Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen

 

Vuonna 2014 Ranskan Toulousessa sijaitsevan vanhan maatalon ullakolta löytyi maalaus, jota asiantuntijat pitävät lähes varmasti itsensä Caravaggion työnä. Kyseessä on muunnelma teoksesta Judit ja Holofernes, jossa Judit leikkaa Holoferneen päätä palvelijattaren katsellessa vieressä. Kun maalauksen aitoudesta päästiin niin suureen varmuuteen kuin ylipäätään on mahdollista, Ranskan valtio asetti teokselle maastavientikiellon ja Louvren taidemuseolle annettiin etuosto-oikeus noin 120 miljoonan euron arvoiseksi arvioituun työhön. Museo kuitenkin jätti oston tekemättä, ja lopulta päätettiin järjestää huutokauppa. Muutama päivä ennen huutokauppaa yksityinen ostaja hankki teoksen kokoelmiinsa.

Yllä oleva on tunnettua faktaa, niin uskomattomalta kuin jo sekin kuulostaa. Mutta miten kummassa kookas, huomiota herättävän väkivaltaista kohtausta esittävä erittäin tunnetun taiteilijan työ oli aikojen kuluessa päätynyt Ranskan maaseudulle maalaistalon ullakon kätköihin? Mielikuvitusta kutkuttava arvoitus, eikö totta? Ei ihme, että kirjailija Jyrki Erra, joka kertoo kirjallisiksi innoittajikseen Mika Waltarin ja Umberto Econ, yhdeksi lempikirjakseen Donna Tarttin Tiklin ja mielikaupungikseen Rooman, sai tästä uutisesta idean upeaan taidetrilleriinsä Lyijyvalkoinen.

Taidemaalari Axel Wallas saa illalliskutsun vanhalta ystävältään ja tukijaltaan, taidehistorian emeritaprofessori Riitta Sarastelta. Illasta muodostuu omituinen ja valitettavan ikimuistoinen. Käy ilmi, että Riitta toivoo Axelin tekevän hänelle palveluksen. Riitalla on asunnossaan merkillinen taulu, joka pitäisi aitouttaa eli sen aitous todistaa. Riitta on vakuuttunut, että brutaalia aihetta kuvaava suurikokoinen teos on Caravaggion aiemmin tuntematon työ. Axel taas on oman työhistoriansa kautta maailman parhaita Caravaggio-asiantuntijoita.

Axel on ällistynyt, hämmentynyt ja tyrmistynyt. Mistä taulu on peräisin? Jos se on aito, sen arvo on vähintään 150 miljoonaa euroa! Miten se on päätynyt Riitan haltuun ja tämän asuntoon? Riitta ei vastaa Axelin kysymyksiin vaan antaa tälle sen sijaan nipun Vatikaanin arkistosta peräisin olevia vanhojen käsin kirjoitettujen asiakirjojen kopioita, joista Riitan mukaan pitäisi selvitä taulun provenienssi eli todisteet sen alkuperästä, vaiheista ja omistajista.

Axel joutuu poistumaan Riitan luota ilman kunnollisia vastauksia, koska hän on luvannut mennä vastaan vaimoaan Elinaa, joka on palaamassa työmatkalta Roomasta. Lentokentällä koneesta purkautuvat kyllä kaikki Elinan työkaverit ja esimies, mutta ei Elina. Työkaverit kummastelevat Axelin nähdessään, miksi hän on tullut paikalle. Eikö hän ole saanut Elinan viestiä? Mitään viestiä ei kuitenkaan Axelin puhelimesta löydy, eikä Elina vastaa soittoihin tai viesteihin. Tämä ei myöskään enää ole hotellissa, jossa seurue on asunut Roomassa. Missä Elina on?

