Steampunk! - Koneita ja korsetteja

”Osuuskumma on uudenlainen osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka julkaisee scifiä, fantasiaa ja kauhua sekä muuta spekulatiivista fiktiota. Osuuskumma tuo esiin sitä kirjallisuutta, joka ei tartu suurempien kustantamojen haaveihin, ja jatkaa kotimaisten novelliantologioiden julkaisuperinnettä.

Lukijoille Osuuskumma tarjoaa mahdollisuuden lukea tuoreiden kirjailijoiden ja nousevien kirjoittajien tekstejä: novelleja, romaaneja, raapaleita, monipuolisesti eri julkaisumuodoissa.

Jäsenilleen Osuuskumma tarjoaa yhteisen markkinointikanavan ja ryhmän tuen.”

Muun muassa näin esittelee itsensä Osuuskumma-kustantamo nettisivuillaan. Kustantamo on toistaiseksi ehtinyt julkaista kaksi novellikokoelmaa, joista tämä lukemani Steampunk! – Koneita ja korsetteja on tuoreempi. Kiinnostuin kokoelmasta monestakin syystä. Ensinnäkin minua mietityttävät kovasti suomalaisen kustannusmaailman ilmiöt. Vaikka muutama suuri ja kansainvälistyvä kustantamo tuntuu jyräävän voimalla ja tasapäistävänkin tarjontaa, kukkii reunamilla monenlaista mielenkiintoista ja uutta. Toiseksi olen sattuman oikusta jonkinlainen edelläkävijä ikäisekseni, sillä tiesin jo ennen tätä teosta, mitä on steampunk, olinpa yhden sen genren teoksenkin jo ehtinyt lukea.

Steampunkin tai kotoisammin höyrypunkin juuret ovat 1980-luvulla, jolloin tieteiskirjallisuuteen alkoi muodostua sivuhaara. Vaihtoehtohistorioissa kuvattiin maailmaa, joka muistuttaa monella tavalla 1800-luvun viktoriaanista Eurooppaa ja erityisesti Britanniaa. Höyryvoima jyrää energianlähteenä. Jos polttomoottoria ja elektroniikkaa ei olisikaan keksitty, vaan kehitys olisi jatkunut toisaalle, millainen maailma olisi? Mikäli steampunk-kirjailijoita olisi uskominen, ei kovin kaksinen. Mutta kirjoissa on synkästä yhteiskunnasta huolimatta hurjia seikkailuja, jännitystä ja romantiikkaakin. Vain mielikuvitus on rajana. Lue lisää aiheesta alkuun vaikka Wikipediasta.

Steampunk! – Koneita ja korsetteja -antologiassa on seuraavat novellit:

Magdalena Hai, Vaskimorsian
Saara Henriksson, Arkistonhoitajan salaisuus
Heikki Nevala, Hevostuhatjalkainen
J.S. Meresmaa, Augustine
Markus Harju, Prahan teurastaja
Shimo Suntila, Kruunun vihollinen
Jani Kangas, Kapina tunturilla
Christine Thorel, Viuhka käy kartanossa
Anni Nupponen, Joka ratasta pyörittää

Ennestään tuttuja kirjailijoita minulle olivat vain Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa, joiden kummankin nuortenkirjan olen lukenut tämän vuoden aikana. Molemmat ovat myös ahkeria bloggaajia, joten he ovat verkkomaailmasta muutenkin ”tuttuja”. Magdalena Hain nuortenromaani Kerjäläisprinsessa on tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen steampunk-romaani. Vaskimorsian-novellissa onkin hauska silmänisku siihen suuntaan, sillä Gregorovian valtion tunnukset vilahtavat tarinassa, ja Gigin ja Henryn seikkailuista lukeneille se on hyvinkin tuttu valtio. Vaskimorsian on yksi omista suosikeistani antologian novellien joukossa, sillä se on rakenteeltaan napakka, siinä on hyvä jännite ja lisäksi siinä on muitakin intertekstuaalisia ulottuvuuksia. Mieleen tulevat hakematta ainakin Ilmarinen Kalevalasta ja Frankenstein.

