Pertti Jarla: Fingerpori - kuntauudistus

Olen aikaisemminkin täällä blogissani tunnustanut, että vaikka en ole mikään sarjakuvien suurkuluttaja tai asiantuntija, luen mielelläni Pertti Jarlan Fingerpori-sarjan strippejä. Meille tulee kaksi sanomalehteä, joissa molemmissa julkaistaan Fingerporia kuudesti viikossa. Stripit ovat siis jo ainakin kahdesti luettuja, kun ne saa ostaa kovakantisina ja värillisinä albumeina. Nämäkin olen itselleni koonnut kaappiin.

Uusiotavaraa ja kierrätystä on myös Fingerpori – kuntauudistus -albumi, jonka ostin viime viikolla poiketessani taidenäyttelyssä käydessäni Ateneumin kaupasta. Ateneumin kirjakauppa on poikkeamisen arvoinen. Tarjolla on hyvän taidekirjavalikoiman ohella hieman valtavirrasta poikkeavaa kaunokirjallisuutta ja ihan hyvätasoinen sarjakuvavalikoima. Jos tuntisin lajityyppiä paremmin, olisin kenties tehnyt muitakin hankintoja, mutta nyt aika ei riittänyt syvällisempään tarjonnan tutkailuun.

Kuntauudistus-kirja on formaatiltaan perinteistä suurikokoista sarjakuva-albumia kätevämpi. Stripit on painettu sivuille vertikaalisesti, eli ne luetaan ylhäältä alaspäin. Tämä toimii mainiosti kolmikuvaisilla ja melko hyvin kaksikuvaisilla stripeillä, mutta jos alkuperäinen piirros on ollut yhden kuvan strippi, joka on kolmen kuvan levyinen, se on pitänyt painaa sivulle poikittain. Näitä poikittaisia kuvia on kirjassa vain muutama. Muuten kirjaa on miellyttävämpi käyttää kuin esimerkiksi Kamppailuni-albumia, joka on muodoltaan pitkulainen. Stripit on siihen painettu alkuperäisten tapaan horisontaalisesti, mutta vain yksi sivua kohden, kuten tässä Kuntauudistuksessakin. Pieni koko on mukava, mutta hintaa olisi saanut varmasti alas, jos olisi tyydytty pehmeisiin kansiin. Nyt Kuntauudistuksessa on kovat kannet.

Kirjan stripit on löyhästi ryhmitelty aihepiireittäin, ja jokaisen aiheen alkuun on kirjoitettu parin-kolmen sivun mittainen johdantoteksti. Nämä jaarittelut eivät aina toimi kovin hyvin, ja olenkin sitä mieltä, että Jarlan huumori puree parhaiten lyhyenä ja ytimekkäänä strippinä. Stripit nimittäin jaksavat hihityttää vielä kolmanteen tai viidenteenkin kertaan luettuina. Tosin en ole aivan varma, ovatko välijaaritukset Jarlan vai albumin toimittajan Vesa Kataiston kirjoittamia. Osa strippien vitseistä on härskejä kaksimielisyyksiä, jotka kuluvat nopeasti, mutta joukossa on kielioivalluksia, jotka kuuluvat helmien joukkoon. Välillä on hierottava älynystyröitäänkin, että vitsi aukenee. Tietysti avuksi on, jos lukijan huumorintaju on jo valmiiksi hieman nyrjähtänyt rahvaanomaisuuden suuntaan J.

Jarlan terveiset kriitikoille!

Fingerpori – sopii yrittää!

Pertti Jarla: Fingerpori – kuntauudistus

Arktinen banaani 2012. 192 s. 

Bibliofiilien seura tominnassa :)

Kuva on laittomasti kopioitu ja skannattu tähän, mutta ihan laillisesti sen ja muut Pertti Jarlan sarjakuvat voi käydä lukemassa Hesarin sivuilta. Kuvan piirros sopii kuin valettu keväällä kirjablogeissa käytyyn vakoilu- ja kirjahyllytiirailukeskusteluun. Jarlakin siis on joutunut hengenheimolaistemme uhriksi!

Homonyymihuumoria harjannostajaisiin

Lahjakortillani lopultakin raaskin ostaa ensimmäisen Pertti Jarlan Fingerporikokoelmani, vaikka olen ollut Fingerpori-fani jo pitkään. Seuraan paikkakunnan tapahtumia kahdesta sanomalehdestä päivittäin. Opastin myös joulupukkia sen verran, että vuoden 2011 seinäkalenteri on samaa sarjaa. Harmittamaan on jäänyt, että en aiemmin tänä vuonna ostanut kokoelmia, kun tekijä itse oli signeeraamassa tuotantoaan kirjakaupassa.

Olisin ostanut loogisesti ensimmäisen kokoelman ensimmäiseksi, mutta albumia ei eilen ollut paikallisessa kirjakaupassa saatavana, joten tyydyin osaan kaksi, nimeltään Fingerpori 2. Valinta ei ollutkaan hassumpi, sillä kirjan esipuheeksi on painettu ensimmäisestä albumista Hesarissa ilmestynyt lyttäävä arvostelu. Kontrasti on kutkuttava. Olli Alho pistää koko Fingerporihuumorin halki poikki pinoon:

”Jarlan kuvakomiikkaa elähdyttää homonymiaksi kutsuttu ilmiö, siis se, että kielen kaksi sanaa ovat kirjoitusasultaan samat, mutta merkitykseltään erilaiset. Tämä erityisesti koululapsia riemastuttava seikka on kielen varhaisessa oppimisvaiheessa tärkeä väline sen monien mahdollisuuksien hahmottamisessa, mutta jaksaa yleensä kiinnostaa aikuista kielen puhujaa vain rajatussa määrin. Kroonisen ärtyisä Rivo-Riitta edustaa Fingerpori-kokoelman vitsirekisterissä aikuismaisempaa otetta, joka saattaa vedota ainakin harjannostajaishuumorin ystäviin.”

Tulipahan ainakin oma huumorintaju mukavasti luokiteltua, mutta minkäs teet, ehkä seura on tehnyt kaltaisekseen. Vaikka suurin osa kokoelman stripeistä oli jo entuudestaan tuttuja, naureskelin niitä ääneen. Ehkäpä jutut eivät niin kovin korkeatasoisia aina ole, mutta ne ovat kutkuttavan kekseliäitä kieroutuneisuudessaan. Jarlan piirrostyyli on sopivan karkeaa mutta oivaltavaa sekin, joten huumori irtoaa usein juuri kuvan ja sanaleikin yhteistyöstä, niin kuin sarjakuvassa pitääkin.

Oma suosikkihahmoni on Heimo Vesa, Fingerpolin tutkija. Koko Fingerpoli on hulvattoman hauska tiedekeskus veitsenterävine innovaatioineen.

P.S. Rivo-Riitalla on oma FB-sivu, kannattaa kurkata!