Vielä pari sanaa Finlandiasta

Eilisessä (3.12.) Hesarin Kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergin kiva pieni juttu Palkinnon arvoinen alku, jossa arvioitiin kaikkien kuuden Finlandia-palkintoehdokkaina olleiden romaanien aloitukset. Raati, jossa puhtaasti sattumalta oli kuusi miesjäsentä, valitsi siis parhaiten käynnistyvän romaanin tämänvuotisten ehdokkaiden joukosta. Raatia ei jutussa nimetä.

Malmberg aloittaa näin: ”Romaanin ensimmäinen lause on esiin vedetty säilä. Terä on paljastettu, haaste esitetty. Jos vaikutelma on huono ja vastustaja hörähtää nauruun, on kirjoittaja menettänyt pelin. Vaikutus on tehtävä heti. Kenellä on aikaa kahlata sata sivua nähdäkseen, tuleeko sitä pistoa vai ei?”

Juttuun on sitten liitetty jokaisesta ehdokasromaanista pari ensimmäistä riviä ja kylkeen raadin arvio. En ole lukenut ainuttakaan ehdokkaista, joten en ole kovin jäävi arvioimaan itsekään näitä. Hytti nro 6:n alku vaikuttaa jopa teennäisen runolliselta, Linturin romaani taas alkaa pähkinäpetsatun huonekalun naarmuuntuneesta pinnasta. Haukotus. Huorasadussa sentään mainitaan seksi jo neljännessä virkkeessä, vaikka alkulauseet muuten ovatkin tautofonisia. Kristiina Carlsson aloittaa mammuttivirkkeellä, jossa ladellaan joutavia yksityiskohtia kirjoituspaperin alkuperästä. Kallorummun alku on melkoisen kryptinen. Ei kiinnosta. Raati valitsi parhaaksi Hirvisaaren romaanin alun, jossa käydäänkin oivallisesti suoraan asiaan. Minämuotoinen kerronta vielä houkuttelee mukaansa jo toisesta virkkeestä.

Malmbergin raati ojentaa Hirvisaarelle palkinnoksi Neimalan ja Papinniemen Aloittamisen taidon. Hupaisaa. Hirvisaarihan jo siis osaa aloittaa. Eikö kirja olisi pitänyt antaa noille toisille?

Malmbergin sanoja kirjan alun tärkeydestä en kokonaan jaa, ja kärjistettyhän se onkin, tietysti. Usein kirjan alkurivit menevät minulta ohi, jos ne eivät ole aivan poikkeuksellisen hyvät tai huonot. Olen myös niitä lukijoita, jotka liiankin usein kahlaavat satakin sivua, ennen kuin ehkä luovuttavat. Keskenjättämisen taito on siis hukassa.

Olisi kiva arvioida tähän asti palkittujen kirjojen aloitukset. Läheskään kaikkia palkittuja en omista, ja pari omistamaani on poissa kotoa, joten vain muutamasta voin laittaa aloituksen tähän. Tunnistatteko?

1. Helle polttaa ihoa ja alumiiniveneen laitoja, ilma aaltoilee kuin vesi.

2. Muistan, kuinka menimme katsomaan uunia jota ei sitten ollutkaan, Lassin ja Hannun kanssa.

3. Rouva Müller oli saanut kevättalvella postia pikkukaupungista, missä hän oli asunut toistakymmentä vuotta elämästään.

4. Alan hätääntyä.

5. Ihan ensimmäiseksi olin kuullut väärin ja luulin hetken, että senkin nimi oli Irma, ja ehdin sitä siinä mielessäni hykertääkin, että mitähän sekaannusta tästäkin kaimuudesta vielä seuraisi, mutta kun sitä nimenomaista sekaannusta sitten myöhemmin kuitenkin riitti aivan kylliksi, oli varmaan ihan hyvä että minä olin siinä nyt yksin Irma ja sen nimi oli Irja eikä Arjasta ollut siinä vaiheessa vielä tietoakaan.

6. Etuoikeutettu mutta alakuloinen.

7. Näkymä pölyisen, osittain resuisen perunasäkin sisältä ei lopulta ollutkaan pelottava.

8. Sumu jatkui kolmatta viikkoa.

9. Istun pihakeinussa omenapuiden alla ja liu’utan paljaita jalkoja nurmikolla.

10. Taivaalla hohtaa kuu pilvien takaa kuin uusi kuparikolikko.

11. Taisto jäi Seinäjoelle.

Löytyipä sentään kotihyllystä aika monta voittajaa! Kolme ainakin on jossain matkan päällä, mutta ei se mitään. Kovin on erilaisilla aloituksilla päästy samaan maaliin eli Finlandia-palkinnon voittajaksi. Mikä miellyttää eniten?

Vielä toinen juttu. Eilen kävin kommentoimassa lyhyesti Kirjoita romaani -blogissa, jossa ihmeteltiin, miten voi palkinnon antaa vanhalle ystävälleen. Mutta asia on siis vaivannut minuakin. Jossakin lehtikuvassa Pekka Milonoff ja Rosa Liksom leikkaavat yhdessä palkintokakkua, ja alla kuvatekstissä kerrotaan, kuinka Milonoff ja Liksom ovat mm. työskennelleet yhdessä ja tuntevat toisensa hyvin entuudestaan. Yhtään median huomautusta tästä ilmiselvästä jääviysongelmasta en ole tuon blogikirjoituksen lisäksi huomannut. Eikö tämä nyt oikeasti ketään kiusaa tai edes kiinnosta?!