Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

 

Oletko innokas risteilymatkustaja? Haaveiletko vähän pidemmästäkin risteilystä upealla luksusristeilyaluksella? Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, kannattaa harkita tarkkaan, luetko Sebastian Fitzekin trillerin Matkustaja 23. Sen jälkeen voivat nimittäin ajatukset risteilylomasta hieman muuttua!

Tuottelias trilleristi Sebastian Fitzek on Saksan suosituimpia nykykirjailijoita, jonka teoksia on myyty yli 13 000 000 kappaletta ja julkaistu ainakin 36 maassa. Fitzek julkaisi esikoisromaaninsa Die Therapie vuonna 2006 työstettyään ideaa ja käsikirjoitusta kuusi vuotta. Tarina kertoo, että hän tarjosi käsikirjoitustaan lukuisille kustantamoille ja sai kolmetoista hylkäystä ennen kuin kustantamo Droemer Knaur Verlag otti sen kustannusohjelmaansa.

Fitzekin tuotantoa on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi niukasti. Vuonna 2019 julkaistiin ääni- ja e-kirjana psykologinen trilleri Paketti (Storyside). Kustantamo Bazar on ottanut Fitzekin suomennokset julkaisuohjelmaansa ja julkaisutahti on kova: tammikuussa 2021 ilmestyi Potilas, Matkustaja 23 toukokuussa ja marraskuussa vuorossa on Ikkunapaikka 7A. Kyseessä ei ole sarja vaan teokset ovat yksittäisiä itsenäisiä jännitysromaaneja.

Trillerin nimi Matkustaja 23 viittaa siihen, että tilastojen mukaan risteilyaluksilta katoaa vuosittain keskimäärin 23 ihmistä jäljettömiin. Tästä faktasta risteilyalusvarustamot mieluiten vaikenisivat tyystin. Tähän ikävään faktaan berliiniläinen poliisipsykologi Martin Schwartz törmää, kun hänet houkutellaan luksusristeilyalus Sultan of the Seasille selvittämään hyvin erikoista tapausta.

Houkuttimena käytetään Martinin omakohtaista tragediaa. Hänen vaimonsa Nadja ja yksitoistavuotias poikansa Timmy katosivat Sultanilta viisi vuotta aikaisemmin. Tutkimuksissa selvisi, että Nadja oli huumannut heidän poikansa eetterillä, viskannut tämän laidan yli ja hypännyt itse perässä. Nyt Martinin laivalle kutsunut eksentrinen ja erittäin rikas leskirouva antaa ymmärtää, että kaikki ei ehkä sittenkään mennyt, kuten virallinen selitys kertoo. Saattaisiko Martinin perhe kenties olla vielä elossa?

Tästä mahdollisuudesta antaa toivoa eriskummallinen tapaus. Kaksi kuukautta aiemmin Sultanilta katosivat äiti ja tytär, Naomi ja Anouk Lamar. Heidät oli jo julistettu kuolleiksi, mutta nyt täysin odottamatta tytär Anouk on ilmestynyt takaisin laivalle, kalpeana, puhumattomana ja raa’asti raiskattuna. Laivayhtiö on kuitenkin päättänyt salata tytön löytymisen. Jos Martin ei pysty ratkaisemaan, mitä tytölle on tapahtunut, tämä katoaa uudelleen ennen kuin laiva saapuu New Yorkiin.

Aikaa on siis niukalti, samoin keinoja arvoituksen ratkaisemiseen. Lisäriesanaan Martinilla on vielä fyysisiä ongelmia, jotka johtuvat katkenneesta etuhampaasta ja hiv-estolääkityskuurista, joka aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia. Kirjan alun kohtaus selittää, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Kuvaus siitä, miten Martin katkaisee itse hohtimilla oman etuhampaansa voidakseen suorittaa peitetehtävänsä loppuun, on varsin kuvottava.

