Sanna Virtanen: Joki vie lopulta kaiken

 

Taisi olla korona-aikaa, kun jäin koukkuun tanskalaiseen Kadonneet perijät -sarjaan. Ohjelmassa juontaja Mette Frisk ja arkistonhoitaja Adam Jon Kronegh selvittävät tapauksia, joissa vainajan perillisistä ei ole tietoa. Perintö on menossa valtiolle, jollei sille löydy oikeita ottajia. Perintösummat ovat yleensä vaatimattomia, mutta ilman perijöitä menehtyneiden ihmisten ja heidän sukulaistensa tarinat ovat kiehtovia. Ja se Tanskan jättimäinen kansallisarkisto vasta on kunnioitusta herättävä laitos!

TV-ohjelmat ovat luonnollisesti käsikirjoitettuja, ja mukaan on otettu sellaiset tapaukset, joissa oikeasti päästään ainakin mahdollisten perijöiden jäljille. Lisäksi löydetyistä henkilöistä ainakin jonkun tai joidenkin pitää suostua mukaan ohjelmaan. Aika monesti jaksoissa nimittäin todetaan, että ainakin osa tavoitetuista ihmisistä kieltäytyy mahdollisuudesta olla mukana ohjelmassa. Jotkut eivät halua puhua lainkaan ohjelman tekijöiden kanssa.

Kadonneet perijät nousi etsimättä mieleeni, kun luin Sanna Virtasen esikoisromaania Joki vie lopulta kaiken. Ohjelmassa kaivellaan arkistoja ja luetaan asiakirjoja, ja juuri näitä menetelmiä Virtanenkin kertoo ahkerasti käyttäneensä etsiessään tietoja oman sukuunsa liittyvistä asioista. Virtasen turkulainen isoisoisä katosi uudenvuodenaattona 1944. Mies kertoi lähtevänsä ostamaan pimeää tupakkaa, eikä palannut enää kotiin. Kesällä hänen ruumiinsa löytyi Aurajoesta. Mitä oli tapahtunut?

Joki vie lopulta kaiken on siis tositapatumiin perustuva historiallinen romaani. Virtanen on penkonut arkistoja ja koonnut tiedonmurusista palapelin. Kuva ei ole läheskään täydellinen, joten lopun voi täyttää kirjailijan taiteellisella vapaudella kuvitelluilla asioilla. Aukkojakin voi tarinaan jättää, sillä ne lukija täyttää omasta kokemusmaailmastaan esiin nousevilla asioilla.

Aikatasoja on kaksi. Isoisoisän katoamiseen liittyvä episodeittain etenevä aikataso alkaa vuodesta 1936 ja kurottuu aina 1980-luvun loppuun asti. Minäkertojana on ensin Eeva, Aurajokeen päätyvän Oskarin vaimo, ja ruumiin löytymisestä eteenpäin Lempi, Oskarin sisar, joka hautajaisissa päättää pitää veljen perheestä huolta niin hyvin kuin pystyy. Näiden äänien lomassa kulkee Eevan ja Oskarin Raili-tyttären päiväkirja sotavuosilta.

Toisen aikatason tapahtumat 2010-luvun taitteesta kerrotaan yläkoulun opettaja Teemun äänellä. Teemu ja hänen opettajavaimonsa onnistuvat lopulta saamaan vakituiset opettajavirat Liedosta. Nyt olisi aika hankkia kaivattua perheenlisäystä. Isättömänä kasvanutta Teemua kuitenkin kauhistuttaa. Miten hän osaisi olla isä lapselle, kun hän ei edes tiedä, kuka hänen isänsä on? Sitten hän saa joululahjaksi DNA-tutkimuksen, jonka avulla voisi löytää sukulaisiaan. Uskaltaako Teemu yrittää?

Melko pitkään kestää, ennen kuin lukijalle avautuu yhteys kadonneen Oskarin ja Teemun välillä, mutta kannattaa olla kärsivällinen. Yhteys avaa lisää arvoituksia, joista osa saa ratkaisunsa.

Joki vie lopulta kaiken on mielenkiintoinen kurkistus lähihistoriaan. Dramaattinen katoaminen ja löytyminen hallitsevat varhaisempaa aikatasoa, mutta myös sodalla on suorat vaikutuksensa tapahtumiin ja siihen, millaisia romaanin henkilöistä tulee ja mihin ratkaisuihin he päätyvät. Kaikillahan meillä on omissa ja sukujemme historioissa omat vaietut totuutemme.

Sanna Virtanen: Joki vie lopulta kaiken
Momentum Kirjat 2025. 173 s.

Lainattu kirjastosta.

Ville Similä: Kani nimeltä Paisti

 

Pommit putoilivat ja koti oli kaukana. Ei ollut varmaa, pääsivätkö he koskaan takaisin Katajanokalle. Jotta ahdistavat ajat tuntuisivat siedettävämmiltä, isä toi Mirjalle säkissä pienen lemmikkikanin.
Jotta aikojen ahdistavuus ei täysin unohtuisi, kanille annettiin nimeksi Paisti. Jonain päivänä se kantaisi kortensa yhteiseen kekoon, tai pataan. Poikkeusaikoina yksilön on oltava valmis uhraamaan itsensä yhteisen hyvän eteen.

”Ville Similä (s. 1977) on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, tietokirjailija ja basisti”, kertoo Kirjasampo-sivusto. Similä on julkaissut yhdessä Mervi Vuorelan kanssa musiikkitietokirjat Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 (Like, 2015) ja Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY, 2018). Kani nimeltä Paisti on Similän esikoisromaani.

Romaanin takakannessa luvataan, että ”riemastuttavan ja haikean romaanin kertoja lennättää lukijan sukunsa matkassa poikki vuosisadan”, ja juuri niin myös tapahtuu. Romaanin minäkertoja on 1970-luvulla syntyvä poika, jonka lapsuutta kuvataan muiden sukupolvien tarinoiden lomassa ja erityisesti romaanin lopussa. Tarina päättyy 1990-luvun alkuun, kun poika on 13-vuotias ja perhe hajoaa.

Romaanissa seurataan sekä pojan isän- että äidinpuoleisten sukulaisten vaiheita 1800-luvun lopulta romaanin nykyhetkeen asti. Väkeä on siis runsaasti, minkä lisäksi tarinat eivät noudata kronologiaa, joten lukijaa kyllä viedään melkoista kyytiä. Se ei kuitenkaan varsinaisesti haittaa, sillä kyyti on paitsi pomppuista myös luvatusti riemastuttavaa.

Ankeista ja synkistäkin tapahtumista kerrotaan hauskan napakasti ja hieman erikoisiin yksityiskohtiin huomiota kiinnittäen sekä hersyvästi ja samalla lakonisen oivaltavasti suomen kieltä käyttäen.

Myyrät olivat aina syöneet kaiken. Emme keksineet mitään lajiketta minkä ne olisivat jättäneet meille. Nyt me katsoimme riemuissamme, kun ensimmäiset kesäkurpitsat nousivat maasta eivätkä myyrät olleet syöneet niitä.  ---
Mutta mikään ei auttanut.
Mirja otti jäljelle jääneet kesäkurpitsat ja viskasi ne suureen sammioon ja teki niistä viiniä.

Suomen historia tulee siis kerrattua melkoista pikavauhtia sukujen tarinoiden kautta. Pohjalla on kuitenkin haikean surumielinen pohjavire ja kysymys elämän ja kaiken muunkin järjettömyydestä nousee tuon tuosta lukijan mieleen.

Kirjailija Ville Similän suvussa on monia nimekkäitä henkilöitä, kuten veljekset Aapo ja Martti Similä. Kumpikin mies esiintyy myös tässä Similän esikoisromaanissa, tosin vain etunimillään. Romaanissa kuvatut ällistyttävät elämänpolut pohjautuvat siis pitkälti tosiasioihin, minkä pystyy helposti nettiä vain kevyesti kaivelemalla toteamaan. Tämä seikka kieltämättä tuo teokseen oman lisäsävynsä. On myös tässä tunnustettava, että en kyseisistä aikanaan ilmeisen tunnetuista ja merkittävän uran tehneistä miehistä tiennyt mitään ennen tämän romaanin lukemista.

Kani nimeltä Paisti on nopea- ja sujuvalukuinen romaani, jossa toisaalta on runsain mitoin miltei aforismeiksi kiteytettyjä oivalluksia ja huomioita ihmisyydestä. Niiden äärelle kannattaa välillä pysähtyä mietiskelemään ja makustelemaan. Runsaan henkilömäärän vuoksi kaipailin kipeästi jonkinlaista henkilöluetteloa tai, mitkä olisivat vielä paremmin toimineet lukukompasseina, sukupuita. Mutta toisaalta juuri tällaistahan se on omien sukujenkin kanssa. Harvalla lienee kirkasta kuvaa edellisten sukupolvien ihmisten keskinäisistä suhteista ja kirjavista elämänvaiheista. Silti pärjäillään.

Loppupuolella romaanin tahti hieman hidastuu, kun fokukseen tulee minäkertojapojan oma perhe. Kun arkkitehti-isän ja lastentarhanopettajaäidin perhe kasvaa, muutetaan Helsingistä Veikkolaan rivitaloon. Onni ei kuitenkaan siellä kestä. Perheen vanhin lapsi aistii tulossa olevan eron ja perheen hajoamisen jo varhain.

Asiat alkoivat mennä pieleen niihin aikoihin kun Rauno-eno myi Nokian osakkeensa ja osti koko rahalla Kansallis-Osake-Pankkia.

1980-luvulla eletty lapsuus ja varhaisteini-ikä on kuvattu herkällä otteella, joten meille aikakauden vielä hyvinkin muistaville tämä osuus romaanista on kaihoisan nostalginen. Kuvaukset nostivat pintaan monia jo unohtuneiksi luulemiani ilmiöitä ja jopa tunteita.

Ville Similä: Kani nimeltä Paisti
Otava 2025. 235 s.

Arvostelukappale.

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari

 

Kirjoitettuaan kaksi romaania perin synkistä naiskohtaloista (Margaretan synti, 2021, ja Punainen noita, 2024; Aula & Co) Jenna Kostet on kertonut halunneensa tehdä jotain aivan muuta.

Tuloksena on lähihistoriaan eli 1930-luvulle ja Turkuun sijoittuva romaanitrilogia, jonka keskiössä ovat fiktiivisen Ahlgrenin suvun nuoret naiset. Parikymppiset serkukset kuuluvat vakavaraiseen mutta perin vanhoillisia arvoja kunnioittavaan sukuun.

Sinisiipisten saari aloittaa sarjan. Romaanin keskiössä on 24-vuotias Aina Ahlgren, joka on jäänyt lapsena orvoksi ja kasvanut kahden ikäneitotätinsä hoivissa. Säännöt ovat olleet ankarat mutta kuudennessa kaupunginosassa miltei Puolalanmäen kyljessä sijaitseva koti muuten hyvä ja turvallinen. Aina on saanut käydä koulua ylioppilaaksi asti, mutta nyt tulevaisuus avautuu eteen ankeana ja vaihtoehdottomana. Pian olisi Ainan vuoro huolehtia iäkkäistä tädeistään.

Harmaa, mukautuvainen ja kiltti Aina kuitenkin haaveilee jostakin aivan muusta, kuten matkoista eksoottisiin paikkoihin.

Kuten arvata saattaa, Ainan elämä muuttuu sattuman oikusta. Hän kirjaimellisesti törmää kadulla kiinnostavaan mieheen, joka hieman myöhemmin palkkaa hänet kesäksi assistentikseen. Mies on Turun yliopiston biologisen tiedekunnan tutkija Veikko Honkonen, jonka mielenkiinnon kohteena ovat sittisontiaiset. Niitä tutkitaan yliopiston vaatimattomalla tutkimusasemalla Turun saaristossa.

Kaikkien sukulaisten kauhuksi Aina siis lähtee saaristoon käytännössä tuntemattoman miehen matkaan. Saarella työskentelee kuitenkin muitakin tutkijoita ja heidän apulaisiaan, myös nuoria naisia, joten Ainan pitäisi olla turvassa.

Aina tarttuu työhön rivakasti ja järjestää Honkosen kaoottiset arkistot käden käänteessä. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös piirtää kuvia kerätyistä näytteistä. Työn kuvaus toi mieleen Iida Turpeisen Elolliset-romaanin episodin, joka kertoo kiehtovasti piirtäjä Hilda Olsonista ja tämän hämähäkkipiirroksista.

