Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Viime vuonna luin läpi melkoisen pinon tuoretta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Loppuyhteenvedossani jäin muun muassa kaipaamaan nuorille lukijoille suunnattuja jännityskirjoja (sillä mistä muuten tulevat tulevaisuuden dekkarifanit?) ja ammattiin opiskelevista nuorista kertovia kirjoja. Pääsääntöisesti kun kirjojen henkilöt tuntuvat käyvän joko peruskoulua tai sitten lukiota. Miten pitää kirjan syrjässä kiinni ne nuoret, jotka oletettavasti ovat muutenkin arjessaan vähemmän kirjojen kanssa tekemisissä kuin lukiolaiset? Kuka kirjoittaisi amisromaanin?

Marja-Leena Tiaisen uusi nuortenromaani Rakas Natasha on kuin toiveideni mukaan tehty! Päähenkilö Joel täyttää kirjan kuvaaman vuoden alussa kahdeksantoista. Hän opiskelee ammattioppilaitoksessa vartijaksi, suorittaa työharjoittelujaksoja ja on kesätöissä vartiointiliikkeessä. Opinnoista ja työelämästä annetaan kirjassa mukavan positiivinen kuva, vaikka ne eivät olekaan kuin taustaa tapahtumille.

Joelin vakaa ja rauhallinen nuoren miehen elämä muuttuu, kun hänen biologinen isänsä ottaa yllättäen yhteyttä. Joel on kyllä aina tiennyt, että hänen isänään pitämänsä Jyrki ei ole hänen oikea isänsä, mutta Turkka Siimeksen hän oli tavannut aiemmin vain pari kertaa, viimeksi ripille päästyään. Nyt Turkka siis haluaa tavata poikansa. Epäröivä Joel suostuu ja saa kuulla, että hänellä on eskari-ikäinen pikkuveli Anton. Tieto ilahduttaa Joelia kovasti, sillä hän on aina toivonut sisaruksia.

Turkan oma tilanne vaikuttaa jotenkin epämääräiseltä. Käytettyjen autojen kauppa teollisuusalueella on nuhjuisen ja ankean tuntuinen, eikä Turkan käytös tapaamisella ole kovin vakuuttavaa. Miehen saama puhelu tuntuu hermostuttavan tätä kovasti. Eräänä iltana Joel näkee isänsä puuhailevan jotain autokaupan takapihalla moottoripyöräjengiläiseltä näyttävän korston kanssa. Ei kai isä ole sotkeutunut mihinkään laittomaan?

Joel jää miettimään, tapaisiko Turkkaa vielä uudestaan, kun tuleekin tieto, että isä on kuollut auto-onnettomuudessa. Hautajaisissa Turkan perhesuhteista ilmenee yllättävä asia. Hänen tytärpuolensa Natasha on Joelin yläkouluaikainen luokkakaveri, joka joutui vaihtamaan koulua seiskaluokan aikana jouduttuaan koulukiusatuksi. Joelkin oli yksi pitkäjalkaisen ja isonenäisen tytön kiusaajista. Mutta Natasha ei tosiaankaan ole enää mikään rimppakinttu vaan mallinuraa aloitteleva upea kaunotar. Tytön itsestään Instaan lataamat kuvat ovat suorastaan kuumottavia.

Tutustuessaan isänsä leskeen ja perheeseen Joel tulee tahtomattaan sekaantuneeksi oikeasti vaarallisiin asioihin. Natasha kohtelee Joelia alkuun kylmäkiskoisesti, mutta sitten tytön käytös yllättäen muuttuu. Joel on umpirakastunut ja kuin huumassa. Mutta onko Natashalla samanlaisia tunteita? Mitä tekemistä tytöllä on kaupungin laidalla sijaitsevan Tsaarin hovin venäläisomistajan kanssa?

Joel on mukava ja kunnollinen nuorukainen, aika herkkäkin kaveri. Hän ei halua tehdä mitään väärää, mutta Natashan takia hän on valmis melkein mihin tahansa. Hyväuskoista rakastunutta poikaa on helppo käyttää hyväksi, ja lukijan tekee moneen otteeseen mieli huutaa Joelille ja avata väkipakolla tämän silmät. Valitettavasti on kuitenkin annettava miehen tehdä kaikki ne virheet, jotka hänelle on kirjoitettu, ja on vain toivottava parasta.

Rakas Natasha on siis hyvin tervetullut kotimaiseen nuortenkirjakenttään. Siinä on sopivassa suhteessa jännitystä ja romantiikkaa, vähän seksiäkin, ja nuorten maailmaa kuvataan realistisesti ja arvostavasti. Kirja sopii hyvin yläkouluikäisille ja heitä vanhemmille lukijoille. Myös amispojille!

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha
Myllylahti 2019. 223 s.

Arvostelukappale.

Olli Turunen: Maahan lyöty mies. Hiidenperä I

Joka toinen vuosi vannon, että nyt ryhdistäydyn ja opettelen lukemaan sarjakuvia. Joka toinen vuosi huomaan, että en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Olen auttamattoman huono kuvanlukija, ja niin tekstiorientoitunut, että tunnen tekeväni lajille vääryyttä joka kerta siihen tarttuessani. Kaapissani on pino mangaa, jota en ole saanut aloitettua, koska en tiedä, pitääkö aloittaa sivun ala- vai yläreunasta…

Pari viikkoa sitten postilaatikostani löytyi kuitenkin niin kutkuttava paketti, että siihen on vain pakko tarttua. Kustannus Kaarne on tänä vuonna perustettu suomalaisen laatusarjakuvan julkaisemiseen keskittyvä yritys, jonka ensimmäinen julkaisu on Olli Turusen sarjakuva-albumi Maahan lyöty mies. Se taas on noin kymmenosaiseksi suunnitellun Hiidenperä-nimisen sarjan aloitusosa.

