Marraskuu(ko) musta hauta?

Kyllä, jos sään perusteella jotain voi sanoa. Täällä Lounais-Suomessa ei tänä syksynä ole vielä nähty lumenhippustakaan. Lehdestä luinkin, että viimeisten kymmenen vuoden aikana ensilumi on satanut joka vuosi jo paljon tämänvuotista aiemmin. Mustuus ei siis vain ole omaa synkistelyä.

Marraskuu ei oikein ole minua varten, tai sitten minä en ole marraskuuta varten. Mukavan nopeasti se silti on jälleen kulunut. Oikeastaan marraskuun paras puoli on, että se on lyhyt, vain 30 päivää. Kiirettä on pitänyt, emmekä ole ehtineet avantouintiinkaan kuin yhden ainokaisen kerran. Suosittelen muuten kaikenlaiseen mielenmustuuteen! Samaten teatteria, joka sekin on jäänyt luvattoman vähälle. Sentään viime lauantaina olimme Turun kaupunginteatterissa katsomassa Annie Proulx’n kirjaan perustuvaa näytelmää Vaarallinen harmonikka. Melkoinen spektaakkeli, kestoakin kolme tuntia, huh. Onneksi joulukuulle onkin sitten jo buukattu neljä teatteria ja ainakin yksi konsertti.

Blogissa marraskuu oli juhlakuukausi, sillä Kirsin kirjanurkka täytti vuoden. Kiitos vielä kaikille juhlahumuun osallistuneille! Tänään laitoin viimeisen synttärilahjapaketin postiin. Nuukailin vähän, ja kaikki ovat kierrätyskuorissa ja tulevat kakkospostissa. Kirjan saajilta toivon vastalahjaksi jossakin vaiheessa blogikirjoituksia kirjoista. Pakko ei tietenkään ole, mutta olisi kiva kuulla, mitä kirjoista on tykätty. Muutenkin oli vilkasta, sillä tämä on jo 23. kirjoitus tässä kuussa. Osa on käsitellyt kirjamaailman ilmiöitä, kuten Onko omakustanne valekirjallisuutta -teksti, jonka kommenteissa keskustelu ryöpsähti mukavasti. Kävin vielä tänään lisäämässä tekstin häntään kiinnostavan blogilinkin, kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa.

Alkukuusta pohdiskeltiin myös, kenelle menee Finlandia tänä vuonna. Kuuden ehdokaskirjan julkistaminen sai blogimaailmankin hetkeksi haukkomaan henkeään. Huomenna sitten kuullaan, kuka on kaunein eikun mikä kirja on paras. Eivät oikein jaksa sytyttää ehdokkaat tänä vuonna. L

Horinat sikseen. Marraskuu oli oikein mainio lukukuukausi:

Sylvi Huttu: Peppinja
Jussi Valtonen: Siipien kantamat
Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin
Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet (äänikirja)
Hugleikur Dagsson: Perimmäinen Pohjola (sarjakuva-albumi)
Veikko Huovinen: Lemmikkieläin (äänikirja)
Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja
Hanna van der Steen: Ennustus
Robert Coolrick: Luotettava vaimo
Jussi Valtonen: Tasapainoilua
Matti Rönkä: Väärän maan vainaja
Roman Schatz: Saksalainen rakastaja
Marko Kilpi: Kadotetut (äänikirja)
Erkki Tuormaa: Sadonkorjaaja
Erkki Tuormaa: Suojelija
Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä (äänikirja)
Virpi Hämeen-Anttila: Railo

Äänikirjoja on taas kulunut neljä. Kaikki kuuntelin mielikseni, mutta paras taisi olla Marko Kilven Kadotetut. Kilpeä on luettava lisää, ehdottomasti. Hauskaa oli myös tutustua Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvistiin. Sattumalta nimittäin parhaillaan kuuntelen Stieg Larssonin Millennium-trilogian aloitusosaa. Kirjassa on ällistyttävän monia viittauksia Lindgreniin, joita en ensilukemalla huomannut. En nimittäin ole Kalle mestarietsivää ennen lukenut. Muuten kuukauden huiput olivat Jussi Valtosen romaanit, joista taas Siipien kantamista pidin enemmän. Vinkin Valtosesta sain kirjablogeista, tietenkin.