Sekavien ajatusten riivaama Axel palaa asunnolleen Lallukkaan. Saadakseen unta hän päättää tutkia Riitalta saamiaan asiakirjojen kopioita. Yllätyksekseen hän huomaa, että ne ovat Caravaggion uskollisen palvelijan Francesco Bonerin eli Ceccon päiväkirjamerkintöjä mestarin viimeisiltä vuosilta. Nämä koukeroisella italialla kirjoitetut merkinnät muodostavat romaanin menneeseen aikaan sijoittuvan sisäkertomuksen, jota Axel lukee palan kerrallaan tarinan edetessä.

Seuraavana aamuna poliisi tulee noutamaan Axelia kuulusteluun. Professori Riitta Saraste on aamuyöllä raa’asti ryöstetty ja tapettu asunnollaan. Axel on luonnollisesti järkyttynyt Riitan kohtalosta, mutta hän tajuaa myös olevansa mahdollinen epäilty. Yllättäen poliisi kuitenkin pyytää Axelilta apua sen selvittämisessä, mitä professorin asunnosta on viety. Poissa on kookas (mahdollinen) Caravaggio sekä pieni hopeakehyksinen ikoni. Kertomalla muunneltua totuutta alibistaan Axel järjestää itselleen hieman lisäaikaa ja livahtaa poliisin kielloista piitaamatta pois maasta. Hänen on löydettävä Elina.

Taidemaalari Axel Wallas ei todellakaan tiedä, millaiseen epätoivoiseen ja hengenvaaralliseen pyöritykseen hän sotkeutuu tehdessään päätöksen lähteä Roomaan vaimonsa perässä. Elina on kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta Axel on sitkeä ja pääsee lopulta eteenpäin – huomatakseen joutuvansa yhä oudompien tapahtumien sokkeloon. Kadonnut vaimo, menneisyydessä kuollut kihlattu, Caravaggion hypnoottiset maalaukset, Vatikaani, Cosa Nostra, Molempain Sisilian kuningaskunnan perilliset vain päällimmäiset mainiten imevät Axelia yhä syvemmälle salaisuuksien, petoksien ja väkivallan syövereihin. Onko kukaan sitä, mitä väittää olevansa? Kehen Axel voi luottaa?

Erra on kirjoittanut lumoavan, jännittävän ja runsaan romaanin, jota ei malta laskea käsistään ja joka herättää aivan valtavan halun matkustaa Roomaan katsomaan upeaa taidetta ja kokemaan ikuisen kaupungin lumon. Caravaggion tarina on mielenkiintoinen ja hänen taulunsa uskomattomia. Erra on perehtynyt aiheeseen tavattoman perusteellisesti. Joka sivulla on jotain uutta taidehistoriaan, Roomaan, arkkitehtuuriin, maalaamiseen, uskontoon tai historiaan liittyvää tietoa. Silti juoni vetää ja kantaa alusta loppuun asti. Yllätyskäänteistä ei totisesti ole pulaa.

Erran Rooma on julma ja petollinen. Se kätkee salaisuuksia toisensa perään, ja muutamaan niistä Axelkin törmää. Caravaggion julmuutta huokuva maalaus herättää vaanivat pedot luolistaan. On ihan aiheellistakin kysyä, miten yksi maalaus voi maksaa huippuvarustellun sairaalan verran. Mikä oikein taiteessa lopulta maksaa? Summat ovat niin valtavia, että ihmishengillä ei lopulta ole arvoa niiden rinnalla. Eikä maalauksen arvo ole pelkästään rahallinen.

Caravaggio pohjusti taulunsa lyijyvalkoisella eli biaccalla, joka on myrkyllistä. On päätelty, että taiteilija kärsi lyijymyrkytyksestä ja että siitä olisivat johtuneet hänen jyrkät mielialamuutoksensa ja epävakautensa. Axelista alkaa pian tuntua, että kätköistään putkahtanut maalaus on myös myrkyllinen, kirottu, sillä se kylvää ympärilleen väkivaltaa ja kuolemaa. Lyijyvalkoisen loppumetreillä Erra kuvaa ehkä yhden iljettävimmistä (vaikka tosin aivan luonnonmukaisen) kuolemantapauksista, johon olen pitkiin aikoihin törmännyt.

