Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

 

Briitta Hepo-ojan Topelius-palkinnolla huomioitu vaihtoehtohistoriallinen nuortenfantasiaromaani Suomea lohikäärmeille on täydentynyt jatko-osalla Sydämiä seireeneille. Olen Suomea lohikäärmeille -kirjasta kirjoittaessani arvuutellut, kuinka pitkän sarjan aloitusosasta mahtoikaan olla kyse, mutta nyt olen jokseenkin vakuuttunut, että kaksiosaisen.

Sydämiä seireeneille on suoraa jatkoa ensimmäiselle romaanille, joten ne kannattaa ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä ja mielellään yhteen menoon. Itse kuuntelin kertauksen vuoksi Suomea lohikäärmeille -äänikirjan ennen kuin tartuin kakkososaan. Ainakin minulle kertaus tuli ihan tarpeeseen, ja kokonaisuus toimi oikein hyvin.

Suomea lohikäärmeille päättyy dramaattisesti (ja nyt tulee kyllä juonipaljastuksia, jos et ole vielä tätä kirjaa lukenut!). Ritariperheen tytär Lynx oli joutunut sairaalaan ja taistelemaan hengestään rikottuaan huijauksen seurauksena ritarivalansa. Ainoa ulospääsytie oli ritariasemasta luopuminen, mikä taas johti omasta perheestä erottamiseen.

Tavallisen perheen poika Tim, jonka kanssa Lynx oli juuri alkanut seurustella ennen sairastumistaan, on päätynyt putkaan epäiltynä vakavista rikoksista valtiota vastaan. Puolustusta haittaa harmillisesti kirous, joka on pyyhkinyt hänen mielestään kaikki tapahtumat parin viimeisen kuukauden ajalta, erityisesti kaiken Lynxiin liittyvän.

Lynx tekee epätoivoisen päätöksen. Hänen on etsittävä käsiinsä noita, joka voisi purkaa Timin kirouksen. Noitia ei kuitenkaan ole missä tahansa, joten on lähdettävä Botnian itsehallintoalueelle. Sinne ei kuitenkaan niin vain saa rajanylityslupaa, varsinkaan, kun kuuluu ritariperheeseen. Ongelmat on kuitenkin tehty ratkaistaviksi, ja Lynx syöksyy sen kummempia ajattelematta kohti Botniaa ja sen erämaita.

Sydämiä seireeneille -kirjassa on mukana kolmaskin näkökulma, kun myös Lynxin isosisko Fox on mukana uutena minäkertojana. Fox päättää lähteä Foxin perään, koska hän tietää siskonsa aivan varmasti joutuvan pian pahaan pulaan vihamielisessä Botniassa. Mukaan lyöttäytyvät vapaaksi päässyt Tim ja kuolleista herännyt Astrid sekä Lynxin ja Foxin serkku Franz. Näistä viimeksi mainittu on harvinaisen rasittava, sillä hänet on kirottu kiusallisella rakkauskirouksella. Franz tuntee olevansa kuolettavan rakastunut Lynxiin ja vaipuu tuon tuosta romanttisiin unelmiinsa ja riutuu kaihossaan.

Yksi Botnian vaaroista ovat seireenit, jotka saavat ravintonsa uhriensa sydämistä. Kuten arvata saattaa, Lynx päätyy nopeasti kavalan seireenin kynsiin. Noidan etsintä johdattaa hänet lopulta Botnian itsehallintoalueen pohjoisrajan yli Koillismaalle asti, eivätkä rajantakaiset erämaat ole ainakaan Botniaa turvallisempia. Etsintäpartio kohtaa matkallaan omat vaaransa ja seikkailunsa.

Edelleen pidin Hepo-ojan luomasta vaihtoehtoisesta Suomesta, jossa muinaisusko ja nykyteknologia sekoittuvat iloiseksi sekamelskaksi. Hepo-oja pitää miljöönsä loistavasti näpeissään ja lukija törmää tarinan edetessä yhä uusiin riemastuttaviin yksityiskohtiin. Juonenkäänteet ovat jännittäviä ja toimintakohtaukset vetävästi kirjoitettuja. Henkilögalleriakin on mukavan monipuolinen.

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille
Otava 2021. 345 s.
Äänikirjan lukija Lari Halme, kesto 8 h 10 min.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu BookBeat.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Miten määritellä Briitta Hepo-ojan romaani Suomea lohikäärmeille? Näkökulma- ja painotusvaihtoehtoja on tarjolla monta. Se on YA-romaani, koska sen päähenkilöt ovat noin 16 – 20-vuotiaita nuoria aikuisia tai ainakin aikuisuuden kynnyksellä keikkuvia nuoria. Se on fantasiaromaani, koska siinä on lohikäärmeitä, haltioita ja noitia. Se on vaihtoehtohistoria, koska se sijoittuu nykypäivän Suomeen, joka on tiukan säätyjakoinen kuningaskunta ja jonka pinta-ala on vain murto-osa reaalimaailman Suomesta. Pohjoisena naapurina on Botnia-niminen laaja itsehallintoalue, eikä rajan yli ole juuri menemistä.

