Kirja vieköön! ja Dekkarifestivaali - tulevia kirjarientoja

Syksy ei ole aina ollut läheskään lempivuodenaikani, mutta vähitellen kirjabloggajaelämäni on kääntänyt pääni. Kun vilkaisen kalenteriani, alkaa hengästyttää: kirjarientoja toisensa perään. Mahtavaa! Jo alkamassa olevalle viikolle on merkittynä kolme ohittamatonta juttua eli keskiviikkona 13.9. Helsingin Savoy-teatterissa järjestettävä syksyn ensimmäinen Kirja vieköön! -ilta, torstaina Turussa kirjamessujen bloggaajille tarkoitettu infotilaisuus ja lauantaina 16.9. Pörssitalolla Helsingissä pidettävä Dekkarifestivaali.

Keskimmäinen tilaisuuksista on siis vain kutsutuille, mutta toisiin kahteen voi kuka tahansa ostaa halutessaan pääsylipun. Halukkaita varmasti on, sillä tarjonta on kummassakin melkoisen huippua.

Kirja vieköön! -tapahtumassa mennään viime keväästä tutulla konseptilla, eli illan emäntä Baba Lybeck juontaa ja haastattelee mielenkiintoisia kirjailijavieraita, joko yhtä tai useampaa kerrallaan, ja välissä ammattinäyttelijät lukevat katkelmia puheena olevista uutuusteoksista. Keskiviikkona lavalle tulevat kirjoistaan kertomaan Anni Kytömäki, Kati Tervo, Selja Ahava, Rosa Liksom, Tuomas Kyrö ja Eero Huovinen.

Anni Kytömäen romaanit jokainen blogiani edes joskus vilkaissut tiennee suuriksi kirjallisiksi rakkauksikseni. Vuonna 2014 Kultarinta vei totaalisesti jalat altani, ja ilokseni on todettava, että kesän lopulla ilmestynyt Kytömäen toinen romaani Kivitasku on vähintään yhtä loistava romaani. Teokset ovat kaikkea sitä, mitä minä toivon romaanilta. On upeaa päästä kuulemaan, mitä Lybeck Kytömäeltä romaanista ja sen maailmasta kysyy ja mitä tämä vastaa. Itse toivon kuulevani, onko kolmannen romaanin itu jo noussut mullasta.

Toisenkin teoksen illan esiintyjien uutuuksista olen jo ehtinyt lukea, nimittäin Selja Ahavan hieman ristiriitaisen vastaanoton saaneen romaanin Ennen kuin mieheni katoaa. Ehdin lukea kirjan ennen kuin kirjailijan jonkinlaista kohua herättäneet lehtihaastattelut ilmestyivät, joten pystyin lukemaan sen ihan puhtaasti romaanina. Toivoisin, että siten sen voisivat lukea kaikki, koska se on todella upea romaani. Minua ei kovinkaan paljoa kiinnosta, kuinka omakohtaisia siinä kuvatut asiat ovat. Mielenkiintoista on silti päästä kuulemaan, mitä Ahava romaanistaan, sen synnystä ja vastaanotosta kertoo.

Värikäs Rosa Liksom ei esittelyjä kaivanne. Minulla on hänen tuotantoonsa hieman kimurantti suhde, sillä näen kyllä selvästi teosten ansiot, mutta ne eivät puhuttele minua ainakaan miellyttävällä tavalla. Tiedän kyllä, ettei se ole tarkoituskaan. Hyvät arvostelut jo saanut Everstinna on juuri ilmestynyt, ja Turun kirjamessujen ohjelmasta löytyy myös lukupiiri, jossa käsitellään Everstinnaa. Lukupiireihin kannattaa ehdottomasti osallistua. Tilaisuudet ovat kiinnostavia ja niissä ehditään ruotia kirjaa ja lukukokemusta rauhassa, mikä ei ole messuilla mikään itsestäänselvyys.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja jatkaa murinoitaan tänä syksynä teoksessa Mielensäpahoittajan Suomi, jossa käydään läpi maamme historiaa. Itse olen jättäytynyt joitakin kirjoja sitten Mielensäpahoittajan matkasta, vaikka ensi-ihastukseni olikin palavan puoleista. Samoja juttuja ei kannattaisi liikaa toistella ja ideaa venytellä, mutta ilmeisesti lukijoita riittää. Kati Tervon syksyn romaani taiteilija Ellen Thesleffistä sen sijaan kiinnostaa kovasti, ja sille olisi mukava löytää lukuaikaa.

