Lone Theils: Noitapoika #dekkaritiistai

Tanskalaisen Globalt-lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand rakastaa toimittajantyötään yli kaiken. Nuori nainen myöntääkin itselleen, että työ on hänen elämänsä ehdottomasti paras ja tärkein asia. Se menee kevyesti ohi esimerkiksi seurustelukuvioista tai vaikkapa perheasioista, saati sitten oman perheen perustamisajatuksesta. Pikku juttu on, että Nora ei työnsä takia ole esimerkiksi kuukausiin ehtinyt käydä kampaajalla tai muutenkaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Noran intohimoinen suhtautuminen työhön tuntuu kuitenkin hieman kummalliselta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea se häneltä vaatii ja kuinka vähän hän saa vastarakkautta. Esimies olettaa Noran olevan kirjaimellisesti aina töissä ja soittaa työpuheluja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Noran on myös mukisematta luovuttava itselleen tärkeistä ja kiinnostavista juttuaiheista, kun lehden nettitoimitus haluaa häneltä jutun vaikka tosi-tv-julkkiksen avioerosta. Aikaa jutun kirjoittamiseen on yleensä vähän, jos sitäkään. Lisäksi Nora on tuon tuosta vaarassa tulla tapetuksi, hakatuksi, siepatuksi tai raiskatuksi työnsä takia. Palkinnoksi kaikesta tästä lienee luvassa kutsu YT-kuulemiseen…

Potkunyrkkeilyn avulla rentoutuva työnarkomaani Nora on dekkarinystäville tuttu jo kahdesta aiemmasta Lone Theilsin kirjasta Kohtalokas merimatka ja Runoilijan vaimo. Uusimmassa Noitapojassa Nora saa tapaamispyynnön nigerialaiselta professorilta, joka pelkää henkensä puolesta. Mies on kotimaassaan yrittänyt selvittää, mitä Jumalan lapset -nimisen seurakunnan huomaan uskotuille lapsille on tapahtunut. Vanhemmat ovat antaneet lapsensa vapaaehtoisesti seurakunnalle, koska he ovat uskoneet, että lapset ovat joutuneet jonkinlaisen riivaajan tai demonin haltuun. Seurakunnan pappien on toivottu karkottavan riivaajat, mutta lapset ovatkin kadonneet jäljettömiin.

Nyt professori haluaa pyytää Noran apua jutun tutkimisessa, mutta hän pelkää henkensä puolesta. Pelko osoittautuukin aiheelliseksi, sillä heti tapaamisen jälkeen mies katoaa ja löytyy myöhemmin tapettuna hautausmaalta sydän rinnasta poistettuna. Sydän on leikattu miehen vielä eläessä. Kuka on kammottavan murhan takana? Miksi mies tapettiin ja silvottiin? Mitä hänen kadonneessa muistikirjassaan oli sellaista, ettei sitä saanut antaa Noran käsiin? Onko Norakin vaarassa tavattuaan miehen?

Näitä Nora ei ehdi kovinkaan paljoa murehtia, sillä Globaltin nettitoimitus vaatii häntä kiinnittämään huomiota tanskalaisen tosi-tv-tähden ja venäläisen miljardöörin avioeroprosessin uutisointiin. Se saakin yllättäen uusia käänteitä, kun pariskunnan pikkupoika siepataan juuri avioero-oikeudenkäynnin alla eikä lunnasvaatimuksia kuulu. Sitten Thamesista löytyy silvottu pikkupojan ruumis.

Kokenut dekkarinlukija alkaa aika pian aavistella, että näillä alkuun hyvin kaukaisilta vaikuttavilla tapahtumilla on jokin yhteys. Noralla tämän oivaltaminen kestää hieman kauemmin, mutta toimittajan vainu ei petä tälläkään kertaa. Sitkeys ja jääräpäisyys eivät ole Norasta karisseet minnekään. Vaikka häntä pelotellaan, uhkaillaan ja suoraan kielletään sekaantumasta kumpaankaan tapaukseen, hän ei hellitä. Lopulta hän päätyy aivotärähdyksestä kärsivänä kahlituksi hylätyn sisäoppilaitoksen keittiön lämpöpatterin putkistoon. Mutta tämä on Noralle toki vain hidaste, ei mikään este.