Jyrki Erra palkittiin tästä kolmannesta romaanistaan Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnolla. Palkintoraadin perustelut voi kurkata täältä.

Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen
Otava 2020. 488 s.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen, kesto 15 h 39 min.

Painettu kirja ostettu, äänikirja Nextory. Luin ja kuuntelin vuorotellen!

Korona-aikaan ei pääse matkustamaan, mutta onneksi järjestetään erilaisia virtuaalisia elämyksiä. Matkatoimisto Pamplemoussen mukana pääsee tunnin mittaiselle virtuaaliselle Rooman-kierrokselle, jonka teemana ovat Caravaggion maalaukset ja Jyrki Erran Lyijyvalkoinen. Osallistuin tälle Leena Knuuttilan vetämälle kierrokselle viime viikolla ja pidin kovasti! Suosittelen lämpimästi.

Pandemian takia Suomen dekkariseuran Dekkari-ilta Kallion kirjastossa toteutettiin Facebook-live-lähetyksenä. Dekkariseuran Eeva Vuortama haastattelee Jyrki Erraa ja Vuoden esikoisdekkaristi Helena Immosta kirjasta Operaatio Punainen kettu.

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat

Valta ja vallankäyttö ovat näkymättömiä. Vain seuraukset näkyvät.

Uusia kotimaisiakin dekkarikirjailijoita tuntuu putkahtelevan kuin sieniä sateella. Kirjahyllyyni olen säilönyt Jyrki Erran esikoisteoksen Kaunasin sivut odottelemaan niitä kuuluisia parempia aikoja, jolloin on aikaa lukea rästiin jääneitä kirjoja. Nyt luettuani Erran toisen romaanin Berliinin ajokoirat (Otava, 2015) huomaan, että esikoisteos onkin ilmestynyt jo vuonna 2012. Aika tosiaan rientää!

Jyrki Erra on koulutukseltaan arkkitehti. Juuri muuta kirjailijasta ei sitten kustantajan sivuilla tai kirjan kansiliepeessä paljastetakaan, eikä se tarpeen edes ole. Teoksethan puhuvat puolestaan.

Berliinin ajokoirat on kansainvälisen vakoilutrillerin muotoja noudatteleva jännitysromaani. Jos Kaunasin sivut, jota siis en vielä ole lukenut, muistuttaa tunnelmaltaan Umberto Econ Ruusun nimeä, nousi minulle Berliinin ajokoiria lukiessani useita kertoja mieleen Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjot. Ja tämä on positiivinen arvostelma, sillä Tuulen varjot on lempikirjojani.

Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1989 syksyn Berliiniin. Ajankohdan valinta on osunut nappiin. Euroopan historian merkkihetki on ovella, ja muutoksen värinä on aistittavissa selvästi. Eri asia sitten on, ketkä uskovat, että kaikki voi muuttua perusteellisesti hyvinkin nopeasti. Lukijalla on tässä selkeä etulyöntiasema, koska hän tietää, mitä on tapahtumassa ja voi pureskella kynsiään seuratessaan henkilöiden räpistelyä epätietoisuudessaan.

Kirjan päähenkilö on päälle kolmikymppinen Max, joka on isänsä kanssa asunut 1960-luvulla Berliinissä. Isä on ollut menestyvä näyttelijä Saksassa, mutta ura ja elämä ovat kääntyneet luisuun Suomeen paluun jälkeen. Isän ja pojan välit ovat olleet huonot, jopa poikki pitkään, mutta nyt isä on niin huonossa kunnossa, että on aika koettaa paikata se, minkä vielä voi. Sovinnoneleeksi isä tarjoaa Maxille ennakkoperintönä Berliinin-asuntoa, joka jostain kumman syystä on vielä tallessa. Kaiken muun isä on vuosien saatossa juonut. Perinnön ehtoihin kuuluu, että Max matkustaa Berliiniin ja hävittää kaikki isänsä vanhat paperit.

