Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

 

Joulukuun lukupiirikokoontumisemme teemana olivat siis säeromaanit, joista ensimmäiseksi esittelin Satu Tammelan nuortenkirjan Murtumia (Kaarna, 2024). Kuuntelin kokoontumista varten myös Veera Salmen vuonna 2021 ilmestyneen säeromaanin Olin niinku auriko paistais, joka herätti heti ilmestyttyään paljon ihastunutta huomiota mutta joka minulta jäi silloin lukematta. Olipa hyvä, että nyt tulin tarttuneeksi toimeen.

Säeromaanit toimivat erinomaisesti myös äänikirjoina. Salmen romaanin lukee loistavasti Deogracias Masomi, joka oli minulle uusi ääni. Nettiselailu paljastaa, että Masomi on runoilija, rap-artisti ja näyttelijä, joten hän on todellakin ihan nappivalinta lukemaan tämän teoksen äänikirjaksi. Hän on näemmä lukenut myös Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, jonka ehdin jo lukea painettuna. Sen voisi hyvin myös kuunnella ihan vain Masomin takia (äänikirjan kesto on kaksi tuntia).

Olin niinku aurinko paistais sijoittuu kevääseen 2020. Yläkoulua käyvä Gabriel ehtii juuri sopia treffit ihanan, upean Aavan kanssa, kun maailma sekoaa. Kaikki menee kiinni yhdessä hujauksessa, myös koulut. Gabrielin yksinhuoltajaäiti työskentelee sairaanhoitajana. Samana kohtalokkaana päivänä äiti tulee töistä kotiin, sulkeutuu huoneeseensa ja kieltää lapsiaan tulemasta sinne. Gabrielin on huolehdittava alakouluikäisestä pikkusisko Meerikestä. Sossuille ei kuitenkaan saa missään nimessä soittaa.

Gabriel-parka! Tilanne on kaikin tavoin kohtuuton. Hän tietää heti sanan etäopetus kuullessaan, että he eivät tule Meeriken kanssa selviämään siitä. Aavalla on astma, eli hän kuuluu riskiryhmään. Kuoleeko Aavakin nyt? Entä äiti, jonka huoneen oven taakse lapset vievät voileipiä, jotka sitkeästi pysyvät paikoillaan? Kun äidin ystävät, opettajat ja perhetyöntekijät alkavat soitella, Gabriel keksi hurjia hätävalheita pitääkseen kaikki loitolla. Sitten loppuvat rahat. Mikä avuksi, kun viimeinenkin koirankeksi on jo syöty?

Vähitellen käy ilmi, että asiat eivät ole olleet perheessä ihan kunnossa ennen koronapandemiaakaan.

Tämä on kyllä oikea helmi! Salmi hallitsee suvereenisti säeromaanin kaikki keinot. Taiturimaisella kielellä kerrottu tarina etenee jouhevasti, ja mukana on todella vakavia ja vaikeita asioita, jotka särkevät aikuisen lukijan sydäntä mutta jotka koskettanevat myös nuoria lukijoita. Samalla tarinassa on paljon lämpöä, välittämistä ja rakkautta. Eikä Salmi ole unohtanut huumoriakaan. Kaiken surkeuden ja absurdiuden keskellä on myös asioita, jotka voivat naurattaa ja joille voi nauraa.

Koronapandemian alusta on pian kulunut viisi vuotta. Siihen liittyvät asiat alkavat yllättävän nopeasti haipua mielestä. Siksi on erinomaisen hienoa, että siitä kirjoitetaan hyviä kirjoja eri näkökulmista. Gabrielin ja hänen pienen perheensä näkökulma on tärkeä. On hyvä muistaa, että kaikki eivät selviytyneet shokkitilanteesta ehjinä saati entistä ehompina.

En yhtään ihmettele, että äidinkielenopettajakollegani ovat Olin niinku aurinko paistais -romaania ylistäneet. Nopealukuinen teos sopii heikommankin lukijan käteen ja imaisee mukaansa vastustamattomasti. Romaanin teemoissa riittää keskusteltavaa ja erilaisten tehtävien siemeniä vaikka kuinka. Juuri tällaiselle kirjallisuudelle on muun muassa kouluissa huutava tarve.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais
Otava 2021. 136 s.
Äänikirjan lukija Deogracias Masomi.

Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Luin ja kuuntelin seuraavat säeromaanit:

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Otava, 2021)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)

Elizabeth Acevedo: Runoilija X (Karisto, 2019, suom. Leena Ojalatva)
Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021, suom. Leena Ojalatva)
Sarah Crossan: Kuunnousu (S&S, 2020, suom. Kaisa Kattelus)
Sarah Crossan: Yksi (S&S, 2018, suom. Kaisa Kattelus)
Sini Helminen: Kunnes kuolen (Myllylahti, 2024)
Pirjo Kotamäki: Petäjäistä leipää, taivaallista hunajaa (Herättäjä-yhdistys, 2024)
Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto, 2015)
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto, 2017)
Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa tokalla (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)osta kesälomalla (Myllylahti, 2025)
Tiia Mattila: Humalan soundtrack (Myllylahti, 2025)
Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta  (Rakkausmyrsky-sarja 1) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta (Rakkausmyrsky-sarja 2) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Myrskyn jälkeen aurinko (Rakkausmyrsky-sarja 3) (Kvaliti, 2024)
J. S. Meresmaa: Dodo (Myllylahti, 2020)
J. S. Meresmaa: Khimaira (Myllylahti, 2021)
J. S. Meresmaa: Kerberos (Myllylahti, 2022)
Anne Muohonen: Kuuden kättelyn sääntö (Hertta, 2025)
Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus (omakustanne, 2024)
Sara Norja: Kummajaisten kesä (Nysalor, 2023)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (2021, Otava, suom. Niko Toiskallio)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Hanna van der Steen: Punapipoinen poika (Kvaliti, 2022)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Dess Terentjeva: Ihana (WSOY, 2021)
Dess Terentjeva: Freestyle (WSOY, 2023)
Dess Terentjeva: Zeno (WSOY, 2024)
Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi (S&S, 2021, suom. Katja Laaksonen)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)
Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet (Otava, 2022)

Veera Salmi: Oboin kirja

 

Ajattelin sitä ja muita kirjoja. Ne olivat kuin siemen. Kun ne olivat hyllyssä, ne olivat hiljaa, elämät sisällään. Mutta sillä hetkellä, kun joku tarttui kirjaan, avasi kannen, se heräsi eloon, tarina alkoi avautua. Kirjat avasivat maailmansa uupumatta, kerta toisensa jälkeen, aina vain uusien ihmisten edessä. Kertaheitolla ymmärsin sen ihmeen. Tarinan ihmeen.

Tarinan ihmeen saa kokea myös lukija, joka tarttuu Veera Salmen upeaan fantasiaromaaniin Oboin kirja. Lukukokemus on häkellyttävä. Millaisia kirjailijoita meillä onkaan! Kuinka monipuolinen ja taitava kirjailija Veera Salmi onkaan! Upea tarina lukemisesta, kirjoista, tarinoista, ilmastonmuutoksesta (toiveikkaasti), pandemian jälkeisestä ajasta ja – niin, vaikka mistä!

Tarina alkaa keskeltä tapahtumia. 13-vuotias Oboi on juuri tupsahtanut raskaan ja vaarallisen matkan jälkeen kaupungin laidalle. Vähitellen selviää, että Oboi on onnistunut karkaamaan pohjoisen meren keskellä sijaitsevasta Tómos-Raamatin vankilasta. Hän on luvannut siskoilleen Fantalle ja Marmeladille etsiä keltaisen talon, jossa he muistikuviensa mukaan ovat pieninä asuneet. Kolmikko muistaa lapsuudestaan vain aamiaiskohtauksen, jonka lopussa he näkivät viimeisen kerran äitinsä. Miksi heidät on lapsina suljettu vankilaan, ei ole koskaan heille selvinnyt.

Oboi yrittää ottaa selvää, millaiseen kaupunkiin on tupsahtanut. Kaikki vaikuttaa oudolta. Missään ei ole näkyvillä kirjoitettua tekstiä. Ihmiset tuijottavat kämmenessään kiinni olevaa valoa hohtavaa laitetta eivätkä kiinnitä huomiota ympäristöönsä. Mitä heille laitteen kautta välitetään? Kuka vetelee naruista jossain taustalla?

