Sivut

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kevään 2014 dekkariuutuudet



Kevät on ollut niin kiireinen, että puolivuosittainen perinteeni julkaista Ruumiin kulttuurin dekkariuutuuslista ja käydä sitä hieman omien lukusuunnitelmieni pohjalta läpi on miltei unohtunut. Mutta eipä hätää, tässä se nyt vihdoin tulee.

Suomen dekkariseuran jäsenlehdessä  siis listataan sekä kevät- että syyskaudella suomeksi ilmestyvät dekkarit. Lista on varsin kattava, sillä mukana on hyvin pieniäkin kustantamoja ja dekkari on käsitetty aika laajasti kattaen kaiken kauhusta trilleriin. Aina tietysti saattaa puutteita olla, ja niitä saa mieluusti listata vaikkapa tämän jutun kommenttiosioon.

Dekkarifriikin ei kannata Suomessa ainakaan vielä vaipua epätoivoon, sillä laskujeni mukaan tuoreimmassa Ruumiin kulttuurin listassa on mukana täydet kolmekymmentä eri kustantajaa Arktisesta Banaanista Zuppa di Porriin. Yhteensä nämä kustantamot julkaisevat kevätkaudella 96 dekkaria. Luettavaa riittää, ja yleensä jää vielä ylikin. Lisäksi lohduttaa (tai kauhistaa, miten vain) tieto, että syyskauden tarjonta on yleensä laajempi.

Hieman yllätyin huomatessani, että eniten dekkareita julkaisee tällä kertaa Tammi. Sen listalla on peräti 15 dekkariksi luettavaa teosta, ja näistä kaksi ilmestyy 60 vuotta täyttävässä Keltaisessa Kirjastossa. Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän olen omaan listaani merkinnyt kiinnostusta tarkoittavalla pylpyrällä. Väkänen tarkoittaa, että olen jo kirjan ehtinyt lukea, ja sellainen on Kati Hiekkapellon Suojattomien, Erik Axl Sundin Varistytön ja Michael Katz Krefeldin Langenneiden perässä.



Merkitsemäni pylpyrät ovat jääneet skannautumatta ensimmäisestä palstasta. Ne ovat kuitenkin: Mia Vänskän Valkoinen aura, Jarkko Sipilän Luupuisto ja Alexander Söderbergin Andalusialainen ystävä.

Ruumiin kulttuuri 1/2014

Keltaisella olen merkinnyt ne dekkarit, jotka tällä hetkellä näyttäisivät varmimmin olevan luettavien listallani:

Alan Bradley: Piiraan maku makea (Bazar)
Kustantajan sivuilla teosta esitellään näin:
Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan tapauksesta aidosti peloissaan.
Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?

Miten tätä voisi olla lukemattakaan?

Staffan Bruun: Murhastudio (CrimeTime)
Bruunin hulvaton ’sankari’, toimittaja-lastenkirjailija Burt Kobbat on vertaansa vailla. Ei liian tosikoille tosiaankaan! ”Murhastudiossa Kobbatt on saanut oman talk shownsa, jonka ympärillä alkaa tapahtua kummallisia. Miksi miljonääri luopuu omaisuudestaan tai julkkis katoaa yksityisyyteen? Burt Kobbatt tulee tietämättään vedetyksi katalaan kiristysjuoneen, jossa ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen.” Tuskin maltan odottaa Burtin kuulumisia, sillä viime tapaamisesta on jo aikaa.

Jokinen ei esittelyjä kaipaa, ja komisario Koskisen suhteen tilanne on sama. Kirjan lukeminen on edistynyt siihen pisteeseen, että se on jo ostettu talouteemme mutta odottelee lukuvuoroaan puoliskon yöpöydällä. Piakkoin siis, Sakari!

”Palkitun prosaistin Jari Järvelän kiihkeä jännäri Tyttö ja pommi sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan ja öisille katoille ja kujille, joilla vallitsevat eri lait kuin meidän tuntemassamme kaupungissa. Järvelä aloittaa CrimeTimen kotimaisten tähtikirjailijoiden vierailijasarjan.” Näin Järvelän teosta esitellään kustannusosuuskunnan sivuilla. Järvelää en ole ennen lukenut, mutta tästä voisi aloittaa. Kirja on saanut varsin myönteisen vastaanoton.

