”Sherlock Holmes oli mielikuvituksen
tuotetta, mutta minä olen täyttä totta.”
Yksityisetsivä Vish Puri,
lempinimeltään Pullukka, ei ole vaatimattomuudella pilattu. Vuonna 1999
myönnetty Maailman etsiväliiton Supernuuskija-palkinto on vain piste i:n päällä.
Huoliteltu ja omahyväinen herkkusuu on kuin ilmetty Hercule Poirot. Erona on
vain, että Vish on perheellinen ja asuu Delhissä nyky-Intiassa.
Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus -kirjan kansiliepeessä ylistetään dekkarin
humoristisuutta ja viihdyttävyyttä. Näihin ylistyksiin on helppo yhtyä, sillä
ainakin minä viihdyin mainiosti kirjan parissa ja nautin paitsi kirjallisesta
flirttailusta maineikkaitten esikuvien kanssa myös muutenkin humoristisesta
kirjoitusotteesta. Ei kuitenkaan kannata kuitata Tarquin Hallia hassuksi viihdyttäjäksi, joka on kopioinut parhaan
ideansa Agatha Christieltä. Kirjassa on nimittäin aimo annos piikinterävää yhteiskuntakritiikkiä.
Kirjailija Tarquin Hallilla
on kansainvälinen, arvostettu ja monipuolinen lehtimiesura takanaan. Hän on
julkaissut tähän mennessä kuusi kirjaa, ja seitsemäs ilmestyy tänä vuonna.
Kolme viimeistä ovat olleet Vish Puri -dekkareita, joista siis ainakin tässä
juuri suomeksi ilmestyneessä aloitusosassa kritisoidaan Intiaa tarinan lomassa
varsin rankasti. Hall asuu itsekin parhaillaan Delhissä intialaissyntyisen
toimittajavaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, joten hän tietää, mistä puhuu
Intiaa kuvatessaan. Kritiikki on kuitenkin upotettu hyvin tarinaan eikä se
uuvuta saarnaavuudellaan. Kritiikki ei myöskään ole yksisilmäistä, vaan Vish Purin ja muidenkin kirjan henkilöiden silmin nähtynä Intiassa on myös paljon
hyvää ja kaunista.
Kritiikin kohteeksi päätyy
niin tehoton ja julkisuushakuinen poliisi kuin läpeensä korruptoitunut
oikeuslaitoskin. Poliisiasemalta ei voi hälyttää apua, koska poliisin
puhelinyhteydet on aikoja sitten katkaistu maksamattomien puhelinlaskujen
takia. Liikenne on täyttä kaaosta, ja vain suuresti kunnioitetut pyhät lehmät
ja BMW:t selviävät yleensä kolhuitta. Maksullisilla moottoriteillä hurjastellaan
mielettömästi, vaikka tiessä voi olla monttuja tai edessä yhtä hyvin
härkävankkurit kuin urheiluauto. Junaliikenne on painajaismaista. Kaupungit
kasvavat räjähdysmäisen nopeasti, eikä kaavoituksessa tunnu olevan järjen
hiventä. Toisaalla maaseutua raiskataan kammottavien kaivosprojektien takia.
Arkipäivässä myös korostuvat kiihtyvällä vauhdilla kasvavat tuloerot. Rikkailla
on automaattiset WC:t, jotka myös kuivaavat takapuolen ja toivottavat hyvää
päivää. Köyhimmät raatavat naurettavan pienellä palkalla kaivoksissa kuollakseen nelikymppisinä myrkkyihin,
joita ovat saaneet kotinsa kaivovedestä tai ilman suojaimia työskentelystä.
Väkivalta rehottaa joka puolella.
Alkoipa kuulostaa synkältä!
Mutta kirja ei ole lainkaan synkkä vaan aurinkoinen ja mausteinen kuin Intia
itse parhaimmillaan, uskoisin. Vish Purilla on menestyvä ja tehokas
yksityisetsivätoimisto, joka ratkoo pääasiassa aviorikoksiin ja
avioliittoneuvotteluihin liittyviä kysymyksiä luottamuksellisesti ja
tahdikkaasti. Kadonneen palvelijattaren tapaus on kuitenkin visaisempi, sillä
asiakasta syytetään palvelijattarensa raa'asta murhasta. Todistajat ovat nähneet, kuinka mies on hiettänyt raiskaamansa ja tappamansa tytön ojaan. Harmillisesti ruumis on jo ehditty polttaa tunnistamattomana. Koska kukaan ei tiedä
palvelustytön nimeäkään, sitähän nyt ei kannata kysyä köyhältä ja kastittomalta, hänen jäljittämisensä Intian kaltaisesta valtiosta ei
ole aivan mutkatonta. Vish Purille se ei kuitenkaan ole kuin hidaste. Yhdistellen
intialaisia, perinteikkäitä tutkimusmenetelmiä nykyaikaisen teknologian suomiin
keinoihin ja ennen kaikkia omaan häikäisevään päättelynsä hän lopulta ratkaisee
visaisen arvoituksen ja toimittaa syylliset telkien taakse. Lopussa on aivan
Poirot-tyylinen loppuyhteenvetopuheenvuorokin, josta Puri itse nauttii kovasti.
Samaan aikaan
murhatutkimusten kanssa Vish Puri henkilökuntineen joutuu tarkistamaan
arvokkaan sotasankarin lapsenlapsen sulhasehdokkaan taustoja, jotta epätoivottu
avioliitto voitaisiin torjua. Kyseessä onkin harvinaisen vaikea tapaus, sillä
miehen elämässä ei kerta kaikkiaan ole tahran tahraa! Vielä kimurantimpi tapaus
on Vish Puriin itseensä kohdistunut murhayritys, jota Purin harmiksi alkaa tutkia hänen
oma äitinsä. Miksi äiti ei voi uskoa, ettei salapoliisi voi olla nainen? Saati äiti?
Näitä luen mieluusti
lisääkin, joten toivottavasti pian suomennetaan sarjan seuraava osa. Takakansiteksteissä Vish Puria verrataan myös Mma Ramotsween, ja tiettyjä yhtymäkohtia tietysti onkin. Mma Ramotswen rauhallisuus Vish Puri -tapauksista kuitenkin tuntuu puuttuvan. Toimintaa ja juonenkäänteitä on enemmän. Pidin aika
lailla myös kirjan ulkoasusta. Kansi on Tuomo Parikan käsialaa.
Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen
palvelijattaren tapaus (The Case of the Missing Servant). Suom. Tero Valkonen.
Gummerus 2012.
Vielä Ammalta kiva nettisivuvinkki!
