Meri Savonen: Amandan kolme kesää

 

Amandan kolme kesää on Meri Savosen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Savonen on toimittaja ja palkittu sanoittaja, jolta on ilmestynyt aikaisemmin viisi lastenkirjaa. Amandan kolme kesää solahtaa vaivattomasti hyvän mielen romaanien alaluokkaan.

Amanda on 36-vuotias helsinkiläisen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Romaani alkaa lajityypille uskollisesti jo vakiintuneen parisuhteen päättymiseen. Amanda ja Jon ovat seurustelleet kuusi vuotta, mutta nyt he ovat riidelleet viimeisen repivän riitansa. Rakkaus ei kestänyt yhteistä surua lapsettomuudesta. Oman lapsen ja perheen saaminen on Amandan suurin unelma ja elämän tärkein tavoite, joka erossa tuntuu muuttuvan sulaksi mahdottomuudeksi.

Amandalla on turvaverkkoina viimeisillään raskaana oleva Anna-sisko ja tämän unelma-aviomies Antti, paras ystävä ja kollega Iida sekä Amandan oma asunto. Tätä yksityiskohtaa hieman kummastelin, sillä siinä ei ole realismin häivääkään: pääkaupungissa asuva opettaja pitää kaksiotaan tyhjillään kuusi vuotta!? No, fiktiostahan tässä on kyse, joten eteenpäin.

Romaanin nimi jo paljastaa, että tarinan aikajänne on noin kolmen vuoden mittainen. Teoksen osiot on rytmitetty koulun lukukausien mukaan. Amandan kollegat ja koulun opettajahuone ovat tarinassa mukana enemmän tai vähemmän tiiviisti, mutta itse opetustyö on työnnetty visusti taustalle. Se nousee pintaan lähinnä Amandan rakkautena lukemiseen ja kirjoihin, ja romaanista voikin halutessaan poimia itselleen hyviä lukuvinkkejä.

Juoni rakentuu Amandan parisuhde- ja perhehaaveen ympärille. Miten keski-iän kynnyksellä oleva tavallinen ja sydämensä särkenyt nainen voi vielä päätyä laadukkaaseen parisuhteeseen, mistä miehiä löytyy, miten heihin tutustuu ja ennen kaikkea, onko riittävää kipinää vai ei? Yrittämällä yrittäminen ei tunnu luonnistuvan, mutta sattuma sen sijaan heittää välillä eteen varteenotettavia ehdokkaita, jotka sitten turhauttavasti katoavat ennen kuin Amanda ehtii tehdä mitään.

Kiitettävästi Amanda yrittää löytää elämäänsä myös uutta sisältöä. Olisiko nyt aika lopultakin toteuttaa nuoruuden haave kokonaisesta kesästä Italiassa? Olisiko siinä uusi tavoite, joka toisi kaivattua ryhtiä ja piristystä tylsään ja tavalliseen arkeen? Matkakassan kartuttamiseksi Amanda päätyy toisena eron jälkeisenä kesänä värväytymään kesätöihin muuttofirmaan.

Tässä kohdin kulmakarvani kohosivat jälleen ällistyksestä. Ilmeisesti pääkaupunkiseudun yläkoulun opettajilta eivät mene kaikki mehut varsinaisissa töissään, kuten miltei kaikilta tuntemiltani kollegoilta? Mutta kuten sanottu, fiktiosta tässä todellakin on kyse.

Ruumiillinen työ tuo Amandan elämään monenlaista uutta, ja lopulta kertyneelle matkakassallekin löytyy uusi käyttötarkoitus, joka sai minut hetkeksi aavistuksen kadehtimaan Amandaa.

Hyvän mielen romaanien osastolla Amandan kolme kesää sijoittuu hyvään keskitasoon. Varsinainen tarina etenee verkkaisesti, ja paikoin olisin kaivannut tiivistämistä ja rönsyjen karsimista. Kuten olen edellä todennut, realismille viitataan paikoin reippaasti kintaalla, mutta toisaalta hyvinkin realistista on, etteivät Amandan elämän suuret kysymykset ratkea hetkessä.

Huumoria on, mutta kommelluksia ei juurikaan, ellei hamsteri-Hannun tapausta lasketa. Yksinäisyys ja lapsettomuus ovat teemoina tummasävyisiä, mutta Savonen kirjoittaa niistä kuitenkin toivoa antaen. Ongelmat toinen toisensa jälkeen ratkeavat, mutta eivät aina ilmeisimmän kautta. Leppoisa ja lempeä asenne itse elämää kohtaan suorastaan huokuvat romaanista.