Jyrki Heino: Kello (Schildts & Söderströms)
Tykkäsin Heinon esikoisromaanista eli Kellarista joltisenkin verran. Pidin myös tämän kirjailijan yliopistovirkamiesmäisestä vakaasta ja hieman vaivautuneesta esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla Dekkarilauantaissa edellisvuonna. Muilta esikoiskirjailijoilta tuli innostuneita selostuksia siitä, miltä kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen tuntuivat (jännittävältä! upealta!), mutta Heino totesi kuivakkaasti, että onhan noita tieteellisiä julkaisuja jo kertynyt, joten ei tässä nyt ole syytä hötkyillä – ja on siellä pöytälaatikossa toinenkin dekkari. Sen saamme nyt siis luettavaksemme!

Toimittaja Minna Lindgrenin palvelutalo Ehtoolehtoon sijoittunut viimevuotinen romaani Kuolema Ehtoolehdossa vei kertakaikkisesti sydämeni, vaikka ei kovin kriittistä dekkariseulaa läpäisekään. Iki-ihanien 90-vuotiaiden (ja risa!) mummeleiden seikkailut saavat siis nyt jatkoa, kun Ehtoolehdossa aloitetaan putkiremontti. Kaikkihan ei tietenkään kestä päivänvaloa, ja sankaritarten on jälleen aika tarttua toimeen. Hupaisan pinnan alla Kuolema Ehtoolehdossa oli varsin ajatteluttava ja surullisen realistinenkin teos, enkä vähempää odota tältä uutukaiselta. Tiedossa on ainakin kotihoidon surullinen kirjo ja eutanasiapohdintaa.




Gillian Flynn: Paha paikka (WSOY)
Viime kesänä minua viihdytti parin päivän ajan melkoinen pyöritys Gillian Flynnin suomennetun menestysteoksen Kiltti tyttö matkassa. Arvelinkin, että Flynnin varhaisempaa tuotantoa suomennetaan, ja tänä kesänä sitä siis on saatavana. Tuskin mitään korkeakirjallista tavaraa, mutta taattua viihdettä, uskon. WSOY:n sivuilla kirjan sisällöstä kerrotaan näin: ”Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen.
Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä kylmäpäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?

Viime kesänä hurahdin Ohlssonin tuotantoon ja luin kaksi ensimmäistä suomennettua putkeen juhannuksen vieton melskeissä. Kolmannenkin eli Varjelijat luin syksyllä tuoreeltaan. Innokkaimmat tuntemani fanit ovat jo lukeneet tämän ruotsiksi, mutta minun lienee paras tyytyä odottamaan käännöksiä. Arvelenpa, ettei Ohlsson petä tälläkään kertaa! Luvassa on kiihkeätahtinen terroristijahti ja lentokoneita. Hui.

Pitääkö tätä perustella? Jumalat juhlivat öisin on parhaita koskaan lukemiani kirjoja, ja olen sen lukenut pariinkin kertaan. Odotukset ovat kovat, vaikka massiivinen koko hieman pelottaakin. Olen ajatellut pitää kesäkuussa teemakuukauden, jonka aikana luen vain paksuja, yli 500-sivuisia teoksia. Tämä tulee olemaan yksi kesäkuun teemakirjoistani, ehdottomasti! Lisävakuudeksi Tartt pokkasi tällä Pulitzerinkin, joten ei voi olla huono. Kirjasta kustantajan sivuilla mm. näin: ”Newyorkilainen 13-vuotias Theo Decker jää eloon, kun pommi räjähtää taidemuseossa ja hänen äitinsä saa surmansa. Isä on jättänyt perheen jo aiemmin, ja pojan on löydettävä itselleen koti. Theon hämmästyttävä odysseia vie hänet erikoisen hienostorouvan perheeseen, antiikkikaupan tomuntuoksuiseen kellariin, Las Vegasiin juhlimaan uhkapelivoittoja sekä taiderikollisten hämyiseen maailmaan. Valonkipinänä tarinan sydämessä tuikkii Theon salainen aarre ja taakka, pieni 1600-luvun lintumaalaus.”




Vähän aikaisemmin keväällä kirjoitin vastaavan koosteen kevätkauden uutuusdekkareista Lukulamppuun. Valittu näkökulma on tuossa jutussa hieman toinen, ja ainakin yhden kirjan olen silloisista aikomuksistani ehtinyt sittemmin jo lukea. Vertailun vuoksi voi siis kurkata, miten lukusuunnitelmat ajan kuluessa muuttuvat. Suunnittelu on aina mukavaa, vaikka toteuttaa ei kaikkea ehtisikään.

Mitkä kevään dekkareista ovat Sinun lukulistallasi ja miksi?

