Kirjablogit ja erityisesti
kirjablogien pitäjät ovat ajan hermolla. Asiantila tuli jälleen todistetuksi.
Tessa kirjoitti Aamuvirkussa yksisarvisessa vain vajaat pari viikkoa sitten
otsikolla Se,
mistä kirjablogeissa ei tarvitse kirjoittaa siitä, miksi lukutoukat
hamstraavat kirjoja. Vai hamstraavatko he? Aiheesta sukesi hauska ja
kiinnostava keskusteluketju, jossa monet kirjahullut tulivat ulos kaapista. Oli
joukossa tosin niitäkin, jotka kertoivat, etteivät oikeastaan halua kirjoja
omistaa, koska tavaraa ylipäätään on jo maailmassa niin paljon. Mutta enemmistö
taisi kuitenkin olla sillä linjalla, että kirjoja on vain pakko hankkia lisää.
Yksi Tessan kiintoisa argumentti koski kirjoja ja aikaa: Jos lifestyle (ja muoti ja tyyli ja
mitänäitänyton) blogeissa esiin nousee kuluttaminen, kirjablogeissa siihen
verrattavin suure on aika. Jostain syystä, tai siis oikeastaan ainakin osittain
ihan aiheesta, aika mielletään kuitenkin paljon demokraattisemmaksi suureeksi
kuin raha.
Ystävällisesti Tessa viittaa
tekstissään myös tänne minun
blogiini, jossa taannoin keskusteltiin juuri tuosta ajasta. Mistä
kirjatoukat oikein repivät kaiken ajan kymmenien, satojenkin kirjojen
lukemiseen vaikkapa vuoden mittaan? Priorisoimalla, toki.
Mutta tämän keskustelun
ajankohtaisuus? Tänään posti kantoi kotiin Tiede-lehden numeron 4/2012. Lehdessä
on hauska artikkeli otsikolla Keräilijä
näkee tavarassa outoa taikaa (Mikko
Puttonen on toimittaja). Keräilyä tarkastellaan lyhyesti parista näkökulmasta,
ja yksi niistä on väliotsikon Lukutoukka
häilyy rajamailla alla. Suoraa lainaa artikkelista:
Onko se keräilijä, jonka kirjahyllyt pullistelevat
lukemista? --- Ensimmäinen vastaus on ei. Lukija ei osta kirjoja niiden itsensä
vuoksi vaan lukeakseen niitä. Käyttötarkoitus ohittaa keräilyarvon. Lukutoukka
on eri asia kuin bibliofiili eli kirjojen keräilijä, joka panee lukijaa enemmän
painoa teoksille esineinä. --- Toinen vastaus kysymykseen on valikoiva kyllä.
Monien keräilijöiden tiedetään haluavan kokoelmallaan näyttää, millainen
ihminen hän on. Kokoelma edustaa häntä. Myös kirjatoukan hyllyt saattavat
sanoa: katsokaa, täyttäjämme arvostaa lukemista. Tätä itseilmaisun välinettä
uhkaa tulevaisuudessa sähköinen kirja. Niitähän menee hyllymetreittäin yhteen
vaatimattomaan lukulaitteeseen.
Eikö Tessa blogin
keskustelussa tullutkin jokainen edellä esitetty näkökanta esille? Muun muassa
Booksy toteaa kommentissaan näin:
Vetoan myös Hornbyn perusteluun:
kirjahyllyillä rakennamme minuuttamme. Ehkä en ole vielä lukenut kaikka
ostamiani kirjoja, mutta hankkimalla option hyllyyn olen ilmaissut mitä haluan
lukea. Eli vähän samalla linjalla olen kuin Satu. Kerron itselleni kuka haluan
olla. Krhm, valinnoista päätellen jakomielitautinen...? :-)
Mutta kirjojen ostamista tai
muuta hamstraamista tulevia lukunautintoja tai kirjahyllyn edustavuutta
ajatellen tutkivat ja pohtivat siis ihan professorit! Miksipäs emme me
kirjablogistit?