Emerituspiispa Eero Huovista en ole tainnut ennen päästä kuulemaankaan, ja odotettavissa on viisasta puhetta. Uusin teos Parhain päin kuulostaa ainakin viisaalta ja ajankohtaiselta.

Viikonloppuna on siis vihdoin vuorossa tämän vuoden Dekkarifestivaali. Olin mukana toisella eli viimevuotisella festivaalilla ja ihastuin intiimiin konseptiin niin, että tänä vuonna ei tarvinnut epäröidä. Hankin liput välittömästi, kun ne tulivat myyntiin. Tällä kertaa päivän esiintyjäkaarti on suorastaan hengästyttävä: Samuel Davidkin, Eva Frantz, Elly Griffiths, Marko Erola & Jouni Ranta, Perttu Häkkinen & Pedro Avila, Jari Järvelä, Ville Kaarnakari, Leena Lehtolainen, Mikko Porvali, Ari Räty, Juha Ruusuvuori & Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori, Max Seeck, Jarkko Sipilä & Pekka Lehtinen, Pauliina Susi ja Heikki Valkama.

Ilokseni totean, että itselleni ihan vieraita esiintyjistä ovat vain Perttu Häkkinen ja Pedro Avila. Heidän nimensä eivät soita mitään kelloa päässäni, mutta Google paljastaa, että pian ilmestyvä Hukkuminen (Tammi) on dokumenttiromaani vuonna 2001 tapahtuneesta murhasta ja siitä elinkautisen kärsineestä Pedro Avilasta. Tämäkään ei soita nyt mitään kelloa päässäni, mikä kertoo siitä, että tosielämän rikokset eivät juuri kiinnosta minua enkä myöskään yleensä lue tämän tyylisiä teoksia. Poikkeuksena on talvella kuuntelemani Jouni Rannasta kertova Vilpitön mieli. Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta. Siinä ei ketään tapettu eikä ollut muutakaan väkivaltaa.

Päivän kansainvälinen vieras on brittidekkaristi Elly Griffiths, jonka mainio esikoisdekkari Risteyskohdat ilmestyi suomeksi keväällä. Sympaattisen Ruth Galloway -sarjan toisen osan suomennos Januksen kivi ehti juuri ilmestyä ennen festivaalia, mutta tiukkaa tekee ehtiä lukea se siihen mennessä! Odotan kovasti Griffithsin haastattelua.

Edellis- ja viime vuonna olin yhtenä jäsenenä kolmihenkisessä Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -raadissa. Sen ansiosta minulla on ollut ilo jo henkilökohtaisesti tavata palkintojenjakotilaisuuksissa kolme Dekkarifestivaalin esiintyjää eli vuoden 2016 Johtolanka-voittaja Pauliina Susi sekä vuoden 2017 molemmat palkitut eli esikoiskirjasta kunniakirjan saanut Max Seeck ja Johtolangan napannut Mikko Porvali. Seeck on ehtinyt jo julkaista palkitsemallemme Hammurabin enkeleille jatkoksi Mefiston kosketuksen, jota en harmi kyllä ole vielä ehtinyt lukea. Pauliina Suden palkitulle Takaikkunalle on tänä syksynä tulossa odotettua jatkoa eli Seireeni ilmestyy ihan pian. En malta odottaa!! Tämän vuoden Johtis-voittaja Mikko Porvali on luvannut myös jatkoa Karelia Noir -sarjaansa, jonka kakkososa Veri ei vaikene siis nappasi palkinnon. Kaikki kolme ovat miellyttäviä esiintyjiä, joten hyvää on luvassa lauantaillekin.

