C. J. Sansom: Musta tuli

Musta tuli on toinen kyttyräselkäisestä asianajaja Matthew Shardlakesta kertova historiallinen dekkari. Luin sarjan aloitusosan Luostarin varjot kesällä, mutta en vielä ihan täysin vakuuttunut C. J. Sansomin kertojanlahjoista. Historialliset puitteet on kirjassa kuvattu moitteetta, mutta se jokin jäi kuitenkin puuttumaan, ehkäpä juonenkehittelystä. Painoin kuitenkin nimen muistiin siltä varalta, että törmäisin jossakin Sansomilta suomennettuun toiseen teokseen Talveen Madridissa. Joululoman kirja-alennusmyynnissä minua lykästi. Ahmin tiiliskiven lomalukemisekseni parissa päivässä ja viihdyin mainiosti.

Toinen osa Shardlakesta kertovasta viisiosaisesta sarjasta on siis nyt julkaistu suomeksi nimellä Musta tuli. Luostarin varjojen herättämän lievän innostuksen takia en ihan kauheasti tästä odottanut, joten pääsin yllättymään todella positiivisesti. Sansomhan petraa kuin sika juoksuaan! (Tämä on meillä päin positiivinen arvio.) Jäin aloitusosasta kaipaamaan jotakin, kuten vaikkapa filosofista sanomaa. Nyt sain sitäkin, mutta ei turhan alleviivattuna. Valta tekee ihmisistä julmia petoja, ja uskontoa käytetään usein tekosyynä julmuuksiin. Köyhien asema on liian usein toivoton. Näiden ongelmien äärellä teräväpäinen Shardlakekin joutuu myöntämään kyvyttömyytensä. Muutamaa voi auttaa, mutta tuhannet ja taas tuhannet ovat avun ulottumattomissa.

Pidän historiallisista romaaneista ja dekkareista, ja Sansom yhdistää nämä lempilajini herkullisesti. Eletään vuoden 1540 ennätyksellistä hellekesää Lontoossa. Kuningas Henrik VIII on solminut avioliiton saksalaisen Anna Kleveläisen kanssa Thomas Cromwellin taivuttelemana. Avioliitto on kuitenkin osoittautunut katastrofiksi, sillä Anna on Henrikin silmissä ruma ja vastenmielinen. Poliittinen tilauskin avioliitolta murenee, ja Cromwell huomaa joutuneensa epäsuosioon. Henrik havittelee jo uutta vaimoa, teini-ikäistä Katariina Howardia, joka on Cromwellin pahimman vastustajan Norfolkin herttuan sukulainen. Pelätään myös, että uusi avioliitto ajaisi Englannin takaisin paavin huomaan. Silloin Cromwell kannattajineen olisi todellisissa vaikeuksissa.

Nämä poliittis-uskonnolliset kuviot ovat kuitenkin vain tarinan taustaa. Ne kiehtoivat lukiessa kuitenkin niin paljon, että piti kaivaa hyllystä vanha uskollinen Maailmanhistorian pikkujättiläinen, josta sai kätevästi muistinvirkistystä. Englannin historia on totisesti ollut monipolvinen ja verinen. Mustassa tulessakin hirttoköydet heiluvat tuulessa ja polttorovioiden musta savu leijuu kaupungin yllä.

Kirjan alussa Shardlakea pyydetään avuksi, kun hänen entisen tuttavansa veljentytärtä syytetään 12-vuotiaan serkkunsa murhasta. Rikas kauppias on ottanut veljensä orpotytön huostaansa, mutta kahdeksantoistavuotias Elizabeth on koko ajan käyttäytynyt omituisesti ja vihamielisesti perhettä kohtaan. Nyt Elizabethia syytetään siitä, että hän on työntänyt serkkunsa pihan tyhjään kaivoon. Oikeudessa Elizabeth kieltäytyy puhumasta sanaakaan, ja hänet määrätään kärsimään kidutusta kunnes suostuu puhumaan. Shardlake ja tytön toinen setäkään eivät saa häntä puhumaan mitään. Viime hetkellä Shardlake saa Cromwellilta viestin, että tytön rangaistusta lykätään kahdella viikolla, jos Shardlake onnistuu tehtävässä, jonka Cromwell hänelle antaa.