Omaa käyttäytymistäni kirjojen
suhteen olen koettanut monesti analysoida. Onko pakko hankkia kaikki
kirjailijan julkaisemat kirjat, jos on pitänyt jostakin hänen teoksestaan ja
hankkinut sen? Sarja olisi mielellään saatava täydelliseksi. Tälläkin hetkellä
kaihertaa, että Kirsti Ellilän kirkkotrilogiasta puuttuu keskimmäinen osa!
Mutta minne mahtuvat kaikki dekkarit, joita olen kerännyt tuhottomasti? Tuskin
luen niitä koskaan uudelleen. Mieluusti lainailen omistamiani kirjoja muille.
On sitten kivaa keskustella kirjasta, kun kumpikin on sen lukenut. Tätä
perustelua siellä Aamuvirkussa yksisarvisessakin käytettiin. Raaka ja paljas
totuus on, että minulla alkaa jo olla liikaa kirjoja. Mutta silti hankin lisää…
Kirjojen hankkimisesta on tosiaan lähtenyt liikkeelle mielenkiintoista keskustelua. :) Itsekin hankin kirjoja, ja toki on pakko myöntää, että hairahdun kuluttamiseen. Aatetta, kyllä, mutta turhamaisuutta ja turhuutta, sitäkin. Mutta eihän kaikessa voi olla täydellinen...?
VastaaPoistaMielestäni pitäisi tiedostaa kirjojenkin suhteen, mitä ostaa ja mistä ostaa. Esimerkiksi nettikaupasta shoppailu - kuinka paljon jokin websivu oikeasti työllistää (tästä ei siis ole todellakaan mitään tietoa itselläni!)? Olisiko parmepi tukea paikallista kirjakauppaa, vaikka joutuisikin muutaman euron enemmän maksamaan kirjastaan? Jos lukeutuu jonkin kirjailijan innokkaaksi faniksi, eikö jokaisen tämän uutuusteoksen ostaminen olisi vain pieni osoitus taloudellisesta tukemisesta?
Ja sitten toiseen aiheeseen: second hand. Jos kirjaa ei aio lukea uudelleen tai se ei miellyttänyt, miksei arpoisi kirjaa blogissaan, laittaisi sitä bookcrossingiin, antaisi ystävälleen lahjaksi tai veisi kierrätykseen? Hankkimista niin kovin lähellä kulkee myös antaminen ja luopuminen. Ja voihan omat hankintansakin tehdä suureksi osaksi kirpputoreilta, jos esimerkiksi ympäristöystävällisyys on lähellä sydäntä.
Kiitos hienosta postauksesta! :)
Kiitos, Noora! Kyllä, minäkin olen pyöritellyt ja varmaan vastedeskin pyörittelen mainitsemiasi perusteluja. Onhan JONKUN ostettava kirjoja, ei niitä muuten kukaan enää kirjoita. Oman suosikin taloudellinen tukeminen on myös ihan varteenotettava näkökanta. Siksi muuten kuulun PEKKiinkin eli Pieneen esikoiskirjakerhoon. Haluan antaa pienen tukeni aloittelevalle kotimaiselle kirjailijalle edes jonkin kerran vuodessa. Paikkakunnallani on vain yksi oikea kirjakauppa, joten on sitäkin tuettava tekemällä osan ostoksia sieltä. Kirjoja tulee hankittua kirppareilta ja antikoista paitsi tuon kierrätysajatuksen myös saatavuusongelmien takia.
PoistaAnnankin kirjoja mielestäni ihan luontevasti eteenpäin, mutta sitten taas välillä en millään raaski luopua. Kyllä siinä jotain ahneuttakin on takana.
Hyvä kirjoitus.
VastaaPoistaJotkut ihmiset pitävät kirjahyllyissään kirjoja, joista pitävät, jotkut klassikoita, joita ovat perineet, joku pitää vanhoja koulukirjojaan, ja joku Aku Ankan taskukirjoja. Minulla on kirjahyllyssä näiden sekoitus, mutta ei koulukirjoja, vaan niiden tilalla kirjoja, joista pidän, tai merkitsevät minulle tavallista enemmän.