Linkit muiden esiintyjien teoksista kirjoittamiini juttuihin:

Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus (uusinta eli jatko-osaa Sodomasta pohjoiseen en ole lukenut).
Jari Järvelä: Metro-sarjan viimeinen eli Tyttö ja seinä. Uusinta Järvelän dekkaria eli Se ken tulee viimeiseksi en ole vielä ehtinyt saada, mutta odotan sitä kovasti!
Ville Kaarnakari: Operaatio Verna
Leena Lehtolainen: Surunpotku ja Tiikerinsilmä
Ari Räty: Syyskuun viimeinen
Jarkko Sipilä: Valheen kasvot
Heikki Valkama: Pallokala

Huhhuh! Aika mahtavia juttuja siis luvassa! Mutta tämähän on vasta alkua. Seuraavalla viikolla matkustan peräti Ouluun saakka osallistuakseni siellä Uusikirjallisuus festivaali 2017 -nimiseen tapahtumaan, jossa julkistetaan, mitkä teokset ovat päässeet uuden Botnia-kirjallisuuspalkinnon lyhytlistalle. Siitä onkin sitten vain kaksi viikkoa kolmipäiväisille Turun kirjamessuille! Syksy on tosiaankin kirjaihmisen uusi kesä ja joulu!

Kirja vieköön! Ohjelma ja liput.
Dekkarifestivaali Ohjelma ja liput.
Turun kirjamessut Ohjelma ja liput.

Kirja vieköön! 15.2.2017

Olin erittäin harmissani, etten päässyt ensimmäiseen Kirja vieköön! -tapahtumaan tammikuussa. Baba Lybeck oli onnistunut saamaan tapahtumaansa esiintymään samalla kertaa Tarja Halosen, Tellervo Koiviston ja Jörn Donnerin. Paikalla olleiden haltioituneet kuvaukset todistavat, että ilta oli maaginen ja kaikin tavoin unohtumaton. En ihmettele yhtään.

Viime viikon keskiviikkona, 15.2.2017, olin ilokseni paikalla, kun Lybeckin vieraiksi olivat saapuneet Venla Hiidensalo, Mikko Rimminen, Koko Hubara ja Merete Mazzarella. Saatan syyllistyä vakavaan ikärasismiin, mutta eniten näistä hienoista kirjailijoista odotin Mazzarellan osuutta, joka olikin sijoitettu sokeriksi illan pohjalle. Valitan, nuoret nousevat ja valovoimaiset tähdet: parhaiten loistaa kuitenkin elämänkokemuksen silaama karisma.

Baba Lybeck ja vieraat Venla Hiidensalo ja Mikko Rimminen.

Lybeck on rakentanut kirjalliset illat harkitun tyylikkäiksi. Ammattilaiset esittävät alkuun otteen seuraavaksi haastateltavan tekijän uusimmasta teoksesta, josta sitten keskustellaan tovi. Tällä kertaa ensimmäisen kirjailijan eli Venla Hiidensalon teoksen Sinun tähtesi -romaanin otteen esitti Lybeck itse. Sillä ilta käynnistyikin mukavan intensiivisesti. Haastatteluosuudessa Hiidensalo kertoi romaaninsa kytköksistä oman sukunsa tarinaan. Sinun tähtesi on ehdottomasti lukulistallani, vaikka häpeän tunnustaa, että Karhunpesäkin vielä odottelee hyllyssä lukuhetkeään.

Seuraavaksi lavalle asteli näyttelijä Taisto Oksanen, joka esitti mainion palasen Mikko Rimmisen uutuusteoksesta Maailman luonnollisin asia. Haastattelukaan ei saanut minua taipumaan sen kannalle, että teos olisi minulle tarkoitettu. Tyyli vaikuttaa liian korkealentoiselta ja erikoiselta. Ystäväni tosin totesi, että kuuntelisi kyllä mielellään sen äänikirjana, mikäli Oksanen toimisi lukijana. Pistäisin ainakin harkintaan minäkin!