Valitettavasti Sinisiipisten saari jää melko vaisuksi lukukokemukseksi. 1930-luvun alun poliittisia jännitteitä sivutaan ohuelti Ainan tunteman juutalaisperheen kohtaamien ongelmien kautta, ja herättävätpä radikaalit poliittiset mielipiteet jonkin verran kipinöintiä pienessä saariyhteisössäkin. Sen kummempaa draamaa asiasta ei kuitenkaan rakennu.

Ainan sydämenasiat ovat enemmän framilla, ja romaanin tyylilaji onkin lähinnä lempeä historiallinen romantiikka. Asiat etenevät hitaahkosti ja tutun turvallisesti kohti odotettua päämäärää. Loppuratkaisu on onneksi kuitenkin raikas, ja se lopulta pelastaa koko kirjan.

Trilogian toinen osa Valkoisen linnun kaupunki ilmestyy elokuussa. Sen keskiössä on Ainan serkku Fanny Ahlgren, joka opiskelee Turun piirustuskoulussa.

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari
Aula & Co 2025. 271 s.

Arvostelukappale.

Tiina Salmi: Matilda

 

Matilda on Mäntsälän Soukkion kylän Salmen talon tytär. 1800-luvun lopulla hän on vielä 25-vuotiaana naimaton, mutta Pietalan talon Jannen kanssa tanssiessa on tuntunut siltä, että heidän välillään voisi olla jotain enemmänkin. Mitä siitä, että Matilda on muutaman vuoden Jannea vanhempi?

Unelmat avioliitosta ja emännyydestä valuvat kuitenkin hiekkaan. Vielä pahempi järkytys on, kun äidin kuoltua veli vaimoineen ajaa Matildan tylysti pois kotitalosta.

Matildan kohtalo ei kuitenkaan ole kaikkein ankein mahdollinen. Ystävien avulla hän saa hankittua kortteerin Helsingistä, ja onnekkaat sattumat johdattavat häntä myös elannon hankkimisessa. Käsityötaitoisena hän pystyy elättämään itsensä.

Sattuma johdattaa Matildan tielle myös rakkauden. Kangaskauppaa pitävä Ismael palkkaa Matildan ompelijaksi liikkeeseensä. Pian he huomaavat rakastuneensa ja Matilda muuttaa Ismaelin asuntoon.

Yhteiselo ei ole ongelmatonta. Ismael on tataari ja muslimi, joten avioliitto ei heidän välillään 1900-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunnassa ole mahdollinen. Viranomaiset valvovat kaupunkilaisten asumisjärjestelyjä ja siveyttä. Kun olot maassa ja maailmalla käyvät yhä levottomammiksi, alkaa Matilda pelätä. Onko Ismael lähdössä pois Helsingistä ja Suomesta? Pyytääkö mies häntä mukaansa?

Matilda on mäntsäläläisen Tiina Salmen esikoisromaani. Salmi kertoo romaanin idean saaneen alkunsa, kun hän sai käsiinsä oman isoisotätinsä ystävälleen kirjoittamia postikortteja. Lihaa tarinan luiden ympärille kertyi sukutarinoista, joita Salmi on kuullut lapsuudestaan saakka.

Matildan kautta päästään kurkistamaan runsaan sadan vuoden takaiseen historiaan ja elämään naisnäkökulmasta. Matilda on talon tytär, mutta hän joutuu lähtemään maailmalle käytännössä tyhjin käsin. On selviydyttävä hengissä niillä keinoin, jotka ovat käytettävissä.

Aseman ja kasvojen menettäminen ovat itsetietoiselle ja tiettyyn itsellisyyteen pyrkineelle aikuiselle naiselle kova kolaus. On haettava oma paikkansa maailmassa uudelleen, eivätkä vähävaraisen yksinäisen naisen valinnanmahdollisuudet ole kaksiset. Muunlaisiakin kohtaloita romaanissa sivutaan.

Matildan onneksi koituvat oikeat ystävät ja hyvät ihmiset, jotka hänen polulleen osuvat. Vaikka kotiväki kääntää hänelle tylysti selkänsä, jäävät lapsuuden ajan ystävät hänen rinnalleen. Lauluharrastus avartaa hänen elinpiiriään Helsingissäkin.

Salmi kuvaa Matildan tarinan avulla, miten ohuiden lankojen varassa ihmisten elämänkohtalot olivat ainakin maaseudulla. Seurustelu kahden talonpoikaissäädyn edustajan kesken oli käytännössä mahdotonta. Jo yhden yhdessä tanssitun tanssin perusteella alettiin ympärillä vetää johtopäätöksiä. Toisaalta taas hyvinkin pitkälle edennyt epäsäätyinen suhde ei voinut johtaa avioliittoon, koska se olisi ollut talolle eli omaisuudelle haitaksi.

Kerrontaa värittää vahva murre, jota soukkiolaiset puhuvat. Salmi käyttää ylipäätään runsaasti dialogia. Se keventää kerrontaa, jota hieman rasittaa ylenpalttinen arkisten yksityiskohtien tarkka ja toisteinenkin kuvailu. Matilda esimerkiksi kärsii rajusta migreenistä, ja musertavat tautikohtaukset toistuvat tiheästi.

Tiina Salmi: Matilda
Docendo 2025. 376 s.
Äänikirjan lukija Miia Nuutila.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli

 

Koska tästä jutustani nyt vain väkisinkin tulee pääosin kitkerä purnaus, sanottakoon nyt jo heti alkuun keskeisin fakta: pidin erittäin paljon U. M. Susimetsän historiallisesta romaanista Hämeen linnan Kerttuli. Suorastaan ahmin sen! Suosittelen sitä kuumasti kaikille romanttiseroottisten historiallisten (seikkailu)romaanien ystäville.

U. M. Susimetsä on kirjailijanimi, jonka taakse ’kätkeytyvät’ kirjailijat Ulla ja Marko Susimetsä. Heidän Kuninkaan rakuunat -nimisen historiallisen seikkailuromaanisarjansa ensimmäinen osa Upseerin miekka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2018. Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa eli esikoisromaanin jatkoksi on julkaistu romaanit Kuriirin viitta (2019) ja Salamurhaajan merkki (2020).

Ihastuin ikihyviksi Upseerin miekkaan. Kirjoitin siitä marraskuussa 2018 pitkän innoittuneen blogijutun, jossa totesin muun muassa:

”Upseerin miekka on kunnianhimoisesti kirjoitettua viihdettä. Yksityiskohtia on hiottu tarkasti, ja romanttisesta perinteestä poiketen sota kuvataan ainakin suhteellisen realistisesti. Äänet, hajut ja löyhkät, kivut ja tuskat, nälkä, jano ja vilu vyöryvät lukijan silmien eteen, eikä taudeissa, haavoissa tai kuolemassa ole mitään erityisen ylevää. Myös sotatapahtumien suhteen tekijät ovat olleet tarkkoja.”

Koska kirjailijat olivat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia nimiä, rohkenin lähestyä heitä pienen sähköpostihaastattelun merkeissä. Ilokseni kirjailijat vastasivat kysymyksiini vuolaasti. Koko haastattelun voi lukea tuon Upseerin miekka -juttuni lopusta.

Olennaista kuitenkin on, että jo vuonna 2018 Susimetsät kertoivat kirjoittavansa sarjan neljättäkin osaa:

”Millainen ajatus teillä on sarjan laajuudesta? Onko tulossa trilogiaa vai jotain vielä massiivisempaa?

Sarjan laajuuden määrittää varmaankin pääasiassa se, miten hyvin lukijat sen löytävät ja toivovatko he jatkoa. Kustannustoimittajamme yllätti meidät ensimmäisessä neuvottelussamme visioimalla aiheesta pitkää sarjaa, ja olemmekin jo pohtineet tarinankäänteitä hyvinkin pitkälle eteenpäin. Koetamme kuitenkin olla varovaisia suunnitelmissamme ja edetä kirja kerrallaan. Toki sen voi tässä paljastaa, että kolmas osa on jo aika pitkällä ja neljännenkin kirjoittaminen on aloitettu.”

Valitettavasti tähän päivään mennessä tuota neljättä osaa ja sen seuraajia ei kuitenkaan ole julkaistu. Se harmittaa minua aivan vietävästi! Syistä en tiedä muuta kuin sen, mitä olen itse asiasta päätellyt. Jossakin somekeskustelussa tiedustelin Susimetsiltä, miksi Kuninkaan rakuunoihin ei ole tullut jatkoa. He kertoivat vain, että kustannussopimusta ei ollut jatko-osille saatu. Mitäpä siinä sitten.

Loput päätelmät ovat todellakin vain ihan omiani. Jostain syystä sarja ei lähtenyt sellaiseen lentoon kuin olisi toivonut ja mitä se todellakin olisi ansainnut. Sain aloitusosasta kustantajalta ennakkokappaleen, mikä käsittääkseni tarkoittaa, että ainakin siinä vaiheessa kustantamossa on uskottu kirjan mahdollisuuksiin. Ennakkokappaleita ymmärtääkseni jaetaan laajahkosti medialle siinä toivossa, että kirjasta ilmestyisi lehtiarvioita ja -juttuja ja se saisi somenäkyvyyttä.

Ennakkokappaleeseen siis ainakin panostettiin, mutta tulos jäi surullisen laihaksi. Google-haulla löydän ainoastaan oman blogiarvioni romaanista, mutta totisesti toivon, että muitakin sentään ilmestyi.

Jatko-osista sain kovakantiset arvostelukappaleet käyttööni, luin innoissani ja kirjoitin pitkät esittelyt blogiini. Jotain ainakin sarjan saamasta somenäkyvyydestä kertoo, että kakkos- ja kolmososien kansiin on painettu lainaukset kirjoittamistani blogijutuista. Kolmososassa on sen lisäksi sentään lainaus Hämeen Sanomien arviosta.

Miksi ihmeessä tämä loistava tuote ei sitten saanut tuulta purjeisiinsa? Paketti kun oli aivan mainiosti kasassa. Kirjailijaparit ovat jo itsessään trendikkäitä, ja Susimetsillä oli jo esikoisromaanin ilmestyessä takanaan runsaasti meriittejä niin ammatillisella kuin kaunokirjallisellakin kirjoittamisen kentällä. Asiantuntemusta ja taitoa on vaikka muille jakaa. Jälki on kaikin puolin erinomaista.

Kirjasarja on tyyliltään enemmän seikkailulliseen toimintaan painottuvaa kuin romanttista historiallista viihdettä, joten lukijakunnan voisi olettaa olevan laaja. Näihin teoksiin voivat myös maskuliinisempaa viihdettä kaipaavat lukijat huoleti tarttua, jos tällainen luutunut stereotyyppinen luokittelu ja ajattelu sallitaan. Oliko vika juuri tässä? Ei osattu suunnata tuotetta oikealle yleisölle? Vai eikö sellaista yleisöä enää Suomessa ole? Lukevatko vain naisoletetut lukijat (romanttista) historiallista viihdettä?

On vaikea arvioida täältä työhuoneesta käsin, kuinka paljon markkinointia sarjan hyväksi tehtiin. Oliko esiintymisiä, haastatteluja, kirjasto- ja kirjakauppakiertueita, lehtimainoksia, somekampanjoita?

Sen kuitenkin tiedän, että toisen osan ilmestyessä Helsingin Aleksanterinkadun Suomalaisessa kirjakaupassa, joka on jonkinlainen Otavan lippulaiva, Susimetsien kirjaa sai etsiä hyllystä, eli sitä ei ollut asetettu mitenkään tyrkylle myyntipöydille. S-kirjain on aakkosten loppupäässä, ja kyseisessä seinänlevyisessä ja -korkuisessa hyllyssä Susimetsien kirjat olivat alhaalla takakulmassa. Piti siis osata niitä sieltä varta vasten etsiä ja polvistua, jos halusi kirjan ostaa. Ymmärrän mainiosti aakkostusjärjestyksen käytännön edut, mutta reilulta se ei aina tunnu.

Kuninkaan rakuunat -sarja kertoo fiktiivisestä Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin rakuunakomppaniasta 30-vuotisen sodan melskeissä Euroopan sotakentillä. Komppaniaa johtaa alaistensa rakastama ja kunnioittama vapaaherra Karl Ulvhufvud. Kuten sanottu, olen kaikista julkaistuista osista kirjoittanut pitkästi, joten en enää tässä ryhdy niiden sisältöä kertaamaan.

Olin jo miltei kokonaan luovuttanut toivoni sen suhteen, että enää saisin käsiini Ulla ja Marko Susimetsän kirjoittamaa uutta luettavaa. Niinpä ilahduin valtavasti, kun huomasin sekä kirjailijoiden sometileiltä että Otava-konsernin syksyn 2025 kirjaluettelosta, että uusi kirja on kuin onkin tulossa. Nimellä U. M. Susimetsä ilmestyi kesäkuussa, tarkemmin sanoen 10.6.2025, uusi romaani ja samalla uuden sarjan aloitusosa Hämeen linnan Kerttuli.