Noran hahmo keikkuu uhkaavasti todella ärsyttävän ja virkistävän erilaisen rajamaastossa. Melko usein tekisi mieli antaa Noralle kunnon saarna työn ja muun elämän jonkinlaisesta tasapainoon saamisesta. Pahitteeksi Noran ja hänen työkavereidensa terveydelle ei olisi maalaisjärjen käyttö tai edes välttävä varovaisuus. Hyvän skuupin vainuttuaan Noraa ei pitele kyllä mikään ja seuraukset saavat sitten lukijaparan hiukset pystyyn.

Noitapojan karmivat tapahtumat saavat lisäsyvyyttä tiedosta, että tarina perustuu osittain tositapahtumiin. Thames-joesta löytyi vuonna 2015 pienen pojan ruumis, jonka kaulassa riippui kananluista tehty kaulanauha.

Noran tulevaisuus ei kirjan lopussa vaikuta kovin ruusuiselta, joten helpotti kirjailijan jälkisanoissa paljastama tieto, että neljättä Nora Sand -dekkaria jo kirjoitetaan täyttä päätä.

Lone Theils: Noitapoika (Heksedrengen)
Suom. Kari Koski.
Aula & Co 2018. Äänikirjan lukija Pinja Flink, kesto 8 h 10 min.

Ostettu.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa

Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Lone Theils: Noitapoika


Tulossa:

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo

Lone Theils: Runoilijan vaimo #dekkaritiistai

Edellisten seikkailujen kolhut on paikkailtu ja tanskalaisen Globalt-lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand viettää onnellisia hetkiä juuri löytyneen rakkautensa hehkussa, kun Andreas saa tyrmäävän puhelun entiseltä tyttöystävältään. Andreas on tulossa isäksi. Noran maailma romahtaa yhdellä iskulla ja hän pakenee perheensä omistamalle siirtolapuutarhamökille Kööpenhaminaan.

Tanskaan on saapunut turvapaikanhakijaksi iranilainen Nobel-palkittu runoilija Manash Ismail. Mies on paennut vaimoineen kotimaasta ihmissalakuljettajien avulla, mutta epäonnekseen Manash on matkalla joutunut eroon vaimostaan ja päätynyt Englannin sijasta tanskalaiseen vastaanottokeskukseen. Pariskunnalla oli tarkoitus anoa turvapaikkaa Englannista Manashin kustantajan Tom Cranen avustamana. Vaimo Aminasta ei kuitenkaan ole kuulunut mitään, ja Manash on hädissään eikä voi Tanskasta käsin tehdä mitään vaimonsa löytämiseksi.

Tanskalaiset kulttuuritoimittajat kärkkyvät nobelistin haastattelua, mutta Manash Ismail on päättänyt antaa haastattelun vain yhdelle henkilölle: Globailtin Nora Sandille. Ällistynyt Nora käy tapaamassa runoilijaa ja kuuntelee myötätuntoisena tämän tarinan. Saadakseen haastattelun lehdelleen hän lupaa yrittää etsiä Aminaa palattuaan Lontooseen. Tehtävä ei välttämättä ole aivan vaaraton, sillä Aminan veli on osa Iranin tulenarkaa ydintutkimusosastoa, jonka jäseniä on kadonnut tai kuollut hämärissä olosuhteissa.

Jäljet ovat heiveröiset, mutta sitkeästi penkomalla Nora saa selville, että Amina on tullut Lontooseen ja ottanut yhteyttä Manashin kustantamoonkin, vaikka epäonnisesti hänen viestinsä on jäänyt huomaamatta. Sen jälkeen nainen on kadonnut. Kirjavien vaiheiden jälkeen Nora alkaa uskoa, että Amina on vahingossa päätynyt Hawksyard-nimiseen laitokseen, joka majoittaa oleskeluluvan menettäneitä maahanmuuttajia ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita siihen asti, kunnes heidät toimitetaan pois maasta. Kyseinen laitos on kansainvälisen yhtiön omistuksessa ja tiukasti vartioitu.

