Blogissani on lähes kuuden vuoden aikana ilmestynyt miltei 900 tekstiä. Tämä tänään julkaistava juttu on kolmas jonkun muun kuin itseni kirjoittama. Vierailevana kirjoittajana toimii tällä kertaa siskoni, jolle tehtävä ei ollut uusi. Marjut on kirjoittanut aikaisemmin Raili Ojala-Signellin kirjasta Yksin tein tieni viitat. Tällä kertaa sain puhuttua hänet ympäri kirjoittamaan jutun vaellusaiheisesta romaanista, koska hän itsekin harrastaa vaeltamista. Minä en.
***
Maa
Kutsuu! -romaanissaan kirjailija Sanna Vaara kuvaa omakohtaisia kokemuksiaan ensimmäiseen vaellusmatkaan
valmistautumisesta ja vaelluksesta Lapin erämaassa. Kyse ei ole pelkästään selviytymisestä
yksin erämaan haasteista, vaan osallistumisesta yhdessä vajaan kahdenkymmenen
muun vaeltajan kanssa järjestettyyn vaellusretriittiin Muotkatunturin
erämaa-alueella.
Romaanin punaisena lankana on vaeltajan oman mielen
avartaminen sekä erilaisten tunteiden julkituominen ja käsitteleminen erämaan
avarissa maisemissa. Sielunmaisemien kuvaukset ovat tulosta luonnon
avaruudellisuudesta ja yhteisöllisyyden haasteista sekä kirjailijan omasta
halusta ja suostumisesta päästä pois entisestä arjestaan.
Kirjoittaja tuo vaiherikkaasti esille vaellukseen
valmistautumisen tuskaa, joka ei siis suinkaan ole yksinkertainen juttu, sillä
matkaan lähtijä joutuu pohtimaan jopa hengissä selviytymistä erämaassa ja
erityisesti sitä, mitä pitää ottaa vaellukselle mukaan. Taakseen pitää myös
uskaltaa jättää tuttu ja ”kauhean” turvallinen arki.
Kirja ei jätä lukijaa kylmäksi, sillä vaellusmatka on
kirjailijalle yhtä tunteiden vuoristorataa. Kerronta on tältä osin rohkeaa. Se
ilmenee kirjailijan konstailemattomasta suoruudesta tuoda ajatukset ja
pohdinnat sellaisenaan esille, jopa kaikessa pikkumaisuudessaankin. Kerrontatyyli on humoristista ja hersyvää olematta
kuitenkaan vakavien asioiden äärellä millään tavalla ristiriitaista. Kyllähän
siinä huumoria tarvitaan, kun yhteisöllisellä vaelluksella koetaan yhdessä muun
muassa ruoan laittoa, omien ja toisten vaivojen selvittelyä, jättifinnistä
selviytymistä, wc-huoltoja, retriittiin kuuluvia rituaaleja, yhteisiä keskusteluja,
tunteita herättävä hierontoja, nukkumisjärjestelyjä ja jopa jonossa kävelemisen
haasteita.
Tarina huipentuu yllättävällä tavalla kirjan lopussa. Vasta
vaelluskertomuksen päätyttyä
kirjailija tuo epilogissa ytimekkäästi esille oman lapsuutensa, äidin traagisen kuoleman ja vieraaksi jääneen isäsuhteen kokemuksiaan. Kirjailija myös kohtaa isänsä kaikkien kokemustensa jälkeen. Kirjan lopputulema on, ettei isän kohtaaminen olisi onnistunut ilman vaelluksen antia.
kirjailija tuo epilogissa ytimekkäästi esille oman lapsuutensa, äidin traagisen kuoleman ja vieraaksi jääneen isäsuhteen kokemuksiaan. Kirjailija myös kohtaa isänsä kaikkien kokemustensa jälkeen. Kirjan lopputulema on, ettei isän kohtaaminen olisi onnistunut ilman vaelluksen antia.
Avoimeksi jää, lähtikö kirjailija tietoisesti hakemaan vastauksia
tietyille sisäisille kokemuksilleen ja ahdistuksilleen vai tuottiko
vaellusmatkan anti vasta jälkikäteen ymmärryksen omista sisäisistä lukoista. Niin
tai näin, lukijalle kirjan kerronta ja loppuhuipentuma voivat parhaimmillaan herättää
uusia kysymyksiä ja pohdintoja omien sielunmaisemien tutkailutarpeisiin. Kirja
on hyvä opas omien mukavuusrajojen ulkopuolelle menemiseen. Sinne on
yksinkertaisesti uskallettava mennä, jotta pystyy näkemään omaa tilannettaan
uudessa valossa ja toimimaan uudella tavalla. Se taas lopulta voi helpottaa todella
paljon omaa elämää.
Kirja ei missään nimessä ole tekninen vaeltamisen
vaellusopas, vaan oiva opas siihen, miten luonto ja erämaan lakeudet sekä
yhteisöllisyys mahdollistavat oman sielunmaiseman avartamisen.
- Marjut Sampinen
- Marjut Sampinen
Sanna Vaara: Maa kutsuu!
Sammakko 2016. 172 s.
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Kiitos tekstistä vierailevalle kirjoittajalle!
Kiitokset siskollesi postauksesta! Sammakko on kustantamona meillä ns. suosiossa (jos noin nyt voi sanoa, lähinnä meinaan että Sammakon kirjoja on hyllyssä useita kappaleita), koska ovat julkaisseet monien suosikkikirjailijoidemme kirjoja. Vaellus on jo itsessään kiinnostava aihe, juuri tuo mikä kaikki jää taakse ja selviytyminen. Olenkin miettinyt tätä kirjaa, mielestäni kansi on aika hauska. Kuvauksen perusteella tämä pitää lukea. :) Se on aina mahtavaa jos kirjalla on tarjota enemmän itselle, kuin pelkkä lukukokemus, moni kirja herättää ajatuksia, mutta jos se saa pohtimaan syvällisempiä, on kirja onnistunut tehtävässään.
VastaaPoistaTiia