Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle

 

12.11.2001 tapahtui Yhdysvaltojen kaikkien aikojen toisiksi vakavin lento-onnettomuus, kun Dominikaaniseen tasavaltaan matkalla ollut American Airlinesin kone putosi pian nousun jälkeen New Yorkin asuinalueelle. Kaikki koneessa olleet 260 henkilöä menehtyivät, ja lisäksi kuoli viisi maassa ollutta ihmistä. Aluksi onnettomuutta epäiltiin terrori-iskuksi, koska se tapahtui vain kaksi kuukautta WTC-iskujen jälkeen. Kyse oli kuitenkin inhimillisestä virheestä johtuneesta onnettomuudesta.

Suurin osa matkustajista oli kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta. Tapahtuma järkytti pahasti New Yorkin dominikaanilaistaustaisten yhteisöä ja tietysti myös Dominikaanisen tasavallan asukkaita. Moni perhe kohtasi läheisen ihmisen menetyksen.

Yhdysvaltalainen runoilija ja prosaisti Elizabeth Acevedo kertoo teoksensa Maata jalkojen alle jälkisanoissa olleensa 13-vuotias traagisen lento-onnettomuuden sattuessa. Hän muistaa selvästi järkytyksen ja epätietoisuuden, jonka suuronnettomuus niin pian terrori-iskun jälkeen aiheutti. Hän muistaa myös, miten nopeasti aihe lakkasi kiinnostamasta mediaa, kun kävi ilmi, että se tosiaan oli ’vain’ onnettomuus.

Aihe ei jättänyt Acevedoa rauhaan, ja lopulta siitä oli kirjoitettava romaani. Hän halusi näyttää, miltä uutisotsikoihin nouseva järkyttävä tragedia tuntuu tavallisten ihmisten tasalta ja miten se vaikuttaa uhrien omaisiin. Niin moni koki korvaamattoman menetyksen. Miten palaset kootaan kasaan ja jatketaan elämää? Kirjailija kertoo myös törmänneensä tutkimustyötä tehdessään tarinoihin kaksoiselämää eläneistä ihmisistä, joilla oli perhe kummassakin maassa.

Maata jalkojen alla -säeromaanilla on siis kohtuullisen paljonkin totuuspohjaa, mutta se on silti puhtaasti fiktiivinen teos. Tarinalla on kaksi noin 16-vuotiasta minäkertojaa, Dominikaanisen tasavallan Sosúassa asuva Camino ja New Yorkissa asuva Yahaira. Tytöt ovat saman isän lapsia, mutta he eivät tiedä toisistaan mitään. Yahaira tosin on jo vuoden ajan tiennyt, että Papilla on myös toinen vaimo, joka asuu Dominikaanisessa tasavallassa. Se on oikea syy isän pitkiin poissaoloihin, ja se myös rikkoi isän ja tyttären välit.

Kummankin tytön elämä järkkyy perustuksiltaan, kun New Yorkista Sosúaan matkalla olleen isän kone syöksyy mereen New Yorkin edustalla. Caminosta tulee täysorpo, sillä äiti on kuollut jo vuosia sitten. Jäljelle jää vain parantajana työskentelevä äidin isosisko, joka on pitänyt Caminosta huolta isän talossa. Yahairan äidistä tulee leski.

Puoliväliin asti romaanissa seurataan tyttöjen kamppailua surun ja järkytyksen keskellä. Caminon tilanne on huomattavasti tukalampi, sillä rahat loppuvat nopeasti ja ilman isän suojelua naiset ovat myös akuutissa vaarassa. Paikallinen parittaja on iskenyt silmänsä Caminoon jo vuosia sitten ja katsoo nyt oikeudekseen vaatia tyttöä itselleen. Miten maksaa koulumaksut, miten suojautua väkivaltaa vastaan?