Toivon todella sydämeni pohjasta, että tämä uusi aloitus nyt saisi kaipaamaansa vauhtia. Hieman vatsanpohjassani tuntuvat ikävät väristykset, jotka liittyvät jälleen kerran kustantamon tekemiin ratkaisuihin. Ensinnäkin julkaisuajankohta on oman näppituntumani mukaan hieman riskialtis. Kesäkuu ei ole otollisin aika julkaista käytännössä uusien tekijöiden uuden sarjan aloitusosaa. Teos on tosiaan mukana kustantamon syksyn katalogissa, joten se jäi pois esimerkiksi omasta Kevään 2025 historiallisia romaaneja -postauksestani. Lisäsin sen toki sinne heti, kun tiedon sen ilmestymisestä huomasin.

Uusi kirja ja kirjasarja tarvitsisivat avukseen jonkinlaista kampanjointia ja ihan jalkatyötäkin esiintymisineen, mutta Suomi lähtee juhannuksesta lomille. Toivottavasti elokuussa sitten lävähtää Hämeen linnan Kerttulin osalta oikein kunnolla. Eikä tilanne toki ole toivoton. Satu Rämön Hildur-dekkarikin ilmestyi 10.6.2022, ja loppu onkin sitten ollut historiaa.

Toinen kismityksen aihe on, ettei tällä Hämeen linnan Kerttulin aloittamalla sarjalla näytä olevan nimeä. Katalogi paljastaa, että sarja on alkamassa. Tiedän myös tätä kirjoittaessani, että Susimetsät ovat jo allekirjoittaneet kahden seuraavan kirjan kustannussopimukset. Se on valtavan hienoa. Mutta millä nimellä sarjaa kutsutaan? Kuninkaan rakuunat on vallan mainio nimi aiemmalle sarjalle. Se on tiivis ja kuvaava sekä kätevä käyttää. Mutta mikä on tämän uuden sarjan nimi? Sellainen kannattaisi varmuuden vuoksi miettiä valmiiksi jo kirjoitustyön alkuvaiheessa.

Jospa kaksi ja puoli liuskaa purnattuani pääsisin lopulta itse asiaan.

Hämeen linnan Kerttuli on historiallinen viihderomaani, joka sijoittuu nimensä mukaisesti Hämeen linnaan ja vuoteen 1614. Päähenkilöitä on käytännössä kaksi. Ensinnäkin romaanin nimihenkilö eli Kerttuli, mutta sen lisäksi keskeisessä osassa on vapaaherra Karl Ulvhufvud. Kyllä vain, juuri se sama vapaaherra, joka parikymmentä vuotta myöhemmin johtaa kuninkaan rakuunakomppaniaa! Kyseessä on siis Kuninkaan rakuunoiden esiosasarja!

Nyt ei kannata missään nimessä säikähtää tätä tietoa, sillä Hämeen linnan Kerttulin lukeminen ei millään tavalla edellytä, että lukija tuntisi Kuninkaan rakuunat -sarjaa. Mutta jos jo on Kuninkaan rakuunoihin tutustunut, tuo se kieltämättä pienen lisämausteen tähän romaaniin.

Teoksen perusasetelma on perin tuttu romanttisten historiallisten romaanien lukijoille. Kerttuli Martintytär elelee perheensä hoivissa pienellä tilalla Hämeessä, kunnes pihaan saapuu muutama häijy kuninkaan asemies. Nuori Kerttuli jää yksin ja vaille turvaa, mutta muutaman onnekkaan käänteen jälkeen hän päätyy osaksi Hämeen linnan palvelusväkeä eli hänet pestataan fatabuuripiiaksi. Linnan fatabuuri vastasi liinavaatteista ja muista linnan tekstiileistä. Onnekseen Kerttuli on taitava kutoja.

Kerttulin jotenkuten uomiinsa asettunut elämä järkkyy, kun tulee tieto, että linnaan on tulossa kuninkaan edustajia. Vapaaherra Karl Ulvhufvud on kuninkaan lähettämänä tulossa seurueineen tarkastamaan linnassa meneillään olevia kunnostustöitä. Ajatus kuninkaan asemiehistä kauhistuttaa Kerttulia, mutta kuten lukija on aivan oikein aavistanutkin, komea vapaaherra kuitenkin miellyttää Kerttulin silmää. Näiden kahden välillä kipinöi alusta alkaen oikein kunnolla.

Kuumasti kuohuva veri siis vetää fatabuuripiika Kerttulia ja vapaaherra Karlia puoleensa vastustamattomalla voimalla, mutta parin hehkuvan rakkauden tieltä ei totisesti esteitä puutu. Ensinnäkin on tietysti tiukka säätyjärjestelmä. Karlilla on velvollisuutensa perhettään ja sukuaan kohtaan eli hänen odotetaan solmivan avioliiton, joka pönkittää suvun asemaa. Rutiköyhän ja miltei pakanauskoisen piikatytön naiminen ei siis tule missään nimessä kysymykseenkään.

Lisäkierteitä aiheutuu seurueeseen kuuluvasta ratsutilallisen rouva Agneta Larsdotterista, joka on päättänyt saada Karlista itselleen seuraavan aviomiehen keinoja kaihtamatta, siis siitä huolimatta, että nykyinen aviomies Arvid Granhjelm on edelleen varsin hyvissä voimissa ja ystävystynyt Karl Ulvhufvudin kanssa venähtäneen tarkastusmatkan aikana. Karlin ja Agneta-rouvan palveluskunnillakin on omat osuutensa juonittelukuvioissa.

Hämeen linnan Kerttuli on vanhaa tuttua Susimetsää huolella kuvattuine epookkeineen, historiallisine faktoineen, kimurantteine juonitteluineen ja elävine henkilöineen. Samalla se on hyvinkin uudenlaista Susimetsää, koska keskiöön nousevat toimivat naiset toiveineen, tarpeineen ja haluineen.

Sapelinkalistelu jää pääosin harjoitteluksi linnanpihalla, vaikka loppupuolella sentään päästään ihan tositoimiinkin. Sen sijaan keskitytään pieteetillä makuukamaripuuhiin, joiden kuvauksissa Susimetsät osoittavat olevansa yhtä taitavia kuin vauhdikkaiden miekkailukohtaustenkin. Vapaaherra Ulvhufvud osoittautuu varsin taitavaksi rakastajaksi, vaikka hänellä on tuskastuttavan rasittavia käsityksiä moraalista. Kerttulikaan ei ole liiallisen kaino neito, vaan totisesti kuohuvaa verta ja halukasta lihaa. Hämeen linnan Kerttuli saa tulisuusasteikossa vähintään kolme tuhtia chilipalkoa, jos ei enemmänkin!

Suosittelen Hämeen linnan Kerttulia kaikille, jotka pitävät hyvin kirjoitetusta historiallisesta viihteestä tai hyvin kirjoitetusta viihteestä ylipäätään. Itse jään iloiten odottelemaan tulossa olevia jatko-osia Kerttulin ja Karlin tarinaan. Lisäksi pidän peukkua sille, että Kuninkaan rakuunatkin vielä jonakin päivänä jatkuu. Kenties olisi myös aika ottaa kolmesta ensimmäisestä osasta uudet painokset? Lukekaa ja nauttikaa!

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli
Karisto 2025. 446 s.

Ennakkokappale.

Kuninkaan rakuunat -sarja:

M. ja U. Susimetsä: Upseerin miekka
M. & U. Susimetsä: Kuriirin viitta
M. & U. Susimetsä: Salamurhaajan merkki

Markus Nummi: Käräjät

 

Mistä aloittaa kirjoittaminen kirjasta, joka on ravistellut sydänjuuria ja ravinnut sielua, toteuttanut kaikki erinomaiselle romaanille asettamani toiveet ja jättänyt mieleen jäytämään ajatuksen, että aika lailla taisi jäädä vielä itsellä tavoittamattakin? Markus Nummen ylistetty Käräjät siis aiheutti jonkinlaisen kirjoitusjumin. Nimenomaan siitä syystä, että se on niin kertakaikkisen mykistävän hieno teos. Itselleni se oli todellinen lukunautinto, jota halusi samaan aikaan sekä ahmia että sulatella. Vaikea on Käräjistä ajatuksiaan tolkullisesti purkaa, mutta yritetään nyt kuitenkin ainakin pintaa raapaista.

Nummi onnistuu mestarillisesti yhdistämään koukuttavan juonen kerronnan monikerroksisuuteen, syväluotaavaan henkilökuvaukseen, oivaltavaan miljöökuvaukseen sekä  nautittavaan kielenkäyttöön. Pinnalla on polveileva, vuosikymmenten mittainen rikosjuoni. Pinnan alla on valtava määrä esimerkiksi moraalisia ja eettisiä, ihmisyyden perustaan liittyviä kysymyksiä, joita lukija ei voi ohittaa, vaikka haluaisikin. Tarina kiehtoo ja kauhistuttaa. Se jää myös mielen pohjalle kytemään.

Keskipisteessä on kesällä 1938 Etelä-Pohjanmaalla Tarvajoen kunnassa Luomanpaikan kylä, jonka keskuksena on kansakoulu. Koulun yläkerran ikkunasta näkyvät kylänraitti ja sen varrella sijaitsevat talot ja mökit, rautatieseisake ja poliisiputka. Vain kivenheiton päässä on varsinainen kirkonkylä kirkkoineen ja muine palveluineen. Koulun yläkerran huoneen ikkunasta kylää tarkkailee herkeämättä Vilja-täti, kansakoulunopettaja Frans Nevan puolijauhoonen sisko.

Viljan mieli suistui raiteiltaan, kun hän oli viisitoistavuotias, juuri ripille päässyt tyttönen. Sitä ennen Vilja oli aina huolehtinut ja puolustanut pikkuveljeään, joten vaikka Vilja on ollut tolaltaan jo neljäkymmentä vuotta, saa tämä edelleen asua veljensä perheen hoivissa.

Keväällä 1938 virkavalta epäilee, että yön hämärissä kylällä liikkuu kommunisteja juonimassa valtiovaltaa vastaan. Vilja-täti tulee paljastaneeksi, että öisillä retkillä liikkuu kuitenkin Karoliina eli Liina, Vilja-tädin lapsuudenystävä. Kun poliisi alkaa penkoa tätä asiaa, paljastuu, että kylällä on vuosien mittaan tehty koko joukko laittomia abortteja, joissa epävirallisena kätilönä on häärinyt juuri Liina.

Päivänvaloon putkahtanutta salaisuutta edelleen selvitettäessä paljastuu myös, että kovin moni kyläläinen on jotenkin ollut edesauttamassa näissä toimituksissa tai vähintään tiennyt niistä. Samalla avautuu toinenkin tutkintalinja, kun aletaan setviä, onko viisitoistavuotias kunnanelätiksi päätynyt Inkeri joutunut sijoituskodissaan isännän väkisinmakaamaksi. Kun asiaa raaputetaan, alkaa paljastua muitakin uhreja. Mutta ovatko heidän kertomuksensa todenperäisiä?

Paikallista poliisia avustamaan ja kuulusteluja pitämään tulee nuori lääninetsivä Juho Iivonen Vaasasta. Toinen romaanin kertojanäänistä onkin juuri Iivonen, joka vuosikymmeniä myöhemmin ikään kuin vastaa kuulustelijan kysymyksiin tapahtumien kulusta. Poliisina Iivonen edustaa hyvin mustavalkoista ajattelua ja suoraviivaista toimintaa. Laittomuuksia tehneet ovat syyllistyneet rikoksiin, heidät pitää paljastaa, heidän tekonsa tutkia ja sitten heidät pitää tuomita voimassa olevan lain mukaan.

Osoittautuu kuitenkin, että rikosvyyhti on niin monihaarainen, ollut niin pitkäkestoinen ja niin monia ihmisiä eri tavoin ja syvästi koskettava, että se haastaa rankasti Iivosenkin suoraviivaisen oikeuskäsityksen. Mies joutuu lopulta viettämään Tarvajoella paljon enemmän aikaa kuin osasi pelätä, ja sillä on arvaamattomat seurauksensa. Kylmä objektiivinen suhtautuminen asioihin ei olekaan niin helppoa, kun osalliset alkavat tuntua tuttavilta. Tosin tämän tunnustaminen edes itselleen tuntuu olevan Iivoselle vähintäänkin vaikeaa.

