M. & U. Susimetsä: Salamurhaajan merkki. Kuninkaan rakuunat 3

Toukokuun 1631 Magdeburgin tuhoisan taistelun tuoksinassa Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin rakuunat todistivat, miten petturi d’Albert avasi kaupungin portit viholliselle. Kapteeni Josif Svärdillä, kersantti Tomas Rapirilla ja ruotumestari Japhet Hammarilla on henkilökohtaisiakin kalavelkoja perimättä d’Albertilta, ranskalaiselta upseerilta, joka sieppasi magdeburgilaisen kauppiaan tyttären, kauniin Juliette Gerholdin, pitääkseen kuninkaan rakuunoita pihdeissään ja saadakseen kaupungin raadin taipumaan tahtoonsa.

Petollinen d’Albert on tiettävästi palannut Pariisiin jatkamaan juonittelujaan, ja kuningas lähettää uskollisimmat rakuunansa tämän perään kostamaan ja varoittamaan kardinaali Richelieuta. Pariisiin matkaavat Svärd juuri Ruotsista saapuneen vaimonsa Barbron ja neitoikää lähenevän tyttärensä Britan kanssa, Hammar vaimonsa Annan kanssa (joka on pestattu Barbro-rouvan palvelijattareksi) sekä tietysti Rapir.

Seurueeseen kuuluvat myös kauppias Franz Gerhold ja tämän miekkaileva Juliette-tytär, johon Tomas on korviaan myöten rakastunut. Svärd perheineen asettuu Gerholdien perheen taloon vieraaksi. Franzin veli Otto on huolehtinut suvun omaisuuden kartuttamisesta Pariisissa ja eri puolille suuntautuneilla jännittävillä matkoillaan.

Juuri ennen kuin rakuunat pääsevät audienssille pelätyn ja kunnioitetun kardinaali Richelieun luo, tämä yritetään murhata Pariisin kaduilla. Kardinaalin saattueen kimppuun käydään, kun tämä on palaamassa vaunuillaan virka-asunnolleen. Hyökkääjien käytös ja ulkonäkö ovat poikkeuksellisia, ja kardinaalin henki on vain hiuskarvan varassa. Kardinaalin henkilökohtaisesta turvallisuudesta huolehtiva luutnantti d’Albert on laiminlyönyt tehtävänsä räikeästi…

M. & U. Susimetsän kunnianhimoinen ja laadukas historiallinen viihderomaanisarja Kuninkaan rakuunat on nyt edennyt kolmanteen osaan, kun Salamurhaajan merkki ilmestyi parisen viikkoa sitten. Kyseessä on siis 1600-luvun kolmikymmenvuotisen sodan melskeisiin liittyvä seikkailuromaanisarja, jossa päähenkilöjoukon muodostaa kuningas Kustaa II Adolfia palvelevan fiktiivisen rakuunakomppanian ydin.

Upseerin miekassa ja Kuriirin viitassa on keskitytty enemmän sotaan ja erityyppisiin taisteluihin, mutta Salamurhaajan merkki on selvästi erilainen kuin aiemmat osat. Tekijät ovat lehtihaastatteluissa kertoneetkin, että he ovat halunneet ottaa välillä etäisyyttä sotaan ja tehdä irtioton muskettisoturimaisemman tarinankuljetuksen suuntaan.

Tässä on onnistuttukin oivallisesti. Salamurhaajan merkissä keskeiseksi henkilöksi nousee myös itse kardinaali Richelieu, joka nopeasti värvää kuninkaan rakuunat omaan henkivartiokaartiinsa. Kardinaalista näytetään Susimetsien romaanissa paljon miellyttävämpi puoli kuin Kolmessa muskettisoturissa muistan olleen esillä. Mies pelkää syystäkin henkensä puolesta mutta ei suinkaan lamaannu vaan jatkaa tinkimätöntä työtään Ranskan hyväksi keinoja kaihtamatta.

Hovin juonittelut ovat ällistyttävän mutkikkaita ja koukeroisia. Niiden edessä ruotsalaiset jäyhät rakuunat tuntevat olevansa aseettomia, mutta onneksi heillä on tukenaan vanha liittolainen kreivi Rochefort, joka tuntee salakavalan maaston kuin omat taskunsa. Richelieu on yhtä kaikki pidettävä hengissä ja hänen uhkaajansa napattava.

Vihollinen saa pian vihiä rakuunoiden saapumisesta väkeä kuhisevaan Pariisiin, eikä aikaakaan, kun rakuunoiden kimppuun hyökätään. Vastustajalla on käytettävissään taistelijoita, joiden taidot, oveluus ja häikäilemättömyys tuntuvat ylivertaisilta rakuunoihin verrattuna. Keitä he oikein ovat ja mistä he tulevat? Kuka on kaiken takana?

Vaikka varsinaisesta sodasta ollaan nyt ainakin hetken tauolla, ei Salamurhaajan merkistä puutu vauhtia, jännitystä tai toimintaa. Oikeastaan päinvastoin! Tarinassa on useita huimaavia miekanmittelökohtauksia, joiden kuvaamisessa Susimetsät osoittavat taituruutensa ja joiden lukeminen on silkkaa kiduttavaa nautintoa.

Halusin kiihkeästi päästä eteenpäin saadakseni selville, miten rakkaiden sankareiden ja inhojen vastustajien käy, mutta samalla nautin kerronnan yksityiskohdista, joilla kohtauksista on saatu toimivia ja oikeasti jännittäviä. Tapahtumat piirtyvät silmien eteen elävinä ja vauhdikkaina. Loppuhuipennus keskeneräisen palatsin katolla sai oikeasti itsenikin pelkäämään putoamista!

Myös 1600-luvun alun Pariisi ja Lontoo ovat verrattoman mielenkiintoisia miljöitä ja ne on herätetty romaanin sivuilla eloon kaikkine puolineen. Palatsien loisto ja porvarisperheiden mukava elämä ovat vain yksi ulottuvuus. Sivukujilla vaanivat vaarat, joita pohjoisesta tulleet sotilaat tai näiden perheet eivät osaa edes pelätä.

Kuten huomaatte, olen täydellisesti Kuninkaan rakuunoiden pauloissa. Sarjan parissa olen päässyt samankaltaiseen lukuilon ja uppoutumisen tilaan kuin joskus nuorena. Kyynistyneelle neljäsosa-ammatilaislukijalle se on todellista herkkua!

Sen verran vielä lukuohjetta, että Kuninkaan rakuunat -sarjan kyytiin voi mainiosti hypätä mistä osasta tahansa. Jos aloittaa tästä kolmannesta osasta, veikkaan, että haluaa lukea myös aiemmat osat neljännen ilmestymistä odotellessaan. Se onnistuu oikein hyvin. Sarja myös sopii mainiosti kaikenlaisille lukijoille teini-ikäisistä alkaen, vaikka ne selvästi on suunnattu aikuisille lukijoille.

M. & U. Susimetsä: Salamurhaajan merkki. Kuninkaan rakuunat 3.
Otava 2020. 525 s.

Arvostelukappale.

Upseerin miekasta kirjoittamani jutun lopussa on myös Marko ja Ulla Susimetsän haastattelu. Kirjoittajilla on Susimetsä-niminen blogi, jossa he kertovat romaanisarjan aihepiiriin liittyvistä asioista lisää.