Vuonna 2013 suomeksi ilmestynyt Eowyn Iveyn romaani Lumilapsi
(Bazar) sai innostuneen vastaanoton kirjablogeissa, mutta jäi kuitenkin
minulta lukematta. Alkusyksystä kirjakaupassa taivuin, kun myyjä silmät innosta
palaen kehui Lumilasta, josta oli
ilmestynyt pokkaripainos. Samainen myyjä kertoi myös, että kirjailijalta oli
vastikään ilmestynyt toinen romaani suomeksi. Ostin siis Lumilapsen pokkariversion, mutta se jäi luettavien pinooni
odottelemaan aikaansa.
Alkusyksystä sain myös kutsun Bazar-kustantamon hauskoille synttäreille, joissa jossakin nurkassa ehdimme bloggaajakollegani kanssa jututtaa hetken kustantamon edustajaa. Hän tarjosi minulle arvostelukappaletta uunituoreesta Eowyn Iveyn romaanista Maailman kirkkaalle laidalle. Hieman epäröin, koska Lumilapsikin edelleen odotti lukemistaan. Kirjan herkullisen kaunis kansi kuitenkin puhui lukemisen puolesta, joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Alkusyksystä sain myös kutsun Bazar-kustantamon hauskoille synttäreille, joissa jossakin nurkassa ehdimme bloggaajakollegani kanssa jututtaa hetken kustantamon edustajaa. Hän tarjosi minulle arvostelukappaletta uunituoreesta Eowyn Iveyn romaanista Maailman kirkkaalle laidalle. Hieman epäröin, koska Lumilapsikin edelleen odotti lukemistaan. Kirjan herkullisen kaunis kansi kuitenkin puhui lukemisen puolesta, joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Mitenkään helposti en Maailman
kirkkaalle laidalle -romaanin kyytiin päässyt. Takakansi antaa tietysti
hieman osviittaa, että menneisyydessä ja Alaskassa ollaan. Hankala alku johtuu
kirjan rakenteesta ja kronologian rikkonaisuudesta. Johdantona on kirje, jonka
lähettäjä haluaa Alaskan Alpinen historiallisen museon kuraattorin ottavan
vastaan aineiston, jonka hän on saanut haltuunsa. Kyseessä on esineistöä ja
kirjeenvaihtoa sekä päiväkirjoja everstiluutnantti Allen Forresterilta, joka
johti pientä tutkimusretkikuntaa Wolverinejoen latvoille vuonna 1885. Allen
Forrester on ollut Waltin, aineiston haltijan, isosetä.
Romaani edetessä kuraattori Josh ja Walt lukevat ja
tulkitsevat Allen Forresterin ja tämän vaimon Sophien kirjeenvaihtoa ja
muistiinpanoja vuoden 1885 ajalta. Sekaan on ujutettu myös autenttisen
tuntuisia piirroksia ja valokuvia sekä muuta lähdemateriaalia, kuten
lehtileikkeitä. Ajallisesti Sophien tarina avautuu muutamaa kuukautta Allenia
jäljessä, mutta loppua kohden tämä kuilu kuroutuu umpeen.
Lyhyen johdantokirjeen jälkeen hypätäänkin suoraan asiaan ja
vuoten 1885 ilman sen kummempia valmisteluja. Lukija saa itse koota tarinan
palaset. Sophie ja Allen ovat tuore, hieman odottamaton aviopari. Allen saa
tehtäväkseen luotsata pienen tutkimusmatkaretkikunnan toistaiseksi käymättömiin
korpimaahin eli Wolverinejoen latvoille ja sieltä Yukonjoelle. Alue on
hiljattain siirtynyt Venäjältä Yhdysvalloille ja nyt pitäisi kartoittaa maastoa
ja sitä, miten alueen rikkaudet olisivat hyödynnettävissä. Sophien on alun perin
tarkoitus lähteä retkueen mukaan, mutta sitten käy ilmi, että hän on raskaana.
