Ruotsissa tuntuu riittävän
monilahjakkuuksia, jotka jossain vaiheessa kirjoittavat
huippumenestysdekkarisarjoja, joilla tahkoavat mukavasti rahaa. Hieman
happamahkolta taidan kuulostaa, mutta eikö muka ole aihetta: Carl-Johan Vallgrenin pitkän
kirjallisen uran huipentuma on August-palkinto vuodelta 2002, ja sen lisäksi
mies on kirjoittanut näytelmiä ja tehnyt uraa muusikkona ja Otavan mukaan on vielä
kuvataiteilijakin. Viime vuonna Vallgren julkaisi (aluksi pseudonyymin ’Lucifer’
turvin) jännityskirjasarjan avausosan Varjopoika,
ja kirja on ehditty jo kääntää useille kielille ja siitä on tullut
myyntimenestys eri puolilla Eurooppaa.
Ruotsinkielisen Wikipedia-sivun perusteella Vallgrenin aiempi kirjallinen tuotanto vaikuttaa
mielenkiintoisen vaihtelevalta ja provosoivalta. Risingshadow-sivustolta löytyy vuonna 2003 suomeksi ilmestyneen
August-voittajakirjan Tarina
merkillisestä rakkaudesta lyhyt esittely, jonka perusteella kirja on
erikoinen aihettaan myöden. Jos nyt kirja tulee jossakin vastaan, niin saatanpa
sen hankkia ja lukea.
Mutta Vallgren on siis
lähtenyt kokonaan uudelle polulle kirjailijanurallaan ja tarttunut tällä kertaa
suosittuun genreen eli dekkariin tai oikeammin kai trilleriin. Takakansiteksti
luonnehtii sarjan päähenkilöä Daniel Katzia Lisbet Salanderin ja Harry Holen
yhdistelmäksi, ja valitettavasti luonnehdinta on niin osuva, että suussa tuntuu
lievää hieman voimakkaampi laskelmoinnin maku. Vallgren on ainakin tehnyt
pohjatyönsä hyvin, eli genren tyylipiirteet, sanoisinko jopa maneerit ovat
hyvin hallussa. Resepti on luettu ja ainekset ovat laadukkaat, joten ei ihme,
että lopputuloksena on trilleri, jonka ahmaisin lähes yhteen menoon. Oli
saatava tietää, mistä oikein oli kysymys! Ja kaiken lisäksi luvassa on vielä
lisääkin!
Daniel Katz on, kuten
nimestä voi päätellä, syntyperältään isän puolelta juutalainen. Isä on
vanhempineen muuttanut Ruotsiin juuri ennen toista maailmansotaa, ja kuvioon
liittyy jokin synkkä salaisuus. Välit vanhempiin olivat etäiset, ja vanhemmat
kuolivat, kun Daniel oli murrosikäinen. Rankan nuoruuden jälkeen hänet
värvättiin armeijaan salaiseen erikoisryhmään persoonallisten ominaisuutensa ja
taipumustensa vuoksi. Sittemmin Daniel ajautui huumekoukkuun ja vuosiksi
kadulle, ennen kuin armeija-aikainen tuttava nosti hänet kuiville. Kirjan
alkaessa nelikymppinen Daniel viettää epäsosiaalista elämää ja elättää itsensä
tekemällä käännös- ja ohjelmointitöitä.
Juoni alkaa, kun merkittävän
ruotsalaisen perheyrityksen perillinen katoaa ja hänen kaunis vaimonsa pyytää
Danielia etsimään miehen. Käy ilmi, että Daniel on ollut samaan aikaan
armeijassa Joel Klingbergin kanssa. Joel oli joskus kertonut vaimolleen, että
Daniel on ainoa ihminen, johon oli koskaan täysin luottanut. Daniel ei ymmärrä,
mihin Joelin luottamus perustuu, mutta ottaa silti kummalliselta vaikuttavan
tehtävän hoitaakseen. Raha kelpaa. Nopeasti alkaa näyttää siltä, että Joelin
veljen yli neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tapahtunut katoaminen liittyy
jotenkin asiaan, samoin Joelin vanhempien yhdeksän vuotta myöhemmin tekemä
kaksoisitsemurha. Mutta oudommaksi kuvio kääntyy, kun Daniel huomaa omankin
menneisyytensä liittyvän kuvioon ja kun hän tajuaa olevansa itse murhaajan
kohteena.
Daniel ei ole mikään
sympaattinen sankari, oikeastaan päinvastoin. Menneisyydessä on synkkiä
salaisuuksia, eikä huumetaustakaan imartele. Mutta atk-taidoissa kaveri on
haka, samoin kielissä. Armeijamenneisyydestä on hyötyä, jos tosin haittaakin,
tarinan edetessä ja pelin panosten yhä kovetessa. Vallgren on punonut sellaisen
juonikuvion, että jälkikäteen voi vain ihmetellä, millä ilveellä kudelma oikein
pysyy koossa. Mutta vauhti on sen verran kova ja meno vangitsevaa, ettei
lukiessaan ehdi turhia kummastella, nauttiipa vain menosta.
Ruumiita matkan varrella
tulee, eikä tunnelma muutenkaan ole kovin leppoisa, mutta esimerkiksi Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogian
kaltaista ahdistusta ja inhoa en aivan lukiessani kokenut, onneksi. Tosin
tässäkin, kuten vaikkapa Millennium-sarjassa,
syyt löytyvät osin hyvin kaukaa menneisyydestä ja osa tarinaan liittyvistä
ihmisistä toimii äärimmäisen raa’asti ja sairaasti toisia ihmisiä kohtaan.
Menestystrillerisarjat eivät anna kovin kaksista kuvaa Ruotsista ja
ruotsalaisista.
Tarinan langanpäät solmitaan
siististi nippuun, mutta miten Katzin tarina jatkuu, jää kutkuttavasti auki.
Lisää siis tosiaan on luvassa, ja vaikka tietyt laskelmoinnilta haiskahtavat
jutut kokonaisuudessa hieman kaivelevatkin, en takuulla malta olla ahmimatta
tätä lisää heti, kun sitä vain painokoneesta putkahtaa! Taitavasti, ammattitaitoisesti
kirjoitettua viihdettä jännityksen ystäville siis.
Carl-Johan Vallgren: Varjopoika (Skuggpojken)
Suom. Maija Kauhanen. Otava 2015. 348 s.
Ennakkokappale. Kiitokset
kustantajalle!
