Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu (Berlin noir III)

Brittikirjailija Philip Kerrin toisen maailmansodan tienoille Saksaan sijoittuva Berlin noir

-synkistelydekkarisarjan suomentaminen on edennyt kolmanteen osaansa. Alun perin sarjan pitikin olla trilogia, joten Saksalainen sielunmessu oli sen päätösosa. Sittemmin Kerr on jatkanut sarjaa vielä ainakin kuudella romaanilla.

Saksalaisen sielunmessun alussa tavataan yksityisetsivä Bernie Gunther vuoden 1947 Berliinistä tai oikeammin Berliinin raunioista. Tunnelma on jos mahdollista vieläkin ankeampi ja synkempi kuin kahdessa aiemmassa 1930-luvun loppuun sijoittuvassa osassa. Sodanaikaiset tapahtumat maalaillaan nopein vedoin: Gunther on kuulunut SS-joukkoihin, anonut siirtoa rintamalle ja joutunut venäläisten sotavangiksi sekä paennut sodan jälkimainingeissa vaivihkaa kotiin. Nyt Gunther koettaa selvitä yksityisetsivän työllä, mutta ilman tarjoilijattarena toimivan vaimon saamia ruokalahjoja pariskunta näkisi suoranaista nälkää kylmässä asunnossaan.

Tarina alkaa tyrmäävällä sivujuonteella, jossa Gunter joutuu matkustamaan junalla Berliinin neuvostoliittolaiselle vyöhykkeelle. Junassa Gunther joutuu ilkeään tilanteeseen, joka selviää karmaisevasti ikään kuin puolivahingossa. Varsinainen juoni kuitenkin käynnistyy vasta, kun Gunther saa vieraakseen korkea-arvoisen venäläisen tiedustelu-upseerin. Guntheria pyydetään jaettuun Wieniin selvittelemään monimutkaiseen vakoiluun liittyvää tapausta, jossa hänen entinen kollegansa Saksan rikospoliisista on syytettynä murhasta. Todisteet ovat ilmeiset, ja tehtävä vaikuttaa toivottomalta. Berliinissä on kuitenkin niin ankea tunnelma, että Gunther ottaa tehtävän vastaan.

Suurin osa dekkarin tapahtumista sijoittuukin Itävaltaan ja Wieniin, joka siis Berliinin tavoin oli liittoutuneiden valvontavyöhykkeisiin jakama. Itävaltalaiset sulattavat britit ja amerikkalaiset, vieroksuvat venäläisiä mutta inhoavat avoimesti ranskalaisia miehittäjiä. Olot ovat kaiken kaikkiaan varsin sekavat ja levottomat. Ihmishenki on halpaa, mutta elintarvikkeet ja kulutustavarat arvossaan. Samoin tiedustelutieto.

Gunther tuntee haparoivansa pimeässä, missä vaanivat varjostajat, raiskaajat ja murhaajat. Kohtalokkaan kauniita naisiakin pyörii kuvioissa, eikä Guntherkaan välty heidän ansoiltaan. Kun yksityisetsivä lopulta alkaa hahmottaa, mistä kaikessa oikein on kyse, ollaankin jo melkoisissa vaikeuksissa. Ruumiita tulee ripeään tahtiin. On selvää, että rikokset liittyvät vain vähän aikaa sitten päättyneeseen natsivaltaan ja sotaan.  Samaan aikaan Berliinissä eletään synkkiä historiallisia hetkiä, kun kaupungin saarto alkaa. Onko Guntherilla enää paluuta kotimaahansa ja -kaupunkiinsa?

Berlin noir -sarja ei ole mitään hyvän mielen leppeää lukuviihdettä, vaan kirjat ovat varsin mustanpuhuvia ja synkkiä. Väkivaltaa sen sijaan ei kuvata mitenkään mässäillen, vaikka sitä toki matkan varrelle kosolti mahtuu. En oikein osaa sanoa, mikä näissä kirjoissa minua kiehtoo. Olettaisin, että ne on enemmänkin suunnattu mieslukijoille. Silti olen mielistynyt karheaan ja suoraotteiseen päähenkilöön, jonka sisimmässä kuitenkin kaikesta huolimatta on pehmeitäkin kohtia. Gunther on myös tinkimättömän oikeamielinen, vaikka helppoa se ei ole niissä olosuhteissa, joihin hänet on kohtalo paiskannut. Kohtalo lyö miesparkaa toistuvasti, mutta sisukkaasti hän aina kokoaa itsensä ja jatkaa eteenpäin. Ei ehkä pystypäin ja iloisena, mutta kuitenkin.