Ostan kirjoja, mutta myyn niitä myös pois.
Ihminen on perimmältään keräilijä, ja se on luultavasti hyvä harrastus, joka joillakin hipoo perfektionismia: numismaatikot, filatelistit, erilaisten korttien keräilyt, itse en kerää näitä, mutta lukukokemuksia keräilen....
Onneksi olkoon, katsoin viimeksi että 99, nyt 101 lukijaa. :)
Kiitos, Jokke! Olen aivan äimänä tuosta 101:stä, sillä vuosi sitten 10 oli valtaisa määrä. On sata aikamoinen lukema :))
PoistaMinäkin keräilen lukukokemuksia, varmaan ensisijaisestikin. Kauhistaa kyllä, kun aloin laatia 100 kirjan lukemattoman listaa omasta hyllystä - lukema on jo yli 30 ja olen vasta D:ssä...
Mä en osta kirjoja koska mun mielestä ne on suuremmaksi osaksi kertakäyttökamaa enkä mä myöskään halua täyttää himaani roinalla. Runot, kuvakirjat, tietokirjat, keittokirjat on poikkeuksia mutta en mä niitäkään osta yleensä.
VastaaPoistaJoskus teininä kelasin tän asian puhki koska oisin hirveesti halunnut luoda hienon kirjahyllyn mut sit jotenkin hiffasin et se on vain kirjallisen perheen lapsen materialistista höttöä ja... :D Ei vaan ihan onnellisena käytän kirjastoa.
Tästä kirjojenostamattomuudesta seuraa kans sellainen hauska juttu että kun kylään tulee uusia ihmisiä niin ne tietenkin aina skannaa mun kirjahyllyn ja olettaa et sieltä löytyy Bretonin kootut ja keskiaikaisia manuskriptejä. Siellä on mun lapsuuden ja teiniyden kirjoja eli suurimmaks osaks täyttä paskaa.
Aivan, eli ajatellaan, että kirjahylly jotenkin kuvastaisi sinua ihmisenä. Mutta tekeehän se sen nytkin, kun kerran olet ihan pohtinut tuon ostamattomuuskysymyksen periaatteet :)
PoistaMutta nyt se kuvastaa ehkä eri tavalla. Ehkä.
PoistaKenties tää kirjojen keräilyyn liittyvä epäily johtuu siitä että meillä kotona ei ajateltu et kirjallisuuden ostaminen on kuluttamista -----> turhaa. Ja sit ku tajusin tän hirveän tosiasian niin oon pitäytynyt siinä. :D
Keittokirjahylly mulla kyllä on. ;) Ja sillä mä määrittelen itseäni aivan hillittömästi.
Ihana postaus! Tätä tulee miettineeksi, kun hyllyssä on yli tuhat kirjaa...
VastaaPoistaMeillä on aikalailla sama maku puoliskoni kanssa. Joten potentiaalisesti kirja kokee vähintään kaksi lukukertaa (poikkeuksia on).
Lisäksi kumpikin meistä lukee samoja kirjoja uudestaan (olen laskenut, että esim. Eddingsin Belgarionin tarut olen lukenut lähes 20 kertaa). Ne, jotka luetaan vain kerran, lähtevät kiertoon. Muut jäävät hyllyyn.
Osa on tietysti myös niitä TBR-kirjoja, jotka siis aikoo lukea.
Osalla on myös nostalgia-arvoa.
Eniten mietityttää juuri tuo, että onko kirjailijalta "pakko" hankkia koko tuotanto. Taivuttelen itseäni hyväksymään, että ei ole... (sama juttu muuten cd-levyissä...)
Tuon "käyttötarkoitus ohittaa keräilyarvon" voin kyllä allekirjoittaa. Painoksella tai kansillla ei ole ainakaan minulle väliä. Mutta miksi niitä kirjoja pitää omistaa? Jotain turvallista siinä on, että kirja on saatavilla... niitä vain tekee mieli aina lisää.
