Rakkaat
kirjabloggaajakollegani ja -ystäväni Katja
Jalkanen ja Hanna Pudas ovat
julkaisseet kirjan Rivien välissä
yhteisestä harrastuksestamme eli kirjablogeista. Aloitin oman blogini
marraskuussa 2010 tutustuttuani vain hyvin pintapuolisesti lähinnä yhteen
kirjablogiin eli Sallan lukupäiväkirjaan. Salla Brunou ja Sallan lukupäiväkirja
ovat edelleen tietynlaisia esikuviani bloggaamisessa. Varsin pian törmäsin myös
Katjan Lumiomena-blogiin ja Hannan Kirjainten virrassa -blogiin. Kumpaakin olen
siitä asti ahkerasti seuraillut ja jonkin verran kommentoinutkin, ja ilokseni
sekä Hanna että Katja ovat vastavuoroisesti seurailleet minun tekemisiäni
blogissa. Olemme myös pari kertaa tavanneet ihan oikeassa elämässä, ja rohkenen
kutsua heitä ihan vilpittömästi ystävikseni.
Rivien välissä -kirjasta on
kirjoitettu monessakin blogissa, ja kannattaa tutustua ainakin Maaria Pääjärven
perusteelliseen tekstiin teoksesta täällä. Pääjärvi ei ole ollut osallisena
kirjan tekemisessä, vaikka usean kirjoittajan yhteinen Luutii-blogi kirjassa
mainitaankin. Hänen huomionsa ovat siis varsin virkistäviä, koska ainakin itse
luin kirjaa hyvin sisäpiiriläisin silmin.
”Jalkasen ja Pudaksen
teksti on hieman liiankin ymmärrettävää, toistoa on paljon. En osaa täysin
arvata, miten täysin blogien ulkopuolinen lukija ilmiön ymmärtää,
koska Rivien välissä esittää viime vuosien keskusteluja, tapahtumia
ja tempauksia ikäänkuin muistoina, jotka kirjan lukija jakaa. Minulla on niitä
muistoja, koska olen seurannut kirjablogeja hyvin pitkään”, kirjoittaa Pääjärvi Luutii-blogissa. Minullakin on
niitä muistoja, ja oli aivan mainiota ikään kuin kerrata, mitä kaikkea onkaan
vuosien varrelle mahtunut, missä kaikessa on ollutkaan mukana. Kirja on
erittäin helppo- ja nopealukuinen, ja luin sen lähes yhteen menoon parissa
tunnissa. Tosin tein sen virheen, että luin kirjan illalla ennen nukkumaan
menoa. Sitten olikin nukahtamisvaikeuksia, koska pääni kävi kirjan takia
ylikierroksilla. Sain esimerkiksi omasta mielestäni aivan huikean
kirjoitussarjaidean omaan blogiini, mutta sitä ei voi ryhtyä toteuttamaan
ennen elokuuta! Mikä tilanne! Kirja siis ainakin toimii kirjabloggaajaa
inspiroivasti.
Vastasin kevättalvella
itsekin Katjan ja Hannan lähettämään kysymyspatteristoon, joka koski
ajatuksiani kirjablogeista ja omia bloggaamistapojani ja -periaatteitani.
Kysymyksiä oli paljon, ja vastata sai halunsa mukaan (kysymykset ovat liitteenä
kirjan loppuosassa). Arvaan, että aika moni vastasi melko pitkästi. Ainakin
minä. Olen siis ihan konkreettisesti antanut panokseni kirjan tekemiseen.
Tuntuu mukavalta.
Kirjaan tarttuessani mietin,
löydänkö sieltä jostain itseni ja blogini. Löysin, heti ensimmäiseltä sivulta.
Punastuin hämmentyneen ilahtuneena. Kivaa! Oikeasti. Tuntuu aina todella
mukavalta, kun blogini saa huomiota jossakin. Tunnustan tämän ihan rehellisesti
nyt tässä, vaikka kaikki muut lienevät sen jo arvanneetkin aikoja sitten.
Alkuperäinen ajatus henkilökohtaisesta lukupäiväkirjasta netissä on jo
lähtökohtaisesti ristiriitainen. Jos julkaisee tekstinsä, oletus on, että
toivoo jonkun sen lukevan. Olen itse merkinnyt muistiin lukemani kirjat
vuodesta 1980 alkaen. Vuoden 2000 paikkeilla aloin systemaattisesti kirjoittaa
omalle koneelleni muistiinpanoja ja arvioitakin lukemistani kirjoista.
Seuraavana vuonna pääsin mukaan paikallislehden kulttuurisivujen
kirjallisuusavustajien joukkoon, joten osa lukemieni kirjojen arvioista myös
julkaistiin siitä alkaen. Oivallus blogista syntyi kymmenen vuotta myöhemmin.
Saatoin julkaista myös ne tekstit, jotka muuten olisivat jääneet pelkästään
omaan käyttööni. Lisäksi kukaan ei sanelisi, mistä kirjoista tai aiheista
voisin kirjoittaa, kuinka pitkiä juttuja kirjoittaisin tai koska ne
julkaistaisiin. Olisin vapaa kirjoittamaan mistä ja milloin tahansa!
