Miika Nousiaisen aiemmat romaanit Vadelmavenepakolainen
ja Maaninkavaara ovat olleet
kertomuksia kaikennielevästä pakkomielteestä, jonka toteuttajat syöksevät
itsensä ja läheisensä lopulta tuhoon. Kirjat ovat olleet samaan aikaan
hulvattoman hauskoja ja traagisia. Molemmista olen pitänyt kovasti, sillä
jollakin tavalla Nousiaisen tyyli vetää vakavat asiat överiksi on puhutellut.
Kolmas romaani Metsäjätti on ainakin minusta jo
perustaltaan tyystin toisenlainen. Ainakaan Nokia-kaupungin syöksykierteessä
elävää sen peruskuvio ei naurattanut sitten tippaakaan. Kaksi vuotta sitten
ilmestyneen romaanin kaikki kenties liioitteluksi tarkoitetut tapahtumat ovat
käyneet toteen elävässä elämässä ja osoittautuneet tarinaakin traagisemmiksi ja hurjemmiksi.
Kolmikymppinen uraohjus Pasi
Kauppi saa komennuksen omaan kotikyläänsä Törmälään. Tarkoitus on viilata
paikallisen vaneritehtaan tuotantoprosessia parempaan iskuun emoyhtiötä varten.
Tehdas on reippaasti voitollinen ja tuotantoluvut näyttävät loistavia tuloksia,
mutta ainahan voi parantaa. Pasi ei ole kovin innoissaan tehtävästä, sillä se
tietää väistämättä tuttujen ihmisten irtisanomista. Pasin isä on ollut aikanaan
vuosikymmenet tehtaalla, ja siellä Pasi itsekin tienasi lukioaikoina
opiskelurahoja ennen kauppakorkeaa.
Nyt Pasin elämä on
mallillaan. Palkka on viisinumeroinen ja vaimo suomenruotsalainen.
Perheenlisäystäkin on tulossa.
Romaanissa vuorottelevat
kertojina Pasi ja tämän lapsuusajan paras kaveri Janne, jolla ei ole mennyt
ollenkaan yhtä loistavasti kuin Pasilla. Janne on kuitenkin päässyt jaloilleen
ja on nyt liimapuristimenhoitajana tehtaalla. Pasin Törmälässä viettäminä
kuukausina miehet tutustuvat uudelleen, vaikka Pasi ei haluaisikaan aivan
kaikkia menneisyyden asioita miettiä. On monia aika synkkiä muistoja, jotka olisi
hyvä pitää piilossa.
Nousiainen liioittelee
Törmälän sisäänpäin lämpiävää, perinteisiin juuttunutta ja peruspessimististä
henkeä herkullisesti. Kuvaava on tarina, jossa törmäläläisperhe hävisi lotossa
kaksi miljoonaa. Oli näet ollut tapana perheen voimin täyttää kuponki huolella
ja sitten katsoa arvonta lauantai-iltana yhdessä. Naureskeltiin, mitä
milloinkin hävityllä summalla olisi voinut hankkia, jos kuponki olisi myös
maksettu. Kunnes sitten…
Pasi tekee kaikkensa
koettaessaan hioa tehtaan prosesseja tuottavammiksi yhtiön toiveiden mukaan.
Samalla hän koettaa säästää mahdollisimman monta työpaikkaa. Kuvio on mahdoton,
ja yhä selvemmäksi alkaa käydä, että Pasi ei voi voittaa. Mutta sitten kohtalo
puuttuu peliin ja näyttää, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää.
Nousiainen kirjoittaa
vapautuneen sujuvaa proosaa. Tekstissä on paljon hyviä oivalluksia ja
tarkkanäköisiä ylöskirjauksia ajan hengestä, vitsailuakin. Silti Vadelmavenepakolainen taitaa edelleen
olla suosikki-Nousiaiseni.
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Otava 2011. 286 s.
Pokkari ostettu omaksi.
Metsäjätti muuten äänestettiin Hesarin kesän äänestyksessä 32. parhaaksi 2000-luvulla ilmestyneeksi romaaniksi. Vadelmavenepakolainen oli sijalla 27 ja Maaninkavaara 51. Aika hyvin!
