Suuresti rakastamissani
äänikirjoissa on yksi suuri puute: niistä on tosi hankalaa poimia sitaatteja!
Ainakin autossa istuessa se on mahdotonta. Harmillista! Kun on päässyt
äänikirjan loppuun, on turha koettaa selailla alkupuolta ja muistella, missä kohdin
olikaan se maanmainio sutkautus tai mietelmähelmi, jonka haluaisin poimia
vaikkapa blogitekstiini. Mikko-Pekka
Heikkisen Jääräpäästä olisin
mieluusti poiminut muistiin koko joukon sitaatteja, jotka saivat suupielet
kohoamaan aamuäreinäkin hetkinä. Iltapäivisin kotimatkalla jo hörähtelin
paikoin ääneen…
Jo Heikkisen esikoisromaani Terveiset Kutturasta vaikutti tosi
houkuttelevalta, mutta en ole toistaiseksi ehtinyt sen pariin. Jääräpää kiilasi edelle, koska sen sai
kätevästi kirjastosta äänikirjamuodossa. Kari Ketosen luennasta pidän kovasti,
joten paketti olikin lähes täydellinen työmatkojen pelastus.
Jääräpäätä
kuvataan takakansitekstissä romanttiseksi tragikomediaksi, ja mikä ettei,
voihan tätä satiirista veijariromaania niinkin kuvata. Heikkinen leikittelee
liioitellen stereotypioilla ja ennakkoluuloilla ja keittää kokoon sopan vailla
vertaa. Innoittajana on kuulemani mukaan toiminut ainakin Kittilän
kunnanjohtaja Anna Mäkelän tapaus*.
Rakkaustarinan ytimessä on
hieman odottamaton pariskunta eli Muonion uudenkarhea kunnanjohtaja Katja
Karhuvuoma omaa sukua Kivinen ja vaatesuunnitteluyrittäjä Asla Karhuvuoma. Asla
on ollut jo lähellä vanhapoikaikää, kun etelän tyttö Katja on ystävineen
tupsahtanut Hetan Jussantuvan baaritiskille. Siitä Asla vääjäämättömällä
taidollaan on viisaasti vaikenemalla lumonnut ihanan naisen. Pikaisen
avioitumisen jälkeen ankea arki on astunut avioliittoon, eikä pohjoisen
tukahduttava kaamos ainakaan auta asiaa, sen paremmin kuin Enontekiön ja
Muonion kuntaliitosta jääräpäisesti vastustava appi Pierakaan.
Piera ja Katja ajautuvat
niin yksityiselämässä kuin kunnallispolitiikassakin avoimeen sotatilaan, jossa
äärimmäisiäkään keinoja ei kahdeta. Peli on armotonta ja raakaa. Kumpi voittaa,
voima vai oveluus? Ja kummalla on niitä lopulta enemmän?
Katjan ja Aslan avioliitto
on siis kriisiytynyt pikavauhdilla. Ongelmat on helppo paikallistaa
kommunikointiin. Aslalla on korostunut suomalaisen (ja erityisesti
pohjoissuomalaisen?) miehen vaikeus puhua tunteistaan tai ylipäätään mistään naisen
näkökulmasta olennaisesta. Katja taas toivoo jatkuvasti keskustelua milloin
mistäkin, mutta samalla hän itse rakastaa muodollista puhetyyliä (ja Suomen
kuntalakia) ja kokoustekniikan periaatteita. Eipä siis ihme, että Katja alkaa
aavistella, että Aslallakin on salattu himo käyttää voimakeinoja vaimon kuriin
saattamiseksi. Muoniossa kun tuntuu olevan julkinen salaisuus, että perheissä
on valloillaan helvetti. Syykin tarinan mittaan paljastuu, itse asiassa parikin
versiota. Piera taas todistaa, että Katja on syyllinen, tai ainakin hän liittyy
verisitein syylliseen!
Asla opiskelee
parisuhdeasioita omatoimisesti katsomalla yhä uudelleen elokuvaa Notting Hill. Olin revetä! Aivan
mahtavaa! Oppi menee perille, lopulta, ja kirja päättyykin loistavasti ajoitettuun
leffasitaattiin… Mutta ennen sitä ehtii tapahtua monenlaista niin
kunnallispolitiikassa kuin matkailubisneksessäkin.
Lapin ihmisten elämästä
minulla on erittäin ohut tietämys, mutta silti voisin kuvitella, että Heikkinen
liioittelee sopivasti mutta että pohjalla on aimo annos totuuttakin. Etelän ja
pohjoisen elämänmenon yhteentörmäyksestä syntyy monta herkullista tilannetta.
Kun Katja koettaa ratkaista Muonion häpeällisen tilanteen hankkimalla paikalle
pääkaupungista ranskaksi väitelleen ratkaisukeskeistä parisuhdeterpiaa vetävän
asiantuntijan, voi arvata, että tulos ei ole ihan toivottu. Mutta Aslakin
pääsee yllättämään vaimonsa! Ei Lappi ole sellainen junttila kuin helposti
täältä etelärannikolta käsin kuvitellaan!
Vaikka Jääräpää on pinnalta komediaa ja toimintaa, se pitää kuitenkin
sisällään melkoisen määrän myös yhteiskuntakritiikkiä ja surullisia huomioita
nyky-Suomen tilanteesta. Kuntaliitokset ovat valitettavaa arkipäivää, eivätkä
syyt ole mitenkään jalot. Kustannuspaineet ajavat kielivähemmistöjen palveluja
alas vauhdilla, ja juhlapuheet ovat kaukana arjesta. Tilanteen karuus tiivistyy
siihen, että kahden pitäjän alueella toimii vain yksi poliisiviranomainen,
Katjan riuska anoppi Liisa-Mimmi. Asla lohdutteleekin lainkuuliaista Katjaa,
että kännykkään puhumisesta voi saada sakot vain jos anoppi sattuu maantiellä
vastaan. Parisuhdeväkivallasta ei kirjassa lasketa leikkiä, vaikka hyperbolalla
sitäkin pyöristellään. Eniten minua kuitenkin taisivat puhutella
kunnallispolitiikan kiemurat, jotka eivät niin kauheasti eroa näistä etelän
meiningeistä sittenkään.
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Johnny Kniga 2014. Äänikirjan lukija Kari Ketonen.
Laajuus 8 levyä, kesto 8 h 50 min.
Lainattu kirjastosta.
*Anna Mäkelän pomppuisesta kunnanjohtajapestistä voi lukea tarkemmin vaikkapa Long Playn artikkelista Kittilä.
Jääräpään on ihan äskettäin lukenut myös Lukutoukan kulttuuriblogin Krista. Kristan blogista löysin linkin Ilonan Yöpöydällä-blogiin, jossa kirjaa on luettu huomattavasti kriittisemmin kuin minun blogissani. Ilona suosittelee kirjaa lappilaisille lukijoille, mutta minä suosittelen sitä myös muille. Nenä kirjassa -blogin Norkku piti kirjasta ja on kirjoittanut juttuunsa kaipaamani sitaatinkin.
Jääräpään on ihan äskettäin lukenut myös Lukutoukan kulttuuriblogin Krista. Kristan blogista löysin linkin Ilonan Yöpöydällä-blogiin, jossa kirjaa on luettu huomattavasti kriittisemmin kuin minun blogissani. Ilona suosittelee kirjaa lappilaisille lukijoille, mutta minä suosittelen sitä myös muille. Nenä kirjassa -blogin Norkku piti kirjasta ja on kirjoittanut juttuunsa kaipaamani sitaatinkin.
Onpa tästä tehty pian äänikirja! Jääräpää kiinnostaa kovasti, mutta taidan lukea mieluummin kuin kuunnella. :)
VastaaPoistaKyllä vain, aikataulu on ollut kiitettävän ripeä! Kukin tavallaan tietysti nauttii kirjansa, minulle äänikirja oli iloinen yllätys. Uskon tosin, että tämä olisi uponnut hyvin myös luettuna.
PoistaMinä koin, että tämä kirja toimi juuri äänikirjana tavattoman hyvin. Kari Ketosen lukemista oli ilo kuunnella.
VastaaPoistaÄänikirjastakin saa napattua sitaatteja, kun kuunnellessa kirjoittaa ylös cd-kohdat, joissa hyvät sutkaukset olivat. Sitten vaan kuuntelun jälkeen litteroimaan! =)
VastaaPoistaKyllä vain, mutta esimerkiksi autoa ajaessaan ei moista voi tehdä :D
Poista