Olli Turusen sarjakuvat ovat tuttuja Suomen dekkariseuran julkaisemasta Ruumiin kulttuuri -lehdestä, jossa on vuodesta 2014 alkaen julkaistu hänen parodista dekkarisarjakuvaansa Mauri Oskari Tuuma seikkailee. Maahan lyödyn miehen lopussa on pari näytettä tästä sarjasta.

Ei siis ole ihme, että Hiidenperä-sarjan aloitusosassakin ratkaistaan rikosta kaikkien dekkariperinteen sääntöjen mukaan. Hiidenperän kylä muistuttaa aavistuksen verran sitä erästä pientä gallialaista kylää, sillä se esitellään näin: Ruotsin kuningaskunnan Itämaan syvissä metsissä sijaitsevassa Hiidenperän kylässä asustaa kylällinen sisukkaita suomalaisia, jotka vastustavat uutta uskoa ja uskovat sinnikkäästi vanhoihin pakanallisiin jumaliinsa.

Vuonna 1554 Hiidenperän rauha rikkoutuu, kun huovi Hannu Antinpoika löydetään metsästä kirveellä kuoliaaksi lyötynä. Kirves tunnistetaan Hannun torpparin Sipi Sipinpojan omaisuudeksi, ja johtopäätös näyttää selvältä: Sipi on surmannut vuokraisäntänsä. Kruununvouti Akseli Torkkelinpoika ei kuitenkaan oikein sulata tätä ratkaisua, koska Sipellä ei ole motiivia. Hänen torpankontrahtinsa on ankara, mutta jo vuoden kuluttua torppa on siirtymässä hänen omistukseensa.

Monella muulla sen sijaan tuntuu olevan syytä tappaa Hannu. Löytyy kohtalokkaalta vaikuttava testamentti, ja ruumiin löytänyt talollinen Ljungo Klaunpoikaa selvästi himottavat sekä Hannun että Sipin maat. Sotilasleiristäkin on karannut vaarallinen rikollinen, jonka tiedetään olevan arvaamaton ja hyvin väkivaltainen. Mutta syyllinen pitäisi löytää nopeasti, ennen kuin Ljungo saa kutsuttua koolle käräjät ja teilattua Sipin. Ehtiikö Akseli ajoissa?

Akselilla on muitakin harmeja, sillä kasvatti-oppipoika Sepeteus käyttäytyy omituisesti eikä tottele perheenpäätä. Onneksi vaimo Bertta hyödyntää omia noidankykyjään niin Sepeteuksen kuin Sipenkin tilanteen selvittämiseksi.

Tarinassa on siis kunnon arvoitusdekkarin juoni, ja rikosta selvittää pääosin päättelemällä, todistajia puhuttamalla ja todistuskappaleita tutkimalla kruununvouti Akseli oppipoikansa kanssa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Miljöö on historiasta ja suomalais-kalevalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneelle oikea herkkupala. Lopussa on jopa pieni sanasto, jolla avataan joitakin termejä, kuten vaikka köyri, jota käytetään ahkerasti manailtaessa. Kieli onkin hykerryttävän värikästä ja tuo osaltaan teokseen huumoria, jota on mukana myös juonenkäänteissä ja rehevästi kuvatuissa ja eloisasti piirretyissä henkilöissä.

Tekstiorientoitunut lukija tunsi olonsa Maahan lyödyn miehen kanssa melko kotoisaksi, sillä ruuduissa on paikoin runsaasti tekstiä sisältäviä puhekuplia. Turunen on pitäytynyt maltillisesti kahden ja kolmen ruudun riveissä, eivätkä ruutujen muodot juurikaan vaihtele. Tästä tulee vähän tukkoinen tai tasapaksu vaikutelma. Ainakin lukujen alkuun olisi voinut ottaa vähän rohkeampiakin.

Sikäli kuin ymmärrän, piirrosjälki on miellyttävän viimeisteltyä ja henkilöt pilke silmäkulmassa karrikoituja. Kruununvoudin arpinen kulmikas kallo saanee vielä jossain vaiheessa selityksensä, muun muassa.

Kustannus Kaarnen ensimmäinen julkaisu siis ilahdutti monellakin tapaa. Toivotan yritykselle menestystä! Toivottavasti Maahan lyöty mies kuluu lukijoiden käsissä ja saa pian jatkoa!

Olli Turunen: Maahan lyöty mies. Hiidenperä I
Kaarne 2019. 50 s.

Arvostelukappale.

Uutuuskirjan kanssa Helsingin kirjamessuille? Kirja + messulippu -arvonta!

Suomen vanhimmat kirjamessut eli Turun kansainväliset kirjamessut on hädin tuskin saatu kunnialla pakettiin, kun aikahorisontissa häämöttääkin jo seuraava kirjasyksyn merkkipaalu eli Helsingin kirjamessut. Mediaväki, joihin myös onnekkaasti kirjabloggaajat lukeutuvat, ovat tänäkin vuonna saaneet passinsa tapahtumaan, ja tuttuun tapaan pakettiin sisältyy kaksi vapaalippua arvottavaksi blogin lukijoille.

Mietin pitkään, miten arvonnan järjestäisin. Olisiko mukavampi, että yksi voittaja saisi kaksi lippua vai että kaksi eri voittajaa saisi kumpikin yhden lipun. Kysäisin asiaa Twitter-tilini seuraajilta, ja lopputulokseksi tuli, että mukavampaa olisi saada kirja ja yksi lippu ja tällaisille paketeille kaksi voittajaa. Päätin nimittäin lisätä palkintoon uutuuskirjan, jonka tekijä on messuilla esiintymässä. 

