Brittiläisen Roald Dahlin nimi on ollut minulle
vuosia tuttu, mutta lähempi tutustuminen on vain jostain syystä kuitenkin
jäänyt vähemmälle. Nyt teini-ikäisille lapsilleni hankin aikoinaan (ja
luimmekin heille) anarkistisen Nilviöt-nimisen
teoksen. Olen muistaakseni hankkinut jostakin kirjaston poistomyynnistä tms.
kirjan nimeltä Kuka pelkää noitia,
joka vaikuttaisi olevan Dahlin tunnetuimpia teoksia. Tyttärelläni on hyllyssään
myös Matilda, ja muistaisin sen
olleen jossain vaiheessa yksi hänen suosikkikirjoistaan, joka on luettu moneen
kertaan. Näitä kahta viimeksi mainittua en ole koskaan, ainakaan muistaakseni,
tullut itse lukeneeksi, eli ne on hankittu meille lasten jo opittua itse
lukemaan. Iltasatua meillä kyllä luettiin kummankin lapsen kanssa noin kymmenvuotiaaksi
asti. Suosittelen.
Sen sijaan sitä en ennen
tätä päivää tiennyt, että lasten taannoisen suosikkileffan Jali ja suklaatehdas käsikirjoitus perustuu Dahlin kirjaan. Vielä
suurempi yllätys oli, että Dahl on käsikirjoittanut James Bond -elokuvan Elät vain kahdesti.
Satu Isosta kiltistä jätistä eli IKJ:stä on ollut minulle tähän asti
aivan vieras, vain nimi on ollut tuttu. Nuortenkirjaviikkoani varten kävin
yhdessä laajan kaupunkimme sivukirjastoista, jossa oli ilahduttavan monipuolinen
lasten- ja nuortenkirjojen äänikirjavalikoima. Nappasin mukaani IKJ:n, koska
nyt vihdoinkin olisi mukava tilaisuus paikata aukko kirjallisessa
sivistyksessäni. Olipa hyvä, että nappasin, sillä äänikirja on aivan mahtava!
Tarinan päähenkilö on
seitsemänvuotias Sohvi, joka asuu pikkukaupungin orpokodissa. Eräänä yönä hän
valvoo makuusalissa vuoteessaan vielä hirviöhetken aikaan. Kuunvalo houkuttelee
hänet ikkunaan, ja silloin hän näkee sen: seitsenmetrisen jättiläisen, joka
puhaltaa jotakin pitkän trumpetin avulla sisään kaupunkilaisten ikkunoista.
Jättiläinen huomaa Sohvin ja nappaa tämän mukaansa. Perillä jättiläisen luona
Sohvi tutustuu Isoon kilttiin jättiin, pienimpään kaikkiaan kymmenestä
jättiläisestä. Se on paitsi pienin myös ainoa, joka ei syö ihmisparsoja öisin.
Sen ainoa ruoka karussa jättiläisten maassa on ällöttävä perskurkkana, maailman
pahanmakuisin vihannes. Muut yhdeksän jättiläistä herkuttelevat milloin
porilaisilla tai shortsinmakuisilla bermudalaisilla, mikä kauhistuttaa Sohvia
ja myös IKJ:tä. Miten kummassa jättiläiset saisi lopettamaan? Lopulta Sohvi
keksii hurjan juonen niiden nujertamiseksi.
Alkuperäinen tarina
sijoittuu selvästi Englantiin, mutta kirjan aivan loistavasti suomentanut
Tuomas Nevanlinna on hauskasti muuntanut sen suomalaiseksi. Dahl on käyttänyt
kieltä luovasti, ja vaikka en ole alkukielistä tekstiä lukenut, voin silti
vakuuttaa, ettei Nevanlinna ainakaan ole jäänyt toiseksi. Kutkuttavan hauskat
sanat ja IKJ:n käyttämät ilmaisut ovat hurmaavia, ja voin kuvitella, millaiset
riemunaurut ne irrottavat lapsista. Esimerkiksi poksutuhnut, joita jättiläisten
limppari saa aikaan, ovat valloittavia! Harmittelen tosiaan, miksi en ole
aikoinaan älynnyt lukea tätä lapsilleni, jotka olisivat tietyssä vaiheessa
rakastaneet tätä. Lisäksi tarina on hiuksia nostattavan jännittävä, samaan
aikaan pelottava, hauska ja ripauksen opettavakin. IKJ on myös verraton
filosofi ja kaunosielu.
Roald Dahl: Iso kiltti jätti (The BFG)
Suom. Tuomas Nevanlinna, lukija Martti Mäkelä. Art Housen äänikirja (2008), laajuus 4 cd:tä, kesto 4 h 50 min.
