tiistai 16. lokakuuta 2018

Antti Tuomainen: Pikku Siperia #dekkaritiistai




Tämä on kuin Siperia. Mikään ei toimi niin kuin pitäisi. Kaikki on epäselvää. Tämä on kuin… pienikokoinen Kamtsatka, kuolemaa ja eristystä… Pikku Siperia. Se tämä on.


Itä-Suomen perukoilla talviyössä kiitää Audi hurjaa vauhtia. Virkaheitto rallikuskitähti Tarvainen kiskoo Koskenkorva-pullon loppuja ja painaa samalla Audin kaasupolkimen lattiaan. Miehellä on vain kaksi vaihtoehtoa: ralli tai kuolema. Rahoittajaa rallitallille ei ole löytynyt, joten vaihtoehtoja on enää yksi. Juuri ennen kallioleikkausta Audin kartturinpuolelle kuitenkin mäjähtää nelikiloinen meteoriitti.

Viikkoa myöhemmin on jo selvää, että meteoriitti on sekoittanut totaalisesti pienen Hurmevaaran kylän ja seurakunnan elämän. Meteoriitti on todennäköisesti harvinaisia metalleja sisältävä mötikkä, jonka hinnaksi arvioidaan karkeasti miljoona euroa. Sitä ollaan tulossa hakemaan parempaan talteen, mutta vielä neljän vuorokauden ajan se on hurmevaaralaisten kontolla ja vartioitavana sotamuseossa.

Kyläläiset kokoavat vastentahtoista vapaaehtoisjoukkoa, jonka on tarkoitus vartioida mötikkää museon aukioloaikojen ulkopuolella eli käytännössä öisin. Tarvetta vartioinnille selvästikin on, sillä miljoonan euron potille olisi tarvetta melko monelle paikkakuntalaiselle ja myös ulkopuolisille jopa valtakunnanrajan toiselta puolelta.

Jos meteoriitin jysähtäminen kartturinpenkille oli järkytys rallikuski-Tarvaiselle, on Krista-vaimon raskausuutinen vielä suurempi yllätys Hurmevaaran seurakunnan pappi Joel Huhdalle. Joel tietää täysin varmaksi, että hän ei voi saada lapsia. Tämä pieni yksityiskohta vain on aikanaan jäänyt vaimolle kertomatta. Kuka voi olla Kristan lapsen isä? Joku kylän miehistä? Mutta miten ja milloin? Miksi Joelilla ei ole ollut asiasta pienintäkään aavistusta? Mustasukkaisuus iskee kuin moukari miehen sydämeen.

Kun museon yövuorolaisista alkaa olla niukkuutta, Joel ilmoittaa ottavansa kaikki jäljellä olevat vuorot hoitaakseen. Onpahan aikaa miettiä muuttunutta perhetilannetta rauhassa. Heti ensimmäisenä Joelin vahtivuoroyönä museoon murtaudutaan. Varkaat kuitenkin möhlivät kohtalokkaasti. Joelille jää yön hurjista käänteistä käteen kaksi johtolankaa: viekoittelevan hajuveden tuoksu ja murtovaras, joka on saanut haavan olkavarteensa.

Tapahtumat lähtevät vyörymään kiihkeällä vauhdilla ja ne saavat absurdeja käänteitä toinen toisensa jälkeen. Kyläläisistä kuka tahansa tuntuu mahdolliselta murtovarkaalta, ja meteoriitin perässä tuntuu olevan useitakin porukoita. Kehen voi luottaa? Tilannetta ei lainkaan helpota Joelin henkilökohtainen tilanne, kun osa hänen rikollisiksi epäilemistään henkilöistä saattaa olla myös Kristan lapsen isä. Entä onko Kristakin mukana meteoriitin tavoittelijoissa? Kerta toisensa jälkeen Joel on suoranaisessa hengenvaarassa, mutta periksi hän ei anna. Hänen vartioimaansa meteoriittia ei varasteta.

Antti Tuomainen jatkaa mustan huumorin reippaasti leimaamien dekkareittensa sarjaa uutuudellaan Pikku Siperia. Lajityyppi selvästikin jakaa lukijansa, kuten huumorilla monesti on tapana: se joko iskee tai ei iske. Pari vuotta sitten ilmestynyt Mies joka kuoli oli aivan huippuhyvä hieman lepsusta loppuratkaisustaan huolimatta, Palm Beach Finland ei aivan saanut minua liekkeihin, mutta Pikku Siperia sen sijaan oli taas naulitseva ja hykerryttävä lukukokemus, loppuun asti.

Tuomaisen niukka ja taloudellinen lause on mieleeni. Huumori tulee paitsi absurdeista juonenkäänteistä myös lakonisesta kielestä, jotka ovat keskenään oivasti ristiriidassa. Joelin hahmon ristiriitaisuus on herkullinen. Hengenmies ja sielunpaimen on seurakuntalaisten silmissä harmiton tapaus, mutta he eivät ota huomioon Joelin saamaa sotilaskoulutusta ja -kokemusta, eivätkä voi tietää miestä syövästä ja samalla energiaa antavasta mustasukkaisuudesta ja kostonhimosta. Joel on taitava kuuntelija, joka osaa peittää omat tunteensa ja ajatuksensa. Siitäkään seurakuntalaisilla ei ole aavistusta, että uskonasioissa Joel on lähinnä epäilevällä kannalla.

Eristynyt, eksentristen ihmisten asuttama rajaseudun kylä on mainio näyttämö painajaismaisiksi äityville tapahtumille. Lähin poliisi on tunnin ajomatkan päässä, joten kyläläisten ja Joelin on selvittävä omillaan. Kaiken kuorruttaa paksu lumipeite ja paukkuva pakkanen.

Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Like 2018. 295 s.

Arvostelukappale.


#dekkaritiistai-sarja:
Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia

Tulossa:
Tuire Malmstedt: Pimeä jää


1 kommentti:

  1. Olen lukemassa tätä, loppupuolella jo. Minusta pappi Joel on mainio henkilöhahmo. Loistavasti Tuomainen kertoo miestä kalvavasta mustasukkaisuudesta.

    VastaaPoista