Noran tanskalainen esimies suhtautuu Aminan etsintään asianmukaisen nihkeästi ja antaa toimittajalleen toisenkin tehtävän hoidettavaksi. Noran on kirjoitettava henkilöjuttu vuosia täyttävästä tanskalaisesta Lontoossa asuvasta liikemiehestä Erik Biehlistä. Miehen sijoituksista liikkuu huhuja. Joko hän on iskemässä kultasuoneen tai syöksymässä kuiluun. Kovin harvalla tuntuu olevan Biehlistä mitään kunnollista kerrottavaa, mutta jälleen sitkeä verkostojen hyödyntäminen tuo tulosta. Nora pääsee kuin pääseekin mehevän uutisjutun jäljille.

Noran mutta ei niinkään lukijan yllätykseksi nämä työtehtävät kietoutuvat lopulta karmealla tavalla yhteen. Nora huomaa jälleen olevansa hengenvaarallisten salaisuuksien äärellä. Kummallisia ja pelottavia asioita alkaa tapahtua hänen ympärillään alkaen kööpenhaminalaisen siirtolapuutarhamökin murrosta ja kummallisesti käyttäytyvästä sähköpostista siihen, että toinen hänen informanteistaan tönäistään metron alle ja toinen hirtetään. Tapahtumat lähtevät vyörymään lopulta pitelemättömällä vauhdilla ja tuhoisin seurauksin.

Runoilijan vaimo on tanskalaisen Lone Theilsin toinen Nora Sand -dekkari. Kirjoitin ensimmäisestä osasta Kohtalokkaasta merimatkasta, että se on mielestäni sarjamurhaajadekkarin ja kevyen rakkausviihteen sekoitusta. Runoilijan vaimossa ei jahdata sarjamurhaajaa (eikä sarjamurhaaja jahtaa Noraa), vaan vastassa on jotain ehkä vieläkin pelottavampaa eli kasvoton valta, jota ohjaa puhdas, hillitön ja kyltymätön rahanhimo. Sellaista vastustajaa vastaan poliisikin tuntuu olevan voimaton.

Noran hurjan työelämän vastapainoksi Theils on kirjoittanut tarinan lomaan myös romanttisia käänteitä. Andreaksen kanssa on siis enemmän kuin pomppuista, ja sitten Manash Ismailin kustantaja Tom Crane osoittautuu erittäin puoleensavetäväksi pakkaukseksi, joka ottaa tehtäväkseen Noran hurmaamisen. Mutta onko sittenkin niin, että Noran todellinen suuri rakkaus ja aito intohimon kohde on kuitenkin – työ?

Kustantamo Aula & Co:ta voi onnitella Lone Theilsin kaappaamista omaan talliinsa. Nora Sand -dekkarit ovat mukavan pirteitä ja vetäviä jännityskirjoja, ja jään tyytyväisenä odottamaan jatkoa.

Lone Theils: Runoilijan vaimo (Den blå digters kone)
Suom. Kari Koski.
Aula & Co 2017. 339 s.
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo, kesto 11 h 26 min.

Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.

#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo

Tulossa:

Ane Riel: Pihka 20.2.2018

Lone Theils: Kohtalokas merimatka

”Halusin dekkareitteni sankarittareksi naisen, joka tarpeen tullen uskaltaa ja pystyy puolustamaan itseään myös fyysisesti.” Näin kuvailee tanskalainen toimittaja-kirjailija Lone Theils päähenkilönsä toimittaja Nora Sandin syntyä. Eipä siis ihme, että kärsimätön ja hyväsydäminen Nora harrastaa intohimoisesti samaa kamppailulajia kuin kirjailija itsekin – potkunyrkkeilyä.

Noralla onkin potkunyrkkeilytaidoilleen käyttöä jo Kohtalokas merimatka -trillerissä, jossa jahdataan mielipuolista sarjamurhaajaa Englannin rannikolla. Kyseessä on Nora Sand -sarjan avausosa, joten samalla tutustutaan Noraan. Helsingin kirjamessuilla kirjoistaan kertonut Theils paljasti, että Tintti oli lapsena hänen idolinsa: toimittaja, joka saattoi tehdä mitä halusi ja joka pääsi kummallisiin, kiehtoviin paikkoihin. Samalla tavalla Tintti on toiminut Noran innoittajana.