Elokuussa 1989 Max siis matkustaa Berliiniin ja palaa nostalgisiin lapsuusmaisemiinsa. Hän alkaa käydä läpi ison asunnon loputtomalta tuntuvaa tavaramäärää ja yrittää toteuttaa isänsä toiveen. Papereiden hävittäminen kuitenkin pysähtyy, kun Max löytää puolet vuosikymmenten takaisesta kirjeenvaihdosta. Kyse on selvästikin rakkauskirjeistä. Kuka oli isän salaperäinen rakastettu Liebe B.? Max ottaa yhteyttä opiskelukaveriinsa Iiroon, joka työskentelee Berliinissä ison lehden toimittajana. Iiro antaa Maxille vinkin, jota seurata, mutta varoittaa tätä samalla. Menneisyyden penkominen ei ole turvallista. Maxin on kuitenkin saatava tietää, koska hän haluaa ratkaista isänsä arvoituksen.

Max seuraa saamiaan vihjeitä teatteritarvikeliikkeeseen, jonka omistaja suhtautuu vieraaseen kyselijään vähintäänkin vihamielisesti. Oikean suosituksen mainittuaan Max kuitenkin saa luettavakseen kummallisen vanhan käsikirjoituksen, jonka kätkettyjen ohjeiden avulla hän päätyy lopulta kummalliseen goottilaista kauhukartanoa muistuttavaan Palazzo Erebiin. Valtava vanhan palatsi on kummallinen reliikki, joka on joutunut Berliiniä jaettaessa rajalinjalle kiistakapulaksi. Vaikutusvaltainen omistajasuku on vaikuttanut siihen, että rakennus on saanut jäädä paikalleen, muuri vain on vedetty sen läpi. Osa rakennuksesta on siis kirjaimellisesti naapurivaltion puolella. Tässä palatsissa kauhua eivät levitä kummitukset vaan diktatuuri lonkeroineen.

Kummallisuutta ja kauhua lisää vielä se, että palatsin viimeisin isäntä on kadonnut jäljettömiin vuosikymmeniä sitten. Kukaan ei tiedä eikä edes vihjaile, mikä von Erebin kohtalo on ollut. Samalla tavalla kateissa on miehen korvaamaton käsikirjoituskokoelma.

Max huomaa tempautuneensa vaarallistakin vaarallisempaan leikkiin korviaan myöten, ja pelissä hänen tai hänen läheistensä henki on vain pikkurahaa. Miten voi pelata tuntematta sääntöjä? Pystyykö edes kuolemansairas isä pelastamaan tilanteen?

Pidin Erran kerronnasta kovasti. Erra kirjoittaa juuri sopivan laveasti minun makuuni. Matka lähihistoriaan on kiehtova, ja kulttuuriviittaukset kirjallisuudesta teatteriin ja arkkitehtuuriin (josta Erra kirjoittaa rakkaudella) ovat kutkuttavia. Henkilökuvaus on onnistunutta, ja kiinnyin kovasti Maxiin. Halusin, että hän selviäisi ja voisi vielä olla onnellinen ja turvassa. Historia kuitenkin kulkee vääjäämätöntä latuaan yksilön tarpeista ja toiveista piittaamatta.

Juoni on sopivan koukeroinen yllätyskäänteineen, ja palatsin salaperäisyys tuo mukaan mukavaa karmivuutta. Arvoitukset ja poliittiset juonittelut, joilla on omat pitkät laahuksensa menneisyydessä, kietoutuvat yhteen. Hieman karsastin kliseiseltä vaikuttavaa vanhaa käsikirjoitusta, joka toimii avaimena, mutta menköön nyt sekin. Oivallinen paketti!

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat

Otava 2015. 441 s.

Arvostelukappale. 

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun