Kevät on ollut niin kiireinen, että puolivuosittainen perinteeni julkaista Ruumiin kulttuurin dekkariuutuuslista ja käydä sitä hieman omien lukusuunnitelmieni pohjalta läpi on miltei unohtunut. Mutta eipä hätää, tässä se nyt vihdoin tulee.
Suomen dekkariseuran
jäsenlehdessä siis listataan sekä kevät- että syyskaudella suomeksi ilmestyvät
dekkarit. Lista on varsin kattava, sillä mukana on hyvin pieniäkin kustantamoja
ja dekkari on käsitetty aika laajasti kattaen kaiken kauhusta trilleriin. Aina
tietysti saattaa puutteita olla, ja niitä saa mieluusti listata vaikkapa tämän
jutun kommenttiosioon.
Dekkarifriikin ei kannata
Suomessa ainakaan vielä vaipua epätoivoon, sillä laskujeni mukaan tuoreimmassa
Ruumiin kulttuurin listassa on mukana täydet kolmekymmentä eri kustantajaa
Arktisesta Banaanista Zuppa di Porriin. Yhteensä nämä kustantamot julkaisevat
kevätkaudella 96 dekkaria. Luettavaa riittää, ja yleensä jää vielä ylikin.
Lisäksi lohduttaa (tai kauhistaa, miten vain) tieto, että syyskauden tarjonta
on yleensä laajempi.
Hieman yllätyin
huomatessani, että eniten dekkareita julkaisee tällä kertaa Tammi. Sen listalla
on peräti 15 dekkariksi luettavaa teosta, ja näistä kaksi ilmestyy 60 vuotta
täyttävässä Keltaisessa Kirjastossa. Jayne
Anne Phillipsin Murhenäytelmän
olen omaan listaani merkinnyt kiinnostusta tarkoittavalla pylpyrällä. Väkänen
tarkoittaa, että olen jo kirjan ehtinyt lukea, ja sellainen on Kati Hiekkapellon Suojattomien, Erik Axl
Sundin Varistytön ja Michael Katz Krefeldin Langenneiden perässä.
Merkitsemäni pylpyrät ovat jääneet skannautumatta ensimmäisestä palstasta. Ne ovat kuitenkin: Mia Vänskän Valkoinen aura, Jarkko Sipilän Luupuisto ja Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä.
Merkitsemäni pylpyrät ovat jääneet skannautumatta ensimmäisestä palstasta. Ne ovat kuitenkin: Mia Vänskän Valkoinen aura, Jarkko Sipilän Luupuisto ja Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä.
Ruumiin kulttuuri 1/2014 |
Keltaisella olen merkinnyt
ne dekkarit, jotka tällä hetkellä näyttäisivät varmimmin olevan luettavien
listallani:
Kustantajan sivuilla teosta
esitellään näin:
Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce
asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa
Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten
ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut
lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu
ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan
tapauksesta aidosti peloissaan.
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?
Miten tätä voisi olla
lukemattakaan?
Staffan Bruun: Murhastudio (CrimeTime)
Bruunin hulvaton ’sankari’,
toimittaja-lastenkirjailija Burt Kobbat on vertaansa vailla. Ei liian tosikoille
tosiaankaan! ”Murhastudiossa Kobbatt on
saanut oman talk shownsa, jonka ympärillä alkaa tapahtua kummallisia. Miksi
miljonääri luopuu omaisuudestaan tai julkkis katoaa yksityisyyteen? Burt
Kobbatt tulee tietämättään vedetyksi katalaan kiristysjuoneen, jossa ihmishenki
ei ole paljonkaan arvoinen.” Tuskin maltan odottaa Burtin kuulumisia, sillä
viime tapaamisesta on jo aikaa.
Jokinen ei esittelyjä
kaipaa, ja komisario Koskisen suhteen tilanne on sama. Kirjan lukeminen on
edistynyt siihen pisteeseen, että se on jo ostettu talouteemme mutta odottelee
lukuvuoroaan puoliskon yöpöydällä. Piakkoin siis, Sakari!
”Palkitun prosaistin Jari Järvelän kiihkeä
jännäri Tyttö ja pommi sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan ja öisille
katoille ja kujille, joilla vallitsevat eri lait kuin meidän tuntemassamme
kaupungissa. Järvelä aloittaa CrimeTimen kotimaisten tähtikirjailijoiden
vierailijasarjan.” Näin Järvelän
teosta esitellään kustannusosuuskunnan sivuilla. Järvelää en ole ennen lukenut,
mutta tästä voisi aloittaa. Kirja on saanut varsin myönteisen vastaanoton.
Jyrki Heino: Kello (Schildts & Söderströms)
Tykkäsin Heinon
esikoisromaanista eli Kellarista
joltisenkin verran. Pidin myös tämän kirjailijan yliopistovirkamiesmäisestä
vakaasta ja hieman vaivautuneesta esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla
Dekkarilauantaissa edellisvuonna. Muilta esikoiskirjailijoilta tuli
innostuneita selostuksia siitä, miltä kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen
tuntuivat (jännittävältä! upealta!), mutta Heino totesi kuivakkaasti, että
onhan noita tieteellisiä julkaisuja jo kertynyt, joten ei tässä nyt ole syytä
hötkyillä – ja on siellä pöytälaatikossa toinenkin dekkari. Sen saamme nyt siis
luettavaksemme!
Toimittaja Minna Lindgrenin
palvelutalo Ehtoolehtoon sijoittunut viimevuotinen romaani Kuolema Ehtoolehdossa vei kertakaikkisesti sydämeni, vaikka ei
kovin kriittistä dekkariseulaa läpäisekään. Iki-ihanien 90-vuotiaiden (ja
risa!) mummeleiden seikkailut saavat siis nyt jatkoa, kun Ehtoolehdossa
aloitetaan putkiremontti. Kaikkihan ei tietenkään kestä päivänvaloa, ja
sankaritarten on jälleen aika tarttua toimeen. Hupaisan pinnan alla Kuolema Ehtoolehdossa oli varsin
ajatteluttava ja surullisen realistinenkin teos, enkä vähempää odota tältä
uutukaiselta. Tiedossa on ainakin kotihoidon surullinen kirjo ja
eutanasiapohdintaa.
Viime kesänä minua viihdytti
parin päivän ajan melkoinen pyöritys Gillian Flynnin suomennetun
menestysteoksen Kiltti tyttö
matkassa. Arvelinkin, että Flynnin varhaisempaa tuotantoa suomennetaan, ja tänä
kesänä sitä siis on saatavana. Tuskin mitään korkeakirjallista tavaraa, mutta taattua
viihdettä, uskon. WSOY:n sivuilla kirjan sisällöstä kerrotaan näin: ”Pieni Libby Day menettää äitinsä ja
sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko
perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen.
Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään,
hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden
rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella
menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan
ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt
itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä
kylmäpäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?
Viime kesänä hurahdin
Ohlssonin tuotantoon ja luin kaksi ensimmäistä suomennettua putkeen juhannuksen
vieton melskeissä. Kolmannenkin eli Varjelijat luin syksyllä tuoreeltaan. Innokkaimmat
tuntemani fanit ovat jo lukeneet tämän ruotsiksi, mutta minun lienee paras
tyytyä odottamaan käännöksiä. Arvelenpa, ettei Ohlsson petä tälläkään kertaa!
Luvassa on kiihkeätahtinen terroristijahti ja lentokoneita. Hui.
Pitääkö tätä perustella? Jumalat juhlivat öisin on parhaita
koskaan lukemiani kirjoja, ja olen sen lukenut pariinkin kertaan. Odotukset ovat
kovat, vaikka massiivinen koko hieman pelottaakin. Olen ajatellut pitää
kesäkuussa teemakuukauden, jonka aikana luen vain paksuja, yli 500-sivuisia
teoksia. Tämä tulee olemaan yksi kesäkuun teemakirjoistani, ehdottomasti!
Lisävakuudeksi Tartt pokkasi tällä Pulitzerinkin, joten ei voi olla huono.
Kirjasta kustantajan sivuilla mm. näin: ”Newyorkilainen 13-vuotias Theo Decker jää eloon, kun pommi
räjähtää taidemuseossa ja hänen äitinsä saa surmansa. Isä on jättänyt perheen
jo aiemmin, ja pojan on löydettävä itselleen koti. Theon hämmästyttävä odysseia
vie hänet erikoisen hienostorouvan perheeseen, antiikkikaupan tomuntuoksuiseen
kellariin, Las Vegasiin juhlimaan uhkapelivoittoja sekä taiderikollisten
hämyiseen maailmaan. Valonkipinänä tarinan sydämessä tuikkii Theon salainen
aarre ja taakka, pieni 1600-luvun lintumaalaus.”
Vähän aikaisemmin keväällä kirjoitin
vastaavan koosteen kevätkauden uutuusdekkareista Lukulamppuun. Valittu
näkökulma on tuossa jutussa hieman toinen, ja ainakin yhden kirjan olen
silloisista aikomuksistani ehtinyt sittemmin jo lukea. Vertailun vuoksi voi
siis kurkata, miten lukusuunnitelmat ajan kuluessa muuttuvat. Suunnittelu on
aina mukavaa, vaikka toteuttaa ei kaikkea ehtisikään.
Mitkä kevään dekkareista ovat Sinun lukulistallasi ja miksi?
