Monican ja minut miltei vuodeksi yhteiseen työpaikkaan ja ystävystyimme. Romaanissa on henkilöhahmo Ruut, josta olen arviooni kirjoittanut:

”Tienhaarassa-teoksen kiinnostavin henkilö on pankkiuralta työttömäksi jäänyt Ruut, jolla on kivenkova tahto tulla oikeaksi kirjailijaksi. Luomisen tuskaa ja pakkoa Kohomäki kuvaa asiantuntevasti, mutta samalla pieni huumorin pilke silmäkulmassaan. Ruut tekee kaikkensa saadakseen romaaninsa julkaistuksi, mutta aina vastauksena on kustantamon kohtelias ei.”

Ei ole vaikea kuvitella, että mukana on paljon Kohomäelle kipeän omakohtaista.

***
Mitä ajatuksia kokoelmani tämä osuus herättää Sinussa? Mitä tuttuja kirjoja löysit listasta? Mitä olennaista näyttäisi puuttuvan? Mikä lukemattomista ehdottomasti pitäisi ottaa pian lukuun?

***
Kjæ – Kön eli kirjahyllyssäni nämä teokset 29.1.2017:

Jan Kjærstad: Rakkauden merkit (WSOY, 2003) arvontavoitto, lukematta
Monica Kohomäki: Tienhaarassa (omakustanne, 2009), a-kpl, luettu
Tapio Koivukari: Meren yli, kiven sisään (Johnny Kniga, 2007), a-kpl, lukematta
Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja (Johnny Kniga, 2015), ostettu, luettu
Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Otava, 2015), ostettu, luettu
Riku Korhonen: Nuku lähelläni (WSOY, 2012), a-kpl, luettu
Jean Hanff Korelitz: Valkoinen ruusu (Tammi, 2006), kirjastopoisto, lukematta
Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa (Tammi, 2012), ostettu kirpparilta, lukematta
JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään (WSOY, 2015) a-kpl ja ostettu, luettu
JP Koskinen: Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013), ostettu, lukematta
Jenna Kostet: Marrasyöt (Robustos, 2015), a-kpl, luettu
Hanif Kureishi: Esikaupunkien buddha (WSOY, 1991), ostettu, lukematta
Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar, 2011), ostettu, lukematta
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (WSOY, 2012), ostettu, luettu
Tuomas Kyrö: Miniä (Kirjakauppaliitto, 2012), kylkiäinen, luettu
Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi (WSOY, 2007), ostettu, lukematta
Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus, 2014, a-kpl ja ostettu, luettu
Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa (Sanasato, 2015), ostettu, luettu
Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää (Sanasato, 2016), ostettu, luettu
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (Otava, 1998), ostettu, luettu
Sirpa Kähkönen: Rautayöt (Otava, 2002), ostettu, luettu
Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät (Otava, 2004), a-kpl, luettu
Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet (Otava, 2007), ostettu, luettu
Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä (Otava, 2009), a-kpl, luettu
Sirpa Kähkönen: Hietakehto (Otava, 2012), a-kpl, luettu
Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava, 2014), a-kpl, luettu
Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (Otava, 2016), a-kpl, luettu
Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (WSOY, 2015), ostettu, lukematta
Heidi Köngäs: Jokin sinussa (Otava, 2008), ostettu, lukematta
Heidi Köngäs: Dora, Dora (Otava, 2012), ostettu, lukematta
Heidi Köngäs: Hertta (Otava, 2015), ostettu painettu ja äänikirja, luettu

***
Kirjahyllyjeni kätköistä -sarjan aiemmat osat:


6 kommenttia:

  1. Olen lukenut listaltasi 13 kirjaa. Kähkönen ja Köngäs kirjoittavat minun mieleisiäni kirjoja. Kytömäeltä odotan seuraavaa kirjaa. Esikoinen oli vahva näyttö osaamisesta.

    VastaaPoista
  2. Onpas meillä erilaiset Koot. Köngäs, Anni Kytömäki ja Kureishi löytyvät minultakin. Lisäksi k-helmiäni ovat Kankimäki, Kettu, Kinnunen, Krohn ja Kundera.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli pari vuotta sitten lainassa kirjastosta Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa. Kirjailijan vasemmistolainen vakaumus häiritsee muuten mielenkiintoista tarinaa niin vahvasti, että olisin hyvillä mielin unohtanut koko kirjan, mutta kävi niin onnettomasti että elämäni ensimmäisen kerran vaurioitin kirjaston omaisuutta: hulautin teoksen päälle punaviiniä, minkä seurauksena jouduin hankkimaan uuden kirjan ja osittain punasivuinen punaisista kertova teos majoittui minun hyllyyni. Siinä se on vieläkin.

    VastaaPoista
  4. Onpa hauskaa nähdä tuommoinen kuva. :) Kaipa tässäkin uskaltaa jo paljastaa sen, mistä Anni tiedotti pari päivää sitten: toinen romaani Kivitasku ilmestyy ensi syksynä!

    VastaaPoista