Kaikkialla on kasveja. Niitä kasvaa ruukuissa ja hylätyt talot tuntuvat pursuavan erilaisia puita ja kukkia. Kirpputorilla vanha nainen houkuttelee Oboin ostamaan omituisen kirjan, jossa melkein kaikki sivut ovat tyhjiä. Pian Oboi ällistyksekseen huomaa, että kirjaan ilmestyy tekstiä, joka kertoo hänestä itsestään ja antaa neuvoja ja ohjeita ongelmatilanteissa.

Tarinan juonen avaamiseen on turha käyttää enemmän mustia merkkejä, sillä siitä kannattaa ottaa itse selvää. Salmi on luonut teokseen loistavan rakenteen, joka kääntää kaikki palaset kerta toisensa jälkeen uuteen uskoon. Oboin lisäksi lukija saa kokea yllätyksiä toisensa perään, vaikka alkaakin aavistella, mistä lopulta on kyse.

Nautin valtavasti runsaista kirjallisista viittauksista, joita tarina suorastaa pursuaa. Oboin kirja on paitsi erinomainen ja jännittävä fantasiaseikkailu myös kunnianosoitus lukemiselle ja kirjallisuudelle. Ilahduin valtavasti, kun löysin kirjan lopusta säntillisen luettelon, joka on otsikoitu Sitaatit, viittaukset ja inspiraatio. Siitä voi viittausten ja sitaattien bongailija tarkistaa tietonsa ja poimia lukuvinkkejä. Uskon myös, että Oboin kirjasta nauttii sellainenkin lukija, joka ei vielä viittauksia tai inspiraation lähteitä huomaa ja tunnista.

Jälleen päädyin mietiskelemään, kenelle Oboin kirja on kirjoitettu. Kustantaja on asettanut sen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriaan, minkä mainiosti ymmärrän. Ihan pienimpien iltasaduksi tästä ei ole, mutta kyllä 7-8-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset varmasti pitävät tästä ja saavat paljon irti ainakin aikuisen kanssa yhdessä lukien. Kirja sopii mainiosti myös lukevaan tottuneen yläkoululaisen käteen. Mutta kuten sanottu, 56-vuotiaskin lumoutui tästä!

Veera Salmi: Oboin kirja
Otava 2022. 304 s.
Kansi Nelli Långstedt.

Arvostelukappale.

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla

 

Olen ollut vaikuttunut ja ihastuksissani Veera Salmen nuortenromaanista Saari. Teos ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta sitäkin antoisampi. Ihan samat sanat voin vilpittömästi sanoa Salmen nuortenromaanista Kaunis ilma kuolla. Lisäksi olen kuullut hänen säeromaanistaan Olin niinku aurinko paistais vain arvostavia ja ihastuneita kommentteja. Salmi mitä ilmeisimmin kuuluu kotimaisen nykynuortenkirjallisuuden kärkinimiin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, oletpa nuori tai aikuinen!

Kaunis ilma kuolla alkaa toisen minäkertoja Leon virkkeellä: ”Kuolin kolme päivää pandojen näkemisen jälkeen.” Aloitusluvussa selviää myös, että Leon ei pitänyt kuolla, vaan Isran, jolle oli tapahtunut pahaa. Isra on romaanin toinen minäkertoja.

Leo ja Isra ovat peruskoulun viimeistä luokkaa käyviä nuoria Itä-Helsingistä. Leon tausta on venäläinen, ja Isran muslimiperhe on muuttanut Suomeen Marokosta. Leon äiti on aikanaan kavaltanut rahaa työnantajaltaan, joutunut vankilaan ja sieltä vapauduttuaan kadonnut poikansa elämästä. Isä on kertonut olevansa pilvitutkija, mutta totuus on ollut kuitenkin jotain muuta. Leo on kiertänyt lyhyen elämänsä aikana useissa itähelsinkiläisissä sijaisperheissä löytämättä kotia.

Isralle taas ovat kääntäneet selkänsä kaikki ystävät ja koulun väki sekä oma perhe ja suku sen jälkeen, kun nettiin on julkaistu eräs video. Koulun kovis on kuollut onnettomuudessa, johon Israsta kuvattu video liittyy. Ei siis ihme, että tyttö on päättänyt kuolla. Sitä ennen hän on kuitenkin päättänyt vapauttaa Ähtärin pandat.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Isra ja Leo päätyvät epätoivoiselle automatkalle halki Suomen. Auto on varastettu tai ainakin otettu käyttöön omin luvin. Romaanin aloitusvirke jo paljastaa, että matka ei tule päättymään hyvin. Sen Leo on oikeastaan tiennyt alusta asti, koska kaikki hänen elämässään tuntuu tapahtuvan kahdesti ja hän on jo aikanaan vanhempiensa kanssa kokenut yhden huonosti päättyneen pakomatkan.