Vastahakoisesti Shardlake lähtee Cromwellin puheille. Pääministerillä on merkillinen tehtävä hänelle. Eräästä purettavaksi aiotusta luostarista on löytynyt tynnyrillinen kreikkalaista tulta, Bysantin salaista asetta, jonka on kuviteltu iäksi kadonneen. Myös salaperäisen aineen valmistusohje on löytynyt ja on nyt erään alkemistin hallussa. Kun Shardlake ja Cromwellin palvelija Barak lähtevät tapaamaan alkemistia ja tämän veljeä, jotka ovat myymässä keksintöään Cromwellille, he löytävät miehet raa’asti murhattuina. Mustan tulen resepti on kadonnut.

Cromwell on pulassa, sillä hän on luvannut esitellä uuden aseen kuninkaalle kahden viikon päästä. Se on hänelle ainoa keino päästä takaisin suosioon, mutta sitä Shardlake ei voi tietää. Aikaa on todella vähän, ja pelastettavana on Elizabethin henki ja paljastettavana petturi, joka on vuotanut mustan tulen salaisuuden Cromwellin vastustajille. Tehtäviä ei helpota, että miehet huomaavat pian olevansa hengenvaarassa itsekin. Ilman Barakin lihaksia juttujen ratkaisemisesta ei tulisi mitään.

Sansom on punonut tällä kertaa polveilevan ja monia jännittäviä käänteitä sisältävän juonen mestarillisesti. Tapahtumat kuljettavat Shardlakea ja Barakia ympäri keskiaikaista Lontoota, joka helteen kynsissä löyhkää inhottavalta. Ahtaat kadut, väentungokset, aatelisten upeat illalliset, komeat katedraalit ja vuoroin haiseva, vuoroin vilvoittava Thames on kuvattu elävästi. Osansa kuvailusta saa myös onnahdellen toimiva oikeuslaitos. Vankiloissakin parempi väki saa inhimillisen kohtelun, jos on varaa maksaa majoituksesta. Alhaalla tyrmässä hengissä selviäminen on lähinnä ihme. Siksi hirttorangaistukset ynnä muut pannaankin täytäntöön pikaisesti.  Syytetyllä ei ole oikeutta asianajajaan, jos hänen syyllisyytensä vaikuttaa etukäteen selvältä. Vankia ei pääse edes katsomaan, jos ei ole varaa maksaa vartijalle.

590-sivuinen järkäle vaati huomioni lähes kolmen lomapäivän ajan. Tiivistahtinen lukeminen on varmaan tälle kirjalle eduksi, sillä henkilöitä ja juonenkiemuroita on runsaasti ja ne saattaisivat pätkittäisemmällä lukemisella päästä karkuteille. Henkilöluetteloa kirjassa ei ole, mutta etukannen sisällä on Lontoon kartta, joka auttaa suunnistuksessa. Hieman pistivät silmään luvattoman monet painovirheet ja muutama muu huolimattomuus. Esimerkiksi erään keskeisen talon nimi on muodossa the Lasitalo, mutta onneksi sentään vain kerran. Loppuun kirjailija on lisännyt hieman faktoja tarinan taustaksi ja kertoo myös, miten on idean kirjaansa saanut. Fakta ja fiktio on punottu hienosti yhteen. Muistelen lukeneeni mustasta eli kreikkalaisesta tulesta ainakin Mika Waltarin historiallisista romaaneista. On kiehtovaa ajatella, että Euroopassa ei todellakaan tunnettu maaöljyä vielä 1500-luvulla.


Tämä oli myös kiva lukea tässä välissä, kun on kimppalukuna menossa tuo Hilary Mantelin Susipalatsi. Sehän sijoittuu Cromwellin uran alkuvaiheisiin, ja siinä Cromwell on päähenkilönä. Olen muuten miettinyt, pitäisikö jossakin välissä lukea, vaikka kimppalukuna, uudelleen Ken Follettin upeat Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Kiinnostaisiko ketään?