***

Tietokirjailijana tunnettu Eveliina Talvitie debytoi alkukesästä myös kaunokirjailijana, kun romaani Kovakuorinen ilmestyi. Takakansiteksti esittelee teoksen näin:

”Kovakuorinen on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä, joka kantaa aikuisuuteen saakka. Pikkukaupungin jo nostalgiseen kerrostalolähiöön ja pääkaupunkiin sijoittuva tarina pujottelee 1970-luvulta 2000-luvulle. Kova­kuorinen on myös tarina siitä, kun saalistajasta tulee saalis. Se leikittelee mieheydellä, naiseudella ja todellisuudella. Kipeästä tulee hauskaa ja hauskasta kipeää.”

Sain kirjan kustantajalta jo heti tuoreeltaan, ja olen sen esitellyt täällä. Turun kirjamessuilla kustantaja Into tarjosi kirjabloggaajille näytekappaleita muutamista kirjoista, ja Kovakuorinen oli sujautettu niiden joukkoon. Niinpä minulla on nyt tätä mainiota genrerajoja kolkuttelevaa teosta kaksin kappalein.

Eveliina Talvitie esiintyy Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 27.10. klo 12.00 Hakaniemi-lavalla. Haastattelun aiheena on Kovakuorinen.

David Nicholls on englantilainen kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hän oli mukana käsikirjoittamassa suosittua kulttisarjaa Rimakauhua ja rakkautta. Näytelmien sekä tv- ja elokuvakäsikirjoitusten lisäksi hän on kirjoittanut romaaneja, joista on tehty myös elokuvasovituksia. Romaanin Sinä päivänä (One Day, 2009) oikeudet myytiin yli 30 maahan ja se nousi kansainväliseksi bestselleriksi, jonka elokuvaversiota tähdittävät Anne Hathaway ja Jim Sturgess.

Nichollsin tuotannosta on suomennettu nyt viisi romaania, joista viimeisin Suloinen suru ilmestyi elokuussa. Kustantaja esittelee sitä näin:

”16-vuotias Charlie Lewis on se poika, jota kukaan ei muista koulukuvista. Kesä alkaa nihkeästi: kokeet ovat menneet huonosti ja Charlie joutuu paimentamaan isäänsä, vaikka sen kuuluisi olla päinvastoin. Silloin jostain kummasta tupsahtaa ihana Fran Fisher, ja Charlie näkee valon tunnelin päässä. Mutta saadakseen Franin itselleen Charlien täytyy tehdä asioita, joita hän ei olisi koskaan voinut kuvitella tekevänsä. Suloinen suru on terävä, sielukas romaani monimutkaisesta matkasta aikuisuuteen ja kesästä, joka muuttaa kaiken.”

Tämän romaanin olen saanut kustantajalta luettavakseni, mutta se ei ole aivan ominta 

genreäni, joten laitan sen nyt lukematta eteenpäin vastaanottavaisemmalle lukijalle. David Nicholls esiintyy Helsingin kirjamessuilla lauantaina 26.10. klo 13.30 Senaatintori-lavalla.

***

Kiinnostuitko kirjoista ja haluaisit päästä Helsingin kirjamessuille kuuntelemaan niiden kirjoittajia ja kenties pyytämään juuri lukemaasi teokseen tekijän signeerauksen? Hienoa! Osallistu siis arvontaani.

Edetään seuraavilla säännöillä:

Jutun alla kommenteissa on kaksi aloitusta, kummastakin kirjasta omansa. Vastaa siihen kommenttiin, jonka kirja kiinnostaa sinua. (Jos vastaaminen ei onnistu, vaan joudut tekemään oman kommentin, merkitse näkyviin, kumman kirjan arvontaan osallistut.)

Voit osallistua molempiin arvontoihin vastaamalla erikseen kumpaankin kommenttiin.

Jätä vastauksessasi myös jokin yhteystieto (sähköpostiosoite, Twitter-tili tms.), josta sinut saa kiinni nopeasti.

Koska messut ovat jo viikolla 43, postitusaikaa ei jää kovin paljoa. Siksi arvon kirjat + liput niiden osallistujien kesken, jotka ovat jättäneet vastauksensa tiistaihin 15.10.2019 klo 18.00 mennessä.

Jos en tavoita voittajia kahden vuorokauden kuluessa, arvon uudet voittajat torstai-iltana (17.10.2019).

Kirjat olen siis saanut kustantamoilta. Eveliina Talvitien kustantaja on Into, ja David Nichollsin suomennoksia julkaisee Otava. Messuliput olen saanut Helsingin kirjamessujen järjestäjiltä. Yhden päivän lipun arvo on 16 euroa. Postituskulut maksan itse.

Onnea arvontaan! Helsingin kirjamessuilla nähdään!

***

Suurkiitokset aktiivisesta osallistumisesta arvontaan! Kirja + messulippupaketit on nyt arvottu. Random.org ja onnetar suosivat tällä kertaa seuraavasti:

Eveliina Talvitien Kovakuorinen ja yksi yhden päivän vapaalippu Helsingin kirjamessuille lähtee Kaarinalle (kaarina71.holm_@_gmail.com). Onnea!
David Nichollsin Suloinen suru ja yksi yhden päivän vapaalippu Helsingin kirjamessuille lähtee Janne Miettiselle. Onnea!

Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo

Tänään 10.10.2019 on oikea kirjallisuuden megapäivä. Koti-Suomessa liputetaan Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi, ja Ruotsissa on ilmoitettu, mitkä kirjailijat saavat vuosien 2018 ja 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnot. Palkinnot menivät puolalaiselle Olga Tokarczukille ja itävaltalaiselle Peter Handkelle.

