torstai 3. toukokuuta 2018

Veera Salmi: Saari #nuortenkirjatorstai




Saari sijaitsee Tyynellämerellä Galapagossaarten uloimmassa kolkassa. Sinne on hankala löytää, jollei tiedä, mitä etsii. Sen keskellä on ollut tulivuori, josta on jäljellä laavamuodostelmia ja makeavetinen lampi. Saari on oikea asumaton paratiisi kilpikonnineen, apinoineen ja papukaijoineen. Sinne Hansama on päättänyt perustaa turvapaikan kaltoinkohdelluille nuorille.

Veera Salmen nuortenromaani Saari on aivan kuin Saari, josta se kertoo: vaikeasti tavoitettava mutta kun sinne lopulta on löytänyt, ei sieltä enää haluaisi pois. Ja jos sieltä joutuu pois, kaipaa sinne lopun ikänsä. Näin kävi ainakin minulle. Alku oli hieman kivikkoista. En oikein päässyt jyvälle, millaista tarinaa minulle oltiin kertomassa. Minäkertojia on useita, ja Hansama-niminen kertoja kommentoi ahkerasti tarinaa lukijalle antaen lukuohjeita. Vähitellen huomasin kuitenkin tulleeni imaistuksi kertomuksen syövereihin ja kiintyneeni sen siipirikkoihin henkilöihin. Jännitin heidän puolestaan toivoen parasta mutta peläten pahinta. Kun kirjan sivut alkoivat uhkaavasti huveta, oli sydämeni karrella ja silmissäni petollista sumua.

Salmi ei todellakaan päästä lukijaansa helpolla. Saari on kerrontatyyliltään piristävän erilainen nuortenkirja, mutta samalla pikkuisen vaikeakin. Mietin lukiessani moneen kertaan, että kokematon lukija saattaa luovuttaa alkumetreillä, mikä olisi todella sääli. Jos Saarta, kuten kovasti toivon, luetetaan kouluissa, kannattaa ainakin alkuun opettajan lukea kirjaa ääneen, jotta kaikki varmasti pääsevät mukaan. Sitten se onkin jo menoa!

Hansama on työorientoituneiden vanhempiensa laiminlyömä lapsi, joka jo viisivuotiaana alkoi mielessään kehitellä suunnitelmaa Saaresta. Sinne hän päätti kadota, kunhan sopiva hetki koittaisi. Lopulta Hansama lavastaa oman kuolemansa ja häipyy lopullisesti. Saarelle lähteminen ei kuitenkaan ole mikään helppo projekti, ja Hansama päätyy piileskelemään kaupungin vetoisilla ullakoilla. Ullakkokomeroihin hylättyjä tavaroita korjaamalla ja myymällä hän alkaa koota pääomaa Saari-projektinsa hyväksi.

Ullakolla Hansama myös tutustuu irokeesitukkaiseen Simoniin, joka ajoittain tuuraa lattiankiillotuskoneen ajajaa lentokentällä. Simon vie Hansaman ja joukkoon liittyneen Malalan piiloon Lappiin sukunsa omistamaan entiseen turistihotelliin. Pian joukkoon liittyy myös porukan kolmas jäsen Morris. Kaikille nuorille on yhteistä, ettei heillä ole ollut näkyvissä lainkaan toivoa entisessä elämässään. Ainoa ratkaisu on ollut jättää kaikki ja lähteä Saarelle. Hotelli Mahamor on välietappi tällä matkalla.

Kovinkaan monet varsinaiset juonenkäänteet eivät ole aivan viimeisen päälle realistisia, mutta sillä ei ole niin väliä. Paljon tärkeämpää on tutustua Hansaman, Malalan, Morrisin, Simonin, Edisonin ja Jamalin, Rastaan ja Nonamen tarinoihin ja kohtaloihin. Ne Salmi osaa kertoa niin sydämeenkäyvästi, että sellaiseen harvoin olen törmännyt. Kaikkien lasten ja nuorten kertomukset ovat eri tavoin lohduttomia ja raastavia, mutta silti Saaren yleistunnelma on toiveikas ja jopa kepeä. Koskaan asiat eivät ole niin huonosti, etteikö jotain voisi tehdä tilanteen parantamiseksi. On vain käytävä toimeen! Kaveria ei jätetä, ja iltanuotiolla kerrotaan ja kuunnellaan hyviä tarinoita sekä jaetaan huolia ja murheita.

Saari samaan aikaan on ja ei ole juuri sellainen paikka kuin Hansama on mielessään sitä vuosia mielikuvitellut. Onko erakoituminen kuitenkaan lopulta mikään ratkaisu? Voiko kaiken vain jättää taakseen ja olla piittaamatta mistään? Mikä on Saarelle pääsyn hinta? Näitä kysymyksiä nuoret joutuvat lopulta miettimään ja punnitsemaan tuskallisesti.

Saari ei siis ole aivan helppo nuortenromaani. Hansama antaa loppupuolella muutamia tulkintavaihtoehtojakin lukijan punnittavaksi, mutta yhtä kaikki kokonaisuus on kutkuttava. Toivoisin, että tähän kirjaan malttaisi tarttua mahdollisimman moni lukija. Se sopii yhdessä luettavaksi yläkoulussa (ja kannattaa tosiaan auttaa kokemattomia lukijoita alkuun pääsyssä, se maksaa kyllä vaivan moninkertaisesti). Tämä on oivallinen teos nuorten aikuisten lukijoiden käsiin. Kovasti toivoisin, että myös nuorten vanhemmat lukisivat tämän!

Koulukäytössä Saari on varmasti antoisa. Sen avulla voi käsitellä monenlaisia nuoria koskettavia teemoja. Jo itse tarinassa on paljon pureskeltavaa, samoin rakenteessa ja tyylissä. Salmen kerronta on herkullisesti samaan aikaan koskettavaa ja hauskaa. Tämän hienovireisesti rakennetun jännitteen analysointi voisi olla vaikkapa lukioikäisille lukijoille sopiva pähkinä, samoin Salmen runsaasti viljelemä metakerronta. Miten se vaikuttaa lukukokemukseen?

Veera Salmi: Saari
Otava 2018. 350 s.

Arvostelukappale.



Veera Salmi: Saari 

Tulossa:



Sini Helminen: Veden vallassa 10.5.2018
Anne Leinonen: Noitakirja 17.5.2018

2 kommenttia:

  1. Minä ihan vain laittamiesi lyhytkommenttien perusteella ja tekstiä lukematta lainasin tämän kirjastosta, odotan!

    VastaaPoista
  2. Kansi oli hieno ja aikalailla sen perusteella otinkin tämän lukuun. Olen vasta alussa ja niin kuin sanoit, teksti on aika erikoista. Ennakkoluulojen alettua ottaa minussa ylivallan rupesin kaivelemaan arvosteluja ko. kirjasta ja löysin tämän. Ehkä sain nyt tarpeeksi rohkeutta jatkaakseni lukemista. :D Kiitos!

    T: Mikko / Kirjahurjake.blogspot.com

    VastaaPoista