Myös kirjojen sijoittuminen lähihistoriaan ja dekkareille epätavalliseen aikaan ja paikkaan on kiinnostavaa. Sodanaikaisesta Saksasta kertovia kirjoja on kosolti, mutta dekkareita lienee vähemmän. Siitä pisteet Kerrille.

Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu (A German Requim)

Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena 2014. 343 s.

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!

Berlin noir -sarja:

Liekit Berliinissä (The March Violets) Atena 2012.

Kalpea rikollinen (The Pale Criminal) Atena 2013.

Saksalainen sielunmessu (A German Requim) Atena 2014

The One From the Other. Putnam, 2006. 

A Quiet Flame. Quercus, 2008. 

If The Dead Rise Not. Quercus, 2009.

Field Grey.  Quercus, 2010. 

Prague Fatale. Quercus, 2011.

A Man Without Breath. Quercus, 2013. 

The Lady From Zagreb. Quercus, 2015. 

Philip Kerr: Kalpea rikollinen

Aika tarkalleen vuosi sitten luin ensimmäisen suomennetun Bernie Gunther -dekkarin eli brittiläisen Philip Kerrin niin sanotun Berlin noir -sarjan aloitusosan Liekit Berliinissä. Olen silloisessa jutussani esitellyt kirjailijaa ja hänen sarjaansa tarkemmin, joten en nyt palaa niihin tässä tällä kertaa.

Pidin tuosta aloitusosasta melkoisesti, ja päätin pyytää kustantajalta kakkososastakin arvostelukappaleen. Kalpea rikollinen taisi ilmestyä jo kesällä, mutta nyt oli sen vuoro lopultakin päästä luettavaksi. Aloitusosassa tapahtumat sijoittuvat olympiakesän 1936 Berliiniin, ja tällä kertaa keskiössä ovat Kristalliyötä edeltävät viikot vuonna 1938. Yksityisetsivä Bernie Gunther on ottanut itselleen kumppanin, ja etsivätoimistolla tuntuu muutenkin menevän kohtalaisen hyvin. Natsien hallitsemassa Saksassa ihmisiä katoaa varsin tiheään, joten töitä riittää. Yksityiselämä sen sijaan on yhtä ilotonta kuin viime kerrallakin.

Bernie Gunther ei voi sietää natseja eikä heidän politiikkaansa. Hän ei myöskään vaivaudu peittelemään tunteitaan mitenkään, mutta siitä huolimatta hänen palveluksensa tuntuvat kelpaavan varsin korkea-arvoisille natsipomoille. Kun Berliinissä alkaa riehua eläimellinen sarjamurhaaja, joka valikoi hirmutekojensa uhrit huolella mahdollisimman tyylipuhtaiden arjalaisneitsyiden joukosta, taivutellaan Gunther palaamaan ainakin väliaikaisesti Berliinin rikospoliisin palvelukseen.

Hieman nihkeästi tarina lähtee liikkeelle. Gunther palkataan selvittämään kiristystapausta, jossa rikasta leskirouvaa kiristetään tämän ainoan pojan homosuhteen paljastamisella. Kyse ei olekaan vuoden 1938 Saksassa ihan vaarattomasta asiasta. Gunther tutustuu pikaisesti tämän tehtävän puitteissa klinikkaan, jossa homoja hoidetaan jokseenkin arveluttavilla menetelmillä. Kuten arvata saattaa, alun ensin merkityksettömältä vaikuttava episodi osoittautuu myöhemmin tärkeäksi.

Sarjamurhaaja ehtii kammottavalla tavalla murhata koko joukon nuoria berliiniläistyttöjä, ennen kuin Gunther vastahakoisine apulaisineen alkaa päästä jäljille. Rituaalimurhan kaava näyttää viittaavan suoraan juutalaiseen syylliseen, mutta Gunther ei suostu nielemään hänelle tyrkytettyjä ’totuuksia’. Tutkimusten edetessä Gunther törmää mitä irvokkaimpiin natsien puuhiin, ja kaikki huipentuu karmeaan Kristalliyöhön.

Natsi-Saksa juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista on varsin pelottava tausta dekkaritarinalle. Jo pelkkä miljöön ja sen tunnelman kuvaus tekee kirjasta hyytävän. Gestapo vierailee yhä tiheämmin öisissä asunnoissa. Sodan lähestyminen on selvästi aistittavissa, eivätkä suinkaan kaikki saksalaiset odota sitä iloiten. Itse juoni etenee jälleen tyylipuhtaaseen kovaksikeitettyyn tapaan. Ruumiita tulee tiheään tahtiin, mutta niiden äärelle ei jäädä tunteilemaan. Toisaalta huumorikin on tummaa ja pidättyvää, eihän siihen juuri aihetta löydy.

Kyseessä ei ole mikään hyvän mielen dekkari, mutta jostain syystä tämän tyylilajin kirjakin aina silloin tällöin nautittuna tuntuu dekkarinystävälle putoavan. Jään odottelemaan seuraavaa Gunther-suomennosta. Jos sarja käännetään ilmestymisjärjestyksessä, ollaan seuraavassa kirjassa jo toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa.

Philip Kerr: Kalpea rikollinen (The Pale Criminal) Berlin Noir II

Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena 2013. 318 s.

Pyydetty arvostelukappale. Kiitos kustantajalle!

Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Luin tämän Philip Kerrin dekkarin Liekit Berliinissä aivan kylmiltään, tietämättä mitään kirjailijasta tai kirjasta etukäteen. Sen verran olin aihetta silmäillyt, että tiesin odottaa 1930-luvun Berliiniin sijoittuvaa kovaksikeitettyä dekkaria. Kirja olikin melkoinen lukukokemus, ja tätä esittelyä varten turvauduin sitten vanhaan kunnon Googleen saadakseni edes jotakin lisätietoa kirjailijasta ja kirjasarjasta, jonka aloitusosasta tässä on kyse. Tiedoksi vain, että aion lukea kaiken, mitä suomennetaan, ja kenties jotain englanniksikin. On nimittäin kyse melkoisesta tapauksesta ainakin dekkarigenren sisällä.

Mielenkiintoista taustatietoa sitten löytyikin. Antoisin lähde on The Telegraph -lehden haastattelu noin vuoden takaa. Philip Kerr on syntynyt Skotlannissa vuonna 1956 ja opiskellut lakia ja filosofiaa. Koska akateeminen ura ei auennut, mies heittäytyi mainosalalle, jossa kaikki hänen mukaansa 1980-luvulla tuntuivat kirjoittavan romaania. Kerrin läpimurtoteos on juuri tämä samainen Liekit Berliinissä eli March Violets, joka ilmestyi vuonna 1989. Samaan Berlin Noir -sarjaksi nimettyyn trilogiaan kuuluu vielä kaksi muuta yksityisetsivä Bernie Guntherista kertovaa dekkaria, The Pale Criminal (1990) ja A German Requim (1991). Näistä edellinen sijoittuu vuoteen 1938 ja jälkimmäinen heti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Trilogia valmistui siis hyvin nopeasti, mutta sen jälkeen Kerr ryhtyi kirjoittamaan muuta. Viidentoista vuoden tauon jälkeen Kerr suostui palaamaan vanhan sankarinsa pariin. Sittemmin Bernie Gunther -dekkareita on ilmestynyt vielä viisi, ja kuudes julkaistaan ensi vuonna. Näissä uudemmissa kirjoissa Gunther mm. jäljittää natsirikollisia sodan jälkeisenä aikana, mutta toistaiseksi viimeisimmässä teoksessa Prague Fatale palataan vuoteen 1942.

Liekit Berliinissä sijoittuu kesään 1936, jolloin pidettiin kuuluisat Berliinin olympialaiset. Aloitussivuilla yksityisetsivä Bernie Gunther ällistelee, miten kaupungista siivotaan pahimmat antisemitismin merkit piiloon olympiaturistien ja kansainvälisten toimittajien silmiltä. Tapahtumat eivät suoraan liity mitenkään olympialaisiin, mutta ne vaikuttavat taustalla. Hienosti juoneen on saatu sellainenkin kiemura, että Bernie jututtaa yhtä tietolähdettään katsomossa samaan aikaan kun Jesse Owens juoksee legendaarisen juoksunsa saksalaisyleisön hurratessa mutta Hitlerin aition loistaessa tyhjänä.

The Telegraphin haastattelussa Kerr kertoo saaneensa idean Gunther-romaaneihinsa pohdittuaan, mitä olisi syntynyt, jos Raymond Chandler olisi aikanaan asettanut sankarinsa Los Angelesin sijaan Berliiniin. Jopa minä osasin lukiessani vetää yhtäläisyysmerkkejä Philip Marlowen ja Guntherin hahmojen välille, ja Kerr myös suoraan viittaa esikuvaansa teoksessa. Gunther tietää olevansa kliseinen yksityisetsivä. Olen laiskasti lukenut Chandlerini, joten sen kummempia vertailuja en voi tehdä, eivätkä ne toki ole tarpeenkaan.

Gunther on entinen poliisi, joka on irtisanoutunut työstään sen käytyä poliittisista syistä sietämättömäksi. Potkut ja pahempaakin olisi varmaan seurannut pian, sillä Gunther ei voi sietää natseja eikä voi pitää suutaan kiinni. Mies on keski-ikäinen leski, yksinäisen suden perikuva. Tapahtumat lähtevät rullaamaan, kun Gunther saa toimeksiannon rikkaalta berliiniläiseltä terästeollisuusmieheltä. Miehen ainoa tytär ja vävy on ammuttu vuoteisiinsa, talo tuikattu tuleen ja kassakaapin ovi jätetty auki. Kassakaapista on kadonnut arvokas timanttikääty, jonka teollisuusmies haluaa tunnesyistä takaisin. Poliisille siitä ei kuitenkaan haluta kertoa. Gunther haistaa nopeasti palaneen käryä ja ryhtyy jäljittämään korua sekä selvittämään vastoin toimeksiantoaan, keitä murhatut oikein olivat. Pian ruumiita alkaa tulla lisää ja Gunther huomaa tallanneensa isojen kihojen varpaille. Kun hänet kutsutaan tapaamaan itseään Hermann Göringiä, alkavat tapahtumat saada todella pelottavia käänteitä. Huipentumana on vaarallinen tehtävä pahamaineisessa Dachaun keskitysleirissä! En ole mokomaa koskaan lukenut. Voiko karmaisevampaa tilannetta kuvitella? Onnekkaan sattuman kautta Gunther löytää massiiviselta leiriltä tarvitsemansa ja pääsee pois, mutta mitenkään onnellisissa tunnelmissa tarina ei pääty. Kerr sanookin: ” Besides, I’d spent too long leafing through all this stuff about the Nazis. It was like being in their company and after finishing each book I felt I needed a shower.” En yhtään ihmettele!

Vuoden 1936 Saksa ja Berliini ovat melkoinen näyttämö dekkarille. ”Tavalliset” rikokset, kuten ryöstö ja murha saavat aivan toisenlaisen kehyksen mittavampien ja kammottavampien rikosten rinnalla. Gunther vitsaileekin synkästi, että kadonneisiin henkilöihin erikoistuneella yksityisetsivällä totisesti töitä riittää. Gestapo, SA ja SS sekä muut valtion organisaatiot, jotka nimellisesti turvaavat kansaa ja valtiota, kylvävät tuhoa ympärilleen ennennäkemättömällä tavalla. Kaikki ovat peloissaan ja vaarassa, pahiten tietysti juutalaiset, mutta myös muut ”epäilyttävää ainesta edustavat”, kuten vaikkapa homot. Kuka tahansa naapuri voi olla ilmiantaja.

Juoni on monipolvinen, ja paikoin taisin pudota kärryiltäkin, mutta eivätpä kirjan henkilötkään niillä aina niin tukevasti istu. Paljon Gunther saa selville onnekkaiden sattumien avulla, mutta toki suhteistakin on apua. Kovat otteet ovat totisesti sallittuja.

Kerr on kirjoittanut myös joukon lastenkirjoja, joista on suomennettu ainakin Lampun lapset -nimistä sarjaa Tammen kustantamana.

Philip Kerr: Liekit Berliinissä (The March Violets)

Suom.Jukka Jääskeläinen. Atena 2012. 304 s.