Jukka Parkkinen on suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden suuri nimi, joka
kuitenkin tuntuu jäävän jollakin merkillisellä tavalla sivuun, tuntemattomaksi
tekijäksi jonnekin taustalle. Toivottavasti tämä on vain oma, subjektiivinen
tuntemukseni, ja väärä sellainen, sillä Parkkisen tuotanto on hämmästyttävän
laaja, monipuolinen ja korkeatasoinen. Jos ei usko, voi vaikka kurkata
Parkkisen kotisivuille koottuja tuotantolistoja. Teoksia on ilmestynyt jo
viidellä vuosikymmenellä, ja kaikki kirjallisuuden lajit runoista
tietokirjoihin ovat listoilla mukana. Parkkisen teoksia on käännetty eri
kielille, ja hän on itse kääntänyt kirjallisuutta suomeksi.
Parkkisen tyylille on
ominaista lempeä huumori, joka puhuttelee niin aikuista kuin lastakin.
Mielellään hän leikittelee kielellä, erilaisilla kielikuvilla ja sanojen
monimerkityksisyydellä, ja ehkä siksikin monet hänen tekstinsä toimivat hyvin
myös kuultuina. Suosittu Karhukirjeitä-sarja
onkin alkuaan kirjoitettu pieniksi radioteksteiksi, ja niistä kootut kirjat sekä
äänikirjat ovat olleet suosittuja. Sarja onkin paisunut moniosaiseksi. Oma
perheeni nautti aikanaan Karhukirjeistä
kovasti, ja ne kuunneltiin autossa kauppareissuilla moneen kertaan. Aikuiset ja
lapset naurahtelivat usein eri kohdissa, mutta se ei lainkaan haitannut. On
oikeastaan harmi, että lapset kasvavat niin nopeasti. Osa hauskuudesta katoaa,
kun kuuntelee lastenkirjoja vain itsekseen. Korppi-sarjaa
olen muuten myös bongaillut kirjastojen äänikirjahyllyissä, ja sen olen
päättänyt jossain vaiheessa kuunnella järjestyksessä. Kirjat luin aikoinaan
opiskelujen takia, mutta ovat pääosin unohtuneet.
Parkkisen varhaisimpiin
teoksiin kuuluu tällä kertaa kuuntelemani Kotimainen
krokotiili. Se on kirjana ilmestynyt vuonna 1981. Itse kuuntelin kirjan
pari vuotta sitten ilmestyneenä cd-levymuotoisena äänikirjana, jonka lukee
hersyvän herkullisesti Lars Svedberg. Lasten satukirjoja luettaessa saa tosiaan
lukija irrotella hieman enemmän kuin aikuisten romaanien parissa!
Kotimainen krokotiili on novelli- tai tarinakokoelma, jossa on kahdeksan
eläinaiheista satua. Novellit tai tarinat kuitenkin nivoutuvat yhteen ja
muodostavat mukavan kokonaisuuden. Matkaan lähdetään Jussin ja hänen viisaan
Halli-koiransa kanssa. Jussi joutuu purolla hurjaan ja vaaralliseenkin seikkailuun,
mutta Halli auttaa poikaa pelastumaan. Jussille Halli puhuu ihmisten kieltä,
seikka, jota ei muuten turhaan selitetä vaan joka vain luontevasti on niin.
Tarinan lopussa Hallille käy vähän huonosti, ja koira joutuu kauas kotoaan.
Tästä alkaa kuitenkin uusi tarina, jossa Halli tapaa varis Pitkäsen. Näin
tarinat nivoutuvat toisiinsa ketjuksi. Päähenkilönä on milloin Jussin isän
tekemä variksenpelätti Pelätti, milloin sen taskussa pesivä
vaivaishiiripariskunta eli Taisto ja Rauha. Jokainen tarina on paikoin varsin
jännittävä, mutta loppu on aina onnellinen.
Viimeisessä tarinassa Jussi
tapaa ojarummusta krokotiili Mustin, joka ei syö Jussia, koska Jussi oitis
huomaa, ettei Musti ole tukki vaan krokotiili. Krokotiili seuraa Jussia myös
kouluun, ja selvää on, että siitä seuraa hauskoja ja täpäriä tilanteita. Lopussa
on sitten onnellinen jälleennäkeminen, jota lukija on jo osannut hieman
aavistella tarinoiden mittaan.
Kotimainen krokotiili on iätön kokoelma, jota kuunnellessa ei lainkaan
tullut mieleen, että se on kirjoitettu jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.
Laadukas taidesatu kestää aikaa.
Jukka Parkkinen: Kotimainen krokotiili
WSOY 1981. Äänikirjassa 3 cd:tä, kesto yhteensä 3 h
36 min. Lukija Lars Svedberg.
Arvostelukappale, josta
lehtijuttu jäänyt kirjoittamatta.
