Miltä tuntuisi olla mies ja elää vankina naisen ruumiissa?
Miten taistella tiensä ulos, kun tietoa ja vertaisia ei tunnu olevan koko
universumissa? Miten selviytyä ja kasvaa ehjäksi ihmiseksi tällaisissa
ristipaineissa?
Näin raastaviin kysymyksiin voi saada vastauksia Marja Björkin romaanista Poika. Marion tietää jo pienenä olevansa
oikeasti poika, vaikka onkin tyttö. Alakoulun alimmilla luokilla hänen hartain
toiveensa on, että hänelle alkaisi kasvaa pippeli. Kun aikanaan Marionin rinnat
alkavat kasvaa, hän haluaisi mieluiten kuolla. Miten peittää tissit? Idealsiteet ja jeesusteippi auttavat, mutta eivät tarjoa lopullista ratkaisua.
Missä voi käydä vessassa, kun on mies naisen ruumiissa? Kun
ulkoinen olemus on vahvan maskuliininen, ei voi mennä naistenhuoneeseen
aiheuttamatta hämminkiä. Miestenhuoneessa taas voi muuten joutua kiusalliseen
tilanteeseen. On siis viisainta pidätellä? Entä missä pukuhuoneessa voi vaihtaa
ylleen työhaalarit ammattikoulussa, kun papereiden mukaan on tyttö mutta muuten
on kuin muutkin jätkät?
Pienenä oli vaikea käsittää, miksei voinut lähettää
kaverinsa kanssa rakkauskirjeitä luokan tytöille. Paljon pahempaa kuitenkin
oli, ettei uskaltanut paljastaa rakastetulleen olevansa ruumiiltaan nainen, kun
suhde oli jo jatkunut liian kauan. Onko naisen ruumiissa elävä mies lesbo, kun
hän rakastaa naista?
Marionilla on muitakin ongelmia kuin oman identiteetin
rakentamisen mahdottomuus. Perhe on ollut kovilla kauan. Äiti on paennut
menneisyyttä kahden lapsensa kanssa Rovaniemeltä pääkaupunkiseudulle, kun isä
on jättänyt perheelleen vain velat ja häpeän. Yksinhuoltajalla ei ole helppoa,
mutta Marionin ja Aaronin äidissä on särmää. Tiikeriemon raivolla hän taistelee
lapsensa puolesta, vaikkei aina tätä ymmärräkään. Ei ole helppoa hyväksyä,
ettei oma lapsi sovi mihinkään tunnettuun muottiin.
Poika on
koskettava ja ravistelevakin kirja tärkeästä aiheesta. Sukupuoli ei tosiaankaan
ole mustavalkoinen joko-tai-kysymys, vaan paljon monisyisempi. Marionin tarina on
vaikeuksista ja mustista kausista huolimatta valoisa ja toiveikas: tällaisenkin
kokoisen asian kanssa voi selviytyä ja päästä kokonaiseksi. Helppoa ei ole, ja
rohkeutta tarvitaan. Marion on myös onnekas, koska hän kohtaa lapsuutensa ja
nuoruutensa aikana kuitenkin pääasiassa fiksuja ja hyviä ihmisiä. Voi vain
kuvitella, millainen tarina voisi olla, jos Marion olisi elänyt toisenlaisessa
ympäristössä tai ajassa. Erityisen koskettavaksi romaanin tekee tieto, että
romaani pohjautuu Björkin oman pojan tarinaan.
Pidin kovasti Björkin Pojassa
käyttämästä kielestä ja tyylistä. Kummatkin ovat juuri sopivalla tavalla
suoraviivaisia ja rosoisia. Mitään ei kaunistella, muttei myöskään turhia
mässäillä ikävillä tai rumilla asioilla. Kertomus etenee kronologisesti, ja
koko ajan lukija voi olla turvallisin mielin lopun suhteen. Kaikki kääntyy
kuitenkin lopulta paremmaksi.
Marja Björk: Poika
Like 2013. 215 s.
Äänikirjan lukija
Ville-Veikko Niemelä, kesto 4 h 24 min.
Painettu kirja saatu kustantajalta, äänikirja ostettu itse.