Tieto kaukaisesta siskosta ja isän elämänmittaisesta petoksesta tulee kummallekin tytölle järkytyksenä. Yahairan äiti Zoila ei halua olla Caminon kanssa missään tekemisissä. Mutta kuten lukija on alusta asti arvellutkin, tytöt kyllä lopulta löytävät toistensa luo niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Maata jalkojen alla on teemoiltaan melko rankka nuortenromaani, joka avaa mukavasti tuoreita näkökulmia muun muassa maahan- ja maastamuuttokysymyksiin, naisten ja lasten asemaan, koulutusmahdollisuuksiin ja valinnanvapauden todellisuuteen. Jos perheellä ei ole rahaa, ovat lasten tulevaisuudennäkymät huomattavasti kapeammat kuin hyväosaisilla. Teos ei kuitenkaan ole liian raskas ja synkkä, vaan lopussa on paljonkin toivonpilkahduksia ja valoa tunneleiden päissä. Nuortenromaanille sallittakoon vähintään onnellisehko loppu. Kukapa ei kaipaisi välillä ripausta lohtua.

Kuuntelin Maata jalkojen alle -säeromaanin äänikirjana. Jonkin verran on hyvä tietää teoksen rakenteesta ja tarinastakin päästäkseen alkuun. Luvut on nimetty kulloisenkin kertojan mukaan, joten tarkkana saa olla pysyäkseen kärryillä. Lopussa kertojat vaihtuvat myös lukujen sisällä ilman mitään varoitusta.

Acevedo käyttää tuhlailevasti &-merkkiä, joka äänikirjassa on korvattu yleensä ja-sanalla. Muutkin typografiset keinot katoavat äänikirjaversiossa. Tekstissä on myös runsaasti espanjankielisiä sanoja ja ilmauksia, joita ei kaikkia selitetä sen kummemmin.

Romaani on selkeästi suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, mutta se sopii erinomaisesti myös vanhemmille lukijoille.

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Clap When You Land)
Suomentanut Leena Ojalatva.
Karisto 2021. 424 s.
Äänikirjan lukija Rebekka Kuukka.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Kuuntelin kirjan lukupiirin säeromaani-iltaa varten.

Luin ja kuuntelin nämä säeromaanit:

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (Otava, 2021)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)

Olen koonnut eri tahoilta löytämiäni ja saamieni vinkkien perusteella listaa suomeksi ilmestyneistä ja vuonna 2025 tulossa olevista säeromaaneista:

Elizabeth Acevedo: Runoilija X (Karisto, 2019, suom. Leena Ojalatva)
Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle (Karisto, 2021, suom. Leena Ojalatva)
Sarah Crossan: Kuunnousu (S&S, 2020, suom. Kaisa Kattelus)
Sarah Crossan: Yksi (S&S, 2018, suom. Kaisa Kattelus)
Sini Helminen: Kunnes kuolen (Myllylahti, 2024)
Pirjo Kotamäki: Petäjäistä leipää, taivaallista hunajaa (Herättäjä-yhdistys, 2024)
Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto, 2015)
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto, 2017)
Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)ossa tokalla (Myllylahti, 2024)
Aino Leppänen: Luk(i)osta kesälomalla (Myllylahti, 2025)
Tiia Mattila: Humalan soundtrack (Myllylahti, 2025)
Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta  (Rakkausmyrsky-sarja 1) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta (Rakkausmyrsky-sarja 2) (Kvaliti, 2024)
Tittamari Marttinen: Myrskyn jälkeen aurinko (Rakkausmyrsky-sarja 3) (Kvaliti, 2024)
J. S. Meresmaa: Dodo (Myllylahti, 2020)
J. S. Meresmaa: Khimaira (Myllylahti, 2021)
J. S. Meresmaa: Kerberos (Myllylahti, 2022)
Anne Muohonen: Kuuden kättelyn sääntö (Hertta, 2025)
Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus (omakustanne, 2024)
Sara Norja: Kummajaisten kesä (Nysalor, 2023)
Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus (2021, Otava, suom. Niko Toiskallio)
Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais (Otava, 2021)
Hanna van der Steen: Punapipoinen poika (Kvaliti, 2022)
Satu Tammela: Murtumia (Kaarna, 2024)
Dess Terentjeva: Ihana (WSOY, 2021)
Dess Terentjeva: Freestyle (WSOY, 2023)
Dess Terentjeva: Zeno (WSOY, 2024)
Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi (S&S, 2021, suom. Katja Laaksonen)
Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY, 2024)
Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet (Otava, 2022)

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

 

Olen useaan otteeseen ja eri yhteyksissä peräänkuuluttanut hyviä nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja dekkareita ja trillereitä. Niitä kun tuntuu ilmestyvän todella vähän. Lapsille ja esiteini-ikäisille kirjoitettuja laadukkaita jännityskirjoja ja -sarjoja kirjoitetaan suomalaisinkin voimin ihan mukavasti, mutta sitten lähinnä kumisee tyhjää. Kuvitellaanko edelleen, että jännityskirjallisuutta lukevat nuoret seilaavat teinivuosien lukuharrastuksen kannalta vaarallisen kuilun yli Agatha Christien sinänsä mainioiden mutta nykymakuun kovin hitaiden ja vähän pölyttyneiden arvoitusdekkarien matkassa?