Loma jatkuu aika lailla samoissa merkeissä. Varasin eilen kirjastosta netin kautta Tom Erik Arnkilin historiallisen romaanin Kyyroksen kirja. Tänään tekstari ilmoitti, että kirjan saisi noutaa. Yli 500 sivua viihdykettä on siinäkin J

C. J. Sansom: Musta tuli (Dark Fire)

Suom. Katariina Kaila. Otava 2012. 590 s.

C. J. Sansom: Talvi Madridissa

Jokaiseen joululomaan tuntuu kuuluvan kunnon tiiliskiviromaani, parhaaseen parikin. Muistan viettäneeni huikeita nojatuolihetkiä talven pimeimpinä päivinä ainakin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanin äärellä. Myös molemmat viimeisimmät Westön romaanit liittyvät mielessäni tähän vuodenaikaan ja lomaviikkoon. Todellinen järkäle oli Ken Follettin Maailma vailla loppua, jonka myös ahmin joululomallani pyydettyäni sen ensin joululahjaksi. Lapset pilkkasivat sitä kirjaksi vailla loppua. Onpa tainnut tulla Diana Gabaldoniakin lomaviikolla innolla kahlattua.

Tällä kertaa en ollut suunnitellut mitään paksukaista lukulistalle etukäteen, enkä saanut kirjoja lahjaksikaan. Mutta kun sähköt myrskyn jälkeen taas saatiin talouteen ja elämä noin pääpiirteissään tolkulleen, lähdimme kaupungille kiertelemään alennusmyynteihin. Nykyään kun kirjakaupoissakin ale näyttää alkavan heti joulun jälkeen, toisin kuin neuvostoaikaan. Siellä se sitten minua odotti.

Luin keväällä C. J. Sansomin historiallisen jännärin Luostarin varjot, joka on viisiosaisen sarjan aloitusosa ja samalla Sansomin esikoisteos. Jo silloin sain tietää, että Sansomilta oli aiemmin suomennettu Talvi Madridissa, joka ei kuulu tuohon sarjaan. Suomalaisen kirjakaupan alepöydässä komeili nyt tämä teos, enkä voinut vastustaa kiusausta. Taas kylläkin jäin ihmettelemään kirjakaupan hinnoittelupolitiikkaa (ja kustantajien, tietysti). Vuonna 2010 ilmestynyt kovakantinen, 656-sivuinen käännösromaani on hintalapun mukaan maksanut alkuaan 39,15 €. Vuoden 2011 lopussa saman kirjan sai omakseen 5 €:lla! Kummastusta herättää kaksi seikkaa. Ensinnäkin, onko kirjan elinkaari todella näin lyhyt? Ilmeisesti on. Vuoden vanha kirja on auttamattomasti poistotavaraa. Toiseksi, onko järkeä laittaa lähtöhinnaksi 40 euroa tällaiselle kirjalle, jonka tekijä on melko tuntematon ja joka selkeästi on viihdettä, siis sellaista, joka luetaan kerran? Jos lähtöhinta olisi ollut kohtuullisempi, esim. 20-25 euroa, olisiko vitosen pinoon jäänyt niin paljon kuin nyt oli jäänyt? Viisi euroakin tietysti on parempi kuin tyhjä, joka jää käteen, jos kirja palautuu kustantajalle makuloitavaksi. Mutta silti. Toisaalta turhaan tässä valitan, koska sainhan hyvän nyt tosi halvalla.

Talvi Madridissa nimittäin on todella hyvä lukuromaani, jossa on sekä huikeita juonenkäänteitä että romantiikkaa. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta ahmittavaa, jännittävää, tunteita ja ajatuksiakin herättävää. C. J. Sansom on loistava tarinankertoja, joka nappaa lukijansa ainakin tässä kirjassa koukkuunsa heti aloitussivulla, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään sitten millään. Lopussa on haikea olo. Kirjan maailmaan tulee ikävä, ja haluaisi vielä hetken viettää sen henkilöiden parissa. Onneksi lopussa on pitkähkö häivytys, joten ihan pelkkä luu ei jää lukijan käteen juonen loppuhuipennuksen jälkeen.