Toinen romaanin kertojanääni on pitkään ulkopuoliselta vaikuttava hän-kertoja, mutta vähitellen lukija saa riittävän paljon vihjeitä päätelläkseen, kenen äänellä tarina varsinaisesti kerrotaan. Kirjailija siis heittää lukijalle haasteen, eräänlaisen arvoituksen ratkaistavaksi tälläkin tasolla. Silti lukeminen ei tunnu vaikealta tai ratkaisut jotenkin tekemällä tehdyiltä.

Koko kevään ja alkukesän jatkuvat kuulustelut piinaavat kyläläisiä. Keskinäiset välit alkavat kiristyä, kun poliisi kutsuu yhä uusia ihmisiä kuulusteltaviksi. Alkaa ilmetä kyräilyä, syyttelyä ja häpeilyä. Paljastuminen on joillekin osallisille myös helpotus. Teko on tehty pakon edessä, kun muita vaihtoehtoja ei ole pystynyt näkemään, mutta silti ihmiset katuvat ja ovat synnintunnossa. Vain harvat pystyvät kulkemaan kylillä pystypäin salaisuuksien paljastuttua. Moni syyttää tapahtuneesta Vilja-tätiä, joka on mennyt höperehtimään asioista, jotka eivät hänelle kuulu.

Monet aborteista on tehty nuorille naimattomille naisille, joista ainakin osa on pakotettu sukupuoliyhteyteen. Ajan moraalin mukaan häpeä aviottomasta lapsesta on naisen ja syntyvän äpärälapsen niskoilla. Tämä saa nykyajan lukijan kiristelemään hampaitaan, koska asetelma on kertakaikkisen epäoikeudenmukainen. Piikatyttöjään maanneet isännät puolustelevat tekojaan sillä, että himokkaat tytöt ovat viekoitelleet heidät persettään keikuttamalla. Raiskauksista raskaaksi tulleet tytöt, usein käytännössä täysin asioista tietämättömät lapset, joutuivat jättämään palveluspaikkansa, jos asia tuli ilmi. Usein seuraava etappi oli kunnan köyhäintalo.

Yhtä epätoivoisia olivat naimisissa olevat naiset, joiden perheillä ei ollut toimeentulon mahdollisuuksia. Kun mökissä on jo yhdeksän nälkää näkevää lasta, on kymmenennen synnyttäminen mahdoton ajatus. Raastavan surkuhupaisa on kohtaus, jossa rutiköyhän suurperheen äiti tekee itselleen lähes mahdottoman hävettävältä tuntuvan matkan apteekkiin ostaakseen ehkäisyvälineitä. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, ettei niiden hankkiminen tule kysymykseenkään. Mikä siis eteen, kun seinä on vastassa joka puolella?

Lähestyvät käräjät ja heinäkuinen tuomiopäivä tuntuvat luovan synkän varjon kaikkien kyläläisten ylle. Ilmapiiri on jännittynyt, uhkaava ja pelokas. Se vaikuttaa lopulta myös omiin maailmoihinsa sulkeutuvaan Vilja-tätiin. Jokin alkaa liikahdella hänen mielensä perukoilla ja pelottavasti puskea pintaan.

Käräjien valmistelun rinnalla avataan Viljan tarinaa pala palalta. Lukija aavistaa varhaisessa vaiheessa, mikä on Viljan mielen järkyttänyt, mutta tarinan verkkainen purkaminen edeten kohti pimeää ydintä on piinaavaa. Lukijaa vaivaa yhä enemmän myös epävarmuus siitä, saadaanko käräjillä lopulta oikeat rikolliset edesvastuuseen vai ei.

Kuten sanottu, Käräjissä valtavasti aineksia analysoitavaksi. Tuomo Parikka on nostanut kanteen kansakoulun vinttikamarin ikkunan, jonka ruudun äärellä Vilja-täti uskollisesti valvoo kylän ja koulun elämää. Lasi eristää hänet muusta yhteisöstä, mutta hän on myös itse näkyvillä. Kyläläiset näkevät Vilja-tädin ikkunassaan. Näkyvillä olo, näkeminen ja silti piilotetut salaisuudet poimuttuvat romaanin tarinaan.

Vilja-täti ei poistu koulun tontilta, mutta yllättävän monet hakeutuvat hänen seuraansa ja avautuvat itsekseen höpisevälle naiselle omista murheistaan.

Myös kannessa näkyvillä appelsiineilla on osuutensa tarinassa, ja ne on nostettu lukujen nimiinkin. Kolmanneksi motiiviksi nostaisin Tarvajoen kunnan kylien läpi virtaavan joen, joka liittyy lopulta moniin keskeisiin tapahtumiin eri tavoin.

Äärimmäisen harvoin luen enää samoja teoksia uudestaan, mutta Käräjät voisin lukea, ja ehkä todella kannattaisikin, koska toisella lukukerralla voisi rauhassa tarkastella erilaisia kerrontaan ja kieleen liittyviä ratkaisuja. Ensimmäisellä lukukerralla pinnalla oli itselläni ehkä liikaakin halu ratkaista arvoitus ja nähdä, mihin kaikki lopulta päättyy. Eteenpäin kiirehtivä lukutapa ei tee täyttä oikeutta teokselle.

Haastatteluissa Nummi on kertonut työstäneensä Käräjiä kahdeksan vuotta. Taustatyö on tehty huolella, mistä kertoo omaa kieltään teoksen lopusta löytyvä luettelo teoksen synnyn kannalta tärkeistä julkaisuista. Hieman kirjailija raottaa teoksen syntyä myös jälkisanoissaan. Kiitän myös teoksen alusta löytyvästä henkilöluettelosta, joka auttaa lukijaa suunnistamaan Luomanpaikan kylässä ja Tarvajoen kirkonkylän raitilla.

Markus Nummi: Käräjät
Otava 2024. 575 s.

Arvostelukappale.

Heidi Köngäs: Tango Frisk

 

”Joen pinta on kuin mustaa verta, jonka päällä on hopeanvärinen kate, ja minun sydämeni on sen joen pimein pyörre.”

Heidi Könkään romaanin Tango Frisk nimi viittaa Jalmar ja Alina Friskin parisuhteeseen ja avioliittoon, jossa mies vie ja nainen taipuu, ehkä vienosti vikisten, mutta lopulta kuitenkin. Niin Alina kuin pariskunnan lapsetkin aikanaan kuvaavat avioliittoa epätasapainoiseksi. Sen pyörteissä eläminen ja katveessa kasvaminen ei ole helppoa, ja sitten tulee sota.

Jalle Frisk ylittää 1910-luvulla Merenkurkun Ruotsista Vaasaan potkukelkalla. Tavoitteena on päästä töihin suvun omistamaan tehtaaseen, joka sijaitsee Vedenojalla Vaasan lähistöllä. Vaasan lähelle Vähäkyröön on päätynyt myös Alina Kauranen, Saarijärveltä kotoisin oleva karjakkoharjoittelija. Nuoret tapaavat tansseissa. Yhteistä kieltä heillä ei ole, mutta veto yhteen on vahva. Eivät auta Alinan yritykset karkottaa komea kosija mielensä perukoilta.

”Kyllä Saarijärven likan tulee usein Pohjanmaalla äitiä ikävä. Sen verran tunnustan, vaikken koskaan ääneen valita. Nuorena ihminen on sellainen, ettei juuri ajattele nokkaansa pitemmälle. Minä vain otin ja rakastuin Jalleen. Hänet minä halusin ja syöksyin päätä pahkaa avioliittoon. Kauniisti kaikki kävikin alussa, kun olin hänestä niin varma, eikä meidän välillä tarvittu paljon puheita pitää. Me sovimme yhteen ja minussa virtasi niin tummanpunainen veri, etten tiennyt sellaista olevankaan.”

Yhteistä kieltä pariskunnalla ei ole. Jalmar Frisk ei koskaan opi kunnolla suomea, eikä Alina ruotsia. Perheen kesken Jallea aletaan kutsua Faariksi. Faari solkottaa kummallista itse keksimäänsä suomea ruotsin sekaan. Kieltä ymmärtää lopulta parhaiten pariskunnan kuudes lapsi, iltatähtenä syntynyt Maikki, joka on isänsä lemmikki. Muut perheessä yrittävät kommunikoida parhaansa mukaan kiivasluontoisen ja oikukkaan miehen kanssa.

Alina synnyttää 1920-luvulla seitsemän vuoden aikana viisi lasta. Jo ennen kolmannen lapsen syntymää hänelle valkenee, ettei Jalle ole suinkaan yksiavioista tyyppiä. Se särkee Alinan sydämen, mutta avioliitto jatkuu. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.

Friskien avioliiton ja perheen tarina kerrotaan Alinan ja kolmen keskimmäisen lapsen Uskon, Kristiinan ja Aatoksen itsensä kertomina. Jalmarin näkökulmasta kerrotaan vain prologi, jossa nuorukainen tekee uhkarohkean potkukelkkamatkan Merenkurkun yli.

Sota särkee Friskin perheen. Usko karkaa uhmakkaasti palvelukseen Saksaan SS-joukkouhin 17-vuotiaana. Kristiina korvaa Faarin tylysti tyrmäämät sairaanhoitajaurahaaveensa värväytymällä Lottiin ja Aatos päätyy lopulta kaikesta huolimatta tositoimiin Lapin sotaan. Heidän henkensä säilyy, mutta sielut saavat korjaamattomia vaurioita.

Romaani on melko lohduton. Alussa Alinan ja Jallen tulevaisuus näyttää väikkyvän edessä valoisana ja kauniina, mutta unelmat särkyvät yksi toisensa jälkeen. Jalle tuntuu porskuttavan omassa omituisessa kuplassaan, eivätkä edes perheen kohtaamat traagisimmat käänteet sitä lopullisesti puhkaise. Lasten kohtalot ovat myös kovia. Millaiset jäljet sota heihin lopulta jättää, jää auki. Elämä kuitenkin jatkuu, tavalla tai toisella.

”Elämä jatkuu, se on sen luonne, ei auta kompastella, vaan on aina otettava uudet, kovat vauhdit ja loikattava eteenpäin.”

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava 2024. 400 s.

Arvostelukappale.

Kevään 2025 historiallisia romaaneja

 

Kokosin itselleni ja teille muillekin iloksi ja hyödyksi kaikki löytämäni keväällä 2025 ilmestyvät historialliset romaanit. Vastaavanlaiset edelleen päivittyvät koosteet kevään 2024 ja syksyn 2024 historiallisista romaaneista löytyvät linkeistä.

Kuten jo viime vuonna listojeni ääressä totesin, suomeksi ilmestyy vuosittain huikea määrä ja todella monenlaisia historiallisiksi romaaneiksi laskettavia teoksia. Asetin historiallisen rajan noin vuoteen 1950 ja otin mukaan kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat joko siihen tai aiempiin vuosiin. Olen kelpuuttanut listalle myös kahdessa tai useammassa aikatasossa liikkuvia teoksia, jos jokin taso sijoittuu aikaan ennen vuotta 1951. Alagenrejä on perinteisistä sotaromaaneista dekkareihin ja keveään romanttiseen viihteeseen. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa tältä listalta. 

Mitä poimit omaan lukupinoosi?

Lukuohje: Uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn, josta olen yleensä lainannut osan tänne (lainattu teksti kursiivilla). Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta. Kun olen kirjan lukenut, lisään tänne tiivistelmän tunnelmistani ja linkin blogijuttuun, jos sellaisen teen.

Otan myös mielihyvin vastaan täydennysvinkkejä.

Listaustani varten olen käynyt läpi seuraavat katalogit:

Aula & co
Bazar 
Gummerus
Docendo
Into
Johnny Kniga
Kosmos
Otava-konserni
Sitruuna
Tammi
Teos
WSOY

 

Laura Andersson: Tähtipölyn bulevardi
Tähtipölyä-sarjan aloitusosa.
Gummerus. Ilmestyy helmikuussa.

Rööperiläisen viinatrokarin tytär Doris Laine tavoittelee unelmiaan elokuvatähtenä ja sukeltaa samalla 1930-luvun Helsingin vaaralliseen mutta ah, niin kiehtovaan alamaailmaan. Siellä Doris alkaa elää kaksoiselämää, jota hän kuvittelee hallitsevansa.

Kieltolain kumoamisesta käynnistyvä tarina kuvaa modernisoituvaa Helsinkiä ja suomalaisen filmiteollisuuden alkutaivalta. Se pitää sisällään kiellettyä rakkautta, ystävyyttä, petoksia ja sitä hallitsee kutkuttava vaaran tuntu.

Olen lukenut Anderssonin aiemman Lili Loimola ratkaisee -sarjan aloitusosan Kuolema Kulosaaressa, ja sen perusteella tämä uusi aloitus on ehdottomasti lukulistallani.