Joulua kohti mennään sitten Millennium-trilogiaa kuunnellen ja omakustannenovelleja lueskellen, menossa on nimittäin Rakkaudella sinun – kuolema -niminen antologia.

Lukukuu lokakuu

Juhani Aho: Papin rouva (äänikirja)

Juhani Niemi: Suomalaisten suosikkikirjat

David Grossman: Sinne missä maa päättyy

Esa Salminen: Leposija Kilimakitossa (äänikirja)

Simon Beckett: Luihin kirjoitettu

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Richard Mason: Meren huoneissa         

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (äänikirja)

Edgar Allan Poe: Kauhutarinoita (äänikirja)

Lokakuu on mennyt yhdessä hujauksessa vain! Lukemisen osalta saldo on keskinkertainen, jos kappalemäärää mitataan. Muuten voin olla ihan tyytyväinen tulokseen.

Kuten tuosta yllä olevasta listasta näkyy, on koossa taas neljä äänikirjaa. Olen niistä täysin riippuvainen. Työmatkoilla on oltava jokin kirja kuunneltavana, muuten ei suju ajelut. Äänikirjana oikeastaan menee mikä vain. Työmatkoille ja lenkkiseuraksi sopii parhaiten keveähkö, mieluiten dekkari tai trilleri. Tässä kuussa sellaista ei sattunut käsiin. Olen jo pari kuukautta sitten tehnyt varauksen Larssonin Millennium-trilogiasta, mutta olen vasta toisena varausjonossa ja kun tarkistin tilannetta taannoin, huomasin, että äänikirjojen oli arvioitu ilmestyvän lokakuun puolivälissä. Odottelemaan siis vielä joutuu. Kolme lokakuisista äänikirjoistani oli todellisia klassikoita. Seitsemän veljeksen olen lukenut useita kertoja ja kuuntelukertakin oli jo toinen, mutta silti tai ehkä juuri siksi se toimi jälleen loistavasti. Papin rouvan olen tainnut lukea pariin kertaan, mutta viimeksikin jo parisenkymmentä vuotta sitten. Silti aika hyvin pääpiirteet olivat mielessäni, vaikka muistelinkin, että jotain edes olisi Olavin ja Ellin välillä tapahtunut. Poen kauhutarinakokoelma minulla on ollut hyllyssä jo pitkään, mutta lukematta se vielä on. Tässä äänikirjassa oli Korppi ja seitsemän novellia. Lars Svedberg lukijana oli jälleen erinomainen. Sen sijaan Erja Manto ei ihan paras valinta ollut Esa Salmisen Afrikkaan sijoittuvassa kirjassa. En oikein osaa sanoa, miksei. Ainakin kirja on hyvin maskuliininen, ja senkin vuoksi olisi mies voinut sopia lukijaksi paremmin. Äänikirjoina jaksan kuunnella sellaisiakin kirjoja, jotka saattaisivat jäädä kokonaan lukematta tai ehkä kesken.

Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen on ollut pitkään luettavien listalla. Oikeastaan kannustaakseni itseäni juuri tämän kirjan lukemiseen haastoin kesällä himolukijoita ja lintubongareita lukemaan kirjoja, joiden nimissä mainitaan jokin lintu. Siitä minulla ei oikein ollut mitään käsitystä, mistä kirjassa kerrotaan. Yllätys oli positiivinen, ja pidin kirjasta kovasti. Oikeastaan se oli koko lokakuun luetuista paras. Se on myös ainoa, josta en vielä ole ehtinyt tehdä blogiesittelyä. Muut listani luetuista painetuista mutta blogin ulkopuolelle jääneistä ovatkin sitten sellaisia, joista olen tehnyt lehteä varten arvion. Työläin luettava lokakuussa oli David Grossmanin Sinne missä maa päättyy. Se on todellinen tiiliskivi: paksu, tiivis ja painavaa tekstiä muutenkin. Tatiana de Rosnaylta haluan lukea vielä esikoisenkin eli Avaimen, sillä Viimeinen kesä oli laadukas viihderomaani.