Kirjan nykyhetki sijoittuu toisen maailmansodan alkuvaiheisiin. Englanti on kokenut karvaan tappion Dunkerquessa, Hitler on vallannut Ranskan ja jakanut Puolan Stalinin kanssa. Englantia pommitetaan rankasti. Päähenkilö, yliopiston ranskan ja espanjan kielten opettaja Harry Brett on vammautunut lievästi Dunkerquessa ja on toipumislomalla Lontoossa, kun tiedustelupalvelu ottaa häneen yhteyttä. Harry palkataan operaatioon, jossa on tarkoitus selvittää, miten hänen entinen koulutoverinsa Sandy Forsyth on sotkeutunut Espanjan valtion kultakaivoshankkeeseen. Harry on vastahakoinen. Hän on käynyt Espanjassa aiemmin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli koulutoverinsa Bernie Piperin mukana tutustumassa espanjalaisiin sosialisteihin kesällä 1931. Toisella kerralla hän yritti selvittää, mitä Bernien ruumiille oli tapahtunut Espanjan sisällissodan tuoksinassa. Bernie ja Sandy olivat olleet jo kouluaikana vihollisia, ja ainoa yhdistävä tekijä heidän välillään oli ollut perikunnollinen Harry. Bernie oli järkyttänyt Rookwoodin yksityiskoulussa avoimella vasemmistolaisuudellaan, Sandy taas pikkurötöstelyllään.

Harry siis värvätään tiedustelupalveluun ja hänet lähetetään Madridiin suurlähetystön kielenkääntäjän peiteroolissa. Sisällissodan runtelema Madrid on Harrylle järkytys. Entisen ystäväperheen kodin raunioilla saalistaa villikoiralauma. Kadut ovat täynnä surkeita kerjäläisiä. Seassa partioivat ylimieliset ja mielivaltaiset civilit, valtion poliisit, jotka rankaisevat pienimmistäkin ”rikoksista”. Fasistinen falangistipuolue pitää valtaa Francon johdolla. Pian Harry saa yllätyksekseen selville, että Bernien entinen rakastettu Barbara Clare, Punaisen Ristin työntekijä, on nykyään Sandy Forsythin rakastajatar. Samaan aikaan Barbara saa hätkähdyttävän uutisen. Bernie ei ehkä olekaan kuollut, vaan häntä pidetään salaisella pakkotyöleirillä maaseudulla. Lukija saa samaan aikaan seurata tapahtumia niin Harryn, Barbaran kuin Bernienkin näkökulmista. Alkaa hermoja raastava juonittelu Bernien vapauttamiseksi kammottavalta vankileiriltä. Panokset ovat kovat, jopa Espanjan liittyminen sotaan Hitlerin puolella.

Sansom ei sorru mihinkään lapsellisiin ylilyönteihin, eikä mikään tunnu onnistuvan liian helposti, ainakaan syyttä. Juonikuvio on monimutkainen ja nautittavan monikerroksinen. Lisämausteensa tarinaan tuovat huolellisesti sirotellut takaumajaksot, jotka pala kerrallaan paljastavat menneisyydestä olennaisia tiedonmurusia. Espanjan sisällissota on kauheudessaan kiehtova aihe (kirjan lopussa on kirjailijan antamia lukuvinkkejä lisätietoa kaipaaville), samoin sitä seurannut Francon aika. Englannin politiikka ja toimet maailmansodan aikana eivät saa Sansomilta juurikaan kiitosta. Kirjassa kuvattu suurlähetystön henkilökunta on pääosin ollut oikeastikin olemassa, mikä sekin lisää uskottavuutta ja mielenkiintoisuutta.