Juuri eilen avauduin yhdessä Twitter-keskustelussa, että olen jo lopulta tajunnut jättää kaikki Nobel-veikkaukset tekemättä, sillä perinteisesti julkistamispäivä on paljastanut huutavan aukon lukusivistyksessäni, koska tyypillisesti en ole kuullutkaan voittajasta ennen tai jos vaikka olenkin, en ole lukenut yhtään hänen teostaan. Ennusteeni toteutui tällä kertaa puoliksi, sillä yllättäen olen lukenut yhden Olga Tokarczukin romaanin eli ensimmäisen suomennoksen hänen tuotannostaan. Teos on nimeltään Päivän talo, yön talo. Sattumalta sain sen luettavakseni lehtiarvostelua varten. Lainaan tähän nyt vuonna 2004 Salon Seudun Sanomissa julkaistun arvioni siitä. Suonette anteeksi aloittelevan kriitikon haparoivan tyylin.

***
Puolalaista kirjallisuutta käännetään suomeksi harvoin. Olga Tokarczukin romaani Päivän talo, yön talo todistaa, että tämä on selvä epäkohta. Puolalainen kirjallisuus näyttäisi olevan kiinnostavaa ja nykyaikaista, ja Tapani Kärkkäisen suomennos on nautittavaa luettavaa.

Tokarczukin teos on postmoderni eri tekstilajien mosaiikki. Kertojana on kirjailijan oloinen nuori nainen, joka puolisonsa kanssa asuu vanhassa talossa pienessä maalaiskylässä Sleesiassa aivan Tšekinmaan rajan tuntumassa. Kertoja tarkkailee ympäristöään ja kirjaa muistiin naapuriensa edesottamuksia, tarinoita ja jopa unia. Erityisesti unet kiinnostavat häntä niin, että hän etsii Internetistäkin sivut, joille ihmiset eri puolilta maailmaa käyvät kirjaamassa uniaan muistiin ja toisten luettaviksi. Unet tuntuvat olevan ainoa asia, jota kukaan ei oikeasti voi omistaa.

Unien lisäksi romaanissa on mm. keskiaikainen pyhimystarina Kümmernis-nimisestä nunnasta, joka saa Jeesuksen kasvot. Lisäksi kerrotaan legendan muistiinmerkitsijän outo elämäntarina, jossa nuori munkki haluaisi muuttua naiseksi. Raja onkin romaanin keskeinen teema. Mikä erottaa naisen miehestä, entä unen todellisuudesta tai elämän kuolemasta? Mitä on olla rajalla? 

Raja on konkreettisesti läsnä kertojan pihapiirissä, sillä rajavyöhyke hipoo tonttia. Urbaanilta legendalta kuulostaa sattumus, jossa Saksasta kotiseutukäynnille piipahtanut mies kuolee sydänkohtaukseen rajapylvääseen nojaten. Sekä puolalaiset että tšekinmaalaiset rajamiehet siirtelevät ruumista rajan yli, koska eivät jaksaisi ryhtyä monimutkaiseen byrokratiaan, jonka kuolema rajalla aiheuttaa.

Puola ja Sleesia ovat historian aikana kokeneet monia mullistuksia, jotka vaikuttavat nykypäivänäkin puolalaisten elämään. Tokarczuk kertoo koskettavasti kotiseutunsa asuttamisesta toisen maailmansodan jälkeen. Kertojankin kotitalo on saksalaisen rakentama. Kun rajat 1990-luvun alussa aukenivat, alkoivat saksalaiset tehdä matkoja entisille kotiseuduilleen ja käydä katsomassa kotejaan. Tilanne muistuttaa monin tavoin Suomen ja Karjalan vastaavaa, ja tuntuu siksi läheiseltä.

Muun tekstin lomaan Tokarczuk on kirjoittanut muutaman paikallisen ruokaohjeen. Reseptit saavat suorastaan karmivan sävyn, kun yksi kertoo, miten valmistetaan kärpässienimuhennosta. Muhennos surmasi kertojan talon rakentaneen miehen ainoan lapsen sodan aikana, kun äiti oli vahingossa poiminut valkoisia kärpässieniä herkkusienten joukkoon. Kertoja tosin väittää itse syövänsä kaikkia sieniä, myös kärpässieniä!

Päivän talo, yön talo on uskomattoman rikas teos. Se kertoo monta tarinaa eri aika- ja todellisuustasoilla, ja se on samalla sekä hauska, surullinen että syvällinen. Siinä on mukana myös ripaus mystiikkaa, joka paljastuu kuin varkain. Mainio esimerkki on ihan kirjan lopussa, kun kerrotaan naapurin iäkkään Martan todellinen (?) talvehtimistapa.

Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo (Dom dzienny, dom nocny)
Suom. Tapani Kärkkäinen.
Otava 2004. 377 s.


***

Itävaltalaisen Peter Handken nimi kyllä soittelee jotain etäistä kelloa päässäni, mutta olen vakuuttunut, etten ole hänen tuotantoaan lukenut.

Luca D’Andrea: Rotko

Suuri äänikirjavaraston läpikuunteluprojektini etenee hitaahkosti mutta varmasti. Päätin lopulta ryhtyä kuuntelemaan rästikuunneltavia tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, jotta säästyisin joutavalta arpomiselta. Lähtökohtaisestihan kaikki varastoon hankitut kirjat ovat hyviä ja kiinnostavia, olenhan ne itselleni ihan rahalla hankkinut.