”Lontoo on hyvä miljöö sarjalle, koska siellä voi tapahtua mitä vain”, toteaa kuusitoista vuotta Lontoossa asunut kirjailija. Nora on tanskalaisen viikkolehden kirjeenvaihtaja, ja samaa työtä on tehnyt Lone Theilskin. Hänen mukaansa ulkomainen kirjeenvaihtaja on yleensä hyvin perillä brittiläisestä yhteiskunnasta, usein jopa brittejä paremmin. Hektistä toimittajan työtä Theils kuvaakin mielestäni osuvasti. Noran tanskalainen pomo on vaativa eikä tunnu ymmärtävän esimerkiksi aikaeroilmiötä lainkaan. Mutta hyvät juttuideat menevät toki läpi Kravuksi kutsutun päätoimittajan seulasta.

Rankalta juttukeikalta palannut Nora kirjaimellisesti kompastuu hengenvaaralliseksi osoittautuvaan juttuun. Kotimatkalla Nora on nimittäin ostanut pienen merenrantakaupungin vanhantavarankaupasta hienosti patinoituneen nahkaisen matkalaukun sisustuselementiksi pikkuiseen asuntoonsa. Laukun lukko on jotenkin jumissa, mutta se avautuu, kun aamutokkurainen Nora kompastuu laukkuun eteisessään. Samalla jostain laukun vuorin raosta tupsahtaa kirjekuori, jossa on nippu nuoria tyttöjä esittäviä valokuvia.

Yksi kuvista herättää Noran kiinnostuksen. Siinä kaksi tyttöä poseeraa kuvaajalle selvästikin ympäristössä, jonka Nora on tunnistavinaan Tanskan-lautaksi. Kuva soittaa etäisesti joitakin kelloja hänen päässään, mutta mitä. Pitäisikö hänen tunnistaa kuvan tytöt? Ovatko he tanskalaisia, kuten Norasta tuntuu? Sinnikkään miettimisen ja muutaman sattuman kautta Nora päätyy tulokseen, että laukku on kuulunut pahamaineiselle sarjamurhaajalle ja että Noran huomion kiinnittäneet tytöt katosivat jäljettömiin Tanskan-lautalta kaksikymmentä vuotta sitten. Mitä tytöille tapahtui? Joutuivatko hekin murhaajan uhreiksi? Entä keitä ovat toisissa kuvissa olevat tytöt?

Toimittajan terrierimäisellä sinnikkyydellä Nora alkaa kaivella juttua sekä Tanskassa että Englannissa. Vaikeinta on saada poliisi kiinnostumaan jutusta, ja kun se lopulta tapahtuu, tempaistaan Nora vastoin tahtoaan mukaan sarjamurhaajan kovisteluun. Verekseltään napattu murhaaja ei nimittäin ole suostunut paljastamaan, minne on haudannut uhrinsa. Hänen tukikohdastaan on löytynyt vain viisitoista alkoholiin säilöttyä ihmiskieltä… Kuten arvata saattaa, Nora joutuu lopulta kamppailemaan henkensä edestä välttyäkseen itsekin päätymästä murhaajan uhriksi.

Jotta tunnelma ei olisi liian veriroiskeinen, ratkotaan sarjamurhaajajahdin lomassa Noran sydämenasioita. Theils kertoi itse haluavansa kirjoittaa jonkinlaista Nordic Noirin ja perinteisen brittiarvoitusdekkarin sekoitusta, mutta minusta ainakin Kohtalokas merimatka on ennemminkin sarjamurhaajatoimintatrillerin ja kevyen rakkausromaanin sekoitus. Kevyt romantiikka ei ole varsinaisesti oma suosikkilajityyppini, mutta Theils pitää palaset kyllä tasapainossa siten, että jännitysjuoni korostuu. Loppupuolella on sen verran tiheässä vaarallisia tilanteita, että äänikirjan kuunteleminen ainakin kaupunkiajossa taisi olla jo jonkinlainen turvallisuusriski!

Lone Theils: Kohtalokas merimatka (Pigerne fra Englandbåden)
Suom. Kari Koski.
Aula & co, 2016. Äänikirjan lukija Mervi Takatalo, kesto 13 h 3 min.

Ostettu.

Nora Sand -sarja:
Kohtalokas merimatka
Runoilijan vaimo