Meri Savonen: Amandan kolme kesää
Bazar 2023. 320 s.
Äänikirjan lukija Usva Kärnä.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Tässä juttusarjassa esittelen lyhyehkösti seuraavat kesän aikana kuuntelemani (hyvän mielen romaanit sopivat erinomaisesti kuunneltaviksi) uudet kotimaiset hyvän mielen romaanit:

Minna Haapasalo: Kierrätyshäät (Karisto)
Mirella Mäkelä: Seuraavana Tampere (Otava)
Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää (Karisto)
Meri Savonen: Amandan kolme kesää (Bazar)
Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto (Bazar)

Meri Savonen ja Johanna Lumme: Peippometsän bändikilpailu

Meri Savonen on minulle tuttu Tonttulapset-sarjastaan, jonka osat Tonttulapset ja seikkailujen joulu sekä Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat olen lukenut ja blogissani aikoinaan esitellyt. Tonttulapset-sarja on suunnattu jo itsekin lukea osaaville lapsille, mutta toki ne sopivat mainiosti ääneen luettaviksi vähän nuoremmille (tosin ääneen kannattaa lukea myös jo itse lukeville lapsille!).

Nyt käsissäni on Meri Savosen uuden Peippometsä-kuvakirjasarjan aloitusosa Peippometsän bändikilpailu. Metsämarjat-bändi kuulee, että juhannuksena järjestetään bändikilpailu. Alkaa ahkera harjoittelu. Hieman myös jännittää! Harmi vain, että ennakkosuosikki Ilvespojat vaikuttaa aivan musertavan ylivoimaiselta.

Kilpailu on jännittävä, eikä ihan ilman kommelluksiakaan selvitä. Ruusa-mäyrä joutuu koville omatuntonsa kanssa, mutta pääsee lopulta voitolle, tietysti. Savonen on ratkaissut lopun varsin onnistuneesti. Idols-tyylinen kisa ratkaistaan yleisön huutoäänestyksellä, eikä voittajasta ole epäselvyyttä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Juontaja Teppo Tikalla on siiven alla vielä yllätys.

Kuvakirja on vallan hieno. Tekstin ja kuvan suhde toimii hyvin. Kuvittaja Johanna Lumpeen akvarelli- ja tussitekniikalla (käsittääkseni) toteuttamat hauskat ja samalla herkät kuvat rytmittävät tarinaa. Kuvat eivät ole liian kiiltokuvamaisia, vaan mattapintainen toteutus tuntuu mukavan rauhalliselta. Kuvista löytyy myös paljon hauskoja yksityiskohtia, ja erityisesti soittimiin on kiinnitetty paljon huomiota.

Myös tekstissä on tiettyä auditiivisuutta. ”Mäyräpoika Rolle taituroi bassolla po pom po pom po pom.” Tätä on varmasti hauska lukea ääneen pienelle kuulijalle. Aikuislukijaa taas miellyttää varsin todentuntuinen keikkameininki: ”Soittakaa Paraati! joku yksinäinen räkättirastas toivoi lempikappalettaan, mutta hänet hyssytettiin nopeasti hiljaiseksi.”

Kirjan lopussa on Metsämarjojen Uimabiisin sanat, mutta ei valitettavasti nuotteja. Uimabiisin voi kuitenkin kuunnella täällä. Vielä on avattu bändisanastoa bänditreeneistä You rock! -huudahdukseen.

Meri Savonen ja Johanna Lumme: Peippometsän bändikilpailu

Robustos 2013.

Arvostelukappale kustantajalta. Kiitos!

Meri Savosen haastattelu Länsiväylä-lehdessä.

Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu

Koulun joulunäytelmien ja monien joulusatujen juonikuvio menee pääpiirteissään niin, että jostain syystä joulu näyttää olevan uhattuna, mutta sitten nokkelat tontut pelastavat sen viime hetkellä. Kaava on siis perin juurin tuttu, mutta Meri Savonen saa sen tuntumaan tuoreelta esikoiskirjassaan Tonttulapset ja seikkailujen joulu.

Lokakuussa Joulupukki ja postinhoitaja Vaari Riihiranta ovat huolissaan, koska lapset eivät tunnu olevan lainkaan joulumielellä. Toivekirjeitä on saapunut Korvatunturille ennätysvähän, ja Joulupukin on mietittävä, pitääkö lahjojen valmistamista supistaa. Menekki näyttää nimittäin huolestuttavan alhaiselta. Takkasalissa pidetään kriisikokous, jossa punotaan suunnitelmia joulun pelastamiseksi. Tonttupojat Timi ja Verne ovat tyytymättömiä aikuisten saamattomuuteen ja päättävät itse ryhtyä pelastustoimiin.

Marraskuussa alkavat Korvatunturin koulut. Pojat aloittavat ekaluokkalaisina koulussa, joka valmentaa tonttulentäjiä eli lentävien porojen ohjastajia. Samalla luokalla on myös Timin sisko Tiitu Tuisku-ystävänsä kanssa. Poikien suunnitelmana on opetella ennätysajassa lentämään ja sitten näyttäytyä aikuisille ihmisille läheisessä Havukosken kylässä. Syntyvä kohu palauttaa ihmisten ja lasten uskon jouluun ja Joulupukkiin, jolloin joulu pelastuu. Suunnitelma on siis yksikertainen mutta uhkarohkea. Tonttuja on ehdottomasti kielletty koskaan näyttäytymästä aikuisille ihmisille, jotta Korvatunturin toiminta pysyisi salassa ja turvassa.