VastaaPoistaEipä silti, tuon Morren järjestelmän (kiertoon ne, joita et aio enää lukea) suuntaan olen minäkin hyvin pienin, pikkuriikkisin askelin etenemässä. Kirjahyllyä on nyt talo sen verran täynnä, että enempää ei hankita! Joten uusien tullessa pitää vanhojen väistää. Piakkoin. :D
Oma hyllyni pysyy aika rajallisena, pari muuttoa maasta toiseen on pitänyt huolta siitä että sisäinen bibliofiili pysyy kurissa ja nuhteessa.
VastaaPoistaHylly on lähinnä kirjaston jatke, siellä on pääasiassa kirjoja joita ei niin helposti tule vastaan kirjastoissa, ja vaihtumista tapahtuu, eli ostan kyllä kirjoja mutta niitä lähtee myös pois, myyn divariin tai lahjoitan pois.
Joitain kirjoja toki myös pysyy hyllyssä pitempään, uudelleenlukemista tai selailua varten.
Ja tottakai kirjahyllyssä pitää olla kirjoja joita ei ole lukenut, mitä mieltä siinä olisi että siellä olisi vain jo luettuja kirjoja.
Kirsi, mistä mä aloitan...
VastaaPoistaSiis se Yksisarvisen keskustelu oli kiintoisa ja taisin jopa kerrankin lukea kaikki kommentit;-) Tämä on asialle erinomainen jatko ja kiva kuulla, että tätä pohditaan muuallakin. Silti: Minun paperisia kirjojani ei uhkaa mikään sähköinen vempain. Se on saletti. Olen muutamassa asiassa ihan vanhanaikainen ja kirja kirjana. On taivaallista, kun paperinen lehti kääntyy suden hetkellä vuoteessa sivu toisensa jälkeen...
Voi,kunpa kaikki olisivat lukeneet tämän http://leenalumi.blogspot.com/2011/09/kirjaston-henget.html Liikaa sisälämpöisiä viittauksia ranskalaiseen kirjallisuuteén tavalla, joissa oli välillä pakko lentata, mutta yleensä ottaen niin totta.
Kirsi, nyt minun on aivan pakko kehoittaa sinua vakavasti harkitsemaan dekkariesi kohtaloa. Käy ne läpi sillä mielellä, että mikä oli hyvä ja mistä olet jo unohtanut murhaajan. Minulla on Lundiani ylähylly varattu dekkareille ja kävin sitä vähän läpi ja totesin, että voisin aloittaa uuden kierroksen koska vain. Olen jättänyt vain parhaat eli kaikki Agatha Christiet, kaikki Colin Dexterit ja kaikki Patricia Cornwellin Kay Scarpettat, joista viimeisin pettymys, mutta en halua nyt hajottaa sarjaa. Sitten muilta dekkaristeilta kuten vaikka Waltersilta, Holtilta, Läckbergiltä etc. on vain parhaat. Älä nyt vain luovu niistä noin vain. Nosta vain laatua! Luovuin Graham Greenen kirjoista jossain ihmeellisessä korkekulttuurikuumeessa ja nyt kadun maan matosena: Ostan ne vähitellen takaisin...
Sitä voi olla sellainen sekarotuinen eli bibliofiili ja tosiverinen lukija. Minä olen vanhoissa kirjoissa bibliofiili ja niille kirjoille on aivan oma hyllykkökin. Kirjastoni näyttää ihan minulta eli sekava ja paljon luettu;-)
Hyvä aihe!
Leena, kiitos paneutuneesta kommentista! Ei huolta, en aio kokonaan dekkareistani luopua, mutta sitä on tosiaan mietittävä, ovatko kaikki niin hyviä, että pitää ne itsellä olla.
PoistaMinäkin olen ehdottomasti perinteisen käyttöliittymän eli paperikirjan kannalla kaikesta huolimatta. Sanot tuon tuossa ylhäällä aika upeasti. Kirjan lehti kääntyy suden hetkellä. Juuri niin.