Lee Childin trillerin jälkeen vuoroon tuli toinen mutta hyvin erityyppinen trilleri eli italialaisen Luca D’Andrean esikoisteos Rotko, joka osoittautui erinomaiseksi äänikirjavalinnaksi. D’Andrean kirjoitustyyli on niin lavea ja tarina niin hitaasti etenevä, että olisin todennäköisesti tuskastunut siihen painettuna versiona. Mutta Jukka Pitkäsen lukemana se toimi oivallisesti ja viihdyin polveilevan ja välillä edestakaisin sahaavan juonen parissa lopulta oikein hyvin. Mukana on myös juuri sopiva hyppysellinen maagista realismia minun makuuni.

Amerikkalainen dokumenttielokuvakäsikirjoittaja Jeremiah Salinger muuttaa vaimonsa Annelisen kotikonnuille Siebenhofin pieneen kylään Etelä-Tiroliin. Pariskunnalla on viisivuotias todella pikkuvanha Clara-tytär, jota he molemmat palvovat. Palvontaryhmään liittyy estoitta myös Annelisen isä Werner, joka on ollut aikanaan perustamassa Dolomiittien hengenpelastajia.

Nähdessään vilahduksen punaisesta pelastuskopterista Jeremiahin päässä syttyy lamppu: hän haluaa tehdä dokumenttielokuvan hengenpelastajien työstä. Miljöö on henkeä salpaavan upea ja hengenpelastajien työ vaarallista ja mielenkiintoista. Elokuvaprojekti käynnistyykin tuota pikaa, mutta se katkeaa yllättäen katastrofaalisesti.

Tähän asti kaikki on kuitenkin varsinaisen jännitysjuonen kannalta pelkkää lämmittelyä, vaikka sivuja (ts. minuutteja) on kääntynyt jo melkoinen nippu. Jeremiah ei suostu hoitamaan posttraumaattista stressireaktiotaan lääkärin määräämillä lääkkeillä eikä terapialla, vaan työllä. 

Annelise-vaimo tosin on määrännyt hänet vuoden mittaiselle paussille, jonka aikana Jeremiahin on tarkoitus päättää, mitkä asiat ovat hänelle oikeasti tärkeitä, eli on tehtävä valinta työn ja perheen välillä. Lukijan ei ole vaikea arvata, että Jeremiahin valat työnteon lopettamisesta ovat valheita, vilpittömiä ehkä, mutta valheita yhtä kaikki. Mies ei vain voi lakata metsästämästä hyviä tarinoita. Ne ovat kuin huume, jota Jeremiah ei pysty vastustamaan.

Kuin tilauksesta Siebenhofilla on tarjota Jeremiahille mehevä arvoitus. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin, tarkalleen ottaen 28.4.1985, läheisessä Bletterbachin kanjonissa murhattiin kammottavan raa’asti kolme nuorta, jotka kaikki olivat kotoisin Siebenhofista. Murhan tapahtumahetkellä raivosi monta päivää jatkunut monisolu-ukkonen, joka aiheutti laajoja tuhoja ja vaikeutti myös murhatutkintaa. Lopulta kolmoismurha jäi ratkaisematta.

Jeremiahin appi Werner oli yksi neljästä miehestä, jotka lähtivät etsimään vaeltajia Bletterbachista rajuilman puhjettua. Hän varoittaa Jeremiahia vakavasti: Bletterbachin tragedia on vaarallinen. Se nielaisee kaikki, jotka se saa otteeseensa. Jeremiah ei piittaa varoituksista vaan alkaa vaimoltaan salaa tehdä tutkimuksia, kaivella arkistoja ja puhuttaa uhrien jäljellä olevaa lähipiiriä. Vähitellen paljastuu, että melkein kaikilla Jeremiahin puhuttamalla kyläläisellä on oma teoriansa tapahtumista sekä jotain salattavaa. Kukaan ei myöskään pidä siitä, että ulkopuolinen, amerikkalainen, alkaa raapia kipeää vanhaa arpea.

Bletterbachin kanjoni saa yhä myyttisempiä ja mustempia sävyjä Jeremiahin mielessä. Se tuntuu olevan jonkinlainen uhkaava organismi, joka varjelee visusti salaisuuksiaan. Jeremiah on kuitenkin päättänyt paljastaa ne hinnalla millä hyvänsä. Hänen olisi ehkä kuitenkin kannattanut uskoa Werneriä ja noudattaa vaimolleen antamaansa lupausta, sillä Bletterbach on armoton vastustaja, joka vaatii kovia uhreja.

Tarina kerrotaan Jeremiahin suulla. Mies on lukijalle liikuttavan rehellinen paljastaessaan avoimesti luonteensa ikävät puolet. Moneen otteeseen teki mieli tarttua Jeremiahia kraiveleista ja ravistaa kunnolla! Saatuaan vainun hyvästä jutusta hän unohtaa kaiken muun eikä piittaa hinnasta, joka on väistämättä maksettava.

Kirjan tunnelma on paikoin piinaava. Kylän asukkaat ovat avoimen vihamielisiä, ja lisäksi ilmassa tuntuu leijuvan jokin nimetön uhka. Loppunousujakin on peräti kaksi. Tarinan seuraamista hankaloitti paikoin henkilöiden runsaus sekä juonen syheröisyys. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on tarjolla lukuisia ja kestää aikansa, ennen kuin lopulliset seuloutuvat esille. Yllätyskäänteitä D’Andrea ei ole säästellyt.

Luca D’Andrea: Rotko (La sostanza del male)
Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä.
Tammi 2017. Lukija Jukka Pitkänen, kesto 14 h 51 min.

Ostettu.