NYT LUETTU: Luin tämän Salon Seudun Sanomiin tulevaa lyhytarviota varten. Ainekset ovat erittäin kiinnostavat, mutta tämä sarjan aloitusosa jäi kovin vaisuksi. Kaipasin myös jonkinlaista psykologista perustelua muutamille keskeisille asioille, jotka liittyvät teoksen 17-vuotiaaseen päähenkilöön ja hänen toimintaansa. Toivottavasti sarja saa edetessään lisää puhtia.

Arvio ilmestynyt Salon Seudun Sanomissa 11.5.2025.

"Elokuvanteon kuvaus on mielenkiintoista, mutta siinä ei ole riittävästi jännitettä. Kaupungin alamaailmaan kohdistuva kurkistusaukko jää lähes käyttämättä.

Jää perustelematta, miksi Doris takertuu Villaan ja epätoivoisesti janoaa tämän hyväksyntää. Pientä mysteerinpoikastakin viritellään, mutta toistaiseksi käteen jää lähinnä dramaattisia romanssisotkuja." 

 

Ann-Christin Antell: Valkea lilja
Adelin tyttäret -sarjan aloitusosa.
Gummerus. Ilmestyy maaliskuussa.

Lily opiskelee Turun piirustuskoulussa ja haaveilee taiteilijan ammatista. Hän saa mahdollisuuden matkustaa isoäitinsä seuraneitinä Firenzeen taiteen äärelle. Ennen matkaa Lily saa houkuttelevan avioliittotarjouksen, mutta Firenzessä Lily huomaa olevansa vaikean valinnan edessä.

Kevään odotetuimpia! Puuvillatehdas-sarjan ja suomalaisten taiteilijaelämäkertojen ystävälle oikea herkkupala. Minulta on tilattu tästä lehtiarvio, joten kirja ihan pian tilaukseen.

NYT LUETTU: "Lukija voi luottavaisena heittäytyä Antellin tarinan huomaan. Värikylläinen Firenze on lumoava myös romaanin sivuilla, eikä vakavalta matkakuumetartunnalta voi välttyä." Muun ohella näin kirjoitin lehtiarviossani, joka ilmestyi Salon Seudun Sanomien painetussa versiossa 20.3.2025. Antellin ja Italian faneille ehdotonta höyhenenkepeää lukukarkkia.

 

Eva-Maria Bast: Hänen majesteettinsa Elisabet II (Die Queen 3)
Elisabet-sarja osa 3 (päätösosa).
Suom. Hanna Fauster.
Bazar. Ilmestyy toukokuussa.

Kuningatar Elisabetin ympärillä kuohuu jälleen, kun prinsessa Margaret kohahduttaa ensimmäisellä kuninkaallisella avioerolla. Prinssi Charles sen sijaan on railakkaiden poikamiesvuosiensa jälkeen vihdoin löytänyt sopivan vaimon ujosta kaunottaresta, Diana Spenceristä. Poliittisissa asioissa Elisabetin diplomatia joutuu koetukselle, kun Margaret Thatcher valitaan Ison-Britannian ensimmäiseksi naispääministeriksi. Nyt maan johdossa on kaksi vahvaa naista, eikä heidän suhteensa todellakaan ole jännitteetön.

 

Jessica Bull: Kovanonninen hatuntekijä (The Hapless Milliner)
Jane Austen tutkii -sarjan osa 1.
Suom. Maija Heikinheimo.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.

Tumman humoristinen ja herkullinen nokkelan historiallinen murhamysteerisarja, jossa rikoksia ratkoo nuori Jane Austen.

Eletään vuotta 1795 Englannin vehreällä maaseudulla Hampshiressä. Nuori Jane Austen valmistautuu herraskartanon tanssiaisiin. Hänellä on perhosia vatsanpohjassa, sillä ilta lupaa salaisia suudelmia ja kenties jopa kosinnan. Juhlat kuitenkin keskeytyvät, kun kartanon liinavaatekomerosta löytyy ruumis.

Mitäköhän tästä ajattelisi? Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha (The Hidden Letters)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar. Ilmestyy toukokuussa.

Cornwall, kesä 1914. Sodan uhka tuntuu painostavana ilmassa, kun nuori Cordelia rakastuu puutarhurina työskentelevään Isaaciin. Yläluokkaisen perheen tyttären ja työläispojan suhdetta ei katsota hyvällä, mutta asetelma muuttuu, kun Isaac lähtee sotaan. Cordelian harteille jää puutarha, johon Isaac oli sotaan varustautuessaan perustanut tuottoisan kasvimaan.

Isaac kirjoittaa Cordelialle rintamalta ja nuoret sopivat tapaavansa Lontoossa Isaacin ensimmäisellä lomalla. Eräs kirje kuitenkin muuttaa kaiken, ja Cordelian elämässä alkaa uusi aikakausi. Nuoruuden haaveet väistyvät työnteon tieltä, sillä tulevaisuus on nyt Cordelian omissa käsissä.

Tämä on lukulistallani lehtiarviota varten. 

NYT LUETTU: Mielenkiintoinen ajankohta, mutta harmillisesti maailmansota ja puutarhanhoito jäävät sadunomaisiin käänteisiin päätyvän tarinan ohuiksi kulisseiksi.

 

Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär (The French Winemaker’s Daughter)
Suom. Laura Jänisniemi.
Johnny Kniga. Ilmestyy toukokuussa.

Kahden eri aikoina eläneen naisen tarinat kietoutuvat yhteen upeassa historiallisessa romaanissa, kun Charlotte alkaa selvittää vanhassa viinipullossa olevan merkinnän alkuperää.

Juutalainen pikkutyttö, Martina, pakenee Pariisiin vuonna 1942. Hän saa taloudelliseksi turvakseen viinipullon isältään mutta hukkaa sen paetessaan.

Pariisissa 1990 lentokapteeni Charlotte saa käsiinsä viinipullon, joka osoittautuu erittäin arvokkaaksi. Charlotte kiinnostuu pullon alkuperästä ja päättää selvittää, kenelle pullo oikeasti kuuluu.

Vaikuttaa kiinnostavalta!

 

Christina Erikson: Kaipauksen aika (Trogen dig till döden)
Kartanon naiset -sarjan osa 3.
Suom. Jänis Louhivuori.
Docendo. Ilmestyy helmikuussa.

On vuosi 1792. Kun Christinan isä Karl kuolee, siirtyy sukukartanon omistajuus tuoreelle vävylle. Christina on mennyt naimisiin säädyllisen miehen kanssa, ja paine perillisen saamiseksi kasvaa päivä päivältä. Aviomies on kuitenkin välttelevä, etäinen ja usein matkoilla. Christinan on nyt kartanon johtamisen lisäksi selvitettävä avio-ongelmansa – sekä yhä viipyilevät tunteet nuoruudenrakkautta Gustafia kohtaan. Taustalla kummittelee myös suuri salaisuus, jonka Christina ja hänen ystävänsä Maja ovat joutuneet jakamaan.

Jännitteet kärjistyvät, kun Svartån naamiaistanssiaisissa tapahtuu yllättävä kuolema.

Periaatteessa tämä kiinnostaa kyllä, mutta toistaiseksi sarja on aloittamatta.

 

 

Tønny Gulløv: Viikinkien valtakunta (1000-årsriget)
Suom. Leena Virtanen.
Viikinkien valtakunta -sarjan aloitusosa.
WSOY. Ilmestyy toukokuussa.

Vuonna 937 Britanniaa riivaavat tanskalaisten ryöstöretket. Ulv, nenäkäs ja kiivasluonteinen nuorukainen, päätyy tanskalaisviikinkien vangiksi. Hänet kahlehditaan soutuveneeseen jättiläismäisen Ymerin viereen, ja pitkän merimatkan aikana kaksikko ystävystyy. Ymer tekee kaikkensa opettaakseen Ulvin orjan tavoille, mutta kovapäinen nuorukainen ei aio elää kahleissa. Taistelutahto on moneen otteeseen vähällä maksaa hänen henkensä, sillä viikingit ovat herkkiä tarttumaan miekkaan…

SAS:n purserina työskennellyt Gulløv julkaisi teoksensa omakustanteena, ja siitä tuli valtava hitti. Jo tämä asetelma on kiinnostava, mutta hurmeisuus hieman mietityttää.

 

 

Abdulrazak Gurnah: Hylkääminen (Desertion)
Suom, Einari Aaltonen.
Tammi. Ilmestyy maaliskuussa.
Tammen Keltainen kirjasto.

Vuonna 1899 englantilainen mies nimeltä Martin Pearce tuupertuu maahan moskeijan edessä Mombasassa, ja vähävarainen kauppias tarjoaa apuaan. Hyvä teko johtaa arvaamattomiin seurauksiin, kun Pearce rakastuu kauppiaan sisareen. Paheksuttu suhde jättää jälkensä, jotka heijastuvat sukupolvien päähän ja johtavat uusiin hylkäämisiin – rakastetun, perheen, synnyinmaan jättämiseen. Abdulrazak Gurnah kuvaa kolonialismin henkilökohtaisia ja poliittisia seurauksia 1800-luvun Mombasasta 1950-luvun Sansibariin.

 

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Vanheneva mestari työstää 1600-luvun Hollannissa maalausta, jota kukaan ei saa nähdä. Iltaisin hän kapuaa huoneeseensa ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Ystävänsä suostuttelemana maalari ottaa vielä viimeisen oppipojan, nuoren lahjakkuuden, joka pestataan maalaamaan rikkaan silkkikauppiaan muotokuva. Vaistonvaraista työtä seuratessa mestarin sydämessä läikähtää kauan sitten kadotettu riemu.

Ilmeinen herkkupala paitsi historiallisten romaanien myös Joel Haahtelan faneille. Olin kuuntelemassa Haahtelan haastattelua Karjaan Kirjakekkereillä 22.3.2025 ja kieltämättä kirja alkoi houkutella. Ehkäpä tämäkin pitäisi jossain välissä lukea.

 

Atso Haapanen: Kaukopartio Veto
Karisto. Ilmestyy maaliskuussa.

On syyskuu vuonna 1943, ja Suomi sinnittelee asemasotaa käyden. Liittolaisina sotivat saksalaiset pyytävät suomalaisilta tiedusteluapua, ja luutnantti Määttänen määrätään johtamaan kaukopartiota Sallan erämaassa.

Kuten olen todennut, olen oman osani tästä alagenrestä aikoinani lukenut.

Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle) (Das achte Leben (Für Brilka)
Suom. Anne Kilpi, Raija Nylander
Romaaniparin toinen osa.
Aula & co. Ilmestyy huhtikuussa.

Nino Haratishvilin eeppisen romaanin toisessa osassa historian tuulten huminointi jatkuu, valtioiden johtajat vaihtuvat, ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uudenlaisia haaveita ja toiveita. Matriarkkana Jašin perheen Vihreässä talossa häärii Kostjan täti Stasia, joka alkaa avata suvun vaiheita lapsenlapsenlapselleen Nizalle, joka puolestaan kertoo tarinaa edelleen sisarentyttärelleen Brilkalle. 1900-luvun alusta päädytään uudelle vuosituhannelle, ja vaikka moni asia on muuttunut, salainen suklaaresepti ei ole menettänyt lumoaan.

Tämän romaanin haluaisin todellakin lukea!

                                                           



Saara Henriksson: Kerjäläiskuningatar
Into. Ilmestyy helmikuussa.

"Kerjäläiskuningatar on keskiaikaiseen Saksaan sijoittuva romaani, joka kertoo fiktion keinoin historian sivuhuomautukseksi jääneestä hallitsijanaisesta, Quedlinburgin ruhtinatarabbedissa Hedwigistä. Hän vältti ylhäisönaisten tavanomaisimman kohtalon uusien perillisten synnyttäjänä, mutta ajautui keskelle juonitteluja, petoksia ja salaliittoja."

Mukana ilmeisesti myös ripaus magiaa. Kiinnostaa kovasti!

Ana Huang: Ahneus (King of Greed)
Kolmas osa Kings of Sin -sarjaa.
Suom. Elina Koskelin.
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Kuuman romanttinen tarina menestyksen hinnasta ja intohimon poltteesta.

Vaikutusvaltainen ja kunnianhimoinen Dominic Davenport on raivannut tiensä ryysyistä Wall Streetin rikkauksiin. Hänellä on ylellinen koti, kaunis vaimo ja loputtomasti rahaa. Mutta mikään ei riitä. 

 

Roy Jacobsen: Barrøyn lapset (Bare en mor)
Barrøy-sarja osa 4 (päätösosa)
Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen.
Sitruuna. Ilmestyy huhtikuussa.