Hyvä aihe! Kyllä minä ainakin myönnän, että hankin kirjoja itseni jatkeeksi, vaikka tarkoituksenani on tietysti myös lukea kirjat. Toisaalta olen nyt kolmen vuoden bloggauksen jälkeen huomannut tulevani tarkemmaksi kirjojen suhteen, en enää huoli hyllyyn 'ihan luettavia' kirjoja (ja olen alkanut pikku hiljaa hävittää aiemmin hankittuja), vaan haluan sinne tosi hyviä.Siksi olen ehkä päässyt vähän siitä kirjanomistamisen ikeestä ja laitan kirjat helpommin kiertoon, jos en koe sen omistamista tarpeelliseksi.
VastaaPoistaMinussa taitaa olla jonkunlaista keräilijän vikaa... Kesti 40 vuotta ennen kuin sain poistettua kirjoja hyllystäni. Siihen saakka tunsin suorastaan fyysistä tuskaa, jos jouduin luopumaan yhdestäkin. Onneksi ikä tuo, jos ei viisautta, niin ainakin jonkunlaista järkevyyttä lisää.
VastaaPoistaPaperisessa kirjassa on oma erityinen viehätyksensä, mutta... ihan käytännön kannalta olen nyt (kiitos siskon) alkanut käyttämään Kobo ereaderiä eikä se ole ollenkaan hullumpi. Parasta sähköisessä lukulaitteessa on tietysti se, ettei kirjahylly täyty yhtään, vaikka hamstraisikin. Onneksi Kobolta saa ladattua ilmaisia klassikoita - muuten itkisi luottokortti kirjahyllyn sijaan.
Olen myös samaa mieltä Leena Lumin kanssa siitä, että dekkareita pystyy useimmiten lukemaan uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Suurin osa nimittäin hyvistäkin tuppaa unohtumaan.
Totta, olen huomannut äänikirjoja kuunnellessani, että parikaan lukukertaa ei takaa, että muistaisi murhaajan :)
PoistaLuultavasti paperinen kirja pitää pintansa, koska se on kulttuurievoluution tulos. Itse vierastan sähkökirjoja, olen kyllä kokeillut. E-ratkaisujen kuten blogienkin vahvuus on niiden hakutarttuvuus, tietotekniset ratkaisut ovat hyviä hakemaan kaikkea, mitä käyttäjä haluaa.
VastaaPoistaAloin suoltamaan tähän sellaista romaania, että taidanpa vastailla pidemmin blogissani. Mulla kirjojen keräily on johtuu niiden muistoesinemäisestä luonteesta: ihanat lukukokemukset ovat hyviä muistoja, tulevat kauniita haaveita. Huonoja kirjoja ei ole mitään vaikeutta kierrättää, mutta ne hyvät haluaisi säilyttää. Tilan rajallisuudesta huolimatta.
VastaaPoistahttp://kirjakko.wordpress.com/, käykääpä lukemassa!
PoistaMä taidan olla aika tyly kirjoilleni. Mulla on ollut kokoelmia, mutta olen pieniä osia aina "unohtanut" vieraisiin kellareihin, joissa sää ja varkaat ovat tehneet voitavansa. Joskus ihan vähän harmittaa joku kirja, mutta uskon, että vaan kestän ne harmit. En kerää kotiin muutenkaan tavaraa, esim. cd-levyt, dvd-levyt, astiat on ihan no-no. Samoin vaatteet, laitan kerran vuodessa vähintään vaatteeni kiertoon.
VastaaPoistaVarmaan nopea tahti muuttaa on vaikuttanut asiaan. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut neljässä eri kaupungissa, kahdessa eri maassa. Jotkut kirjat tosin ovat niin rakkaita, etten voi luopua niistä, vaikka muuttaisin minne.