Lee Child: Kovassa koulussa

Työttömäksi jäänyt tv-käsikirjoittaja Jim Grant alias Lee Child päätti kokeilla, onnistuisiko häneltä kirjan kirjoittaminen. Hyvin näyttää onnistuneen, sillä vuoden 1997 Childin Jack Reacher -trillereitä on ilmestynyt kirja per vuosi -tahdissa ja vielä ainakin yksi novellikokoelma kaupan päälle. Kirjoista on tehty elokuvia, joissa Reacheria näyttelee Tom Cruise, ja tekeillä (vai jo valmiinakin?) on myös tv-sarja.

Karisto on julkaissut Childin trillerisarjaa vuodesta 2001 alkaen, joskin kolmannesta osasta alkaen. Kaksi ensimmäistä osaa eli Tappotahti ja Linnoitus on julkaistu myöhemmin. Suomentamistahti on ollut rivakka, ja parhaillaan edetään tasatahtia niin, että uusi romaani saadaan suomeksi samana vuonna kuin alkuperäisteos ilmestyy. Tämän vuoden lokakuussa on tulossa jo 24. Jack Reacher -seikkailu Kuilun partaalla.

Childin trillerit ovat siis ilmeisen suosittuja. Itse en ole tullut niihin tarttuneeksi, enkä ehkä olisi sitä vieläkään tehnyt, ellen olisi joskus ostanut Kovassa koulussa -teosta äänikirjana. Parhaillaan urakoin äänikirjavarastoa pois alta, ja niinpä Child tuli kuunteluvuoroon. Kovassa koulussa on 21. Jack Reacher -trilleri, mutta arvelenpa päässeeni aika hyvin jutun juonesta kiinni.

Jack Reacher on entinen (?) Yhdysvaltain maavoimien sotilaspoliisi. Kovassa koulussa alkaa ja loppuu samanlaiseen kohtaukseen eli siihen, että Reacherille ojennetaan salainen ansiomitali isänmaan hyväksi tehdystä työstä 1990-luvun lopulla. Reacheria luonnehditaan kovaksi mutta reiluksi kaveriksi, ja ainakin tämän kuuntelemani teoksen perusteella sen voin allekirjoittaa. Reacher on monin tavoin ylivertainen vastustajiinsa nähden, mutta hän ei tapa huvikseen vaan ainoastaan silloin, kun maan eli Yhdysvaltain etu sitä vaatii tai tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä.

Childin teosten tyyliset vakoilu- ja toimintatrillerit eivät ole ominta kirjallisuuttani, ja luen niitä todella harvoin nykyään. Kovassa koulussa alkaa niin hitaasti, että sen kesken jääminen olisi luettuna ollut hyvin todennäköistä. Kuunneltavaksi se on kohtalainen välipala, joka ei kummoistakaan muistijälkeä tulle jättämään.

Reacher kutsutaan mitalin ojentamisen jälkeen esimiehensä luo saamaan uutta käskyä. Hänet komennetaan jatkokoulutukseen siviilivarusteissa. Perillä käy ilmi, että hänen lisäkseen paikalla on vain kaksi muuta koulutettavaa, jotka ovat peräisin CIA:sta ja FBI:stä. Tehtävä on tärkeä ja huippusalainen, mutta hyvin epämääräinen.

On saatu selville, että Hampurissa on tekeillä suuren luokan kaupat. Lähi-idästä peräisin oleva kuriiri on saanut kotiin vietäväksi viestin, että haluttu tuote maksaa 100 miljoonaa dollaria. Kuriiri on yöpynyt turvatalossa, jossa majailee neljä miestä. Heistä yksi on kaksoisagentti, joka välitti tiedon meneillään olevasta kaupankäynnistä Yhdysvaltojen edustajille. Mutta kuka myy ja ennen kaikkea mitä? Entä kuka on ostaja? Suostuuko se pyydettyyn hintaan?

Seuraa koko joukko spekulointia ja hakuammuntaa, Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä lentelyä ja tosiseikkojen seulontaa. Onnekkaiden yhteensattumien ja taitavan tiedustelun seurauksena tuloksiakin alkaa vähitellen tulla. Avuksi on, että myyjä tekee Hampurissa murhan ja jättää muutenkin itsestään seurattavia jälkiä. Valitettavasti Reacher apulaisineen saa myös uusnatsijärjestön edustajat kiinnostumaan kaupankäynnistä, joten kauppatavaraa ja myyjää jahtaavat pian useat kilpailevat joukot. Lisäksi Saksan poliisissakin on epäluotettavaa ainesta.

Aikaa on niukalti eikä kaksoisagenttiakaan saisi paljastaa, mutta samalla pitää tehdä tehokkaasti tulosta. Tehtävä on poikkeuksellisen hankala, koska vastustaja pysyy pitkään arvoituksena, samoin kauppatavaran todellinen luonne. Kun se lopulta selviää, se onkin melkoinen yllätys. Reacher kumppaneineen joutuu pelastamaan maailman terroristien kammottavalta juonelta.

Juoni on monipolvinen ja väkeä on liikkeellä runsaasti. Osuvasti Reacher kuvaa tehtäväänsä eräänlaiseksi peliksi, jossa panokset ovat kovia. On otettava riskejä, jotta voidaan saada voittoja. Vaikka aikaa on vähän ja tapahtumat etenevät nopeasti usealla eri suunnalla, tuntuu tarina etenevän paikoin kiduttavan hitaasti. Syynä on Childin tyyli kuvata yksityiskohtia pikkutarkasti ja samalla kuivan suoraviivaisesti.

Kuin pakolliseksi mausteeksi tarinaan on ujutettu kolme seksikohtausta, joissa Reacher toimii herrasmiesmäisesti mutta vailla turhia tunnesiteitä. Seksi on mukava bonus kireätahtisen ja stressaavan tehtävän suorittamisen lomassa. Kovin kuumottavaa se ei tunnu olevan sen paremmin Reacherin, hänen partnerinsa kuin lukijankaan kannalta.