Pidin myös kirjan yleissävystä, joka on tumma ja surumielinen, kenties hieman masentavakin. Harry on totinen jo perusluonteeltaan, eikä Dunkerquen katastrofi ole häntä ainakaan piristänyt. Sota luo pimeän tunnelman koko Euroopan ylle. Lontoo ja Englanti kärvistelevät pommitusten ja pimennysten alla. Ihmisiä on muuttanut asumaan metrotunneleihin pakoon pommeja. Espanjassa ristiriitaisuudet kärjistyvät entisestään. Valtaapitävät elävät yltäkylläisinä ja kopeina, kun tavallinen kansa taistelee roskiksien sisällöstä. Parina vuonna kuivuus on vienyt sadon, nyt talvesta näyttää tulevan ennätyskylmä. Fasismin voitto näyttää väistämättömältä, ja Madridissa saksalaiset käyskentelevät kuin kotonaan. Hitlerin ja Stalinin liittoutuminen on ollut kuin isku vasten kasvoja kaikille, jotka ovat toivoneet Hitlerin häviötä.

Mieleeni painui hieno kuvaus konsertista, johon Sandy vie Barbaran kirjan alkupuoliskossa. Paikalle odotetaan itse Francoa. Konsertissa esitetään Rodríguezin El concierto de Aranjuez. Sansom kuvailee musiikkia ja sen vaikutusta yleisöön niin vakuuttavasti, että oli pakko etsiä lisätietoa. Tutulta kuulostaakin, ja sopii loistavasti kirjan yleistunnelmaan, saa aikaan kylmät väreet. Pistin oikein cd:nkin tilaukseen.

Kirjan takakannessa mainitaan, että se sopii niille, jotka pitävät Sebastian Faulksista ja Carlos Ruiz Zafónista. Edellisestä en tiedä mitään, mutta jälkimmäisen kirjat olen lukenut ja Tuulen varjosta pidän kovasti. Kirjoilla ei kuitenkaan ole mielestäni juurikaan yhtäläisyyksiä. Sen sijaan minulle tuli mieleen aivan toinen kirja, Robert Wilsonin Mitätön murha Lissabonissa. Se sijoittuu osittain samaan ajankohtaan ja samalle niemimaalle kuin tämäkin.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Paula Arvas ja Anneli.

C. J. Sansom: Talvi Madridissa (Winter in Madrid)

Suom. Seppo Raudaskoski. Otava 2010. 656 s.


P.S. Sebastian Faulks tuntuu kyllä kiinnostavalta, ainakin Engleby. Onko joku lukenut?

C. J. Sansom: Luostarin varjot

”Yhtä nokkela ja lumoava kuin Ruusun nimi…”

Taas on kirjan kannessa mainoksena lainaus, jota en allekirjoita, vaikka kirjasta ihan lajityyppinsä edustajana pidinkin. Kyseessä on brittiläisen Christopher John Sansomin kirjoittama historiallinen rikosromaani. Sansom on koulutukseltaan historioitsija ja lakimies, ja ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään mies on toiminut asianajajana. Nämä seikat selittävät varmasti osaltaan jotakin kirjojen maailmasta.

Vuonna 2003 englanniksi ilmestynyt Luostarin varjot on toinen Sansomilta suomennettu teos, ja mikäli ymmärsin oikein Wikipediaa, myös hänen esikoiskirjansa. Aiemmin on suomennettu Shardlake-sarjaan kuulumaton kirja.  Kustantaja on siis päättänyt aloittaa ainakin sarjan kääntämisen alusta, mikä on ilahduttavaa. On mielestäni harmillista, että suomennetaan ensin kirjailijan läpimurtoteos, sijoittuupa se hänen tuotannossaan sitten mihin kohtaan tahansa, myös silloin, kun kyseessä on selkeä sarja. Luostarin varjot aloittaa toistaiseksi viisiosaisen kyttyräselkäisestä asianajaja Matthew Shardlakesta kertovan sarjan.

