tag:blogger.com,1999:blog-53108671567461252382024-03-18T23:08:38.423+02:00Kirsin kirjanurkkaHysteerisen lukijan muistiinpanoja.Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.comBlogger1636125tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-43370872553060053852024-03-07T10:00:00.004+02:002024-03-07T10:00:00.137+02:00Niilo Sevänen: Ikitalven polku (Ikitalvi 1)<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6vm7hQUtRSHahff0iR_WK9L44FwFij016cGBnVdk8E97HwZvGubmgyyI-dsVJjam4YjrzM4z8V_HGx6g5SuGJWy1CAY21UWgjY03eRDzS5JfByM9QfKoQen9XzrrCKbYve-VCjxFzd73GGrC8TpUmFpAf1fzfid6kjIgJxI4IYkHmEVCxLv7yACqk1wE/s1644/Ikitalven%20polku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1644" data-original-width="1094" height="397" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6vm7hQUtRSHahff0iR_WK9L44FwFij016cGBnVdk8E97HwZvGubmgyyI-dsVJjam4YjrzM4z8V_HGx6g5SuGJWy1CAY21UWgjY03eRDzS5JfByM9QfKoQen9XzrrCKbYve-VCjxFzd73GGrC8TpUmFpAf1fzfid6kjIgJxI4IYkHmEVCxLv7yACqk1wE/w264-h397/Ikitalven%20polku.jpg" width="264" /></a></div><br /><br /><p></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Paljoa emme tiedä
siitä, mitä todella tapahtui ja miksi maailma kylmeni. Muistan, kuinka
alkukesästä Herran vuonna 1000 näimme sinisen tähden ilmestyvän taivaalle.
Saimme sanan Konstantinopoliin, että Antikristus, Valkoinen noita, oli
hyökännyt lännen kuninkaiden kimppuun. Ilmestyskirjan petojen kanssa hän kulki
maiden halki kuin jäinen puhuri, repi alas muurit, tornit ja kirkot, surmasi
hallitsijat ja pyyhki kristittyjen sotajoukot tieltään. Viimeiseksi kuulimme,
että Babylonin portto oli jo lähestymässä laumoineen Roomaa.<o:p></o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Elokuun lopulla,
kesken helteisen iltapäivän, tunsin kuinka Blachernain palatsin portaat
vapisivat jalkojeni alla. Maa valitti ja järkkyi. Marmoripylväät halkeilevat.
Valtava jyrinä repi taivaita. Tummat pilvet kiisivät Kultaisen sarven lahden
ylle myrskytuulen nopeudella, ja äkkiä hirmuinen lumimyräkkä peitti kaiken
alleen. Sinä päivänä vanha maailma loppui.<o:p></o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Cambria",serif; font-size: 10.0pt; line-height: 107%;">NESTORIOS
MALEÏNOKSEN, KEISARIN KRONIKOITSIJAN KÄSIKIRJOITUS, <br />KONSTANTINOPOLISSA HERRAN</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 107%;"> </span><span style="font-family: "Cambria",serif; font-size: 10.0pt; line-height: 107%;">VUONNA 1007<o:p></o:p></span></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Cambria",serif; font-size: 10.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Niilo Seväsen</span></b><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"> <i>Ikitalven polku</i> -fantasiaromaanin
alkuun lainatussa, eräänlaisena prologina toimivassa fiktiivisessä kronikanpalasessa
kuvataan tyhjentävästi tarinan alkutilanne. Eletään ’Herran vuotta’ 1007, seitsemän
vuotta kronikassa kuvattujen tapahtumien jälkeen, jolloin silloinen tunnettu
maailma on rajun maanjäristyksen jälkeen kylmennyt äkillisesti ja rajusti, ja
tarinan tapahtumat käynnistyvät Konstantinopolissa ja Italian Paviassa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Konstantinopolissa hulttiomaisen luutunsoittaja Orfeuksen
hääsoittokeikka ylhäisön palatsissa päättyy karusti, kun kesken kaiken paikalle
rynnistää hänen siskonsa Ksenia seitsemänvuotiaan tyttärensä Hallan kanssa.
Ksenia vaatii Orfeusta auttamaan häntä ja Hallaa, jonka heidän perässään olevat
tuntemattomat miehet haluavat kaapata mukaansa. Tilanne on kaoottinen, ja
sitten kaikki pimenee. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Herätessään Orfeus huomaa olevansa hävityksen
keskellä vahingoittumattoman Hallan kanssa, mutta Ksenia ja tämän vainoajat
ovat kadonneet jäljettömiin ja loput paikalla olijat ovat pääosin vainajia. Alkaa
hengästyttävä vaarojen täyteinen pakomatka halki jääkylmän maan ja jäitä
kolisevan meren. Ketä tai mitä he pakenevat ja mihin, ei varsinaisesti ole
selvää Orfeukselle mutta ei toisaalta muillekaan. Selvää on vain, että he ovat jatkuvassa
hengenvaarassa, eikä pysähtyä voi. Odottamattomaksi oppaakseen Orfeus ja Halla
saavat salaperäisen, telepaattisesti ihmisten kanssa kommunikoivan ketun. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Konstantinopolin palkkamurhaajien mestari Arkadios
saa oudosti käyttäytyviltä venetsialaisiksi itseään väittäviltä muukalaisilta
tehtäväksi etsiä ja vangita Hallan. Mestari lähettää matkaan parhaat ja
uskollisimmat palkkamiekkansa Skadin ja Orm Punaisen. Skadin isä on aikoinaan
tullut pohjoisesta Svean maasta ja äiti on kotoisin Antiokiasta. Verenperintönsä
takia Skadi on häikäisevän kaunis nainen, mutta taitojensa takia myös tappavan
vaarallinen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Samaan aikaan Paviassa leskeksi jäänyt ja seitsemän
vuotta sitten taisteluiden melskeisiin poikansa kadottanut keisarinna Theofana
saa tietää, että luostarin kellareissa luonnottomasti tajuttomana vuosikausia
virunut pohjanmies on herännyt. Miehellä saattaisi olla tietoa kadonneesta
Otto-pojasta, joten Theofana uhmaa neuvonantajiaan ja lähtee tyrmään tapaamaan
miestä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Lisäksi Hallan kintereillä on vielä salaperäinen,
suurikokoinen, ilmeisen vaarallinen ja kasvonsa huolella metallisella naamiolla
kätkevä mies. Kaikki tahoillaan panevat merkille, että sininen tähti on jälleen
syttynyt taivaalle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Kaiken keskipisteenä oleva Halla-tyttö on erityinen
lapsi. Hän erottuu joukosta ulkonäkönsä puolesta, sillä hänellä on hyvin vaalea
iho ja kultaiset hiukset. Lisäksi silmät ovat huomiota herättävän siniset. Orfeus
myös aavistaa, että hääpitojen tapahtumissa Hallalla oli oma kummallinen osuutensa.
Kuka tai mikä tyttö oikein on, ja mitä ihmettä oudot viholliset hänestä niin
kiihkeästi haluavat? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Hallan ajatuksiin lukija pääse sujahtamaan tämän
unien kautta. Ne ovat ainoat romaanin minämuodossa kerrotut osuudet. Unimaailmassa
Halla kohtaa valvemaailman ihmisiä ja olentoja, mutta he ovat muuttaneet
muotoaan. Unien kautta Halla saa vihjeitä ja varoituksia tulevista tapahtumista.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Ikitalven polun</span></i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"> <b><a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/70087127/ennakkotiedote-kansainvalisen-metallitahden-niilo-sevasen-eeppinen-esikoisromaani-ikitalven-polku-ilmestyy-kalevalan-paivana-282?publisherId=3579&lang=fi" target="_blank">ennakkouutisessa</a></b>
Sevänen kertoo, että häntä ovat innoittaneet kirjoitustyössä <i>Kalevala </i>ja
kirjailijat <b>Mika Waltari</b>, <b>Aino Kallas</b>, <b>Umberto
Eco</b>, <b>J. R. R. Tolkien</b> ja <b>George R. R. Martin</b>. Eipä
siis todellakaan ihme, että <i>Ikitalven polku</i> teki niin suuren vaikutuksen!
Luetellut kirjailijat ja heidän teoksensa ovat viimeistä lukuun ottamatta
omiakin suuria kirjarakkauksiani. Ilmeisesti ne ovat olleet myös Seväsen
lukemistoa jo pitkään, sillä vaikutus kyllä näkyy, mutta juuri oikealla tavalla
eli omaan tyyliin sujuvasti sulautettuna.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Kaunokirjallisten fantasiavaikutteiden lisäksi
Sevänen on kutonut omaperäiseen tarinaansa kosolti historiallisia faktoja ja
yksityiskohtia sekä <i>Kalevalan</i> lisäksi runsaasti pohjoismaista mytologiaa.
Niin, miksiköhän olen tästä romaanista ja sen aloittamasta sarjasta niin
vaikuttunut?! Tämä alkaa nimittäin ällistyttävästi kuulostaa ainesluettelolta,
jossa kerron, mistä kaikesta onnistunut ja vaikuttava fantasiaromaani mielestäni
rakennetaan!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Pidän Seväsen kirjoitustyylistä, joka painottuu vahvasti
toimintaan ja sujuvaan dialogiin. Kuvittelisin, että tähän lopputulokseen
pääseminen ei ole ollut ihan helppoa. Tai mistäpä sen tiedän, mutta monesti
tämäntyyppiset massiivisehkot fantasiatarinat pitävät sisällään hitaita ja
luvalla sanoen pitkäveteisiä selitys- ja jaaritteluosioita. Sevänen sen sijaan menee
suoraan asiaan, ja maailmantilan selittäminen pidetään minimissä myöhemminkin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Lukija saa itse koota tiedonmuruja matkan varrelta
ja yrittää niistä sitten rakentaa kokonaisuutta. Todella paljon tuntuu vielä
jäävän hämärän peittoon ihan tarkoituksellakin, koska tarina jää sillä tavoin
kesken, että sen olettaa jatkuvan suoraan seuraavassa osassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Ikitalven polku</span></i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"> on selkeästi aikuisille
suunnattu fantasiaromaani. Kuten olen monesti ennenkin todennut,
kaunokirjallisuudelle on todella hankalaa ja pääosin turhaa asetella ikärajoja.
Arvaan, että moni lukemaan tottunut yläkouluikäinenkin lukija ahmii tämän
ihastuneena eikä hätkähdä yhtään, mutta en tätä ihan pienimmille ja herkimmille
silti varsinaisesti suosittele. Monet kohtaukset ovat taitavasti rakennettuja, vaikuttavia
ja pelottavia, eikä brutaalilta väkivallalta ja yliluonnollisilta, paikoin
etovilta kauheuksilta vältytä. Keventäviä elementtejä, kuten huumoria tai
romantiikkaa, on mukana niukasti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Ikitalvi-sarjasta tulee varmasti todella eeppinen,
oikea tapaus fantasiagenressä. Ainakin kaikki merkit ovat nyt ilmassa. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR2ngNwdNyO8_mgX-foO06Ca545sKLJ8Y7cxmNrBWJLXNIQtaoC6B0GKWYACUe4Dt9mW8sh7Qrs06lCaAQ3Wzyy6KWiq5LBQGZ9w3ixvP1HTDqllUDSHIKa1zSwJZCQ0fre4CFL1w4pgF8YYhze7d0Hwfw0gpRYCb1iek7r1vJLM0Qyg_EgJ9jWQgShoc/s320/Talven%20polku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="164" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR2ngNwdNyO8_mgX-foO06Ca545sKLJ8Y7cxmNrBWJLXNIQtaoC6B0GKWYACUe4Dt9mW8sh7Qrs06lCaAQ3Wzyy6KWiq5LBQGZ9w3ixvP1HTDqllUDSHIKa1zSwJZCQ0fre4CFL1w4pgF8YYhze7d0Hwfw0gpRYCb1iek7r1vJLM0Qyg_EgJ9jWQgShoc/s1600/Talven%20polku.jpg" width="164" /></a></div><br /><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Ikitalven polun</span></i><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"> henkilöt eivät tiedä,
mistä luonnonmullistukset, ilmaston muuttuminen sietämättömän hyytäväksi ja ikitalvessa
liikkuvat myyttiset pedot ovat peräisin tai mikä ne aiheuttaa. Lukijalla on heihin
nähden pieni etu puolellaan, sillä Ikitalvi-sarjalle on ilmestynyt eräänlainen
johdantonovelli <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/12/niilo-sevanen-talven-portti.html" target="_blank">Talven portti</a></i></b>. Suosittelen sitäkin lämpimästi,
vaikka hyytävää siinäkin on meno. Se ei paljasta romaanin tai tulevien osien juonta,
mutta antaa vähän lisätaustaa ja helpottaa myös seuraavan osan ilmestymisen odottamisen
aiheuttamaa tuskaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Niilo Sevänen: Ikitalven polku (Ikitalvi 1)<br />
Gummerus 2024. 398 s.<br />
Äänikirjan lukija Raiko Häyrinen (ilm. 13.3.2024)<br />Upeat kannet Jenni Noponen.<br />
</span></b><span style="line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"><br />
Arvostelukappale.<o:p></o:p></span></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-29710951248414682552024-02-28T18:00:00.006+02:002024-03-02T08:17:53.510+02:00Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgebI3kIr3OzQgMJpXZHXdfAjImFayKRq7e32TkAomd5o6utWHYxjGgZPkBZG-NfturO0onCEUCUxslLk1cYuAvytRgR4ShV69mR5eTcXQZG0th70uXjv-DhBmilxyoIe7zhZ1RDek2vFbWZYoOzKdWF44ECGiXsixHgMOvzyYS3GL_20mKlqDpfy2fvN8" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="536" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgebI3kIr3OzQgMJpXZHXdfAjImFayKRq7e32TkAomd5o6utWHYxjGgZPkBZG-NfturO0onCEUCUxslLk1cYuAvytRgR4ShV69mR5eTcXQZG0th70uXjv-DhBmilxyoIe7zhZ1RDek2vFbWZYoOzKdWF44ECGiXsixHgMOvzyYS3GL_20mKlqDpfy2fvN8=w209-h320" width="209" /></a></div><br /><p></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Kirjailijat, joita
olen tavannut paljon, ovat aina olleet surkeimpia rakastajia joita tielleni on
osunut. Tiedätkö miksi? Kun kirjailija rakastelee, hän miettii samalla jo
kohtausta, jonka aikoo kokemuksesta kirjoittaa. Jokainen hyväily menee pilalle,
koska kirjailija miettii, miten käyttää sitä myöhemmin, jokaisen työnnön pilaa
jokin lause. Kun rakastelun aikana tulen sanoneeksi kirjailijalle jotakin,
kuulen melkein mielessäni, <br />
kun hän kirjoittaa ”nainen sanoi hiljaa”.<o:p></o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i><o:p> </o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">On pakko tunnustaa, että tämänkertaiseen lukupiirikokoontumiseen
meneminen pikkuisen arveluttaa! Valitsimme viime kerralla seuraavan
lukupiirikirjan lähinnä minun ehdotuksestani. Olin jo jonkin aikaa halunnut
lukea senegalilaistaustaisen <b>Mohamed Mbougar Sarrin</b> maineikkaan ja
palkitun romaanin <i>Miesten syvimmät salaisuudet</i>. Sitä oli ylistetty
monella taholla, ja viimeksi törmäsin siihen kuunnellessani <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=36wnLYerD2E&t=3s" target="_blank">Lukujonossa-podcastia</a></b>,
jossa teoksen äänikirjaksi lukenutta <b>Mikko Toiviaista</b> haastatteli <b>Sanna
Ruoho</b>. Mikko kehaisi podcastissa tätäkin teosta, ja taas se sai yhden
perustelun tulla luetuksi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Miesten syvimmät salaisuudet</i> on palkittu Goncourt-palkinnolla,
sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan ja sitä on Ranskassa myyty yli puoli
miljoonaa kappaletta. Näin kertoo suomennoksen etulieve. Voin syyttää vain
itseäni, etten tajunnut selkeää varoitusmerkkiä eli Goncourt-palkintoa. Se
nimittäin myönnetään vuoden parhaalle ja <b>omaperäisimmälle</b> proosateokselle.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lukupiirillämme on jo aiempaa kokemusta
senegalilaistaustaisen kirjailijan Goncourt-voittajateoksesta. Luimme nimittäin
<b>Marie NDiayen</b> <i><b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/05/marie-ndiaye-kolme-vahvaa-naista.html" target="_blank">Kolme vahvaa naista</a></b></i> -romaanin, joka kirvoitti
kohtalaisen kirpakan keskustelun. Moni oli jättänyt kirjan kesken tai lukenut
siitä vain jonkin osan ihan tarkoituksella. Enteet eivät siis ainakaan ole
kovin hyvät!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Miesten syvimmät salaisuudet</i> ei ollut ihan sellainen
romaani, kuin odotin. Lukukokemusta on vaikea kuvailla, koska itse kirjasta ei
tunnu saavan otetta. Se lipeää kaikista määrittely-yrityksistä. Tämä lienee täysin
tarkoituksellista, sillä <i>Miesten syvimpien salaisuuksien</i> ytimessä on
myyttiset mittasuhteet saava romaani, joka tuntuu pakenevan kaikki määritelmiä
ja lipeävän sitä yrittävien otteesta kuin saippuapala.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pariisissa kirjailijanuraa aloitteleva Senegalista muuttanut
Diégane Latyr Faye on saanut vuonna 2018 esikoisromaanistaan ’Tyhjyyden
anatomia’ hyvät arviot ja häntä on sen perusteella kutsuttu nuoreksi lupaavaksi
afrikkalaiskirjailijaksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jo lukioaikoinaan Senegalissa Diégane törmäsi
arvoitukselliseen senegalilaislähtöiseen pariisilaiskirjailija T. C. Elimaneen
ja tämän teokseen ’Epäinhimillisyyden labyrintti’. Kirjailijan ja kirjan
eriskummallinen tarina herätti Diéganen mielenkiinnon. Salaperäinen Elimane
julkaisi kirjansa vuonna 1938. Se herätti ilmestymisensä jälkeen paljon
myönteistä, innostunutta huomiota. Pian kuitenkin tilanne muuttui. Teosta
alettiin syyttää plagiaatiksi ja sen kustantaja päätti vetää painoksen pois
markkinoilta. Kirjailija Elimane katosi heti tämän jälkeen jäljettömiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vuonna 2018 Pariisissa Diégane kohtaa maineikkaan
senegalilaiskirjailija Marème Siga D:n, jonka kanssa hän aloittaa jonkinlaisen
rakkaus- ja seksisuhteen, mutta jolta hän ennen kaikkea saa lopulta käsiinsä
yhden kappaleen T. C. Elimanen romaania ’Epäinhimillisyyden labyrintti’. Hän
ahmii kirjan ja on todella vaikuttunut. Alkaa pakkomielteinen yritys selvittää,
mitä vuonna 1938 oikein tapahtui. Oliko plagiaattisyytöksissä perää? Kuinka
paljon ajalle tyypilliset rankan rasistiset ennakkoluulot vaikuttivat asiaan?
Minne Elimane katosi? Ja ennen kaikkea, oliko Elimane kirjoittanut jatkoa
kirjalleen ja jos oli, missä tuo teksti nyt oli? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Diagéne käyttää lukemattomia tunteja penkoessaan arkistoja
ja seuratessaan mitättömiltä vaikuttavia johtolankoja. Hän pääsee kuin
pääseekin lopulta jäljille ja saa yllättäviltä tahoilta kaivattua
lisävalaistusta merkilliseen tarinaan. Projekti vie hänet myös takaisin kotiin
Senegaliin, vaikka se on suurin piirtein viimeinen asia, jonka hän haluaisi
tehdä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin lukeminen on kuin labyrintissa kulkemista. Aina
välillä tuntuu, että on harhaillut täysin sivuraiteille ja päätynyt umpikujaan,
mutta sitten taas avautuu uusi reitti, jota lähtee innoissaan seuraamaan. Kuka
milloinkin kertoo, missä ajassa ollaan? Aivan samoin tapahtuu Diagéneelle. Hän
kadottaa moneen otteeseen Elimanen jäljet, mutta sitten kuin kohtalon oikusta
joku paljastaa uuden tiedonmurusen tai johtolangan, jota hän lähtee uusin voimin
jäljittämään. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yritin myös kuunnella <i>Miesten syvimpiä salaisuuksia</i>,
mutta siitä ei tullut lopulta mitään. Teos vaati ainakin minulta suurempaa keskittymistä
kuin mitä kuuntelemalla pystyin saavuttamaan. Tekstiin on upotettu erilaisia
tekstilajeja, jotka erottuvat otsikoinnein ja kirjasinlajien vaihdoksin
painetusta tekstistä. Näiden sävyjen erottaminen äänikirjasta ei minulle onnistunut.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjallisuusihmiselle romaani on melkoinen runsaudensarvi.
Kirjailija kertoo, millaista on kirjoittaa ja julkaista teos nykypäivän Ranskassa,
kun on etniseltä taustaltaan afrikkalainen, entisen siirtomaan alkuperäiskansan
edustaja. Samalla hän tutkii, millaista se on ollut 1930-luvun Ranskassa. Erona
tuntuu olevan lähinnä, kuinka avoimesti rasistiset ennakkoluulot ilmaistaan. Kirjoista,
kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, julkaisemisesta, kritiikistä, lukemisesta
ja tarinankerronnasta romaanissa puhutaan loputtomasti. Tajusin nopeasti, että
jos aion poimia talteen kaikki näihin aiheisiin liittyvät sitaatit, saan pian
kopioida koko kirjan tekstin itselleni muistiin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Miesten syvimmät salaisuudet</i> kertoo edellä esitetyn
lisäksi muun muassa Ranskan harjoittamasta kolonialismista ja sen seurauksista,
Senegalin lähihistorian raakuuksista, Ranskaan muuttaneiden senegalilaisten kokemasta
ulkopuolisuudesta, toiseudesta ja syrjinnästä sekä Senegalin rikkaasta kansanperinteestä
ja värikkäistä uskomuksista. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin lukeminen oli työlästä, mutta loppujen lopuksi
palkitsevaa. Lukupiiriin kuulumisen yksi tarkoitus ainakin minulle on oman
lukemisen laajentaminen sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle, ja se nyt
ainakin toteutui. Vaikka en voi sanoa varsinaisesti nauttineeni lukemisesta tai
viihtyneeni kirjan parissa, tunnistan ja tunnustan sen taituruuden. Kyllä tämä
lukea kannatti. Tosin edelleen vähän hirvittää, mitä muut lukupiiriläiset tästä
sanovat! Lupasin myös itselleni, etten enää tällä kaudella tee kirjavalintaehdotusta…<o:p></o:p></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i><o:p> </o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>”Merkkiteoksessa
ei ole aihetta, se ei kerro mistään, siinä ainoastaan yritetään sanoa tai
keksiä jotakin, mutta sanaan </i>ainoastaan<i> sisältyy jo kaikki, ja myös
sanaan </i>jotakin<i> sisältyy jo kaikki.”<o:p></o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i><o:p> </o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><b>Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet (La
plus secrète mémoire des hommes) <br />
Suom. Marja Luoma, Sampsa Peltonen.<br />
Gummerus, 2022. 464 s.<br />
Äänikirjan lukija Mikko Toiviainen.<br />
<br />
</b>Lainattu kirjastosta.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-62253449304328116092024-02-23T10:00:00.003+02:002024-02-23T22:18:16.580+02:00Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtqsg1HTP4oKw65SjoxrnymsnX-XaW6UeYuuSyYOmFuNSRuPa6843r8Y_4khbs498iiFc9a7D1BTqzzZcwjYxxAZdZx3BVcGg9mVkhuS9e5fB2uHaWszEq1RG5Hsj02YYSGZf5vqoSHa9mnEfbo41kQpq9d3QJCUJU1dA2SE9oZsGMRo_9oZEM13vnfHM/s2480/paratiisista-into-kustannus-kirja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1677" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtqsg1HTP4oKw65SjoxrnymsnX-XaW6UeYuuSyYOmFuNSRuPa6843r8Y_4khbs498iiFc9a7D1BTqzzZcwjYxxAZdZx3BVcGg9mVkhuS9e5fB2uHaWszEq1RG5Hsj02YYSGZf5vqoSHa9mnEfbo41kQpq9d3QJCUJU1dA2SE9oZsGMRo_9oZEM13vnfHM/s320/paratiisista-into-kustannus-kirja.jpg" width="216" /></a></div><br /><p></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Paratiisissa
pahinta on, että kaikkien toiveiden toteuduttua ei jää enää toivottavaa. <br />
Mikään ei aja ihmistä eteenpäin.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><b><o:p> </o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><b>Ville-Juhani Sutinen</b> on kirjoittanut, toimittanut ja
kääntänyt kymmeniä teoksia, mutta tunnustan itse huomanneeni hänet vasta, kun hänen
esseeteoksensa <i>Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta </i>(Avain,
2022)<i> </i>palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. En ole
kyseistä teosta ainakaan vielä lukenut, mutta sen idea vaikuttaa edelleen
kiinnostavalta. <i>Voisin </i>sen lukeakin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sen sijaan olen nyt lukenut Sutisen historiallisen romaanin <i>Paratiisista</i>,
joka on Uusi maailma -trilogian aloitusosa. Kiinnostuin romaanista jo, kun tein
<b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2024/01/kevaan-2024-historiallisia-romaaneja.html" target="_blank">listausta kevään 2024 historiallisista romaaneista</a></b>, koska sen aiheet, 1600-luvun
Värmlannin metsäsuomalaiset ja Ruotsin valtion Amerikan Uusi Ruotsi
-siirtokunta, ovat todella mielenkiintoisia ja tuoreita. Ilokseni sain pian sen
jälkeen teoksesta arvostelukappaleen kustantajalta, ja ryhdyinkin miltei samoin
tein lukupuuhiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puuhaa tämä lähes nelisatasivuinen pienellä kirjasimella
painettu teos sitten tarjosikin kosolti. <i>Paratiisista</i> on kaukana
historiallisen viihderomaanin perustyypistä, ja viihtymään pyrkivää lukijaa
etäännytetään monin keinoin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ensinnäkään <i>Paratiisista</i> ei ole kovinkaan
juonivetoinen romaani, vaikka lukija kyllä kiinnostuu seuraamaan sen kahden
päähenkilön tarinoita ja odottaa, milloin, miten ja missä ne vielä risteävät.
Samaten vähäisemmissä osissa olevat sivuhenkilöt alkavat putkahdella esiin
milloin missäkin käänteessä, minkä lukija myös ilahtuneena panee merkille. Varsinaisen
juonirungon, jos sellaisesta siis ylipäätään voi tämän teoksen parissa puhua,
muodostavat kahden suomalaistaustaisen henkilön elämäntarinat, joita seurataan
kummankin syntymästä kuolemaan. Romaani alkaa ja loppuu samalla lauseella: ”<i>Sofie
avasi silmänsä</i>.”<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Toiseksi romaanin päähenkilöiden eli Sofien ja Lukki-nimisen
miehen elämät ovat pääosin kärsimystä eli he kokevat jatkuvaa nälkää, kylmää,
tauteja, epäoikeudenmukaisuutta, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa eri muodoissaan.
Hengenlähtö on kummallakin useaan otteeseen hiuskarvan varassa, ja muu aika
meneekin sitten lähinnä ikävissä tai erittäin ikävissä olosuhteissa pieniä poikkeamia
lukuun ottamatta. Lukija ei pääse juuri helpommalla, sillä Sutinen osaa erinomaisesti
kuvata kuvottavia oloja ja tapahtumia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kolmanneksi Sutinen suosii epäsuoraa kerrontaa, joten
keventävä dialogi puuttuu lähes kokonaan. Myös kieli tuntuu tarkoituksellisen koukeroiselta
ja ladatulta. Esimerkiksi vaikkapa tällainen satunnaisesti poimittu mutta hyvin
tyypillinen virke: <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Kiepiten käynnistyvän kevään niistämä maa uitti
uumenistaan nahkeutta mädän lihan rahvaanomaisuudella, purot ja joet virtasivat
tuntemattomuuksista loputtoman oloisessa välinpitämättömyydessään niin kuin
liian pitkä nurkkakusi.</i> <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lukijan on siis keskityttävä ja välillä pinnisteltäväkin
pysyäkseen kertojan kyydissä. Herpaantuminen kostautuu, mutta toisaalta
keskittyminen palkitaan, sillä tekstissä on oma imunsa ja se tarjoaa ilahduttavia
oivalluksen hetkiä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Neljänneksi Sutisen käyttämä kaikkitietävä kertoja vie
lukijaa 1600-luvun uumenissa, mutta täräyttää muutamaan otteeseen välähdyksiä
nykyajasta kuin muistuttaakseen, että romaania tässä nyt kuitenkin ollaan
lukemassa:<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Alukset kaarsivat päävirrasta haarautuvalle
Kristiinajoelle, joka siihen aikaan oli pelkkä nimetön uoma, joskin verrattain
leveä. Seuraavana vuonna se kastettiin kuningattaren mukaan. Pari virstaa
ylempänä myös Kristiinajoki jakautui, ja siinä raivaajat katsoivat olevan
sopiva sija, nykyisen teollisuuspuiston, aurinkopaneelipellon ja
itsepalveluvaraston välissä, laittaa Uusi Ruotsi.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><i>Paratiisista </i>siis kertoo skogsfinneistä eli
1600-luvulla itämaasta eli nykyisestä Suomesta Ruotsin Värmlannin metsiä asuttamaan
houkutelluista tai pakotetuista asukkaista ja heidän jälkeläisistään. Valtio
antoi uudistilojen raivaajille maata maksutta ja vielä muutaman vuoden verovapauttakin
saadakseen laajat metsäalueet asutettua. 1600-luvun puolivälissä tilanne alkoi
jo muuttua, ja kruunun virkamiehet kiersivät tarkastamassa tiloja. Jos asutus
ei täyttänyt tiettyjä vaatimuksia, asukkaat häädettiin ja tilat otettiin
takaisin valtiolle. Suomalaisten harjoittamaa kaskiviljelyä alettiin karsastaa,
koska sen katsottiin tuhoavan metsää ja tuhlaavan arvokasta puuta, jolla oli
kova kysyntä alueen rautaruukeissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Metsäsuomalainen Sofie syntyy romaanin ensimmäisellä sivulla,
mutta pian hänet hylätään maantienvarteen. Ihmeen kaupalla hän kuitenkin
pelastuu elämälle. Lukki taas on tuolloin jo syntynyt jossakin Savon
sydänmailla. Kummankin lähinnä kammottavia elämänpolkuja seurataan, ja kuten
sanottu, jossakin kohdissa ne risteävät. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">1600-luvulla Ruotsi oli suurvalta, mikä asema tosin alkoi jo
uhkaavasti murentua pitkissä Euroopassa käytävissä sodissa. Samaan aikaan
eurooppalaiset merivallat ja erityisesti kauppakomppaniat alkoivat ottaa
jalansijaa uusilla vastikään ’löydetyillä’ mantereilla. Ruotsin osuus
kolonialismissa ei ollut mitenkään massiivinen, mutta jotain sentään
tapahtuikin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Myös Sofie ja Lukki päätyvät omia reittejään Delaware-joen
rantaan nykyisen Philadelphian alueelle perustettuun kituliaaseen Uuden Ruotsin
siirtokuntaan. Romaanin jälkipuolisko kertoo Uuden Ruotsin vaiheista, joihin
myös Sofien ja Lukin vaatimattomat elämäntarinat kietoutuvat. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Miten tähän kaikkeen ylenpalttiseen kärsimiseen ja kuvottaviin
yksityiskohtiin sitten liittyy paratiisi, joka on jo romaanin nimessäkin? Siitä
kyllä puhutaan moneen otteeseen, ja sitä ajatellaan eri kulmilta. Kysymys koskee
ihmistä ja ihmiskuntaa laajemminkin. Miksi ihminen ponnistelee kerätäkseen
itselleen yhä enemmän erilaista hyvää? Mikä on tarpeeksi? Millaisen hinnan siitä
voi maksattaa muilla? Millä oikeudella luonto ja alkuperäisasukkaat otetaan
haltuun ja alistetaan? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Kenties paratiisi on totta vain ennen viattomuuden
menetystä, silloin kun sitä ei tietoisesti tavoitella. Tai kukaties paratiisi
on olemassa juuri sen aikaa kun sitä etsitään, ei enää siinä vaiheessa kun se
löytyy. Paratiisin löytäminen tarkoittaa paratiisin katoamista, sitä ei ole
muualla kuin mielen sisällä. <o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Ovatko metsäsuomalaiset tavoitelleet paratiisia asuttaessaan
Värmlannin mittaamattomilta tuntuneita koskemattomia metsiä? Ainakin uuteen
maailmaan vapaaehtoisesti purjehtivilla mielissä väikkyi koskematon paratiisi, jonka
antimet olisivat vain otettavissa. Suurin osa esimerkiksi Ruotsista Amerikkaan
1600-luvulla muuttaneista ei tosin ollut liikkeellä vapaaehtoisesti, vaan he
olivat rangaistusvankeja, joiden tuli suorittaa työvelvoitteensa uudella
mantereella. Näin heistä saatiin irti mahdollisimman vähällä paras mahdollinen
tuotto.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta oliko Uusi Ruotsi tai Amerikka ylipäätään kaivattu
paratiisi? Ainakin sen oli sekasortoisesta Euroopasta lähteneille mahdollisuus
uuteen alkuun, Jumalan lahja vieläpä. Uskon opeilla perusteltiin niin luonnon
kuin ihmistenkin alistaminen uusille isännille. Siirtokunnan pappi keskustelee
aiheesta tulkkina toimivan lenapeintiaanin kanssa: <br />
<br />
<i>Raivattu, rakennettu luonto johdattaa ihmistä oikealle tielle, Holm selitti,
kun taas villi luonto kannustaa paheisiin. <br />
Oliko paratiisikin sitten paha?<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Romaaninsa henkilöiden kautta Sutinen tuo esille monta nykyihmisen
kannalta kiinnostavaa teemaa ja kysymystä. Lukki tavoittelee lopulta vain
suurinta mahdollista vapautta. Sen voi saavuttaa vain irrottautumalla mahdollisimman
tarkoin järjestäytyneestä yhteiskunnasta. Rajuimmillaan mies sinnittelee
Värmlannin metsissä ankarat talvet maakuopissa, koska ei halua sitoa itseään
mihinkään. Samalla hän kauhistelee rautakaivoksilla ja ruukeissa näkemäänsä tuhoa,
jonka ihminen toiminnallaan saa aikaan:<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Saadakseen haluamansa ihmisen oli tehtävä aina vain
suurempaa väkivaltaa ympäristölle, jonka varassa eli. Lukin ymmärrykseen
mahtui, että linnut rakensivat pesiä risuista ja majavat kokosivat sumppuja
puusta, mutta että ihminen hajotti vuoren ja otti sieltä kiveä ja rautaa, sitä
hänen oli vaikea käsittää. Tietenkään lintujen, majavien tai edes karhujen
voimat eivät riittäneet kallion hajottamiseen, kun taas ihminen oli keksinyt
siihen keinon. Mutta tarkoittiko keinon keksiminen, että sitä oli välttämättä
käytettävä?<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Lukki tietää kokemuksensa kautta, että sellaista paratiisia,
joka elättäisi ihmisen ilman tämän omia ponnisteluja, ei ole olemassakaan. Äärimmäisyyksiin
menevä vapaudentavoittelu ajaa hänet itsensä lopulta paradoksaalisesti
vankeuteen. Sofie toteaa jossain vaiheessa, että hän toivoo elämältä vain saavansa
olla rauhassa. Toive ei ole kovin vaativa, mutta onko sekään saavutettavissa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Paratiisista</i> on siis melkoinen romaani monin tavoin. Ympäristöteema
ja kysymykset länsimaisen ihmisen oikeudesta toimia kuten toimii ovat
relevantteja niin 1600-luvulla kuin tänä päivänäkin. Näiden asioiden käsittely
historiallisen romaanin kehyksessä toi mieleeni <b>Iida Turpeisen</b> <i>Elolliset</i>-romaanin,
jossa on pohjimmiltaan sama idea, vaikka toteutustapa ei identtinen olekaan. Myös
<b>Maria Turtschaninoffin</b> <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/01/maria-turtschaninoff-suomaa.html" target="_blank">Suomaan</a></i></b> teemat nousivat mieleeni <i>Paratiisista</i>-romaanin
parissa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Eivätkä pelkästään sadot, laivat ja työkalut parantuneet,
vaan niiden myötä koheni myös ihmisten elämä. Yhä useampi lapsi selviytyi, yhä
useampi aikuinen pysyi hengissä ja saattoi tehdä työtä. Saatiin koko ajan
enemmän ja myös tarvittiin koko ajan enemmän, ja niin molemmin puolin
valtamerta ihastuttiin siihen, mitä kutsuttiin kehitykseksi.<br />
<br />
</i><b>Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista<br />
Into 2024. 385 s. <br />
Äänikirjan lukija Markus Niemi.</b><br />
<br />
Arvostelukappale.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-34605001074000524492024-02-21T10:00:00.003+02:002024-02-21T10:00:00.134+02:00R. M. Rosenberg: Vapaaherratar<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd9vvSMAPym0UTQuAnepr7EdkndS6Hq-FsXi-piD0ejH6tjyxwkirh_dW6l3xfbeo4_BFPC1KQUu9381eEkgYBDmMTZ8eKxvTFhFBqWBKA2GuewSAln3mTE7ciKj5XyPbDEazATkpL77G8V53ChmS0B3smQvLTZgL88ahquERfOSZxN3g9RIN2KaZBP5Q/s2610/Vapaaherratar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1654" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd9vvSMAPym0UTQuAnepr7EdkndS6Hq-FsXi-piD0ejH6tjyxwkirh_dW6l3xfbeo4_BFPC1KQUu9381eEkgYBDmMTZ8eKxvTFhFBqWBKA2GuewSAln3mTE7ciKj5XyPbDEazATkpL77G8V53ChmS0B3smQvLTZgL88ahquERfOSZxN3g9RIN2KaZBP5Q/s320/Vapaaherratar.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal"><b><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">R. M. Rosenbergin</span></b><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"> Hakoisten naiset -sarjan toinen romaani <i>Vapaaherratar</i>
on ulkoasultaan jonkin verran harhaanjohtava. Kansikuvassa on osa Gilbert
Stuartin 1800-luvun alussa maalaamasta utuisesta naisen muotokuvasta,
kirjailijan nimi on kirjoitettu kauniilla kaunokirjoituksella ja kirjan otsikko
painettu ylellisin kultakirjaimin. Vaikutelma on kovin hempeän romanttinen.
Sisällössä taas hempeää romantiikkaa on kovin vähän. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Kirjailija <b>Riikka-Maria Rosenberg</b>
on Janakkalan Hakoisten kartanon nykyisen nuoremman isännän Max Rosenbergin
puoliso. Koulutukseltaan Riikka-Maria Pöllä nyk. Rosenberg on filosofian
tohtori, ja hän on tutkinut uuden ajan alun ranskalaisten naisten elämää, muun
muassa muotia, asumista ja seksuaalisuutta. Suosittelen lukemaan Ylen hyvän </span><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/22/hakoisten-kartanon-perinto-juurevasti-moderni-maatalousyrittajyys" target="_blank"><b><span style="background: white; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">taustoitusjutun</span></b></a><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"> Hakoisten kartanosta ja sen nykyisestä isäntäparista, jos Hakoisten
kartano ja kirjailija kiinnostavat enemmänkin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Rosenbergin sarjan ideana on siis
kirjoittaa biofiktiivisiä historiallisia romaaneja naisista, jotka ovat
oikeasti asuneet ja eläneet Hakoisissa. Idea toimiikin oivallisesti. Romaanit
ovat itsenäisiä teoksia ainakin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella. <i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/04/r-m-rosenberg-hakoisten-anna.html" target="_blank">Hakoisten Annan</a></i> henkilöitä kyllä ohimennen vilahtaa tai mainitaan <i>Vapaaherrattaressa</i>,
mutta mitään varsinaista juonellista jatkumoa ei teosten välillä ole. Niitä
yhdistävä tekijä on nimenomaan miljöö, Hakoisten kartano.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Vapaaherrattaren</span></i><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"> nimi- ja päähenkilö on vapaaherratar Helena Leijonhufvud,
jonka puoliso everstiluutnantti Erik Leijonhufvud osti Hakoisten kartanon vuonna
1792, vaikka asui perheineen kruunun puustellissa eli everstiluutnantin
virkatalossa Mustialassa Tammelassa. Leijonhufvudit antoivat purkaa Hakoisten vanhan
päärakennuksen ja rakennuttivat sen tilalle nykyisen hirsirakenteisen
kaksikerroksisen kartanorakennuksen, josta löytyy hyviä ulko- ja sisäkuvia
esimerkiksi tuosta vinkkaamastani Ylen jutusta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Romaani alkaa Mustialassa vuonna 1790,
kun Erik palaa Kustaa III:n sodasta, missä hän on kunnostautunut kuninkaalle
uskollisena upseerina Fredrikshamnin meritaistelussa. Erikin ruumiilliset
vammat ovat vähäisiä, mutta sota on murtanut hänen mielensä. Se on pelottavaa
ja häpeällistäkin, ja miehen mielialanvaihtelut on pidettävä visusti salassa
muilta kuin perheenjäseniltä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Tarinan hempein osuus liittyy juuri
Helenan ja Erikin rakkauteen. He ovat solmineet aikanaan ainakin osittain järkiavioliiton,
mutta ovat olleet alusta asti ainakin ihastuneet toisiinsa, myöhemmin myös
rakastuneita. Rosenberg on kirjoittanut Helenasta vahvasti tuntevan ja myös
lihallisen rakkauden iloista kiinnostuneen naisen. Pariskunta sai kaikkiaan
kuusi lasta, joista yksi menehtyi jo pienokaisena. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Kun romaanin juoni noudattelee historiallisten
henkilöiden elämänkaarta, on draaman kaaren jännittäminen usein hankalahkoa. Rosenberg
on kuitenkin valinnut sankarittarensa hyvin ja rajannut tarinan ajatuksella.
Helena toki muistelee omaa nuoruuttaan ja avioliiton alkuaikoja, mutta eniten
keskitytään vuosien 1790 ja 1811 väliseen aikaan, jolloin Helenan elämässä oli
runsain mitoin traagisia käänteitä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Ne käänteet eivät tosiaan olleet mitään romanttista
hempeilyä. Aviomies siis palasi sodasta mieli murtuneena, taloudellisia huolia
riitti vaikka muille jakaa, maan poliittinen tilanne alkoi käydä yhä huolestuttavammaksi
ja erilaiset sairaudet piinasivat väestöä siitä piittaamatta, olivatko nämä
aatelisia vai eivät. Jossain vaiheessa Helena itsekin miettii, kuinka paljon
menetyksiä ja tuskaa voi ihminen kestää. Piinaavimpia hetkiä ovat tietysti Helenan
läheisten ihmisten sairastumiset ja kuolemat, mutta pahasti lukijan ihon alle
menee myös Suomen sodan syttyminen sekä venäläisten joukkojen vyöryminen halki maan.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Rosenbergin vahvuuksia on ilman muuta
taito rakentaa uskottavaa ajankuvaa herkullisine yksityiskohtineen. Ateriat,
juhlat, matkat, huoneet ja rakennukset, vaatteet ja sisustukset on kuvattu niin
elävästi, että ne näkee silmissään ja tuntee muillakin aisteillaan. Hauska yksityiskohta
on perheen huomaan päätyvä komea papukaija, Papegoija. Vastaavanlainen lintu
vilahtaa esimerkiksi <b>Ann-Christin Antellin</b> uusimmassa joulutarinassa <i>Loviisan
joulussa</i>, joka tosin sijoittuu lähemmäs nykyaikaa eli vuoteen 1865. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Kiitän myös romaanin alussa olevaa
huolellista henkilöluetteloa, jota on mukava vilkaista aina välillä lukiessaan
ja tarkistaa, kuka olikaan kuka. Lopussa on jälleen pitkät jälkisanat, joissa
kirjailija käy läpi tarinan faktoja ja fiktiota ja niiden välistä suhdetta.
Kiinnostavaa on muun muassa tieto, että romaanissa on lainattu oikeasti
kirjoitettuja kirjeitä, joita esimerkiksi Helenan poika lähetti sodasta ja yksi
tyttäristä Tukholmasta. Aivan viimeisenä on vielä huolella laadittu
lähdeluettelo, josta voi etsiä lisäluettavaa, mikäli siihen tuntee tarvetta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Toivottavasti Hakoisten naiset -sarjaan
tulee vielä lisää osia! <i>Hakoisten Anna</i> ja <i>Vapaaherratar</i> ovat korkeatasoisia,
erinomaisia historiallisia romaaneja. Ne viihdyttävät ja ovat tietyllä tavalla
kepeitä keskittyessään paremman väen elämään, mutta ne ovat samalla hyvin
realistisia. Jos romantiikkaa sekaan saadaan, on se lähinnä ekstraa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">Toivottavasti nämä teokset löytävät
laajan lukijakunnan. Ainakin minä suosittelen Rosenbergin romaaneja ihan kaikille
Suomen historiasta kiinnostuneille!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;">R. M. Rosenberg:
Vapaaherratar<br />
Tammi 2024. 441 s.<br />
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.</span></b><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"><br />
<br />
Arvostelukappale.<o:p></o:p></span></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-45667048235735500102024-02-14T17:00:00.027+02:002024-02-14T17:00:00.132+02:00Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen: Vilkkumaa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl7O5RlXbFJ7o_yQ3Kgd6-zzGr9Hshr27f-QEwQAJ05QAqVLAjg_3il9ieCATtwTQpY_8wf3Z51Cfp7PKVljqq2i12qt8ZhYq3Wlr64i1GyPPHMT3YalyzmMgpaJmgMylmRoBE_U4s5d7XW8kxylNyTUjk638iOvj7mY63YGkmINJVr3sVp3icMiv7JDo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="517" data-original-width="350" height="349" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl7O5RlXbFJ7o_yQ3Kgd6-zzGr9Hshr27f-QEwQAJ05QAqVLAjg_3il9ieCATtwTQpY_8wf3Z51Cfp7PKVljqq2i12qt8ZhYq3Wlr64i1GyPPHMT3YalyzmMgpaJmgMylmRoBE_U4s5d7XW8kxylNyTUjk638iOvj7mY63YGkmINJVr3sVp3icMiv7JDo=w235-h349" width="235" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Olen jutellut <b>Maija Vilkkumaan</b> kanssa kymmenen
sekuntia viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, joiden yhteydessä pidettiin <i>Vilkkumaa</i>-teoksen
julkistamisen julkkarietkot. Niiden jälkeen kirjan tekijät Maija Vilkkumaa ja <b>Miina
Supinen</b> olivat Senaatintori-lavalla haastateltavina. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyt tuntuu, että tunnen harvojen ihmisten elämänvaiheet niin
hyvin kuin Maija Vilkkumaan. On kuin Maija olisi yksi parhaista ystävistäni.
Siksi rohkenen puhua Maija Vilkkumaasta tässä tekstissäni tuttavallisesti pelkällä
etunimellä, koska ihan oikeasti ajattelen, että tunnemme toisemme. Tiedän tietysti,
että tunne on yksipuolinen, mutta siitä huolimatta toimin nyt näin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Miten tässä sitten oikein näin kävi? Vastaus on
yksinkertainen: kuuntelin Maijan (ja osin Miina Supisen) äänikirjaksi lukeman
Maijan omaelämäkerran <i>Vilkkumaa</i>, jonka Maija on kirjoittanut yhdessä
Miina Supisen kanssa. Siis sen saman teoksen, jonka painetun version sain
tuolta julkkarietkoilta sekä Maijan että Miinan signeeraamana. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Vilkkumaa</i>-omaelämäkerta käsittää vuodet 1973–2023 eli
Maijan ensimmäiset 50 vuotta, ja se on kirjoitettu ja julkaistu juhlistamaan
taiteilijan, rocktähden, merkkivuotta. Teos on kadehdittavan yksityiskohtainen
ja etenee loogisen kronologisesti pikkulapsiajoista 1970-luvun Helsingissä
vuoden 2023 Emma-gaalaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Siihen väliin mahtuu monenlaista, niin kuin elämään
ylipäätään. Maija kertoo vilpittömän ja avoimen tuntuisesti niin myötä- kuin
vastoinkäymisistään niin työ- kuin yksityiselämän alueilla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kun sain käteeni <i>Vilkkumaan</i> kirjamessuilla, olin
siitä tietysti iloinen ja otettu myös kutsusta julkkarietkoille. En kuitenkaan
tuntenut kovin suurta intoa tarttua kirjaan tai lisätä sitä kuunneltavien
listalleni. En kokenut oikein olevani sen kohderyhmää. Olen elänyt aikuiselämäni
toisenlaisessa kuplassa kuin ne, joille kirja mielestäni oli tarkoitettu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En juurikaan ole kuunnellut radiokanavia sen jälkeen, kun
äänikirjoja alettiin julkaista cd-levyformaatissa. Olen ostanut musiikkini
ensin vinyyli-, sitten cd-levyinä, ja kun ne poistuivat kauppojen hyllyiltä, hankinnat
ovat jääneet todella satunnaisiksi. Tiedän, mikä <i>Spotify</i> on ja osaan
sitä käyttääkin, mutta en käytä. Käyn todella harvoin elävän musiikin
konserteissa saati keikoilla. En katso tv:stä musiikkiaiheisia ohjelmia kuten <i>Vain
elämää</i> tai <i>Voice of Finlandia</i>. En lue niin sanottuja juorulehtiä,
kuten <i>Ilta-Sanomia</i>, <i>Iltalehteä</i>, <i>Seiskaa</i> tai <i>Katso!-</i>lehteä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En sano näitä mitenkään omahyväisenä, pikemminkin
päinvastoin vähän nolona. Pidän monenlaisesta musiikista, ja<i> Vilkkumaan</i>
perusteella meillä on Maijan kanssakin monia yhteisiä nuoruudenajan
bändisuosikkeja ja lempparilaulajia ja -lauluntekijöitä. Tiedän toki monia
Maijan hittikappaleita, mutta mikään fani en ole koskaan ollut, en tosin
antifanikaan. Jotain täydellisestä ummikkoudestani varmaan kertoo esimerkiksi,
että minun piti guuglata Sami Aaltonen, kun kuuntelin kirjaa. En siis ollut
kuullutkaan mistään Maijan kihlauksen purkautumiseen ja uuteen suhteeseen
liittyvistä kohuista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Meillä on Maijan kanssa ikäeroa alle kymmenen vuotta, mutta
tuntuu, että olemme kasvaneet täysin erilaisissa maailmoissa. Helsingin
kantakaupungin kulttuurimyönteisessä kodissa sai aivan toisenlaiset lähtökohdat
kuin pienen maaseutupitäjän syrjäkylällä. Monipuolinen soittoharrastus ja
vaikka tanssitunneille osallistuminen tuntuvat olleen 1970-luvun
helsinkiläislapselle itsestäänselvyyksiä, joista en itse osannut edes haaveilla.
Enkä nyt tarkoita, että itsestäni olisi koskaan missään olosuhteissa tullut
muusikkoa, mutta totta on, että lähtökohdissa on ollut ja lienee edelleen eroja,
suuriakin. Muu ei kai ole mahdollistakaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yllättävän paljon yhteistäkin sitten löytyy. Ällistyin
esimerkiksi Maijan yliopisto-opintojen suunnasta. Hän nimittäin päätyi
opiskelemaan suomen kieltä, joka on omakin pääaineeni. Tosin motiivimme olivat
jonkin verran toisistaan poikkeavat. Minulla oli selkeästi tavoitteena
porvarilliseen ammattiin valmistuminen, Maijaa taas kiinnosti esimerkiksi
tutkia, miten kieli ja ajattelu kytkeytyvät toisiinsa. Hän näkee hienosti,
miten musiikki ja kieli syvimmiltä olemuksiltaan muistuttavat toisiaan. Säveltäjän
ja sanoittajan ammatteihin sai siis potkua suomen kielen opinnoista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Muitakin mahdollisuuksia olisi varmasti ollut, sillä opinnot
Kallion ilmaisutaidon lukiossa antoivat monipuoliset eväät taidealoille. Mutta elämä
vie ihmisiä, myös rocktähtiä, erikoisiin suuntiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Wikipedia tietää kertoa, että Maija Vilkkumaa on yksi Suomen
eniten levyjä myyneistä muusikoista. Muusikon ura alkoi jo hyvin nuorena, kun
Maija ystävineen perusti Tarharyhmä-nimisen bändin. Sen hajottua alkoi sooloura,
joka jatkuu edelleen. Tälläkin hetkellä myydään kovaa vauhtia lippuja
esimerkiksi tämän vuoden joulukuun Tampereen Nokia-areenan keikalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vilkkumaa-kirjassa Maija avaa musiikin tekemistä, niin
säveltämistä kuin sanoittamistakin, mielenkiintoisesti. Sävellyspuolesta en
juurikaan mitään ymmärrä, mutta silti siitä oli kiinnostavaa lukea, samoin
laulujen tekstien syntymisestä. Maija kertoo yksityiskohtaisesti, millaisia
tekniikoita, apuvälineitä ja metodeja hän käyttää säveltäessään ja kirjoittaessaan
laulujen tekstejä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pakottamalla luovuus ei toimi, mutta raakaa työtä,
määrätietoista opiskelua ja harjoittelua tarvitaan uskomaton määrä. Muusikon
työ on armotonta monella tapaa. Oman suolansa tarinaan tuo vielä sukupuoli.
1990-luvullakaan ei ollut itsestään selvää, että nuori naismuusikko otettiin musiikkipiireissä
ja -bisneksessä vakavasti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hyvä muistutus on, että menestyneetkin huipputaiteilijat
ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä. Hekin pelkäävät mokaavansa,
jännittävät, miten heidän tuottamansa taide otetaan vastaan, ovatko arvostelut
hyvät, menevätkö tuotteet kaupaksi. Ilkeät kommentit satuttavat, jopa itkettävät.
Maija kuvaa myös rehellisesti, miltä tuntuu, kun menestys alkaa hiipua. Kyse on
lisäksi muustakin kuin vain suosiosta, on kyse omasta ja perheen elannosta.
Miten maksaa laskuja ja lyhentää asuntolainaa, jos kuukausia työstetty musiikki
ei enää menekään kaupaksi?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kuuntelin siis<i> Vilkkumaata</i> melkoisesta tyhjiöstä käsin
tietämättä paljoakaan niistä asioista, joita kirjassa tapahtuu ja joista siinä kerrotaan.
On vaikea sanoa, miltä se tuntuu sellaisesta lukijasta, joka on paremmin
kartalla tai ehkä seurannut Maijan uraa vuosikymmeniä. Minä kuitenkin viihdyin, innostuin ja koukutuinkin. Kun kuunneltavien
tuntien laskuri alkoi näyttää alle kahta tuntia, tunsin surua edessä olevasta
erosta. Kohta en enää viettäisikään yhteistä aikaa Maijan kanssa!<br />
<br />
Yksi asia on vielä pakko mainita, nimittäin KP. Se tarkoittaa kirjapiiriä, joka
on kokoontunut ilmeisesti vuosikymmeniä kerran kuukaudessa keskustelemaan
kirjoista ja varmaan vähän muustakin. KP:ssa on Maijan ystäviä nuoruusajoista
asti, kuten <b>Anna Tulosto</b>, <b>Anni Sinnemäki</b> ja <b>Terhi Kokkonen</b>.
Millainen voimavara se varmasti onkaan ollut ja on edelleen! KP vilahtaa
tekstissä useaan kertaan, mutta Maija jättää tylysti kertomatta, mitä kirjoja
tapaamisissa on ruodittu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Vilkkumaa</i> on siis ihana kirja, rehellinen ja avoin, ja se pursuaa
feminiinistä, jopa feminististä, energiaa. Kannattaa ehdottomasti tarttua, vaikkei itseään kohderyhmäksi kokisikaan. Äänikirjana teos toimi
erinomaisesti, mutta mukavaa oli katsoa painetusta kirjasta valokuvaliite
täydennykseksi.<br />
<br />
<b>Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen: Vilkkumaa<br />
Gummerus 2023. 432 s. <br />
Äänikirjan lukijat Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen.</b><br />
<br />
Arvostelukappale. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-90895567294870786772024-02-11T10:00:00.001+02:002024-02-11T10:00:00.144+02:00Tomi Norha: Naarasperho<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVO8pjKY4XycXAKsXkD1jlFCQAFzxUwrnmVYGRgI0AZKYjaaoFXW3QZbcyn_uBU-OG3mDfAsu8oHQRDyVoZxmw5yCDMAmh0fWezcSW12oZWv2jGxVmye4YgOVN9L6NWHAP-IhmuIin1yLdH6fGDIxX5Q81BsbDYOQ3qs3uPiVRbWONQVJE4qkV3QRya50/s600/naarasperho.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVO8pjKY4XycXAKsXkD1jlFCQAFzxUwrnmVYGRgI0AZKYjaaoFXW3QZbcyn_uBU-OG3mDfAsu8oHQRDyVoZxmw5yCDMAmh0fWezcSW12oZWv2jGxVmye4YgOVN9L6NWHAP-IhmuIin1yLdH6fGDIxX5Q81BsbDYOQ3qs3uPiVRbWONQVJE4qkV3QRya50/s320/naarasperho.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal"><i>”Perhosen sukupuolen voi nähdä, kun sen yli lentää jotakin.
Perhosillakin urokset tuntee siitä, että ne alkavat heti uhota, kun aistivat
uhkaa. Naaraat jäävät paikoilleen.”<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Tämä alkuun lainaamani sitaatti <b>Tomi Norhan</b>
esikoisromaanin <i>Naarasperho</i> toisesta luvusta on tietynlainen romaanin avain.
Päähenkilö Elli on kuin naarasperho, joka vaaran uhatessa jähmettyy paikoilleen
ja lamaantuu. Niin ainakin on tapahtunut ennen, Ellin menneisyydessä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin alussa vuoden 1953 kesä on kukkeimmillaan. Kolme naimatonta
sisarusta viettää kesäänsä maaseudulla idyllisessä Hämeenkyrössä tutussa kesäpaikassaan.
Tunnelma on sillanpääläinen, ja kuinka ollakaan, pian itse Frans Emil ilmoittaa
tulevansa naisten luokse onnitteluvierailulle Marian, vanhimman sisaren,
syntymäpäivän kunniaksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lukija aistii pian, että sisarusten keskinäiset välit ovat
jännitteiset. Elliä pidetään jotenkin korostuneesti silmällä, hänen tekemisiään
ja toimiaan tarkkaillaan ja kommentoidaan, paikoin hyvinkin tunkeilevasti. Erityisesti
Maria suhtautuu häneen kontrolloivasti ja holhoavasti. Ellissä on jokin vikana,
jokin, joka tekee hänestä haavoittuvaisen ja saa toiset huolestumaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mistä oikein on kyse, paljastuu lukijalle jossakin vaiheessa,
kuten moni asia Ellin elämänvaiheista. Puutteineen ja rankkoine kokemuksineen
hän on kuitenkin elämänhaluinen nuori nainen ja itsellinenkin, onhan hänellä
opettajantoimi kaupungissa. Sisarusten välit kiristyvät, ja Elli tekee ainakin
yrityksen irtiotoksi. Mutta pääseekö hän irti naarasperhoudestaan? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Salaa runoja kirjoittava Elli haaveilee rakkaudesta,
avioliitosta ja perheestä, mutta jostain syystä (joka lukijalle aikanaan siis
paljastuu), ne ovat hänelle saavuttamattomia ja kiellettyjä. Sitten tanssien jälkeinen
kesäyö näyttää heittävän hänen tielleen mahdollisuuden. Olisiko unelma onnesta
sittenkin saavutettavissa? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ellin tarinan lomaan on ripoteltu välähdyksiä kahdesta
miehestä, jotka työskentelevät intensiivisesti paperipinojensa takana savukkeet
kiivaasti sauhuten. Miesten suunnitelmat risteävät aikanaan Ellin tarinan
kanssa, kuten lukija tietysti olettaakin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Naarasperho</i> on mielenkiintoinen esikoisromaani. Sen
suora ja avoin kytkös <b>F. E. Sillanpään</b> tuotantoon ja erityisesti <i>Nuorena
nukkunut</i> -romaaniin on omintakeinen ratkaisu. Ellin ja Sillanpään Siljan tarinat
kulkevat osittain samansuuntaisesti. Koska en tästä tiennyt etukäteen, sain
kokea löytämisen iloa, jonka tässä nyt huomaan juttuni lukevilta pilaavani. Pahoittelut
siitä! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Harmittelin, että <i>Nuorena nukkuneen</i> olen lukenut niin
monta vuosikymmentä sitten, että en enää läheskään kaikkea muista. Nyt klassikon
voisikin ottaa uudelleenlukuun, joten <i>Naarasperho</i> toimii ja vie toisen
kirjan ääreen, kuten hyvä romaani usein tapaa tehdä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eniten Ellin tarinassa minua kiehtoi hänen häpeälliseksi
koettu sairautensa, tuon ei niin kovin kauan sitten olleen ajan yleinen tapa
suhtautua siihen sekä sairauden nykylukijan silmissä todella karu hoito. Vaikka
välillä tuntuu, että asiat eivät muutu paremmiksi, on moni asia sentään muutamassa
vuosikymmenessä sentään mullistavasti myös parantunut. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin loppuratkaisu on sadunomainen, yllättäväkin, vaikka
sitä tosiaan pedataan välähdyksillä toisesta tarinasta. Myös naarasperhomotiivi
saa vielä uusia merkityksiä ennen loppua. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Norhan käyttämä vanhahtava sillanpääläinen kieli tuntuu alkuun
jonkinlaiselta tyrmäykseltä. Esimerkiksi romaanin alkulause kuuluu näin: ”<i>Päivänen
paistaa Hämeen sydämeen</i>.” Onneksi meno kuitenkin melko pian rauhoittuu
tästä! Vaikka kotimaisten klassikkoromaanien suurehko ystävä olenkin, en kovin
innokkaasti kannata nykykirjallisuuden kirjoittamista täysin niiden henkeen ja
tyyliin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Arvostan näinä mammuttiteosten aikakautena romaanin maltillista
mittaa. Alle 200 sivun teoshan on nykymittapuulla lähestulkoon pienoisromaani.<br />
<br />
<b>Tomi Norha: Naarasperho<br />
Lector Kustannus 2024. 164 s.<br />
Äänikirjan lukija Janus Hanski.</b><br />
<br />
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-19743142240143974152024-02-09T10:00:00.015+02:002024-02-09T10:00:00.192+02:00Joona Keskitalo: Saari, joka repesi (Takamailla 1)<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg82KcBAPJgxjPFelaI1z5yIl-M02xJKnudDfHEMx8DiDVdJ4dd7AcDZDEoTOZXOt4NGNpYSwyyHtK5g1yZixasdgNywOWw6KuE7q1J4LRvPhezO_3d_cq_FjdxbRxd64WGjMD1OCQIX4PMi1GpItElRJtFRRLh-jKIn1c0hBfdvuTWu_sM89b29eJzeh4/s1600/Saari_joka_repesi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1015" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg82KcBAPJgxjPFelaI1z5yIl-M02xJKnudDfHEMx8DiDVdJ4dd7AcDZDEoTOZXOt4NGNpYSwyyHtK5g1yZixasdgNywOWw6KuE7q1J4LRvPhezO_3d_cq_FjdxbRxd64WGjMD1OCQIX4PMi1GpItElRJtFRRLh-jKIn1c0hBfdvuTWu_sM89b29eJzeh4/s320/Saari_joka_repesi.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>”Ihminen on
erilainen eläin kuin muut, osa meistä syö lihaa ja osa lipittää
vihersmoothieita. Jotkut ovat saalistajia ja toiset saaliita.”<o:p></o:p></i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i><o:p> </o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Yhdysvaltalaiset <b>Joel</b> ja <b>Ethan Coen</b> eli Coenin
veljekset ovat elokuvan moniammattilaisia, joiden kädenjälki on persoonallista.
Wikipedian mukaan Coenin veljesten elokuville ovat tyypillisiä eksentriset
hahmot ja monimutkaiset juonet. Vuonna 1996 ilmestynyttä elokuvaa <i>Fargo</i> luonnehditaan
mustaksi draamakomediaksi. Se sijoittuu ainakin osittain Minnesotan
takametsiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vuonna 2014 alkoi Fargo-elokuvan ideaan perustuva samanniminen
tv-sarja, johon on tähän mennessä tehty viisi tuotantokautta. Coenin veljekset
toimivat sarjan tuottajina. Kaudet ovat itsenäisiä tarinoita ja ne sijoittuvat eri
puolille Yhdysvaltoja takamaille, usein syrjäisiin pikkukaupunkeihin. Tarinat
ovat piinaavan jännittäviä, tunnelma on painostava eikä yllättävää brutaalia väkivaltaa
kaihdeta. Niitä katsoo sydän kurkussa ja kädet hioten, mutta itselleenkin
yllätyksenä huomaa välillä myös huvittuvansa ja ällistyvänsä ovelista, paikoin
täysin absurdeista juonenkäänteistä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Joona Keskitalo</b> on antanut uuden rikosromaanisarjansa
nimeksi osuvasti <i>Takamailla</i>. Idea muistuttaa Fargo-tv-sarjaa, eli Takamailla-sarjan
osat eivät esimerkiksi ole juonellista jatkumoa miljöön tai henkilöiden osalta.
Aloitusosa <i>Saari, joka repesi</i>, sijoittuu Korppooseen ja Turun saaristoon,
ja seuraava osa <i>Suo, joka upposi</i>, sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Kukaan
ensimmäisen osan henkilöistä ei ole mukana toisessa osassa, joka ilmestyy tämän
vuoden (2024) syksyllä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Myös tyylillinen sukulaisuus Fargon ja Takamailla-sarjan välillä
on ilmeinen. Tämä ei suinkaan ole moite tai vähättely, päinvastoin, nautin
kovasti yhtäläisyyksien ja erojen pohdiskelusta <i>Saari, joka repesi</i>
-romaanin parissa. Kyseessä on suomalaiseen maisemaan onnistuneesti istutettu
musta draamakomedia. Ei ihan niin piinaava kuin Fargo, mutta riittävän arvoituksellinen
ja absurdi. Huumori on pikimustaa, eikä yllättävää ja brutaalia väkivaltaa
karteta, kun tapahtumat lähtevät eskaloitumaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Saaristossa ihmiset ovat tottuneet taistelemaan pysyäkseen
hengissä ankarissa olosuhteissa, joten tarvittaessa valtakunnan lakeja ainakin
taivutetaan. Virkavalta on kaukana eikä ymmärrä, millaista elämä takamailla on.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>”Kaupungeissa ollaan ehkä pehmennytty, mutta saaristossa
asuu vielä miehiä, jotka uskaltavat puolustaa maata jalkojensa alla.”<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Eksentrisistä hahmoista ei <i>Saari, joka repesi</i> -romaanissa
ole ainakaan pulaa! Sisäkannen liepeessä esitellään heistä lyhyesti kuusi, mutta
koko joukko lisää tulee mukaan kuvioihin tarinan edetessä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tapahtumat käynnistyvät tai oikeammin niiden matkaan
hypätään kohdasta, jossa Korppoon Verkanin vierassataman uusi omistaja
Jennifer, oikealta nimeltään Jenni, hurauttaa yrityksensä pihaan. Paikkakuntalaisten
ällistykseksi ja erään arvaamattoman tahon suureksi harmiksi paikan omistaja
Jerker Krug on ehtinyt myydä sen juuri ennen kuolemaansa. Jerkerin ruumiin
löytää sattumalta merestä ikuinen tunari Sigge, joka päätyy tekonsa ansiosta
lehtien palstoille ja yllättäen myös sankarin rooliin. Merestä nostetun Jerkerin
kaula on viilletty auki ja sormet katkottu. Onko mies iskeytynyt veneensä potkuriin?
Onko kyse traagisesta onnettomuudesta vai julmasta taposta, kenties murhasta?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Verkaniin tuntuu liittyvän monenlaista omituista. Edellinen
venesatamayrittäjä Tobias on ollut veloissa ja kadonnut vaimonsa kanssa jäljettömiin.
Läheisessä saaressa majailevat paikallisten mielestä epäilyttävät venäläiset
liikemiehet eivät jostain syystä ilahdu omistajavaihdoksesta, vaan alkavat
näkyvästi painostaa kaikkia tahoja saadakseen Jenniferin tekemät kaupat
peruttua. Mielenterveysongelmien kanssa kamppaillut Jennifer on kuitenkin
lujasti päättänyt, että Verkan on hänen viimeinen mahdollisuutensa osoittaa itselleen
ja muille pärjäävänsä. Hän ei aio luovuttaa! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lisää ruumiita tulee tasaiseen tahtiin, ja kuten sanottu, juoni
on todella monipolvinen ja -mutkainen. Yllättävät ja brutaalitkin käänteet
seuraavat toisiaan, eikä lukijaparka voi kuin kääntää sivuja. Hykerryttävää
kerrassaan!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan jälkisanoissa kirjailija paljastaa testanneensa yhden
romaaninsa vaikuttavista kohtauksista. Tarinassa yksi henkilöistä ajautuu maaliskuisissa
hyytävissä keleissä haaksirikon jälkeen jonkinlaiselle saaren ja luodon
välimuodolle ja viettää siellä useamman vuorokauden hengenvaarallisissa
oloissa. Keskitalo vietti samantapaisissa olosuhteissa 96 tuntia. Kokemus lienee
ollut opettava ja mieleenpainuva, mutta mitäpä kirjailija ei tekstinsä eteen
tekisi! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Paljon erityyppisiä dekkareita lukevana ja erityisesti
suomalaisia uusia tekijöitä ja vanhojen tekijöiden uusia avauksia seuraavana aina
välillä ajattelen, että kotimaisellekaan kentälle ei kovin helposti enää varsinaisesti
uutta löydy. Mutta Keskitalo on osoittanut taitavuutensa jo edellisellä kolmen rikosromaanin
Tottelemattomat-sarjallaan (aloitusosa <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/12/joona-keskitalo-tottelemattomat.html" target="_blank">Tottelemattomat</a></i></b>), ja
Takamailla-sarja on taas kokonaan jotain ihan muuta ja tuoretta. Minut on
yllätetty, erittäin mainiota! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Joona Keskitalo: Saari, joka repesi<br />
Bazar 2024. 400 s.<br />
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.</b><br />
<br />
Ennakkokappale kustantajalta.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-75513636929723253382024-02-05T10:00:00.001+02:002024-02-05T10:00:00.136+02:00Tuomo Heikkinen: Sillanrakentaja<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrPyqwz5AH0Lf27yqQIJQmdLHivZXNSOc9J4hDvsV8r01QCwdrQaooSX0IiMN2pQ2vAgtl0I_173ePEtSlcnb-zLYIvmTuvy_8nsMJxeDmY1qIAh348Z0mLSesfcafCvIsM1YVoYxls_Go80Z8FhUAf9pJ7PAfwDBckWEck1S0zzDfsnyRiXnQ2_DbzrQ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1001" data-original-width="707" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrPyqwz5AH0Lf27yqQIJQmdLHivZXNSOc9J4hDvsV8r01QCwdrQaooSX0IiMN2pQ2vAgtl0I_173ePEtSlcnb-zLYIvmTuvy_8nsMJxeDmY1qIAh348Z0mLSesfcafCvIsM1YVoYxls_Go80Z8FhUAf9pJ7PAfwDBckWEck1S0zzDfsnyRiXnQ2_DbzrQ=w190-h268" width="190" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Monipuolisesti kulttuurin kentällä toimivaa henkilöä
tavataan vähän kliseisesti tituleerata kulttuurin moniottelijaksi. Väistämättä
tämä epiteetti tulee kuitenkin mieleen, kun vilkaisee oululaisen <b>Tuomo
Heikkisen</b> esittelyä vaikkapa kustantamo Aviadorin sivuilta. Heikkinen on
menestynyt runoilijana ollen yksi <i>Debytoi runoilijana</i> -kilpailun
voittajista. Hän on saanut kunniamaininnan <i>J.H. Erkon kirjoituskilpailussa</i>.
Kirjallisuuden läänintaiteilijana toiminut Heikkinen työskentelee parhaillaan
Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtajana ja esiintyy vapaa-ajallaan Mieskuoro
Huutajissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Syksyllä 2023 Heikkinen julkaisi esikoisromaaninsa <i>Sillanrakentaja</i>,
jonka pohjana ovat toimineet hänen runotekstinsä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Niitä en kuitenkaan tunne, joten sukelsin
romaanin maailmaan puhtaasti ilman taustatietoja. On vaikea arvioida, oliko
tästä lopulta hyötyä vai haittaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Sillanrakentajaa</i> on vaikea määritellä. Heikkinen
kirjoittaa omaäänisesti ja persoonallisesti. Lukijan kannattaa päästää
ennakko-odotuksistaan irti niin hyvin kuin suinkin ja vain heittäytyä tarinan
ja kielen virtaan. Tarinaa joutuu kasailemaan pirstaleista, mutta taidokas ja
yllättävä kieli kyllä kantavat kärsivällistä lukijaa. Tapahtumia ja yllättäviä,
absurdeja ja paikoin maagisia juonenkäänteitä riittää koko muhkean romaanin
mitalla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Heikkinen etäännyttää lukijaa selkeästä tarinasta monin
keinoin. Ketään henkilöistä ei kutsuta erisnimillä. Minäkertoja, nuorehko mies,
jää kokonaan nimeämättä. Kaikki mukaan tulevat ihmiset saavat kutsumanimekseen
jonkin ominaisuutensa, kuten Postinjakaja, Pikkusisko tai Sinimekkoinen tyttö.
Kaikkein tärkein henkilö, minäkertojan sielunveli, on vain Hän. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tapahtuma-aikakin on viitteellinen, se on jossakin
lähimenneisyydessä, ajassa, jossa vielä oli esimerkiksi puhelinkioskeja.
Myöskään miljöitä ei nimetä. Kaksi kolmasosaa romaanista sijoittuu suomalaiseen
melko pohjoiseen rannikkokaupunkiin (koska pääkaupunki on sieltä katsoen
etäällä etelässä). Kaupunkikuvaa hallitsee taustalla savua tupruttava tehdas,
joka romaanin loppupuolella asukkaiden järkytykseksi suljetaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Minäkertoja on saapunut onnettomien elämänkäänteiden jälkeen
rannikkokaupunkiin etsimään äitinsä sukulaisia. Äiti on kuollut synnytykseen,
ja isä on kasvattanut poikaansa ankarasti eikä ole kaihtanut väkivaltaakaan.
Äitinsä suvusta hänellä ei ole mitään tietoa. Mies uskoo vakaasti, että hänen
lähellään ihmiset kuolevat hänen takiaan. Hän tuntee jatkuvaa syyllisyyttä
aiheuttamistaan kuolemista, ja valitettavasti niitä sattuu tarinassa kuvatun
kesän aikanakin useita. Lisäksi häntä piinaavat kammottavat painajaiset, joissa
joko hän itse tai hänelle tärkeät ihmiset kuolevat mitä kauheimmilla tavoilla. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mies kohtaa kirjan ensisivuilla Hänet, joka ensi töikseen
antaa hänelle oman kaninsa. Minäkertoja on häkeltynyt, mutta ei vastustele, kun
he yhdessä hakevat kanin tarvikkeet Hänen asunnolta. Hieman kanin hoitaminen
arveluttaa, mutta se alkaa pian sujua. Hän kertoo minäkertojalle kärsivänsä
muistiongelmista. Sen lisäksi Hän on parantaja, kuten monet muutkin Hänen
suvussa. Kaupunkilaiset tulevat hänen luokseen vaivoineen ja saavat aina avun.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kolmas Hänelle leimallinen ominaisuus on, että kaikki naiset
tuntuvat olevan suorastaan hulluna mieheen. Tästä on yllättävän usein myös
haittaa, kuten esimerkiksi lentokoneessa, jossa yli-innokkaat itseään Hänelle
tykö tekevät naiset aiheuttavat yleistä häiriötä. Minäkertoja on monesti
kuitenkin tästä Hänelle kateellinen, sillä hänkin toivoisi löytävänsä
parisuhteen. ”<i>Olinhan sydämeltäni romantikko, tunteiltani neurootikko sekä
vieteiltäni maanikko</i>.” Mies kokee, että Hän on monella tapaa hänen
vastakohtansa. ”<i>Me olisimme olleet verraton pari. Sysisyntinen ja
vitiviaton.</i>”<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Heikkinen on nimenomaan kielen ja oivallisen sanankäytön
mestari. Kuvailevat ilmaukset ovat nasevia, eivät lavean maalailevia. Monissa
kohdin mukaan tulee raikasta huumoria, joka saa suupielet väkisinkin kaartumaan
hymyyn: ”<i>Orkesterimontusta pauhasi balettisäestys. Vaikka tanssijoita oli
pidetty nälässä, askelten töminä kuului kymmenennelle riville asti.</i>”<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Sillanrakentaja</i> ei ole aivan sellaista
kirjallisuutta, jota tyypillisesti luen. Suosittelen sitä lämpimästi ennakkoluulottomille,
vähän erilaista kirjallisuutta etsiville lukijoille, jotka rohkeasti suuntaavat
harvempaan kuljetuille kirjallisille poluille. Romaani on lopulta hyvin
sympaattinen kokonaisuus, kunhan tosiaan antaa sille mahdollisuuden. <br />
<br />
<b>Tuomo Heikkinen: Sillanrakentaja<br />
Aviador 2023. 363 s.</b><br />
<br />
Lainattu kirjastosta.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-83559702452838560602024-01-28T10:00:00.002+02:002024-01-30T06:50:01.961+02:00Heikki Hietala: Tuhkat<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg3v94SeMVdchcbMr5VARdWi3qQdeHpKJN-Te34jlfSUuWGK7e8NtXyMX3AV4dlKjH_DMIkdTpwttZV3Fw5YCRfvVV7P896SrqfNPOg5qNsmGGljugX-OGE0xK7zdPaTlkDZvKUGRU_MfhXvqJs393U8avSLwE8Vny1b2aj6c_iutASuIIoLeQGoil677o" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2126" data-original-width="1400" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg3v94SeMVdchcbMr5VARdWi3qQdeHpKJN-Te34jlfSUuWGK7e8NtXyMX3AV4dlKjH_DMIkdTpwttZV3Fw5YCRfvVV7P896SrqfNPOg5qNsmGGljugX-OGE0xK7zdPaTlkDZvKUGRU_MfhXvqJs393U8avSLwE8Vny1b2aj6c_iutASuIIoLeQGoil677o=w181-h275" width="181" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Luin heinäkuussa naistenviikon teemajuttuja varten
kokonaisen pinkan pääasiassa naislukijoille suunnattuja hyvänmielen romaaneja.
Jossain näitä juttuja ja kirjoja koskevassa keskustelussa pohdiskeltiin, onko
vastaavia kirjoja olemassa miehille. Vastausta ei suorilta käsin löytynyt,
mutta vähän (yli puoli vuotta) tuumailtuani vastaan, että kyllä on. Niitä ei
vain yleensä nimetä hyvänmielen romaaneiksi<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tähän johtopäätökseen tulin lukiessani <b>Heikki Hietalan</b>
romaania <i>Tuhkat</i>. Huomasin viihtyväni vallan mainiosti tämän hyvin
miehisen romaanin maailmassa, ja kun mietin syytä siihen, totesin, että tulin
sen parissa hyvälle mielelle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Päähenkilö on Pekka Haarakoski, keski-ikäinen tylsän
virkamiehen perikuva. Pekka työskentelee syyttäjänvirastossa yleisenä
syyttäjänä, mutta työ on salakavalasti menettänyt kaiken hohtonsa. Mies on
täysin leipiintynyt työhönsä, mutta edes lomaa ei voi pitää, sillä silloinhan
koko systeemi kaatuisi. Kukaan muu ei pystyisi hänen töitään tekemään. Niin
ainakin Pekka vakaasti uskoo.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Elämässä ei ole oikein muutakaan sisältöä. Avioliitto on
aikanaan päättynyt Pekan työholismin takia eroon, ja aikuiset lapset ovat
vieraantuneet tai Pekka on vieraantunut heistä. Äiti on kuollut ja isä, jonka
kanssa välit ovat vuosia sitten katkenneet täysin, on muuttanut eläkepäivien
viettoon Malagaan. Omien siskojensa kanssa Pekka on mahdollisimman vähän
tekemisissä. Pekan elämässä kaikki on täysin harmaata, yksitoikkoista ja
innotonta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaikki kuitenkin muuttuu, kun faija, joksi Pekka sitkeästi
isäänsä kutsuu läpi kirjan, kuolee Espanjassa. Faija olisi halunnut vielä
tavata ja puhua poikansa kanssa, mutta viikatemies ehti sairaalaan ennen
Pekkaa, joka vastusteli matkaan lähtemistä turhan pitkään. Nyt hänen
tehtäväkseen jää toimittaa faijan maalliset jäännökset Suomeen ja hoitaa tämän
asiat loppuun Espanjassa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Faijan jäljiltä paljastuukin koko joukko yllätyksiä, joiden
parissa Pekalla vierähtää tovi poikineen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu
kuitenkin islantilaisen tulivuoren purkauksen seurauksena Euroopan ylle
levittyvä paksu tuhkapilvi. Pian Pekka tajuaa, että faijan ruumiin
lennättäminen Suomeen ei niin vain onnistukaan, ja hän päättää tuhkata ruumiin
ja kuljettaa tuhkat sitten maata pitkin kotimaahan. Tuhkaa on siis tarinassa
ainakin kahdenlaista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Erinäisten käänteiden jälkeen Pekka saa selville, mistä faija
olisi halunnut hänen kanssaan ennen kuolemaansa puhua. Tämä on alkanut
selvittää biologisen isänsä henkilöyttä. Pekalle tulee täytenä yllätyksenä,
että faijan isä ei olekaan ollut se mies, jota hän on koko elämänsä pitänyt
ukkinaan. Isoäidillä oli jatkosodan aikaan ollut Saksan armeijan sotilas
sulhasenaan. Faija oli saanut alkunsa tästä suhteesta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Faija oli tehnyt hyvin vaatimattomien tiedonmurusten
pohjalta mittavan selvitystyön ja löytänyt Saksasta joukon isäehdokkaita.
Sitten tuli kuolema, eikä faija koskaan ehtinyt ottaa yhteyttä näihin ihmisiin
tai heidän sukulaisiinsa saadakseen lopulta selville, kenen poika hän oikeasti
oli. Nyt tehtävä odottaa, että joku tekee sen valmiiksi. Pekka asettuu tiukkaan
vastahankaan, mutta kuten arvata saattaa, hän ryhtyy lopulta toimeen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Alkaa mielenkiintoinen ja yllätyskäänteiden värittämä matka
Malagasta Helsinkiin halki Euroopan, jossa kaikki muutkin yrittävät hoitaa
matkustamisensa vaihtoehtoisilla menetelmillä lentoliikenteen lamaantumisen
takia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Aika nopeasti huomasin alkavani pitää Pekasta. Hän on jäykänoloinen,
vähän epäsosiaalinen virkahenkilö, mutta kun elämä häntä vähän töykkii ja
lempeästi heittelee, alkaa alta paljastua ihan sympaattinen ja oikeudenmukainen
(eikä pelkästään lain kirjaimen mukaan toimiva) kaveri. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tarinassa on jonkinlaista dekkarimaisuuttakin, koska
erilaisia arvoituksia ja ongelmia ratkotaan, isoimpana tietysti isoisän tapaus.
Mistään raaoista rikoksista tai kovin ikävistä asioista ei kuitenkaan ole kyse.
Ikävimpiä osuuksia tarinassa ovat ne kohdat, joissa Pekka muistelee lapsuuttaan
ja nuoruuttaan, joita varjosti faijan käytös. Aikuisen miehen tapa kohdella
omaa poikaansa on lähinnä pöyristyttävä. Ei ihme, että miesten välit ovat
olleet vuosikymmeniä lähinnä jäiset. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta isoisän arvoitusta selvittäessään Pekka alkaa kuin
varkain myös ymmärtää, miksi faija oli sellainen kuin oli. Miten mies, joka on
saanut kokea sellaista kohtelua kuin faija omalta isältään, edes osaisi olla
kunnollinen isä omalle lapselleen. Vähitellen hän myös tajuaa itse
toteuttavansa aivan samaa kaavaa. Onko jo myöhäistä korjata virheitään?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Itselleni tämä konkreettinen kadonneen isoisän (tai tämän
jälkeläisten) etsintä kolahti erityisesti, koska innostuin ennen joulua
katsomaan <i>Puolet sinusta</i> -sarjan, jossa etsittiin puolisisaruksien isiä.
Hurahdin sen perusteella katsomaan joululomalla kaikki Yle Areenasta löytyvät
jaksot <i>Kadonneet perijät</i> -sarjasta, jossa siis etsitään tanskalaisille kadonneita
sukulaisia eri puolilta maailmaa. Ihan samasta ideasta on kyse <i>Tuhkissakin</i>.
Ihmisiä kiinnostaa kovasti, keitä he ovat ja ketkä ovat heidän sukulaisiaan,
ihan kuten Pekkaakin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pidin siis <i>Tuhkat</i>-romaanista kovasti. Hietala
kirjoittaa vaivattoman oloisesti ja hauskasti. Huumori on leppoisan lempeää, ja
kommellukset, joihin Pekka matkallaan ajautuu, ovat oikeasti hauskoja,
aavistuksen absurdejakin, mutta niitä ei ole ahdettu tarinaan liikaa. Oikein
onnistunutta hyvänmielen miesviihdettä siis!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Heikki Hietala: Tuhkat<br />
Sitruuna 2023. 319 s.<br />
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.</b><br />
<br />
Arvostelukappale. <o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-49540286403937470112024-01-26T10:00:00.024+02:002024-03-05T06:40:55.192+02:00Kevään 2024 historiallisia romaaneja<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi716AsbIBnM9dsnIB6njJOk7ZtF66TFd3MTtIl3Nlw3hCqAIhOzSzPbZSbNc_hgCSTSOivc2g0mHfWBh_8uhqJC2pLsjJFe12P6Bo3SELExb7qaphzW3bu8dVC5uqq2gIQnynIPXiUYkU-E9k9zxQ59gjowtiCEZcL49U3nC7XOh9G_GaavCG3wk-_uyo/s2880/20240124_214253.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2880" data-original-width="2880" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi716AsbIBnM9dsnIB6njJOk7ZtF66TFd3MTtIl3Nlw3hCqAIhOzSzPbZSbNc_hgCSTSOivc2g0mHfWBh_8uhqJC2pLsjJFe12P6Bo3SELExb7qaphzW3bu8dVC5uqq2gIQnynIPXiUYkU-E9k9zxQ59gjowtiCEZcL49U3nC7XOh9G_GaavCG3wk-_uyo/s320/20240124_214253.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Päätin poimia kustantamojen lähettämistä kirjakatalogeista
keväällä 2024 ilmestyvät historialliset romaanit vinkkilistaksi. On myönnettävä,
että kuvittelin tehtävää paljon helpommaksi kuin mitä se lopulta osoittautui. Historiallisen
romaanin genreen sujahtaa yllättävän muhkea pino teoksia! Listalleni kertyi vajaat neljäkymmentä kirjaa. Vaikka lukisi vain historiallisia romaaneja, riittäisi
luettavaa hyvinkin kevään tarpeiksi.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Joitakin rajatapauksia karsiutui, ja jotakin saattoi vilahtaa ohikin. Kategoriaan historiallinen romaani mahtuu koko joukko alalajeja. On sotaa eri näkökulmista ja eri aikoina 1300-luvulta toiseen maailmansotaan, on kepeää kartanoromantiikkaa ja oikeiden historiallisten ihmisten elämiin perustuvia biofiktiivisiä romaaneja. Jokaiselle tuntuu olevan tarjolla vähintäänkin jotakin. </p><p class="MsoNormal">Lukuohjeeksi, että uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn. Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta.</p>
<p class="MsoNormal"><b>Mitä poimit omaan lukupinoosi?</b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtDilZXU0yqspxmDvwUQ8JTLvcshZnkM_9OuUHzMoJ4PwVpvwT2sXv-smdFfxgS8zXpczdrp5TcTy_U1Hy4D8nPUoih9GFXTisRc5Safbs8Paaw5OvrEQLzZ6HRj2MWOWi-O3Aq90W50TMwjsFrsBUEbfnfrYwQqzT8UzEnYis0Oj6IKp8-KTe2SMgqY0/s2480/Valkenee-kaukainen-ranta_etukansi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1535" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtDilZXU0yqspxmDvwUQ8JTLvcshZnkM_9OuUHzMoJ4PwVpvwT2sXv-smdFfxgS8zXpczdrp5TcTy_U1Hy4D8nPUoih9GFXTisRc5Safbs8Paaw5OvrEQLzZ6HRj2MWOWi-O3Aq90W50TMwjsFrsBUEbfnfrYwQqzT8UzEnYis0Oj6IKp8-KTe2SMgqY0/s320/Valkenee-kaukainen-ranta_etukansi.jpg" width="198" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.siltalapublishing.fi/product/valkenee-kaukainen-ranta/" target="_blank">Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta</a></b><br />
Siltala, tammikuu<br />
<br />
1800-luvun hämäläinen vaivaistalo ja sen johtajatar Ulrika.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Kustantamon verkkosivujen mukaan kirjan ensimmäinen painos on jo loppu ja toinen painos saadaan helmikuussa. Annolan ensimmäinen historiallinen romaani. Kieltämättä tämä kuulostaa kiinnostavalta!</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJMWMrEGxVtmcs3Vn9BRDZ1cfJM7CM_TcNjnnDX0umDVSxzGyXZM4ODd-p30lpsEmibOMSApXwy0dWbPMHN9bXYc_EZiLnrWnhHXFyB6ASqAI9oLXfZGZaro_3KpRdCESIBMF0P4SwndON2UkdKcKayCyDTANR6de2a51ArfQKubHZyRiCpaEErHNJyw/s1600/Prinsessa%20Elisabet.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1033" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJMWMrEGxVtmcs3Vn9BRDZ1cfJM7CM_TcNjnnDX0umDVSxzGyXZM4ODd-p30lpsEmibOMSApXwy0dWbPMHN9bXYc_EZiLnrWnhHXFyB6ASqAI9oLXfZGZaro_3KpRdCESIBMF0P4SwndON2UkdKcKayCyDTANR6de2a51ArfQKubHZyRiCpaEErHNJyw/s320/Prinsessa%20Elisabet.jpg" width="207" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/prinsessa-elisabet/" target="_blank">Eva-Maria Bast: Prinsessa Elisabet</a></b> (Die Queen)<br />
Suom. Hanna Fauster<br />
Bazar, huhtikuu<br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Aloitusosa kuningatar Elisabet II:n elämästä kertovasta romaanitrilogiasta.<br /><br />Crownin viimeistä kautta vaille ahmineena on vähän tunne, että tästä aihepiiristä tiedän jo kaiken haluamani. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgA_CQuc2TRdYt2lK8pNMJrbohnzO-5qu47jQuDRDtkqeAJ-KU2luXp05e90C3mxqXif7Hqyj7mdrwd9qG3l6ZcvaHKq8Rgqns6GcrLspja0UY1ezoGwrowUoDYVUNQmIuoOicOam8EXOmy6XS57MlNb1mykGl8ff5D2V9lwhhP87dNJqTy2vGhMgqtdg/s418/Matkalainen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="259" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgA_CQuc2TRdYt2lK8pNMJrbohnzO-5qu47jQuDRDtkqeAJ-KU2luXp05e90C3mxqXif7Hqyj7mdrwd9qG3l6ZcvaHKq8Rgqns6GcrLspja0UY1ezoGwrowUoDYVUNQmIuoOicOam8EXOmy6XS57MlNb1mykGl8ff5D2V9lwhhP87dNJqTy2vGhMgqtdg/s320/Matkalainen.jpg" width="198" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/ulrich-alexander-boschwitz/matkalainen/9789510503058" target="_blank">Ulrich Alexander Boschwitz: Matkalainen</a></b> (Der
Reisende)<br />
Suom. Raija Nylander<br />
WSOY, tammikuu<br />
<br />
Berliininjuutalainen liikemies Otto Silbermann menettää vuoden 1938 pogromeissa
yrityksensä, kotinsa ja turvallisuudentunteensa ja päätyy pakomatkalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Natsien vainoamien ihmisten tarinat ovat aika ahdistavia. Tämäkin kuulostaa sellaiselta. En suorilta käsin torju, mutta arvelen, että tämä ei päädy kuumimmalle lukulistalleni kuitenkaan. </o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZSTdzGxqLfVW1m3CrWwvSFzwQ-Cc6kn6i6-GjIPqGmuM-98w_9gDN28Ztya6Kg5DWTmMe7AsC0SOwhJFuHYuR4S8_0pf1MeUHGbl5fPszuvPollwOqy4WesX259OEft4xVe6jy-JOr_NTWDvC5QPJVwfQjh_NMM6okMFTmOfZDFIFv3i6iFa9V_faZzw/s1600/Yst%C3%A4v%C3%A4t,%20rakastavaiset.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1037" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZSTdzGxqLfVW1m3CrWwvSFzwQ-Cc6kn6i6-GjIPqGmuM-98w_9gDN28Ztya6Kg5DWTmMe7AsC0SOwhJFuHYuR4S8_0pf1MeUHGbl5fPszuvPollwOqy4WesX259OEft4xVe6jy-JOr_NTWDvC5QPJVwfQjh_NMM6okMFTmOfZDFIFv3i6iFa9V_faZzw/s320/Yst%C3%A4v%C3%A4t,%20rakastavaiset.jpg" width="207" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/ystavat-rakastavaiset-viholliset/" target="_blank"><b>Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset</b> </a>(The
Girl from the Island)<br />
Suom. Nina Mäki-Kihniä<br />
Bazar, toukokuu<br />
<br />
Lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen
maailmansodan dramaattisella näyttämöllä Guernseyn saarella.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Tässä kirjassa mielenkiintoisimmalta vaikuttaa miljöö.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /><br /></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEpzBjCt-yGXv81wmvDp3HBromYAE9-EA5o4pYKGpRrfQxSuE2nrIwTOBr2tJMpGLrMo_vG-S-_SdJezwwuY-rZCKEtFnSliM0K_Ccf79ieE1rhH9JlxGrAIiULGKsYamuXhN_5Ck1RaoxudnkOZ4-1eNY-ipOE0k0A_i-rQ-0anOND1lr33HujXhfFQ/s1600/Petturin%20syd%C3%A4n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1061" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxEpzBjCt-yGXv81wmvDp3HBromYAE9-EA5o4pYKGpRrfQxSuE2nrIwTOBr2tJMpGLrMo_vG-S-_SdJezwwuY-rZCKEtFnSliM0K_Ccf79ieE1rhH9JlxGrAIiULGKsYamuXhN_5Ck1RaoxudnkOZ4-1eNY-ipOE0k0A_i-rQ-0anOND1lr33HujXhfFQ/s320/Petturin%20syd%C3%A4n.jpg" width="212" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal"><o:p><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/petturin-sydan/" target="_blank">Ben Creed: Petturin sydän</a></b> (Traitor's Heart)<br />Suom. Jorma-Veikko Sappinen<br />Bazar, toukokuu<br /><br />Revol Rossel -trillerisarjan toinen osa. <br />1950-luvun alun Neuvostoliitto, Pietari ja pohjoisen vankileirit, Kremlin salaisuudet.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p>Kuulostaa todella hyytävältä! Sarjan aloitusosa on minulta vilahtanut ohi, pitänee korjata virhe jossain välissä. </o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZCtRGWZaa5lyEUjaTaPgvrgUlc7GeUB33lo34MftPFWfLt87N-eKE0BXe9EOzBlXG_dve1LLguUIHl-VZgEIlvkqYSwnW7iIJHW_8QgTfLQUOP9-74EWptuBKoMOLD8pQ51JTC4nflmiMaWlc5wcRJl9yB_Rbaz33oJIOcmzbi3yLYtn6V14FjsoP4uk/s382/1904_l_uskollisuuden_vala.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="382" data-original-width="240" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZCtRGWZaa5lyEUjaTaPgvrgUlc7GeUB33lo34MftPFWfLt87N-eKE0BXe9EOzBlXG_dve1LLguUIHl-VZgEIlvkqYSwnW7iIJHW_8QgTfLQUOP9-74EWptuBKoMOLD8pQ51JTC4nflmiMaWlc5wcRJl9yB_Rbaz33oJIOcmzbi3yLYtn6V14FjsoP4uk/s320/1904_l_uskollisuuden_vala.jpg" width="201" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1904" target="_blank">Christina Erikson: Uskollisuuden vala</a></b> (Om du var min)<br />
Suom. Jänis Louhivuori<br />
Minerva, kesäkuu<br />
<br />
Kartanon naisista kertova sukusaaga on täydellinen yhdistelmä historiaa,
rakkautta, juonittelua ja jännitystä<b>. </b>Vuoden 1782 Tukholma. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAS_2hnFWcVAyYmFa1fnJKmmRZmoqcgEdA-4jwAmgYrnzJcwrxJLWmwlgTS5uCciGgiP4Kg3SApwzxgWCiA6TwTUSvEYkz3Dt_SP7Ssgs3RZ08MUqOo7ruXMGIiALg913ooeXRj467NnS4fdw-OwjH6Cf_0G6x82U9uPrCqu0QKtvmgpB0HOZrhTsp74/s682/Kahdeksas-elama_72dpi-456x682.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEAS_2hnFWcVAyYmFa1fnJKmmRZmoqcgEdA-4jwAmgYrnzJcwrxJLWmwlgTS5uCciGgiP4Kg3SApwzxgWCiA6TwTUSvEYkz3Dt_SP7Ssgs3RZ08MUqOo7ruXMGIiALg913ooeXRj467NnS4fdw-OwjH6Cf_0G6x82U9uPrCqu0QKtvmgpB0HOZrhTsp74/s320/Kahdeksas-elama_72dpi-456x682.jpg" width="214" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/kahdeksas-elama-brilkalle-osa-1" target="_blank">Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle)</a></b> osa 1
(Das achte Leben (Für Brilka)<br />
Suom. Raija Nylander<br />
Aula & Co, maaliskuu<br />
<br />
Eeppinen tarina yhden georgialaisen perheen kohtaloista levottoman 1900-luvun
aikana. Teos julkaistaan kahdessa osassa. Toinen osa ilmestyy keväällä 2025.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimWvW8l2keuR2759E-8rQHAC85aosdUUJOK-Wv345ew3hTmCmVTyh7M7TXe7v90xG7hwVredj9WlbXlChFYUS-J1siOHyfpD-oHSgVycMTvuQ0IMLf-Wj5ybVkTWJmZZ_LBkgXbIVHniTvpjdbTrSGnuWyObCUkeJ99AFfsibCF-hobk9xEvrBNvYl-Gw/s418/Valon%20aseet.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="284" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimWvW8l2keuR2759E-8rQHAC85aosdUUJOK-Wv345ew3hTmCmVTyh7M7TXe7v90xG7hwVredj9WlbXlChFYUS-J1siOHyfpD-oHSgVycMTvuQ0IMLf-Wj5ybVkTWJmZZ_LBkgXbIVHniTvpjdbTrSGnuWyObCUkeJ99AFfsibCF-hobk9xEvrBNvYl-Gw/s320/Valon%20aseet.jpg" width="217" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/ken-follett/valon-aseet/9789510421055" target="_blank">Ken Follett: Valon aseet</a></b> (The Armour of Light)<br />
Suom. Hilkka ja Tuukka Pekkanen<br />
WSOY, tammikuu<br />
<br />
Kingsbridge-sarjan viides osa. <br />
1700-luvun loppupuoli Englannissa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa eli <i><b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-15122013.html" target="_blank">Taivaan pilarit</a></b> </i>(jota rakastin) sekä <i>Maailma vailla loppua</i>. Hyllyssä odottelevat <i>Tulipatsas</i> ja <i>Tuli ilta ja tuli aamu,</i> joten kiinnostaa, tietysti.</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><a href="https://www.tammi.fi/kirja/kristin-harmel/katoavien-tahtien-metsa/9789520450748" target="_blank"><b>Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä</b> </a>(The Forest
of Vanishing Stars)<br />
Suom. Aila Herronen.<br />
Tammi, kesäkuu<br />
<br />
Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa
juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Vuoden 1942 Itä-Eurooppa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMAJsJ1_nsFsna6_mZ4uTePTJrFTH2ZTA8KLj-5CHG2vMz-4YongaKjAYKpHwN7LhPCUxwJdobxE87T-uUY7MPbqfzf0JqN31YHeBfo8_uDTtGvSwlHTnFBHWzk9X5PZLtPeL1G9rhMpx_o3IQAZ3Fp7hlEuZhRZrfjWXKx-kncvEfhA7BI2NvASfJbms/s2610/Fortunan_temppeli.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1649" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMAJsJ1_nsFsna6_mZ4uTePTJrFTH2ZTA8KLj-5CHG2vMz-4YongaKjAYKpHwN7LhPCUxwJdobxE87T-uUY7MPbqfzf0JqN31YHeBfo8_uDTtGvSwlHTnFBHWzk9X5PZLtPeL1G9rhMpx_o3IQAZ3Fp7hlEuZhRZrfjWXKx-kncvEfhA7BI2NvASfJbms/s320/Fortunan_temppeli.jpg" width="202" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/fortunan-temppeli-2/" target="_blank">Elodie Harper: Fortunan temppeli</a></b> (The Temple of
Fortuna)<br />
Suom. Juha Ahokas<br />
Bazar, huhtikuu<br />
<br />
Sudenluola-sarjan kolmas osa. Aiemmat osat <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/08/elodie-harper-sudenluola.html" target="_blank">Sudenluola</a> </i></b>ja <i>Kultaisen
oven talo</i>.<br />
70-luvun Pompeji, Amara-orjan vaiheikas selviytymistarina. <br /><br />Aiemmat osat olen lukenut, joten kyllä tämäkin pitää.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1dsb1joQRbWfS9-icar8fLMl3fjxIsxzMfCHU1KEf8RjcqPtXWnHzqbOMD45W3FWGimeoinqgZZZwLFj3YxlzCMQUbrrhxPsuuiOkGIsqNxmOl7228dMoKAeZcWR-OrS5LSX1XkA1e3w3g0pfBqQikzd9W2xAodHrYbmGhSdABZfYPwkUpTGDnpxyBnE/s336/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202024-01-23%20230908.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="210" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1dsb1joQRbWfS9-icar8fLMl3fjxIsxzMfCHU1KEf8RjcqPtXWnHzqbOMD45W3FWGimeoinqgZZZwLFj3YxlzCMQUbrrhxPsuuiOkGIsqNxmOl7228dMoKAeZcWR-OrS5LSX1XkA1e3w3g0pfBqQikzd9W2xAodHrYbmGhSdABZfYPwkUpTGDnpxyBnE/s320/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202024-01-23%20230908.png" width="200" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://gummerus.fi/products/luode" target="_blank">Paula Havaste: Luode</a></b><br />
Gummerus, maaliskuu<br />
<br />
Nuijasota-sarjan kolmas osa. Aiemmat osat <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/04/paula-havaste-laahus.html" target="_blank">Laahus</a></i></b> ja <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/05/paula-havaste-lieka.html" target="_blank">Lieka</a></i></b>.<br /><br />Edelliset osat olen lukenut ja pitänyt kovasti, joten tämä on jo tilauksessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglCZ07UVKLDx02qY71bZ6wcizAyK7t86JVG8Alwpgiygmd2O-6pfF_6mblVvzgqwzAyCtjjjjrqwyV340Lx6bEM5J6KEIb1RLPgVeRXlWUR9IitT23UDsV2154dpxF91l3ZRu-Fc9EZIpRt1Vjjy4aWnleOTtgm8foscBwa4kn1On4lhyxLsCG4pGCLU4/s869/Seurapiirineidon%20opas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="869" data-original-width="564" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglCZ07UVKLDx02qY71bZ6wcizAyK7t86JVG8Alwpgiygmd2O-6pfF_6mblVvzgqwzAyCtjjjjrqwyV340Lx6bEM5J6KEIb1RLPgVeRXlWUR9IitT23UDsV2154dpxF91l3ZRu-Fc9EZIpRt1Vjjy4aWnleOTtgm8foscBwa4kn1On4lhyxLsCG4pGCLU4/s320/Seurapiirineidon%20opas.jpg" width="208" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/seurapiirineidon-opas-skandaaleihin/" target="_blank">Sophie Irwin: Seurapiirineidon opas skandaaleihin</a> </b>(A
Lady's Guide to Scandal)<br />
Suom. Terhi Leskinen ja Sari Ristolainen<br />
Bazar, kesäkuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eloisa ja kupliva historiallinen tarina nuoresta leskestä
1800-luvun Britannian seurapiireissä. Sarjan toinen osa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghAKHfMtLFXSfz-D1O4j86IKJBAr-QwffIiBV02vxAuMGm5r6o9XUwPrjOshpeqJq7iLGjB7OdtrGP6nBoFcUlT6pTdjNXd7EqXyLUxPlYKdyS2McgCu2sU4DA11giMGh0aGHX0dqpsW8NGEhcMyVziseFVtObInLmqALW_dhOoZmXCDdrtgj9vYDmcRA/s1600/Essexin%20verikoirat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1017" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghAKHfMtLFXSfz-D1O4j86IKJBAr-QwffIiBV02vxAuMGm5r6o9XUwPrjOshpeqJq7iLGjB7OdtrGP6nBoFcUlT6pTdjNXd7EqXyLUxPlYKdyS2McgCu2sU4DA11giMGh0aGHX0dqpsW8NGEhcMyVziseFVtObInLmqALW_dhOoZmXCDdrtgj9vYDmcRA/s320/Essexin%20verikoirat.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/essexin-koirat/" target="_blank">Dan Jones: Essexin koirat</a></b> (Essex Dogs)<br />
Suom. Markus Harju<br />
Bazar, helmikuu<br />
<br />
Satavuotisen sodan aika 1300-luvun Euroopassa. Aloittaa trilogian.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />Kuulostaa kovin sotaisalta, mutta ehdottomasti kiinnostaa!<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEUWX-OLKFLn3c_-GSnolmCPueN0_1aFSu7P0aFT5V-ivA5_jc27fimrC-TXw-tA8lm2AFymkAKqD3ErspRrjPh3rmIFhzstd7N_uMui4FFJ-zH3dVDWz4xddaJnyG1LFOWb4Nvj-NJz6cmtlBzKRc2gdVlDYVU4RIQ7niihQgheW6S6tJCXrRkcfaA6U/s400/Kaarneen%20varjo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="271" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEUWX-OLKFLn3c_-GSnolmCPueN0_1aFSu7P0aFT5V-ivA5_jc27fimrC-TXw-tA8lm2AFymkAKqD3ErspRrjPh3rmIFhzstd7N_uMui4FFJ-zH3dVDWz4xddaJnyG1LFOWb4Nvj-NJz6cmtlBzKRc2gdVlDYVU4RIQ7niihQgheW6S6tJCXrRkcfaA6U/s320/Kaarneen%20varjo.jpg" width="217" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><b><a href="https://avain.net/tuoteryhma/tulossa/1875496?product=9789523045255&fbclid=IwAR10mewxv1mKgH8kj_xMYyywZFUwgEGKGg3_MBts5ebASjS0Xm5YYpul5Mg" target="_blank">Milla Keränen: Kaarneen varjo</a></b><br />Avain<br /><br />Kaarneen varjo vie lukijan matkalle 1700-luvun Turkuun ja Skotlantiin. Se on tarina muistin epäluotettavuudesta, järjestä ja hulluudesta sekä uskosta tieteeseen ja paholaiseen.<br /><br />Kaksi suosikkimiljöötäni kohtaavat, eli kiinnostaa todellakin!<br /><br />* Kirja lisätty kirjailijan vinkistä.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC_Ng5auPkcC3ZHGMKDwyFccCDJV1bQJi1cTbL0VAIngGGATbMUvQzoMXyNEnaE15eW5gruqJovxshYd1q4LHaf8EPCuLGuk9jFPy0LVYaR9w9gOl5SAOuTXQ6_p4J7rGRKBIfDAAeMb2nyDYTdLhf96ETqWBDgDesmpAzxhfFNEh_kIgbJ8Qg6jITNzc/s1024/punainen_noita.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="715" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC_Ng5auPkcC3ZHGMKDwyFccCDJV1bQJi1cTbL0VAIngGGATbMUvQzoMXyNEnaE15eW5gruqJovxshYd1q4LHaf8EPCuLGuk9jFPy0LVYaR9w9gOl5SAOuTXQ6_p4J7rGRKBIfDAAeMb2nyDYTdLhf96ETqWBDgDesmpAzxhfFNEh_kIgbJ8Qg6jITNzc/s320/punainen_noita.jpg" width="223" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/punainen-noita" target="_blank">Jenna Kostet: Punainen noita</a></b><br />
Aula & Co, helmikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">1600-luvun Turussa eläneen Valpuri Kinnin tarina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p>Kostetin edellinen historialliseen Turkuun sijoittuva teos <i>Margaretan synti </i>oli erinomainen, joten tämä tilaukseen.</o:p></p><p class="MsoNormal"><br /><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicjnIPvcr8J3Qx2UU3dDOH7IfhFSDQfmQyIXKQMeQIUlUI09CdknBGjIMd0x1rviv0W8BfhLkSGxXkthQ3lECaH111y9dhNbFIEebH5deY1wBmdeWtAiDSwOAye64snOp6f7TwCuNj_4No1gT7HSSFAf8v-XYe6yYWUCYGinL65o1vyyP5lKV2jE0UiSI/s1600/Evan%20nelj%C3%A4%20el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicjnIPvcr8J3Qx2UU3dDOH7IfhFSDQfmQyIXKQMeQIUlUI09CdknBGjIMd0x1rviv0W8BfhLkSGxXkthQ3lECaH111y9dhNbFIEebH5deY1wBmdeWtAiDSwOAye64snOp6f7TwCuNj_4No1gT7HSSFAf8v-XYe6yYWUCYGinL65o1vyyP5lKV2jE0UiSI/s320/Evan%20nelj%C3%A4%20el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Katja Kärki: Evan neljä elämää</b><br />
Bazar, maaliskuu<br />
<br />
Biofiktiivinen romaani kuvanveistäjä Eva Ryynäsestä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Tämä vaikuttaa erittäin kiinnostavalta! Ensinnäkin Eva Ryynäsen elämäntarina on jo kirjan esittelytekstin perusteella kiehtova ja minulle entuudestaan tuntematon. Toiseksi olen pitänyt kovasti Kärjen aiemmista romaaneista <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/01/katja-karki-jumalan-huone.html" target="_blank">Jumalan huone</a></i></b> ja <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/09/katja-karki-eeled.html" target="_blank">Eeled</a></i></b>. Lukulistalle siis ehdottomasti tämä helmi.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOZlaupm_YKvC8NV3VykM1Xdvh9FTC3wT5qeGDMPt8EDvQTv01xrgBBNPeNMT9YnUoek0bGgN63iMilwHXGTrjQrkK3QJEIQgHMvQtaOPV4PZ1Zsu0l7v1yPprpSDN1C-qg-eo3v7vbYnJiZwb9BGHqF4QcRXsrUyHmG-xFskGszioLDt7TB69sowLlOE/s1600/Tulikukkien%20aika.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1019" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOZlaupm_YKvC8NV3VykM1Xdvh9FTC3wT5qeGDMPt8EDvQTv01xrgBBNPeNMT9YnUoek0bGgN63iMilwHXGTrjQrkK3QJEIQgHMvQtaOPV4PZ1Zsu0l7v1yPprpSDN1C-qg-eo3v7vbYnJiZwb9BGHqF4QcRXsrUyHmG-xFskGszioLDt7TB69sowLlOE/s320/Tulikukkien%20aika.jpg" width="204" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/tulikukkien-aika/" target="_blank">Sarah Lark: Tulikukkien aika</a></b> (Die Zeit der
Feuerblüten)<br />
Suom. Sanna van Leeuwen<br />
Bazar, maaliskuu<br />
<br />
Uuden Tulikukka-sukusaagan aloitus. Kertomus kahdesta sinnikkäästä naisesta,
jotka etsivät omaa tietään 1800-luvun Uudessa-Seelannissa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Lark on ollut kiinnostavien tekijöiden listallani jo vuosia, mutta en ole vielä ehtinyt hänen muhkeisiin romaanisarjoihinsa tarttua. Ehkä nyt, kun taas alkaa uusi sarja? Uusi-Seelanti on todella kiinnostava miljöö.</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHKqOsDvXmVA3KUAIx_b9NMLNYTFrRlYdeAX_WFNYK_CbC8FUEvIzWHhaMb9NttttQ6zAcfYo4WaRHyTJi31a5ZK5fb5XGwuH6iQesj-NUZk1X8uBhfEmoNF9tF2CxC3YlSjCMddsNkisEzie0ZfYjTOQKR-_HS5VBjW4i2cZpcptddlhQk4CHMRNj6eM/s355/vaikeneminen_ja_vimma.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="355" data-original-width="240" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHKqOsDvXmVA3KUAIx_b9NMLNYTFrRlYdeAX_WFNYK_CbC8FUEvIzWHhaMb9NttttQ6zAcfYo4WaRHyTJi31a5ZK5fb5XGwuH6iQesj-NUZk1X8uBhfEmoNF9tF2CxC3YlSjCMddsNkisEzie0ZfYjTOQKR-_HS5VBjW4i2cZpcptddlhQk4CHMRNj6eM/s320/vaikeneminen_ja_vimma.jpg" width="216" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1902" target="_blank">Pierre Lemaitre: Vaikeneminen ja vimma</a></b> (Le Silence et
la Colère)<br />
Suom. Susanna Tuomi-Giddings <br />
Minerva, maaliskuu<br />
<br />
Suuri maailma -trilogian toinen osa. Vuoden 1952 Pariisi.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Sarjan ensimmäisen osan <i>Loistavat vuodet</i> olemme ystävän kanssa jo kimpassa hankkineet, mutta lukea en vielä ole ehtinyt. Sitä on kehuttu kovasti, joten ehdottomasti koko sarja on luettavien listalla (kunhan vain olisi aikaa!).</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGtSb3TqgZHNVKmr3fKmtQyW_EmWRTc7yh6GmSV7kCDfCUlPwtlXUr4IHagkcG4VJE29v0tGtWQEmKpuGjLRHv1iRWu4W_msK31pRfTbubXFGegayMMiRpk5HwdgyGzSJ5c6AKWEiAgSImvjVagRd6d3qd7qIEDCtbtDQzc1vqmXl3UA94cZCM0jlvDg/s2539/Luutnantti%20Str%C3%B6bel.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2539" data-original-width="1575" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGtSb3TqgZHNVKmr3fKmtQyW_EmWRTc7yh6GmSV7kCDfCUlPwtlXUr4IHagkcG4VJE29v0tGtWQEmKpuGjLRHv1iRWu4W_msK31pRfTbubXFGegayMMiRpk5HwdgyGzSJ5c6AKWEiAgSImvjVagRd6d3qd7qIEDCtbtDQzc1vqmXl3UA94cZCM0jlvDg/s320/Luutnantti%20Str%C3%B6bel.jpg" width="199" /></a></div><b><p class="MsoNormal"><b><br /></b></p><a href="https://otava.kauppakv.fi/SV/sida/produkt/luutnantti-strobelin-istumajarjestys/4953154" target="_blank">Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys</a><br />
</b>Atena, huhtikuu<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal">1600-luvun Turku piispa Rothoviuksen aikaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p>Lipastin edellinen Turkuun sijoittuva historiallinen romaani <i>Mikaelin kirja </i>oli erinomainen, joten tämä on jo tilattavien listallani. </o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxKZ8i-FsMB_dmB9cuhoYhw8TuJTVCVQcqGZJLIX0XFDswgQEs4XDZ_Un53lwF_-UVIqkhYafRXhJAecXSIgeJjsQaCYr56kzKPIVhf1kbRnisP9XwjWP1c93mYAjeW-fFBvFUKzOj3XF19BiKm444Nersp9WcgGWzjlM_b8-B6dvK7Mp_qsREPRKxK4/s1600/Vastarinnan%20kirjoittajat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxKZ8i-FsMB_dmB9cuhoYhw8TuJTVCVQcqGZJLIX0XFDswgQEs4XDZ_Un53lwF_-UVIqkhYafRXhJAecXSIgeJjsQaCYr56kzKPIVhf1kbRnisP9XwjWP1c93mYAjeW-fFBvFUKzOj3XF19BiKm444Nersp9WcgGWzjlM_b8-B6dvK7Mp_qsREPRKxK4/s320/Vastarinnan%20kirjoittajat.jpg" width="203" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/vastarinnan-kirjoittajat/" target="_blank"><b>J. C. Maetis: Vastarinnan kirjoittajat</b> </a>(The Vienna
Writer’s Circle)<br />
Suom. Ronja Erkko<br />
Bazar, toukokuu<br />
<br />
Wienin juutalaiset vastarintaliikkeen osana toisen maailmansodan aikaan. </p><p class="MsoNormal"><br />Kirjoitusteema kiinnostaa tässä, vähän erilainen tulokulma tuttuihin aiheisiin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><p class="MsoNormal"><br /><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyS9_Dof-gYSuCl5Z3seVN8amGEXlelXVbDqWAxFIXUqLqMk6Nd30c2Gk-ZihHh5vEKCJePbGHwAwaQQUCmGzsd1poNNvKRYj6veDssh_Stq7G_yGkenAtv9xEYjvHjl9lXRbBGj422h9KdOTU6OMOetxKO4vZk8EV-Lj6UUsCKx-C87iW-ewvl8HAYRk/s418/Italialainen%20tytt%C3%B6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyS9_Dof-gYSuCl5Z3seVN8amGEXlelXVbDqWAxFIXUqLqMk6Nd30c2Gk-ZihHh5vEKCJePbGHwAwaQQUCmGzsd1poNNvKRYj6veDssh_Stq7G_yGkenAtv9xEYjvHjl9lXRbBGj422h9KdOTU6OMOetxKO4vZk8EV-Lj6UUsCKx-C87iW-ewvl8HAYRk/s320/Italialainen%20tytt%C3%B6.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/santa-montefiore/italialainen-tytto-brooklynissa/9789510494158" target="_blank">Santa Montefiore: Italialainen tyttö Brooklynissa</a></b> (An
Italian Girl in Brooklyn)<br />
Suom. Ulla Selkälä<br />
WSOY, tammikuu<br />
<br />
Sodan runtelemaan Italiaan ja 1980-luvun New Yorkiin sijoittuva tarina kaiken
voittavasta rakkaudesta ja menneisyyden pitkistä varjoista.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Tämäntyyppisiä kahdessa aikatasossa kulkevia tarinoita julkaistaan paljon. Koska kaikkea ei ehdi millään lukea, on jotain vain jo lähtökohtaisesti tiputettava pois. Tämä kuulunee omalta osaltani pois jääviin.</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG8x6sXbYopjLrXD9R8eojOtmi4MuljPDU7DXEnb_fmswZt-lzcZWC7tcpLlQxtfh4WoV4Cd9dBXHkAIjZiNsmZTsebnvAnKi3ic05Zs3PmHZfoO8718ZTYyxDq9rufEokE6VuqDF7HUwKduSj8pZqDxrtl54Vap-bjDDYwYc7yuYERs7iVIgSPXYs8G4/s681/Nousevan-auringon-sisaret-kansi-456x681.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="681" data-original-width="456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG8x6sXbYopjLrXD9R8eojOtmi4MuljPDU7DXEnb_fmswZt-lzcZWC7tcpLlQxtfh4WoV4Cd9dBXHkAIjZiNsmZTsebnvAnKi3ic05Zs3PmHZfoO8718ZTYyxDq9rufEokE6VuqDF7HUwKduSj8pZqDxrtl54Vap-bjDDYwYc7yuYERs7iVIgSPXYs8G4/s320/Nousevan-auringon-sisaret-kansi-456x681.jpg" width="214" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/nousevan-auringon-sisaret" target="_blank">Heather Morris: Nousevan auringon sisaret</a></b> (Sisters
Under the Rising Sun)<br />
Suom. Kristiina Drews<br />
Aula & Co, huhtikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Toisen maailmansodan aikainen japanilaisten vankileiri
Indonesiassa.<o:p></o:p></p>
Morrisin <i>Auschwitzin tatuoija</i> oli suurmenestys Suomessakin. Nyt ollaan vähän toisenlaisissa maisemissa, mutta sotateema jatkuu. Periaatteessa kiinnostaa, mutta ei nyt ihan aktiivisimmalla lukulistallani. Katsotaan!<div><br /></div><div><br /><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1T_x2F4sjSJuD247DGVZvt81z9sl01eruqy3QQsiyvrrhyphenhyphenj-AjHLaf9GEZnm2hZCJQteWpjjZGKtTXhEmfMMyY4DbRo1bWx1DFw9nCVaZSEWX8bKsmEDmFO0we1IROGM4Yx4qjl1T_bXFj-AZ7AFA4u-GcjrOZjLuNfAj0JKdcdrhzkmkglIZ_DG3p7A/s800/Finton%20Hallin%20arvoitus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="537" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1T_x2F4sjSJuD247DGVZvt81z9sl01eruqy3QQsiyvrrhyphenhyphenj-AjHLaf9GEZnm2hZCJQteWpjjZGKtTXhEmfMMyY4DbRo1bWx1DFw9nCVaZSEWX8bKsmEDmFO0we1IROGM4Yx4qjl1T_bXFj-AZ7AFA4u-GcjrOZjLuNfAj0JKdcdrhzkmkglIZ_DG3p7A/s320/Finton%20Hallin%20arvoitus.jpg" width="215" /></a></div><br /><div><br /><p class="MsoNormal"><b><a href="https://docendo.fi/sivu/tuote/finton-hallin-arvoitus/4945629" target="_blank">Hester Musson: Finton Hallin arvoitus</a></b> (The Beholders)<br />
Suom. Maikki Soro<br />
Minerva, tammikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nuoren palvelijattaren tarina vie syrjäisen kartanon
pimeiltä käytäviltä viktoriaanisen Lontoon karkeille kaduille ja Old Baileyn
oikeussaliin vuonna 1878.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p>Tekijän esikoisromaani. Kansi on upea! Viktoriaaninen Lontoo tietysti kiinnostaa, mutta katsotaan.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmxLuVcT142nQWmQEH4m63M_n2QWF9WOaSfHimiJMBQ46znpPYNwSXTEdG9ElLCjZ5SHp2Lpfs7Ox1mROcH9aUiFgl3IYUmAhWR4eTB1h2B6OjKdViPaqlKrfn2I0o_8fmadayU0mvMadmbjEpIQxamTQqvPq9WTZBvViMCqpKDP16YJNUEHKUd6h3NQc/s400/Kartanonrouva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="277" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmxLuVcT142nQWmQEH4m63M_n2QWF9WOaSfHimiJMBQ46znpPYNwSXTEdG9ElLCjZ5SHp2Lpfs7Ox1mROcH9aUiFgl3IYUmAhWR4eTB1h2B6OjKdViPaqlKrfn2I0o_8fmadayU0mvMadmbjEpIQxamTQqvPq9WTZBvViMCqpKDP16YJNUEHKUd6h3NQc/s320/Kartanonrouva.jpg" width="222" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/kartanonrouva/4953112" target="_blank">Enni Mustonen: Kartanonrouva</a></b><br />
Otava, huhtikuu<br />
Rouvankartanon <br />tarinoita -sarjan osa 2.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nuoren kartanonemännän elämää 1700-luvun lopun Suomessa.<br /><br />Hurahdin Mustosen <i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/02/enni-mustonen-syrjastakatsojan.html" target="_blank">Syrjästäkatsojan tarinoihin</a></i> oikein kunnolla, mutta lopulta hyydyin ja kaksi viimeistä osaa jäivät lukematta. Tämä uusi sarja ei ole samalla tavalla kutsunut puoleensa ainakaan vielä.</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi39ytfCqr_lwuUkQICBePLrSIpIXafcf9iARBhpONsMV64PkrK21_XijVazG8tYcW9IndOmDSGHmDrgsPZGsdZRK95jP2T8ZK0NbzMckNsnMYG4kTimgE-QfZKTsrXPakw3w6xcXHnct-_2OvVEhXaXfG5dkG5D04ABRxcejGAs3Zp0dtA-olD1WMmc6c/s745/Itkin%20toisenkin.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="495" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi39ytfCqr_lwuUkQICBePLrSIpIXafcf9iARBhpONsMV64PkrK21_XijVazG8tYcW9IndOmDSGHmDrgsPZGsdZRK95jP2T8ZK0NbzMckNsnMYG4kTimgE-QfZKTsrXPakw3w6xcXHnct-_2OvVEhXaXfG5dkG5D04ABRxcejGAs3Zp0dtA-olD1WMmc6c/s320/Itkin%20toisenkin.jpg" width="213" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://gummerus.fi/products/itki-toisenkin" target="_blank">Merja Mäki: Itki toisenkin</a></b> <br />
Gummerus, helmikuu<br />
<br />
Aunuksen Karjala 1942. Jatko-osa romaanille <i style="font-weight: bold;"><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/01/merja-maki-ennen-lintuja.html" target="_blank">Ennen lintuja</a>, </i>joka palkittiin Tulenkantaja-palkinnolla ja josta pidin valtavasti. Tämä on jo tilauksessa!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJm1QT0WAvdZZKxKWk_IqQGWSrI96ZZjM_T5TEZMwgpN-3GJTqOdy9w-RLI3hieYWCbbPwSpcCHPXt9OGVPy24T0VlDhOJ7Rrw7fYG_U1WFvnXT9eM5rcIrnrnz8oWlOsDF2E1Y0VpEmRO82acg_u_-f-igGM-VuhqfsURX7dT3Qw8m0-VqJKKaIPfWbY/s601/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202024-01-24%20085136.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="439" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJm1QT0WAvdZZKxKWk_IqQGWSrI96ZZjM_T5TEZMwgpN-3GJTqOdy9w-RLI3hieYWCbbPwSpcCHPXt9OGVPy24T0VlDhOJ7Rrw7fYG_U1WFvnXT9eM5rcIrnrnz8oWlOsDF2E1Y0VpEmRO82acg_u_-f-igGM-VuhqfsURX7dT3Qw8m0-VqJKKaIPfWbY/s320/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202024-01-24%20085136.png" width="234" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><a href="https://kirja.fi/collections/joanna-quinn/products/valaanluuteatteri-9789510498514" target="_blank"><b>Joanna Quinn: Valaanluuteatteri</b> </a>(The Whalebone Theatre)<br />
Suom. Irmeli Ruuska<br />
WSOY, maaliskuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"> Historiallinen sukusaaga 1930-1940-lukujen Britanniasta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Esittelyn perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta. Katsotaan, löytyykö tälle joskus lukurakoa.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQjwotT_B7Jz5VBOSCDVYbY6vFI-EKbqIK5KJZ3_LGrjM-Pjl9G6579Vi68rRSEn2NV7Eq0RENZ7g5CULBSspdCoh0CFyWnGj52xZqtSvJdvr31ncS_2sgLMhHbEIBDqzq1rX5fRDvjxrPdeAWdGaFTLUlYjVK01zShpY0dB-La_6uZLloqiF8CdD_eIw/s1400/Suku%20on%20pahin.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1400" data-original-width="1400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQjwotT_B7Jz5VBOSCDVYbY6vFI-EKbqIK5KJZ3_LGrjM-Pjl9G6579Vi68rRSEn2NV7Eq0RENZ7g5CULBSspdCoh0CFyWnGj52xZqtSvJdvr31ncS_2sgLMhHbEIBDqzq1rX5fRDvjxrPdeAWdGaFTLUlYjVK01zShpY0dB-La_6uZLloqiF8CdD_eIw/s320/Suku%20on%20pahin.jpg" width="320" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.tammi.fi/kirja/julia-quinn/suku-on-pahin/9789520453275" target="_blank">Julia Quinn: Suku on pahin</a></b> (The Sum of All Kisses)<br />
Suom. Taimi Tornikoski<br />
Tammi, maaliskuu<br />
<br />
Smythe-Smith -sarjan kolmas osa.<br />
Suositun Bridgerton-sarjan tekijältä. 1800-luvun Englanti.<br /><br />En saanut mitään makua suosittuun Bridgerton-sarjaan, joten ei nyt tämäkään ihan ns. sytytä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhg2lyHX097eH_M4uqgOM0Q1cVxW5RoROy72nu1r6HjBrzmAGa5M1LDqkzF3Mzj13_ZXx3VZRNi5d34eOB6j1842XRibDxlJVO3f50bxGRFXu7GgL8bFkjxpXRZ3gXxVE2McMteYGGJkFx0xfq_mcHDv0RewthX7zDekxLkl1lY6WAbrk0M6K6IEpb5rA/s418/Vapaaherratar.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhg2lyHX097eH_M4uqgOM0Q1cVxW5RoROy72nu1r6HjBrzmAGa5M1LDqkzF3Mzj13_ZXx3VZRNi5d34eOB6j1842XRibDxlJVO3f50bxGRFXu7GgL8bFkjxpXRZ3gXxVE2McMteYGGJkFx0xfq_mcHDv0RewthX7zDekxLkl1lY6WAbrk0M6K6IEpb5rA/s320/Vapaaherratar.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.tammi.fi/kirja/r.-m.-rosenberg/vapaaherratar/9789520458478" target="_blank">R. M. Rosenberg: Vapaaherratar</a></b><br />
Tammi, tammikuu<br />
<br />
Hakoisten naiset -sarjan toinen osa<br />
Ensimmäinen osa <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/04/r-m-rosenberg-hakoisten-anna.html" style="font-style: italic; font-weight: bold;" target="_blank">Hakoisten Anna</a>, josta pidin kovasti. Kirjojen päähenkilöt ovat oikeasti eläneet Hakoisten kartanossa, jota kirjailija nykyään emännöi. Kirjan olen jo tilannut.<br />
<br />
Eletään syksyä 1790. Vapaaherratar Helena von Burghausen saa puolisonsa Erik
Leijonhufvudin kotiin Kustaa III:n sodasta. <br /><br /><b>NYT LUETTU<i>: <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2024/02/r-m-rosenberg-vapaaherratar.html" target="_blank">Vapaaherratar </a></i></b>täytti kaikki odotukset ja vähän ylikin! Erinomainen romaani.</p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGI5YqKVbraeJAcAuw5Kg8orG-JUU_tjDhmCIFQiHhUh8V7znLR_w3dDR1To4-FLI4tT9crQZrwLxizE1MPoo0rX2MXljGvhwLE2bT8SCVBxwqiF62TBkHLgseqr0PYJZBYRy8L8Xr7hIcIWB-p67JGm0ggSsxo3SCtDPtSyjarqqEFsxupAdyNd2Gqcc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="552" data-original-width="350" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGI5YqKVbraeJAcAuw5Kg8orG-JUU_tjDhmCIFQiHhUh8V7znLR_w3dDR1To4-FLI4tT9crQZrwLxizE1MPoo0rX2MXljGvhwLE2bT8SCVBxwqiF62TBkHLgseqr0PYJZBYRy8L8Xr7hIcIWB-p67JGm0ggSsxo3SCtDPtSyjarqqEFsxupAdyNd2Gqcc=w191-h302" width="191" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://gummerus.fi/products/en-pelkaa-mitaan" target="_blank">Beatrice Salvioni: En pelkää mitään</a></b> (La Malnata)<br />
Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä<br />
Gummerus, helmikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tyttöjen kasvutarina 1930-luvun Italiassa. Tyttöjen ystävyys, johon liittyy rikos tai rikoksia. <br />Teos on tekijänsä läpimurto. Vaikuttaa kiinnostavalta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDSOomlF_hBDQ9sXS3-s1cF4CxH93AApTac5ul5NwbW5c3P1IvI8u-EqmfOvfst489z1Rz97O-qccrxvjZIGt2k6HTwGCUf8offydVkWZd2JerDvDm6PT3qgvThplBjSDZK56faVOQ0q7atJwJhNTbkCPLhTILK81YTbux_MAvNdXaO1pwbcNRwlOqNeg/s400/Maapallon%20ymp%C3%A4ri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="275" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDSOomlF_hBDQ9sXS3-s1cF4CxH93AApTac5ul5NwbW5c3P1IvI8u-EqmfOvfst489z1Rz97O-qccrxvjZIGt2k6HTwGCUf8offydVkWZd2JerDvDm6PT3qgvThplBjSDZK56faVOQ0q7atJwJhNTbkCPLhTILK81YTbux_MAvNdXaO1pwbcNRwlOqNeg/s320/Maapallon%20ymp%C3%A4ri.jpg" width="220" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/maapallon-ympari/4953047" target="_blank">Maggie Shipstead: Maapallon ympäri</a></b> (Great Circle)<br />
Suom. Kaisa Sivenius<br />
Otava, tammikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lentäjä Marian Graves on syntynyt uhmaamaan luonnonlakeja ja aikansa
normeja 1950-luvulla.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Sain tästä muhkeasta romaanista (yli 700 sivua!) ennakkokappaleen, mutta vielä en ole ehtinyt tarttua. Ystäväni kuitenkin testiluki kirjan ja piti ainakin historiatason tarinasta kovasti. Tässä on siis tuttu rakenne, jossa kuljetetaan kahta tarinaa eri aikatasoilla. Lukulistalla, ehdottomasti!</p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSL0J1phraR6YVjj6Fa54KZgQ8BBtpEECyCoY9iTVx9obB_J5LaMocwePcf2j3TPwjiQngGPZWXVoYuFocF_CptEFVif6miA03S5xAcAcbYmU45Fa5Z79rPmKyYKfhw5ou_p_JxDtTRI0SHyrcWvpwQeeLLOCkzadqq513tWXgGkJ6s0OoqbKLm0aexR8/s1600/Signe.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1015" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSL0J1phraR6YVjj6Fa54KZgQ8BBtpEECyCoY9iTVx9obB_J5LaMocwePcf2j3TPwjiQngGPZWXVoYuFocF_CptEFVif6miA03S5xAcAcbYmU45Fa5Z79rPmKyYKfhw5ou_p_JxDtTRI0SHyrcWvpwQeeLLOCkzadqq513tWXgGkJ6s0OoqbKLm0aexR8/s320/Signe.jpg" width="203" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.bazarkustannus.fi/kirja/signe/" target="_blank">Pirkko Soininen: Signe</a></b><br />
Bazar, tammikuu<br />
<br />
Biofiktiivinen romaani valokuvaaja Signe Branderista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> Kukapa olisi välttynyt törmäämästä valokuvaaja Signe Branderiin hienoihin valokuviin. Pirkko Soinisen biofiktiivisiä romaaneja olen lukenut ja pidän kovasti hänen tyylistään. Esimerkiksi <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/01/pirkko-soininen-valosta-rakentuvat.html" target="_blank">Valosta rakentuvat huoneet</a></i></b>, joka kertoo arkkitehti Wivi Lönnistä, on vallan hieno.<br /><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcBr0ZC7spH3bajss6SMxbsKkMYqi2x99K2dAuloSrksZ9MTiVES1y4BUkA-9jo7DWGpXNmVAYM6DV-RA-ER8PTOOnToaI-IZ5VQgshWHb1bOwi77L05dWRc2JSDRFud1ClZv0IyRPJjMow4svktGMJoO28CuxFUxhbPNm81tSouF_GVjjtklyqfYTg2g/s2480/paratiisista.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1677" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcBr0ZC7spH3bajss6SMxbsKkMYqi2x99K2dAuloSrksZ9MTiVES1y4BUkA-9jo7DWGpXNmVAYM6DV-RA-ER8PTOOnToaI-IZ5VQgshWHb1bOwi77L05dWRc2JSDRFud1ClZv0IyRPJjMow4svktGMJoO28CuxFUxhbPNm81tSouF_GVjjtklyqfYTg2g/s320/paratiisista.jpg" width="216" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p><p class="MsoNormal"><o:p><b><a href="https://intokustannus.fi/kirja/paratiisista/" target="_blank">Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista</a><br /></b>Into, tammikuu<br /></o:p></p><br />Finlandia-voittaja Ville-Juhani Sutisen historiallinen romaani Paratiisista kertoo1600-luvulla Ruotsin erämaahan lähteneistä suomalaisista ja Pohjois-Amerikkaan perustetusta Uuden Ruotsin siirtokunnasta, jonne suomalaisia karkotettiin.<br /><br />Tämä kiinnostaa todella sekä tekijänsä meriittien että ennen kaikkea aiheensa takia. Suomalaisten siirtolaisten kohtalot ovat jostain syystä minusta erittäin, no, mielenkiintoisia! Ehdottomasti lukulistalla, ja sain onnekkaasti tästä arvostelukappaleenkin.<br /><br /><b> NYT LUETTU<i>: <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2024/02/ville-juhani-sutinen-paratiisista.html" target="_blank">Paratiisista</a></i></b> osoittautui työlääksi mutta erittäin mielenkiintoiseksi romaaniksi!<br /><br /><br /><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0P-WdC9QQzeE38tBcalPQhzepVcX2jmEnbH0pk7wFZqbXCMiurk3wVGwQtPZWtkLcyPuZtCT5Z4rQZW5ukO9NV7wDjwSzqiV_gh52MLV7vgjGNUOrky9dAH6FO1XNXhtvpZhZHvazUCL-J5FqBuyiDHIMe2GX87vVDegqc2T2619vvSk91cTouPANsig/s357/Tehtailijan_rouva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="240" height="357" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0P-WdC9QQzeE38tBcalPQhzepVcX2jmEnbH0pk7wFZqbXCMiurk3wVGwQtPZWtkLcyPuZtCT5Z4rQZW5ukO9NV7wDjwSzqiV_gh52MLV7vgjGNUOrky9dAH6FO1XNXhtvpZhZHvazUCL-J5FqBuyiDHIMe2GX87vVDegqc2T2619vvSk91cTouPANsig/w240-h357/Tehtailijan_rouva.jpg" width="240" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1893" target="_blank">Helena Steen: Tehtailijan rouva</a></b> <br />
Minerva, huhtikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">1930-luvun Englantiin ja Suomeen sijoittuvan Parempaa väkeä
-sarjan kolmas osa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">En ole sarjaan tullut tarttuneeksi, mutta olen pitänyt sitä kyllä silmällä. </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-LpeLlRu5ueAXqChPURw592F9PjrA9xkgHdidJ8yIE-2_TRj94YuO4Oa5JyQkRILZjAZsxOD9s9HSSzQS278kFvuaBKS6ZHG0Ga4tLflUEjVmGqxYcpD9FdKL51USvA8vctkIPqLWy_rkf3_jJ7qbqMSZSk1uQ6CwjxvlJf-5ciFGAjBjTtbUbakxT_M/s669/Varastetut%20hetket.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="669" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-LpeLlRu5ueAXqChPURw592F9PjrA9xkgHdidJ8yIE-2_TRj94YuO4Oa5JyQkRILZjAZsxOD9s9HSSzQS278kFvuaBKS6ZHG0Ga4tLflUEjVmGqxYcpD9FdKL51USvA8vctkIPqLWy_rkf3_jJ7qbqMSZSk1uQ6CwjxvlJf-5ciFGAjBjTtbUbakxT_M/s320/Varastetut%20hetket.jpg" width="220" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.fi/kirjat/varastetut-hetket/" target="_blank">Karen Swan: Varastetut hetket</a></b> (The Stolen Hours)<br />
Suom. Ilkka Rekiaro<br />
Otava, tammikuu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kesytön saari -sarjan toinen osa. <br />
Kesällä 1930 St Kildan saarten evakuointi lähenee. Karunkaunis skotlantilainen
saari, vastentahtoinen morsian, kielletty romanssi.<br />
<br />
Sarjan aloitusosa <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/06/karen-swan-kesyton-saari.html" target="_blank">Kesytön saari</a></i></b>. Pidin siitä kohtalaisesti, erityisesti St Kildan saari on lumoavan kiinnostava, mutta ylisokerinen kliseinen loppuratkaisu laski tunnelmaa harmillisesti. Kirjan viimeisen sivun koukku sen sijaan on vieläkin mielessä, joten kyllä tämäkin taitaa lukuun mennä jossain vaiheessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwgPbAO29R85AYoV9pP1XMTnCkevxoDdB4vOnISFxbLxRMhr2S_71XM0SgUI7_LoC-xmbQJHQ6sHX8vhZHnz2IdzfMiOr1hN6Vpt09ix8hN2snhdLbaLyugvovhIwgXXW6ahx4xEW6JAD0FZ6VQJ3H5iL15oZEJRnikQsOIAGkbvV3IiI0__mjdqmPOpk/s418/Stalingradin%20viem%C3%A4rit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="262" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwgPbAO29R85AYoV9pP1XMTnCkevxoDdB4vOnISFxbLxRMhr2S_71XM0SgUI7_LoC-xmbQJHQ6sHX8vhZHnz2IdzfMiOr1hN6Vpt09ix8hN2snhdLbaLyugvovhIwgXXW6ahx4xEW6JAD0FZ6VQJ3H5iL15oZEJRnikQsOIAGkbvV3IiI0__mjdqmPOpk/s320/Stalingradin%20viem%C3%A4rit.jpg" width="201" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/sampo-terho/stalingradin-viemarit/9789510487365" target="_blank">Sampo Terho: Stalingradin viemärit</a></b><br />
WSOY, helmikuu<br />
<br />
Kunnianhimoinen suurromaani natsi-Saksan noususta ja tuhosta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p>Tämä kiinnostaa itse asiassa kovastikin, sillä kun Terho julkaisi esikoisromaaninsa <i>Olev Roosin kyyneleet</i>, moni kohautteli kulmiaan entisen persuministerin kynäilylle. Luin kirjan silloin ihan uteliaisuuttani ja vaikutelma oli oikein positiivinen. Nyt aihe vaikuttaa vielä monta astetta rajummalta.</o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><br /></o:p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOtIFamNEOFQJhFgsHz1iYfke1Yni4di9azXEjzat4UdeGHMkSOauRsVY5APrWLSjH4WQegXqG_jO_hEiExX8gnaFp4XbOPvTdrDMXxFYdU1ZtJErngcm964XvqBWsu9Fc196PvRSs0r9hde5osxs-xmavoiToEsETRofoenUVUyq23V-MMH_VbCCVHWo/s800/Lordi%20D.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOtIFamNEOFQJhFgsHz1iYfke1Yni4di9azXEjzat4UdeGHMkSOauRsVY5APrWLSjH4WQegXqG_jO_hEiExX8gnaFp4XbOPvTdrDMXxFYdU1ZtJErngcm964XvqBWsu9Fc196PvRSs0r9hde5osxs-xmavoiToEsETRofoenUVUyq23V-MMH_VbCCVHWo/s320/Lordi%20D.jpg" width="320" /></a></div><br /><o:p><br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/lordi-d-ja-muita-seurapiirisalaisuuksia/4953068" target="_blank">Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia</a></b><br />
Otava, tammikuu<br />
<br />
Kuuma, romanttinen herkku Bridgerton-faneille aloittaa 1800-luvun Lontooseen
sijoittuvan sarjan.<br /><br />Nyt on liian kuumaa minun makuuni.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjePEZ-k5q6n6o2ZzuwMsD2R1hx4PI9E0SYR_WmlMUYHcVMcmAUrVqvBL7zS0aCOpKFlKQWyrDsVGy0gIbr5_eT18DGDDrvu38GwQT4NP-NvSkISR2kth_YS8VdyicKU4dWOaPIXMHEaZ3yEl-AN4RTBNm1Xg83DQ6HR61M1XrfvhF6ZkePtBeFTwiW5pM/s400/Mehil%C3%A4ishoitajan%20salaisuus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="276" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjePEZ-k5q6n6o2ZzuwMsD2R1hx4PI9E0SYR_WmlMUYHcVMcmAUrVqvBL7zS0aCOpKFlKQWyrDsVGy0gIbr5_eT18DGDDrvu38GwQT4NP-NvSkISR2kth_YS8VdyicKU4dWOaPIXMHEaZ3yEl-AN4RTBNm1Xg83DQ6HR61M1XrfvhF6ZkePtBeFTwiW5pM/s320/Mehil%C3%A4ishoitajan%20salaisuus.jpg" width="221" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/mehilaishoitajan-salaisuus/4953030" target="_blank">Fiona Valpy: Mehiläishoitajan salaisuus</a></b> (The Beekeeper’s
Promise)<br />
Suom. Anu Sallamo-Lavi ja Heidi Tihveräinen.<br />
Otava, tammikuu<br />
<br />
Ranska toisen maailmansodan aikaan. Eliane Martin ekee vaarallisen päätöksen
liittyä Ranskan vastarintaliikkeeseen ja taistella vapauden puolesta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Olen lukenut Valpylta <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/01/bloggausjonon-purkua-osa-1.html" target="_blank">Casablancan tarinankertoja</a></i></b> -nimisen historiallisen romaanin, josta kyllä pidin vaikka mitään valtavaa ihastumista en kokenutkaan. Viihdyttävä romaani. Tämän uuden osalta jää aikanaan nähtäväksi, tuleeko tartuttua. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa kuitenkin.</p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVRoJ_4wK75La6CtCzeweR5uGHrT3fVUbyO1wXskYWD7SDZBmJE2QohbvxD4ZoRkhvwzyMO48OupJomvIV8bZPEYYPL3r5nNDGbwFTzE7VgvVg49omcMCWpoTyUyLinbXqxNZzqp0XRLU-I5G-Oat6Y_1Dvp5ZWc5YvuFhmAdAWXkHH5Hvn_lZNUuaGFI/s400/Klaanin%20vieraana.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="275" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVRoJ_4wK75La6CtCzeweR5uGHrT3fVUbyO1wXskYWD7SDZBmJE2QohbvxD4ZoRkhvwzyMO48OupJomvIV8bZPEYYPL3r5nNDGbwFTzE7VgvVg49omcMCWpoTyUyLinbXqxNZzqp0XRLU-I5G-Oat6Y_1Dvp5ZWc5YvuFhmAdAWXkHH5Hvn_lZNUuaGFI/s320/Klaanin%20vieraana.jpg" width="220" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/klaanin-vieraana/4953034" target="_blank">Kaisa Viitala: Klaanin vieraana</a></b><br />
Karisto, maaliskuu<br />
<br />
Koukuttavaa historiallista viihdettä 1700-luvun Skotlannista. Nummien kutsu
-sarjan aloitus.<br /><br />Olen seuraillut Kaisa Viitalan (Ikolan) kirjailijanuraa jo vuosikymmeniä (!) ja on ollut mahtavaa nähdä, miten se on lähtenyt uuteen kukoistukseen ihan viime vuosina. Sain <i>Klaanin vieraana</i> -romaanista ennakkokappaleen, ja se on ehdottomasti lukulistallani.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhv2jlSW6D-3-ffa876zlISXR6APnX9c_Uo9Hu9K1o_oGj5ol9H9XOwWE0tDnyJysJcEIBpO0YPcdMaOylQaOjcHmEuROFn4qaNkqiR1F6_JE6weYZtSCilp6q6EAb4JCbXro1dy50G4AdzXQd0NOzTEma8YanZkV1enensA0ZygFFOUYqlf0P7Rw8Io8I" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="542" data-original-width="350" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhv2jlSW6D-3-ffa876zlISXR6APnX9c_Uo9Hu9K1o_oGj5ol9H9XOwWE0tDnyJysJcEIBpO0YPcdMaOylQaOjcHmEuROFn4qaNkqiR1F6_JE6weYZtSCilp6q6EAb4JCbXro1dy50G4AdzXQd0NOzTEma8YanZkV1enensA0ZygFFOUYqlf0P7Rw8Io8I=w205-h317" width="205" /></a></div><o:p> <br /></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><b><a href="https://gummerus.fi/products/viaton-sydan-lyo" target="_blank">Katarina Widholm: Viaton sydän lyö</a></b> (Räkna hjärtslag)<br />
Suom. Anna Heroja<br />
Gummerus, helmikuu<br />
<br />
1930-luvun Ruotsi. Aloittaa neliosaisen lämminhenkisen Betty-sarjan.<br />Ehkä hieman liian romanttista makuuni? Katsotaan, josko tähän jossain vaiheessa tarttuisi. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div></div>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-65053585904294345662024-01-24T18:00:00.002+02:002024-01-24T18:00:00.140+02:00Italo Calvino: Paroni puussa<p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhshaEVxWJEdpUdi94pih9BYrNjVgNvHf2bV-2_dcxi9ZTMtHshHSW22bOXjkeKoUfokDAnoBYzrXbyubx6QGi0CvLL02taTmhbAMBZgxcA2tDtkjojO8e1QfXpSWU1mvjkkfZKA0EBVFN0nGo3s6SgaTT9R7iLxzF8KgIg0KR3deWLYF7iKllFx6CFTe4/s327/Paroni_puussa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="327" data-original-width="215" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhshaEVxWJEdpUdi94pih9BYrNjVgNvHf2bV-2_dcxi9ZTMtHshHSW22bOXjkeKoUfokDAnoBYzrXbyubx6QGi0CvLL02taTmhbAMBZgxcA2tDtkjojO8e1QfXpSWU1mvjkkfZKA0EBVFN0nGo3s6SgaTT9R7iLxzF8KgIg0KR3deWLYF7iKllFx6CFTe4/w263-h400/Paroni_puussa.jpg" width="263" /></a></div><br /> <p></p><p style="text-align: center;"><i style="text-align: center;">Kirjojen
säilytystilaksi Cosimo rakensi useampaan otteeseen eräänlaisia riippuvia
kirjastoja, jotka hän mahdollisuuksien mukaan suojasi sateelta ja jyrsijöiltä,
mutta hän vaihtoi niiden paikkaa koko ajan, opintojen ja hetken maun mukaan,
sillä hän piti kirjoja ikään kuin lintuina eikä halunnut nähdä niitä
paikoillaan tai koloon teljettyinä, ne muka tulisivat surullisiksi.
Tukevimmille ilmahyllyilleen hän sijoitti Diderotin ja d’Alembertin
ensyklopedian sitä mukaa kun osat tulivat hänelle kirjakauppiaalta Livornosta.</i></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i> </i></p>
<p class="MsoNormal"><b>Pentti Saarikosken</b> suomentaman <b>Italo Calvinon</b> <i>Paroni
puussa</i> -romaanin toinen painos (1. ilmestyi v. 1960, tämä 2. on vuodelta
1981) on nököttänyt hyllyssäni (kansipaperittomana, valitettavasti) jo vuosia,
mahdollisesti vuosikymmeniä. Muistikuvani on, että olen saanut äidinäidin
hyllystä, mutta milloin, on epäselvempää. Lukenut en sitä kuitenkaan ole
aiemmin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En olisi lukenut nytkään, mutta lukupiirini valitsi
tammikuun kirjailijaksi Italo Calvinon, joten kun <i>Paroni puussa</i> löytyi
omasta hyllystäni, päätin sitten tarttua siihen. Kirja on jäänyt odottelemaan parempia
aikoja, koska olen sen nimestä päätellyt, että kyseessä on vaikea ja
korkealentoinen filosofinen teos, joka hitaasti ja pitkäveteisesti kertoo
puussa mietiskelevästä vanhemmasta Simon Pylväspyhimystä muistuttavasta miehestä.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ihan ei teos vastannut ennakkokäsityksiäni! <i>Paroni puussa</i>
luokitellaan fantasiaksi, mitä se onkin, vaikka mistään velho- ja
taikasauvafantasiasta ei olekaan kyse, vaan lähinnä hillittömästä mielikuvituksen
lennosta realismin vastakohtana. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin kertoja on Biagio Piovasco di Rondó, puissa asuvan
päähenkilön paroni Cosimo Piovasco di Rondón neljä vuotta nuorempi veli. Biagio
kertoo tarinan muistelumuodossa ja sanoo aina välillä vain merkinneensä
tapahtumat muistiin kuten Cosimo ne aikanaan kertoi. Hän ei siis ota vastuuta
siitä, mitä oikeasti tapahtui.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">”<i>Kesäkuun 15. päivänä 1767 istui veljeni Cosimo Piovasco
di Rondó keskuudessamme viimeisen kerran</i>”, alkaa romaani ja etenee siitä varsin
vauhdikkaasti. Cosimo on 12-vuotias, ja pojat on siirretty syömään päivällistä
aikuisten kanssa samassa ruokapöydässä. Biagio kuvaa päivälliselle osallistuvan
perheen värikkäästi ja hauskasti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kohtalokas päivällinen kuitenkin päättyy kohtaukseen, jossa
Cosimo suuttuneena isäänsä ja tarjolla oleviin etanoihin karkaa ruokapöydästä
ja kiipeää ikkunan ulkopuolella puutarhassa kasvavaan vanhaan rautatammeen. Suivaantunut
poika päättää, ettei enää koskaan astu maankamaralle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Cosimo ei kuitenkaan nökötä koko loppuromaania ja -elämäänsä
kotipuutarhan tietyssä rautatammessa, vaan hän kulkee laajalti Ombrosan laaksossa,
sen puutarhoissa ja metsissä siirtymällä puusta puuhun. Biagio kuvaa kotilaaksoaan
romaanin alussa paratiisimaisen vehreäksi. Vasta Napoleonin johtamat sotajoukot
hävittivät laaksoa peittävät metsät ja puistot, jotka eivät koskaan enää
palanneet, kuten hän surullisena toteaa. Parhaimmillaan Cosimo onnistui vaeltamaan
puusta toiseen usean päivämatkan päähän kotoaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pikkupojan päätös herättää tietysti ensin ärsyyntymistä ja
huvittuneisuutta aikuisissa ja veljessäkin, mutta kun Cosimo ei horju päätöksessään
vaan alkaa päättäväisesti rakentaa oloaan mukavaksi puissa, alkavat muut
vähitellen huolestumisen ja kiukun jälkeen hyväksyä tilanteen. Cosimo ei
suinkaan eristäydy ja erakoidu, vaikka hänen elintapansa onkin äärimmäisen originelli.
Hän kohtaa erilaisia ihmisiä, kuten Napoleonin, ja johtaa aikanaan useampaakin
yhteisöllistä projektia puusta käsin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yksi hulvattomimmista episodeista on tapahtumaketju, jossa
Cosimo kohtaa paikkakuntaa riivanneen salaperäisen rosvopäällikkö Gian dei
Brughin. Cosimon esimerkkiä seuraten kuuluisa roisto alkaa ahmia romaaneja,
menettää mielenkiintonsa rosvoiluun ja ajautuu lopulta pahoihin vaikeuksiin pidäkkeettömän
lukuhimonsa takia. Kirjojen lukeminen ei suinkaan ole täysin ongelmaton
ajanviete! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puiden latvoissa viettäminään vuosikymmeninä paroni Cosimo
Piovasco di Rondó kehittelee muun muassa ihannevaltiota ja sen lainsäädäntöä.
Hänen filosofiansa mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia, eivätkä pelkästään ihmiset
keskenään vaan kaikki elolliset. Ajatukset ovat niin vallankumouksellisia,
etteivät ne herätä ajan ihmisissä juurikaan vastakaikua. Puusta katsoen maailma
kuitenkin näyttää toisenlaiselta, mikä vaikuttaa positiivisesti ajatteluun.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Wikipedian mukaan <i>Paroni puussa</i> -romaani muistuttaa
joitakin <b>Franz Kafkan</b> novelleja tämän ylösalaisin käännetyn
tarkastelukulman takia. Itselleni Cosimosta tuli mieleen Robinson Crusoe, minkä
huomion tekee yksi romaanin henkilöistäkin. Tarinan humoristinen absurdius ja
liioittelu muistuttavat mielestäni myös <b>François Rabelais'n</b> <i>Pantagruelia
</i>ja <i>Gargantuaa</i>. Calvino siis tuntuu sijoittavan tarinansa sujuvasti
maailmankirjallisuuden jatkumoon. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lukukokemuksena <i>Paroni puussa</i> oli siis ehdottoman
positiivinen ja jälleen kerran kiitän lukupiirikonseptia siitä, että tulee
luettua myös tällaisia kirjoja, joihin ei muuten tulisi ehkä koskaan
tarttuneeksi. Pidin erityisesti tarinan hulvattomasta huumorista. <o:p></o:p></p>
<span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Calvinolta on suomennettu toistakymmentä
romaania, joista nimeltä tuttuja on muutama, kuten <i>Halkaistu varakreivi</i>,
<i>Kosmokomiikka</i> ja <i>Jos talviyönä matkamies</i>. En nyt kuitenkaan lähde
lupailemaan, että niitä lähtisin kirjaston syövereistä kaivamaan lukuun. Nähdäkseni
ainakaan toistaiseksi Calvinoa ei ole saatavana suomenkielisinä äänikirjoina. Ainakin
<i>Paroni puussa</i> varmasti toimisi hyvin kuunneltunakin. <br />
<br />
Vielä loppuun lainaus ihan romaanin lopusta, jossa Cosimo kohtaan metsänsä jäänteissä
venäläistä sotajoukkoa johtavan ruhtinas Andreijn. Tämä toteaa: ”<i>Katsokaas…
Sota… Minä olen nyt useamman vuoden ajan yrittänyt tehdä hirvittävän asian niin
hyvin kuin olen osannut: sota… ja kaikki sellaisten ihanteiden takia joita minä
en oikein osaa selittää itsellenikään…</i>” Voisiko ajankohtaisempaa huomiota
olla?<br />
<br />
<b>Italo Calvino: Paroni puussa (Il parone rambante)<br />
Suomentanut Pentti Saarikoski. <br />
Tammi 1960. Keltainen kirjasto nro 165.<br />
247 s.</b><br />
<br />
Oma hylly.</span>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-78377010873789803382024-01-11T10:00:00.001+02:002024-01-11T10:00:00.143+02:00Paula Hotti: Murha Ylämaalla<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb1AssaaV2HH-3WjnArkjw2fAijVIJw4Id6rg3pDipSw72DR6mE2FdxrJ9Hnv7hMFE7ebU2NKdgBqYVbpQmMZ-AoPCCMfNKl8G8OVQyYiaiZ7brOv4R-QEBWiUPWgISx1IXDqcI4rb_sOzm7rp629Klefjxru26XvH90KDa1bxLm8AMZmYUliwgAgo0no/s500/Murha_Yl%C3%A4maalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="345" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb1AssaaV2HH-3WjnArkjw2fAijVIJw4Id6rg3pDipSw72DR6mE2FdxrJ9Hnv7hMFE7ebU2NKdgBqYVbpQmMZ-AoPCCMfNKl8G8OVQyYiaiZ7brOv4R-QEBWiUPWgISx1IXDqcI4rb_sOzm7rp629Klefjxru26XvH90KDa1bxLm8AMZmYUliwgAgo0no/s320/Murha_Yl%C3%A4maalla.jpg" width="221" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Uuden kotimaisen dekkarisarjan aloitusosan saaminen käsiinsä
on aina mielenkiintoista, varsinkin, jos vielä tekijä on kokonaan uusi nimi
kirjallisuuskentällä. Onko luvassa jotain uutta ja raikasta? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Murha Ylämaalla</i> lupaa hyvää. Kirjoittaja <b>Paula
Hotti</b> on uusi nimi suomalaisessa dekkariskenessä, ja <i>Murha Ylämaalla</i>
on hänen esikoisdekkarinsa ja -romaaninsa. Kirjoittaminen ja kirjojen julkaiseminen
eivät kuitenkaan ole Hotille uusia asioita, sillä hän on ammatiltaan
matkajournalisti ja tietokirjailija. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kansi kertoo, että kyse on muodikkaasti paitsi
esikoisdekkari myös uuden dekkarisarjan aloitusosa. Sarja on nimetty
suomalaisen Hallan mukaan. Halla on kolmissakymmenissä ja työskentelee tarinan
alussa Skotlannissa Skyen saarella sijaitsevassa kartanohotelli Loch Dubh’ssa
kokkina. Se ei kuitenkaan ole hänen varsinainen ammattinsa. Oikeasti hänestä
pitäisi tulla kirjailija, mutta aihe ei ole vielä paljastanut itseään Hallalle.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Murha Ylämaalla</i> alkaa räväkästi. Hallan kämppäkaveri
Amy kerää matkakassaa tekemällä hääkuvauskeikkoja. Vain lyhyen matkan päässä heidän
asuinpaikastaan sijaitsee yksi Ylämaan tunnetuimmista ja kuvatuimmista
kohteista eli Eilean Donanin linna (kannattaa guuglata tämä ja muitakin kirjan
paikkoja, maisemat ovat kyllä aivan huikeita!).<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Amy on avustajansa Mattin kanssa menossa kuvaamaan yhdysvaltalaista
hääparia linnaan ennen sen virallista aukeamisaikaa. Parkkipaikalla ei näy
autoja eikä ketään muutenkaan missään, mutta sisällä linnassa nelihenkistä seuruetta
odottaa karmiva näky. Linnansalin takan yläpuolelle on ripustettu peuranpää, johon
kiinnitetty on alaston miehen ruumis. Ruumiin vatsa on avattu moottorisahalla,
ja sekä pää että sormet on poistettu. Käy ilmi, että ruumista on säilytetty
pidemmän aikaa pakastettuna jossakin. Ruumiin esillepano on kopioitu suoraan
Loch Dubh’n lady MacMurrayn esikoisdekkarista!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Samaan aikaan Loch Dubh’n hotellissa vieraana oleva Timothy
Hutton lähtee koiriensa kanssa patikoimaan läheiselle ulkoilureitille eikä enää
palaa. On epäselvää, liittyykö iäkkään miehen katoaminen jotenkin linnasta
löytyneeseen ruumiiseen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Valitettavasti tästä erinomaisesti viritetystä alkuasetelmasta
ei seuraa tiukkatahtista ja karmivaa murhatutkintaa ja kiperiä arvoituksia,
vaan lähinnä jatkossa on tarjolla kepeitä parisuhdesotkuja ja perhesalaisuuksia
huikaisevan kauniissa skottimaisemissa. Asiaankuuluvasti naukkaillaan aina
välillä hyvälaatuista viskiä. Murhiakin toki selvitellään, mutta valitettavasti
niiden motiiviksi paljastuu melko kulunut ratkaisu, eikä varsinaista jännitettä
tai jännitystä pääse syntymään oikein minkään vertaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tämä on tietysti aivan sallittua, jos ja kun tavoitellaan
niin sanottua cozy crimea eli leppoisaa dekkaria. <i>Murha Ylämaalla</i> on
kuitenkin jonkinlainen hybridi kovahkosta kauhudekkarista ja romanttisesta mielenkiintoiseen
miljööseen istutetusta romaanista. Murhat ovat iljettäviä ja raa’asti
toteutettuja (onneksi varsinaisia tekoja ei kuitenkaan juuri kuvata), mutta rikosten
tutkinnasta ja selvittelystä jää kovin amatöörimäinen vaikutelma. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Onnenkantamoinen on, että Loch Dubh’n yksi vakituisista
asiakkaista on Edinburghin poliisista uupumislomalla oleva maineikas rikosylikonstaapeli
Carlos Carrera. Hän on sattumalta paikalla ruumiin löytymisen ja Timothy
Huttonin katoamisen aikaan ja häntä pyydetään avustamaan paikallista poliisia.
Skyen saarella kun ei oikein ole totuttu tekemään murhatutkintaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Carlos on ensin vastahakoinen mutta huomaa pian olevansa
täydessä työn touhussa, tai ainakin nyt sen verran, mitä kovaa vauhtia
asiakkaista tyhjenevässä hotellissa voi. Lisäksi hän huomaa, että hotellia aviomiehensä
kanssa pyörittävä Rosa MacMurray on varsin viehättävä ja puoleensavetävä
nainen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Dekkarin luettuani hieman kummastelen, miksi sarjan pää- ja
nimihenkilöksi on nostettu nimenomaan Halla. Avausosan perusteella hän ei ole
mitenkään olennainen lenkki murhatutkinnassa, vaan sen hoitavat kyllä pääosin
rikosylikonstaapeli Carrera ja paikallispoliisit, mukaan lukien Hallan jonkinlainen
poikaystävä Kieran. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tarinassa on koko joukko henkilöitä ja näkökulmia, eikä Hallan
osuus korostu niiden joukossa mitenkään erityisesti. Hänen suomalaisuutensakin
jää melko ohueksi, sillä pariin kertaan muistetaan mainita hänen monotonisesta
aksentistaan ja luonteensa yltiörehellisyydestä, mutta muuten hän voisi olla
kuin kuka tahansa hotellin kausityöntekijöistä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mielenkiintoista on nähdä, miten Halla-sarja tästä jatkuu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Paula Hotti: Murha Ylämaalla<br />
Otava 2024. 364 s.<br />
Äänikirjan lukija Anni Tani (ilm. 26.1.2024)<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal">Ennakkokappale. <o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-66036928278643616182023-12-25T16:00:00.003+02:002024-03-07T14:17:31.510+02:00Niilo Sevänen: Talven portti<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOK2wvzZxpXGijZ6kSuo6GEuOezrAKaP3kx6cFNDA0c1YZAFmyOYYLlqBA0DWGK3-NgoVYC_6GgSUSrkVb9fBYA-vNxbaUmSfDbZjPEcoLjyRR2imisdt_dwgrb63z3APRyisJ0Z9utyG5uWg29DD_msQ_XsvRJc35zuhyphenhyphenkWE6nSxDPlis9y1qHvWMYBc/s1626/Screenshot_20231225_133529_Storytel.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1626" data-original-width="831" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOK2wvzZxpXGijZ6kSuo6GEuOezrAKaP3kx6cFNDA0c1YZAFmyOYYLlqBA0DWGK3-NgoVYC_6GgSUSrkVb9fBYA-vNxbaUmSfDbZjPEcoLjyRR2imisdt_dwgrb63z3APRyisJ0Z9utyG5uWg29DD_msQ_XsvRJc35zuhyphenhyphenkWE6nSxDPlis9y1qHvWMYBc/s320/Screenshot_20231225_133529_Storytel.jpg" width="164" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Kirjojen lukemisesta seuraa kyllä monenlaista odottamatonta!
En olisi sitäkään arvannut, että joulupäivänä kuuntelen vähintäänkin puoli-ihastuksissani
kotimaista death metalia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Millainen tapahtumakulku johti tähän omituiseen tilanteeseen?
Ihan kaikkia alkuvaiheita en edes kunnolla hahmota, mutta joka tapauksessa törmäsin
ennen joulua jossakin päin somea tietoon, että <b>Niilo Seväseltä</b> on alkutalvesta
ilmestymässä historiallinen fantasiaromaani <i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2024/03/niilo-sevanen-ikitalven-polku-ikitalvi-1.html" target="_blank"><b>Ikitalven polku</b></a></i>. Sevänen oli
minulle täysin tuntematon nimi, mutta kirja tietysti herätti ainakin lievää
kiinnostusta, edustaahan se yhtä lempparigenreistäni.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Varsinaisesti kiinnostukseni heräsi, kun huomasin, että jonkinlaiseksi
prologiksi tai tiiseriksi tulossa olevalle romaanille ilmestyisi talvipäivänseisauksena
e-novelli <i>Talven portti</i>. Merkitsin sen kuunneltavien listalleni, koska
tämähän nyt olisi mainio tapa saada tuntumaa kirjailijan tyylistä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja huh, millainen intro <i>Talven portti</i> onkaan! Ainakin
odotukset <i>Ikitalven polulle</i> ja sen aloittavalle sarjalle on nyt viritetty
melkoisen korkealle! Toisaalta nettiä kaivelemalla selvisi nopeasti, että nyt
paranneltuna julkaistu novelli on saanut vuonna 2007 jaetun ykkössijan
Nova-novellikilpailussa ja sijoittunut neljänneksi Atorox-äänestyksessä vuonna
2009. Ei siis ihme, että laatu on kohdillaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Novelli on kyllä hurja. Se sijoittuu 800-luvun alkuun. Kaksi
viikinkilaivaa miehistöineen ryöstelee Irlannin länsirannikkoa ja päätyy
autiolle rannalle, josta napataan hieman erikoinen keltti Éibhear. Keltillä on
hallussaan hopeakolikko, joka saa viikinkipäällikkö Sigurdin silmiin syttymään
ahneen kiillon. Jossain on varmasti lisää aarteita, joiden tarpeessa hän
totisesti on. Sigurd patistaa käsipuolen mutta kielitaitoisen poikansa Asbjörnin
kuulustelemaan omituista kelttiä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hätäpäissään Éibhear paljastaa, että parin päivämatkan
päässä luoteessa on sumujen kätkemä saari, jossa on kultaa vaikka kuinka mutta
jonka asukkaat eivät ole varautuneet millään tavoin ryöstäjien varalta. Viikingit
ovat epäluuloisia, mutta ahneus voittaa. Éibhear otetaan vastentahtoiseksi
oppaaksi vaikealle matkalle. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juuri kun miesten usko alkaa hiipua, sumun seasta pilkahtaa
korkea vuorenhuippu. Viikingit ovat tulleet perille. Nyt vain pitäisi löytää
Eíbhearin lupaama kulta, lastata sen laivoihin ja purjehtia kiireesti kohti
kotia pois pian alkavan talven alta, onhan jo teuraskuu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Saari vaikuttaa salaperäiseltä. Miehet löytävät pian pienen
kylän, mutta sen asukkaat ovat kadonneet jonnekin hiljattain. Vain pieni Síne-niminen
tyttöriepu löytyy yhdestä hatarasta asumuksesta. Tyttö puhuu vanhaa ja
murteellista iiriä, eikä edes Éibhear saa kunnolla selvää hänen puheestaan.
Sitten miehet löytäväkin jo hirsisen Mahtajien salin, jossa on keltin lupaamaa
kultaa, muun muassa suuri kultainen kuusijalkaista sutta esittävä patsas. Mutta
miten saada kulta kuljetetuiksi laivoihin? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Novellin nimi jo paljastaa, että vuoren rinteeltä pian löytyvä
suurikokoinen mutta tiukasti suljettu portti on jotain, jota ahneiden
viikinkien todellakin kannattaisi välttää. Kun se lopulta avautuu, pääsee
helvetti irti saarella…<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2iVa9T1IPyPvVlnEMrHZzi5I_ck42rElMS6U8W6U6xoQ8GQpZYhGpNwWmqXg3hfS8A9pEwmb3W0jswdUVbH7LozOhy6VhKAqhr1HqhO5q-uf_Mw2wfNnmIW9jW0ur8UZfp5hS34ZarOziPK92U1LB4qyY6QMe6BV6PvGLUYUOYURQ1DLy8PNHZlf4kE4/s1260/Screenshot_20231225_140307_Chrome.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1260" data-original-width="773" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2iVa9T1IPyPvVlnEMrHZzi5I_ck42rElMS6U8W6U6xoQ8GQpZYhGpNwWmqXg3hfS8A9pEwmb3W0jswdUVbH7LozOhy6VhKAqhr1HqhO5q-uf_Mw2wfNnmIW9jW0ur8UZfp5hS34ZarOziPK92U1LB4qyY6QMe6BV6PvGLUYUOYURQ1DLy8PNHZlf4kE4/s320/Screenshot_20231225_140307_Chrome.jpg" width="196" /></a></div><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Koska <i>Ikitalven polun</i> ilmestymistä joutuu vielä
odottamaan runsaat kaksi kuukautta, kaivelin vielä vähän lisää nettiä. Kuka
kumma tämä Niilo Sevänen oikein on? Miksi en ole hänestä ennen kuullutkaan? Kuten
minua paremmin suomalaista hevimusiikkia tuntevat tietävät, Sevänen on tunnetun
Insomnium-nimisen hevibändin laulaja-basisti. Insomnium taas on perustettu
Joensuussa jo vuonna 1997. <i>Talven portti</i> -novelli siis palkittiin eri
kilpailuissa, mutta on vasta nyt saamassa kirjallista jatkoa. Sevänen bändeineen
kirjoitti tarinan ympärille musiikkia ja julkaisi vuonna 2017 <i>Winter’s Gate</i>
-nimisen konseptialbumin (tämäkin termi, jota en ollut ennen edes kuullut, mutta
joka siis tarkoittaa, että koko albumi koostuu yhdestä kappaleesta). Etsin
tämän YouTubesta kuunteluun, ja onhan se hieno! <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSQ6BCLVJ8Y4BmlzJ2wXy1QdgT3YV9blG60wqW7HOuv4JUEtZTktBRhBPgLv-5veBlJZuKGbuOLUispaBdkPA6uIecMFX6pJwCClL9GLkg4LrIPojAJweAiL6xoFIaT5mKaoJhpZvyfjELMbqov-i6T8veuSV9pQcGESDAx4ENX4o6g05iBN65HUFkLhA/s991/Screenshot_20231225_133444_YouTube.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="915" data-original-width="991" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSQ6BCLVJ8Y4BmlzJ2wXy1QdgT3YV9blG60wqW7HOuv4JUEtZTktBRhBPgLv-5veBlJZuKGbuOLUispaBdkPA6uIecMFX6pJwCClL9GLkg4LrIPojAJweAiL6xoFIaT5mKaoJhpZvyfjELMbqov-i6T8veuSV9pQcGESDAx4ENX4o6g05iBN65HUFkLhA/s320/Screenshot_20231225_133444_YouTube.jpg" width="320" /></a></div><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><b>Niilo Sevänen: Talven portti<br />
Gummerus 2023. <br />
Äänikirjan lukija Raiko Häyrinen.</b><br />
<br />
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Tämä oli muuten jo kolmas kerta, kun loistava kirja johdattaa kuuntelemaan musiikkia, josta lähtökohtaisesti en ole lainkaan kiinnostunut ja jonka arvelen olevan jotain, josta en voisi millään pitää. Lisäksi kyseisten kirjojen kirjoittajat ovat olleet minulle ennestään tuntemattomien bändien (perustaja)jäseniä, ja on sitten valjennut minullekin, että kyseiset bändit ovat huippusuosittuja ja kansainvälisestikin menestyneitä... Kolmanneksi kirjat ovat osoittaneet vääriksi perin stereotyyppiset ajatukseni kyseisen musiikkityylin muusikoiden perusolemuksesta. <br /><br /><b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2014/03/sami-lopakka-marras.html" target="_blank">Sami Lopakka: Marras</a></b> <br />Ennen tämän huikean teoksen lukemista en ollut kuullutkaan Sentenced-bändistä, mutta muutaman kappaleen kuunneltuani olin melkoisen myyty. Lopakka on koulutukseltaan suomen kielen maisteri.<br /><br /><b>Marko Annala</b>: <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/01/marko-annala-paasto.html" target="_blank"><b>Paasto</b></a> ja <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/10/marko-annala-kuutio.html" style="font-weight: bold;" target="_blank">Kuutio</a><br />Mokomasta olin sentään kuullut, vaikka en koskaan varsinaisesti kuunnellut. </p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-40585497029925429382023-12-12T10:00:00.001+02:002023-12-12T10:00:00.138+02:00Tiina Mahlamäki: Neuloosi<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj86epuJECzcTz_E6XAVu3C5oOluAay9bsU-tMhSR_RboGHGRnJXdiEAu-42sfb1Vvq-mYVcaYgnfd3XcKZ9lffnLWgykZsKXidgIKE-3L4ibmseB1XHVP7iWXqkoWAxqJCJpTkfHSnrCy-AcGi9mQw6saWAHZEy6qbzfJTjR7vpheIq0KMys3Kc20a5mw/s1624/2023-11-19%2013.07.21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1624" data-original-width="1079" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj86epuJECzcTz_E6XAVu3C5oOluAay9bsU-tMhSR_RboGHGRnJXdiEAu-42sfb1Vvq-mYVcaYgnfd3XcKZ9lffnLWgykZsKXidgIKE-3L4ibmseB1XHVP7iWXqkoWAxqJCJpTkfHSnrCy-AcGi9mQw6saWAHZEy6qbzfJTjR7vpheIq0KMys3Kc20a5mw/s320/2023-11-19%2013.07.21.jpg" width="213" /></a></div><p></p><p><i>”<b>Neuloosi</b> on mielestäni varsin
käyttökelpoinen uudissana. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun mielen täyttää
voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät
tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin viivästyy. Kaikki
muu tekeminen tuntuu turhalta ajanhukalta</i>.”</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näin kuvaa <b>Laura Niemi</b> <i>neuloosi</i>-sanan merkitystä
vuonna 2013 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kotus-blogissa otsikolla <b><i><a href="https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/blogiarkisto/laura_niemi/neuloosin_pauloissa.10520.blog" target="_blank">Neuloosin pauloissa</a></i></b>. Turun yliopiston
uskontotieteen yliopistonlehtori ja dosentti, tohtori <b>Tiina Mahlamäki</b> on
napannut tämän mainion termin tarinallisen tietoteoksensa nimeksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Neuloosi</i> ilmestyi marras-joulukuun taitteessa (v. 2023), mutta
kuulin siitä ensimmäisen kerran Tiina Mahlamäeltä vuoden 2021 kesäkuussa, kun
tapasimme Sammatissa kirjailija <b>Eeva Joenpellon</b> 101-vuotisjuhlan
merkeissä. Tiina Mahlamäki on <b><a href="https://eevajoenpeltoseura.wordpress.com/" target="_blank">Eeva Joenpelto -seuran</a></b> puheenjohtaja, ja itse
olen samaisen seuran hallituksen jäsen. Meillä molemmilla oli vastuutehtäviä
kyseisessä juhlassa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kuten vuosiluvuista varmasti huomaatte, tuolloin elettiin korona-aikaa.
Eeva Joenpellon 100-vuotisjuhla edelliseltä kesältä oli peruuntunut, eivätkä
101-vuotisjuhlankaan enteet olleet kovin hyvät. Kokoontua kuitenkin saatiin,
mutta juhla myös striimattiin, koska kaikki eivät halunneet tulla paikan
päälle. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Neulebuumi oli koronavuosina voimissaan, ja kaupoista jopa loppuivat
välillä ainakin jotkut tietyt langat. Jokainen kynnelle kykenevä tuntui neulovan
vimmatusti mitä upeimpia islantilaistyylisiä kaarrokeneuleita tai vähintään monimutkaisin
kuvion koristeltuja pitkävartisia villasukkia. Mistä tässä käsityövillityksessä
oikein oli ja on kyse? Ilmeisesti näistä tunnelmista ja kysymyksistä lähti idea
kirjoittaa aiheesta tietokirja. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mahlamäki kuvaa <i>Neuloosin </i>alkusivuilla omaa
suhdettaan neulomiseen näin: <i>”Neulominen on minulle tapa keskittyä ja
samalla saada aikaan jotain näkyvää ja käsillä kosketeltavaa. Se on minun
meditaatiotani, tapani harjoittaa henkisyyttä. Neulominen on kulkenut mukanani
suurimman osan elämääni, vähintään puoli vuosisataa.” <o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Mitä sitten tarkoitetaan <b>tarinallisella
tietokirjallisuudella</b>? Kun yritän etsiä sille tarkkaa määritelmää, huomaan,
että kyseessä on viime vuosikymmenellä yleistynyt mutta itse asiassa melko
vanha tietokirjallisuuden ja tietokirjoittamisen laji. <b>Pirjo Hiidenmaa</b>
toteaa artikkelissaan <b><i><a href="https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/727c54fe-1c1b-43f2-9a74-4238675d22ad/content" target="_blank">Trendinä tarinallinen tietokirja</a></i></b> muun
muassa näin: ”<i>Koska tarinallisuus sopii hyvin juuri yksittäisten
tapahtumien, kokemusten ja henkilöhistorioiden kuvaamiseen, on siitä tullut
väline tuoda näkyviin arkisia kokemuksia ja hyödyntää niiden todistusvoimaa
yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyssä.</i>” <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tunnista Mahlamäen <i>Neuloosista</i> lukuisia Hiidenmaan
esittelemiä tarinallisen tietokirjan piirteitä, eikä ihme, sillä Mahlamäki on toimittanut yhdessä <b>Emilia
Karjulan</b> kanssa teoksen <i>Kurinalaisuutta ja kuvittelua</i>, joka
käsittelee juuri luovaa tiedekirjoittamista. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mahlamäen<i> Neuloosi</i> on minämuodossa kirjoitettu ja
kerrottu tietokirja neulomisesta, sen harrastamisesta ja merkityksestä kertojalle
itselleen mutta myös laajasti ilmiöstä itsestään, sen historiasta, muutoksista
ja merkityksistä. Kirjassa ei ole neuleohjeita, mutta siitä saa kyllä
virikkeitä, vinkkejä ja vihjeitä neuleharrastuksen aloittamiseen tai
kehittämiseen. Varoitukseksi kannattaa kuitenkin katsoa kirjan alussakin mainittu
<b>Laura Neuvosen</b> lyhyt animaatioelokuva <i>Kutoja – The Last Knit</i>
YouTubesta!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Koska olemme sattumalta kirjailija Mahlamäen kanssa
suunnilleen samanikäisiä ja meillä on taustoissamme monia yhteneväisyyksiä,
löysin kirjasta runsaasti samastumiskohtia. Moni muisto omasta menneisyydestä
ja perheen ja suvun taustoista pulpahti pintaan kirjaa lukiessani. Minäkin olen
auttanut äitiä ja isoäitejäni pitelemällä lankavyyhtiä ojennetuissa käsivarsissani.
Vielä 1970-luvulla käsityölangat myytiin vyyhteinä, ei kerinä, kuten nykyään. Työ
siis piti aloittaa kerimällä lanka, eikä se onnistunut kovin hyvin ilman
apukäsiä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Minunkin kokemukseni on, että käsitöiden tekeminen kuului
arkeen. Meidän suvuissamme on ommeltu käsin ja koneella, niin sähkökäyttöisellä
kuin poljettavallakin ompelukoneella, kudottu kankaita ja kudonnaisia kangaspuilla,
virkattu ja kirjottu, valmistettu koneellisesti neuleita ja neulottu tietysti
myös käsin niin villapaitoja kuin sukkia ja lapasiakin. Olen kasvanut käsitöiden
tekemisen keskellä, mutta omat taitoni ja innostukseni ovat vaihdelleet vuosien
ja vuosikymmenien mittaan runsaasti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mahlamäki kuljettaa omien ja läheistensä käsityökokemusten
ja yleisemmän neuletietouden rinnalla kahta tarinaa. Kirjan alussa hän päättää
ryhtyä neulomaan islantilaista Riddari-nimistä kaarrokevillapaitaa, ostaa
siihen tarvittavat langat ja etsii ohjeen. Matkan varrella on neuletyössä erilaisia
vaiheita, mutta lopussa komea kaarrokeneule on valmis, sen langat on päätelty
ja se on viimeistelty pesussa ja kuivattu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tummemman raidan tarinaan tuo Mahlamäen äidin vakava sairastuminen
ja lopulta menehtyminen. Äiti oli innokas neuloja, mutta sairaus vei häneltä
myös mahdollisuuden tehdä käsitöitä. Mahlamäki kuvaa kauniisti äitinsä raskasta
saattohoitoa. Lopussa päättyy paitsi äidin elämä myös yksi käsityöprojekti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>”Olen hauras, uuvuksissa valvomisesta ja mielen
järkytyksestä. Palelen. Vedän ylleni uudenkarhean, vihreän neulepaitani ja
koen, miten lämpö leviää yläruumiiseeni. Kävelen ulkona kirpeässä ja kirkkaassa
syyspäivässä, tunnen miten islantilaisten lampaiden kasvattama villa kerää
liikkeessä muodostuvaa lämpöä ja palauttaa sen minulle takaisin. Kuin äidin
halaus. Tämä paita ylläni en enää palele.”<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Mutta kuten sanottu, tarinallisessa tietokirjassa yksityinen
taso on vain yksi osa kokonaisuudesta. <i>Neuloosissa</i> käsitellään myös muun
muassa neulomisen historiaa sen syntyajoista alkaen, erilaisia näkökulmia lankojen
ekologisuudesta ja niiden käytön eettisyydestä, neulomisen yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja tapaa ilmaista itseään neulomalla. Neulominen ei
todellakaan ole mikään yksinkertainen ja yksioikoinen ilmiö!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jos siis neulomisen historia, filosofia ja yhteiskunnallisuus
kiinnostavat, suosittelen <i>Neuloosia</i> lämpimästi. Samaten uskon, että
jokainen käsitöitä joskus vähänkin tekemään joutunut tai niihin täysin
hullaantunut lukija löytää kirjasta ainakin jotain samastuttavaa, tuttua ja
uutta sekä tietoa ja huvia. <i>Neuloosi</i> on koukuttava ja koskettava, hauska
ja surumielinen teos käsillä tekemisen riemusta ja lohdusta. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZncQIjnVjcXUGHf_zSzenexcTg7w9aNbEaoACvg-gv1FdQQKm-fF0-JUs6aubAtRTRSrFxdihIghyPSOgtxhjil4nB_E0GeeRijCVJFIUqs2GDEO9WZ6N9Vsm4PjWMWzDiwKAKRR_hT8qsM7UV1z5HIOCEcIoeFglbfyJuKxScLNM2-vR0900GZncKFU/s1264/2023-11-19%2013.06.29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1264" data-original-width="840" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZncQIjnVjcXUGHf_zSzenexcTg7w9aNbEaoACvg-gv1FdQQKm-fF0-JUs6aubAtRTRSrFxdihIghyPSOgtxhjil4nB_E0GeeRijCVJFIUqs2GDEO9WZ6N9Vsm4PjWMWzDiwKAKRR_hT8qsM7UV1z5HIOCEcIoeFglbfyJuKxScLNM2-vR0900GZncKFU/s320/2023-11-19%2013.06.29.jpg" width="213" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Kuten hyvät kirjat usein, myös <i>Neuloosi</i> johdatti
minut toisien kirjojen pariin. Mahlamäki viittaa monessa kohdassa ahvenanmaalaisen
toimittaja-kirjailija <b>Karin Erlandssonin</b> tarinalliseen tietoteokseen <i>Sininen
lanka – Mitä tiedän neulomisesta</i>. Erlandssonin nimi oli minulle jo tuttu,
sillä olen lukenut häneltä dekkarin <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/08/karin-erlandsson-kuolonkielot.html" target="_blank">Kuolonkielot</a></i></b>, mutta <i>Sinisestä
langasta</i> en ollut aiemmin kuullut. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lainasin sen oitis kirjastosta ja ahmaisin nopealukuisen teoksen
pikavauhdilla<i>. Sininen lanka </i>muistuttaa monin tavoin <i>Neuloosia</i>.
Myös Erlandsson kirjoittaa minämuodossa ja aloittaa kirjan lankaostoksilla.
Jotain pitäisi neuloa hienoista sinisävyisistä langoista, mutta jostain syystä
tällä kertaa neuletyö takkuaa pahasti. Useaan kertaan kertoja päätyy purkamaan
työnsä. Neuletyön edistyessä Erlandsson kertaa neulomisen historiaa ja siihen
liittyvää faktaa ja kertoo oman neulojatarinansa. Entä voiko neulomalla muuttaa maailmaa?<br />
<br />
<i>”Maailma romahtaa ikkunan takana, mutta aina voin neuloa rakkailleni
yksisarvisia. Se ei ole tarpeeksi, mutta se on jotain.”<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Mahlamäen tavoin Erlandssonin työ on pääosin kirjoittamista.
Hän löytää kirjoittamisesta ja neulomisesta paljon yhtäläisyyksiä. Ne myös täydentävät
toisiaan mainiosti. Sekä <i>Neuloosissa </i>että <i>Sinisessä langassa</i> on lopussa
hyvä lähdeluettelo, joista voi poimia itseään kiinnostavia kirjoja ja
artikkeleita lisätiedon ammentamiseen.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7gikmEOfyAWnP99pja8UjpWSjeo3tpTiJGejF3F29Ji-r5ZlsRHOFa_m-nUB-b6Yt7hyphenhyphenApImS5VwByY112Lf0Qq2midYvW_Hdz-BhzZUdEufzmEchdVUDLLnrMCn08sju9w3rTAHGtWupTNsnYAvfIoqUpe1o_AqRvGi12GLXeYyyRUD6jYqCQnh9Myc/s1079/2023-11-18%2013.06.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1079" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7gikmEOfyAWnP99pja8UjpWSjeo3tpTiJGejF3F29Ji-r5ZlsRHOFa_m-nUB-b6Yt7hyphenhyphenApImS5VwByY112Lf0Qq2midYvW_Hdz-BhzZUdEufzmEchdVUDLLnrMCn08sju9w3rTAHGtWupTNsnYAvfIoqUpe1o_AqRvGi12GLXeYyyRUD6jYqCQnh9Myc/s320/2023-11-18%2013.06.20.jpg" width="320" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Kun kerran olin päässyt neulekirjallisuuden makuun, päätin
samaan menoon kuunnella myös kaksi neuleromaania. Luin jo kymmenisen vuotta
sitten <b>Kaisa Ikolan</b> silloin vain netistä ladattavissa olleen romaanin <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/12/kaisa-ikola-oikein-nurin.html" target="_blank">Oikein nurin</a></i></b>, ja kirjoitin siitä myös jutun blogiini. Kummastelin, miksi
romaanille ei ollut kirjailijan sitkeistä yrityksistä huolimatta löytynyt
kustantajaa. Joskus ihmeitä tapahtuu, sillä nyt <i>Oikein nurin</i> ja sen
tuoreehko jatko-osa <i>Kaksi oikein yhteen</i> ovat saatavissa niin painettuina
kuin e-versioinakin eli siis myös äänikirjoina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Oikein nurin</i> -romaanin tapahtumat sijoittuvat noin
viidentoista vuoden takaiseen aikaan. Päähenkilö Annilla on menossa parisuhdekriisi,
ja samaan aikaan hän hurahtaa vastoin kaikkia odotuksiaan täysin neulomiseen.
Kirjassa tehdään käsitöitä vimmaiseen tahtiin mutta ennen kaikkea hamstrataan
lankoja ja kaikkea muuta neulomiseen liittyvää tavaraa siihen malliin, että
hitaampia heikottaa. Kirja edustaa siis jonkinlaista neule- ja lanka-chick-litiä, mutta se tarjoaa samalla hauskan nostalgiatripin aikaan, jolloin netti ei vielä ollut liimautuneena jokaisen kämmeneen, vaikka se käytössä jo olikin.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMPGvjlEMkX2oeg5m3IGPTFfx5jgi5wI87Dz_tO1lRHZVqmkGNSjXfSblYb1QHBnEDAEcc_NNItg59dR6y2jej8YhyphenhyphenEBDaxJS92VxZHBLi1l0F2PyAtj7m-J_xT686kRpEUNLgVEQRs6C3GUKq3A6sSYxAoohQvQLfqFPftcmydC_JNJ6VA0Fy3c4zxJA/s1080/2023-11-18%2013.06.50.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="1080" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMPGvjlEMkX2oeg5m3IGPTFfx5jgi5wI87Dz_tO1lRHZVqmkGNSjXfSblYb1QHBnEDAEcc_NNItg59dR6y2jej8YhyphenhyphenEBDaxJS92VxZHBLi1l0F2PyAtj7m-J_xT686kRpEUNLgVEQRs6C3GUKq3A6sSYxAoohQvQLfqFPftcmydC_JNJ6VA0Fy3c4zxJA/s320/2023-11-18%2013.06.50.jpg" width="320" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Ikola kirjoitti jatko-osan <i>Kaksi oikein yhteen</i> viitisentoista
vuotta aloitusosan jälkeen ja viisaasti sijoitti myös kirjan tapahtumat
nykyaikaan. Sinkkuna elelevä keski-ikäistyvä Anni saa kesävieraaksi parhaan ystävättärensä 14-vuotiaan
Liina-tyttären, jolla on erilaisia hankaluuksia elämässään. Käy ilmi, että Liinalla
on suosittu vlogi. Kuten arvata saattaa, Liina hurahtaa pian käsitöihin ja
vetää Anninkin uudelleen neulomisen pariin. Kuvioihin liittyy myös komea
lankakauppias… <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Kaksi oikein yhteen</i> on vähän vähemmän ostelupainotteinen
kuin <i>Oikein nurin</i>, mikä on ihan tervetullutta. Harrastuksen yhteisöllisyyskin
on tuotu virkistävästi nykypäivään. Nautittavaa, helppoa luettavaa ja
kuunneltavaa, mutta kyllä näissä vähintäänkin pieni neuloosiriski on, se pitää
varoitukseksi kertoa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><br />
<br />
<b>Tiina Mahlamäki: Neuloosi<br />
Into 2023. 229 s.<br />
Äänikirjan lukija Emilia Howells.<br />
</b><br />
Lahja.<br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />
<!--[endif]--><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><br />
<b>Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta (Det blå garnet:
Ett bok om att sticka) <br />
Suomentanut Ulla Lempinen.<br />
S & S 2022. 188 s.<br />
Äänikirjan lukija Jenni Sainio.</b><br />
<br />
Kirjasto.<br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />
<!--[endif]--><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><br />
<b>Kaisa Ikola: Oikein nurin<br />
Saga Egmont 2022. 340 s.<br />
Äänikirjan lukija Elina Saarela.<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><br />
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen<br />
Saga Egmont 2023. 259 s.<br />
Äänikirjan lukija Johanna Kokko.<o:p></o:p></b></p>
<span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><br />
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.</span>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-13738388218638137882023-11-26T10:00:00.012+02:002023-11-27T06:40:25.801+02:00Outi Hongisto: Veljet - Amir & Younas & Jälkeläinen<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr0n6n8wF8GTFfYffqVkitydGvusc4tz7Y4bLH2wPHz1i0QQZL0n-33cCl5Wt9OtdyF-_xld2g7li49XAsbzN4ynOYKI0xNGKYOaCovBgg3AueQGfRvUSodBTDJOw5UULX8fZMN2ZivhwZ98lSgFXM002xxQeFh3GMdYD9ZUrKeIPUs60GQjjyLwGrRmY/s2880/20231125_233139.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2880" data-original-width="2880" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr0n6n8wF8GTFfYffqVkitydGvusc4tz7Y4bLH2wPHz1i0QQZL0n-33cCl5Wt9OtdyF-_xld2g7li49XAsbzN4ynOYKI0xNGKYOaCovBgg3AueQGfRvUSodBTDJOw5UULX8fZMN2ZivhwZ98lSgFXM002xxQeFh3GMdYD9ZUrKeIPUs60GQjjyLwGrRmY/s320/20231125_233139.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Jatkuvajuonisen dekkarisarjan kirjoittaminen ja
julkaiseminen lienee jokseenkin riskialtis projekti, jossa vaaditaan lujaa
uskoa tuotteeseen ja hyvää kestävyyttä monessa mielessä. Näin syvälliseen
ajatuskulkuun päädyin saatuani hetki sitten päätökseen <b>Outi Hongiston</b>
dekkaritrilogian viimeisen osan <i>Veljet – Jälkeläinen</i>. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olen lukenut vuonna 2020 ilmestyneen aloitusosan <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/04/outi-hongisto-veljet-amir.html" target="_blank">Veljet– Amir</a></i></b> tuoreeltaan. Olen siitä kirjoittamassani jutussa todennut: ”…<span style="background: white; color: #222222; font-size: 11.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"> </span><i>päättyy piinaavalla tavalla täysin kesken. Jatkoa
on luvassa, mutta miten malttaa odottaa siihen asti?</i>” Niinpä! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Seuraava osa <i>Veljet - Younas </i>on ilmestynyt vuonna
2021 ja olen saanut siitä kustantajalta arvostelukappaleenkin, mutta en ole
tullut siihen sitten kuitenkaan tarttuneeksi, vaikka vaikutuin aloitusosasta ja
viihdyin sen parissa mainiosti. Miksi? Koska en vuoden kuluttua enää mielestäni
muistanut tarpeeksi aloitusosan rivakasti edenneestä ja muistaakseni hyvinkin monipolvisesta
juonesta. Tuntui, että olisi pitänyt lukea aloitusosa uudelleen, mutta siihen
ei sentään ollut kiinnostusta eikä aikaa. Niinpä kirja siirtyi
dekkarikirjahyllyni uumeniin odottamaan parempia aikoja.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPPVuNcjhqakgV8r5TXgnrMdolpv4HqeLTEPqGKu2n9Wl3dJK9PKbwPMZdxsr_GRoObcOXz5Sm9_SDC3qvkti_BB0t-GdPG2tjFpFwBHmOoTdAkajmPydCJgu2nUtcJ2L_1CWwGWds5rYxWT55UOgf5fRMtsj5IWYNeod8BuxVP1rE-Ot-Zk0igxifGGE/s4032/20231125_213606.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="4032" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPPVuNcjhqakgV8r5TXgnrMdolpv4HqeLTEPqGKu2n9Wl3dJK9PKbwPMZdxsr_GRoObcOXz5Sm9_SDC3qvkti_BB0t-GdPG2tjFpFwBHmOoTdAkajmPydCJgu2nUtcJ2L_1CWwGWds5rYxWT55UOgf5fRMtsj5IWYNeod8BuxVP1rE-Ot-Zk0igxifGGE/w400-h200/20231125_213606.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Niinpä vähän huonoa omatuntoa potien hieman hätkähdin, kun
jossain vaiheessa tätä vuotta huomasin, että Hongiston sarjaan oli ilmestynyt
jo kolmas osa eli <i>Veljet – Jälkeläinen</i>. Nyt en ainakaan enää muistanut,
mitä siinä aloitusosassa oikein tapahtui! Päätin kuitenkin tarttua härkää
sarvista ja aloittaa uudelleen alusta. Äänikirjan kuuntelemallahan se on
helppoa ja vaivatonta. Tuumasta toimeen!<br />
<br />
Kuuntelin siis <i>Amirin </i>uudelleen, ja aloitin heti perään <i>Younasin </i>kuuntelun.
Istuin viikolla paljon autonratissa, joten kirjat etenivät hyvää vauhtia.
Younas oli kuitenkin vielä pahasti kesken viikonlopun alkaessa. Onneksi kirja
oli myös painettuna hyllyssäni, sillä huomasin jääneeni täysin tarinan
koukkuun! Luin kirjan loppuun perjantaina iltayöstä. Aamulla totesin, että <i>Jälkeläisestä</i>
ei vielä ole saatavana äänikirjaversiota, joten onneksi minulla on painettu
kirja lukupinossani! Luin sen päivässä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">On sanottava, että näin yhteen putkeen nautittuna tämä
trilogia totisesti on parhaimmillaan. On kiitettävä Myllylahti-kustantamoa,
joka on ottanut tietoisen riskin sarjan julkaisemiseen sitoutuessaan. Samoin on
oltava iloinen, että kirjailija Outi Hongisto on uskaltanut aloittaa
dekkaristinuransa tällä formaatilla. Valtava työ on tehty, ja varsinaiset
hedelmät ovat poimittavissa vasta nyt. Mutta sato on laadukas ja runsas, joten
panostus ja odotus palkittiin! Ainakin siis lukijan näkökulmasta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olen kirjoittanut <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/04/outi-hongisto-veljet-amir.html" target="_blank">Veljet – Amir</a></i></b> -dekkarista ja
sen juonikuvion alkuasetelmasta suhteellisen perusteellisen jutun, joten en
lähde sitä nyt kokonaan kertaamaan. Todettakoon tässä vain, että lapsina
äitinsä kanssa Suomesta turvapaikan saaneet pakistanilaisveljekset Younas ja
Amir ovat nuorina aikuisina ajautuneet lain eri puolille. Younas työskentelee
nopeasti urallaan edenneenä rikosylikonstaapelina KRP:ssa, ja pikkuveli Amir on
ajautunut Kauklahdessa majaansa pitävään maahanmuuttajataustaisten rikollisjengiin.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Amir temmataan nopeasti ja tiukasti jengin talutusnuoraan.
Samaan aikaan Younas ryhmineen pääsee kyseisen jengin puuhien jäljille.
Erityisesti Younas alkaa aavistella, että jengin todelliset aivot pysyttelevät
visusti taka-alalla. Pyörittääkö pääkaupunkiseudun huumekauppaa joku korkeassa
asemassa työskentelevä poliisi?! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hongisto kuvaa hyytävästi, miten helppoa järjestäytyneen
rikollisuuden johtohahmojen on kutoa verkkojaan ja saada kenet tahansa
palvelemaan omia päämääriään. Paras ja rehellisinkin poliisi tai muu
viranomainen on murrettavissa. Jos ei muuten, niin tämän läheisten ihmisten
henkeä uhkaamalla. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Veljet – Younas</i> jatkuu saumattomasti siitä, mihin
aloitusosa <i>Amir</i> jää. Mukaan tulee pari uutta henkilöä. Ensinnäkin
Younasin tutkintaryhmään palkataan turkulainen oikeustieteilijä Matias, ja
toinen uusi näkökulma on nuori rikostoimittaja Emma Backman, joka janoaa
kiihkeästi päästä tekemään oikeita juttuja iltapäivälehteen ja jolla onkin
pettämätön uutisvainu.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi65ON1_AL7sOPsdtqpDk8xgsasxpnkJOgh3m2wgcXhyphenhyphenwb8pkuXQDJhQqhI3mBXlA2Lzq-itQHEuKbN4hV8DMcbZtzpOsigmDrdcO_qem3PK-PJz03O1MRuegR3hAWd9n67g9dwmm_qsjjnS0EIj2GG7XX_IGPQvyoxJoLxoVOBQrl1GOdgdeXpw8_93js/s4032/20231125_213728.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2165" data-original-width="4032" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi65ON1_AL7sOPsdtqpDk8xgsasxpnkJOgh3m2wgcXhyphenhyphenwb8pkuXQDJhQqhI3mBXlA2Lzq-itQHEuKbN4hV8DMcbZtzpOsigmDrdcO_qem3PK-PJz03O1MRuegR3hAWd9n67g9dwmm_qsjjnS0EIj2GG7XX_IGPQvyoxJoLxoVOBQrl1GOdgdeXpw8_93js/w400-h215/20231125_213728.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Koko sarjan juoni tiivistyy oikeastaan Younasin ja mädän
poliisin väliseksi kamppailuksi, jossa keinoja ei lopulta kaihdeta kummallakaan
puolella. Kumpikin tekee kaikkensa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Kun
toinen vetää hetkeksi pidemmän korren, on toisella jo vähintään yhtä häijy vastaveto
valmiina. Younas on alakynnessä, koska hän haluaisi pelata rehellisin keinoin,
mutta ei tiedä, kehen voi luottaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tapahtumat vyöryvät eteenpäin kiivaaseen tahtiin, ja
lukijaparka kääntää sivuja peläten pahinta ja toivoen parasta. Kuka selviytyy
voittajana ja millä hinnalla? Kuka ylipäätään on vielä lopussa hengissä?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juonenkuljetuksessa Hongisto on ehdottomasti parhaimmillaan.
Toiminta ja vauhti pitävät vähän pitkäksi venyvän tarinan vireen vähintäänkin
kohtalaisena, parhaimmillaan erinomaisena. Hintana on kuitenkin, etteivät
mielenkiintoisetkaan henkilöt oikein saa syvyyttä, jonka ansaitsisivat. Erityiskiitos on annettava päähenkilöistä. Kovin monta maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaista poliisipäähenkilöä en suomalaisesta dekkarikentästä muista, <b>Kati Hiekkapellon</b> Serbian unkarilainen <b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/03/kati-hiekkapelto-kolibri.html" target="_blank">Anna Fekete</a></b> tulee tällä hetkellä ainoana mieleen (mutta varmasti muitakin on, laittakaa vain kommenttikenttään vinkkejä). Younas Zardari on tervetullut lisä suomalaisdekkaripoliisien sankkaan joukkoon!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pääpahiksen perimmäiset motiivitkin jäävät harmillisen
hennosti perustelluiksi. Miten poliisista tulee häikäilemätön ja mitään
katumaton rikollispomo? Tämä on edelleen Jari Aarnion jälkeisenäkin aikana
kiinnostava kysymys. Sen sijaan maahanmuuttajanuoren ajautuminen jengin syliin
on valitettavankin uskottavasti perusteltu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Paikoin tarinankuljetuksen vauhti on niin kova, ettei
jännitettä pysähdytä riittävästi tiivistämään. Muutamissa kohdin jäin
harmittelemaan hyytävän ja täysin yllättävän tapahtuman turhan nopeaa
sivuuttamista. Taustatyöt on tehty huolella, ja tutkittavaa ja selvitettävää on
varmasti ollutkin hurjasti! Vain paikoin tuntuu tausta-aineisto paistavan
hieman läpi, muuten se on onnistuneesti sulautettu kerrontaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Trilogiassa on siis kirjasta toiseen saumattomasti jatkuva
juoni. Jonkin verran Hongisto kuitenkin avaa ja nopeasti kertaa aiempia
juonenkäänteitä matkan varrella, mikä helpottaa kirjat harvakseltaan lukevia
mutta hieman tuskastuttaa ne yhteen menoon lukevaa. Tämän asian kanssa varmasti
jokainen jatkuvajuonista sarjaa kirjoittava painiskelee. Veljet-sarja kuitenkin
kannattaa lukea ainakin ilmestymisjärjestyksessä ja nyt koko sarjan ilmestyttyä
myös melko tiiviiseen tahtiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/04/outi-hongisto-veljet-amir.html" name="_Hlk151847257" target="_blank"><b>Outi Hongisto: Veljet – Amir<br />
Myllylahti 2020. 336 s.<br />
Äänikirja Saga Egmont, lukija Panu Vauhkonen.<o:p></o:p></b></a></p>
<span style="mso-bookmark: _Hlk151847257;"></span>
<p class="MsoNormal"><b>Outi Hongisto: Veljet – Younas <br />
Myllylahti 2021. 293 s.<br />
Äänikirja Saga Egmont, lukija Panu Vauhkonen.<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><b>Outi Hongisto: Veljet – Jälkeläinen<br />
Myllylahti 2023. 245 s.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--><o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal">Painetut kirjat arvostelukappaleita, äänikirjat itse
maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-19310947463837062512023-11-12T12:00:00.001+02:002023-11-12T12:00:00.135+02:00Kolmetoista vuotta kirjasomessa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirkuca4PDP8VyBli7IY2MWcmL5aALbtySrdlNdsOK_y5eYSc9tuTebB6AceOfKsbzjHepa2nKV1WvKqYU05tyNnEn_XO7VSidXkrwL3_015uNOHGW0WwD5y7yDEkPDSWrFHajmcJOkZsK6RRmXQHLjSwNJhBb0y0HTsLDOgenvGdCgiV3pKKP0u_q0Qow/s4032/2023-10-25%2007.06.41.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirkuca4PDP8VyBli7IY2MWcmL5aALbtySrdlNdsOK_y5eYSc9tuTebB6AceOfKsbzjHepa2nKV1WvKqYU05tyNnEn_XO7VSidXkrwL3_015uNOHGW0WwD5y7yDEkPDSWrFHajmcJOkZsK6RRmXQHLjSwNJhBb0y0HTsLDOgenvGdCgiV3pKKP0u_q0Qow/s320/2023-10-25%2007.06.41.jpg" width="240" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Näinä päivinä blogini <b>Kirsin kirjanurkka täyttää 13
vuotta</b>. Ihmisvuosissa ollaan siis murrosiän ja teinivuosien alkumetreillä,
koiranvuosissa mentäisiin jo viimeisiä kurveja. Helsingin kirjamessujen kirjabloggaajien
illallisella todettiin, että kymmenen kirjablogivuotta tarkoittaa jo dinosaurusluokitusta.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sen verran olen ilmeisesti ihan ääneenkin hienoista
turhautumistani tuskitellut, että samaisella illallisella muutamakin
dinosauruskollega kyseli varovasti, mitä olen blogini suhteen tekemässä.
Messuillan huumassa ajatus pillien pussiin lyömisestä tuntui kaukaiselta.
Kotona kirjapinojen ääressä tilanne näyttää hieman toisenlaiselta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kuten mediasta on saanut jokainen huomata, kirjamaailma on
ollut viime aikoina ja tullee lähivuosina olemaan hurjassa murroksessa. Saman
murroksen mainingit keikuttavat myös kirjasomea. Kun aikanaan puolivahingossa
tulin aloittaneeksi kirjabloggaamisen, oli melkein kaikki toisin kuin nyt. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Muutokset eivät koske pelkästään somemaailmaa. Muuttunut on
myös työelämä. Kun olen istunut työpäivän koneeni ääressä milloin
Teams-palavereissa milloin webinaareissa ja väliajat vastaillut sähköposteihin,
Whatsapp-viestiketjuihin ja tekstiviesteihin (kyllä, niitäkin edelleen saan
työpuhelimeeni), ei oikein tunnu löytyvän puhtia istahtaa illalla koneen ääreen
naputtelemaan pohdittua ja punnittua blogijuttua. Puhti ei aina riitä edes
kunnolla tehtyyn Insta-päivitykseen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lopettamassa en silti ole, mutta muutoksia omaan tekemiseen
ja toimintaan on ollut pakko miettiä. Jotkut niistä ovat toteutuneet itsestään
sen kummemmin päätöksiä tai linjauksia tekemättä, toisia olen hautonut pidemmän
aikaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pelkkä kirjablogi ei oikein nykymaailmassa enää toimi kuin
siinä alkuperäisessä tarkoituksessa, jossa sen aikanaan perustin, eli omana
muistikirjana. Blogia käyvät edelleen lukemassa ilmeisesti jotkut
kustantamoiden edustajat ja ehkä kirjailijat itse sekä koulutöitään tekevät
koululaiset ja opiskelijat. Katso vaikka tuota sivupalkissa olevaa listaa
suosituimmista teksteistä. Sekä <b>Mila Teräksen</b> että <b>Colson Whiteheadin</b>
teoksista on tehtäviä suosituissa lukion äidinkielen oppikirjoissa…<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jos haluaa saada blogijutulleen lukijoita (ja kukapa ei
haluaisi, itselleen voi kirjoittaa ihan tietokoneensa tiedostoihinkin), on niitä
’markkinoitava’ muissa somekanavissa. Kirsin kirjanurkallakin on oma <b>Facebook-sivu</b>
ja <b>Instagram-tili</b>. Tili on myös X:ssa, mutta sinne en ole enää tehnyt
sisältöä heinäkuun jälkeen. Kaipaan kirja-Twitterin kulta-aikoja hyvine
keskusteluineen, mutta en enää halua tehdä korvauksetta sisältöä amerikkalaiselle
miljardöörille. Mastodonttiin tein tilin, mutta masennuin kaiken alusta
rakentamisen vaivan edessä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jos todella haluaisi olla aktiivinen kirjasomevaikuttaja,
pitäisi olla mukana nuorekkaammissa kanavissa, kuten TikTokissa. Ne eivät
kuitenkaan ole minun aluettani. Jo näiden perinteisten somekanavien käyttö on
riittävän työlästä ja aikaa nielevää. Harmittaa välillä, että panos ei näy
kummoisenakaan tuottona, mutta rakkaudesta lajiin tätä edelleen tehdään, niin jatkossakin.
Dinosaurus siis grammaa kaltaisilleen!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tuntuu siis ja ihan tilastojen valossakin näyttää, että oikein
ketään ei enää kiinnosta lukea kirjablogia. Kieltämättä se taas syö omaa
innostusta tehdä säännöllisesti juttuja. Hämmästyttävää kyllä saan kuitenkin edelleen
ja jopa enenevässä määrin myös suoraa palautetta ihmisiltä, niin tutuilta kuin
tuntemattomiltakin. Yllätyn ja hämmennyn aina, kun joku kertoo saaneensa
minulta hyvän lukuvinkin. Juuri siksi juttuja kirjoitan, joten se on kaikkein
paras palaute! Kiitos siis jokaisesta! <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR7jAidmlTR_Dl9XdN1MIKfWXyviNxprQtl2gUdyL6usieYRirSywbeOE2osVS3bdrPirbk2DFJ1XM8Q6Eqsfjow4l5QbU6r6RlbC5cQcoFYU6xtbyjfZC9N0BkXALe8k6h20aoheVMHkX5xXvIcJyoDiz-q2PnN8yO2d-xxxwBJxp7ZfswHiC7hrfm5U/s4032/2023-10-28%2020.38.28.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR7jAidmlTR_Dl9XdN1MIKfWXyviNxprQtl2gUdyL6usieYRirSywbeOE2osVS3bdrPirbk2DFJ1XM8Q6Eqsfjow4l5QbU6r6RlbC5cQcoFYU6xtbyjfZC9N0BkXALe8k6h20aoheVMHkX5xXvIcJyoDiz-q2PnN8yO2d-xxxwBJxp7ZfswHiC7hrfm5U/s320/2023-10-28%2020.38.28.jpg" width="240" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><b>Mitkä kirjat sitten päätyvät lukulistalleni ja sieltä
lopulta blogiini asti?</b> Olen vuosien varrella profiloitunut dekkarifaniksi.
Olen ihan tietoisesti pyrkinyt antamaan tilaa nuortenkirjallisuudelle ja
nuorten aikuisten romaaneille. Spefi ja viihde ovat lähellä sydäntäni myös.
Rakastan kotimaista kirjallisuutta. Yrityksistä huolimatta en ole pystynyt rajaamaan
kenttääni kovinkaan onnistuneesti! Enää en edes yritä moista, vaan luen ja
kirjoitan sellaisista kirjoista, joista haluan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vuosien varrella on blogistanian kulissien takana keskusteltu
ja lempeästi kiisteltykin arvostelukappaleista. Kuka niitä saa ja millä
perusteella? Pitäisikö ne ilmoittaa verottajalle? Vaikuttaako maksutta saatu
kirja siitä kirjoitettuun blogijuttuun? Onko eettisempää kirjoittaa vain
kirjaston kirjoista? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Itse olen alusta asti suhtautunut arvostelu- ja
ennakkokappalekäytäntöihin arkisesti. Apuna on ollut jo ennen kirjablogiaikaa
tehty sanomalehden avustajantyö, johon arvostelukappaleet kuuluvat
luonnollisena osana. Kirja on siitä juttua kirjoittavan kriitikon tai
bloggaajan työväline. Olen siis pyytänyt ja saanut arvostelukappaleita
kustantamoilta myös blogiani varten.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nykyään päädyn pyytämään kirjoja hyvin harvoin ja vakaan
harkinnan jälkeen. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös. En halua, että kirjabloggaaminen
muuttuu suorittamiseksi, kirjojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen
velvollisuudeksi. Katson, että pyydetty arvostelukappale ainakin jossain määrin
myös velvoittaa siitä kirjoittamaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sen sijaan ilahdun joka kerta, kun postilaatikkoon kolahtaa
jokin yllätyskirja. Olen siis etuoikeutettu sillä tavoin, että monella
kustantamolla on yhteystietoni. Monet kirjailijat ja ainakin pienkustantamot,
mutta nykyään isompienkin toimijoiden edustajat, myös lähestyvät
kirjabloggaajia esimerkiksi sähköpostitse ja tarjoavat kirjaansa tai kirjojaan arvioitaviksi.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Harmillisen monelle joudun vastaamaan kiitos ei. Joko
tarjottu teos ei sovi lainkaan omaan lukijaprofiiliini tai sitten tilanne kirjanurkassani
on jo valmiiksi kaoottinen enkä ehdi lukea sinne jo tulleitakaan teoksia saati
kirjoittaa niistä! En myöskään halua, että pienkustantamo tai yksittäinen
kirjailija käyttää niukkoja varojaan postittaakseen minulle kirjansa ilman,
että saa edes sen toivomansa blogijutun. Reiluuden nimissä kerron tilanteeni
avoimesti kirjaansa tarjoaville. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nykylinjaukseni on, että <b>kirjoitan blogiin jutun vain
sellaisista kirjoista, joista olen saanut painetun arvostelukappaleen</b>.
Kirja on ainoa palkkioni tekemästäni työstä. Saatan silti kuunnella kirjan,
mutta kuunteluaikapalvelut maksan itse (muita vaihtoehtoja ei oikein ole
tarjolla). Huomaatte tässä varmasti vähän hankalan kuvion: en pyydä
arvostelukappaleita, mutta kirjoitan vain arvostelukappaleista. Tämä nyt
kuitenkin on linjaukseni. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Poikkeuksia toki on tästäkin säännöstä. Se on tiukimmillaan
isojen kustantamojen uutuuksien kohdalla. Vanhempia teoksia ja pienempien talojen
kirjoja saatan lainata kirjastosta tai kaivaa omasta hyllystäni ja silti
kirjoittaa niistä. Voin vaikuttaa kirjamarkkinoiden mekanismeihin minimaalisesti
tai en lainkaan, joten tarjoan oman pikkiriikkisen panokseni mieluiten niille,
jotka sitä eniten tarvitsevat tai jotka haluavat vastavuoroisesti tarjota
minulle edes sen kirjan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Menipä tämä juttu nyt synkistelyksi! Harmaansynkeällä
marrassäällä lienee osuutensa asiaan. Kirjasome on tuonut elämääni valtavan
paljon iloa ja lämpöä. Ehdottomasti sen paras anti ovat olleet ystävät ja tutut,
toiset kirjasomettajat, ne kirjabloggaajadinosaurukset etunenässä, kustantamojen
väki ja monet kirjailijat. Kirjamessut ja muut kirjalliset riennot ovat nykyään
ensi sijassa tuttujen kohtaamisen areenoita! Lisäbonuksena tietysti se pääasia,
eli kirjat. Lukeminen ainakin jatkuu, varmasti siitä kirjoittaminenkin!<br />
<br /><b>
Ihanaa kirjasyksyä kaikille teille, jotka tänne asti jaksoitte jaarituksiani lukea!
Kiitos, että seuraatte ja luette!</b></p><p class="MsoNormal"><br /><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOYOJxHNPOMOCv-PTHKOoutcTL1YAkFwRn38KMYoTHP9KQC0LC6as7fdx5N6dwOF_VzNAkLlczQVlXsKsjxpDFhUeLucwK-DoxHOeBlieAckcFMzw5NBxIkYx_KlYJqPdOaaKXkinxkdAi-QkVoWiiNcWfnXrJh1Ez-Ifjt4AQSKZ0lzHigDOqHpHlKhg/s4032/2023-10-27%2013.44.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOYOJxHNPOMOCv-PTHKOoutcTL1YAkFwRn38KMYoTHP9KQC0LC6as7fdx5N6dwOF_VzNAkLlczQVlXsKsjxpDFhUeLucwK-DoxHOeBlieAckcFMzw5NBxIkYx_KlYJqPdOaaKXkinxkdAi-QkVoWiiNcWfnXrJh1Ez-Ifjt4AQSKZ0lzHigDOqHpHlKhg/s320/2023-10-27%2013.44.17.jpg" width="240" /></a></div><p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-78365407186406307592023-10-23T22:36:00.005+03:002023-10-23T22:36:34.022+03:00Aira Samulin: Soturi ja sunnuntailapsi <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIvBHrZUtL79MPVv0tmrApp7oi2x3lTEq_dJMSGhXphu9kpOPTMXNmuSQeDperUAFvdsYRy2zfYf2JXB49OsEuTHkdwdeTpNcNSfj4gpzYUBRhrea7UfsajvGIYIgSUsaDZE3TVp6BkCHvVSXrKtDhhFrbNVUjFgz1-6KpEz5Zt2PdwqEoJoz3fYEETWA/s844/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202023-10-23%20223302.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="844" data-original-width="577" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIvBHrZUtL79MPVv0tmrApp7oi2x3lTEq_dJMSGhXphu9kpOPTMXNmuSQeDperUAFvdsYRy2zfYf2JXB49OsEuTHkdwdeTpNcNSfj4gpzYUBRhrea7UfsajvGIYIgSUsaDZE3TVp6BkCHvVSXrKtDhhFrbNVUjFgz1-6KpEz5Zt2PdwqEoJoz3fYEETWA/s320/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202023-10-23%20223302.png" width="219" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Tänään 23.10.2023 some on täyttynyt yhteiskuvista ja muisteloista,
kun tieto <b>Aira Samulinin</b> kuolemasta tuli julki. Itse en koskaan tavannut
Samulinia enkä edes nähnyt häntä missään tilaisuudessa, mutta tv:stä hän toki
oli tuttu kasvo. Tutuksi tuli vuosien varrella hänen Nummen Hyrsylässä
sijainnut kotinsa Hyrsylänmutka Wimma-sonnipatsaineen, koska työni puolesta
asioin silloin tällöin sen naapurissa sijainneessa Hyrsylän koulussa. <br />
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<div style="border-bottom: dotted windowtext 3.0pt; border: none; mso-element: para-border-div; padding: 0cm 0cm 1.0pt 0cm;">
<p class="MsoNormal" style="border: none; mso-border-bottom-alt: dotted windowtext 3.0pt; mso-padding-alt: 0cm 0cm 1.0pt 0cm; padding: 0cm;">Vuonna 2007 kirjoitin Samulinin yhteisniteenä
julkaistuista muistelmateoksista arvion Salon Seudun Sanomiin. Julkaisen sen
nyt täällä blogissakin vähän stilisoituna versiona Aira Samulinin muistoksi. Lukukokemus
on jäänyt mieleen, sillä Samulin tuntuu kertovan hyvin avoimesti vaiheikkaasta
elämästään, josta ei vastoinkäymisiä ja suruja puuttunut. <br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--><o:p></o:p></p>
</div>
<p class="MsoNormal"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p> </o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Aira Samulinin</b>
muistelmateokset <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Soturi ja</i> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">sunnuntailapsi</i> (vuodelta 1987) sekä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Auringonpimennys</i> (1989) on julkaistu nyt
(v. 2007) yhteisniteenä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Hyvä niin,
sillä Samulinin riipaiseva elämäntarina koskettaa edelleen nykypäivän lukijaa
eikä saa jäädä unohduksiin.</p>
<p class="MsoNormal">Kyseessä onkin oikeastaan yksi teos, joka vain aikanaan on
julkaistu kahdessa osassa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Soturi ja
sunnuntailapsi</i> kertoo Samulinin lapsuudesta Hyrsylänmutkassa Suomen itärajan
tuntumassa. Teos loppuu jatkosodan pommituksiin Helsingissä, jonne perhe muutti
isän kaaduttua rintamalla. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Auringonpimennys</i>
jatkaa suoraan tästä ja päättyy aviomiehen kuolemaan vuonna 1984.</p>
<p class="MsoNormal">Samulin kuvaa lapsuusaikojaan lämpimästi mutta silti tarkkanäköisesti.
Vanhempien avioliitto ei ollut ongelmaton äidin ailahtelevien mielialojen ja
isän liikkuvan työn takia. Perheen kahdeksasta lapsesta viisi kuoli alle vuoden
ikäisenä.</p>
<p class="MsoNormal">Kasvatus oli ajan tavan mukaan ankaraa. Erityisesti äiti
vaati ehdotonta tottelevaisuutta ja alistumista. Jos ei totellut, äiti saattoi
raivostua ja pahoinpidellä. Vanhin tytär sai osakseen kovimmat vaatimukset, ja
jo pienestä pitäen oli tehtävä ankarasti työtä. Isä oli oikeudenmukainen ja
rangaistessaankin lempeä mutta vaativa. Lapset kuitenkin rakastivat vanhempiaan
varauksetta.</p>
<p class="MsoNormal">Liikkuva elämä jo ennen sotia ja evakuoinnit sekä
pommitukset pirstaloivat opiskelun, eikä lahjakkuudestakaan aina ollut apua.
Lukion käyminen jäi haaveeksi, kun oli pakko ansaita perheelle yhteistä elantoa.</p>
<p class="MsoNormal">Vasta kun Aira Samulin oli jo naimisissa, todettiin äidillä
mielisairaus, joka saatiin oikealla lääkityksellä kuriin. Vuosikymmenten perhehelvetti
olikin ollut sairauden syytä. Samulinin oma elämä muuttui kuitenkin aina vain
kauheammaksi piinaksi, koska hän oli ajautunut naimisiin väkivaltaisen <span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Helge Samulinin</span> kanssa. </p>
<p class="MsoNormal">Väkivalta, uhkailu ja pelottelu olivat perheen arkea, mutta
lojaali vaimo teki kaikkensa peitelläkseen totuuden. Lopulta oli pakko hakea
avioeroa, mutta rauhaa vaimo ja lapset eivät saaneet ennen Helge Samulinin
kuolemaa.</p>
<p class="MsoNormal">Raskaat vaikeudet seuraavat toisiaan, ja kirjan lukeminen on
paikoin piinallista tuskaa. Kuitenkin kaikesta huokuu läpi elämänilo ja toivo
paremmasta. Aira Samulinin tarina on kauhea kertomus perheväkivallasta ja sen
karmeimmista ilmenemismuodoista. Se on silti myös osoitus siitä, että
pahimmatkin vastoinkäymiset voi kestää ja niistä voi selviytyä.</p>
<p class="MsoNormal"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Aira Samulin: Soturi
ja sunnuntailapsi (toim. Sirkka-Liisa Lähteenoja) WSOY 1987, 149 s.<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Aira Samulin:
Auringonpimennys (toim. Soile Eskelinen) WSOY 1989, 341 s.<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-40004862838503719932023-10-21T10:00:00.006+03:002023-10-21T10:00:00.150+03:00Tapani Bagge: Pomminvihreät renkaat<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyd60by16NEsvB80sfFpHGVHRfGZD1nPCvBr61uWZCLZtZ0bam3ZDOmyDKw_2BbooMIELOUfVxuxcT8ACH1Ud9PG8Dt2pfsG0rKFq0Bo6QQRQ6jS0A9kiCZ5E3zYfhtmN0ngseu5u4ZwVgrznumTomPtHPn1sCTR-hpjRpaFR6_bdCC_iMzKm6neHa4dM/s800/Pomminvihre%C3%A4t_renkaat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyd60by16NEsvB80sfFpHGVHRfGZD1nPCvBr61uWZCLZtZ0bam3ZDOmyDKw_2BbooMIELOUfVxuxcT8ACH1Ud9PG8Dt2pfsG0rKFq0Bo6QQRQ6jS0A9kiCZ5E3zYfhtmN0ngseu5u4ZwVgrznumTomPtHPn1sCTR-hpjRpaFR6_bdCC_iMzKm6neHa4dM/s320/Pomminvihre%C3%A4t_renkaat.jpg" width="212" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Minulla on näemmä menossa jokin ’Tartu ensimmäisenä moniosaisen
dekkarisarjan uusimpaan osaan’ -kausi, sillä nyt luku- tai oikeammin kuunteluvuoroon
tuli, lopultakin, <b>Tapani Baggen</b> niin sanotun Värisarjan kahdeksas osa <i>Pomminvihreät
renkaat.</i> Miksi ihmeessä en ole tätä sarjaa aiemmin tullut lukeneeksi? Tätä
kummastelin moneen otteeseen kirjan parissa, sillä viihdyin elämänmurjoman ja
tavattoman sympaattisen Väinö Mujusen ja hänen ystäviensä ja vihollistensa
parissa vallan mainiosti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tätä juttua varten vähän guuglailin lisätietoa Väinö
Mujusesta, joka <i>Pomminvihreissä renkaissa</i> työskentelee yksityisetsivänä.
<b>JP Koskisen</b> <i>Savurenkaita</i>-blogista löytyikin <a href="https://jpkoskinen.wordpress.com/2015/06/12/historialliset-dekkarit-ovat-taalla-vaino-mujunen/" target="_blank"><b>oivallinen koontijuttu</b>
</a>sarjan neljästä ensimmäisestä osasta, jotka ilmestyivät vuosina 2009–2013 ja
joiden tapahtumat sijoittuvat vuosien 1938 ja 1944 välille. Siinä vaiheessa
Bagge on ilmoittanut Väinö Mujusesta kertovan sarjan päättyvän, mutta kuten
tämän juttuni hännästä näkyy, Mujunen on tehnyt näyttävän paluun vuonna 2020 ja
on sen jälkeen ilahduttanut fanejaan joka vuosi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juuri viikolla osui silmään Tapani Baggen Facebook-päivitys,
jossa hän kertoi, ettei ainakaan enää varsinaisesti päätä lopettaa jotain
sarjaansa, ne vain loppuvat itsestään tai sitten jatkuvat. Mujunen on siis jossain
vaiheessa ilmoitellut itsestään ja on taas täydessä vauhdissa meidän iloksemme.
Mitään ei haitannut, vaikka aloitinkin lopusta, vaan alkupään kirjat alkoivat
kiinnostaa erittäin kovasti!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Pomminvihreät renkaat</i> -dekkarin tapahtumat sijoittuvat
muutamaan päivään vuoden 1952 heinäkuuhun ja Helsinkiin, jossa
kesäolympialaiset ovat juuri alkamassa. Niiden alla Mujunen saa kutsun tulla
tapaamaan olympiakomissaari Erik von Frenckelliä, joka kertoo, että
olympialaisten avajaisia on uhattu pommi-iskulla. Karjalan vapautusrintama
-niminen aktivistiryhmä kiristää siis valtiota, ja von Frenckell päättää
turvautua kokeneen ja korkean tahon suositteleman Mujusen apuun. Mujunen
suhtautuu kiperään pestiinsä ainakin päältä katsoen tyynen rauhallisesti ja ryhtyy
toimeen. Tuloksia vain tulee vähän turhan hitaasti, eivätkä öiset painajaisnäyt
räjähtävistä olympiarenkaista yhtään helpota tilannetta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 393.5pt;">Olympiakesänä Helsingissä tuntuu
liikkuvan monenlaista joukkoa, joilla ei läheskään kaikilla ole ihan puhtaita
jauhoja pusseissaan. Muutamat ovat Mujusen vanhoja tuttujakin entisiltä ajoilta
ja taakse jääneistä ammateista tai sodista, toiset taas uusia kasvoja, joiden
kanssa ei niin välittäisi tuttavuutta tehdä. Kansainvälisen tilanteen
jännitteet tuntuvat myös Helsingissä, joka kisojen takia on hetken aikaa
valokeilassa ihan maailmanlaajuisesti. Monenlaista vakoojaa, agenttia ja terroristiakin
pyörii nurkissa!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 393.5pt;">Tykästyin siis kovasti Väinö
Mujuseen, sodassa toisen kätensä menettäneeseen invalidiin, joka siitä
huolimatta jatkaa aktiiviurallaan menestyksekkäästi. Mukavan rosoinen Mujunen on entinen Valpon
ylietsivä ja ainakin parin sodan veteraani, joka on ymmärtänyt hypätä Valpon
kelkasta ennen sen muuttumista punaiseksi Supoksi. Nyt hän siis pyörittää yhden
miehen yksityisetsivätoimistoa Helsingissä. Naisasiat ovat hieman rempallaan, mutta
ei suinkaan siksi, etteivätkö naiset Mujusesta pitäisi tai hän heistä. <i>Pomminvihreissä
renkaissa </i>Mujunen viettää poikamieselämää, mutta ei tunnu sulkeneen parisuhteen mahdollisuutta poiskaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="tab-stops: 393.5pt;">Bagge kirjoittaa mukavan letkeästi
ja sujuvasti. Mukana on lempeää huumoria. Dekkarin juoni etenee sutjakkaasti, ja
kimurantteja käänteitä ja kiperiä tilanteita on runsaasti, joten turhaan
paikallaan polkemista ei ole. Parasta on kuitenkin pieteetillä rakennettu
ajankuva, joka ei vaikuta päälle liimatulta vaan tulee lähinnä kuvattua
henkilöiden ja toiminnan kautta. Historiallisten dekkareiden ystävä kiittää
tästä tyylikkäästä sarjasta kovasti!<br />
<br />
<b>Tapani Bagge: Pomminvihreät renkaat<br />
CrimeTime 2023. 300 s.<br />
Äänikirjan lukija Pertti Koivula.<br />
Kannet Jussi Kaakinen. <br />
</b><br />
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b><o:p> </o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><b>Väinö Mujusesta kertova Värisarja:<br />
</b><br />
Valkoinen hehku (Tammi, 2009)<br />
Sininen aave (Tammi, 2011)<br />
Musta pyörre (CrimeTime, 2012)<br />
Punainen varjo (CrimeTime, 2013)<br />
Sinimusta kyyti (CrimeTime, 2020)<br />
Keltainen Cadillac (CrimeTime, 2021)<br />
Punamusta baby (CrimeTime, 2022)<br />
<b>Pomminvihreät renkaat</b> (CrimeTime, 2023)<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-13263942268304248062023-10-19T10:00:00.007+03:002023-10-19T20:46:37.894+03:00Tuomas Lius: Sikojen lahti <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjimwv0kQXv09ak1_3pkortun7VxtviXSTvv2sedKpTegZpoBq4vNQoyadrMNzQ9vK0C99h1kIiU17hep4EjTmfdzmsnTBPehZxK_xc3A2j5PMp9BVr6owcyHv5q9CGu3GJH4AuCIX0v7wgKAAIZep9gOs2Ir3veZ4FOzVl91dxs7XH-oywAZoj3HPZ3Ls/s800/Sikojen%20lahti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjimwv0kQXv09ak1_3pkortun7VxtviXSTvv2sedKpTegZpoBq4vNQoyadrMNzQ9vK0C99h1kIiU17hep4EjTmfdzmsnTBPehZxK_xc3A2j5PMp9BVr6owcyHv5q9CGu3GJH4AuCIX0v7wgKAAIZep9gOs2Ir3veZ4FOzVl91dxs7XH-oywAZoj3HPZ3Ls/s320/Sikojen%20lahti.jpg" width="212" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Ensimmäinen
kosketukseni <b>Tuomas Liuksen</b> tuotantoon oli lopulta varsin absurdeja
kierroksia ottava scifimaustettu teknotoimintatrilleri <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/06/tuomas-lius-sudenkorennon-kesa.html" target="_blank">Sudenkorennon kesä</a></i></b>,
jonka luin ihastuneena pari vuotta sitten. Jos silloin päätin, että on jossain
vaiheessa ehdottomasti tartuttava myös Liuksen dekkareihin eli Etsivätoimisto
Haka -sarjaan. Aikomus oli viime viikkoon asti edennyt vain niin, että ostin
jokin aika sitten kirpparilta sarjan aloitusosan <i>Haka</i> ja sulloin sen täpötäyteen
dekkarihyllyyni odottelemaan otollista hetkeä.</span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Tänä syksynä
harvakseltaan täydentynyt Etsivätoimisto Haka -sarja sai uuden osan, kun
<i>Sikojen lahti </i>ilmestyi. Sain tästä muhkeasta (555 sivua!) ja
komeakantisesta (Timo Nummisen käsialaa) arvostelukappaleen kustantajalta
(CrimeTime), ja pistin sen oitis kuunteluun. Lähdin siis tutustumaan Etsivätoimisto
Hakan Julia Noussairiin ja Marko Pippuriseen suhteellisen kylmiltäni sarjan
viidennestä osasta, mutta se ei osoittautunut virheeksi, vaan pääsin mielestäni
ihan mukavasti kaksikon kyytiin.</span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Joitakin
viittauksia kaksikon menneisiin seikkailuihin tarinassa vilahtelee, mutta
varsinaisista juonipaljastuksista ei ole kyse, joten on hyvin mahdollista
palata aiempiin osiinkin vielä jossakin vaiheessa. Julia Noussair on siis sukujuuriltaan
suomalaisegyptiläinen, mitä ei <i>Sikojen lahdessa </i>(<i>lahdissa</i>?) sen
kummemmin alleviivata, ja Alek-pojan omistautunut yksinhuoltaja. Julia on ammatiltaan
poliisi, mutta ei enää kuulu poliisivoimiin vaan on Etsivätoimisto Hakan toimitusjohtaja.</span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Etsivätoimiston toinen
osakas tai työntekijä on ’moraaliltaan häilyvä automekaanikko’, kuten <i>Sikojen
lahden</i> takakansiteksti kuvailee, Marko Pippurinen. Erityisesti Pippurisella
tuntuu olevan vahva taipumus joutua mukaan erilaisiin sotkuihin, eivätkä hänen
toimensa läheskään aina kestä täyttä päivänvaloa, ja sen lisäksi hänen
huumorinsa on lievästi sanoen mautonta. Mutta tosipaikan tullen hän on
rautainen ammattilainen. Kaksikon välinen side on paitsi ammatillinen myös henkilökohtainen.
He ovat läheisiä ystäviä, jotka luottavat toisiinsa kuin kallioon. </span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Toimintaelokuvamaisen
alkulämmittelyn jälkeen päästään varsinaiseen asiaankin, kun Pippurinen tulee
hankkineeksi Hakalle keikan. Pohjois-Karjalassa ja muuallakin Suomessa ainakin
naisseikkailuistaan tunnettu liikemies Tapio Witka tarvitsee itselleen ja
ylioppilaaksi valmistuvalle Joonas-pojalleen henkivartijat eli turvahenkilöt Joonaksen
lukiolla järjestettävään lakitustilaisuuteen, jossa hän itse on juhlapuhuja.
Witka on saanut uhkauksia Vihreä kaarti -nimiseltä aktivistiryhmältä.</span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Helppo ja rahakas
keikka muuttuu kuitenkin kertarysäyksellä painajaiseksi, kun Joonas Witka siepataan
Julian ja Markon nenien edestä näytöstyyliin. Lunnasvaatimus on erikoinen. Vihreä
kaarti vaatii vastineeksi Joonaksesta, että Witka myy sille itärajalta
omistamansa 50 hehtaarin suuruisen metsäalueen pilkkahinnalla. Julian ällistykseksi
Witka kieltäytyy jyrkästi eikä suostu myöskään pyytämään apua poliisilta. Pian Julia
ja Marko ovat kaulaansa myöden yhä kummallisempia ja vaarallisempia käänteitä
saavassa tehtävässä, jossa tuntemattomia toimijoita hääräilee siellä ja täällä.
Mistä oikein lopulta on kysymys? </span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Entä miten
kuvioon liittyy <i>Sikojen lahden</i> kansikuvan upea papukaija? Se tarinanhaara
lähtee liikkeelle Marko Pippurisen kroonisesta rahapulasta. Kun hän kyseenalaisia
keinoja käyttäen saa selville, että Heppaetsivät (12-vuotiaiden Janiran ja Johannan
varsin pätevä etsivätoimisto) selvittelee kadonneen vihersiipiara Nestorin
tapausta, josta on luvassa 1000 euron palkkio, hän päättää napata linnun ja
löytöpalkkion Heppaetsivien nenän edestä. Kuinka ollakaan, papukaijajahti ja Joonaksen
tapauksen selvittely risteävät aikanaan itärajan tuntumassa. </span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Lius totta vieköön
kirjoittaa ihan omanlaisellaan tavalla yhdistellen erilaisia aineksia ja tyylejä
täysin ennakkoluulottomasti. Huumori ei aina ole ihan kaikkein maukkainta vaan
päinvastoin lähentelee paikoin uhkaavasti mauttomuuden rajaa, mutta toisaalta tarinassa
ei juuri ole suvantokohtia, vaan juonilangat etenevät joutuisasti kukin
suunnallaan ja punoutuvat lopulta sieväksi kudelmaksi. Ruumiitakin tulee
välillä hengästyttävään tahtiin, eikä Lius todellakaan häikäile ottaa päiviltä
milloin ketäkin henkilöistään. </span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; font-family: arial; font-size: medium; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Huumori on tunnetusti
vaikea laji, mutta oma huumorintajuni kohtaa kyllä Liuksen tekstin kanssa
ainakin suurimmaksi osaksi. En tohdi <i>Sikojen lahtea</i> suositella
lukijoille, jotka kaipaavat perinteistä synkkätunnelmaista trilleriä, mutta jos
tunnistaa itsessään absurdin huumorin ystävän, tämä on ihan nappiluettavaa.
Monenmoiset ajan ilmiöt saavat Liuksen näppäimistöllä enemmän tai vähemmän
kyytinsä, ja esimerkiksi erilaiset salaliittoteoriat ovat hienosti hallinnassa.
Kyse ei siis ole pelkästään hyvin kirjoitetusta trilleriparodiasta, vaan kuin
huomaamatta käsitellään vakaviakin yhteiskunnallisia ilmiöitä. On lukijan
tehtävä sitten tehdä niistä johtopäätöksiä, jos niin haluaa. </span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; font-family: arial; font-size: medium; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Lisäpisteitä vielä tarinan sijoittumisesta Pohjois-Karjalaan, jonka maisemat ovat minulle vieraampia. Paikallisväri on vahva, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Tuomas Lius:
Sikojen lahti<br />
CrimeTime 2023. 555 s.<br />
Äänikirjan lukija Mikko Leskelä.</span></b><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><br />
<br />
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.</span><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><b><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Etsivätoimisto
Haka -sarja:</span></b><b><span style="mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></b></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 1.2pt; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; font-family: arial; font-size: medium; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-color-alt: windowtext; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Haka </span><span style="color: #202122; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">(Like 2009)<br />
Laittomat (Like 2010)<br />
Härkäjuoksu (Like 2011)<br />
Lanka palaa (Like 2019)<br />
<b>Sikojen lahti</b> (Crime Time 2023)</span><o:p></o:p></span></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-13747662263921512762023-10-09T10:00:00.028+03:002023-10-10T07:09:03.510+03:00Guillaume Musso: Tyttö ja yö <p><i style="text-align: center;"><br /></i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMqVHXN2xW2vkAy-tvvOG7ww3sOZfRkCxE2_6Ul1zdQwh9MCoNiIFxCQjrMv40FCIzjxl_MLBMLpPOPTCKI-YfitfOMFMOceE2Jrhli4oG554I9xCxU8rF9-Xux-DneNLvZtZuv195B2P1q-Mz-OFXMYcFxS_Ek1YigKtIdt75rhtMOLTVSPvdQAeQPs/s700/Tytt%C3%B6%20ja%20y%C3%B6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMqVHXN2xW2vkAy-tvvOG7ww3sOZfRkCxE2_6Ul1zdQwh9MCoNiIFxCQjrMv40FCIzjxl_MLBMLpPOPTCKI-YfitfOMFMOceE2Jrhli4oG554I9xCxU8rF9-Xux-DneNLvZtZuv195B2P1q-Mz-OFXMYcFxS_Ek1YigKtIdt75rhtMOLTVSPvdQAeQPs/s320/Tytt%C3%B6%20ja%20y%C3%B6.jpg" width="210" /></a></div><br /><i style="text-align: center;"><br /></i><p></p><p><i style="text-align: center;">Mutta kuolema
onkin vastustaja vailla vertaa. Vastustaja, joka lopulta voittaa aina.</i></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Guillaume Musso</b> on jo runsaat kymmenen vuotta ollut
yksi Ranskan suosituimpia kirjailijoita, mutta en ollut kuullutkaan hänestä tai
hänen teoksistaan ennen <b><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009865502.html" target="_blank">Helsingin Sanomien juttua</a></b> pari viikkoa sitten
(24.9.2023), jossa Mussoa haastateltiin, koska lopultakin hänen tuotantoaan
julkaistaan myös suomeksi. Siltala on nyt siis julkaissut <b>Anna Nurmisen</b>
kääntämän teoksen <i>Tyttö ja yö</i>, joka ilmestyi alun perin vuonna 2018. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">
</p><p class="MsoNormal">Musso (s. 1974) on kotoisin Ranskan Antibesista, mutta
lukuisat hänen teoksensa sijoittuvat Yhdysvaltoihin tai Pariisiin. <i>Tyttö ja
yö</i> -romaanin tapahtumapaikka on kuitenkin Côte d’Azur ja Antibesin kaupunki, kirjailijan lapsuuden maisema. Musso
kertoo hurahtaneensa romaanien lukemiseen noin kymmenvuotiaana ja viettäneensä
sen jälkeen suuren osan vapaa-ajastaan kirjastossa, jossa hänen äitinsä
työskenteli kirjastonhoitajana. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Ensimmäisen kaunokirjallisen tekstinsä Musso kirjoitti
koulussa äidinkielen opettajan järjestämään novellikilpailuun. Yllätyksekseen
hän voitti. Kokemus oli avaava, mutta silti Musso päätyi opiskelemaan taloustieteitä
ja työskentelemään vuosia opettajana. Esikoisromaani <i>Skidamarink </i>ilmestyi
vuonna 2001. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Toinen romaani<span style="background: white; color: #202122; font-size: 10.5pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial;"> </span><i><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Et après, </span></i><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">englanniksi <i>Afterwards…, </i>joka ilmestyi kolme vuotta myöhemmin,
oli läpimurto. Tähän mennessä Musso on julkaissut parisen kymmentä teosta,
joita on myyty yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli
neljällekymmenelle kielelle. Kirjoista on tehty elokuva- ja tv-sarjasovituksia,
niin myös <i>Tytöstä ja yöstä</i> nimellä <i>The Reunion</i>, jota voi Suomessa
katsoa ainakin Cmorelta tällä hetkellä (lokakuussa 2023).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Helsingin Sanomien
jutun otsikossa Musso runnotaan vähän harhaanjohtavasti dekkarikirjailijaksi.
Toimittaja Pihla Hintikka kirjoittaa kuitenkin itse jutussa: <br />
<i>”Hänen romaaninsa yhdistelevät trilleriä, dekkaria, romantiikkaa ja
ihmissuhdekiemuroita. Mukana on joskus myös ripaus yliluonnollista.” </i><b><a href="https://www.guillaumemusso.com/en" target="_blank">Kirjailijan omien nettisivujen</a></b> perusteella tämä onkin oikeampi luonnehdinta. Musson
teokset ovat viihdyttäviä ja elokuvamaisia lukijan mukaansa tempaavia tarinoita.
Ne ovat myös yksittäisiä itsenäisiä romaaneja. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Tyttö ja yö</span></i><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"> vaikuttaa siis hyvin tyypilliseltä Musson
romaanilta, joten suomennosten aloittaminen siitä vaikuttaa ihan hyvältä
ratkaisulta. Tarinaa kerrotaan niin nykyhetkessä eli vuonna 2017 kuin menneisyydessä,
vuonna 1992, kun päähenkilöt olivat nuoria lukiolaisia. Mukana on kammottavia rikoksia,
polttavaa intohimoa, odottamattomia juonenkäänteitä ja kutkuttavaa arvoituksellisuutta.
Romaani totta vieköön pitää otteessaan tiukasti! Minulle se toi mieleen pikemminkin
<b>Donna Tarttin</b> <i>Jumalat juhlivat öisin</i> kuin <i>Twin Peaks</i> -tv-sarjan,
vaikka tiettyjä samankaltaisia väristyksiä kieltämättä tunsinkin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Muutaman vähän turhan
prologin (kirjassa on myös lukuisia epilogeja!) jälkeen tarina käynnistyy
vangitsevasti. Yhdysvalloissa asuva menestyskirjailija Thomas Degalais on
saanut viestin lukioaikaiselta parhaalta ystävältään Maximelta. Heidän yhteisen
koulunsa Saint-Exupéryn lukio on saanut miljoonien rahoituksen uuden liikuntapalatsin
rakentamiseen, joten 25 vuotta sitten rakennettu halli on nyt akuutin purku-uhan
alla. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Uutinen ei voisi
huonompi olla, sillä vuonna 1992 rakennuksen seinään muurattiin Thomasin ja
Maximen murhaaman miehen ruumis. Nyt heidän visusti varjelemansa salaisuus on
paljastumassa koko maailmalle. Ennen sitä lukiolla vietettäisiin kuitenkin
entisten oppilaiden luokkakokoukset. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Miten tällaiseen
tilanteeseen on päädytty? Entä onko mitään tehtävissä katastrofin estämiseksi?
Ketkä kaikki tietävät miesten salaisuuden? Kuka lähettää heille uhkausviestejä?
Ja ennen kaikkea, onko vuoden 1992 joululomalla lukion asuntolasta jäljettömiin kadonnut lumoava
Vinca Rockwell sittenkin vielä elossa? Jos on, missä hän on ja miksi hän
piileskelee? Mitä Vincalle oikeasti tapahtui?<br />
<br />
Tarinaa kuljetetaan siis piinaavasti kahdessa aikatasossa, ja kummassakin
tapahtumat seuraavat toisiaan vääjäämättä pitäen niin tarinan henkilöt kuin
lukijankin tiukasti pihdeissään. En kuitenkaan luonnehtisi <i>Tyttöä ja yötä</i>
varsinaisesti dekkariksi, vaikka siinä tapahtuu ja selvitelläänkin rikoksia. Se
on ennemminkin, kuten Musso itsekin teoksiaan luonnehtii, jonkinlainen hybridi
monesta eri genrestä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Yliluonnollista
elementtiä tässä ei ole, eikä varsinaisia kauhuaineksiakaan, mutta tunnelma on
ajoittain varsin piinaava. Rikoksia ei selvittele poliisi kuin korkeintaan
jossakin taustalla, vaan Thomas ja hänen koulutoverinsa toimittaja Stéphane
Pianelli, ensimmäinen estääkseen oman tuhonsa, jälkimmäinen saadakseen elämänsä
skuupin. Kehen voi luottaa? Keneen turvautua, kun kaikki tuntuu ympärillä
muuttuvan uhkaavaksi?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Mielikuvituksellinen
juonirakennelma on koukuttava, vaikka se kieltämättä paikoitellen huojuu
uhkaavasti. Musso kuvaa henkilöitään hienosti, ja esimerkiksi Thomasista on miltei
pakko pitää, vaikka hän siis jo alussa paljastuu murhaajaksi. Hän kuitenkin
perin inhimillinen murhaaja. <o:p></o:p></span></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Olin murhaaja
mutta silti nälissäni. Keitin itselleni kahvia ja söin köyhän ritarin.</i><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #202122; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-size: 12.0pt;">Kirjallisuuden
ystävää hellitään yltäkylläisillä kirjallisuusviitteillä, onhan Thomas
kirjailija ja suorastaan palvoo kirjallisuutta ja kirjoja. <o:p></o:p></span></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Heti kun olin
kirjojen ympäröimänä ja opiskelumaisessa ympäristössä, oloni rauhoittui. Tunsin
ahdistukseni hellittävän. Tämä oli yhtä tehokasta kuin rauhoittavat mutta
huomattavasti vaikeampaa kantaa mukana.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><b> </b></p>
<b><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Guillaume Musso: Tyttö ja yö (La Jeune Fille et
la Nuit) <br />
Suomentanut Anna Nurminen. <br />
Siltala, 2023. 357 s.<br />
</span></b><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><br />
Arvostelukappale.</span>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-40735349143658881572023-10-07T10:00:00.024+03:002023-10-07T10:00:00.139+03:00Pekka Hyyti: Jos kostaa haluat<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrWokRlPkgyfweM7LVh_E8Pql_-4fLYroI5-a4-lKRTyWJdhXvxtB6xUV_XJDHSurvweKyWArrjI2HT0b1Fep-proyg8qXPe8YGNFqiTSkp4FmolnMShaZvw7MH_1l7ZsIGjjSZWLESTUVhSGBOQKoZGMFhihABDGxTnFYDJrt4caH_PgRslyr7wcwVg4/s1780/Jos-kostaa-haluat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1780" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrWokRlPkgyfweM7LVh_E8Pql_-4fLYroI5-a4-lKRTyWJdhXvxtB6xUV_XJDHSurvweKyWArrjI2HT0b1Fep-proyg8qXPe8YGNFqiTSkp4FmolnMShaZvw7MH_1l7ZsIGjjSZWLESTUVhSGBOQKoZGMFhihABDGxTnFYDJrt4caH_PgRslyr7wcwVg4/s320/Jos-kostaa-haluat.jpg" width="216" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal">Historiallista Tampereelle sijoittuvaa dekkarisarjaa
kirjoittava <b>Pekka Hyyti</b> hypäytti sarjan viidennessä osassa <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/02/pekka-hyyti-omantunnon-kysymys.html" target="_blank">Omantunnon kysymys</a> </i></b>rikoskomisario Voitto Karhun ja Aamulehden reportteri Ina
Djurlingin talvisodan aikaan 1940-luvun taitteeseen. Luonnehdin teosta ennemmin
historialliseksi romaaniksi, jossa on sota- ja vakoiluromaanien aineksia, kuin
varsinaiseksi dekkariksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kuudennessa osassa <i>Jos kostaa haluat</i> palataan niin sanotusti
ruotuun, eli Karhu tutkintaryhmineen saa miltei kättelyssä tutkittavakseen (lähes)
lukitun huoneen murha-arvoituksen. Saksalainen kauppavaltuuskunta on tullut
Tampereelle huippusalaiseen tapaamiseen suomalaisten kanssa, ja Karhun
tehtäväksi annetaan raatihuoneella tapahtuvien neuvottelujen turvaaminen. Ennen
kuin Karhu ja Astrid ehtivät kunnolla edes kohteeseen, tapahtuu murha.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Savuava ase kädessään vaimonsa ruumiin viereltä napataan Erich
Fisher, joka myös tunnustaa tappaneensa vaimonsa Aleksandran. Tapaus näyttää
siis selvitetyltä, mutta tekijää pitää silti kuulustella. Kiireessä turvaudutaan
ensimmäiseen mieleen tulevaan saksan kieltä hallitsevaan tulkiksi kelpaavaan, joten
Karhu, tosin hieman vastentahtoisesti, päätyy kutsumaan Inan tulkkaamaan
kuulusteluja. Ina hoksaa heti ratkaisevan asian, joka jää Karhulta itseltään alkuun
huomaamatta: uhri Aleksandra Fisher on heille kummallekin tuttu vuosikymmenen
takaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ina pitää kuitenkin asian toistaiseksi omana tietonaan, koska
haluaa tehdä omia tutkimuksiaan skuuppi mielessään mutta myös, koska haluaa
vähän näpäyttää aviomiestään. Karhujen avioliitto nimittäin natisee uhkaavasti
liitoksissaan. Ina haluaa tehdä uraa siinä missä Voittokin, mutta miten siihen
yhtälöön sopii kolme lasta? Milloin ankarien aikojen keskellä arkeaan elävä
pariskunta ehtii kuulla ja nähdä toinen toisensa? Haluavatko he edes?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Jos kostaa haluat</i> -romaanissa eletään välirauhan ajan
jännitteisessä ilmapiirissä. Euroopassa ja maailmalla sota jatkuu kiihtyvänä,
eivätkä suomalaisetkaan kuvittele, että rauha on pysyvä. Juuri päättynyt
talvisota on vammauttanut miehiä monin tavoin, samoin kotirintamalla oman sotansa
käyneitä, mutta mitään hoitoa ei ole psyykkisiin vammoihin ja tuskaan
saatavana. Tämän Hyyti tuo hienosti esiin monesta kulmasta henkilöidensä
kautta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hyyti myös nostaa esiin, miten moninaisia mielipiteitä
tuohonkin aikaan sodasta ja sen oikeutuksesta Suomessa oli. Kertomus yhteistä
vihollista vastaan sotineesta yhtenäisestä kansasta on todellakin myytti. Tampereella
Karhu alaisineen selvittelee poliittisesti arkaluontoista murhaa, ja samaan
aikaan eri puolilta kaupunkia katoaa rakennustyömailta räjähteitä. Ketkä ovat
varkauksien takana? Onko tekeillä jokin terroriteko? Mikä sen tavoite olisi?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lukija pääsee seuraamaan tapausten tutkintaa niin poliisien
kuin Inankin matkassa. Tutkintalinjat risteävät useaan otteeseen, ja välillä
Voitto ja Ina törmäävät rikospaikoilla, välillä keskustellaan kitkerään sävyyn
poliisilaitoksella. Vähitellen alkaa näyttää myös siltä, että raatihuoneen murha
ja katoavat räjähteet saattavat liittyä yhteen. Mutta mikä tai kuka on yhdistävä
lenkki? Entä kuka lopulta veti liipaisimesta raatihuoneella ja miten teko liittyi
uhrin menneisyyteen Tampereella?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hyppäys sotavuosiin on ollut Hyytiltä onnistunut ratkaisu, ja
paluu selkeämpään rikosromaanimuotoonkin tuntuu hyvältä. <i>Jos kostaa haluat</i>
on jälleen erinomainen historiallinen dekkari, jossa ajankuva ja ajan henkinen
ilmapiiri on rakennettu pieteetillä ja jonka henkilöt ovat moniulotteisia
ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Pekka Hyyti: Jos kostaa haluat<br />
Myllylahti 2023. 304 s.</b> <br />
<br />
Arvostelukappale.<br /><br /><b>Voitto Karhu -sarja: </b><br /><br /><b><span style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Georgia, "Times New Roman", Times, serif; font-size: 14px;"><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/04/pekka-hyyti-tummat-pilvet-eilisen.html" target="_blank"><span style="box-sizing: border-box;">Tummat pilvet eilisen</span> </a><br /></span><span style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Georgia, "Times New Roman", Times, serif; font-size: 14px;"><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/03/pekka-hyyti-musta-talvi.html" target="_blank"><span style="box-sizing: border-box;">Musta talvi</span> </a><br /></span><span style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Georgia, "Times New Roman", Times, serif; font-size: 14px;"><span style="box-sizing: border-box;"><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/02/pekka-hyyti-ruumiinpuntari.html" target="_blank">Ruumiinpuntari</a><br /></span><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/06/pekka-hyyti-tuonen-morsian.html" target="_blank"><span style="box-sizing: border-box;">Tuonen morsian</span> </a><br /><span style="box-sizing: border-box;"><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/02/pekka-hyyti-omantunnon-kysymys.html" target="_blank">Omantunnon kysymys</a></span> <br />Jos kostaa haluat</span></b></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-58359573382643780122023-09-25T10:00:00.001+03:002023-09-25T10:00:00.151+03:00Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut <p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNTXGIBWTqjD35Xet0-oVOAXIg6ayZitfGSEmSmm0n5Vv3vrH00E8__UG1z4vlDapeHWR5xJMhPOS40hVfUXUuffWiQ81FyUXGpMklNB6sDXZ_JwBEztWtW9n1YgAjwPA2jEZKsCswV8UserjepmitlS2jgsenFT288ICJ6N73H5aN3oDXc4q5yC84t9Y/s645/Shergillin%20sisarusten.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="645" data-original-width="645" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNTXGIBWTqjD35Xet0-oVOAXIg6ayZitfGSEmSmm0n5Vv3vrH00E8__UG1z4vlDapeHWR5xJMhPOS40hVfUXUuffWiQ81FyUXGpMklNB6sDXZ_JwBEztWtW9n1YgAjwPA2jEZKsCswV8UserjepmitlS2jgsenFT288ICJ6N73H5aN3oDXc4q5yC84t9Y/s320/Shergillin%20sisarusten.png" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Arvostelukappale <b>Balli Kaur Jaswalin</b> romaanista <i>Shergillin
sisarusten odottamattomat seikkailut</i> tupsahti postilaatikkooni jo viime
vuonna, mutta vasta nyt tulin tarttuneeksi siihen (äänikirjaversiona, mistä
jutun lopussa vähän lisää). Ilmeisesti olen pikaisesti katsonut vain kirjan
kansikuvan ja nimen malttamatta kurkistaa takakanteen, ennen kuin olen
tyrkännyt kirjan odottelemaan mahdollista lukuvuoroaan kirjapinoon.<p></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Takakansiteksti nimittäin tekee varsin hyvin oikeutta
kirjalle, vaikka teoksen ulkoasu ja nimi johdattivatkin ajatukset lähinnä
keveään viihteeseen: <br />
<br />
<i>Voimakas, tunteita herättävä ja ihanan tunnelmallinen </i>Shergillin
sisarusten odottamattomat seikkailut<i> on viehättävä ja ajatuksia
herättävä tarina perhesiteistä, sisaruudesta ja sukulaisuudesta, joka sitoo
meidät yhteen erilaisuuksistamme huolimatta.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Punjabilaiset sisarukset Rajni, Jezmeen ja Shirina ovat
syntyneet Englannissa. Vanhin sisarista, Rajni, on ankaran järjestelmällinen lontoolaiskoulun
rehtori, keskimmäinen Jezmeen on jo kymmenen vuotta yrittänyt tehdä läpimurtoa elokuvanäyttelijänä
ja päätynyt ihmisten mokilla naureskelevan tv-sarjan juontajaksi ja
nuorimmainen, kuvankaunis Shirina on järjestänyt itse itselleen avioliiton
varakkaan australialaismiehen kanssa. Sisarusten välit eivät ole kovin lämpimät
tai läheiset, vaan he lähinnä sietävät toisiaan nyt aikuisina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Romaanin alussa perheen äiti Sita esittää kuolinvuoteellaan toiveen,
että hänen tuhkansa ripotellaan kotiin Intiaan ja että samalla reissulla kaikki
kolme tytärtä suorittavat yhdessä pyhiinvaelluksen, jonka äiti on tarkasti
ohjeistanut kirjeessään. Sisarukset päättävät toteuttaa äitinsä toiveen, joskin
kukin eri syistä vastahakoisesti, ja matkustavat tahoiltaan Delhiin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jokaisella sisarella on omat huolensa, jotka he yrittävät
peittää toinen tosiltaan. Rajni on juuri ennen matkaa saanut tietää, että hänen
ainoa lapsensa, 18 vuotta juuri täyttänyt vähän hulttiomainen Anil-poika on
päättänyt avioitua itseään 18 vuotta vanhemman naisen kanssa. Rajnin
tyrmistyksen on täydentänyt tieto, että pojan morsian on raskaana. Miten hän
voisi estää poikansa elämän tuhoutumisen, mieluiten niin, ettei kukaan saisi
koskaan tietää kihlauksesta? Entä mitä Rajnille aikanaan tapahtui, kun hän
viimeksi kävi teini-ikäisenä Punjabissa äitinsä kanssa?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jezmeenin ura on ajautumassa umpikujaan erään harmillisen
välikohtauksen takia, joka on päätynyt viraaliksi videoksi nettiin. Miten estää
siskoja näkemästä häntä potkimassa kuoliaaksi harvinaista ja arvokasta kalaa? Saako
hän enää koskaan ainuttakaan roolia mistään? Muutenkin ura on alkanut näyttää laskusuuntaiselta,
brittiläisiin tuotantoihin kun tuntuu mahtuvan vain yksi intialaistaustainen
naisnäyttelijä, eikä se enää välttämättä ole Jezmeen vaan eräs häntä erehdyttävästi
muistuttava mutta huomattavasti nuorempi näyttelijä. Lohtu tuntuu löytyvän
viinipullosta vähän turhankin usein. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nuorin sisaruksista on kaunis ja kunnollinen Shirina, jonka
salaisuus on kaikkein synkein. Kaikki ei sittenkään suju kiiltokuvamaisessa avioliitossa
toivotulla tavalla, ja nyt Shirina on pinteessä. On tehtävä vaikea ratkaisu,
eikä kukaan voi auttaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ulkoasun kepeä vaikutelma ei ole kokonaan silmänlumetta,
vaan Balli Kaur Jaswal kirjoittaa vetävästi ja humoristisesti. Mitä pidemmälle
tarina etenee, sitä painavampia aiheita sivutaan ja joihinkin suorastaan upotaan.
Jaswal avaa hienosti toisen polven maahanmuuttajan tilannetta. Sisarusten vanhemmat
ovat aina ajatelleet Intiaa kotimaanaan, jonne haluavat vielä palata. Lapsille
taas synnyinmaa Englanti on koti, mutta silti he kokevat olevansa toisia,
jotenkin ulkopuolisia. Intia on heille vieras, mutta toisaalta tuttu.
Ulkopuolisuuden tunne on kuitenkin siellä vielä voimakkaampi kuin Englannissa
tai Australiassa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Naisen asema niin patriarkaalisia perinteitä kunnioittavien
intialaisten kuin itseään modernina pitävien länsimaalaisten keskuudessa on kimurantti
ja päivänpolttava kysymys. Intian poliittiset virtaukset, etnisten ryhmittymien
väliset kiistat, monet uskonnot ja kulttuurit suorastaan vyöryvät sisarusten
kasvoille. Intia tulvii tarinasta vastustamattoman värikkäänä ja äänekkäänä
myös lukijan tajuntaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Matka juurille yhdessä sisarusten kesken on hieno lahja
edesmenneeltä äidiltä, vaikka naiset eivät sitä aluksi tajuakaan. Yhdessä
koetut matkan rasitukset, kommellukset ja pahatkin pinteet yhdistävät naisia
kuin huomaamatta. Mutta uskaltaako sisimpänsä paljastaa edes sisarelleen? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yllätyin, kuinka paljon lopulta pidin tästä kirjasta. Se
olisi sopinut mainiosti luettavaksi kesän naistenviikkohaasteeseenkin, niin
vahvasti tässä korostuu nimenomaan naisnäkökulma ja naisten elämä iloineen ja
suruineen. <br />
<br />
Kuten alussa totesin, kuuntelin tämän kirjan äänikirjana. Lukija Heidi Kyrö lukee
hyvin, mutta jostain syystä tauottaa välillä tekstiä ihan kummallisissa
paikoissa ja pitkään niin, että välillä alkaa jo epäillä jonkin häiriön iskeneen
laitteeseen. Mietin, ovatko tauot lukijan itsensä päättämiä, vai onko äänite
jostain syystä editoitu jälkikäteen epäonnistuneesti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<b><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat
seikkailut (The Unlikely Adventures of Shergill Sisters)<br />
Suom. Inka Parpola. <br />
Sitruuna 2022. 371 s. <br />
Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.</span></b><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><br />
<br />
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu</span>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-74309733706116148392023-09-23T13:00:00.003+03:002023-09-24T21:24:42.470+03:00Jaana Lehtiö: Kuvien takana kuolema <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Pyr6sWXfEJoOJNtq4ChcGLrZKhATqL6KPymOLJ6HQSQC4qytVzGYFs0sIw5K5KOimNmSVHhLbln1ky5sK7w15QqfVl437FA0MUar53VkYGAHmVsdTg1uVR-VpRvLhfGue3CW5QFRdEDfEObWpB1K8G7AjipclGU_fOn2WkiomzEupe50KhOc7EctgCI/s1789/Kuvien-takana-kuolema.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1789" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Pyr6sWXfEJoOJNtq4ChcGLrZKhATqL6KPymOLJ6HQSQC4qytVzGYFs0sIw5K5KOimNmSVHhLbln1ky5sK7w15QqfVl437FA0MUar53VkYGAHmVsdTg1uVR-VpRvLhfGue3CW5QFRdEDfEObWpB1K8G7AjipclGU_fOn2WkiomzEupe50KhOc7EctgCI/s320/Kuvien-takana-kuolema.jpg" width="215" /></a></div><br /><p></p><p align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i>Taidemaailma on
vaaroja täynnä.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><i><o:p> </o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><i>Kuvien takana kuolema</i> on porvoolaisen <b>Jaana
Lehtiön</b> kymmenes pullalle persosta rikoskomisario Juha Muhosesta kertova
dekkari mutta ensimmäinen, jonka minä sarjasta luin. Muutenkin toimin tämän
kirjan suhteen vähän takaperoisesti, sillä loppukiitoksissaan itsekin Porvoossa
oppaana toimiva Lehtiö kehottaa lukijaa kirjan loputtua vierailemaan Villa
Albertissa, joka on yksi keskeinen dekkarin tapahtumapaikka. Tulin nimittäin
käyneeksi niin <b><a href="https://www.albertedelfeltinateljee.fi/" target="_blank">Albert Edelfeltin ateljeemuseossa</a></b> kuin läheisellä
Lennätinvuorellakin jo kesäkuun alussa. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf1HKYeuGEqGqOUR_sRwKAjzt-ILasRGBugxbtKDkAVP224iCH3eeLB8Ye47dxO9vOHTZIUxIZXiMzVZdjQu1IHeeHdUXqTgI2MO7yiElwpwYmk0x5nlzuYwBLmsz2h5-VsXE9TfNmI16KDTT7GCcEDyIwh2tPDLQre64XIDg9CG9CFEGKZ5BM1GnWFlA/s4032/20230608_150304.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf1HKYeuGEqGqOUR_sRwKAjzt-ILasRGBugxbtKDkAVP224iCH3eeLB8Ye47dxO9vOHTZIUxIZXiMzVZdjQu1IHeeHdUXqTgI2MO7yiElwpwYmk0x5nlzuYwBLmsz2h5-VsXE9TfNmI16KDTT7GCcEDyIwh2tPDLQre64XIDg9CG9CFEGKZ5BM1GnWFlA/w400-h300/20230608_150304.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä Lennätinvuoren näkötornista kesäkuussa 2023.<br />Ei ruumislöytöjä sillä kertaa.<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Takaperoisuus ei lainkaan haitannut dekkariin uppoutumista,
oikeastaan ainakin miljöön suhteen päinvastoin. Tapahtumapaikat olivat vielä
tuoreina mielessä, joten oli helppoa ja hykerryttävääkin lukiessaan mielessään nähdä juonenkäänteet
oikeassa ympäristössään. Porvoolaispoliisit taas vaikuttavat tämän ensikosketuksen
perusteella varsin helposti lähestyttävältä lupsakalta porukalta, joten senkin
puoleen tutustuminen saattoi hyvin alkaa tästä kohdasta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Porvoon Haikkoossa sijaitseva Albert Edelfeltin ateljeemuseo
täyttää tänä vuonna (v. 2023) 140 vuotta. <i>Kuvien takana kuolema</i>
-dekkarissa ateljeerakennuksen viereen samalle tontille rakennetussa Villa Albert
-näyttelytilassa (joka siis on ihan oikeasti olemassa) järjestetään
juhlanäyttely, jossa on esillä Ateneumista lainattu Edelfeltin maalaus <i>Kristus
ja Mataleena</i>. Sen ohessa on uusia teoksia useilta porvoolaisilta maalareilta.
Työt ovat saaneet innoituksensa Edelfeltin maalauksista, mutta edustavat
keskenään kovin erilaisia suuntauksia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Avajaistilaisuudessa tapahtuu omituinen välikohtaus, jonka
yhteydessä näyttelytöitä tuhritaan. Museon näyttelytoiminnan johtaja Magnus
Relander puhkeaa lohduttomaan itkuun tihutyön nähdessään. Paikalla on
sattumalta rikoskomisario Juha Muhonen Ellen-vaimonsa kanssa viettämässä
vapaapäiväänsä. Muhonen huomaa pian vapaapäivänsä muuttuneen varsin työntäyteiseksi.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ensimmäisen luvun perusteella lukija kuitenkin jo tietää,
että Muhosella on pian käsissään myös murhatutkimus, sillä kirjan ensimmäisillä
sivuilla tapahtuu murha läheisellä Lennätinvuorella. Kun ruumis löytyy, huomaavat
porvoolaispoliisit ällistyksekseen, että murhan uhri kytkeytyy näyttelyn sabotointiin.
Mitä ihmettä pikkukaupungin taidepiireissä oikein on meneillään?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tutkimukset etenevät omaa rataansa hyvillä pullakahveilla ja
maukkailla pitsoilla rytmitettynä. Poliisi käy jututtamassa ihmisiä ja osa tulee
poliisilaitoksellekin kuultavaksi. Kovin monella jututettavalla tuntuu olevan
jotain salattavaa tai motiiviltakin haiskahtavaa, mutta toisesta ruumiistakaan
huolimatta ratkaisu ei tunnu tulevan yhtään lähemmäs, ei vaikka Muhosen osittaiseksi
ärsytykseksi, mutta myös iloksi, eläköitynyt kirjastonhoitaja ja innokas Facebookin
Dekkariryhmän jäsen Hilkka Alitupa tarjoaa monisanaisesti poliisille tekemiään
havaintoja. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Rikoskomisario Juha Muhosen tutkimuksista kertova
dekkarisarja edustaa siis leppoisaa cozy crime -tyyliä, jossa kyllä murhataan
mutta ei kuvailla verisiä yksityiskohtia eikä varsinaisesti tiivistetä
jännitystäkään. Kauniit Porvoon kulttuurimaisemat muodostavat tapahtumille
oivallisesti kuvatun taustan, jossa lukijan on mukava kuljeskella tutkimuksiaan
tekevien poliisien jalanjäljissä. Päähenkilö Muhosella ei ole luurankoja
kaapissaan eikä ongelmia yksityiselämässään, mikä on tietysti omiaan lisäämään
dekkarin rauhallista tunnelmaa sekin. Muhonen on mukava mies, jonka seuraavaa
tapaamista sarjan ystävä odottaa luottavaisin mielin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Jaana Lehtiö: Kuvien takana kuolema<br />
Myllylahti 2023. 327 s.</b><br />
<br />
Arvostelukappale.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-44485473556368411462023-09-11T10:00:00.009+03:002024-02-07T07:04:29.450+02:00Hannu Vuorio: Nyman<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP1aGrtvPHpPOmeTujvfcTDljrAl2QWtYN8yE2rhmsr5d8ceHAoiGSnIBfOn3CrkH8zrAYSvitopJsnZyRlHu4nnr-mbL-gK81stqpCpH9Q3DW8LfYvvEiAeXzbOb_d_neqTx4rciPQABVknwibkzSU2UNmFNoyyN6DCBYzQmxYcjLImZ9l4ZAAGrKP-s/s357/Nyman.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="215" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP1aGrtvPHpPOmeTujvfcTDljrAl2QWtYN8yE2rhmsr5d8ceHAoiGSnIBfOn3CrkH8zrAYSvitopJsnZyRlHu4nnr-mbL-gK81stqpCpH9Q3DW8LfYvvEiAeXzbOb_d_neqTx4rciPQABVknwibkzSU2UNmFNoyyN6DCBYzQmxYcjLImZ9l4ZAAGrKP-s/s320/Nyman.jpg" width="193" /></a></div><br /><b><br /></b><p></p><p><b>Hannu Vuorio</b> voitti heti esikoisromaanillaan <i>Nyman</i>
Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 1996.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Palkintolautakunta, johon kuuluivat Kristina Carlson, Keijo
Kettunen ja Heta Pyrhönen, perusteli päätöstään näin:<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Hannu Vuorion esikoisteos </i>Nyman<i> on
kielellisesti rikas, miljöökuvaukseltaan eloisa ja rikosjuoneltaan
yllätyksellinen jännäri. Helsinki, Kallion kulmat ja Kumpula ovat Vuorion
maisemaa. Ihmisissä ja tunnelmassa on realistista karheutta, josta nousee myös
huumoria.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><i>Vuorio kuvaa vastikään vankilasta vapautunutta miestä,
joka on sanojensa mukaan syytön. Juoni lähtee liikkeelle miehen yrityksestä
saada oikea syyllinen selville.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal"><i>Vuorion teoksen ansiona on, että se käyttää
kovaksikeitetyn dekkarin perinnettä punoen sen kiinnostavasti veijariromaanin
traditioon. Teos näyttää, että nokkela ja vakuuttava rikosjuoni voidaan kutoa
arkiseen ympäristöön; kotimainen jännäri voi olla kovaksikeitetty ilman
kliseitä.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Tällä kertaa voin mielihyvin allekirjoittaa kaiken edellä
kuvatun. Juuri tuollainen rikosromaani <i>Nyman</i> on, muun muassa. Siinä ovat
vahvoina näkyvissä piirteet, jotka ainakin löytämieni kuvausten perusteella ovat
Vuorion myöhemmän tuotannon tunnusmerkkejä. Itse olen lukenut Vuoriolta aiemmin
ainoastaan <b><i><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2016/12/hannu-vuorio-kapyla.html" target="_blank">Käpylä</a></i></b>-nimisen dekkarin vuodelta 2015, eikä se
valitettavasti minua oikein vakuuttanut.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Nymanin</i> nimihenkilö ja minäkertoja on Nyman-niminen
mies, joka teoksen alkuluvussa vapautuu Sörkan vankilasta, missä hän on istunut
vaimonsa veljen tappamisesta saamansa rangaistuksen. Missään vaiheessa ei
suoraan sanota, mutta minulle syntyi vaikutelma, että Nyman on etniseltä taustaltaan
romani. Se selittäisi ainakin osaltaan sitä, miten nuivasti poliisi ja oikeuslaitos
ylipäätään häneen suhtautuvat. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juonen peruskuvio on tuttu. Syytön mies istuu vankilassa
teosta, jonka joku toinen on tehnyt. Alamaailman liepeillä jo ennen vankilatuomiota
liikuskellut mies päättää vapauduttuaan maksaa potut pottuina. Nyman on siis tuomittu
vaimonsa Raijan veljen Markuksen tappamisesta. Markusta on ammuttu lähietäisyydeltä
haulikolla kasvoihin. Raija ja tapahtumahetkellä paikalla ollut kolmikon ystävä
Pekka todistavat, että Nyman ampui Markuksen. Tosiasiassa Nyman oli
tapahtumahetkellä sadan kilometrin päässä, mutta todisteet puhuvat aukottomasti
häntä vastaan ja häkki heilahtaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyt Raija on muuttanut tuntemattomaan paikkaan jonnekin
ulkomaille ja Pekkakin käy Suomessa hoitamassa liikeasioitaan vain harvoin ja
silloinkin hyvin pikaisesti. Nymanin on selvitettävä, missä Raija ja Pekka
asuvat. Avukseen hän saa entisen vankilakaverinsa Nopean sekä entisen
tyttöystävänsä Rosan. Ennen kuin kaksikon olinpaikka saadaan selville, tapahtuu
Helsingissä Kallion ja Kumpulan tienoilla monenlaista Nymanin kannalta ikävää
ja hankalaa. Vähitellen jäljet alkavat kuitenkin lämmetä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vuorio tosiaan yhdistelee melko herkullisestikin
kovaksikeitettyä alamaailma- ja gangsterimenoa veijariromaanin keinoihin. Koska
Nyman ei ole raaka tappaja, häntä huomattavasti häijymmät tyypit tuntuvat kerta
toisensa jälkeen vetävän pidemmän korren. Kohtalolla on kuitenkin vielä yksi
ässä hihassaan hänen varalleen, kun kaikki jo vaikuttaa lopullisesti menetetyltä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sukellus 1990-luvun alun ankeahkoon Helsinkiin ja Suomeen
tuntuu nostalgiselta. Matkapuhelimet ja internet loistavat vielä
poissaolollaan, ja Ruotsinlaivalla alkoholiostokset pitää jättää yöksi
säilytykseen. <i>Nyman</i> haiskahtaa paikoin nykylukijan nenään turhankin
äijämäiseltä menolta. Aika on ajanut myös juonen kannalta olennaisten rikostutkintamenetelmien
tai niiden lähes täydellisen puuttumisen ohi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kerronta on kuitenkin napakkaa ja dialogipainotteista.
Nykymittapuulla <i>Nyman</i> on miltei pienoisromaani alle kahdellasadalla
sivullaan. <o:p></o:p></p>
<b><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Harri Vuorio: Nyman<br />
WSOY, 1995. 194 s.</span></b><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"> <br />
<br />
Lainattu kirjastosta.</span><div><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><br /></span></div><div><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><b>Vuoden johtolanka -palkitut dekkarit:</b><br /><b>(Linkki vie omaan blogijuttuuni teoksesta.)</b><br /><br />2024: Kale Puonti: Fadi<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2023: Virpi Hämeen-Anttila: Vapauden vahdit </p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2022: Niko Rantsi: Kuka viereesi jää<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2021: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/03/jyrki-erra-lyijyvalkoinen.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2020: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/03/arttu-tuominen-verivelka.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank">ArttuTuominen: Verivelka</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2019: Eva Frantz: Kahdeksas neito<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2018: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/07/timo-saarto-kuoleman-kuukausi.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Timo Saarto: Kuoleman kuukausi</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2017: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/02/mikko-porvali-veri-ei-vaikene.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Mikko Porvali: Veri ei vaikene</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2016: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2016/02/pauliina-susi-takaikkuna.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Pauliina Susi: Takaikkuna</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2015: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2014/03/kati-hiekkapelto-suojattomat.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Kati Hiekkapelto: Suojattomat</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2014<b>:</b> <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/01/timo-sandberg-mustamaki.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Timo Sandberg: Mustamäki</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2013<b>:</b> <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2012/08/reijo-maki-sheriffi.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Reijo Mäki: Sheriffi</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2012: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/12/pekka-hiltunen-vilpittomasti-sinun.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;"><b>Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2011: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/02/vuoden-2011-johtolanka-palkittu.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Antti Tuomainen: Parantaja</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2010: Marko Leino: Ansa<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2009: Jarkko Sipilä: Seinää vasten<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2008: Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2007: Tapani Bagge: Musta taivas<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2006: Matti Rönkä: Ystävät kaukana<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2005: Tuula-Liina Varis: Vaimoni<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2004: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2010/11/hyytavan-kylmaa-pahuutta-suomessa-ja.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2003: Taavi Soininvaara: Koston komissio<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2002: Seppo Jokinen: Hukan enkelit<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">2000: Jari Tervo: Minun sukuni tarina<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1999: Ilkka Remes: Karjalan lunnaat<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1997: <a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2015/08/leena-lehtolainen-rautakolmio-ja.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Leena Lehtolainen: Luminainen</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1996: <b>Hannu Vuorio: Nyman</b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1994: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/06/matti-yrjana-joensuu-harjunpaa-ja.html" target="_blank">Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1993: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/04/pentti-kirstila-imelda.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank">Pentti Kirstilä: Imelda</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1992: <b><a href="https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/06/markku-ropponen-kuolemanuni.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank">Markku Ropponen: Kuolemanuni</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1990: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2022/01/harri-nykanen-takapiru.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank">Harri Nykänen: Takapiru</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1988: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/06/paul-erik-haataja-hakkilinnut.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;" target="_blank">Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1987: <b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/06/pentti-kirstila-sinivalkoiset.html?m=0" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;">Pentti Kirstilä: Sinivalkoiset jäähyväiset</a></b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1986: <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/04/sulevi-manner-susi.html" style="color: #ff8f42; text-decoration-line: none;"><b>Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka): Susi</b></a><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;">1985:<b> </b><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/03/matti-yrjana-joensuu-harjunpaa-ja.html" style="color: #ffbd90; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset</b></a></p></span></div>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-15751331346458141692023-09-04T10:00:00.005+03:002023-09-05T07:20:30.351+03:00Kaarina Griffiths: Meren syliin <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBTaGJSJoE7mgCUx_MXGnRr9x9a7dgO9SxBziMZZvfpe-8a7CwHDjYDynJC6-9I5eVLi6wOaZfruIzbGGuFDVEd9vmSYyqulil5YDilMzVgNXDU1uJ1_BgL_EPGUsQGIdncmV7u4KY7qlIPLpZoZQhDSjJxH_lmJLrKrZQwYAbDKSYi5Fdk60qqcbkzXo/s666/Meren%20syliin.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="666" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBTaGJSJoE7mgCUx_MXGnRr9x9a7dgO9SxBziMZZvfpe-8a7CwHDjYDynJC6-9I5eVLi6wOaZfruIzbGGuFDVEd9vmSYyqulil5YDilMzVgNXDU1uJ1_BgL_EPGUsQGIdncmV7u4KY7qlIPLpZoZQhDSjJxH_lmJLrKrZQwYAbDKSYi5Fdk60qqcbkzXo/s320/Meren%20syliin.jpg" width="221" /></a></div><br /><p></p><p class="MsoNormal"><b>Kaarina Griffithsin</b> dekkarin <i>Meren syliin</i> takakannessa
julistetaan, että kyseinen teos aloittaa uuden Cornwall-mysteeri-sarjan. <i>Meren
syliin</i> on Griffithsin ensimmäinen Otavan kustantama teos, mutta ei suinkaan
hänen esikoisdekkarinsa (mitä ei tietenkään missään väitetäkään), eikä ilmeisesti
myöskään hänen ensimmäinen Cornwalliin sijoittamansa teos eikä edes rikostarkastaja
Paul Digginsistä saati profiloija Antti Honkasesta kertova dekkari. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Internetin kaivelu paljastaa, että Griffithsin esikoisteoksessa
<i>Punainen piru ja musta enkeli</i> (Taika Tales – Taika tarinat, 2018) ei
vielä esiinny Digginsiä tai Honkasta, mutta sen sijaan suomalaiset poliisit,
vanhempi konstaapeli Heikki Tuunanen ja poliisipäällikkö Saana Valkeapää. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sen sijaan seuraavassa teoksessa <i>Trennan sokkelo</i> (Taika
Tales – Taika tarinat, 2020), ovat mukana jo psykoterapeuttiopiskelija Antti
Honkanen ja ylikonstaapeli Paul Diggins. <i>Trennan sokkelo</i> sijoittuu osittain
Cornwalliin, ja teoksen nimi viittaa Trennan kartanoon, jossa toimivaan
perhehotelliin Antti pestautuu jokapaikanhöyläksi viettäessään välivuotta Englannissa.
Sitten kartanossa tapahtuu ryöstömurha, jota Diggins tiimeineen tutkii. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Griffithsin kolmas dekkari <i>Murha tunturissa</i> (Lindo,
2021) on ilmestynyt joulukalenterimuotoisena äänikirjana. Siinä ovat mukana niin
noitarumpukurssille osallistunut Antti Honkanen kuin kurssin jälkimainingeissa
tapahtunutta murhaa tutkivat Heikki Tuunanen ja Saana Valkeapää.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En ole näitä Griffithsin aiempia teoksia lukenut tai kuunnellut,
mutta niistä löytämäni blogiarviot paljastavat, että Griffiths on edistynyt
dekkarikirjailijana aimo harppauksin. <b><a href="https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2021/06/kaarina-griffiths-trennan-sokkelo.html" target="_blank">Kirjarouvan elämää -blogissa</a></b>
todetaan, että <i>Trennan sokkelon</i> alku on turhan verkkainen ja loppuun on
ladattu liikaakin toimintaa. Myös ylikonstaapeli Paul Diggins jää taka-alalle
ja poliisien osuus ohueksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><i>Meren syliin</i> -dekkari on toiminnan suhteen tasapainoisempi.
Ensimmäinen ruumis löytyy sivulla 48, mutta lukija on tiennyt murhan tapahtuneen
jo muutaman rivin tehokkaan prologin ansiosta. Sopivassa kohdassa
keskivaiheella tapahtuu toinen murha, ja lopussa toiminta tiivistyy ennen häivytyksiä
ihan kiitettävästi, vaikka genrelle tyypillisiltä matkapuhelinverkko-ongelmilta
ja yksin rosvoon perään säntääviltä sankareilta ei ihan vältytäkään. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Rikostarkastaja Paul Digginsin rooli on nyt selvästi aiempaa
tärkeämpi. Sympaattisen oloiseen poliisimieheen tutustaan melko
perusteellisestikin. Keski-ikäinen Diggins on suorittanut Oxfordissa loppututkinnon
filosofiasta, mutta on rakastunut Cornwalliin ja päätynyt sen takia poliisiksi.
Idyllinen pieni talo puutarhoineen on rikostarkastajalle onnen täyttymys. Hän
on myös erittäin tietoinen ympäristöongelmista ja haaveilee ryhtyvänsä eläköidyttyään
ekotaistelijaksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Dekkarissa on vahva Suomi-kytkös, sillä keskeisessä roolissa
on suomalainen taiteilija Kaisla Aalto, joka on saapunut St Seren -nimiseen pittoreskiin
rannikkokylään maalaamaan residenssiapurahansa turvin. Kylän Mermaid Inn -pubin
työntekijä Amanda Cardy on juuri kadonnut, ja samaan aikaan Kaislan kanssa St
Sereniin saapuu lontoolaisen Evening Star -lehdestä sähäkkä toimittaja Emma
Patel. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Emma on kirjoittanut pari vuotta sitten juttuja St Serenistä
kadonneesta Sandra Hillistä ja jo silloin viehättynyt kylään liittyvästä
merenneitomyytistä. Tarun mukaan kylään oli aikoinaan saapunut kaunis nainen,
joka rakastui kirkkoherraan ja tämän lauluääneen. Pian sen jälkeen kumpikin katosi
jäljettömiin, ja kyläiset uskoivat naisen olleen merenneito, joka houkutteli
kirkkoherran mukanaan. Taru antaa lehtijutuille aivan omanlaistaan ytyä! Ja nyt
on kadonnut jo toinen nuori nainen!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Griffiths on rakentanut juonen taiten, sillä Amandan ruumiin
löydyttyä kosteasta salakuljettajien luolasta ei tarvita kummoistakaan
penkomista, kun poliisilla ja lukijalla on koossa jo koko joukko epäiltyjä.
Yhdellä jos toisella on ollut ainakin jonkinlainen motiivi kalauttaa iloinen ja
kaunis Amanda hengiltä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puolivälin paikkeilla ylempi johto päättää lisätä resursseja
tapauksen tutkintaan. Paikalle karauttaa upeaa Trennan kartanohotellia sivutöinään
isännöivä ja New Scotland Yardia usein profiloinnissa auttanut psykologi Antti
Honkanen. Digginsin ja Honkasen välit ovat alkuun kireät heidän yhteisen historiansa
takia, mutta yhteistyö lähtee pienen yskimisen jälkeen sujumaan yllättävänkin hyvin.
Kumpikin tajuaa tahoillaan lähes samaan aikaan, kuka on syyllinen. Lukija on
sen silloin jo tiennyt hyvän tovin ja kenties jo aiemmin arvannutkin saamansa
vihjeen perusteella, mutta se ei haittaa menoa lainkaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjailija, toimittaja ja terapeutti Kaarina Griffiths on asunut
useita vuosia karunkauniilla Cornwallin rannikolla, joten ei ihme, että hän on
nyt päättänyt sijoittaa kotimaisemiinsa kokonaisen dekkarisarjan. Dekkarien
ystävä ei voi kuin kiittää tästä päätöksestä! Griffiths kuvaa kiehtovaa miljöötä
kiinnostavasti ja ah niin matkakuumetta nostattavasti! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Kaarina Griffiths: Meren syliin<br />
Otava 2023. 399 s. <br />
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.</b><br />
<br />
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.<o:p></o:p></p>Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.com0