Ingrid on saapunut takaisin Barrøyn saarelle pitkän matkansa jälkeen. Elämä palaa vähitellen normaaleihin uomiinsa, vaikka sodan varjot häälyvät vielä koko maan yllä. Kollaboraattoreita rankaistaan kovalla kädellä, vaikka useimmat haluaisivat vain jättää sodan kauheudet taakseen.

Eräänä päivänä saarelle saapuu pieni poika, viisivuotias Mathias, jonka isä katoaa salaperäisellä tavalla. Ingrid ja hänen tyttärensä Kaja ottavat pojan hoiviinsa, ja pian hän sulautuu osaksi saaren yhteisöä.

Tämä sarja kiinnostaa kovasti, mutta en ole vielä ehtinyt edes aloittaa. Toisaalta nythän olisi hyvä hetki, kun koko sarja on pian ilmestynyt.

 

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö (To Die Beautiful)
Suom. Annamari Korhonen.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

Huikaiseva tositarina vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.

On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan – ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kirjailija on saanut idean Amsterdamin-lomalla ja tehnyt hurjan määrän taustatyötä sitä varten, muun muassa haastatellut päähenkilön jälkeläisten tuttavia ja sukulaisia. Todella kiinnostava!

 

Dan Jones: Talven sudet (Essex Dogs 2)
Essexin koirat -sarjan osa 2.
Suom. Markus Harju.
Bazar. Ilmestyy helmikuussa.

Elokuu 1346. Crécyn eeppisen taistelun ruhjomina ja verisinä Essexin koirina tunnetut sotilaat rämpivät taistelujen – ja oman elämänsä – raunioilla. Loveday yrittää pakkomielteisesti etsiä kadonnutta kapteenia ja kamppailee saadakseen Koirat ruotuun. Romfordia vainoaa menneisyyden kauhistuttava hahmo, ja Scotsman syöksyy juomisen, väkivallan ja itsesäälin syövereihin.

Mutta uusi taistelu on alkamassa, ja Koirat lähetetään piirittämään Calaisin kaupunkia. Kuningas Edvard on määrännyt, ettei yksikään englantilainen lähde Ranskasta, ennen kuin Calais on tuhottu. Päästäkseen kotiin on Essexin koirien selviydyttävä armottomasta talvesta, joka on tappavampi kuin mikään taistelukenttä…

Merkitsin jo aloitusosan periaatteessa kiinnostavaksi, mutta enpä ole vielä sitäkään lukenut.

 

Lea Kampe: Kenian naarasleijona (Die Löwin von Kenia)
Naisia historiassa -sarjan osa.
Suom. Sari Ristolainen.
Bazar. Ilmestyy huhtikuussa.

Historiallinen lukuromaani kirjailija Karen Blixenin vaiherikkaista vuosista kahvinviljelijänä siirtomaa-ajan Keniassa.

Karen Blixen jättää Kenian taakseen vuonna 1931 myytyään kahvitilansa kuudentoista vaiherikkaan vuoden jälkeen. Hän ei palaa enää koskaan Afrikkaan, vaikka osa hänen sydämestään sinne jääkin.

Minun Afrikkani on aivan upea elokuva, ja Mia Kankimäki kirjoittaa kirjassaan Naiset, joita ajattelen öisin myös Karen Blixenistä Afrikassa. Kiinnostaa siis kyllä, vaikka vähän ehkä turhan tutultakin kuulostaa. Katsotaan.

 

Mikko Kamula: Pohjolan neito
Metsän kansa osa 5
Gummerus. Ilmestyy huhtikuussa.

Petollinen Pohjolan emäntä on ryöstänyt seppämestari Torhon takomaan uutta sampoa, joka tuo omistajalleen mittaamattoman hyvinvoinnin ja vaurauden. Sammon joutuminen vääriin käsiin olisi hirvittävä onnettomuus.

Nuorella tietäjällä Tenholla ja Yörnin äijällä on edessään uhmakas pelastus- ja ryöstöretki. Apuun tarvitaan myös Varpu, joka on päätynyt parantajaksi Hämeen linnaan, ja sotilaaksi kouluttautunut Heiska, joka elää perheensä kanssa Pyhän Olavin linnan liepeillä. Miten käy sankareiden, kun heillä on vastassaan viekas Loviatar ja tämän tytär Pohjolan neito?

Vihdoinkin uusi osa Metsän kansa -sarjaan! Tätä on odotettu. Alkuaan sarjasta hahmoteltiin kuusiosaista, mutta jossain mielestäni väläyteltiin tämän olevan nyt päätösosa. Tietoa ei kuitenkaan löydy kustantamon sivuilta. Olen kaikki aiemmat kirjat lukenut ja esitellyt blogissa: Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä, Tuonela ja Kalevan pojat. Ihan varmasti luen tämänkin.

 

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari 
Aula & co. Ilmestyy huhtikuussa.

Sinisiipisten saari aloittaa 1930-luvun Turkuun sijoittuvan trilogian, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan nuoren naisen elämää sotien välisessä Suomessa. 30-luvun Turussa tiedeyhteisö, modernismin lumo, esoteria ja yhteiskuntaluokkien erot värittävät kaupunkia, joka on rakennettu uudelleen sata vuotta aikaisemmin riehuneen suurpalon ja itsenäisyyden alkuvuosien jännitteiden muovaamassa ilmapiirissä.

Romaanin päähenkilö Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, mutta yllättävä kohtaaminen ja työtarjous saavat hänet pohtimaan uudelleen mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Ainan matka kulkee Turun kaupungin kuudennesta korttelista Airistolle suolaisten tuulten saarelle, osaksi pientä yliopiston tutkijoiden yhteisöä.

Jenna Kostetin aiemmat historialliset romaanit Margaretan synti ja Punainen noita ovat erinomaisia, joten odotan tätä uutuutta kovasti.

NYT LUETTU: Mielenkiintoinen sarjan aloitus. Kepeä, miltei höyhenenkepeä, mutta myös tummia sävyjä loimessa. Juoni noudattelee romanttisen viihteen kaavaa, mutta mielenkiintoinen miljöö ja raikas loppuratkaisu erottavat massasta. 

 

Mira Kreivilä: Niin kuin se minussa on
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

18-vuotias venäjänjuutalainen Sabina Spielrein saapuu Zürichiin, Burghölzlin psykiatriselle klinikalle hengenvaarallisessa tilassa. Kun Spielreinin hoidosta ottaa vastuun nuori lääkäri Carl Gustav Jung, alkaa rikkinäisen mielen hidas avautuminen, Spielreinin oma psykoanalyytikon opintie ja jokin, mikä ei ole pian sen enempää Jungin kuin Spielreininkaan hallussa.

Pakahduttava romaani on sukellus tieteenhistoriaan, unohdetun naisajattelijan työhön ja suureen rakkauteen, joka parantaa ja kalvaa kuin sairaus.

 

Andrei Kurkov: Kiovan korva (Самсон и надежда)
Suom. Arja Pikkupeura.
Otava (Otavan kirjasto -sarja). Ilmestyy maaliskuussa.

Teos on nyrjähtänyt rikosmysteeri, ovela historiallinen ajankuva ja vilpitön rakkaustarina.

Kiova, 1919. Ensimmäinen maailmansota on suistanut Ukrainan sekasorron tilaan, ja nuori insinööri Samson joutuu muuttamaan urasuunnitelmiaan. Päänvaivaa aiheuttaa myös orastava romanssi kaupungin väestönlaskentaa suorittavan Nadeždan kanssa.

Kun kaksi puna-armeijalaista majoitetaan Samsonin asuinkumppaneiksi, käynnistyy erikoinen tapahtumaketju. Nuorukainen tempautuu kaupungin vasta perustetun miliisin leipiin ja alkaa ratkoa kaksoismurhaa. Apuun rientää perin neuvokas Nadežda.

Historiallisten dekkareiden ystäville todellinen herkkupala, ainakin siltä kuulostaa!

 

Ruth Kvarnström-Jones: Grand-hotellin upeat naiset (De fenomenala fruntimren på Grand Hôtel)
Tukholman helmet -sarjan aloitusosa.
Suom. Taina Helkamo.
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Historiallinen hyvänmielenromaani. Upea tukholmalaishotelli täytyy pelastaa, ja työhön tarttuu joukko ahkeria naisia, joilla jokaisella on oma tarinansa.

Eletään vuotta 1901. Tukholma on muutoksen tilassa. Rannalla vastapäätä kuninkaanlinnaa seisoo komea Grand Hôtel, jossa valmistaudutaan ensimmäisiin Nobel-illallisiin. Mutta hotellin johdolla on ongelma: rahat ovat miltei lopussa. Apuun haetaan rouva Wilhelmina Skogh, joka johtaa menestyvää radanvarsihotellien ketjua.

Periaatteessa hyvinkin kiinnostava. Katalogissa kerrotaan, että romaani perustuu osittain Wilhelmina Skoghin elämään. Näitä aina hieman vierastan, mutta monesti olen kuitenkin pitänyt. Käväisimme helmikuussa Tukholmassa, ja siellä tämä sarja tuntuu todella olevan suosittu. Tavaratalon kirjaosastolla oli varattu tätä varten kokonainen teline.

 

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo (Hjortronmyrnen)
Suom. Kristiina Vaara
Metsän omat -sarjan aloitusosa
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Vuoden 1938 Pohjois-Ruotsissa 17-vuotias Siv lähetetään talvikuukausiksi kokiksi metsätyömiehille. Vaikean alun jälkeen Siv huomaa pärjäävänsä. Sitten hän kohtaa saamelaispoika Nilan.

2020-luvulla Eva palaa isovanhempiensa kotiseudulle työnään puolustaa kritisoitua metsäyhtiötä.

 

Silja-Elisa Laitonen: Taakka
Kolmas osa Suviranta-trilogiaa.
Tammi. Ilmestyy tammikuussa.

Eletään 1950-lukua Helsingissä. Kolmekymppinen Raakel päätyy rikosetsiväksi murharyhmään, mutta se ei tunnu ylennykseltä: kukaan ei ota naispoliisia vakavasti.

Kun Raakel saa nipun 1920-luvun kirjeitä, menneisyys hyökyy päälle ja hänen on päätettävä, paljastaako Elisabeth-tätinsä salaisuuden silläkin uhalla, että vaarantaa samalla oman uransa.

Tätä sarjaa olen niin sanotusti pitänyt silmällä, eli ensimmäisen osan olen ostanut ja aloittanutkin, mutta sitten on vain tullut jotain muuta. Kiinnostaa kyllä.

 

Markus Leikola: Kun vedet liikkuvat
Suurromaanitrilogian päätösosa.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

On 1940-luvun loppu, jolloin syntyy kaksi Kiinaa: se, joka on rakentanut muurin turvaksi maarajan takaa tulevia uhkia vastaan ja se, jolla on vain ympäröivä meri turvanaan. Mutta kun ihminen muuttaa luontoa, vesi ei enää käyttäydy kuten aiemmin, sillä ilmastokriisi ja luontokato ovat jo liian pitkällä.

Markus Leikolan romaanitrilogian päättävä Kun vedet liikkuvat sijoittuu Kiinan kohtalonhetkiin: aiemmat teokset Uuden maailman katu ja Teidän edestänne annettu näyttivät, kuinka teknologian, joukkotiedotuksen, elokuvan, kirjoittamisen ja kulttuurin evoluutio sekä viime kädessä koko luomakunnan kehitys ovat johtaneet tähän päivään. 

En ole tähän järkälesarjaan ehtinyt tutustua. Ehkä joskus, ja alusta alkaen?

 

Erin Litteken: Ukrainan kadonneet tyttäret (The Lost Daughters of Ukraine)
Jatkoa Muistojen kirjuri -romaanille.
Suom. Mika Tiirinen.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.
 

”Teemoiltaan riipaisevan ajankohtainen kertomus toista maailmansotaa pakenevista ukrainalaisperheistä.

Itäinen Ukraina kesällä 1941. Puna-armeijan vetäydyttyä saksalaissotilaat marssivat maalaiskyliin ja kaupunkeihin. Uusi miehittäjä tuo mukanaan uusia kauhuja, joiden edessä perheiden on tehtävä ratkaisuja.”

Kuulostaa hyytävältä.

 

Laura Lähteenmäki: Marian kirja
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Kun keväällä 1848 nuori Maria Piponius päivystää sahan konttorissa Kajaanissa, kaikkien tuntema piirilääkäri ja kirjailija Elias Lönnrot tulee pyytämään häneltä uimakopin avainta. Jokin miehessä heilauttaa pysyvästi Marian mieltä, ja kaikki on yhtäkkiä toisin. He rakastuvat ja saavat viisi lasta.

Valoisassa romaanissa määrätietoinen, maailmaa nähnyt ja herkkä Maria nousee puolisonsa rinnalle. Maria välttyy sukunsa morsiussurulta, mutta kuolema käy kylässä liian varhain ja liian usein.

