R. M. Rosenberg: Hakoisten Anna

 

Kirjat ovat lukijalle itsestään selvästi tärkeämpiä kuin niiden kirjoittajat, mutta aina välillä törmää teokseen, joka herättää kiivaan uteliaisuuden ihan joka suuntaan. On saatava tietää lisää tapahtumapaikoista ja -ajasta, henkilöistä ja heidän suhteestaan historiallisiin faktoihin ja – kirjailijasta. Miten hänen oma tarinansa liittyy romaaniin? Miten hän on saanut idean teokseensa?

R. M. Rosenbergin historiallinen romaani Hakoisten Anna aiheutti päässäni melkoisen surinan ja guuglettelu on ollut vinhaa kirjan kansien sulkeuduttua ja jo kirjaa lukiessanikin (ja kuunnellessa). Romaani sijoittuu Hämeeseen Hakoisten kartanoon vuosiin 1757–1762 ja sen päähenkilö on Anna Magdalena Lilliebrunn, joka naitetaan Hakoisten kartanon perijälle adjutantti (myöhemmin kornetti) Karl Gustaf Ugglalle syksyllä 1757.

Omat vajavaiset tietonsa on tunnustettava. En muista Hakoisten kartanosta ennen kuulleenikaan, mutta varmaa se ei ole. Monenlaista on jo ehtinyt unohtuakin, myönnetään. Heti kirjaan tarttuessani kuitenkin etsin Wikipedia-artikkelin, jossa kuvataan maineikkaan kartanon vaiheita ja josta löytyy muun muassa luettelo kartanon omistajista. Sieltä löytyy romaanin Annan aviomies Karl Gustafkin oikealta paikaltaan.

Omistajasukujen luettelosta löytyy myös romaanin kirjoittajan sukunimi Rosenberg. Ylen hyvästä taustoitusjutusta, jonka suosittelen lukaisemaan romaanin jälkeen, selviää, että Riikka-Maria Pöllä on kartanon nykyisen nuoremman isännän Max Rosenbergin puoliso. Koulutukseltaan Riikka-Maria Pöllä nyk. Rosenberg on filosofian tohtori, ja hän on tutkinut uuden ajan alun ranskalaisten naisten elämää, muun muassa muotia, asumista ja seksuaalisuutta.

Voi vain hämärästi kuvitella, millaista on olla historiantutkija ja asua tuollaisessa paikassa! Rosenberg on nyt siis tarttunut oman kotitilansa historiaan liittyvään historiallisen henkilön tarinaan ja rakentanut sen pohjalta kiehtovan historiallisen romaanin. Hakoisten Anna on lähestulkoon täydellinen oman genrensä edustaja. Se on viihdyttävä, aavistuksen romanttinen ja aistillinen, samaan aikaan realistinen ja historian faktoihin pitäytyvä, mielikuvitusta ja uteliaisuutta ruokkiva ja vaikuttava teos.

Rosenbergin asiantuntemus aikakauden ranskalaisesta kulttuurista on kudottu mukavasti tarinaan. Lilliebrunnin perheessä on ollut aikanaan ranskalainen neiti antamassa lapsille kotiopetusta, joten Anna osaa hyvin ranskaa ja saa vieläkin kotiopettajattarelta lähetyksiä Ranskasta, muun muassa paheksuttuja mutta ah niin himoittuja ranskalaisia romaaneja. Mutta kuten jälkisanoista käy ilmi, tämä osuus on kirjailijan mielikuvitusta. Myös kartanon ja säätyläisten elämäntapaa kuvataan romaanissa elävästi ja runsaasti.

Anna solmii avioliiton hyvin myöhään, sillä hän on jo 34-vuotias avioituessaan pikkuveljensä parhaan ystävän ja naapurikartanon pojan Karl Gustafin kanssa. Hän on myös viitisen vuotta aviomiestään vanhempi. Syitä Annan pitkään neitoaikaan paljastuu tarinan mittaan, mutta sanottakoon nyt tässä sen verran, että häneen on liitetty ikäviä juoruja, jotka ovat pilanneet hänen mainettaan.

Avioliitto on järjestetty, mutta siitä huolimatta Anna ja Karl Gustaf ovat ainakin kohtuullisen onnellisia liitossaan. Ihan helppoa avio-onnen säilyttäminen ei ole, sillä jostain (lukijalle käsittämättömästä) syystä anoppi ja naimissa oleva käly tuntuvat inhoavan ja vihaavan Annaa sydämensä pohjasta. Myös oma veli suhtautuu Annaan ja parhaan ystävänsä avioliittoon nurjasti. Lisää epämiellyttäviä asioita aviomiehen menneisyydestä ja suvusta paljastuu Annalle koko avioliiton ajan.

Hakoisten Anna on siis nykymääritelmän mukaan myös biofiktiivinen romaani. Sen henkilöistä suurin osa on historiallisia henkilöitä. Silti kyse on fiktiivisestä romaanista. Yksi ulottuvuus romaanin lukemisessa olikin alati päässä käynnissä ollut pohdinta, mitkä asiat perustuvat kirjallisiin lähteisiin ja tutkimustietoon, mitkä taas ovat kirjailijan mielikuvitusta. Ilahduttavasti Rosenberg avaa teoksen lopussa käyttämiään lähteitä ja kertoo, mitkä asiat ovat kyllä sinänsä tosia mutta eivät välttämättä liittyneet juuri rouva Anna Ugglaan tai Hakoisiin. Teoksen alussa on kattava henkilöluettelo, jota kannattaa vilkuilla säästellen ennen romaanin aloittamista.

Oikeasti eläneen ihmisen elämänkaari ei aina ole kovin helppo runko romaanille, mutta rouva Anna Uggla on ollut onnistunut valinta. Hakoisten kartanon arki ja juhla heräävät romaanin sivuilla kiehtovasti eloon, samoin Anna ja hänen lähipiirinsä. Vaikka kaikkien henkilöiden käytös tai ratkaisut eivät selitykään aivan loogisesti, ei se haitannut, vaan luin teosta ennen kaikkea kiinnostavana romaanina. Odotan kovasti jo lisää Hakoisten historiaan liittyviä tarinoita!

R. M. Rosenberg: Hakoisten Anna
Tammi 2022. 384 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.
Kannessa tuntemattoman taiteilijan teos Nuoren naisen muotokuva 1750-1760.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.