Rivien välissä -kirjasta saa melko kattavan katsauksen suomalaisesta kirjablogikentästä ja
sen vaiheista. Huomasin, että oma blogini asettuu aika mukavasti keskikastiin
monessa mielessä. Ensinnäkin Kirsin kirjanurkka ei ole vanhimpia mutta ei
kuitenkaan ihan nuorikaan kirjablogi, onhan se ollut olemassa jo kaksi ja puoli
vuotta. Lukija- ja kävijämäärät ovat kasvaneet tasaisesti, ja nyt käyntejä
kuukaudessa on n. 13 000. Kirjoitan juttuja pääasiassa lukemistani
kirjoista, enkä ole erikoistunut mihinkään genreen, vaikka dekkareita luenkin
ehkä keskimääräistä kirjabloggaajaa hieman enemmän.
Täytän myös melko hyvin
tyypillisen kirjabloggaajan ominaisuudet. Olen alusta asti kirjoittanut
tekstini ja kommenttini kaikkialle nettiin omalla nimelläni. Tein aloittaessani
sen ratkaisun, koska ajattelin, että jos kirjoitan lehteen omalla nimelläni,
teen sen myös muualla. En ole tätä ratkaisua joutunut katumaan. Mitä kirjoitan,
sen takana voin seistä. Olen myös korkeakoulututkinnon suorittanut nainen, ja
opintoihini on sisältynyt kotimaisen kirjallisuuden opintoja (maisterin
tutkinnon olen suorittanut suomen kielestä). Iältäni olen hieman vanhempi kuin
useimmat bloggaajat, mutta en ole huomannut siitä olevan sen enempää hyötyä
kuin haittaakaan.
Katja ja Hanna ovat
kirjassaan ottaneet esille myös kiperän kysymyksen siitä, miten perinteinen
lehtikritiikki ja blogiarviot suhtautuvat toisiinsa. Aiheesta on käyty paikoin
kiivastakin keskustelua lehdissä ja netissä. Omalta kohdaltani tunnen
kysymyksen hyvinkin keskeiseksi, olenhan tavallaan sekä kriitikko että bloggaaja.
Mutta kuten Pääjärvikin tekstissään toteaa, on kriitikkojen joukkokin hyvin
heterogeeninen. Mitään kriitikkopätevyyttä ei suoraan ole olemassa. Pidän
itseäni toistakymmentä vuotta jatkuneesta avustajanurastani huolimatta ennen
kaikkea harrastajakriitikkona. Lehtikritiikit olen koettanut aina kirjoittaa
pitäen mielessä ns. tavalliset lukijat. Olen koettanut antaa kritiikkien kautta
lukuvinkkejä. Lukukokemuksen voi avoimemmin jakaa blogissa, kun merkkimäärä on
avoin, eikä tarvitse niin tarkkaan miettiä lukijakuntaa. Lehti tekee kuitenkin
aina bisnestä. Jos kulttuurisivun avustaja alkaa kirjoittaa aivan mitä sattuu,
saattaa työsuhde katketa, jos tilaajat valittavat (tai muutenkin). Blogin lukija voi lakata
lukemasta horinoitani, mutta mitä siitä? Silti voin huoletta jatkaa samalla
linjallani.
Parasta kirjablogin pitämisessä on näin parin vuoden kokemuksen jälkeen voimakas yhteisöllisyys, jota samanhenkisten ihmisten kesken tunnetaan niin netissä kuin joskus ihan reaalimaailmassa tavatessakin. On myös ihanaa saada kirjoittaa sydämensä kyllyydestä juuri niistä asioista, joista niin kovasti pitää eli kirjoista ja lukemisesta. Mieltä lämmittää erityisesti, jos kuulee voineensa antaa jollekulle hyvän lukuvinkin! Lukuharrastuksen muuttuminen sosiaalisemmaksi on ollut mielettömän hauskaa. Ennenkin olen paljon kirjoista keskustellut ystävien kanssa, mutta nyt ajatuksia voi jakaa myös tuntemattomien kesken.
Kirjan julkaisemisella on
aina aikataulunsa. Jossakin vaiheessa teksti vain on lähetettävä painoon. Rivien välissä tuli painokuntoon
toukokuun loppupuolella. Sen jälkeen kirjablogimaailmassa on jo ehtinyt
tapahtua muutamia tunteita kuumentaneita asioita. Keskeisin oli Nyt-liitteessä7.6. ilmestynyt juttu, jossa puitiin kirjablogien ja kustantamojen kenties
liiankin läheisiä suhteita ja asetettiin kirjabloggaajien saamat
arvostelukappaleet vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Mutta ovat Katja ja
Hanna arvostelukappaleistakin kirjaansa kirjoittaneet. Asia kun on ollut esillä
aiemminkin. Omia käytäntöjäni olen kevään lopulla selkeyttänyt asian tiimoilta
niin, että mainitsen jokaisen tekstini lopussa, mistä käyttämäni materiaali on
peräisin. Sen enempää en aio enää asian kanssa askaroida. Luotan myös siihen,
että kaikki jotka blogiani lukevat, ovat arvostelukykyisiä ihmisiä. Siitäkin
huolimatta, että jotkut onnettomat kopioijat ovat menneet taannoiseen
flashmob-ansaan myös täällä.
Lämpimät kiitokset Katjalle
ja Hannalle kirjan kirjoittamisesta! Omistuskirjoitukset siihen kerjään, kun
taas tavataan!
Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä
Avain 2013. 168 s.
Ostettu tilaamalla suoraan
kustantajalta.
