Hyvät kirjat osuvat
luettaviksi usein sattumien kautta. Niin tälläkin kertaa. Kaj Korkea-aho oli minulle vallan tuntematon nimi ennen
nuortenkirjateemaviikkoani ja sille osunutta Suvi Aholan keskustelua
herättänyttä lauantaiesseetä. Siinä Ahola toteaa, että nuorten aikuisten
kirjoja kirjoittavat lähinnä naiset ja mainitsee kotimaisista miehistä nimeltä
vain Korkea-ahon. Hieman kiinnostuin ja painoin nimen muistiin. Kuinka
ollakaan, seuraavalla kirjastoreissullani huomasin juuri Aholan esiin nostaman
teoksen Tummempaa tuolla puolen
tyrkyllä uutuushyllyssä. Nappasin kirjan matkaani, ja tässä ollaan.
Jotenkin olin luonut
mielessäni kirjailijasta sellaisen mielikuvan, että hän olisi jo iäkkäämpikin
mieshenkilö. Niin ei ole, vaan Korkea-aho on syntynyt vuonna 1983. Korkea-aho
on opiskellut Turussa ja tehnyt opiskeluaikanaan sekä radio- että tv-töitä.
Miehen esikoisromaani Katso minuun pienehen ilmestyi vuonna 2009 ja
tämä toinen tänä vuonna.
Tummempaa tuolla puolen varmaankin on nuorten aikuisten kirjallisuutta. Se
kuuluu myös suomikumman genreen. Päähenkilöt ovat kaikki nuoria aikuisia,
pikkuisen vaille kolmikymppisiä ja juuri ammattiin valmistumassa tai
valmistuneita suomenruotsalaisia pienestä Gränbyn kylästä Pietarsaaren läheltä.
Mukana on myös vahva annos kansanperinteestä ammentavaa fantasiaa, sitä
”kummaa”.
Romaanin aloittavana päivänä
tapahtuu kaksi asiaa. Nuori pappi Simon oikaisee kylän perinteisessä
Järvijuoksussa, ja Sofie kuolee auto-onnettomuudessa. Irrallisilta vaikuttavat
tapahtumat kietoutuvat lopulta yhteen ja ne myös laukaisevat tulevat
tapahtumat. Sofie ja Simon ovat lapsina ja nuorina kuuluneet kaveriporukkaan,
jonka jäseniä ovat lisäksi Turussa
opiskeleva Christoffer ja Helsingissä työskentelevä Sofien isoveli Loke sekä
Sofien mies Benjamin.
Henkilöitä on siis varsin
paljon, kun vielä jokaisen perhe sisaruksineen ja vanhempineenkin on mukana
enemmän tai vähemmän. Minäkin menin alkuun sekaisin Simonin ja Benjaminin
henkilöissä. Tarina kyllä vetää niin vahvasti, että tämä haitta häipyi varsin
pian. Siltikin runsas henkilöjoukko hajottaa kerrontaa. Lisäksi mukaan tulee
toinen aikaulottuvuus viidentoista vuoden takaa, jolloin kylässä tapahtui
merkillinen ja järkyttävä kuolemantapaus. Seitsemänvuotias Sidrid Ask ensin
katosi ja löytyi sitten kuolleeksi revittynä. Outo kuolintapa nostatti
joukkohysterian, ja tekijäksi arveltiin pitkään tuntematonta eläintä tai
kenties jotakin vieläkin oudompaa. Alettiin kuiskailla ja puhua myös ääneen Raamtista,
pahuuden hieman ihmistä muistuttavasta mustasta tiivistymästä, joka kansanuskomusten
mukaan saattaa näyttäytyä ihmisille ja suistaa heidät raiteiltaan. (En mahtanut
mitään, mutta minulle tuli tästä Raamtista mieleen myös Muumien Mörkö.)
Turussa kansanrunoutta
opiskeleva Christoffer pohtii gradunsa aihetta ja päättää valita Raamtin, kun
nuoruudenaikaiset tapahtumat kotipitäjästä palautuvat mieleen. Kun tieto Sofien
kuolemasta tulee, kaikki entiset ystävykset palaavat kylään hautajaisiin.
Samalla on tarkoitus viettää Christofferin polttareita. Paluu herättää monenlaisia
tunteita ja repii auki vanhoja haavoja. Menneisyys ja nykyisyyskin pitävät
sisällään mustia salaisuuksia, perheväkivaltaa, kiusaamista, seksuaalisia
viehtymyksiä, jotka eivät tunnu kestävän päivänvaloa. Kun jokainen vielä alkaa
aistia Raamtin yhä vahvemman läsnäolon ja alkaa näyttää siltä, että se on
voinut osaltaan aiheuttaa Sofien auto-onnettomuuden, alkaa olla aika asioiden perinpohjaiseen
selvittelyyn.
