Heinäkuun hurmeiset niityt on seitsemäs osa JP
Koskisen Murhan vuosi -dekkarisarjaa. On siis onnellisesti ohitettu kuuluisa puolenvälin
krouvi. Kenties virstanpylvään saavuttamisen ilosta kirjailija on
hienovaraisesti uudistanut sarjaa tässä vaiheessa.
Aikaisemmissa osissa yksityisetsiväkaksikko on varsinaisten
tutkittavien tapausten ohessa ratkonut suomalaisen rikoshistorian kimuranteimpia
tapauksia kuten Bodomjärven murhia, mutta tällä kertaa ei aloitetakaan uutta
rikospähkinää. Sen sijaan nykyhetken pääjutun rinnalla kulkee 1700-luvun
Hämeenlinnaan sijoittuva rinnakkaistarina, jossa lensmanni Carolus Musse nihti
Johannes Eldforss apunaan ratkoo kimuranttia lukkarin murhaa. Syyllinen näyttää
olevan itse paholainen.
Rinnakkaistarina tapahtuu Juho Tulikosken unissa. Miehen
unimaailma on mennyt raiteiltaan ilmeisesti vahvan kipulääkityksen, kooman tai
trauman takia. Murhan vuoden edellinen osa Kesäkuun kalmantanssi
nimittäin päättyi melkoiseen koukkuun, jossa Juho sai luodin kylkeensä.
Kun Juhoa vielä paikkaillaan sairaalassa, yksityisetsivätoimiston
pomo Kalevi Arosuo ottaa uuden asiakkaan. Raimo Kuikka toivoo, että Arosuo
selvittäisi, kuka oikeasti tappoi hänen lankonsa, jonka taposta hänen siskonsa Hillevi
on istunut vankilassa jo kolme vuotta. Tapaus vaikuttaa mielenkiinnottomalta.
Hillevi on tunnustanut pistäneensä miehensä Tommin kuoliaaksi
fileerausveitsellä, eikä paikalla ole ollut muita. Miksi Raimo on juuri nyt
innostunut saamaan siskonsa pois vankilasta?
Kaksikko ryhtyy selvittämään jo täysin selvältä vaikuttavaa juttua
lähinnä velvollisuudentunnosta. Miehet jututtavat Tommin ryyppykavereita,
Hillevin naapuria sekä äitiä laihahkoin tuloksin. Johonkin tulenarkaan he
kuitenkin osuvat, koska periaatteessa sairauslomalla olevan Juhon vointi
huononee välillä huolestuttavasti.
Toimeksiannon lisäksi huolia aiheuttavat Arosoiden kotitalon
kattoremontti sekä Kalevi Arosuon menneisyyttä penkovat entiset virkaveljet. Usuttaako
Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Hannu Manalkivi tosiaan poliisia vanha
vihollisensa kimppuun? Juholla on lisäksi edelleen omat aavistuksensa enonsa hämärästä
menneisyydestä.
Heinäkuun hurmeiset niityt jätti minut vähän ristiriitaisiin
tunnelmiin. Pidin kovasti Juhon unimaailmaan sijoitetusta historiallisesta rikostarinasta,
se oli itse asiassa kirjan parasta antia. Koskisen kirjoitustyylin letkeä humoristinen
pilke tulee siinä parhaiten esille. Unimaailman tarinalla on tietysti linkkinsä
nykyhetken juoneen, ja arvasin osittain sen avulla Hillevin miehen todellisen tappajan.
Sen sijaan varsinainen pääjuoni ei oikein tällä kertaa päässyt
kunnolla käyntiin, vaikka siinäkin on toki hetkensä. Kalevi Arosuon ja muun
suvun menneisyyden sotkut alkavat myös olla jo jokseenkin perusteellisesti
setvityt.
JP Koskinen: Heinäkuun hurmeiset niityt
CrimeTime 2021. 298 s.
Arvostelukappale.
Murhan vuosi -sarja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti