Kyllä minä niin mieleni
pahoitin, kun Suomen kirjakauppaliitto meni vesittämään loistavan ideansa.
Vuonna 2012 tarjottiin ensimmäistä kertaa ilmainen kylkiäiskirja kaikille,
jotka ostivat kirjan ja ruusun päivänä (23.4.) kirjoja yli kymmenellä eurolla
kirjakaupasta tai nettikaupasta. Ensimmäinen ruusukirjailija oli Tuomas Kyrö ja ruusukirja oli Mielensäpahoittajan spin off Miniä.
Idea oli uusi ja hieman hämmentävä, ja monet jäivät nuolemaan näppejään, kirjaa
kun sai vain tuona yhtenä päivänä. Esimerkiksi kirjastot jäivät ilman tätä
mainiota ja pian tosi kysyttyä opusta.
Viime vuonna
ruusukirjailijaksi oli kutsuttu Jari
Tervo, varma myyntitykki hänkin. Jarrusukkaa osasivat jo monet
kyttäillä ja ostoksia suunniteltiin etukäteen, jotta kirjan varmasti saisi. Vuosi
sitten esitin toiveen, että kirjaa vastaisuudessakin saisi vain tuona yhtenä ja
erityisenä päivänä. Juuri se tekee siitä ’sen jutun’. Eikö sitten tänä vuonna
kirjaa saanutkin peräti kolmena päivänä… Vesittivät idean. Pöh.
Sen verran harmitutti, että vaikka
kirjan ja ruusun päivänä olinkin juhlatuulella ja tein kirjahankinnan ja
kotiutin Anna-Leena Härkösen
ruusukirjan, en enää viitsinyt kiiruhtaa kirjaa oitis lukemaan saati hankkimaan
sitä enempää kuin vain yhden kappaleen.
Takana puhumisen taito pääsikin sitten yllättämään todella positiivisesti.
En ole mikään suuri Härkös-fanittaja, vaikka aika monia hänen teoksiaan olen
lukenut. Häräntappoaseen olen työn
vuoksi lukenut ehkä turhan monta kertaa ja perusteellisesti, joten sen suhteen
mitta alkaa olla täynnä. Mutta olen pitänyt Härkösen julkaistuista
kolumnikokoelmista, joissa kirjailijan tarkka silmä ja kyky asettaa itsensä
likoon sekä sanan säilä pääsevät mukavasti oikeuksiinsa.
Tämän vuoden ruusukirja
olisi hyvin voinut ilmestyä sellaisenaan muutenkin. Se ei anna hätäisesti
sutaistun makua, vaikka taitto onkin väljä ja antaa muuten pienelle kirjalle
tukevuutta. Kolumneissa, tai voisiko tekstejä ennemminkin luonnehtia
pakinoiksi, puhuu kirjailijan äänellä kertoja, joka tekee hauskoja mutta
teräviä huomioita maailmasta keski-ikäistyvän naisen näkökulmasta. Koska tämä
lukija on lähestulkoon saman ikäinen naispuolinen kansalainen, voi monen
tekstin äärellä vain naureskella ja nyökkäillä huvittuneena. Noinhan se juuri
menee!
Härkönen kirjoittaa tarkoituksellisesti
itsestään ja mainitsee julkkistuttaviaan ohimennen ihan nimeltä. Ei niin
julkkistutuista puhutaan sitten hieman peitetymmin. Mukavinta on, ettei
kirjailija tunnu lainkaan säästelevän itseään, vaan ruotii omaa ulkonäköään ja
ulkonäköpaineitaan sekä käyttäytymistään varsin armottomasti, vaikkakin
humoristisesti. Miehen ja naisen yhteiselon vaikeudesta irtoaa monia tekstejä.
Miehet ovat hankalia otuksia, mutta eivät naiset sentään toiseksi jää!
Moni teksti alkaa
paheksuvaan sävyyn. Esimerkiksi some-riippuvuus ja erityisesti Facebook saa
kyytinsä. Tekstin lopussa on kuitenkin yleensä kappale tai loppulause, joka
kääntää koko kuvion nurin niskoin.
Härkösen valinta
ruusukirjailijaksi oli hyvä veto. Ensinnäkin oli jo naisen vuoro. Toiseksi hän
oli panostanut kirjoittamiseen mukavasti. Kirja on hyvä. Mutta pahus soikoon,
ensi vuonna ruusukirjan jako takaisin yksipäiväiseksi! Vaadin!
Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito
Kirjakauppaliitto 2014. 156 s.
P.S: Ostin muuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulun saadakseni ruusukirjan. Omistan jo ko. teoksen, mutta se
on jossakin (!) lainassa ja halusin Rauhalalta signeerauksen. Mitäpä ei
kirjahullu tekisi? Mitä Sinä ostit ruusukirjan saadaksesi?
On muuten totta, että kylkiäiskirjapäivän venyttäminen kolmeksi tuntuu aika haljulta.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä Härkösen kirjasta kovasti ja olisin mielelläni lukenut näitä pakinoita (vai kolumneja) enemmänkin.
Minulla näitä kylkiäisiä on kaksi, sillä keskiviikkoaamuna tein hätäpäissäni nettitilauksen (uusin Bridget Jones) ja sitä noutaessa iltapäivällä löysin vielä lapsille jännän eläinkirjan, josta voi kuunnella eläinten ääniä.
Hei!
PoistaRaaskisitko luopua toisesta?
Pahoittelen, mutta kirja löysi jo uuden kodin. Toivottavasti sullekin löytyy oma.