Niinpä ilahduin saadessani Karistolta ennakkokappaleen englantilaisen Holly Jacksonin esikoisromaanista Kiltin tytön murhaopas, joka on nimenomaan kirjoitettu nuorille aikuisille. Tosin esimerkiksi Adlibriksessä Kiltin tytön murhaopas ja sen jatko-osia suositellaan ikäryhmälle 12–15. Minusta haarukka voisi hyvin olla 12–18, ehkä jopa 15–18. Nuoremmat kyllä lukisivat silti, ehkä vielä innokkaamminkin.

Kiltin tytön murhaopas on ollut hurja menestys. Se ja sen jatko-osat ovat keränneet runsaasti palkintoehdokkuuksia ja palkintoja, ja teokset ovat myyneet valtavia määriä. Suomennos on tänä kesänä keikkunut kuunteluaikapalveluiden kärkilistoilla. En ihmettele suosiota lainkaan. Itse aloitin kirjan äänikirjaversiona lähinnä testatakseni, lähteekö juttu vetämään. Pian huomasin etsiskeleväni sopivaa kuuntelupuuhaa päästäkseni kirjan pariin. Kun viimeiset puolitoista tuntia oli vielä kuuntelematta ja yö oli jo pitkällä, oli pakko napata painettu versio pinosta ja lukea itse loppuun.

Mielestäni kirja sopi oikein hyvin kuunneltavaksi, sillä äänikirjatoteutukseen on panostettu. Toteutuksessa on nimittäin kolme eri lukijaa, joista kaksi on mukana, kun luetaan kirjassa olevia litteroituja haastatteluja. Silti painettuun versioon tarttuminen paljasti, että kirjan sivuille on taitettu paljon visuaalista aineistoa, kuten karttoja ja kuvia, jotka eivät äänikirjaversiossa välity yhtä hyvin tai lainkaan.

Lyhyt guuglailu paljastaa, että Holly Jackson on syntynyt vuonna 1992, suorittanut akateemisen tutkinnon pääaineenaan englanti ja asuu nykyään Lontoossa.  Good Girl's Guide to Murder -sarjan ideana on Jacksonin mukaan olla vetävä kirjallinen versio true crime -podcasteista, joita hän innokkaasti kuuntelee. Itse en ole yhtään innokas true crime -fani, mutta se ei haitannut. Koukutuin silti tarinaan ihan totaalisesti.

Pippa tai ystävien kesken Pip Fitz-Amobi käy Little Kiltonin pikkukaupungin oppikoulun (kuten koulumuoto on kirjassa suomennettu, brittiläinen koulujärjestelmä kun ei ihan vastaa suomalaista) viimeistä luokkaa. Syksystä on tulossa rankka. On kirjoitettava lopputyö eli laaja tutkielma vapaavalintaisesta aiheesta sekä pyrittävä jatko-opintoihin yliopistoon. Pip on älykäs, lahjakas, erittäin tunnollinen ja hyvin päämäärätietoinen opiskelija, ja hän tähtää tosissaan Cambridgen yliopistoon.

Pip päättää valita lopputyönsä aiheeksi kotikaupungissaan viisi vuotta aikaisemmin sattuneen traagisen katoamistapauksen. 17-vuotias Andie Bell katosi jäljettömiin, ja vain kaksi päivää myöhemmin hänen poikaystävänsä Sal Singh teki itsemurhan ja jätti jälkeensä tunnustuskirjeen. Andien ruumista ei kuitenkaan löydetty, mutta poliisitutkinta päättyi Salin tunnustukseen.

