Näytetään tekstit, joissa on tunniste Savonia-palkintoehdokas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Savonia-palkintoehdokas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. syyskuuta 2016

Jari Nissinen: Paha mieli



Ihmistä pääsee todella lähelle vain ylittämällä sovinnaiset rajat. Toisen voi todella saavuttaa vain väkivalloin. Tai seksillä.

Luin kirjan, josta en pitänyt oikeastaan yhtään. Teos jäi kuitenkin aika ikävällä tavalla kaihertamaan mieleen, eli se ei jättänyt rauhaan, vaikka kannet oli jo aikaa sitten suljettu. Tätä pidän yleensä varmana merkkinä siitä, että kirjassa on ollut kaikesta huolimatta pointtinsa, jotain arvokasta. Nyt en ole ihan varma.

Jari Nissinen on ennen esikoiromaaniaan Paha mieli kunnostautunut näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Hieman ilkeä ajatus pujahti lukiessani mieleen: olisiko kirja ylittänyt kustannuskynnystä ilman, että sen tekijän kasvot ovat tv:stä tutut? Ken tietää.

Romaanin päähenkilö Jesse on vastenmielisimpiä kohtaamiani romaanihenkilöitä. On vaikea sanoa, onko hän psykopaatti, narsisti vai mikä, mutta normaali hän ei missään nimessä ole. Tunteita tai empatiakykyä hänellä ei tunnu olevan ollenkaan, jos äärimmäistä itserakkautta ja ahneutta ei lasketa. Jesse on suomalaisen näyttelijätaivaan nuori komeetta, joka saa itse valita keikkansa ja työryhmänsä. Kaikki tuntuu olevan avoinna ja kaikki polvillaan Jessen suuruuden edessä.

Ankaran bailaamisen ja työkeikkojen heittelyn lomassa Jesse kohtaa nuoren teatterikorkeassa aloittelevan Johannan, jonka hän haluaa itselleen. Taitavana näyttelijänä ja manipuloijana Jesse saa Johannan rakastumaan itseensä, mutta huomaa varsin nopeasti itse kyllästyneensä koko juttuun. Julkisuuskuvalle suhde tekee kuitenkin hyvää, ja sitten Johanna onkin jo raskaana.

Kirjan ensimmäinen osa on oikeastaan vasta pohjustusta Jessen lopulliselle sekoamiselle. Ainakin sekoamiseksi minä tulkitsin kammottavuudet, joita kakkososassa tapahtuu. On kulunut joitakin vuosia, ja Jessen ura on alkanut epäilyttävästi hiipua. Pahinta on, että Johannan ura sen sijaan on lähtenyt lupaavaan nousuun. Tilanne on kestämätön, ja Jesse purkaa turhautumisensa äärimmäisellä tavalla.

Näitä kauheuksia kuvatessaan Nissinen siirtyy kummallisen viitteelliseen ilmaisuun, ja lukija joutuu päättelemään paljon rivien ja sanojen väleistä. Mutta kuten sanottu, Jesseä vastenmielisempää romaanihenkilöä en hevin muista. Koska Jesse on myös teoksen minäkertoja, joutuu lukija etovan läheiseen kosketukseen hänen kanssaan.

Genreltään Paha mieli lienee lähinnä psykologinen trilleri, vaikka jotenkin väkinäiseltä luokittelu tuntuukin. Takakannessa viitataan Bret Easton Ellisiin, jonka teokset ovat minulle vieraita, joten en osaa ottaa kantaa vertailuun. Teatteri-, elokuva- ja tv-maailmasta Nissinen antaa hyvin epämiellyttävän kuvan. Kukaan ei ole aidosti kenenkään ystävä, vaan kaikki ovat toistensa kilpailijoita. Hyötyminen on aina etusijalla kaikessa. Keskeisin ajatus tuntuu olevan, miten saada itsensä esille toisten avulla ja kustannuksella. Toimittajat ja media kiertelevät liepeillä vainuamassa heikkoja kohtia, joihin voisi iskeä. Mikään ei ole pyhää.

Jari Nissinen: Paha mieli
Like 2015. 318 s.


Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

Reijo Mäen dekkarista Tulivuori kirjoittamani juttuun sain kirpeän kommentin, että en todennäköisesti juurikaan ymmärrä lukemaani. Saattaa hyvin pitää paikkaansa. Paha mieli nimittäin oli ehdolla Savonia-palkinnolle, ja raati kiitti teosta juuri niistä asioista, joita itse inhosin:

"Paha mieli on viiltävän tarkka kuvaus postmodernista Suomesta, jossa tärkeintä on päästä julkisuuteen. Narsistin sisäinen maailma piirtyy tarkkana; parisuhde, ystävät, lapsi, kaikki saavat mennä, jotta päähenkilö saa jätettyä jälkensä taiteeseen."