Koen muutenkin ihan suurta tuskaa siitä, että tavaroita pitäisi säästää, esim. haluavatko lapseni 20 vuoden päästä, että olen säästänyt heidän rakkaimmat lelunsa? Kun en millään haluaisi.
Musta tavara on tavaraa, oli se kirja tai huulipuna. Mulle sopisi hyvin kirja sähköisessä muodossa, samoin kun omat valokuvat, muiden musiikki jne. Ahdistaa kaikki ne määrät tavaraa ympärillä ja kaikki se tila, joka tarvitaan tavaran säilyttämiselle.
Yksi asia, mikä minua harmittaa, on se, että kirjoja ei saa kierrätettyä divareissa. Olen muuttojen yhteydessä aivan turhaan tarjonnut kirjoja divareihin. Toisaalta, kun itse etsin hyvää kirjallisuutta divareista, niin en löydä.
Mielestäni kirja on kuin mikä tahansa käyttötavara: hyvä ja laadukas kirja kestää käyttäjältä toiselle ja on laatunsa väärti, kun taas huono kirja on kuin H&M:n vaate: yhden käyttökerran jälkeen sen voi heittää roskiin. Kirjoissa satsaan tuohon ensiksi mainittuun, kaikessa muussa ollaan jouduttu kyllä tuohon sekunda-suohon.
Totta muuten tuo divarijuttukin. Kirjojen saatavuusongelmat ovat ihan todellisia. Nuortenkirjojen osalta on ihan toivotonta koettaa saada jostakin vaikkapa vuosi sitten julkaistua teosta. :((
PoistaMielenkiintoinen keskustelu. Mitenhän osaisin luonnehtia itseäni. Maltillinen en ainakaan ole.. jos löydän halvalla hyvän kirjan tai hyvän oloisen kirjan, en epäile tai mieti kahta kertaa ettenkö ostaisi sitä. Paljon löytyy niitäkin kirjoja, jotka olen todennut niin hyväksi että on ollut pakko hankkia itselle. Kaari Utrion tuotanto on iskenyt minuun niin syvälle, että haluan kaikki hänen kirjat omaan hyllyyn. Samalla se on pieni kunnianosoitus kirjailijalle, joka on nähnyt vaivaa kirjoittaessaan kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet minuun positiivisella tavalla. Se on ikään kuin palkka heidän työstään. :)
VastaaPoistaOstan kirjoja sekä uutena että käytettynä, mutta ennimmäkseen teen löytöni kirpputoreilta ja kierrätyksestä. Kirjat ovat osa minua, osa meidän kotia ja osa meitä. Hankaluutena minulle on luopuminen, mutta siihenkin varmasti opin jossain vaiheessa. Silti suurin osa kirjoistani on sellaisia joista en luovu, ne saava kulkea mukana vaikka muutto tulisikin ajankohtaiseksi. Esimerkiksi klassikkokirjojen vanhoista painoksista en luovu koskaan. Mikään ei voita vanhaa kirjaa, ne ovat jo pelkästään kauniita ja niiden lukeminen on elämys. Sähköiset kirjat ovat ihan OK, mutta mikään ei voita oikeaa kirjaa ja sen luomaa tunnelmaa!
Olen äidilleni ikuisesti kiitollinen, että hän on säästänyt minun vanhoja kirjoja. Oli ihana saada ne itselle ja nyt ne odottavat hyllyssä meidän omaa tulokasta. Löytyy minulta myös äitini vanha Grimmin sadut, joka on nyt odottamassa vuoroaan jo kolmannessa sukupolvessa. Nostalgiaa ja muistoja, jotka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Joku ostaa tolkuttomasti vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa, astioita tai vaikka kuulakärkikyniä. Minä ostan kirjoja, koska ne ovat osa minua ja se on minun elämäni pieni nautinto, minun harrastukseni ja minä renotudun kirjojen parissa. Joku muu shoppailemalla tai pukeutumalla tai keräilemällä jotain ihan hullua, bilettämällä jne. Jos en osta kirjoja niin varmasti se raha menee jonnekki ihan muualle, nykymaailma on sellainen, kaikki maksaa, joten miksi en laittaisi rahojani sellaiseen, joka tekee minut onnelliseksi. Olen ylpeä omasta pikku kirjastostani, josta mielelläni lainaan kirjoja halukkaille, joiden kanssa voin sitten puhua kirjoista. Omat sisarukseni ovat vakiovieraita kirjahyllylläni ja sehän vasta mieltä lämmittää.
