Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa

 

Johanna Savolaisen toinen kotkalaisen rikosylikonstaapeli Veikko Niskasen tutkimuksista kertova psykologinen poliisidekkari Minne kuljit maailmassa alkaa raflaavasti. Kotkalaisen somevaikuttajan ja tämän yrittäjäpuolison upean omakotitalon tupaantuliaiset päättyvät massiiviseen katastrofiin. Olohuoneen katseenvangitsijaksi tuotu valtava luonnonkivilohkare irtoaa paikaltaan ja särkee samalla suuren lasisen kattovalaisimen. Yksi vieraista kuolee ja useita loukkaantuu.

Sekasortoinen tilanne eskaloituu edelleen, kun juhlien järkyttynyt emäntä haluaa paljastaa seitsemän vuotta sitten kadonneen Maria Laineen ruumiin sijainnin poliisille. Tapaus on aikoinaan kuulunut Veikko Niskaselle ja hänen tiimilleen, joten Veikko hälytetään onnettomuuspaikalle kuulemaan Linda Westötä. Linda kertoo, että hänen avomiehensä Kimi on haudannut Marian heidän tontilleen ja rakentanut sen päälle pihasaunan.

Kimi on loukkaantunut pahasti onnettomuudessa, joten hänen kuulustelunsa lykkääntyy. Samoin Nooran, jonka riita Kimin kanssa edelsi ja ilmeisesti osaltaan aiheutti onnettomuuden (minulle tosin jäi epäselväksi, miten kivi oikein kaatui tai putosi).

Veikko on enemmän kuin halukas saamaan selville, mitä Maria Laineelle oikein aikanaan tapahtui. Abiturienttityttö haihtui keväällä 2004 Kotkan keskustan tuntumasta kuin savuna ilmaan. Käsilaukku löytyi myöhemmin merenrannasta laiturilta, mutta tytöstä tai hänen ruumiistaan ei jälkeäkään.

Tilanne eskaloituu edelleen, kun käy ilmi, että onnettomuuden uhri ei kuollutkaan tapaturmaisesti vaan hänet oli kaaoksen keskellä pistetty isolla lasinsirpaleella kuoliaaksi. Kuka halusi tappaa harmittoman Sauli Kokkosen, Kimin, Lindan, Marian ja Nooran sekä monen muun kutsuvieraan entisen lukiotoverin? Liittyykö Saulin kuolema Marian katoamiseen?

Niin uskoo ainakin Elli, Nooran ja tämän puolison Saanan ystävä, joka hälytetään keskellä yötä Kotkaan. Paluu kotikaupunkiin ei olisi kivuton, vaikka nuoruudenystävä Noora ei olisikaan loukkaantunut onnettomuudessa. Tapahtuma tuo naisten mieleen lukioaikaisen painajaismaisen yön, jolloin Nooralle tapahtui jotain ikävää, mistä ei ole sen jälkeen puhuttu saati selvitetty.

Savolainen on rikkonut kronologian rohkeasti, ja takaumat seuraavat toisiaan satunnaiselta vaikuttavassa järjestyksessä. Eniten kelataan Marian katoamista edeltäviä lukiovuosia, mutta osa takaumista ulottuu ihan tyttöjen lapsuuteen asti, aikaan, jolloin Elli muutti paikkakunnalle ja Noora ja Saana ottivat hänet kolmanneksi tiiviiseen kaverisuhteeseensa. Jää murtui ensimmäisissä koripallotreeneissä, joihin Elli uskalsi vaivoin osallistua.

Näkökulmia on myös lukuisia. Tärkeimmiksi henkilöiksi muodostuvat rikosylikonstaapeli Veikko Niskanen ja Elli, joka alkaa ystävineen selvittää, kuka tappoi Saulin ja mahdollisesti myös Marian.

Noin puoliväliin asti Minne kuljit maailmassa toimii oikein hyvin. Ilmassa on tiheältään arvoituksia, eikä lukija oikein hahmota, mistä kaikesta on kyse. Tunnelma on painostava. Harmillisesti jossain vaiheessa tarinan ote kuitenkin katoaa. On vaikeaa sanoa, miksi näin käy. Ainakin henkilöitä on lopulta liikaa. Tyttöjen koripallojoukkueen lisäksi mukana on urheilevien poikien porukka, johon paikkakunnalle lukion alussa muuttava Kimi sujahtaa ja ottaa sen haltuunsa.

Osa lukuisista juonenkäänteistä ja johtolangoista on tarkoitettu hämäämään lukijaa, mutta sille ei oikeastaan olisi tarvetta, sillä lukijalla ei ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia päätellä ratkaisuja. Monipolvisten kieputtelujen jälkeen ne tuntuivat lopulta vähän kuluneilta, dekkarin voimakkaaseen alkuun nähden laimeilta.

Dekkarina Minne kuljit maailmassa siis jättää jonkin verran toivomisen varaa. Sen ehdottomasti parasta antia on tyttöjen koripalloharrastuksen kuvaus. Joukkueurheilu antoi kaikille osallisille paljon ja oli heidän elämänsä keskeisimpiä elementtejä koko kuohuvan murrosiän ajan. Savolainen onnistuu hienosti kuvaamaan joukkueen dynamiikkaa. Ystävyyssuhteet mutta myös ankara keskinäinen kilpailu tulevat aidon tuntuisina esiin.

Mukavaa on myös tarinan sijoittaminen Kotkaan. Meillä ilmestyy tukuittain Helsinkiin ja vähän pienempinä tukkuina Turkuun ja Tampereelle sijoittuvia dekkareita, joten on mukavaa päästä välillä vähän niin sanotusti maakuntiin.  

Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa
Mäkelä 2022. 350 s.

Arvostelukappale.

Sarjan edellinen osa Se, joka pääsi pakoon. Kirjat voi huoleti lukea haluamassaan järjestyksessä.

Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon

 

Suomen dekkariseuran jäsenlehti Ruumiin kulttuurin numerossa 2/2021 on haastateltu kuutta hiljattain esikoisdekkarinsa julkaissutta kirjailijaa. Yksi heistä on Johanna Savolainen, jonka dekkari Se, joka pääsi pakoon ilmestyi huhtikuussa Kustannus-Mäkelän julkaisemana.

Savolainen kertoo olevansa Kotkasta Helsinkiin muuttanut entinen toimittaja ja nykyinen viestintäpäällikkö, jolla on takanaan ura nuorten maajoukkueen koripalloilijana. Nykyään hän harrastaa juoksua.

Se, joka pääsi pakoon -dekkarissa Savolainen on hyödyntänyt monia itselleen tuttuja aiheita. Ensinnäkin romaanin miljöö on pieni rannikkopaikkakunta, jota kutsutaan Kyläksi. Lukija sijoittaa sen mielessään kirjailijan antamien vihjeiden mukaan Suomenlahden rannikolle jonnekin Kotkan ja Haminan kaupunkien väliin. Tapahtuma-aika on vuoden 2009 kesä, joskin loppuratkaisut sijoittuvat seuraavan vuoden kevääseen.

Kirjan päähenkilö on Kotkan poliisissa työskentelevä rikosylikonstaapeli Veikko Niskanen, joka harrastaa intohimoisesti juoksua. Yksi keskeisistä henkilöistä on nuori koripallolupaus Teemu Merikallio, joka ennen Yhdysvaltoihin lähtöään palaa viettämään kesää Kylään äitinsä Annan luokse. Anna on entinen toimittaja, joka on aviomiehensä kuoleman jälkeen palannut Kylään ja ottanut hoitaakseen vanhempiensa liikeyrityksen, kohtalaisen hyvin menestyvän baarin. Annan baari on jonkinlainen kylän sydän, jossa kaikki tiedetään.

Tapahtumat alkavat jo keväällä, kun Annan palkkaama kesäapulainen Eevi pölähtää täysin varoittamatta paikalle toista kuukautta etuajassa. Parikymppinen hätkähdyttävän kaunis Eevi saa Annalta sekä asunnon että työpaikan. Naisten yhteiselo alkaa vähän kangerrellen, mutta vähitellen Anna tottuu siihen, että Eevi ei suostu kertomaan mitään itsestään ja menneisyydestään. Kaksikon rauha odotetusti järkkyy, kun Teemu muuttaa kesäksi takaisin kotiinsa.

Kylän ilmapiiri vaikuttaa jotenkin jännittyneeltä, eikä kaunis ja salaperäinen Eevi baaritiskin takana ja koko Suomen ihailema Teemu sen toisella puolella tunnu helpottavan tilannetta. Myös Annan ystävä Leila palaa yllättäen tyhjentämään lapsuudenkotiaan. Sitten Kylässä alkaa tapahtua raakoja väkivallantekoja, joita poliisin silmin tuntuu yhdistävän vain yksi nimi: Teemu Merikallio. Mitä Kylässä oikein kesäöisin tapahtuu?

Kustantaja luonnehtii Savolaisen esikoisteosta cosy crime -tyyliseksi dekkariksi, mutta mielestäni Se, joka pääsi pakoon ei ole kovinkaan leppoisa. Ainakaan minun on vaikea pitää leppoisana esimerkiksi murhaa, jossa uhrin pää murskataan kahvakuulalla. Tunnelma tiivistyy loppua kohden melko ahdistavaksi, vaikka alkuun pääseminen on uhkarohkeankin hidasta. Prologin perusteella tiesi toki odottaa, että jossain vaiheessa alkaa tapahtua, mutta siitä huolimatta usko oli hieman koetteilla.

Kaikilla Kylän asukkailla ja osalla kesävieraistakin tuntuu olevan toinen toistaan synkempiä salaisuuksia kätkettävänään. Niiden penkominen ei tosiaankaan ole vaaratonta.

Kuten sanottu, Savolainen on taitava ahdistavan ja synkeän tunnelman luojana. Myös hänen henkilönsä ovat kiinnostavia, vaikka aivan iholleen he eivät lukijaa päästäkään. Juonessakin on lopulta riittävästi kierrettä ja sivurönsyjä, ja ainakin minä halusin tietää, mitä, kuka ja miksi kaiken takana lopulta on. Kilpaurheilun raadollinen maailma on kuvattu mielenkiintoisesti ja asiantuntevastikin.  

Rikosylikonstaapeli Veikko Niskaseenkin tutustuttiin vasta hyvin pintapuolisesti. Mutta kenties saamme vielä uusia tilaisuuksia tuttavuuden syventämiseen?

Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon
Kustannus-Mäkelä 2021. 316 s.

Arvostelukappale.

En valikoi luettavaani kustantamon perusteella, mutta on mukavaa lukea välillä pienempien (ja toistaiseksi itsenäisten) kustantamojen julkaisemia teoksia. Kustannus-Mäkelällä esimerkiksi on kiinnostavia dekkaristeja tallissaan, kuten Marja-Liisa Heino.