Mitkä kevään dekkareista ovat Sinun lukulistallasi ja miksi?
Jyrki Heinon Kello pitää ehdottomasti lukea - tykkäsin Kellarista tosi paljon. Tiklin jo ehdin lukemaankin. Ehtoolehtoon pitää päästä käymään uudelleen, mutta Gillian Flynniin tuossa viime vuonna vähän väsähdin, joten hän ei taida olla listalla ihan ylimmäisenä...
VastaaPoistaFlynn taisi tosiaan jakaa lukijansa. Minä pysyin kyydissä ihan hyvin ja virkeänä :)
PoistaTäytyy myöntää, että mitä uusiin dekkareihin tulee, niin en ole kovin valveutunut siinä asiassa. Lähinnä on tullut luettua Christietä ja P.D.Jamesia sekä joitain muita vanhempia teoksia. Tikli on kuitenkin ehdottomasti lukulistalla, sillä pidin todella paljon Jumalat juhlivat öisin ja Pieni Ystävä -kirjoista. Gillian Flynnin Kiltti tyttö on pitkään lukulistalla ollut, joten jos se miellyttää, niin voisin lukea myös hänen muita kirjojaan.
VastaaPoistaMuuten onkin vaikea sanoa mihin tarttuisin, kun valinnanvaraa tuntuu olevan niin paljon :)
Valinnanvaraa totisesti on, ja jokaiselle varmasti löytyy jotain mieluisaa. Klassikkodekkareillekin on aikansa!
PoistaKirsi, kiitos tästä: Sain herätyksen! Eihän voi olla suvea ilman dekkareita ja näistähän osa ilmestynee jo kesällä.
VastaaPoistaSlaughter ehdottomasti, sillä vaikka hän kirjoittaa kovapintaista, niin on aika vakuuttava. Ellet usko, lue vaikka Slaughterin Yli rajan. Ihan parhautta häneltä. Syy: Olen lukenut kaikki Slaughterit siitä hetkestä kun paras ystäväni puolipakotti minut lukemaan niistä ensiimmäisen. Sitä ennen luin Ruth Rendelliä ja Minette waltersia...
Aion lukea Varistytön jatkot. Syy: Haluan nähdä, miten pitkälle kirjoittajaparivaljakko uskaltaa viedä lukijansa. Myönnän, että heikottaa, mutta ihan oikeesti: Maailmassa on mielettömästi hulluja, jotka tekevät lapsille mitä vain...
Gillian Flynn kiltti tyttö jäi minulle mysteeriksi, sillä en ymmärrä vieläkään luinko jotain elämää suurempaa vai roskaa.
Luen Peter Jamesin Kuoleman kello käy, koska hän osaa kirjoittaa, on varsin brittiläistä ja olen lukenut koko Roy Grace -sarjan, joten ei aio missata jatko-osia tietenkään.
Oi, on päiviä ja hetkiä, jolloin kaipaan Denise Minan Patricia Meehan -sarjaa...Minusta se oli Minan parasta. Larssonista olisi kiva kuulla jotain, mutta hän julkaisee harvaan ja huippua.
Oikeesti kiitos. Tein tässä välissä jo tilauksiakin;)
♥
Olepa hyvä vain, ja kiitos kiitoksista, ihanainen Leena! Kesä ilman dekkareita ei kyllä olisi oikein mistään kotoisin :) Näistä tosiaan kaikkien pitäisi viimeistään heinäkuulla jo olla ostettavissa, sitten alkaakin syyskausi. Ensimmäisiä syksyn kirjaluetteloita on jo tullutkin!
PoistaHeino ja Tartt kiinnostavat näistä ennakkoon eniten, mutta saas nähdä mitä sitten tuleekaan luettua. :) Kiva katsaus!
VastaaPoistaKiitos! Katsaukset ovat kivoja, ja tykkään niitä sekä lukea että tehdä, mutta hieman työläitä ne ovat. Toivottavasti lukuvinkkejäkin joillekin irtoaa. Ja kuten sanottu, suunnittelu on kivaa, mutta luetuiksi saattavat sitten päätyä ihan eri kirjat :)
PoistaMinultakin ilmestyy toukokuun 29. päivä romaani, joka menee lähinnä dekkarin vaatteisiin. Eli: Virpi Hämeen-Anttila, Yön sydän on jäätä, Otava.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Jostain syystä kirjasi on päässyt livahtamaan ohi Ruumiin kulttuuri toimitukselta, vaikka jo nimi on noin loistavan dekkarimainen!
PoistaSe on ensimmäinen dekkarini, ehkä tämä on hämännyt Ruumiin kulttuuria. Mutta se ei ole viimeinen, koska se aloittaa sarjan!
VastaaPoista