Tiitu ja Tuisku saavat vahingossa vihiä poikien suunnitelmasta ja tempautuvat siihen odottamatta mukaan. Seuraa todella jännittävä seikkailu, josta ei vauhdikkaita ja täpäriä tilanteita puutu! Savonen vielä tiivistää tunnelmaa käyttämällä ennakointia ja lukujen loppujen cliffhangereitä oivallisesti. Tarinassa on muuten sivujuoni, josta lienee saanut ideansa tonttulapsista kertova toinen kirja Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat. Hieman vierastin amerikkalaiselta maistuvaa lentoporoideaa, mutta kaipa jouluperinteet ovat jo niin iloisesti sekoittuneet, ettei se ainakaan lapsilukijoita haittaa.

Kirja sopii mainiosti vaikkapa joulunaluspäivien iltasatukirjaksi ja jo itse lukevillekin lapsille. Pelastuuko joulu? Miten käy tonttulapsien? Pääsevätkö kaikki ehjin nahoin kotiin? Paljastuuko Korvatunturin kätketty tonttumaailma? Entä mitä tästä kaikesta sanoo itse Joulupukki?

Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu

Kuvitus Sirja Iisakka. Saarni-kirjat 2010. 131 s.

Meri Savonen: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat

Tämän kirkasvärisen kirjan nimi voisi olla Tontut downshiftaamassa, mutta eipä olekaan, vaan se on Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat. Meri Savosen toinen tonttukirja sijoittuu kesäkauteen. Korvatunturilla on leppoisa kevät, kun saunatonttujen vanhin Nuutti Vuonankaali joukkoineen saapuu pyytämään apua joulutontuilta. Ihmiset ovat alkaneet ymmärtämättömyyksissään joukolla hävittää vanhoja hyviä puulla lämmitettäviä saunojaan. Samalla he tietämättään hävittävät myös saunatonttujen kodit. Jotain on tehtävä. Vuonankaali ehdottaa laajamittaista saunojenkunnostusoperaatiota purkuinnon hillitsemiseksi.

Sattumalta kirjan päähenkilö, pieni ja reipas tyttötonttu Tiitu Pietaryrtti tempautuu mukaan operaatioon. Tiitu ystävineen ajautuu Elsa Koivuniemen saunatontun Justuksen kotikoloon. Elsa on ilmoittautunut Suomen upein sauna -kilpailuun, ja tontut näkevät siinä mahdollisuutensa. Jos Elsan perinteinen, hidas sauna voittaisi, ihmiset ehkä alkaisivat taas arvostaa perinteisiä saunojaan ja niissä rauhoittumista. Elsan sauna vain vaatii kosolti kohentelua ennen tuomareitten saapumista. Seuraa melkoisesti ahertamista ja jännittäviä tilanteita, ennen kuin sauna on saatu tuunattua voittokuntoon.

Kirjan tarina etenee hitaanlaisesti, mikä tietysti sopii hyvin sen teemaan, hidastamiseen. Paikoin selittäminen alkaa tosin tuntua ainakin aikuisesta lukijasta tuskastuttavalta. Nopsempaankin voisi ehkä edetä? Vai kannattaisikohan minunkin ottaa kunnon ruusunmarjahajustetut löylyt tajutakseni, ettei kiire johda mihinkään? Tarinaa on höystetty mukavalla huumorilla, jota syntyy Justuksen huonokuuloisuudesta ja Tiitun kesyn variksenpojan toilailuista. Vähän vaikealta tuntuu oikean kohderyhmän haarukointi. Kohtalaisesti itse lukevat, noin 8-10-vuotiaat? Iltasaduksi hieman nuoremmille?

Kirjaa on satunnaisesti piristetty pienillä mustavalkopiirroksilla, jotka ovat Sirja Iisakan käsialaa. Tekstin ja kuvan suhdetta olisi voinut miettiä vielä, sillä kuvat ovat hauskoja ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. Lopussa on nuotit tarinaan liittyvään lauluun. Aiempaa Tiitusta ja kumppaneista kertovaa kirjaa Tonttulapset ja seikkailujen joulu en ole lukenut, mutta siinä taitaa joulu olla vaarassa. Tämän kakkososan ilmestymisestä löytyy pikku-uutinen Länsiväylän verkkosivuilta, ja sen kuvassa kirjailija lukee kirjaansa lapsille.

Meri Savosen kustantaja on pieni lastenkirjallisuuteen keskittynyt turkulainen Kustannusosakeyhtiö Saarni-kirjat, jonka takana on lastenkulttuuriin keskittynyt Matias Saarni. Sama mies on helsinkiläisen Suomen lastenkirjakaupan omistaja. Tämä vinkiksi niille, jotka miettivät lastenkirjalleen kustantajaa.

Meri Savonen: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat

Kuvitus Sirja Iisakka. Saarni-kirjat 2011. 171 s.

Kirjahyllyyn ei parhaillaan oikein täytettä sovi. Jos kiinnostuit kirjasta ja haluaisit sen itsellesi tai sinulla on sopiva lukija tiedossa, laita viestiä kommentteihin. Jos halukkaita ilmaantuu useampia sunnuntaihin 17.6. klo 19 mennessä, arvon kirjan kiinnostuneiden kesken.