Tapahtumat sijoittuvat Henrik VIII:n aikaiseen Englantiin, ja aloitusosassa Shardlake on yleisvikaari Cromwellin palveluksessa. Henrik on jo katkaissut välinsä katolisen kirkon kanssa ja katkaisuttanut Anne Boleyn kaulan, ja seuraavakin kuningatar, Jane Seymor, on kuollut. Cromwell on käynyt taistoon katolisia luostareita vastaan. Tarkoitus on saada luostarit lopettamaan toimintansa vapaaehtoisesti. Taivuttelu on kuitenkin hankalaa, ja nyt rannikolla sijaitsevan Scarnsean luostarissa on murhattu Cromwellin lähettämä valtuutettu katkaisemalla tämän pää. Cromwell lähettää Shardlaken selvittämään murhaa, josta ei saa tihkua tietoa luostarin ulkopuolelle, koska tilanne on poliittisesti hyvin arkaluontoinen.

Shardlake matkustaa luostariin palvelijansa Mark Poerin kanssa. Luostarissa eletään mukavissa oloissa. Munkit viettävät laiskahkoa ja leppoisaa elämää suljetussa yhteisössään. Shardlaken saapumisesta ei pidetä, sillä katoliset munkit eivät halua luopua asemastaan ja uskostaan. He joutuvat kuitenkin varomaan jokaista sanaansa, sillä reformaattoreiden käskyjen vastustamisesta edes puheissa seuraa helposti kuolemanrangaistus. Lisäksi muurien kätköissä on puuhailtu yhtä jos toista, joka ei kestä päivänvaloa.

Murhan selvittely alkaa ripeästi, mutta johtolankoja ei juuri ole. Luostarissa uskotaan, että murhan on tehnyt ulkopuolinen tunkeilija, joko suolta tullut salakuljettaja tai kauhea saatananpalvoja, joka murhan lisäksi on häväissyt luostarin kirkon alttarin kukon verellä ja varastanut tärkeimmän pyhäinjäännöksen kirkosta. Shardlake taas on vakuuttunut, että murhaajan on täytynyt olla luostarin asukas. Kun lisää ruumiita alkaa tulla ja vanhojakin rikoksia paljastuu, tuloksia alkaa syntyä. Epäiltyjä motiiveineen ja alibeineen vain on liikaa, ja Sharlaken omat mieltymykset ja tunteet vaikuttavat tutkimusten tekemiseen.

Historialliset puitteet on kuvattu kirjassa ammattimaisella tarkkuudella ja kiinnostavasti, joten historiallisista romaaneista pitäville tämä on oivallista viihdettä. Kiusallisiin kömmähdyksiin ei siis törmää. Dekkariperinnettäkin kunnioitetaan, eikä ratkaisuja löydy liian helposti. Mitään syvällistä sanomaa tai filosofiaa tästä on turha etsiä. Murhien motiiveiksi kelpaavat aina ne samat: raha, valta, rakkaus, kosto. Ihminen ei ole paljoakaan muuttunut sadoissa vuosissa, sen ainakin tästä kirjasta voi tulkita. Tekeillä on Otavan mukaan myös elokuva tästä kirjasta, mikä lienee helpottanut kustannuspäätöksen tekoa.

Shardlaken tutkimukset jatkuvat siten, että seuraavassa kirjassa Dark fire hän on vielä Cromwellin palveluksessa, vaikka jo tässä aloitusosassa häntä alkaa arveluttaa, kuinka puhtaat jauhot isännän pussissa oikein on. Seuraavissa osissa Sovereign ja Revelation Shardlake on siirtynyt arkkipiispa Thomas Cranmerin palvelukseen, ja viidennessä Hearthstone-kirjassa mies tutkii kuningatar Catherine Parrin laskuun. Lisäksi Sansom on kirjoittanut trilleriksi luokitellun teoksen Winter in Madrid, joka sijoittuu Espanjaan vuoteen 1940 sisällissodan melskeisiin. Kirja on suomennettu vuonna 2010 nimellä Talvi Madridissa.

Luostarin varjoja ovat esitelleet ainakin myös Ahmu, Teresita ja Anneli. Blogeista sain innoitukseni lukea itsekin tämän, kiitos!

C. J. Sansom: Luostarin varjot (Dissolution)

Suom. Katariina Kaila. Otava 2011 (2003). 459 s.