Kaunis ilma kuolla -romaanissa on siis juoni, mutta se ei ole pääasia. Ainakin itse pidin eniten Salmen henkilöistä. Sekä Leo että Isra ovat rikkinäisiä mutta rakastettavia nuoria, joille toivoo sydämestään parasta. Ja vaikka heidän pakomatkansa päättyykin traagisesti, on romaanissa silti lopulta enemmän toiveikkuutta kuin epätoivoa.

Nuorten maahanmuuttajataustaa ei alleviivata, vaan se tuodaan tarinaan luonnollisesti. Lukija saa itse oivaltaa monia asioita. Leo ja Isra eivät ole mitään yksioikoisia taustojensa uhreja ja stereotypioita, vaan itsenäisiä kiinnostavia persoonia. Heidät on kumpikin heitetty epätoivoiseen ja näköalattomaan tilanteeseen, jossa elämä ei näytä tarjoavan mitään ulospääsyä. Onneksi heillä on sentään toisensa ja taivaansininen Huyndai.

Nuorten henkilöiden persoonallisuus tulee esiin myös heidän käyttämässään kielessä. Leo haaveilee tiedemiehen tai palkkamurhaajan urasta, ja hänen kielensä on säntillistä. Isra taas viljelee reippaasti englantia ja sensuroimatonta nuorisokieltä.

Kaunis ilma kuolla voi olla vähän vaikeahkosti lähestyttävä nuortenromaani kokemattomalle lukijalle, mutta se ei haittaa. Ei nuorille pidäkään kirjoittaa vain helppoa luettavaa, vaikka sillekin on tilauksensa. Kyllä kirja saa myös vähän haastaa lukijaansa. Haaste kannattaa ottaa vastaan, sillä Kaunis ilma kuolla palkitsee monin tavoin sen, joka lukee loppuun asti. Sopii mainiosti myös aikuisille!

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla
Otava 2020. 221 s.

Arvostelukappale.

Veera Salmi: Saari #nuortenkirjatorstai

Saari sijaitsee Tyynellämerellä Galapagossaarten uloimmassa kolkassa. Sinne on hankala löytää, jollei tiedä, mitä etsii. Sen keskellä on ollut tulivuori, josta on jäljellä laavamuodostelmia ja makeavetinen lampi. Saari on oikea asumaton paratiisi kilpikonnineen, apinoineen ja papukaijoineen. Sinne Hansama on päättänyt perustaa turvapaikan kaltoinkohdelluille nuorille.

Veera Salmen nuortenromaani Saari on aivan kuin Saari, josta se kertoo: vaikeasti tavoitettava mutta kun sinne lopulta on löytänyt, ei sieltä enää haluaisi pois. Ja jos sieltä joutuu pois, kaipaa sinne lopun ikänsä. Näin kävi ainakin minulle. Alku oli hieman kivikkoista. En oikein päässyt jyvälle, millaista tarinaa minulle oltiin kertomassa. Minäkertojia on useita, ja Hansama-niminen kertoja kommentoi ahkerasti tarinaa lukijalle antaen lukuohjeita. Vähitellen huomasin kuitenkin tulleeni imaistuksi kertomuksen syövereihin ja kiintyneeni sen siipirikkoihin henkilöihin. Jännitin heidän puolestaan toivoen parasta mutta peläten pahinta. Kun kirjan sivut alkoivat uhkaavasti huveta, oli sydämeni karrella ja silmissäni petollista sumua.

Salmi ei todellakaan päästä lukijaansa helpolla. Saari on kerrontatyyliltään piristävän erilainen nuortenkirja, mutta samalla pikkuisen vaikeakin. Mietin lukiessani moneen kertaan, että kokematon lukija saattaa luovuttaa alkumetreillä, mikä olisi todella sääli. Jos Saarta, kuten kovasti toivon, luetetaan kouluissa, kannattaa ainakin alkuun opettajan lukea kirjaa ääneen, jotta kaikki varmasti pääsevät mukaan. Sitten se onkin jo menoa!

Hansama on työorientoituneiden vanhempiensa laiminlyömä lapsi, joka jo viisivuotiaana alkoi mielessään kehitellä suunnitelmaa Saaresta. Sinne hän päätti kadota, kunhan sopiva hetki koittaisi. Lopulta Hansama lavastaa oman kuolemansa ja häipyy lopullisesti. Saarelle lähteminen ei kuitenkaan ole mikään helppo projekti, ja Hansama päätyy piileskelemään kaupungin vetoisilla ullakoilla. Ullakkokomeroihin hylättyjä tavaroita korjaamalla ja myymällä hän alkaa koota pääomaa Saari-projektinsa hyväksi.

Ullakolla Hansama myös tutustuu irokeesitukkaiseen Simoniin, joka ajoittain tuuraa lattiankiillotuskoneen ajajaa lentokentällä. Simon vie Hansaman ja joukkoon liittyneen Malalan piiloon Lappiin sukunsa omistamaan entiseen turistihotelliin. Pian joukkoon liittyy myös porukan kolmas jäsen Morris. Kaikille nuorille on yhteistä, ettei heillä ole ollut näkyvissä lainkaan toivoa entisessä elämässään. Ainoa ratkaisu on ollut jättää kaikki ja lähteä Saarelle. Hotelli Mahamor on välietappi tällä matkalla.

Kovinkaan monet varsinaiset juonenkäänteet eivät ole aivan viimeisen päälle realistisia, mutta sillä ei ole niin väliä. Paljon tärkeämpää on tutustua Hansaman, Malalan, Morrisin, Simonin, Edisonin ja Jamalin, Rastaan ja Nonamen tarinoihin ja kohtaloihin. Ne Salmi osaa kertoa niin sydämeenkäyvästi, että sellaiseen harvoin olen törmännyt. Kaikkien lasten ja nuorten kertomukset ovat eri tavoin lohduttomia ja raastavia, mutta silti Saaren yleistunnelma on toiveikas ja jopa kepeä. Koskaan asiat eivät ole niin huonosti, etteikö jotain voisi tehdä tilanteen parantamiseksi. On vain käytävä toimeen! Kaveria ei jätetä, ja iltanuotiolla kerrotaan ja kuunnellaan hyviä tarinoita sekä jaetaan huolia ja murheita.

Saari samaan aikaan on ja ei ole juuri sellainen paikka kuin Hansama on mielessään sitä vuosia mielikuvitellut. Onko erakoituminen kuitenkaan lopulta mikään ratkaisu? Voiko kaiken vain jättää taakseen ja olla piittaamatta mistään? Mikä on Saarelle pääsyn hinta? Näitä kysymyksiä nuoret joutuvat lopulta miettimään ja punnitsemaan tuskallisesti.

Saari ei siis ole aivan helppo nuortenromaani. Hansama antaa loppupuolella muutamia tulkintavaihtoehtojakin lukijan punnittavaksi, mutta yhtä kaikki kokonaisuus on kutkuttava. Toivoisin, että tähän kirjaan malttaisi tarttua mahdollisimman moni lukija. Se sopii yhdessä luettavaksi yläkoulussa (ja kannattaa tosiaan auttaa kokemattomia lukijoita alkuun pääsyssä, se maksaa kyllä vaivan moninkertaisesti). Tämä on oivallinen teos nuorten aikuisten lukijoiden käsiin. Kovasti toivoisin, että myös nuorten vanhemmat lukisivat tämän!

Koulukäytössä Saari on varmasti antoisa. Sen avulla voi käsitellä monenlaisia nuoria koskettavia teemoja. Jo itse tarinassa on paljon pureskeltavaa, samoin rakenteessa ja tyylissä. Salmen kerronta on herkullisesti samaan aikaan koskettavaa ja hauskaa. Tämän hienovireisesti rakennetun jännitteen analysointi voisi olla vaikkapa lukioikäisille lukijoille sopiva pähkinä, samoin Salmen runsaasti viljelemä metakerronta. Miten se vaikuttaa lukukokemukseen?