Kirjan takakannessa luvataan kaiken edellä luetellun lisäksi vielä trillerimäisyyttäkin, mitä kyllä ihmettelin melkoisesti aina viimeisiin pariin kymmeneen sivuun asti. Vasta silloin tämä puoli tarinasta yllättäen murtautuu esiin, ja loppu onkin ennalta-arvaamattomasti melkoista trilleriä.

Sen sijaan takakannessa ei kerrottu, että kyseessä on sarjan aloitusosa. Sekin valkeni minulle vasta aivan loppumetreillä, kun aloin tajuta, että jäljellä olevilla sivuilla ei nyt kyllä mitenkään enää saada kaikkia juonisotkuja selväksi ja nippuun! Kuten ei siis saadakaan, vaan nyt on kiltisti odotettava lisää kirjoja. Kuinka pitkästä sarjasta lieneekään lopulta kyse?

Eniten minua kirjassa kutkutti nimenomaan vaihtoehtohistoriallisuus, joka tekee tarinan miljööstä mielenkiintoisen ja kiehtovan. Maailma tuntuu Suomen rajojen ulkopuolella olevan nykyisellään ilmastokriiseineen päivineen, ja esimerkiksi tekniikka on kehittynyt kuten meidän maailmassammekin. Kaikilla kirjan nuorilla on esimerkiksi älypuhelimet ja netti käytössään. Sitten taas monet asiat ovat kuin muinaisajalla, kuten esimerkiksi tavallisen kansan lääkehoito, joka on lähinnä yrttipohjaista uskomushoitoa.

Suomi on kuningaskunta, jossa säätyrajat ovat jyrkkiä ja aatelisilla on voimassa lukuisia privilegioita. Romaanin alussa Helsingissä vietetään kuninkaallisia häitä, kun kruununprinsessa Freija vihitään tavallisesta kansasta peräisin olevan sulhasensa kanssa. Turvajärjestelyt ovat tiukat, sillä TASAn eli tasavaltalaisen anarkistijärjestön pelätään häiritsevän hääjuhlintaa.

Tarinaa kuljetetaan vuoron perään kahden henkilön eli Timin ja Lynxin kautta. Tim eli Timjami Leivonen on roihuvuorelainen lyseolaispoika, joka on menettänyt ensirakkautensa traagisesti vuotta aiemmin. Lynx af Bjarmia kuuluu Herttoniemessä asuvaan ritariperheeseen. Ritarit ovat alinta aatelia, mutta heitä sitovat ankarat ritarisäännöt eli koodi, jonka rikkominen on erittäin vaarallista (tosin kukaan ei tunnu tietävän, mitä rikkeestä seuraa). Lynx ja Tim tapaavat rikkaan Magdalenan järjestämillä hääjatkoilla ja ihastuvat. Suhde tuntuu olevan kuitenkin tuhoon tuomittu ajatus, sillä säätyrajojen ylittämistä ei katsota hyvällä Freijan esimerkistä huolimatta.

Tim saa enoltaan syntymäpäivälahjaksi oman lohikäärmeen. Nykylohikäärmeet ovat kaukana tarujen tultasyöksevistä jättiläisistä. Timin lohikäärme mahtuu taskuun ja se hönkii pieniä sadepilviä. Lohikäärmeen kesyttäminen tai hoito on hankalaa, ja vielä hankalampaa on opettaa se puhumaan suomea. Tim päättää kuitenkin yrittää parhaansa ja kokeilee kaikkia mahdollisia menetelmiä, vaikka lohikäärmelemmikit ovatkin poissa muodista.

Juoni etenee hitaasti, sillä paljon aikaa käytetään nuorten ihastumis- ja seurustelukuvioiden setvintään. Tarinan maailman kuvaus on hyvin aukkoista, ja monet keskeisiltä vaikuttavat asiat jäävät hämärän peittoon. Tämä harmitti minua kirjaa lukiessani, mutta tajuttuani lukevani sarjan aloitusosaa ymmärsin ratkaisua paremmin. Monet asiat saanevat lisävalaisua jatkossa, jota jään odottelemaan.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille
Otava 2019. 308 s.

Arvostelukappale.

Briitta Hepo-oja nappasi Suomea lohikäärmeille -teoksella vuoden 2020 Topelius-palkinnon.