PoistaOk, kiitos tiedosta!
PoistaMinä "jouduin" ostamaan pyyhekumin! :D No ei kun oikeasti, kirjakaupassa oli valtava muuttoale ja sain pari kirjaa alle kympillä (jäi pari euroa vajaaksi), joten oli pakko ostaa vielä pyyhekumi mukaan.
VastaaPoistaVoi että, tämä Härkösen kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja haluaisin sen lukea, mutta ilmeisesti jää haaveeksi. Ellei osu eteen esim. divarissa. Olen lukenut Härköseltä muutamia romaaneja, mutta en muista lukeneeni hänen kolumnejaan koskaan.
VastaaPoistaEnpä muuten tiennyt tuotakaan, että Kyrön Miniä on ollut ruusukirja. Sitäkään ei siis saa mistään, ellei divarista löydy. Noh, ei se mitään. En ole edes Mielensäpahoittajaa vielä saanut käsiini :D
Hihii, mäkin ostin Taivaslaulun! Takana puhumisen taidon luin tänä aamuna loppuun, kun sen eilen yömyöhällä aloitin, kiva, nopea, tuttu Härkönen.
VastaaPoistaMäkin sain tämän eilen ostaessani sormivärejä. Myyjä sanoi, että jakoaikaa on pitkitetty, koska aiemmin kun jaettiin vain yhtenä päivänä, meni ihsn järkyttävä määrä ylijääneitä kirjoja tuhottavaksi. Tuhottavaksi! Kirjoja! Että minun puolestani jakakoon ilmaisia kirjoja vaikka ympäri vuoden sen sijaan että tuhoavat ne loput. Ihan järjetön juttu.
VastaaPoistaLuulisi, että nyt jo kolmantena vuotena osattaisiin aika hyvin arvioida tarvittava määrä. Jos loppuisivat kesken, sitä parempi. Siitä nousisi hälyä, joka taas siivittäisi ensi vuoden tempausta. Kirjojen makulointi on tietysti kurjaa, mutta käsittääkseni ihan arkea sekin.
PoistaJoo, samaa mieltä. Olisi parempi jos loppuisi kesken. Ymmärrän toki, että jotainhan niille kirjoille on tehtävä, joita kukaan ei useista myyntiyrityksistä huolimatta osta, mutta tämmöinen periaatteen vuoksi tuhoaminen räytää sielua.
PoistaTehdään niin tai näin, joku aina mielensä pahoittaa. Kirjakaupat rahoittavat ilmaisen kirjan, joten heidän mielipiteensä ratkaisevat.
VastaaPoistaTietysti, ymmärrän tämän. Mutta silti idea on vesittynyt, ei mahda mitään!
PoistaMinäkin petyin, että kirjaa sai jopa kolmena päivänä. Yhden päivän idea oli kutkuttavampi. Itsehän en ole yhtäkään kirjaa näistä itse hankkinut. Miniäkin päätyi hyllyyn sattumalta. Odotan vielä sitä kertaa, kun tarjolla on jotain mikä on ihan pakko saada!
VastaaPoistaTotta, yhden päivän ekstra oli jännittävämpi. Ja se, että vaihteeksi naiskirjailijan kirja, joka on vieläpä hyvä, tosin en ole vielä kokonaan lukenut. Ostin kylkeen pokkareita, jotka otan mukaan pian alkavalle lomamatkalle; Inger Frimanssonin jonkin, Kani nimeltä Jumala (koska Lumiomena kehui) ja Tove Janssonin Kesäkirjan, jonka olen jo lukenut mutta roudaan mökille pysyväksi kesälukemiseksi. Olen hyvin tyytyväinen tähän ostoskertymään. Tuli tarpeeseen.
VastaaPoistaMinä en pahoittanut mieltäni kylkiäiskirjan myyntiajasta. Ja itse kirjasta Kirsin lailla iloisesti yllätyin. Luistavaa pakinaptoosaa!
VastaaPoistaMinusta ttaas tämä pidennys oli hyvä, koska viime vuonnakin niin moni asiakas meillä töissä harmitteli, että jäi kirja saamatta kun ei juuri tuona ainoana päivänä päässyt :)
VastaaPoistaMinä ostin Tove Janssonin Kesäkirjan ja Carol Shieldsiä alepokkarina :)
Helppo ymmärtää tuo, että kirjakaupassa mieluusti annetaan/myydään sitä, mitä asiakkaat haluavat. Mutta jankkaan silti, että siinähän juuri oli koko jutun pointti: et saanut kirjaa, jos et päässyt kaupoille oikealla hetkellä! (Jo nettikirjakaupasta saaminen vesitti tätä, sorry vaan... :) .) Mutta ei tämä minua nyt tämän enempää harmita. Hyvä kirja kuitenkin tällä kertaa saatiin ja toivottavasti kassakone lauloi.
PoistaTämä menee kiinnostavaksi. Itse pidin kirjasta ja sen muodosta. Minusta on hyvä kokeilla laajennettua "jakelua". Yhden päivän takia ei kannata manööveriä suorittaa. Hyvä jos kaikki kirjat pääsisivät omistajillensa.
VastaaPoistaJätin kirjan ja ruusun päivän viettämisen välistä, Miniä jatkaa siis edelleenkin ainoana kirjan ja ruusun päivän kirjanani. Olen ihan samaa mieltä, tuntuu vähän haljulta (ja haiskahtaa rahastukselta) pidentää päivän tarjousta kolmelle päivälle. En tykkää.
VastaaPoista