11 kommenttia:

  1. Jyrki Heinon Kello pitää ehdottomasti lukea - tykkäsin Kellarista tosi paljon. Tiklin jo ehdin lukemaankin. Ehtoolehtoon pitää päästä käymään uudelleen, mutta Gillian Flynniin tuossa viime vuonna vähän väsähdin, joten hän ei taida olla listalla ihan ylimmäisenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flynn taisi tosiaan jakaa lukijansa. Minä pysyin kyydissä ihan hyvin ja virkeänä :)

      Poista
  2. Täytyy myöntää, että mitä uusiin dekkareihin tulee, niin en ole kovin valveutunut siinä asiassa. Lähinnä on tullut luettua Christietä ja P.D.Jamesia sekä joitain muita vanhempia teoksia. Tikli on kuitenkin ehdottomasti lukulistalla, sillä pidin todella paljon Jumalat juhlivat öisin ja Pieni Ystävä -kirjoista. Gillian Flynnin Kiltti tyttö on pitkään lukulistalla ollut, joten jos se miellyttää, niin voisin lukea myös hänen muita kirjojaan.
    Muuten onkin vaikea sanoa mihin tarttuisin, kun valinnanvaraa tuntuu olevan niin paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valinnanvaraa totisesti on, ja jokaiselle varmasti löytyy jotain mieluisaa. Klassikkodekkareillekin on aikansa!

      Poista
  3. Kirsi, kiitos tästä: Sain herätyksen! Eihän voi olla suvea ilman dekkareita ja näistähän osa ilmestynee jo kesällä.

    Slaughter ehdottomasti, sillä vaikka hän kirjoittaa kovapintaista, niin on aika vakuuttava. Ellet usko, lue vaikka Slaughterin Yli rajan. Ihan parhautta häneltä. Syy: Olen lukenut kaikki Slaughterit siitä hetkestä kun paras ystäväni puolipakotti minut lukemaan niistä ensiimmäisen. Sitä ennen luin Ruth Rendelliä ja Minette waltersia...

    Aion lukea Varistytön jatkot. Syy: Haluan nähdä, miten pitkälle kirjoittajaparivaljakko uskaltaa viedä lukijansa. Myönnän, että heikottaa, mutta ihan oikeesti: Maailmassa on mielettömästi hulluja, jotka tekevät lapsille mitä vain...

    Gillian Flynn kiltti tyttö jäi minulle mysteeriksi, sillä en ymmärrä vieläkään luinko jotain elämää suurempaa vai roskaa.

    Luen Peter Jamesin Kuoleman kello käy, koska hän osaa kirjoittaa, on varsin brittiläistä ja olen lukenut koko Roy Grace -sarjan, joten ei aio missata jatko-osia tietenkään.

    Oi, on päiviä ja hetkiä, jolloin kaipaan Denise Minan Patricia Meehan -sarjaa...Minusta se oli Minan parasta. Larssonista olisi kiva kuulla jotain, mutta hän julkaisee harvaan ja huippua.

    Oikeesti kiitos. Tein tässä välissä jo tilauksiakin;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vain, ja kiitos kiitoksista, ihanainen Leena! Kesä ilman dekkareita ei kyllä olisi oikein mistään kotoisin :) Näistä tosiaan kaikkien pitäisi viimeistään heinäkuulla jo olla ostettavissa, sitten alkaakin syyskausi. Ensimmäisiä syksyn kirjaluetteloita on jo tullutkin!

      Poista
  4. Heino ja Tartt kiinnostavat näistä ennakkoon eniten, mutta saas nähdä mitä sitten tuleekaan luettua. :) Kiva katsaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsaukset ovat kivoja, ja tykkään niitä sekä lukea että tehdä, mutta hieman työläitä ne ovat. Toivottavasti lukuvinkkejäkin joillekin irtoaa. Ja kuten sanottu, suunnittelu on kivaa, mutta luetuiksi saattavat sitten päätyä ihan eri kirjat :)

      Poista
  5. Minultakin ilmestyy toukokuun 29. päivä romaani, joka menee lähinnä dekkarin vaatteisiin. Eli: Virpi Hämeen-Anttila, Yön sydän on jäätä, Otava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Jostain syystä kirjasi on päässyt livahtamaan ohi Ruumiin kulttuuri toimitukselta, vaikka jo nimi on noin loistavan dekkarimainen!

      Poista
  6. Se on ensimmäinen dekkarini, ehkä tämä on hämännyt Ruumiin kulttuuria. Mutta se ei ole viimeinen, koska se aloittaa sarjan!

    VastaaPoista