Poliisipsykologi Martin Schwartzin lisäksi näkökulmahenkilöitä ovat Naomi Lamar, joka on joutunut sadistisen sieppaajan kynsiin, sekä Julia Stiller, joka on tullut risteilylle teini-ikäisen Lisa-tyttärensä kanssa. Juuri laivan irtauduttua lähtösatamasta Julia saa tietää, että Lisa on joutunut iljettävän nettikiusaamisen kohteeksi. Nyt hän on itse tuonut traumatisoituneen teini-ikäisen tytön risteilyalukselle. Ja kaikkihan tietävät, että itsemurhaa hautovien näkökulmasta risteilyalus on oikea toivekohde…

Kirjoitin keväällä Potilaasta, että se on väkivaltaa ja iljettävien rikosten kuvailua sisältävä trilleri, jota luonnehtisin ennemminkin psykopaattiseksi kuin psykologiseksi trilleriksi. Sama pätee Matkustaja 23:eenkin. Fitzek ei juuri säästele lukijaansa, vaan tunnelma on paikoin painajaismainen. Sitä tosin keventää teoksen elokuvamainen rakenne, jossa lyhyet luvut vuorottelevat eri näkökulmien välillä ja leikkaukset kohtauksesta toiseen ovat nopeita ja teräviä.

Lukijan harhauttamisessa Fitzek on mestari. Yllätyskäänne seuraa toistaan, ja uusia pelaajia tuntuu liittyvän peliin jatkuvasti. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää, sen Martinkin saa karvaasti kokea moneen otteeseen. Tällä kertaa juonen viimeinen koukku on sijoitettu ihan hännänhuipuksi epilogiin kirjailijan kiitosten jälkeen. Kannattaa siis tosiaankin lukea kirja konkreettisesti loppuun asti!

Sebastian Fitzek: Matkustaja 23 (Passagier 23)
Suom. Sanna van Leeuwen.
Bazar 2021. 426 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 10 h 53 min.

Arvostelukappale, äänikirja BookBeat.

Omat risteilyhaluni eivät ole vuosikymmeniin olleet kovinkaan kaksiset, eikä kaunokirjallisuus ole ainakaan sitä kohentanut. Pauliina Suden trillerissä Seireeni tuodaan esiin alusten luksusturistien ja henkilökunnan välinen jyrkkä kuilu. Yläkansilla ei ole totisesti käsitystä siitä, millaisilla työehdoilla siellä lomailevien hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä huolehditaan kellon ympäri. Lisäkontrastina ovat vielä Välimerellä purjehtivat tai ajelehtivat pakolaisia kuljettavat alukset. Myös Stefan Mosterin romaanissa Nelikätisen soiton mahdottomuus yhtenä teemana on laivojen sisäinen jyrkkä luokkajako.

Sebastian Fitzek: Potilas

 

Tuottelias trilleristi Sebastian Fitzek on Saksan suosituimpia nykykirjailijoita, jonka teoksia on myyty yli 13 000 000 kappaletta ja julkaistu ainakin 36 maassa. Fitzek julkaisi esikoisromaaninsa Die Therapie vuonna 2006 työstettyään ideaa ja käsikirjoitusta kuusi vuotta. Tarina kertoo, että hän tarjosi käsikirjoitustaan lukuisille kustantamoille ja sai kolmetoista hylkäystä ennen kuin kustantamo Droemer Knaur Verlag otti sen kustannusohjelmaansa.

Sebastian Fitzekin tuotantoa on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi hyvin niukasti. Vuonna 2019 julkaistiin ääni- ja e-kirjana psykologinen trilleri Paketti (Storyside). Nyt kustantamo Bazar on ottanut Fitzekin suomennokset julkaisuohjelmaansa ja julkaisutahti on kova: tammikuussa 2021 ilmestyi Potilas, Matkustaja 23 on tulossa toukokuussa 2021 ja marraskuussa vuorossa on Ikkunapaikka 7A. Mikäli olen oikein teosten esittelyt ymmärtänyt, kyseessä ei ole sarja vaan teokset ovat yksittäisiä itsenäisiä jännitysromaaneja.

Potilas-trillerin lähtötilanteessa Berliinissä on riehunut poikkeuksellisen iljettäviä lapsiin kohdistuneita kidutusmurhia tehtaillut sarjamurhaaja Guido Tramnitz, jota media kutsuu myös nimellä Keskoskaappipeto. Murhaaja on jäänyt kiinni ja paljastanut poliisille joidenkin uhriensa ruumiiden kätköpaikat. Tramnitz on suljettu Berliinin Tegelissä sijaitsevaan Steinklinik-nimiseen huipputurvalliseen oikeuspsykiatriseen sairaalaan, koska hänellä on diagnosoitu vaikea skitsofrenia. Sairauden takia hänet on todettu syyntakeettomaksi.