Ehdottomasti kiinnostaa! Vihdoinkin Marian tarinaan on tartuttu, voisi sanoa.

 

Kathleen McGurl: Smaragdinvihreä sydän (The Girl with the Emerald Flag)
Suom. Tuukka Pekkanen.
Bazar. Ilmestyy maaliskuussa.

Kahden aikatason romaani, jota kuvataan liikuttavaksi, tositapahtumien inspiroimaksi tarinaksi naisten poikkeuksellisesta rohkeudesta Irlannin vallankumouksen aikaan.

Ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroopassa Gráinne jättää työnsä tavaratalossa liittyäkseen kreivitär Markiewiczin kapinallisiin joukkoihin. Hän haluaa osallistua taisteluun itsenäisen Irlannin puolesta. Kreivittären talo, Surrey House, toimii asevarastona ja yhtenä kansallisarmeijan tukikohdista. Pian Dublinin kadut muuttuvat taistelukentäksi ja Gráinne huomaa, minkä hinnan hän joutuu maksamaan taistelusta uskomansa asian puolesta.

Irlanti vei sydämeni parisen vuotta sitten, joten onhan tämä kiinnostava.

Lynn Messina: Katala esitys  (A Treacherous Performance)
Suom. Meri Kapari
Beatrice Hyde-Clare ratkaisee osa 5.
Aula & co. Ilmestyy maaliskuussa.

"Beatrice Hyde-Clare on jostain selittämättömästä syystä onnistunut nappaamaan Kesgraven herttuan itselleen ja aikoo päästä naimisiin mitä pikimmiten. Perhe, ystävät ja hyvää tarkoittavat tuttavat ovat kaikki eri syistä huolissaan pikaisesta aikataulusta, mutta he saavat vapaasti yrittää peukaloida tilannetta. Mikään ei enää saa Beaa viivästyttämään häitään. Vaikka ovat hänen setänsä yritykset paikata lapsuusvuosien kylmää välinpitämättömyyttä toki melko vakuuttavia. Eikä tädinkään kasvava huoli toistuvista skandaalinkäryisistä murhatutkimuksista mitenkään täysin perusteeton ole…"

Edelliset osat ovat Murha paremmissa piireissä, Jadetikarin arvoitus, Murhatun rakastajan tapaus ja Kohtalokas kihlaus

Pirkko Määttälä: Marie
Sarjan aloitusosa.
Sitruuna. Ilmestyy toukokuussa.

Todellisiin tapahtumiin pohjautuva perhetarina, johon on tulossa myös jatko-osa perheen vaiheista ensimmäisen maailmansodan aikana ja sotaa seuranneina vuosina. 

Alsacen maakunnassa Strasbourgin lähellä Marie uhmaa vanhempiaan 1890-luvulla ja nai saksalaista miehittäjäkansaa edustavan insinööri Alfredin. Perhe-elämän juuri vakiinnuttua vaikea kolmas raskaus ja synnytys koettelee puolisoita. Samaan aikaan Alfred kiinnostuu liiketuttaviensa kautta pohjoisen vihreästä kullasta. Perhe houkutellaan Suomeen, maahan, jossa voi luoda omaisuuksia sahojen ja selluloosatehtaiden parissa. Matkalla kohti pohjoista kohdataan musertava menetys.

Uusi kotimainen kirjailija ja sarja, eli hyvin kiinnostava! Seurantalistalle.

 

Niklas Natt och Dag: Toiveet ja kohtalo (Ödet och hoppet)
Uuden sarjan avausosa.
Suom. Kari Koski.
Johnny Kniga. Ilmestyy helmikuussa.

Eletään vuotta 1434. Kalmarin unioni natisee liitoksissaan. Ruotsia hallitsee Tanskasta käsin Erik Pommerilainen hyvin epävarmoin ottein. Ruotsalainen talonpoikaisarmeija nousee Engelbrekt Engelbrektssonin johdolla kapinaan ja valtaa linnan toisensa jälkeen.

Tarinan keskiössä on kolme sukunsa johtohahmoa, Bo, Bengt ja Nils ja heidän vaimonsa. Bengtin 17-vuotias poika Måns pääsee myös sisään vallan kammareihin ja tulee antautuneeksi suhteeseen, jonka seuraukset ovat dramaattiset.

Kiinnostaa kovastikin. Natt och Dagin synkän 1793 olen lukenut, mutta jatko-osat ovat toistaiseksi jääneet odottamaan. Nyt voisi nekin lukea tai kuunnella putkeen, sillä ilmeisesti trilogia on valmis. Tämä uutukainen on todella muhkea, katalogin tietojen mukaan 490 sivuinen.

 

 

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi (Sten i siden)
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry
Like. Ilmestyy tammikuussa.

Romaani on eeppinen tarina työväen oloista, rakkaudesta, taistelusta ja halki aikojen kantavasta rakkaudesta pohjoiseen luontoon.

Suonkaivuu keskeytyy Pajalassa, kun kaivauksista löytyy vanhoja ihmisjäänteitä. Jäljet vievät sukupolvien takaiseen ankaraan aikaan, jolloin Tornionjokilaakson työläiset nousivat köyhyydestään ja alkoivat vaatia oikeuksia. Kaukana menneessä torppariperheen elämä mullistuu, kun Pajalan metsien halki rakennetaan tietä.

Olenkin odottanut uutta kirjaa Mikael Niemeltä. Viimeksi olen lukenut Karhun keitto -nimisen niin ikään historiallisen Pajalaan sijoittuvan romaanin, joka on hurjan hyvä.

 

Milla Ollikainen: Mathilda
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla. Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa.

Biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia.

Ihan loistavaa, että tästä aiheesta vihdoinkin tulee romaani! Idea on ollut suorastaan tyrkyllä, ainakin Hvitträskissä käyneille. Odotan kovasti!

 

Amita Parikh: Sirkusjuna (The Circus Train)
Suom. Karoliina Timonen.
Bazar. Ilmestyy huhtikuussa.

Amita Parikhin esikoisromaani Sirkusjuna on henkeäsalpaava matka halki sotaa käyvän Euroopan.

Taikurin tytär Lena Papadopoulos ei usko taikuuteen. Hän on varttunut kiertävän sirkuksen huomassa ja katselee kulisseista häikäisevää showta, joka on täynnä taituruutta ja magiaa. Pyörätuolilla liikkuva Lena on silmänkääntötemppujen sijaan kiinnostunut lääketieteestä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Voisiko hän vielä joskus kävellä omin jaloin?

1930-luvun loppu enteilee sotaa. Eräänä talvisena iltana tapahtuu jotain odottamatonta: sirkusjunasta löytyy salamatkustaja, nuori poika ryysyisissä vaatteissa. Hänellä on taskussaan saksalainen passi, johon on leimattu suuri punainen J-kirjain.

Raija-Sinikka Rantala: Elli
Aviador. Ilmestyy helmikuussa.

Vimmainen ja runsas elämäkertaromaani kertoo Elli Tompurin vaiherikkaasta elämästä lähtien hänen uransa alusta näyttelijäharjoittelijana Suomalaisessa Teatterissa. Ellin sisäinen maailma avautuu lukijalle kaunistelemattoman suorapuheisena, täynnä ristiriitoja, kunnianhimoa ja elämää.

Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär
Kylmä meri -sarjan aloitusosa.
WSOY. Ilmestyy tammikuussa.

Täysiverinen historiallinen seikkailuromaani. Se yhdistää Itämeren vilkkaita hansakaupunkeja, perhesuhteita ja ihmiskohtaloita toisiinsa ja rakentaa kuvaa naisista, joilla ei ole juurikaan oikeuksia, mutta rohkeutta, kekseliäisyyttä ja kyky rakastaa.

Romaani aloittaa Kylmä meri -sarjan, jonka ensimmäisissä kolmessa seurataan Blanka Berger von Wijkin elämää järkiavioliiton, oman elämän haltuunoton ja mahdottoman rakkauden välillä.

Tästä on tarkoitus kirjoittaa lehtiarvio. Odotan kovasti tätä kirjaa!

NYT LUETTU: Tämä osoittautui raikkaaksi ja melko kovatkin lupaukset lunastavaksi romaaniksi. Jatkoa odotetaan.

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa
Ikosen sisaruksista kertovan sarjan avausosa.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.

Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor, mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, mutta somevaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.

Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ura. Kun Anna kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään.

NYT LUETTU: Melkoisesti aineksia tässä genrehybridissä. Titanicin suomalaisten kohtalo tässä historiallisen tason kiinnostavin osuus.
Lehtiarvio tulossa Salon Seudun Sanomiin.

Arvio ilmestynyt Salon Seudun Sanomissa 11.5.2025. 

"Carolinen ja Annan kolmiodraamat vertautuvat ja huipentuvat kohtalokkaisiin onnettomuuksiin. Ketkä ovat tarinoiden hyvikset ja pahikset, ja kuka lopulta saa kenet?"

Jarmo Reunanen: Tähdettömän taivaan maa
Aviador. Ilmestyy helmikuussa.

Suomen sortovuodet ovat maailmanhistorian perspektiivissä poikkeuksellinen jakso. Venäjän pienestä suurruhtinaskunnasta tuli maailman etsityimpien terroristien piilopaikka, kun erilaisten aktivistiryhmien lisäksi myös Venäjän vallankumous rantautui Suomeen.

Tähdettömän taivaan maa on tarina ihmisistä, kohtaloista ja elämännälästä kiihkeän sortovuoden 1904 tapahtumissa. Sen inhimilliset ja kansakunnan olemassaolon oikeuteen liittyvät teemat ovat 2020-luvun sotivassa Euroopassa yhtä ajankohtaisia kuin yli sata vuotta sitten.

Tiina Salmi: Matilda
Docendo. Ilmestyy toukokuussa.

Eletään 1890-luvun puoliväliä Mäntsälän pitäjän pohjoispuolella Soukkion kylässä. Matilda elää isoveljensä Roopen isännöimässä lapsuudenkodissaan, kun äiti yllättäen kuolee ja naimaton, jo tyttöiän ylittänyt talontytär joutuu tien päälle.

Matilda aloittaa uuden, itsenäisen elämän, jonka ympärillä sykkii 1900-luvun alun Helsinki. Elämä tarjoaa odottamattomia kohtaamisia ja uusia, elinikäisiä ystäviä. Polulle saapuu myös mies, Ismael, joka tarjoaa Matildalle työn ja vähitellen myös kodin.

Tekijän esikoisromaani, jonka innoittajina toimineet sukutalon vintiltä löytyneet postikortit. Kiinnostaa.

 

Zadie Smith: Petos (The Fraud)
Suom. Irmeli Ruuska.
Ilmestyy toukokuussa.

On vuosi 1873. Skottilainen taloudenhoitaja Eliza Touchet, kuten koko muukin Iso-Britannia, on Tichborne-oikeudenkäynnin lumoissa. Australialainen teurastaja on saapunut Lontooseen vaatimaan itselleen merillä kadonneen Tichbornen paronin arvonimeä ja tiluksia. Onko mies se, kuka väittää olevansa? Todistajaksi kutsutaan jamaikalainen orjaplantaasilla kasvanut Andrew Bogle, joka tietää myös oman tulevaisuutensa olevan pelissä.

Smith kuuluu kirjailijoihin, joiden tuotantoa olisin jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole ehtinyt (tai jokin muu tekosyy tähän). Historiallinen romaani on hänen uusi aluevaltauksensa, ja tämä kyllä kuulostaa kiinnostavalta. Jospa nyt?

Anna Stuart: Auschwitzin orpotyttö (The War Orphan)
Suom. Kirsimarja Tielinen
Into. Ilmestyy helmikuussa.

"Auschwitzin orpotyttö on itsenäinen jatko-osa suomalaisten lukijoiden sydämet valloittaneille Auschwitzin kätilö ja Auschwitzin kadonneet lapset -romaaneille. Se on koskettava kertomus rakkaudesta, toivosta ja selviytymisestä ihmiskunnan synkimpinä hetkinä."

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli 
Karisto. Ilmestyy 10.6.2025.

Täysiverisen historiallisen viihdesarjan avaus vie Hämeen sydämeen 1600-luvulle.

Kuninkaan kurittomat asemiehet hyökkäävät Kerttuli Martintyttären kotiin. Perheensä menettänyt Kerttuli pääsee Hämeen linnan muurien suojiin ja saa paikan piikana. Kun linnaan saapuu kuninkaan asiamies, vapaaherra Karl Ulvhufvud, Kerttulin elämä järkkyy.