Pip ei halua uskoa, että Sal Singh olisi oikeasti tappanut Andien ja itsensä. Pip on tuntenut Salin aikanaan etäisesti mutta kuitenkin. Mukava nuori mies oli suhtautunut 12-vuotiaaseen Pipiin ystävällisesti. Nyt Singhien perhe asuu edelleen Little Kiltonissa kaikkien halveksimana hylkiöjoukkona. Pip päättää koota rohkeutensa ja aloittaa tutkielmansa taustoituksen menemällä tapaamaan Salin pikkuveljeä Ravia, joka on suurin piirtein Pipin ikäinen nuorukainen. Vastahakoisesti Ravi suostuu keskustelemaan Pipin kanssa ja lopulta innostuu tämän tutkimussuunnitelmasta. Hänkään ei voi uskoa veljensä syyllisyyteen, ja nyt hän voisi auttaa Pipiä saamaan totuuden selville.

Pip ja Ravi tekevät valtavasti töitä haastatellessaan kaikkia mahdollisia tahoja ja etsiessään materiaalia internetistä ja kaikista kuviteltavista lähteistä. Vähän kerrallaan viiden vuoden takaiset tapahtumat alkavat hahmottua. Epämiellyttävä yllätys nuorille on, miten paljon ikäviä ja rumia asioita alkaa paljastua oikeastaan kaikista ihmisistä, jotka liittyvät tapaukseen edes etäisesti. Salaisuuksia on joka puolella, mihin he huomionsa milloinkin kääntävät, eikä Andiekaan ole ollut mikään puhdas pulmunen. Epäilyttävien ihmisten lista venyy venymistään. Mutta mitkä asiat ja ihmiset liittyvät Andien katoamiseen ja Salin kuolemaan?

Vielä paljon ikävämpi yllätys on, että joku ei lainkaan pidä siitä, että Pip on alkanut penkoa jo ratkaistuna pidettyä tapausta. Hän alkaa saada uhkausviestejä, ja samalla myös kirjan tunnelma alkaa kuin varkain muuttua yhä uhkaavammaksi. Pip ja Ravi eivät kaikissa käänteissä toimi aivan sääntöjä eivätkä edes lakeja pilkun tarkasti noudattaen, ja välillä lukijan sydäntä kylmää heidän viaton varomattomuutensa. Kuinka pitkälle uhkaaja, joka todennäköisesti on myös murhaaja, on valmis menemään?

Pip on mukavanoloinen nuori nainen, jonka kautta pääsee murhatutkinnan lisäksi kurkistamaan brittiläiseen keskiluokan elämään. Koulukuviot on kuvattu sen verran ylimalkaisesti, ettei niiden parissa pääse pitkästymään, oikeastaan päinvastoin, ne ovat näin ulkopuolisesta ihan kiinnostavia. Pipin oma perhe on sympaattinen ja turvallinen, ja Ravi tuo kuvioon hyvän lisäsäväyksen.

Näin keski-ikäisen lukijan silmään vähän pistää, miten itsestään selvänä kirjassa kuvataan erilaisten huumeiden käyttöä. Se tuntuu olevan luonteva osa alaikäistenkin opiskelijoiden bilettämistä siinä missä meillä (vielä) kuvataan alkoholin käyttöä vastaavissa tilanteissa. Tämä ei ole moralisoiva kommentti, vaan vain kiinnostava ja vähän huolestuttava huomio.

On hienoa, että Kiltin tytön murhaopas on suomennettu ja että se on löytänyt ainakin runsaasti kuuntelijoita. Toivon, että kirja löytää myös varsinaisen kohderyhmänsä käsiin, vaikka se sopii mainiosti varttuneempienkin nautittavaksi. Olisi hienoa saada sarjan seuraavia osia pikapuoliin suomeksi. Vielä enemmän toivon, että kustantamojen kammioissa suosiollisemmin suhtauduttaisiin myös kotimaisiin nuorten aikuisten jännityskirjoihin. Onhan sellaisia käsikirjoituksia runsaasti tarjolla, onhan?

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas (A Good Girl's Guide to Murder)
Suom. Leena Ojalatva.
Karisto 2022. 418 s.
Äänikirjan lukijat Yasmine Yamajako, Valtteri Lehtinen ja Mimosa Willamo.

 

Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Good Girl's Guide to Murder -sarjan teokset:

A Good Girl's Guide to Murder (2019) (suom. Kiltin tytön murhaopas, 2022)
Good Girl, Bad Blood (2020)
As Good As Dead (2021)
Kill Joy (2022)