Tramnitz ei ole suostunut paljastamaan, minne on kätkenyt noin vuosi sitten vain vähän ennen kiinni jäämistään sieppaamansa kuusivuotiaan Max Berkhoffin ruumiin. Maxin vanhemmat ovat epätoivoisia, eikä heidän avioliittonsa ole kestänyt lapsen katoamista. Isä Till Berkhoff potee erityisen ankaraa syyllisyyttä, koska hän antoi vastoin vaimonsa kieltoa Maxille luvan kipaista illalla naapurissa asuvan tutun nuoren tytön luona.

Max ei koskaan päässyt perille eikä palannut kotiin. Poliisin löytämien niukkojen johtolankojen perusteella näyttää ilmeiseltä, että Max on päätynyt sarjamurhaajan uhriksi, eikä Guido Tramnitz ole tätä ainakaan suoraan kiistänytkään. Palomiehenä työskennellyt Till Berkhoff päättää turvautua viimeiseen keksimäänsä oljenkorteen saadakseen tietää, mitä Maxille on tapahtunut. Hän puhuu poliisina työskentelevän lankonsa ympäri ja saa tämän soluttamaan hänet Steinklinikille valepotilaan peiteroolissa.

Tehtävä on hengenvaarallinen ja epätoivoinen. Tillillä on käytössään vain sairaalaan kätketty kännykkä, jolla hän voi tarvittaessa hälyttää lankonsa apuun. Tämä ei kuitenkaan pysty varmasti lupaamaan, että voi oikeasti auttaa Tilliä, mikäli tämä joutuu vaikeuksiin. Henkilökunnalta on turha odottaa apua. Kukapa uskoisi mielisairaalan potilasta, joka kertookin olevansa vain siepatun pikkupojan isä etsimässä tietoa, ei oikeasti hoitoa tarvitseva hullu?

Potilas ei ole mikään hyvänmielen dekkari vaan väkivaltaa ja iljettävien rikosten kuvailua sisältävä trilleri. En luonnehtisi sitä niinkään psykologiseksi vaan ennemminkin psykopaattiseksi trilleriksi. Vaarallisten vankien mielisairaala miljöönä on jo lähtökohtaisesti karmaiseva. Tilannetta pahentaa Berliiniä piinaava jatkuva sade, joka saartaa mielisairaalan ja sulkee vähitellen sen osia pois käytöstä.

Fitzek käyttää taitavasti eri näkökulmia tarinan kuljettamiseen ja paljastaa samalla, millainen väärinkäytösten ja rikosten verkko on päässyt rakentumaan laitokseen. Kehen Till Berkhoff voi luottaa? Miten hän pääsee lähelle vaarallista murhaajaa voidakseen saada tältä tietoja? Miten hän kuvittelee niitä saavansa skitsofreniaa sairastavalta rikolliselta? Piinaavat, kauhistuttavat tilanteet seuraavat toisiaan.

Jos Potilas olisi vain iljettävyyksien ja erilaista pahuutta harjoittavien ihmisten toiminnan kuvailua, en ehkä olisi lukenut tai kuunnellut sitä loppuun saati miettisi seuraavienkin suomennosten lukemista. Fitzek sai ainakin minut kuitenkin koukkuunsa lopulta taitavalla juonenpunonnalla sekä lähes loistavasti toteutetulla loppuratkaisulla. Lukijan kannattaa siis olla jokseenkin varuillaan tämän kirjan parissa, jos ei halua tulla aivan täysin yllätetyksi. Jossain vaiheessa puolivälin jälkeen tulin epäluuloiseksi, joten olihan kirja luettava loppuun saadakseni vahvistuksen aavisteluilleni.

Sebastian Fitzek: Potilas (Der Insasse)
Suom. Heli Naski.
Bazar 2021. 383 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 9 h 45 min.

Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja Nextory ja BookBeat (tilaus vaihtui kesken kirjan).