sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kirjahyllyjeni kätköistä VI: F-hylly





Kirjahyllyni F-osasto on suppeahko mutta sitäkin painavampi. Perustan muodostavat muhkeat Ken Follettin historialliset lukuromaanit Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Luin Taivaan pilarit jo 1990-luvun alkupuolelta, kun silloinen lähikirjastomme kirjastovirkailija sitä lämpimästi suositteli järjestämässään kirjavinkkausillassa. Elämys oli mieleenpainuva, ja pidän sitä edelleen yhtenä parhaista koskaan lukemistani romaaneista. En ole tohtinut kirjaa lukea uudelleen, mutta se oli ’pakko’ hankkia omaan hyllyyn, kun siitä julkaistiin uusi painos rinnakkaisteoksen Maailma vailla loppua ilmestyttyä. Kirjat on kirjoitettu miltei parinkymmenen vuoden välein ja ne liittyvät hyvin löyhästi yhteen. MVL:n pyysin itselleni joululahjaksi ja ahmin sen välipäivinä runsaan suklaan kera. Myös tv-sarjat olemme katsoneet, vaikka ne ovatkin vain kalpea toisinto kirjoista.

Lukumääräisesti eniten F-hyllyssäni on todellisen suosikkikirjailijani Marianne Fredrikssonin tuotantoa, peräti viisi kirjaa. Fredrikssonia suositteli aikanaan äitini luettuaan Anna, Hanna ja Johanna -romaanin. Se onkin kerrassaan hieno ja koskettava teos kolmen sukupolven naisten elämästä Ruotisissa ja siitä, miten vaikea on ymmärtää toisen sukupolven elämää. Jossain vaiheessa tajusin, että olin jo aikaisemmin lukenut samalta kirjoittajalta täysin erityyppisen romaanin nimeltä Vedenpaisumus (1992), joka on jonkinlainen raamatullinen historiallinen romaani arkkia rakentavasta Nooasta. Kiehtova teos, joskin hyvin erilainen kuin muut tekijältä lukemani kirjat.

Yhtä kovasti kuin Anna, Hanna ja Johanna -romaanista olen pitänyt Simonista. Kirja kertoo aviopari Karinista ja Erikistä ja heidän adoptiopojastaan Simonista. Kirja alkaa toisen maailmansodan alkupäivistä, jolloin Ruotsissa pelätään natsien miehitystä. Erityisen peloissaan ovat Larssonit, sillä Simon on puoliksi juutalainen, vaikka ei itse sitä tiedäkään.
Simon on 11-vuotias ja aloittamassa oppikoulun, herrojen koulun, niin kuin sosialidemokraatti-isä sanoo. Koulussa Simon kuitenkin tutustuu juutalaiseen Isakin, jonka isä on rikas saksalainen kirjakauppias. Isakin lapsuus on ollut hyvin ahdistava, ja hänen äitinsä joutuukin pian Ruotsissa mielisairaalaan.

Pojat varttuvat, ja perheet ystävystyvät ja tulevat hyvin läheisiksi monella tavalla. Erik perustaa Rubenin kanssa veneveistämön, ja Isak alkaa myös työskennellä siellä, vaikka hänenkin mielenterveytensä järkkyy. Simon ei vastaa Erikin odotuksia, mistä aiheutuu Simonille kovia paineita, koska hän ei tiedä omaa taustaansa. Kun se selviää, Simon alkaa tajuta, miksi on erilainen.

Muuttolinnut kertoo ruotsalaisen ja chileläisen naisen ystävyydestä ja muistoista, jotka murtautuvat esiin unohdusyrityksistä huolimatta. Mukaan tulevat molempien avioerot, lapset ja suvut, samoin myös englantilais-chileläisen perheen tarina. Kaikille on tapahtunut hirveitä asioita, joiden kanssa on vain opittava elämään.

Rakkaassa lapsessa aiheena on väkivallan kierre: miksi miehet hakkaavat vaimojaan ja miksi naiset valitsevat itselleen hakkaavia miehiä. Kaunis Katarina on vaihtanut miehiä, mutta rakastuu lopulta amerikkalaiseen Jackiin ja tulee tälle raskaaksi. Jack pahoinpitelee Katarinan ja pakenee Amerikkaan, missä hakattu vaimo on hakenut eroa. Isä, joka on hakannut Jackin äitiä, etsii Jackin käsiinsä ja pelastaa tämän. Olen kirjoittanut itselleni tästä kirjasta muistiin, että se ei ollut ihan Fredrikssonin parhaita:

Katarina lähenee äitiään, joka kertoo kirjeessä oman epäonnistuneen avioliittonsa taustan. Katarina alkaa pelastaa veljensä perhettä taloudellisesti ja äitiään myös eri tavoin. Kaikki kääntyy hieman liiankin hyväksi ja kiiltäväksi. Jackia Katarina sentään ei ota takaisin, vaan kertoo pelkäävänsä tätä lopun ikänsä. Turhan paljon selitellään miesten tekoja ja ymmärretäänkin niitä!

Viimeinen hankkimani Fredrikssonin kirja Kaksi todellisuutta on edelleen lukematta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Fredriksson julkaisi kaikkiaan viisitoista romaania ja alkupään tuotannossa on useita Raamattu-aiheisia kirjoja. Niistä suomennettu on vain Vedenpaisumus. Suosittelen lämpimästi tutustumista Fredrikssonin tuotantoon, jota lienee hyvin saatavana ainakin kirjastoista.

Sebastian Faulksin teokset Engleby ja Mustarastas laulaa ovat päätyneet hyllyyni kirjan takakansisuosituksen perusteella. Tutustuin brittikirjailija C. J. Sansomiin hänen Shardlake-sarjansa kautta. Historialliset dekkarit ovat mielenkiintoisia ja laadukkaita (sarjan suomentamista muuten on jatkettu, pitäisikin ehtiä takaisin sen pariin), ja innostuin etsimään käsiini hänen muutakin tuotantoaan. Talvi Madridissa -trillerin takakannessa mainitaan, että teos sopii muun muassa Sebastian Faulksin kirjoista pitäville. Sitten kirja on osunut jossain sopivasti käsiin, muistaakseni alennusmyynnistä. Meilläkin on televisiossa esitetty Mustarastas laulaa-romaanin pohjalta tehtyä tv-sarjaa. Kirja on päätynyt minulle kirjaston poistomyynnistä.

Nura Farahin Aavikon tyttäret oli pakko ostaa itselle pokkarinakin, ja perustelu löytyy kuvasta. Arvostelukappaleeni olen antanut eteenpäin.





Mitä ajatuksia kokoelmani tämä osuus herättää Sinussa? Mitä tuttuja kirjoja löysit listasta? Mitä olennaista näyttäisi puuttuvan? Mikä lukemattomista ehdottomasti pitäisi ottaa pian lukuun? 

F-hyllyn sisältö 14.10.2016:

Nura Farah: Aavikon tyttäret (Otava, 2014), ostettu, luettu
Sebastian Faulks: Engleby (Gummerus, 2009), ostettu, lukematta
Sebastian Faulks: Mustarastas laulaa (Otava, 2001), ostettu, lukematta
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (Avain, 2004), ostettu, lukematta

Elena Ferrante: Amalian rakkaus (Avain, 2005), ostettu, lukematta
Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY, 2016), ostettu, luettu (äänikirjana)
Ken Follet: Maailma vailla loppua (WSOY, 2008), lahja, luettu
Ken Follet: Taivaan pilarit (WSOY, 1990), ostettu, luettu
Jonathan Franzen: Muutoksia (Siltala, 2002), ostettu, lukematta
Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna (Otava, 1998), ostettu, luettu
Marianne Fredriksson: Kaksi todellisuutta (Bazar, 2006), ostettu, lukematta
Marianne Fredriksson: Muuttolinnut (Otava, 2000), ostettu, luettu
Marianne Fredriksson: Rakas lapsi (Otava, 2002), ostettu, luettu
Marianne Fredriksson: Simon (Otava, 2000), ostettu, luettu
Nikolaj Frobenius; Pelon kasvot (Tammi, 2009), a-kpl, lukematta

Lisäsin vielä tähän juttusarjaani aakkostetun listan kulloisenkin hyllyn sisällöstä. Näin saan ajan mittaan toteutettua vuosien haaveeni kirjahyllyjeni sisällön luetteloinnista. Lisäetuna vielä, että se on vastaisuudessa helppo päivittää ja kuljettaa aina mobiilimuodossa mukanaan. Ei enää harhaostoksia!


Kirjahyllyjeni kätköistä -sarja:

6 kommenttia:

  1. Fossumin Peloton tyttö, enon vaimolta aikoinaan saatu lapsena on säilynyt ja aikoinaan tuli liettuakin moneen kertaan. Fowlesin Jumalten naamio ja Folletin Taivaan pilarit pahan päivän varalle hankittuina löytyvät, pitääkin tarttua niihin. Miehen hyllystä löytyy sitten Folletia, Flemingiä ja hänen ehdotonta suosikkiaan Forresterin Hornblowereita. Dick Fransisia olen itsekin jonkun verran lukenut, mukavia jännityskirjoja ja Monica Fagerholmin Ihanat naiset rannalla tietysti.

    VastaaPoista
  2. Itsekin pidin Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna -kirjasta, mutta jostain syystä en ole lukenut häneltä muuta. Farahin kirjasta pidin ja toivon, että hän jatkaa kirjoittamista.

    Minulla on "F-hyllyssäni"(oikeasti kirjani ovat koko lailla sekaisin, vain tieto- ja kaunokirjallisuus suurin piirtein erillään) Flaubertin Rouva Bovary (tästä tein opiskeluaikana jonkin tutkielman) ja Fitzgeraldin Kultahattu (lukematta!). Lisäksi on liki ainoat hömppäkirjat, joita en ole laittanut kiertoon, eli Fieldingin Bridget Jones jatko-osineen.

    VastaaPoista
  3. Fossum ja Marie Louise Fischer ovat tyttökirjaystävän hyllyn äffiä. Fischeristä

    VastaaPoista
  4. Folletin Taivaan pilarit olen "lukaissut" englanniksi, muut F-hyllysi kirjailijat ja kirjat ovat minulle tuntemattomia. Mieleeni putkahti John Fowles (French Lieutnant's Woman) ja Lion Feuchtwanger, mutta en edes tiedä onko häneltä suomennettu mitään... Ja tietysti Max Frisch, Homo FaBer!!!

    VastaaPoista
  5. Folletin Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua olen katsonut telkkarista, mutta varmaan ne kannattaisi lukea, sillä yleenäs kirja on parempi kuin sarja/elokuva. F:llä alkavia näyttää hyllyssäni olevani vain Helen Fieldingin Bridget Jonesit.

    VastaaPoista
  6. Taivaan pilarit kannattaa ehdottomasti lukea uudestaan. Mulle uusiolukukerta oli miltei kuin ensimmäinen. Olin unohtanut niin paljon tapahtumista matkan varrella.

    Mun F-hylly (siis se teoreettinen, koska sekaisuus myös) on pitkälti Follettia. Kokoelma on osin täällä, osin Suomessa, mutta siitä puuttuu vain kaksi uusinta romaania. Nuorempana keräsin kirjailijaa ihan tietoisesti saadakseni kaikki.

    VastaaPoista