Heikki Nevalan Hevostuhatjalkaisesta taas pidin erityisesti siksi, että sijoittuu kaikista tarinoista selvimmin Suomeen. Valtava höyrykäyttöinen leikkuupuimuri herättää vastustusta pohjalaisilla viljapelloilla, mutta kaikki päättyy katastrofiin. Huumori on hiilenmustaa. J. S. Meresmaan novellissa Augustine on vahva feministinen pohjavire, joka myös miellytti. Päähenkilö on ruumiillisesti vajavainen sen lisäksi, että on nainen. Mutta sisua ja älyä löytyy! Kummassakin novellissa kirjoittajan mielikuvitus on päässyt loistavasti vauhtiin yhdistellessään koneen osia milloin ihmiseen, milloin eläimeen tai ainakin eläintä muistuttavaan laitteeseen.

Markus Harjun, Shimo Suntilan ja Jani Kankaan novelleissa on tuntuma, että ne ovat pikemminkin laajemman tekstin luonnoksia kuin tiukasti hiottuja novelleja. Maailmaan kunnolla sukeltaminen vaatisi hieman enemmän aikaa, eikä jännite oikein pääse kunnolla muodostumaan. Sotaisat ja synkät teemat yhdistävät myös näitä miesten tarinoita. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tarinat lähtisivät muokkautumaan romaaneiksi.

Christine Thorelin Viuhka käy kartanossa on pilke silmäkulmassa kirjoitettu Siniparta-pastissi. Sinipartahan taasen perustuu Grimmin veljesten ylöskirjaamaan vanhaan kansansatuun Outolintu. Tällä kertaa linnanherra istuu höyrykäyttöisessä pyörätuolissa ja vaatii vaimokseen jompaakumpaa kauniista ja hemmotelluista sisaruksista. Linnan kätköistä löytyy monenlaista outoa ja kammottavaakin.

Viimeisestä Anni Nupposen kirjoittamasta surumielisestä ja synkästä Joka ratasta pyörittää -tarinasta pidin myös kovasti. Höyryteknologiaa kehittyneempää tasoa edustavat rattaat. Niiden aatelia on aivoihin kytkettävä elinratas, joka säätelee ihmisen tai eläimen elinikää. Parlamentti on määrännyt eliniäksi 300 vuotta. Mitä kaikkea eettistä ja konkreettistakin ongelmaa tästä voikaan seurata? Vaikeuksia on tiedossa ainakin novellin minäkertojalle, jonka äiti on itse asentanut poikansa elinrattaan.

Novellikokoelma on raikkaan erilainen lukukokemus ainakin minulle, koska aika vähän luen nykyään scifiksi laskettavaa kirjallisuutta. Kerjäläisprinsessa on selkeästi nuortenkirja, mutta tämä kokoelma on kirjoitettu aikuisille. Tietysti se sopii myös genrestä kiinnostuneille nuorille lukijoille. Aikoinaan esiteininä pidin kovasti Jules Vernen teoksista, ja jotenkin näiden tarinoiden taustalta voi aistia Vernen hengen, monta astetta synkempänä tosin. Suomalaiskirjailijat eivät ummista silmiään viktoriaanisen ajan yhteiskunnallisilta ja aatteellisilta ongelmilta.

Osuuskumman periaatteena on pitää kirjojen hinnat kurissa. E-kirjana tämän Steampunk!-kirjan saa Elisalta hintaan 8,90. Pidän sitä edullisena uutuuskirjan hintana, ja niinpä ostin itselleni tämän puhelimessani (Samsung Galaxy Note II) luettavaksi. Hankinta oli ensimmäinen ihan rahalla tekemäni sähkökirjaostos. Lukeminen sujuukin laitteella oivallisesti. Harmi vain, että sähköisessä versiossa ei ole lainkaan paperikirjan hienoja anfangeja novellien aluissa. Tätä pahoiteltuani sain Osuuskummalta myös paperisen arvostelukappaleen. Perinteisen kirjan hinta muuten on tällä hetkellä 15 euroa. Näin minusta pitäisi ollakin, eli sähkökirjan pitäisi olla paperista edullisempi. Molemmilla on puolensa, mutta perinteinen käyttöliittymä on kuitenkin monessa suhteessa kätevämpi.

Aika hyvä aloituslausekin tässä Vaskimorsiamessa!

Steampunk! – Koneita ja korsetteja -novelliantologia

Osuuskumma 2012. 314 s. (Nidottu.)

P.S. Vilkaise myös Saara Henrikssonin kirjoitus antologioiden kustantamisesta.