Allen lähtee siis vaaralliselle retkelle raskain sydämin
joutuessaan jättämään Sophien, mutta uutinen lapsesta on kuitenkin riemukas. Rohkea
ja edistysmielinen Sophie kapinoi, mutta joutuu alistumaan lääkärin ehdottomaan
määräykseen. Allen raportoi retken vaiheita päiväkirjaansa ja Sophie omia
tuntojaan tahollaan omaansa. Kummankin tarkoitus on, että Allenin palattua
kotiin muistiinpanoja luetaan ristiin, jotta kumpikin voi kokea toisen
kokemukset tuoreina.
Toisaalla Allen pienen retkikuntansa kera etenee yhä
syvemmälle erämaahan, jonka henkeäsalpaava jylhyys mykistää ja ankaruus on
vähällä lannistaa. Alkuperäisasukkaat suhtautuvat epäluuloisesti tulokkaisiin,
eikä yhteistä kieltä kaikkien tavattujen leirien asukkaiden kanssa ole. Ruoka
loppuu, saappaat kuluvat jaloista, terveys pettää. On mahdotonta kuvitella,
miten Sophie olisi selviytynyt matkasta. Alleninkin selviytyminen on hiuskarvan
varassa. Mutta Sophiekaan ei säästy raskailta vastoinkäymisiltä, vaikka on
turvassa Vancouverin kasarmialueella.
Kuin varkain Ivey alkaa tuoda tarinaan myyttistä ulottuvuutta. Allenin retkikunta kohtaa heti rantauduttuaan alkuperäisasukkaita, joiden seurassa on shamaani, Ukko, joka käyttäytyy Allenin ja hänen miestensä silmin kummallisesti, jopa pelottavasti. Allen on eräänä yönä näkevinään Ukon istuvan korkealla kuusessa. Sophie taas pelästyy kotona kummallisesti käyttäytyvää korppia. Korpit tuovat epäonnea, ja tämä yksilö käy koputtelemassa hänen makuuhuoneensa ikkunaa. Sitten hänen Allenilta saamansa hopeinen hiussolkensa katoaa. Allen löytää erämaasta patinoituneen hopeisen hiussoljen, joka muistuttaa kummallisesti hänen Sophielle antamaansa koristetta. Nämä tosin ovat vielä alkusoittoa niille mytologian lihaksi tulemisen kokemuksille, jotka Allen ja kumppanit kirjaavat muistiin.
Kuin varkain Ivey alkaa tuoda tarinaan myyttistä ulottuvuutta. Allenin retkikunta kohtaa heti rantauduttuaan alkuperäisasukkaita, joiden seurassa on shamaani, Ukko, joka käyttäytyy Allenin ja hänen miestensä silmin kummallisesti, jopa pelottavasti. Allen on eräänä yönä näkevinään Ukon istuvan korkealla kuusessa. Sophie taas pelästyy kotona kummallisesti käyttäytyvää korppia. Korpit tuovat epäonnea, ja tämä yksilö käy koputtelemassa hänen makuuhuoneensa ikkunaa. Sitten hänen Allenilta saamansa hopeinen hiussolkensa katoaa. Allen löytää erämaasta patinoituneen hopeisen hiussoljen, joka muistuttaa kummallisesti hänen Sophielle antamaansa koristetta. Nämä tosin ovat vielä alkusoittoa niille mytologian lihaksi tulemisen kokemuksille, jotka Allen ja kumppanit kirjaavat muistiin.
Jossain kolmanneksen luettuani huomasin olevani sisällä
romaanin maailmassa ja sitten se olikin menoa. Kun Sophie aloittaa
valokuvauksen opettelun uhmaten kaikkia ajan sovinnaisuus- ja
soveliaisuussääntöjä tavoitteenaan kuvata ennen kaikkea lintuja, olin myyty.
Sophien määrätietoisuus ja lannistumattomuus vaikeuksien edessä sai
ajattelemaan, että todennäköisesti hän olisi selviytynyt vaarallisella
tutkimusretkelläkin.