Veera Salmi: Saari
Otava 2018. 350 s.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Sanna Heinonen: Noland
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras 

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Tulossa:


Sini Helminen: Veden vallassa 10.5.2018

Anne Leinonen: Noitakirja 17.5.2018

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja

Äänikirja on taivaallinen keksintö! Olen sanonut tämän monesti ennenkin, mutta sanon taas. Ilman äänikirjoja en olisi varmasti koskaan tutustunut maanmainioon kaksikkoon Puluboi ja Poni. He ovat Veera Salmen lastenkirjan Puluboin ja Ponin kirja päähenkilöt ja kertojat. Nimensä mukaisesti Puluboin ja Ponin kirjassa kuullaan kaverusten tarina, se, miten heistä tuli lopulta kirjavien vaiheiden jälkeen kaverit. 

Puluboi Bartholomeus Palmu on nuori pulupoika Hakaniemen hallin ja torin liepeiltä. Vanhemmat ovat kieltäneet Puluboita ylittämästä Hämeentietä, mutta nuoren pulun veri vetää maailmalle ja vaimokin pitäisi löytää, jotta voisi yhdessä munia. Puluboi haaveilee mainosmiehen ammatista, ja kirjassa onkin Puluboin harjoitusmainospläjäyksiä ikään kuin mainoskatkoina. Kuten arvata saattaa, Puluboi ylittää kuin ylittääkin Hämeentien. Siellä avarassa maailmassa hän kokee seikkailuja ja kohtaa Ponin. Myöhemmin he päättävät kirjoittaa tarinansa kirjaksi, ja sitä saamme sitten lukea.

Poni on pieni seitsemänvuotias Mai, joka ei halua leikkiä muiden lasten kanssa. Mai on poni ja käyttäytyy sen mukaisesti. Äiti on huolissaan ja arvelee, että Mai tarvitsisi leikkiterapiaa. Äiti on kuitenkin kiireinen uranainen, jota taidemaalari-isän työttömyys rassaa. Isä ei oikein osaa kommunikoida, ei ainakaan kiperissä tilanteissa. Silloin menee helposti Mikko Alatalon tuotannon lainailuksi. Ei ihme, että äiti tarvitsee vähän hermolomaa.

Miten saadaan Poni kesyyntymään koulun alkuun mennessä ja äiti takaisin kotiin, kun isä on muuttunut venäläiseksi lampaaksi? Pulmia siis riittää, mutta Puluboin positiivisella otteella niistä selvitään. Puluboilla on loistavia oivalluksia ihmisistä. Hekottelin ääneen, kun Puluboi kuvaili torin elämää. Torillahan ihmiset käyvät ostamassa kuolleita kaloja ja ällöjä rahkapiirakoita. Onneksi kahvilateltalla murustetaan reippaasti, sillä pulu tarvitsee päivittäisen bulla-annoksensa. Katselen muuten ihan toisin silmin puluja tämän jälkeen!

Veera Salmen hahmot ja teksti ovat itsessään jo sympaattisia ja hauskoja, mutta äänikirjasta teki todellisen nautinnon lukija Vesa Vierikko, joka heittäytyy tehtäväänsä antaumuksella. Puluboi ei halua sanoa sitä yhtä rumaa kirjainta, jolla on kaksi jalkaa, joten tekstissä on ihan oma sävynsä jo Puluboin repliikkien takia. Vierikko selvittää sen vietävän hyvin! Viihdyin, ja mietin monesti, miten hauska tätä olisi lukea lapsille ääneen.

Pieni nettihaku paljastaa, että Kansallisteatterissa pyörii parhaillaan juuri tähän kirjaan perustuva näytelmä Puluboin ja Ponin teatteri! Olisipa mahtavaa ehtiä katsomaan, mutta eipä taida ihan helposti onnistua. Näyttää ainakin kuvien perusteella todella värikkäältä menolta.

Löysin myös mainion mainosvideon Puluboin ja Ponin kirjasta. Siinä esiintyy äänikirjan lukija Vesa Vierikko. 

Kirjasta on tehty myös kuunnelma, joka toivottavasti jossain vaiheessa palaa Yle Areenaan kuunneltavaksi. Sitä odotellessa laitoin varaukseen Puluboin ja Ponin loisketiiviin kirjan äänikirjaversion! Toivottavasti myös Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjasta tulee aikanaan äänikirja. Moljensta vaan tällä elää!

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja

Otava 2012. Äänikirjan lukija Vesa Vierikko, kesto 3 h 19 min ( 3 cd:tä).

Lainattu kirjastosta.