Baban haastateltavina Koko Hubara ja Merete Mazzarella.

Väliajan jälkeen olivat vuorossa illan esseistit. Esikoiskirjailija Koko Hubaran Ruskeat tytöt ilmestyy keväällä, mutta näytteen kirjasta tarjoili Laura Eklund Nhaga Hubaran fanijoukon ja toki muunkin yleisön iloksi. Hubara kertoi teoksensa synnystä ja huutavasta tarpeesta. Kieltämättä teos alkoi kiinnostaa.

Kati Outisen tulkitseman Elämän tarkoitus -teoksen otteen jälkeen lavan kolmanteen nojatuoliin istahti Merete Mazzarella. Lybeck kysyi suomeksi, ja Mazzarella vastasi ruotsiksi. Hyvin toimi. Mazzarella luonnehti esseeteoksiaan leikkisästi harakanpesiksi, joissa saattaa olla yksi hopealusikkakin kaiken muun sälän seassa. Ainakin minun lukemissani Mazzarellan kirjoissa on ollut hopea-aterimia runsaamminkin.

Ilta oli oikein hieno, ja varsinkin jälkimmäinen puolisko meni kuin siivillä. Silti arvelen, että ensimmäisen kerran lumoa ei aivan saavutettu tällä toisella kertaa. Mietin myös, että kirjailijahaastattelut, joiden ytimenä on käsitellä tekijän uusinta teosta, ovat hankalia. Miten puhua uutuuskirjasta niin, että herätetään kuulijoissa himo lukea se mutta niin, ettei paljasteta liikaa? Joudutaan kiertelemään varsinaisen asian ympärillä välillä tuskastuttavastikin. Kuulija tuntee helposti jäävänsä ulkopuoliseksi, mikäli kirja on lukematta. Jos taas on jo kirjan lukenut, saattaa anti jäädä myös laihaksi.

Hiidensalon haastattelun sisällön olin jo kuullut aikaisemmin muistaakseni syksyn kirjamessuilla (tai sitten olin lukenut siitä jostain). Rimmisen kirjaa taas käsiteltiin abstraktisti, ja käteen jäi oikeastaan vain vaikutelma siitä, että Lybeck ja Rimminen nauttivat toistensa älykkäästä seurasta. Ilmassa oli pientä kisailun makua: kumpi saa lohkaistua fiksumman kommentin? Hubaran teosta ei suurin osa paikalla olleista ollut voinutkaan lukea. Enemmän olisin toivonut valmisteltujen haastattelujen rinnalle vapaata keskustelua. Siinä vaiheessa, kun nojatuolit olivat täynnä, siihen olisi ollut tilaisuus kirjailijoiden kesken. Nyt sitä tilaisuutta ei hyödynnetty.

Nautin kovasti illan atmosfääristä. Iso sali oli täynnä samanhenkisiä kirjaihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle arki-iltana ihan vapaasta tahdostaan nauttimaan kirjallisesta kulttuurista ja kuuntelemaan kirjailijoita. Väliajalla sekä ennen ja jälkeen ohjelman oli mukavaa tavata tuttuja kirjabloggaajia ja bongailla kirjailijoita ja muita kirja-alan ihmisiä yleisön seasta. Tällaista tarvitaan, ja kiitokset Baba Lybeckille siitä, että Kirja vieköön! on ihan oikeasti toteutunut. Toivon konseptille menestystä!

Seuraava Kirja vieköön! -ilta Savoy-teatterissa on 15.3. klo 19.

Sain medialiput tilaisuuteen.

Illasta ovat kirjoittaneet monet muutkin paikalla olleet kirjabloggaajat:

Kirsin Book Club,
Reader, why did I marry him?,
Kirja vieköön!,
Tuijata. Kulttuuripohdintoja