Velvollisuudet painavat Karl Ulvhufvudin harteita. Hämeessä rehottavat korruptio ja taikausko. Mutta kun helavalkeat palavat kevätyössä, vie ikiaikainen vietti mukanaan niin vakavamielisen vapaaherran kuin sydäntään varjelevan piiankin. Epäsäätyisen rakkauden paljastumisella olisi kohtalokkaat seuraukset, eivätkä Karl ja Kerttuli tiedä, kehen voivat luottaa.

Melkoinen tapaus kotimaisen historiallisen laatuviihteen ystäville! Susimetsien upea, kertakaikkisen vetävä ja viihdyttävä Kuninkaan rakuunat -sarja jäi ikävä kyllä kesken (ilmeisesti kustantamon kiinnostus lopahti?!), mutta tämä uuden sarjan avaus on jonkinlainen esiosa em. sarjalle, jossa myös tavataan vapaaherra Karl Ulvhufvud. Hämeen linnan Kerttulin lopussa Ulvhufvud saa kuningas Kustaa Adolfilta ohjeet perustaa rakuunarykmentti.

NYT LUETTU: Hämeen linnan Kerttuli on hieman uudenlaista Susimetsää, sillä nyt pääfokus on nuoressa naispäähenkilössä ja mukana on melkoinen ämpärillinen kuumia tunteita ja veren kohinaa eli melkoisesti chiliä, kuten nykyään tavataan sanoa. Kaari Utrion paksuja vanhempaan historiaan sijoittuvia romaaneja luonnehdittiin rouvaspornoksi, mutta Susimetsät lisäävät melkoisesti kierroksia. 

Lisää kirjasta blogissa.

Karen Swan: Kadotettu rakkaus (The Lost Lover)
Kolmas osa Kesytön saari -sarjaa.
Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava. Ilmestyy maaliskuussa.

Karunkauniin skotlantilaisen St. Kildan saaren ystävyksistä juuri Flora MacQueenin tulevaisuus on näyttänyt selkeältä ja valoisalta. Rakkaus varakkaaseen liikemieheen ja tutkimusmatkailijaan James Callaghaniin on varmalla pohjalla. Sitten äkillinen tragedia pakottaa Floran etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Luin sarjan aloitusosan Kesytön saari ja pidin eksoottisesta saaresta ja sen elämän kuvauksesta, mutta muuten en ihan vakuuttunut sarjan ideasta. Muut ovat kuitenkin vakuuttuneet, koska sarja jatkuu.

Eveliina Talvitie: Helga
Into. Ilmestyy helmikuussa. 

"Helga aloittaa uuden Ompelija-trilogian käsityöläisnaisista ja muodin voimasta. Teos on lumoava ja psykologisesti tarkka kertomus uskalluksesta, kauneuden kaipuusta ja mahdollisuuksien rajoista."

Kirja jo odotteleekin arvostelukappalepinossa vuoroaan. Naisten historia kiinnostaa. 

Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa (Mormor danset i regnet)
Suom. Saara Kurkela.
WSOY. Ilmestyy tammikuussa.

Historiallinen lukuromaani toisesta maailmansodasta, suuresta rakkaudesta ja kirvelevästä häpeästä.

Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoäidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja kolmen sukupolven naisten suhteisiin ja salaisuuksiin.

Katalogin mukaan tämä on ollut pitkäkestoinen bestseller Norjassa ja käynnistänyt keskustelun saksalaismiehittäjien kanssa seurustelleiden norjalaisnaisten kohtelusta. Tuo mieleen kaikuja muun muassa Tommi Kinnusen tuotannosta. Kiinnostaa siis kovasti!

 Mai Tolonen: Elin 
Warelia. Ilmestyy helmikuussa.

Autenttisten kirjeiden innoittama romaani suomalaisesta Elin Granösta, jota elämä kuljetti sata vuotta sitten eri puolille maailmaa Amerikasta Siperiaan. 

"Unohdetut elämät aukeavat välähdyksinä: Amerikan-siirtolaisen koti-ikävä, nuoren papinrouvan tunnot Siperian viimaisilla aroilla ja lumituiskuun häviävien pakkotyövankien kahleiden kalina."

Löyhää jatkoa romaanille Meiltä on aina lähdetty.

Timo J. Tuikka: Kylä josta pojat katosivat
Docendo. Ilmestyy huhtikuussa.

Maagisen inhorealistinen ja hirtehishumoristinen ruumiinavaus lappilaispoikien elämästä ja sen vaarallisuudesta eri aikakausina.

Kun Tunturi-Lappi-lehden päätoimittaja lähtee Lapin­kylään haastattelemaan käsivarren vanhinta miestä Kyyryä, pieni henkilökuva laajenee kolossaaliseksi kuvaukseksi kylästä ja sen mieskohtaloista 1930-luvulta 2020-luvulle. Arktisessa kulttuurien pakastearkussa toisiinsa kiinni jäätyvät vuosisadan suuret aatteet natsismista korpi­kommunismiin ja lestadiolaisuudesta massaturismiin.

Kuulostaa ainakin omaperäiseltä.

 

Satu Tähtinen: Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia
Moraalisten naisten kirjakerho -sarjan kolmas osa.
Otava. Ilmestyy helmikuussa.

Lontoo 1840-luku. Lady Elinor on kammonnut koko ikänsä seurapiirejä. Mieluiten hän seurustelisi vain luonnontieteitä käsittelevien kirjojensa kanssa. Nyt isä kuitenkin vaatii häntä avioitumaan.

Sarjan osat ovat olleet suosittuja niin sanotun tulisemmin maustetun viihteen ystävien keskuudessa.

 

Fiona Valpy: Sypressisokkelo (The Cypress Maze)
Suom. Johanna Laitila.
Otava. Ilmestyy tammikuussa.

Toscana, 1943. Beatrice on paennut Villa delle Colomben muurien suojaan. Kartanon puutarhan salaperäinen ja sokkeloinen labyrintti tarjoaa turvapaikan sodan julmuuksilta.

Vuonna 2015 Tess saapuu Villaan toipumaan rakastettunsa menetyksestä. Beatricesta on tullut paikan tilanhoitaja, ja hän johdattelee Tessin puutarhaan, sen kukkivan lohdun ja toivon ääreen.

Valpyn neljäs suomennettu kahden aikatason romaani. Olen itse lukenut Casablancan tarinankertojan, joka oli ihan hyvää viihdettä, vaikka ei aivan täysin omaan makuuni istuva.

 

Sasha Vasilyuk: Sankarien sukua (Your Presence Is Mandatory)
Suom. Jaakko Kankaanpää.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

Vuonna 2007 Ukrainassa kuolee Jefim Šulman – aviomies, isä, isoisä ja sotaveteraani. Jefimin leski löytää yllättäen miehensä tavaroista kirjeen KGB:lle, ja perhe joutuu muuttamaan käsitystään miehestä, jonka luuli tunteneensa, ja maasta, jonka puolesta Jefim kärsi.

Vuonna 1941 nuori Jefim liittyi puna-armeijaan puolustaakseen maataan ja juutalaisperhettään Hitleriä vastaan. Sodasta selviytyminen vaati kuitenkin uhrauksia, joita hän ei osannut kuvitellakaan – ja jotkut salaisuudet on vietävä hautaan asti.

Ukrainalainen kirjallisuus on minulle vielä täysin vierasta. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta kahden aikatason romaanilta, josta voisi hyvin aloittaa tutustumisen.

 

Katarina Widholm: Sydän täynnä kaipausta (Varma händer)
Betty-sarja osa 2.
Suom. Anna Heroja.
Gummerus. Ilmestyy tammikuussa.

Tukholma, 1942. Betty on naimisissa Molanderin lääkäriperheen pojan kanssa. Ajat ovat kovat, mutta Bettyllä on ihana tytär, kaunis koti ja palkitseva työ. Onnellinen hän ei kuitenkaan ole. Avioliitto rakoilee, ja Betty on huolissaan miehensä kyvyttömyydestä käsitellä rahaa ja alkoholia. ​Betty myös pohtii, mitä todella tapahtui hänen tyttärensä isälle, juutalaiselle yliopistolehtorille Martin Fischerille, joka katosi jäljettömiin.​

 

 

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Nummien kutsu -sarjan toinen osa.
Karisto. Ilmestyy maaliskuussa.

Kirjailija Kaisa Viitala teki näyttävän paluun painetun kirjallisuuden kentälle vuosi sitten Klaanin vieraana -romaanilla, ja kakkososaa on odotettu jo kovasti, minä myös.

Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.

Tarkoitus on kirjoittaa Klaanin suojeluksessa -kirjasta arvio lehteen.

NYT LUETTU: Onhan tämä kertakaikkisen ihana! Ilkeämielistä juonittelua ja härskiä kaksinaismoralismia riittää 1700-luvun säätyläispiireissä. Kun mukana vielä on vereslihainen poliittinen tilanne, ovatkin loistavan viihderomaanin ainekset koossa. Kaiken kruunaa sisukas ja itsekin melko tuittupäinen sankaritar Agnes. Rampa sankaritar raikastaa romanttisen romaanin.

Arvio ilmestynyt Salon Seudun Sanomissa 11.5.2025. 

"Viitala onnistuu oivallisesti herättämään henkiin 1700-luvun alkupuolen kiehtovan Skotlannin. Lukijat ihastuivat jo sarjan aloitusosan parissa sisukkaaseen Agnesiin, joka reippaasti murtaa romanttisen historiallisen romaanin konventioita."

Lisa Wingate: Haltialapset (Shelterwood)
Suom. Elina Salonen.
Sitruuna. Ilmestyy maaliskuussa.

Todellisiin tapahtumiin perustuva, tunteellinen ja mukaansatempaava romaani, jossa on kaksi aikatasoa.

Oklahoma, 1909. Yksitoistavuotias Olive Augusta Radley tietää, että hänen isäpuolellaan ei ole hyvät aikeet kahta choctaw-tyttöä kohtaan, jotka asuvat heidän kodissaan holhokkeina. Kun vanhempi tytöistä katoaa, Olive pakenee metsään ottaen mukaansa kuusivuotiaan Nessa-tytön. Yhdessä he aloittavat vaarallisen matkan kohtia karua Winding Stair -vuoristoa ja yrittävät pysytellä askeleen edellä alueella liikkuvia lainsuojattomia, aarteenmetsästäjiä ja epätoivoisia miehiä.

Oklahoma, 1990. Valerie Boren O’dell aloittaa työnsä vartijana Horsethief Trail kansallispuistossa toivoen rauhallista elinympäristöä itselleen ja pojalleen. Pian hänen saapumisensa jälkeen teini-ikäinen retkeilijä katoaa, ja luolasta löydetään kolmen lapsen jäänteet. Valerie ryhtyy tutkimaan tapausta yhdessä Choctaw-heimon poliisin kanssa, mikä paljastaa alueen synkän ja traagisen historian. 

Kuulostaa hyytävältä tarinalta. Olen lukenut Wingatelta aiemmin suomennetun romaanin Ennen kuin olimme sinun, jonka historiallisesta tasosta pidin kovasti mutta jonka nykypäivän taso oli makuuni turhan kiiltokuvamainen.

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu (Maisie Dobbs)
Suom. Tuulia Tipa.
Tammi. Ilmestyy helmikuussa.

13-vuotias Maisie Dobbs työskentelee palvelijana aristokraattisessa lontoolaisperheessä. Hänen työnantajansa, suffragetti lady Rowan Compton ottaa älykkään tytön siipiensä suojaan, ja Maisie pääsee opiskelemaan Cambridgeen. Sodan syttyminen muuttaa kaiken, ja Maisie värväytyy sairaanhoitajaksi rintamalle. Vuosia myöhemmin, 1920-luvun lopussa, hän saavuttaa unelmansa ja perustaa oman etsivätoimiston. Ensimmäinen toimeksianto vie hänet paitsi murhaajan jäljille myös takaisin sotaan, jonka hän on niin kovasti yrittänyt unohtaa.

Ehdottomasti lukulistalla!

Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka
Otava. Ilmestyy tammikuussa.

1943. Poikansa Saksan itärintamalla menettänyt Alma saa Hitleriltä kutsun vieraisille. Se on 13 lapsen äidin ensimmäinen ulkomaanmatka. Jo lentokone, johon SS-miesten omaiset Malmilla nousevat, on Almasta uskomaton ilmestys.

2023. Alman lapsenlapsenlapsi Ilona lentää ammatikseen. Hän saa käsiinsä Alman matkalta lähettämät kirjeet ja järkyttyy ihailevasta sävystä, jolla Alma kaikkea näkemäänsä kuvailee.

Myös Johanna Vuoksenmaata haastateltiin Karjaan Kirjakekkereillä 22.3.2025. Kiinnostava romaani, todellakin. Lukulista vain venyy!