torstai 8. helmikuuta 2018

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu #nuortenkirjatorstai




Sielunsiskot. Siamilaiset kaksoset. Näin kuvailee kuusitoistavuotias Alma itsensä ja parhaan ystävänsä Sofian keskinäistä suhdetta. Kuusitoistavuotiaat tamperelaistytöt ovat olleet kuin paita ja peppu kymmenen vuotta, alakoulusta asti. Nyt he käyvät kotikaupunkinsa eri lukioiden ensimmäistä vuotta, mutta yhteys on edelleen yhtä vahva. Vapaa-aika kulutetaan yhdessä, ja surut ja ilot jaetaan.

Alma on aina pitänyt Sofian perheestä ja erityisesti tämän mukavasta ja rennosta äidistä Marista. Sofian kotona on aina jotain mukavaa ekstraa heille tytöille, kun taas Alman omassa perheessä elämä on arkista ja tylsää. Ei Almankaan koti ole huono tai elämä vaikeaa, mutta mitään hohtoa ei kaikessa tavallisuudessa ja turvallisuudessa tytön mielestä ole.

Tyttöjen elämän suurimmat huolet liittyvät arkisiin koulumurheisiin. Erityisesti Sofialla on koulustressiä, jopa jonkinlaisia paniikkihäiriön oireita. Koeviikkojen paineita puretaan yhdessä herkkuövereillä ja Sofian isän lämmittämässä paljussa.

Sitten kaikki muuttuu Alman osalta kuin taikaiskusta. Eräänä iltana salilta palatessaan hän nimittäin näkee jotain sellaista, jota ei olisi halunnut nähdä, eli Sofian äidin Marin hyvin arveluttavassa mutta valitettavan yksiselitteisessä tilanteessa. Marin pisteet Alman silmissä romahtavat silmänräpäyksessä, mutta samalla hän huomaa joutuneensa todella ikävän valinnan eteen. Pitäisikö hänen kertoa tietämänsä asia Sofialle, vaikka sen seurauksena rakkaan ystävän maailma romahtaa? Kestääkö Sofia totuuden? Olisiko sittenkin parasta pitää kaikki omana tietonaan?

Alman mielenrauha on mennyttä. Uni ei tule, ruoka ei maistu. On pakko ottaa etäisyyttä Sofiaan. Lopulta Alma päättää kertoa pulmastaan luokkakaverilleen Sampalle. Yhdessä nuoret alkavat kehittää eteenpäin Alman hahmottelemaa toimintasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on poistaa koko ongelma päiväjärjestyksestä ilman, että Sofia ja tämän perhe saa koskaan tietää mitään. Homma miltei lähtee lapasesta, ja Alma joutuu käymään tiukkoja vääntöjä omatuntonsa ja oikeudentajunsa kanssa.

Keski-ikäisen lukijan oli hieman vaikea niellä suurta salaisuutta ja kauhistuttavaa rikosta, jonka Alma sattumalta joutuu näkemään, ja kaikkea sitä, mitä siitä sitten seuraa. Mutta kaikesta epäilystäni huolimatta tempauduin kuin varkain Laura Suomelan Silmänkääntötemppu-romaanin teinimaailmaan. Suomela kuvaa nuorten elämää raikkaasti, ja vaikka Alma kohtaa vaikeita eettisiä pulmia eikä kaikki suju aivan suunnitelmien mukaan, on romaanin maailma kuitenkin hyvin viaton. Moni asia ratkeaa lopussa parhain päin, vaikka totaalisiirappiselta Happy Endiltä onneksi vältytäänkin.

Viehätyin Suomelan lempeän positiivisesta nuorten elämän kuvauksesta, eivätkä kirjan tarinan läheskään kaikki aikuisetkaan onneksi käyttäydy arveluttavasti. Erityiskiitos eloisasta Tampereen kuvauksesta!

Silmänkääntötemppu uponnee kuin veitsi voihin yläkoulun ylimpien luokkien (tyttö)lukijoihin eivätkä jo lukioon itsekin ehtineet sitä hyljeksine. Teosta voisi luonnehtia viattomaksi YA-kirjallisuudeksi. Mukava välipalakirja läksyjenluvun lomaan.

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Karisto 2017. 208 s.


Arvostelukappale.





Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu

Tulossa:

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 15.2.2018

Riina Mattila: Järistyksiä 22.2.2018
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 1.3.2018
Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan 8.3.2018
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat 15.3.2018

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa sellaiselta aika leppoisalta välipalakirjalta. Minä selvästi kaipailen nuortenkirjoiltani jotain draamaa tai seikkailua tai mysteeriä, kun nämä "ihan tavalliset" eivät ihan sytytä vaikka niitä kohdeiässä taisinkin jonkin verran lukea. Liekö omassa elämässä ihan riittävästi sitä tavallista sitten? :D Vähän kyllä kiinnostaa nyt kuitenkin, että miten tästä suuresta ongelmasta nyt selvitään joten laitanpa korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oivallinen välipalakirja ja nimenomaan omalle kohderyhmälleen. Aikuista (saati keski-ikäistä) lukijaa tämä ei välttämättä kauheasti puhuttele mutta ei ole tarviskaan. On ok lukea välillä kevyttä, myös nuorena ja nuorena aikuisena. Muistelisin ainakin itse sellaista kaivanneeni ja löytäneenikin silloin.

      En halunnut jutussani sitä keskeistä käännettä paljastaa, vaikka se tapahtuu suhteellisen alkuvaiheessa tarinaa. Saavatpa lukupäiväkirjan täyttäjät nähdä edes hieman vaivaa :D

      Poista