Tämän kirjoitettuani luin Lumiomena-blogin Katjan kirjoituksen Lumilapsesta ja huomasin, että monet romaanien rakennusaineista ovat samoja: historia, Alaska, erämaa, lapset ja lapsettomuus, mytologian ja reaalimaailmojen kohtaaminen ja lomittuminen. Vaikutuin tästä romaanista, mutta onko Lumilapsi sittenkin liian samanlainen sen kanssa? Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja ei ihastunut tähän varauksetta, vaan pitää kokonaisuutta liiankin runsaana ja hajanaisena. Tästä olen kyllä samaa mieltä. Minä olisin ollut valmis jättämään pois Joshin ja Waltin osuudet. Kirjasähkökäyrän Mai piti tätä huikeana seikkailukirjana. Kirjakirppu-blogin Jenniin vetosi nimenomaan Alaska kaikkine puolineen.
Maailman kirkkaalle laidalle on lumoava romaani Alaskasta, selviytymisestä, intohimosta työhön ja rakkaudesta kahden aikuisen ihmisen välillä. Sen parissa viihtyy ja oppii uutta, viehättyy ja vaikuttuu. Tarinan vietäväksi kannattaa antautua.
Tämän kirjoitettuani luin Lumiomena-blogin Katjan kirjoituksen Lumilapsesta ja huomasin, että monet romaanien rakennusaineista ovat samoja: historia, Alaska, erämaa, lapset ja lapsettomuus, mytologian ja reaalimaailmojen kohtaaminen ja lomittuminen. Vaikutuin tästä romaanista, mutta onko Lumilapsi sittenkin liian samanlainen sen kanssa? Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja ei ihastunut tähän varauksetta, vaan pitää kokonaisuutta liiankin runsaana ja hajanaisena. Tästä olen kyllä samaa mieltä. Minä olisin ollut valmis jättämään pois Joshin ja Waltin osuudet. Kirjasähkökäyrän Mai piti tätä huikeana seikkailukirjana. Kirjakirppu-blogin Jenniin vetosi nimenomaan Alaska kaikkine puolineen.
Maailman kirkkaalle laidalle on lumoava romaani Alaskasta, selviytymisestä, intohimosta työhön ja rakkaudesta kahden aikuisen ihmisen välillä. Sen parissa viihtyy ja oppii uutta, viehättyy ja vaikuttuu. Tarinan vietäväksi kannattaa antautua.
Eowyn Ivey: Maailman
kirkkaalle laidalle (The Bright Edge oh the World)
Suom. Marja Helanen. Bazar 2017. 553 s. Kansi Susanna Appel.
Arvostelukappale.
Suom. Marja Helanen. Bazar 2017. 553 s. Kansi Susanna Appel.
Arvostelukappale.
Loistava seikkailukirja totta tosiaan :) Suosittelen Lumilasta, se on ihana kirja. Nämä ovat erilaisia kirjoja keskenään. Tietysti yhteneväisyyksiäkin tietysti on Alaska ja luonto sekä fantasia ja selviytyminen luonnon keskellä.
VastaaPoistaEi, Lumilapsi ei ole samanlainen ollenkaan, vaikka samoja elementtejä on. Siihen hurahtaa heti, sen kauniin satumaisuuden takia. Siksi tämä toinen tuntui alkuun oudolta; nyt lähennellään tietokirjaa. Mutta lämpenin kyllä. Seikkailu ja tutkimusmatka, varmaan Bea Uusman ansiosta pulssi kiihtyi. Tunteeseen tämä kakkonen ei silti vedonnut samalla tavalla kuin Lumilapsi. Jos se oli vitonen, tämä olisi kolme ja puoli.
VastaaPoistaLuin kirjan englanniksi ja se imi heti mukaansa. Waltin ja Joshin osuus oli hieman irrallinen,siitä olen samaa mieltä. Ymmärsin tarinan niin, että Spohien ei olisi tullut vaellukselle vaan ainoastaan merimatkan verran saattamaan. Henkilöihin kiintyi ja tarinaa lopulta ahmi saadakseen selville, miten heidän käy. Maagisuuden ujuttaminen tarinaan mukaan ei oikeastaan häirinnyt, vaikka en ole yhtään fantasian ystävä.
VastaaPoista