Kesken on tällä hetkellä kaksi kirjaa, Annabel Lyonin Aleksanterin opettaja ja Merete Mazzarellan Silloin en koskaan ole yksin. Jälkimmäinen on roikkunut tuossa pöydän kulmalla jo pitkään, ja se selvästikin kärsii pätkittäisestä lukemisesta. Niin, ja onhan autossa aloitettuna Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet. Se voisi sopia Sallan Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa -haasteeseen, sillä ainakin näyttelijän työtä ja teatteria on aloituslevyllä kuvattu raadollisen tarkasti.

Blogirintamalla kuukausi on ollut tuottelias ja vilkas. Kuukauden alussa intouduin kirjoittamaan kirjastoapurahajärjestelmästä, ja sain kosolti palautetta ja kommentteja. Tämäkään asia ei minua mitenkään koske, mutta kaikkeen pitää näemmä nenänsä työntää. Mutta opinpahan kosolti uutta ja kiinnostavaa. Innostuin myös aloittamaan talkoot, joissa lainataan kirjastoista niitä kirjoja, joita kukaan ei ole lainannut, eli lainaamattomien lainaustalkoot. Talkoot ovat omalta osaltani edelleen vaiheessa, eli kolme kirjaa on lainattu, muttei vielä luettu. Hämmentelin myös kritiikin vastaanottosoppaa ja erityisesti Reijo Mäki -keitosta. Pyysin myös ehdotuksia Finlandia-palkintoehdokkaista, jotka muuten julkistetaan viikon päästä torstaina. Vielä pohdiskelin kirjojen mainontaa ja kirjailijan persoonan käyttöä tässä puuhassa.

Blogini on tässäkin kuussa saanut uusia vakituisia lukijoita, joita kiitän ja toivotan lämpimästi tervetulleiksi. Hakusanarintamalta mieleen jäi ”kirsi rumilus”. Voitte vain arvailla, miksi avattarenani on tuo Nipsu…

Kirjablogin kuukausikatsaus

Syyskuu on ollut työntäyteinen kuukausi. Kirjarintamalla on kuitenkin ja ehkä myös juuri siksi tapahtunut ihan kohtalaisesti. Tässä syyskuun luetut listana:

Helmi Kekkonen: Valinta
Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame (laululyriikoita)
Reijo Mäki: Tatuoitu taivas (äänikirja)
Jari Tervo: Layla
Esa-Pekka Kanniainen: Pimeä korpi
Pertti Koskinen: Salaisuuksien kylä
Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (äänikirja)
Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (äänikirja)
Michael Cunningham: Tunnit (äänikirja)
Simon Beckett: Multiin kätketyt

Yksitoista kirjaa siis kaikkiaan. Äänikirjoja on kertynyt kokonaiset neljä, koska kuten sanottu töissä olen käynyt ahkerasti ja työmatkoilla on tapana kuunnella äänikirjaa. Dekkarit ja muut kevyemmät kirjat sopivat mainiosti työmatkan viihdykkeeksi, mutta Michael Cunninghamin Tunnit ei oikein päässyt oikeuksiinsa. Lukijana siinä on taitava Eero Saarinen, jonka miellyttävään ääneen on helppo tuudittautua. Teksti on kuitenkin sen verran vaikeaa, että keskittyminen pääsi väsyneenä välillä herpaantumaan. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta sen pohjalta tehdyn elokuvan olen tainnut nähdä kahdestikin. Kuunnellessani ajattelin useaan kertaan, että kirjakin olisi varmasti lukemisen arvoinen. Samoin mietin, että olisi lopultakin luettava jotakin Virginia Woolfin teoksia eikä aina vain hänen elämästään. Myös Cunninghamin tuotantoa voisi lukea enemmän. Hemingwayn klassikkoromaanin Vanhus ja meri kuuntelin myös äänikirjana, jonka lukijana on Ismo Kallio. Toinen toistaan parempia lukijoita siis, kiitos niistä kustantajille! Kertaus olikin jo tämän kirjan kohdalla paikallaan, sillä olen tainnut lukea tämän aiemmin vain kerran, vuonna 1985. Aikaa siis oli kulunut, mutta tarina on niin tuttu, että sen pääpiirteissään muistin. Sienestysretkien ratoksi tämä sopi kuin valettu, mahtavan meditatiivinen tunnelma. Kuukauden huippukirjaa en pysty valitsemaan, koska luettavaksi osui niin erilaisia kirjoja. Blogivieraitani kiinnosti ylivoimaisesti eniten Tervon Layla. Mukavaa oli lukea Johanna Hulkon Jostakin kotoisin, koska siitä ei ole kovinkaan paljon muualla vielä kirjoitettu. Hulkko kannattaa kuitenkin laittaa muistiin tutustumista varten.

Keskeneräisiä kirjoja on tällä hetkellä useita. Syyskuun satoa verotti hieman David Grossmanin tiiliskivi Sinne missä maa päättyy, joka siis edelleen on kesken. Se on todella hieno romaani, mutta myös erittäin hidas- ja raskaslukuinen. Olen sen kuitenkin luvannut lukea ja arvioida, joten jatkettava on. Uskon, että se myös palkitsee. Samoin on vasta aloitusvaiheessa Merete Mazzarellan Silloin en koskaan ole yksin. Se vaikuttaa myös hyvältä ja mielenkiintoiselta. Samaan syssyyn lainasin kirjaston kirjoittamisoppaitten hyllystä pari muutakin mielenkiintoista kirjaa, jotka toivon mukaan saisin lokakuussa luettua. Äänikirjoina menevät parhaillaan Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa (lenkkeilyn ohessa) ja Juhani Ahon Papin rouva (työmatkakuuntelussa).

Helsingin kirjamessuja jo kovasti odotellaan, mutta tänä viikonloppuna Turussa järjestetään kansainväliset kirjamessut jo 20. kerran. Tohina oli messupaikalla jo eilen melkoinen. Kirjailijoita, kustantajia, kirjakauppoja, antikvariaatteja jne. on paikalla tuhottomasti!

Turun kansainväliset kirjamessut 30.9.-2.10.2011

Elokuun tilinpäätös ja katse syyskuuhun

Niin vaan taas on yksi lukukuukausi melkein finaalissa. Elokuussa sain mielestäni taas luettua melko normaalin määrän. Listassa komeilee kokonaista viisitoista kirjaa. Tosin niistä viisi on äänikirjoja, joista taas kaksi oli jo hyvässä vauhdissa elokuun alkaessa. Sienimetsällä ja työmatkoilla on tullut kuunneltua ahkerasti. Blogiinkin olen tuonut suurimman osan lukemastani.

Jennifer Weiner: Ikuiset ystävät
Kari Hotakainen: Huolimattomat (äänikirja)
Izzeldin Abuelaish: En suostu vihaamaan
Tuula-Liina Varis: Rakas (äänikirja)
Helena Kallio: Ennen kuin sielu puutuu
Agatha Christie: Kuolema Niilillä (äänikirja)
Kaari Utrio: Oppinut neiti
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Pia Juul: Hallandin murha
Eric-Emmanuel Schmitt: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa
Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu (äänikirja)
Timo Sandberg: Kalmankokko
Annamari Marttinen: Ero
Leena Lehtolainen: Henkivartija (äänikirja)