Minullakin on lapsuuden kirjat tallessa, kiitos äidin! Nyt olen jakanut ne omille lapsilleni, jotka toivottavasti jakavat joskus edelleen. Perinteitä parhaimmillaan. Yllättävän harva kirjoista on vanhentunut.
PoistaKiitos loistavasta postauksesta :)
VastaaPoistaMinä kärsin tavara-ahdistuksesta, joka koskee osittain myös kirjoja (ja johon tässä kommentissanikin keskityn ettei mene kovin pitkäksi). Haluaisin pyhittää kirjahyllymme "hyvälle" kirjallisuudelle, eli kirjoille, jotka ovat syystä tai toisesta tärkeitä ja joihin haluaa palata uudelleen. Hyllystä täytyy myös löytyä uutta luettavaa, mutta kirjojen kiertokulku pitäisi saada toimimaan: ei-puhuttelevat kirjat pitäisi raskia laittaa eteenpäin eikä hautoa niitä turhaan muutenkin rajallisella hyllytilalla. Tällä hetkellä hyllystä löytyy aika paljon lukemattomia kirjoja, joten nyt on eräänlainen suvantovaihe menossa, uusia heräteostoksia en halua tehdä, vaan ostan niitä helmiä, joita hyllyyni kaipaan.
Minun pitäisi ottaa paremmin käyttöön niin blogien kirja-arvonnat, bookcrossing, kirpputorit, antikvariaatit ja kirjaston ota/vaihda -hyllyt (muutenkin kuin haalimalla niistä kirjoja kotiin päin), pitänee perehtyä mm. tuohon bookcrossingiin paremmin :)
Mäkin olen yleensä ottaen karsinut aika tarkkaan turhan tavaran pois, mutta kirjoja, niitä kertyy. Ei tosin hyllyssänikään mitään turhaa ole, senkin siivoan säännöllisesti niin että sinne jäävät vain kirjat joiden oikeasti haluan olevan siellä. Sellaisia sitten vain on aika paljon! ;)
VastaaPoistaUusien hankintojen suhteen olen todennut, että minkäänlainen määrällinen rajoittamisajattelu ei toimi kohdallani - retkahdan kuitenkin kahta kauheammin jossain vaiheessa. Enkä oikeastaan edes halua rajoittaa. Olen onnellinen omistamistani kirjoista ja vielä mahtuu hyvin lisääkin! Yksittäisten hankintojen kohdalla sen sijaan pyrin käyttämään harkintaa. En kaipaa hyllyyni niitä Amman mainitsemia "ihan luettavia" kirjoja, enkä sellaisia joiden lukeminen kiinnostaa jossain määrin mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon että kirjaan tulisi koskaan tartuttua. Olen päättänyt kysyä itseltäni kirjaostoksilla, että haluaisinko alkaa lukea tätä kirjaa heti kotiin päästyäni. Jos vastaus on ei, kirja saa jäädä kauppaan. Valitettavasti en vain yleensä muista tuota päätöstä ja kysymystä sillä kriittisellä hetkellä kun käsissäni on mielenkiintoisen oloinen kirja! :D
Kirjahyllyni on mulle minuuden rakentamista, kokoelma rakkaita muistoja hienoista lukukokemuksista, ja yleensäkin todella suurta iloa tuottava asia!
Ihana kesksutelu!
VastaaPoistaKirjaystävä intoutuu näistä hetimmiten.