Kirjasta on vaikea kertoa
paljastamatta liikaa juonesta ja henkilöiden salaisuuksista. Pikkuinen Gränby
on oikea idylli, jossa kaikki tuntevat toisensa. Tällä on kuitenkin julma
kääntöpuolensa, sillä pienenkin kylän asukkaat ovat lopulta vain tavallisia
ihmisiä heikkouksineen. Yliluonnollinen kaiken tämän seassa saattaa vaikuttaa
teennäiseltä, mutta Korkea-aho onnistuu kirjoittamaan niin, ettei sellaista
vaikutelmaa tule. Kansanperinteestä ammentaminen toimii jälleen. Lisäksi
Korkea-aho kirjoittaa hyvin. On helppo eläytyä henkilöihin, joten henkilökuvaus
on onnistunutta, ainakin pääosin. Homopariskunta vaikuttaa kiusallisenkin
kliseiseltä, mutta esimerkiksi pahasta änkyttämisestä kärsivän Loken tuntoja on
kuvattu uskottavasti. Henkilöt myös herättävät myötätuntoa, ja halusin tietää,
miten heille käy. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta! Kummalliset tapahtumat
saavat lopulta luonnollisen selityksensä, ainakin melkein, sillä taitavana
tarinaniskijänä Korkea-aho ei latista liikaa.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (Gräset är
mörkare på andra sidan)
Suom. Laura Beck. Teos ja
Schildts & Söderströms 2012. 436 s.
Hieman muuten korpeaa, että
kirja on painettu Latviassa! Miksei Suomessa?!
p.s. Jenny Kajanuksen perusteellinen arvio ruotsinkielisessä Kiiltomadossa.
p.s. Jenny Kajanuksen perusteellinen arvio ruotsinkielisessä Kiiltomadossa.
Katso minuun pienehen tuli luettua pari vuotta sitten. Kirjan peruskuvio pojan uskonnollisesta tyttöystävästä ja tämän vielä uskonnollisemmasta äidistä oli mielenkiintoinen, ja muutenkin kirja oli mielestäni hyvä niin kauan kuin pysyi suht realistisena. Lopussa juonikehittely meni kuitenkin pahasti yli, ja kirjasta jäi ristiriitaiset fiilikset. Kuulostaa siltä, että tällä kertaa Korkea-aho on lähtenyt reilusti mielikuvituksekkaammalle linjalle, joten ehkä tämä toimii paremmin, kun lukija ei edes odota tarinalta varsinaista uskottavuutta.
VastaaPoistaSuomikumma on muuten hassunhauska termi, ei ole tullut aiemmin vastaan.
Tätä kirjoittaessani kävin lukemassa sinun tekstisi tuosta esikoiskirjasta ja ajattelin, että jään odottelemaan Korkea-aholta seuraavaa kirjaa ja jätän esikoisen väliin.
PoistaSuomikumma on tiettävästi Johanna Sinisalon kehittämä termi suomalaisuudesta ammentavalle maagiselle realismille. Hauska ja osuva minustakin!
Hmm, en kyllä muista kirjoittaneeni esikoiskirjasta juurikaan muuta kuin tuon yllä olevan kommentin... Mahdoitko sekoittaa minut esimerkiksi Jaakkoon? :)
PoistaSaattaa olla hyvinkin, sori :)
PoistaEi se mitään, hämmennyin vaan hetkeksi. :)
PoistaKorkea-aho on minunkin mielessäni kummitellut kiinnostavana kirjailijana. Kun tulee sopivassa vaiheessa vastaa niin taidanpa tutustua!
VastaaPoistaKurkkaa tuo Pekan juttu esikoisesta ennen kuin aloitat siitä. Tätä toista kirjaa uskallan suositella!
PoistaSiis Jaakon juttu... :)
PoistaAika jännä kirja, tekisipä mieleni lukea..;))
VastaaPoistaVarmaan hinnan takia kirjoja painetaan ulkomailla, Suomessa on kallista...
Kannattaa rohkeasti kokeilla, minä pidin!
PoistaYmmärrän toki tuon hintakysymyksen, mutta silti. Täällä käydään jatkuvia yt-neuvotteluja kirjapainoalallakin. Toivoisin, että jos ostan suomalaisen kirjailijan kirjoittaman teoksen, jonka on kustantanut suomalainen kustantamo, sen olisi myös suomalainen kirjapaino voinut painaa. Toivottavasti en ole toiveineni yksin.
Minusta tämä oli omaperäisyydessään aivan mahtava! Änkyttävä Loke kohosi suosikkihahmokseni <3
VastaaPoistaÄnkytys oli kyllä kuvattu todella uskottavasti.
PoistaEi ihme että änkytys on kuvattu uskottavasti. Kaj änkyttää nimittäin ihan oikeasti. On hassua, kun hän tekee esim. radioroolejaan hän ei änkytä laisinkaan, mutta "omana itsenään" se tulee esille. Voi olla että hän on pystynyt työstämään sen pois viime aikoina. En ole kuullut häntä livenä moneen vuoteen. Kaikin puolin loistava henkilö tuo Kaj!
PoistaToisto on voimaa. Taisin jo Hesarin arvion myötä tästä kiinnostua, mutta sitten kirja häipyi aktiivisesta muististani. Palautit sen sinne. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta kirjalta.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä kokeilemaan, saattaisit pitää tästä.
Poista