Kuukauden kohokohtia olivat Ellilän Ristiaallokon ilmestyminen sekä Satu Taskisen erilainen romaani Täydellinen paisti. Mieleen jäivät myös Hallandin murha ja Helena Kallion hieno romaani. Utriokaan ei ollut ollenkaan pettymys, päinvastoin. Annamari Marttisen kirjan sain loppuun ihan äsken, joten siitä viimeistään perjantaina lisää. Ei mikään helppo kirja, vaan pisti melkoisia tunnemylläköitä liikkeelle! Lehtolaisen Henkivartijan jatko-osa on minulla kirjastosta varauksessa, joten kirjoittelen niistä sitten aikanaan yhteispäivityksen.

Syyskuussa on tarkoitus lukea viimeinkin Helmi Kekkosen Valinta sekä David Grossmanin tiiliskivi Sinne missä maa päättyy. Välipalaksi dekkareita nyt ainakin. Myös Liian lyhyt hame on tutkailtavana sekä kirjana että levynä. Kuukauden huippuhetkiä tulee olemaan myös Ihmisen osa teatterissa.

Oikein kirjaisaa syksyä kaikille!

Heinäkuu paketissa

Niin se vain hujahti ohi ihanan helteinen lomaheinäkuu. Arvelinkin, että heinäkuu on blogissa hiljaiseloa, ja niin pitkälti myös oli. Kurkkailijoita ja kommentoijia toki pistäytyi, mutta ihan kesäkuun lukemiin ei päästy. Silti ilahduttavasti pari uutta vakilukijaakin ilmoittautui, tervetuloa!

Itse olin laiskempi sekä lukemaan että kirjoittamaan blogia. Pieni kirjoitustauko jatkuu edelleen, sillä miehen viimeinkin alkanut kesäloma vaatii veronsa. Lisäksi heinäkuun lopulle osui muita kirjoitus- ja lukuhommia sumaan. Mutta kunhan työt taas runsaan viikon kuluttua alkavat, elämä palautuu vähitellen normaaliksi ja uskon bloginikin jälleen elpyvän.

Varsinainen uutispommi oli tuo kirjablogijuttu Aamulehdessä, jossa myös oma rakas blogini oli esitelty! Olen vieläkin hämmentynyt saamastani huomiosta. Todella hienoa, että lehdistö on huomannut loistavan kirjablogimaailman ja juttuun olivat päässeet monet ansiokkaat blogit. Vielä useampi tietysti oli jäänyt rannalle, mutta kaikkihan eivät lehden sivuille mahdu. Onneksi verkossa on tilaa! Blogista on tullut minulle niin tärkeä harrastus, että en osaa oikein kuvitella lukemista ilman sitä. Selkeästi addiktoivaakin tämä on! Lisäksi laitoin pystyyn ihan ensimmäisen oman blogihaasteenkin.

Tässä heinäkuun luetut:

Lilian Kallio: Puunmajakesä
Lilian Kallio: Ugudibuu
Margaret Atwood: Sokea surmaaja
Anni Lahtinen: Tunturikurmitsa kutsuu
Dan Brown: Meteoriitti (äänikirja)
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina
Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
Jean Rhys: Siintää Sargassomeri
Marjatta Kurenniemi: Kesälintu
David Nicholls: Sinä päivänä
Anni Lahtinen: Kyyneliä joulupuurossa
Moralla murhaa mukavasti (novelliantologia)

Atwoodista tuli varma kestosuosikkini, jonka tuotantoa pitää vähitellen lukea lisää. Nostalgiapyrähdys oli myös oikein virkistävää vaihtelua! Vanhempaa kirjallisuutta kertyi heinäkuulle mukavasti, mutta on mukana pari ihan uunituorettakin. Pari äänikirjaa on harmillisesti kesken, joten ne tulevat vasta elokuun listaan.