Huomaan, että olen muuttunut tämän asian suhteen ja taidan muuttua aina vain. Eräänä kesänä dumppasin kaikki Christien mökille ja päätin, että sinne jäävät. Nyt olen ne kokoillut takaisin hyllyyni. Huomaan, että valikoivuus on määrän myötä kyllä kasvanut. Surutta laitan kirjan kiertämään, jos tuntuu yhtään siltä, että yksi lukeminen riitti eikä kirja jättänyt suurempaa tunne-elämystä. Klassikoiden suhteen olen kyllä tarkempi. Olen nimittäin huomannut, että monesti kaivan kirjasta jotakin myöhemmin. On ihana, että silloin ei tarvitse lähteä kirjastoon asti kaivelemaan.
Aika mukavalta tuntui, kun pari päivää sitten etsiskeklin muutamia meriaiheisia kirjoja kirjakaupoista ja lähes kaikista etsimistäni oli painokset loppu. Vaikke se lahjaa ostaessa lämmittänyt, oli ihana ajatella, että minulla on nuo helmet omassa hyllyssäni. Koska kirjn ikä on niin lyhyt, on ihan perusteltuakin hankkia itselle ne kirjat, jotka ovat tärkeitä. Myöhemmin niiden hankkiminen voi olla työn ja tuskan takana. Onneksi on myös kirjasto!
Kirja esineenä, omistamisen ihanuus kyllä keskusteluttaa!Itse ajattelen, että kohtuus kaikessa! Kirjoja on ihana omistaa, mutta ei niitä tosiaan tarvitse itsellä olla "kaikkia".
VastaaPoistaMonet itselleni tärkeät kirjat olen ensin lukenut kirjastosta lainaten ja hankkinut itselleni myöhemmin, kun teokseen jo on syntynyt oikea ja varma suhde.
Ei minustakaan varmaan ole sähkökirjan lukijaksi. Vaan eihän sitä koskaan tiedä. Sekin on mahdollista että sähkökirjana tutustuu johonkin uutuuteen ja päättää, haluaako kyseisen teoksen myös fyysisenä kappaleena itselleen.
Kirjakaupat olisivat muuten myös oman pohdintojensa arvoisia. Tänään kaupungissa ja kirjakaupassa käydessäni merkille, että korteille ja lahjapakkaustarvikkeille oli varattu kahdeksankertainen tilamäärä runokirjoihin verrattuna... No näinhän se on, runokirjat tilataan netistä ja kortit ostetaan kaupasta. Vai luetaanko runot netistä?
Halpiskirjakaupat jotenkin tekevät kirjoista kertakäyttötavaran oloisia hyödykkeitä...
Kuulin muuten vasta viikolla, että Salon Piihovin yhteydessä on Kirjatori, halpiskauppa. Voivoi, pitänee siirtää tankkauspaikkaa ;)
PoistaJoo, sielläkin semmoinen on! Osa kirjoista liikkuu kirppishinnoin. Jotenkaan en tykkää... paitsi tieysti silloin kun jokin itseäni kiinnostava kirja on tarjolla. Heh.
PoistaTällä blogilla on niin paljon lukijoita, että yksi pitkä keskusteluketju muodostuisi varmastikin niistä paikoista, joihin kirjoja voi jättää kiertoon. Kaikki kun tosiaan eivät kelpaa antikvariaatteihin eivätkä edes divareihin. Itse olen helpottanut oloani viemällä näitä ylijäämäkappaleita kirjastojen kierrätyshyllyihin. Hämmästyksekseni kirjat katoavat sieltä nopeasti - ja onhan joku joskus lähtenyt joku yksillö "vaihdossa" puolestaan minun mukaani.
VastaaPoistaEikä sellaisen bookcrossinig-tapahtumankaan järjestäminen olisi hassumpaa. Mutta kenen pihalle ne meidän kirjakasamme mahtaisivat mahtua? Ja tarkemmin ajateltuna: kuka lähtisi tilaisuudesta vähemmällä kirjamäärällä kuin on sinne tullut?
t. Miina
Tuolta löytyy myös yksi näkökohta kirjojen keräilyyn
VastaaPoistawww.suomenkalakirjasto.fi