Harvoin on oma
odotushorisonttini kirjan suhteen ollut niin negatiivinen kuin tällä kertaa.
Finlandian viime vuonna voittanut Rosa
Liksomin Hytti nro 6 ei
houkutellut tai kiinnostanut tipan vertaa. Jostain syystä omat tuntemukseni
monilahjakasta ja hyvin persoonallista taiteilijaa kohtaan ovat olleet
vuosikymmeniä torjuvat. Väliasema
Gagarinin novelleja olen kyllä lueskellut joskus, eivätkä ne muistaakseni
minusta kovin huonoja olleet, lyhyitä tosin. Muuta en sitten muista
kokeilleenikaan. Hyttiä ylistettiin
kovasti palkintopuheessa, mutta minua arvelutti edelleen. Silmään pisti myös,
että palkinnosta päättänyt Pekka Milonoff avoimesti kehui Liksomia hyväksi
ystäväkseen (asian salaamisen yrittäminen tosin olisi ollut vielä pahempaa). Hytistä on palkinnon ja hyvän myynnin
takia kirjoitettu paljon lehdissä ja myös blogeissa, joten aika hyvä kuva
tarinasta oli jo muodostunut. Sitten törmäsin kirjan äänikirjaversioon
kirjastossa ja päätin antaa Liksomille vielä yhden tilaisuuden.
Hytti nro 6
on junamatkan kuvaus. Siperian rataa Moskovasta Mongolian Ulan Batoriin
matkustaa samassa junahytissä kaksi sattuman yhteen heittämää ihmistä, tyttö ja
mies. Mies esittelee itsensä tarinan alussa, mutta tyttö on koko ajan vain tyttö,
eikä miehen nimeäkään mainita kuin satunnaisesti, hänkin on vain mies. Eletään
1980-luvun loppupuolta, minkä lukija joutuu monista vihjeistä päättelemään.
Neuvostoliiton merkilliset säännöt ovat voimassa, ja vaunuemäntä pitää
matkustajat viikkoja kestävän matkan ajan rautaisessa kurissa. Outoa on, että
ahtaaseen makuuvaunuun sijoitetaan toisilleen tuntemattomat nuori nainen ja
keski-ikäinen mies. Kenties tämä on junamatkailussa ihan normaalia?
Tyttö tekee unelmoimaansa
matkaa yksin, vaikka alkuaan ajatus Ulan Batorin muinaisten kalliomaalausten
näkemisestä oli Mitjan, poikaystävän. Mitjan mielenterveys kuitenkin järkkyi
mielisairaalassa, jonne tämä oli hankkiutunut välttyäkseen Afganistanin
sodalta. Hullujenhuoneella sairastuvat terveetkin. Mies on puhelias, ja
jatkuvasti nautittu votka vielä lisää puhehaluja. Vaitelias tyttö joutuu
vastentahtoisesti kuuntelemaan miehen inhottavaakin yksinpuhelua ja sietämään
toistuvaa pillun vonkaamista, mutta tämän yltiörunsaiden eväiden jakaminen ei
tuota vaikeuksia. Junamatkan aikana tyttö ja mies omituisesti ystävystyvät.
Pitkillä, useiden vuorokausien pysähdyksillä he usein tutustuvat itäisiin
seutuihin yhdessä. Yhteinen matka yhdistää täysin erilaisia ihmisiä. Vähitellen
kummankin elämästä paljastuu lukijalle jonkinlainen kokonaiskuva.
Neuvostoliiton olojen kuvaus
vaikuttaa hyvin asiantuntevalta. Yksityiskohdilla ladattu tarkka ja aisteihin
vetoava kuvaus ovat kirjan parasta antia. Junan vessan lattialla lainehtii
kusi, ja hotellin suihkun hanoista tulee molemmista raikkaan kylmää vettä.
Homeiset ja vetoiset huoneet, katkuiset kadut rottineen, kissoineen ja
koirineen voi haistaa ja nähdä. Kuvakieli on taidokasta, ja äänikirjaa
kuunnellessani ajattelin moneen kertaan, että paperiversioon olisin laittanut
liimalapun hyvän ilmauksen merkiksi. Toisaalta roisin suora kielenkäyttö ja
rumien näkymien ja inhottavien hajujen kuvaus ei mitään miellyttävää
kuunneltavaa ollut. Jos venäläisyyden ja neuvostoliittolaisen elämän absurdi
meno kiinnostavat, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea.
Jorin tavoin pahoittelin
moneenkin otteeseen oman yleissivistykseni ohuutta. Monet kirjalliset
viittaukset, joita aavistan teoksessa olleen runsaasti, menivät ohitse.
Venäläisen kirjallisuuden tuntemuksesta olisi tämän kirjan kanssa varmasti
iloa. Onneksi sentään olen aikoinani Leningradissa nuorena vieraillut, että
voin ainakin pikkuisen tunnelmaan eläytyä omienkin kokemusteni kautta, laihasti
tosin.
Tämä ei siis ollut oikein
minun kirjani, mutta äänikirjana sain sen kuitenkin kuunneltua. Loppupuolella
aloin jopa pitää siitä, kun vähitellen tytönkin tarina keriytyi auki. Pertti
Sveholm sopii lukijaksi oikein hyvin, sillä eniten kirjassa on miehen
yksinpuhelua.
Hytti nro 6 on arvioitu ja
esitelty monessa paikassa monesta näkökulmasta, esimerkiksi Kirjainten virran
Hanna on tehnyt useammankin jutun. Jorin blogissa on hyvä linkki lisätietoa
kaipaaville. Liksomin verkkosivuilla on hauskoja ekstroja kirjaan.
Rosa Liksom: Hytti nro 6
WSOY 2011, äänikirja 2012, 6 cd:tä, kesto 6 tuntia 30
min. Lukija Pertti Sveholm.