Minusta ei siis tullut Jack Reacher -fania, mutta ymmärrän kyllä, miksi Lee Child on menestynyt tällä konseptilla. Kukapa ei haluaisi olla kuten Jack Reacher, kova mutta reilu?

Lee Child: Kovassa koulussa (Night School)
Suom. Jukka Jääskeläinen ja Marja Mutru.
Karisto 2016. Äänikirjan lukija Aku Laitinen, kesto 12 h 40 min.

Ostettu.

Turun kirjamessujen tärpit ja messulippuarvonta!

Syksyn odotetut kirjallisuustapahtumat ovat jo pyörähtäneet käyntiin, ja itsekin vietin viime viikonlopun Helsingissä jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli osallistumalla Dekkarifestivaaliin. Tapahtuma järjestettiin nyt jo viidennen kerran tutulla kaavalla, eli puoliltapäivin aloitettiin kirjailijahaastatteluputki rinnakkaisohjelmineen ja ilta päättyi kolmen ruokalajin illalliseen kirjallisen seuran ja viihdykkeen kera. Ensimmäistä kertaa Dekkarifestivaali järjestettiin nyt Paasitornissa, ja ihan konkreettisesti tornissa oli mahdollisuus tutustua Tornin mysteeri -nimiseen pakohuonepeliin. Kivaa oli, ja ensi vuonna 

uudestaan!

Paasitornin huippu.

Seuraava yhtä odotettu ja jo perinteisempikin syksyn kohokohta ovat Turun kirjamessut. Olen käynyt messuilla ties kuinka monta kertaa. Jo ennen blogia kävin eri kokoonpanoissa messuilla useaan otteeseen, mutta perustettuani Kirsin kirjanurkan osallistumisesta on tullut vuosi vuodelta intensiivisempää ja mukaan on alkanut hiipiä myös työtehtäviä messuhaahuilun oheen. Muutamina vuosina olin mukana messujen somelähettilästouhuissa, olen tehnyt messuilta juttuja paikallislehteen, päivystänyt Dekkariseuran kojulla, osallistunut bloggaajapaneeliin ja viime vuonna olin ensimmäistä kertaa tekemässä kirjailijahaastatteluja.

Nyt kun messujen alkuun on enää puolitoista viikkoa, alkaa hieman kauhistuttaa. Olen lupautunut tekemään kaksi kirjailijahaastattelua, osallistumaan yhteen paneeliin, jonka muut osallistujat ovat melkoisia nimiä sekä moderoimaan kaksi dekkaripaneelia! Apua! En selvästikään osaa vastata ei.😅

Perjantaina olen haastattelemassa Myllylahden upeita nuortenkirjailijoita Marja-Leena Tiaista, Sini Helmistä ja Janne Mäkitaloa. Heiltä kaikilta on tänä vuonna ilmestynyt uusi nuortenromaani. Marja-Leena Tiaisen uutuus on jännittävä nuortendekkari Rakas Natasha. Sini Helmisen fantasiaromaani Maan povessa on Väkiveriset-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla on Janne Mäkitalon vauhdikkaan ja jännittävän Pääkallokiitäjät-sarjan kolmas osa. Marja-Leenan kanssa juttelemme Rakkaasta Natashasta kahdestaan ja Sini ja Janne ovat samaan aikaan lavalla jututettavanani. Esiintymislava on intiimi Kallas Auditorion takana.

Perjantain ohjelmat, joissa olen mukana, esitellään messuohjelmassa näin:

MARJA-LEENA TIAINEN: RAKAS NATASHA pe 4.10. klo 11.30 – 11.50 Kallas

Tiivistunnelmainen, romantiikalla höystetty nuorten jännitysromaani. 18-vuotiaan Joelin biologinen isä Turkka ottaa yhteyttä ja kuolee vain muutaman päivän päästä. Hautajaisissa Joel tapaa salaperäisen Natashan, joka saa hänen elämänsä raiteiltaan.

SINI HELMINEN: MAAN POVESSA, VÄKIVERISET 4. & JANNE MÄKITALO: PÄÄKALLOKIITÄJÄT JA SALAISUUS KANARIALLA pe 4.10. klo 12.10 – 12.40 Kallas

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaan Väkiveriset-sarjaan. Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön.

SOMELUKUTAITO KANSALAISVELVOLLISUUDEKSI? -paneelikeskustelu pe 4.10. klo 14.50 – 15.30 Auditorio

Lukutaito on meille itsestäänselvyys, mutta pärjäätkö sillä someviidakossa? Moni kaipaa sosiaaliseen mediaan ainakin parempia käytöstapoja. Keskustelijoina JANNE MATIKAINEN, yliopistolehtori, yksi ensimmäisistä sosiaalisen median tutkijoista Suomessa, PEKKA SAURI, työelämäprofessori ja maan kokeneimpia twiittaajia, KIRSI HIETANEN, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä huippusuositun Kirsin kirjanurkan blogisti ja MIISA ROTOLA-PUKKILA, sisällöntuottaja ja puheviestinnän maisteriopiskelija, jonka Mmiisas-kanavalla on satoja tuhansia seuraajia. Juontajina tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi ja tiedetoimittaja Minna Malja. Ohjelmatuottaja: Suomen tiedetoimittajain liitto.

Tässä yllä oleva Suomen tiedetoimittajain liiton paneelikeskustelu jännittää suoraan sanoen eniten, koska siihen valmistautuminen on hankalinta. En tunne etukäteen muita panelisteja, mutta onneksi salolainen liiton pääsihteeri Ulla Järvi on mukana juontajana. Hänen piikkiinsä laitan tuon mairittelevan mutta valitettavan liioitellun määritelmän ’huippusuosittu’ blogi. Huhhuh, kaikkeen sitä päätyykin! No, ainakin huomattavasti itseään fiksumpaan seuraan. Nyt on vain toivottava, että en pahasti nolaa itseäni enkä ainakaan paneelin järjestäjiä.

Lauantaina 5.10. on vuorossa Myllylahden esikoisdekkaristien paneeli, jossa keskustelemme Tuire Malmstedtin, Pekka Hyytin ja Emma Luoman kanssa esikoisdekkareiden lumosta, niiden kirjoittamisesta, vastaanotosta ja mitä todennäköisimmin myös siitä, mitä dekkaristille kuuluu esikoisen jälkeen. Joko ovat seuraavat teokset tulilla? Toivottavasti mahdollisimman moni dekkarien ystävä löytää tiensä myös messukeskuksen toiseen kerrokseen, missä Eino-sali sijaitsee. Käynti kakkoskerrokseen on messuhallin sisääntuloaulassa pääovea vastapäätä.

ESIKOISDEKKARIEN LUMO la 5.10. klo 13.50 – 14.30 Eino (2. krs)
TUIRE MALMSTEDT, PEKKA HYYTI ja EMMA LUOMA.

Vuoden esikoisdekkari -tunnustuksen saanut psykologisen jännityksen taidonnäyte Pimeä jää, sairaalamaailmaa uhkauksien ja mysteerien pauloihin kietova Vain huonoja vaihtoehtoja sekä vahvan ajankuvan luotsaama Tummat pilvet eilisen 1920-luvun lopun Tampereelta. Mihin pohjautuu kolmen näin erilaisen esikoisdekkarin lumo?

Messuviikonloppuni huipentuu arvoisellaan tavalla, kun haastattelen kolmea herraa tapahtuman päälavalla eli Agricola-lavalla A-hallissa sunnuntaina 6.10. iltapäivällä. Suomen dekkariseura on saanut kutsun osallistua messuihin ohjelmanjärjestäjänä ja minä taas olen saanut ilon edustaa seuraa moderoimalla Matti Remeksen, Timo Sandbergin ja Arttu Tuomisen keskustelua dekkarisarjojen kirjoittamisesta. Viime vuonna keskustelimme Artun kanssa Muistilabyrintti-sarjasta pienemmällä Fiore-lavalla.

SUURI DEKKARIPANEELI: JATKUU! MITEN RAKENNETAAN KOUKUTTAVA DEKKARISARJA? Su 6.10. klo 14.50 – 15.30 Agricola (A-halli)

Pitkien dekkarisarjojen kirjoittajat Matti Remes ja Timo Sandberg sekä jo toisen dekkarisarjansa ensimmäisen osan keväällä julkaissut Arttu Tuominen avaavat sarjamuodon saloja. Miten pitää sekä lukijoiden että kirjailijan mielenkiinto yllä? Mitkä ovat sarjamuodon parhaat puolet ja mikä siinä kirjailijaa kenties häiritsee? Mikä olisi kirjailijan näkökulmasta dekkarisarjan optimipituus? MATTI REMES: PERIAATTEEN MIES (Tammi). Ruben Waara sotketaan isokenkäisten bisneksiin ja politikointiin, kun gaala luksusaluksella saa dramaattiset jatkot. ARTTU TUOMINEN: VERIVELKA (WSOY). Mökillä, jossa on koolla iso ryyppyporukka, puukotetaan mies. Verivelka aloittaa suomalaista poliisiyksikköä tuoreella tavalla kuvaavan Delta-sarjan. TIMO SANDBERG: KULLANHUUHTOJA (Karisto). Komisario Heittola kohtaa tuttavansa hautajaisissa puolitutun mieskolmikon, jonka kanssa lähtee selvittämään Lapin erämaakämpällä menehtyneen kohtaloa. Ohjelmatuottaja: Suomen dekkariseura ry.

Messuilla on jälleen kerran aivan valtavasti kiinnostavaa ohjelmaa, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Lisäksi aikaa pitää varata myös osastojen ja kojujen tarjonnan tutkailuun, tuttujen tapaamiseen ja vain ihan yllätetyksi tulemiseen.

Turun kirjamessujen järjestäjät ovat ystävällisesti lahjoittaneet minulle muutamia vapaalippuja messuille. Pistän niistä nyt kaksi jakoon eli vuorossa on perinteinen messulippuarvonta!

Messulippu on arvoltaan 16 euroa ja sillä pääsee messuille yksi henkilö yhtenä päivänä. Arvon alle kommentilla kiinnostuksensa ilmaisseiden ja jonkinlaisen yhteystiedon jättäneiden kesken 2 kpl messulippuja eli kaksi eri henkilöä saa kumpikin yhden messulipun itselleen. Pelkkä kiinnostuksen ilmaus ja yhteystieto riittävät osallistumiseen, mutta kiitollinen olen kaikista hyvistä messuvinkeistä. Mitä aiot itse mennä katsomaan ja miksi? Mikä juttu kuuluu messuperinteisiisi?

Koska messut ovat jo ihan pian ja Postin toiminta on valitettavan epävarmaa, aikataulu on kireä. Arvontaan osallistuvat ne henkilöt, jotka ovat ehtineet jättää kommentin torstaihin 26.9.2019 klo 18.00 mennessä. Toivon, että osallistujat ovat kuulolla, jotta saamme vaihdettua postitusosoitetiedot vielä tämän viikon puolella. Liput pitäisi saada matkaan pikaisesti.

Mahtavat kirjamessut ovat tulossa jälleen!

***

Liput on nyt arvottu. Onnea voittajille eli Arille ja 'edeaevilille'. Mukavia messuja kaikille ja kiitokset runsaasta osanotosta!